Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[erno]

Mä en oo alan erityisasiantuntija, mutta uskaltaisin myös väittää että noissa tämän päivän suurissa osgoodeissa ja severeissä joiltain osin taustalla on se, että kroppa ei ole muutoin valmis suurempiin treenimäärin. Edelleen efektiivisesti liikuntakyvyttömät kaverit koittaa treenata tekiksellä 6h viikkoon + pelit, vaikka kehonhallinnallisesti, liiketaidollisesti, ym ollaan nollatasolla. Lihashuolto, liikkuvuus jne, missä pelaa? Osin toki sit se että mennään isompia määriä muovilla.

Jos alottelevassa ikäluokassa suunnilleen 60-80% lapsista (paikasta riippuen) on varustettu täysin puutteellisella nilkan ja lantion liikkuvuudella ja juoksutekniikat on täysin perseestä revittyjä, niin miten toi muka sit ei näkyis?

[Gullit88]

Mä en oo alan erityisasiantuntija, mutta uskaltaisin myös väittää että noissa tämän päivän suurissa osgoodeissa ja severeissä joiltain osin taustalla on se, että kroppa ei ole muutoin valmis suurempiin treenimäärin. Edelleen efektiivisesti liikuntakyvyttömät kaverit koittaa treenata tekiksellä 6h viikkoon + pelit, vaikka kehonhallinnallisesti, liiketaidollisesti, ym ollaan nollatasolla. Lihashuolto, liikkuvuus jne, missä pelaa? Osin toki sit se että mennään isompia määriä muovilla.

Jos alottelevassa ikäluokassa suunnilleen 60-80% lapsista (paikasta riippuen) on varustettu täysin puutteellisella nilkan ja lantion liikkuvuudella ja juoksutekniikat on täysin perseestä revittyjä, niin miten toi muka sit ei näkyis?

Jep, oikeestaan ois kiva tietää, miten yleistä on varsinkin vähänkin systemaattisemman liikkuvuusharjoittelun ja varsinkin loppuverryttelyn lähes lähes täydellinen laiminlyönti on.

[RPA]

Satunnaisia omia vinkkejä nuorille liittyen em aiheeseen:

-monipuoliset alustat, esim metsäpolut, joissa myös sopivia affordansseja hyppyihin, loikkiin, kiipeilyihin
-kehonpainojutuista älä ainakaan unohda lantionnostoja ja nordic hamstring curl
-liikkuvuuteen sama, älä missaa näitä: cobra to downward dog, sekä OIKEASTI syvät askelkyykyt
-viimeistään phv:n mennessä myös hyvä oppia kunnolla venyttelemään HENGITYKSEN kanssa pääketjut esim iltaisin

[Schneider]

Poimintoja YLE 2014 artikkelista (https://yle.fi/a/3-7659830)

"Vuodesta 2011 toiminut Sami Hyypiä -akatemia tekee tällä hetkellä yhteistyötä 20 suomalaisen, parasta juniorityötä tekevän jalkapalloseuran kanssa.  Akatemiassa tehdystä työstä on jo saatu hyviä tuloksia.  Voidaan sanoa, että nykyiset 10-13-vuotiaat ovat kaikilla valmennuksen osa-alueilla parempia kuin silloin kolme vuotta sitten aloittanut samainen ikäluokka. Nykyiset ovat kaksikin vuotta aikataulua edellä, Lampinen sanoo."

Tuolta vuodesta 2011 alkaen on vedetty parhaille seuroille, joukkueille ja pelaajille järjestelmällisesti ja valvotusti mm. noita juoksujuttuja ja plyometrisiä yms, joissa toki varmaankin on tapahtunut kehitystä kuten voisi olettaakin, mutta nuo mainitut silloin 10-13 vuotiaat parikin vuotta aikataulua edellä olevat ovat nyt 20-23 vuotiaita, enkä kuitenkaan ole vielä kuullut yhdestäkään uudesta huippupelaajasta, joka kaiken kattavan valmennus- ja testausjärjestelmän tuotoksena kai odottaisi jo jossain olevan maailma huippuseuroista?

Paljon on aina suuria lupauksia, osasta odotetaan Litmastakin parempaa, mutta todellisuudessa niitä pelaajia ei ole tuolla systeemillä, eikä plyometrisillä, saatu tuotettua. Kuitenkin kaikki SPL panokset ovat nyt Eerikkilän varassa, vaikka Sami Hyypiäkin kyllästyi heidän touhuihinsa. Kaikki munat yhdessä korissa ja yksi systeemi noilla huippujoukkueilla ja huippupelaajilla, niin mikä voisikaan mennä pieleen.

Suomalaiseen tapaan seuraavaksi näille huippujoukkueille rakennetaan monopolistatus, eli "haasteharrastetaso" ja systeemiä uhkaavat haittatekijät nuijitaan kuolemaan laatujärjestelmän tuotoksena. Ne seurat, jotka rikkoo eniten pelaajia ja pärjäävät lapsuuden sarjoissa palkitaan. Muille jää mitä jää, kun parhaat pelaajat keskitetysti halutaan noihin parhaisiin seuroihin rikottaviksi.

[Nigel Kugelschfeir]

Tyttöpuolella keskittyminen tapahtuu 5v5-vaiheen jälkeen kun osa nostetaan vanhempiin pelaamaan 8vs8 ja jämistä ei saa omaan ikäluokan joukkuetta jolloin loputkin lähtee. Tämän näkee esim Stadi cupissa kun 15-syntyneiden sarjassa oli viime vuonna 55 joukkuetta ja tälle vuodelle ilmoittautuneita on 6. Toki niitä tulee lisää mutta vertailuna -14 syntyneiden sarjassa oli viimeksi parikymmentä joukkuetta niin aika samoihin se varmaan menee. Esim. oman lapsen pelaajapolku päättyy omassa seurassa viimeistään 11vs11-vaiheeseen mutta on vähän fiftysixty saadaanko edes 8vs8-joukkuetta.

[LB44]

Mikä Eerikkilän testi on mielestäsi plyometrinen? Oletko sitä mieltä että ilman plyometrisia harjoitteita, eli myös spurtteja, meillä olisi parempia pelaajia?
 

Poimintoja YLE 2014 artikkelista (https://yle.fi/a/3-7659830)

"Vuodesta 2011 toiminut Sami Hyypiä -akatemia tekee tällä hetkellä yhteistyötä 20 suomalaisen, parasta juniorityötä tekevän jalkapalloseuran kanssa.  Akatemiassa tehdystä työstä on jo saatu hyviä tuloksia.  Voidaan sanoa, että nykyiset 10-13-vuotiaat ovat kaikilla valmennuksen osa-alueilla parempia kuin silloin kolme vuotta sitten aloittanut samainen ikäluokka. Nykyiset ovat kaksikin vuotta aikataulua edellä, Lampinen sanoo."

Tuolta vuodesta 2011 alkaen on vedetty parhaille seuroille, joukkueille ja pelaajille järjestelmällisesti ja valvotusti mm. noita juoksujuttuja ja plyometrisiä yms, joissa toki varmaankin on tapahtunut kehitystä kuten voisi olettaakin, mutta nuo mainitut silloin 10-13 vuotiaat parikin vuotta aikataulua edellä olevat ovat nyt 20-23 vuotiaita, enkä kuitenkaan ole vielä kuullut yhdestäkään uudesta huippupelaajasta, joka kaiken kattavan valmennus- ja testausjärjestelmän tuotoksena kai odottaisi jo jossain olevan maailma huippuseuroista?

Paljon on aina suuria lupauksia, osasta odotetaan Litmastakin parempaa, mutta todellisuudessa niitä pelaajia ei ole tuolla systeemillä, eikä plyometrisillä, saatu tuotettua. Kuitenkin kaikki SPL panokset ovat nyt Eerikkilän varassa, vaikka Sami Hyypiäkin kyllästyi heidän touhuihinsa. Kaikki munat yhdessä korissa ja yksi systeemi noilla huippujoukkueilla ja huippupelaajilla, niin mikä voisikaan mennä pieleen.

Suomalaiseen tapaan seuraavaksi näille huippujoukkueille rakennetaan monopolistatus, eli "haasteharrastetaso" ja systeemiä uhkaavat haittatekijät nuijitaan kuolemaan laatujärjestelmän tuotoksena. Ne seurat, jotka rikkoo eniten pelaajia ja pärjäävät lapsuuden sarjoissa palkitaan. Muille jää mitä jää, kun parhaat pelaajat keskitetysti halutaan noihin parhaisiin seuroihin rikottaviksi.

[LB44]

.

Jos alottelevassa ikäluokassa suunnilleen 60-80% lapsista (paikasta riippuen) on varustettu täysin puutteellisella nilkan ja lantion liikkuvuudella ja juoksutekniikat on täysin perseestä revittyjä, niin miten toi muka sit ei näkyis?

Olet ihan oikeassa, kyllä se näkyykin. Nyt on päätetty että paremmilla MAS-testin tuloksilla saavutetaan muuta maailmaa tehokkaimmin. Eli lisätään määrää entisestään, vaikka sille ei ole fyysisiä tai raidallisia edellytyksiä. Ihan varmasti johtaa loukkaantumisiin kun valmiiksi väsyneitä pelaajia juoksutetaan lisää. Ei tämä hyvälle näytä.

[Schneider]

LB44

Luurankolihaksissa on mekaanisen mallin mukaan itse lihaksen (SK) rinnalla elastinen komponentti (REK) ja lihaksen "perässä" peräkkäinen elastinen komponentti (PEK), joten ihan jokainen lihaksen dynaaminen liike käyttää noita kaikkia kolmea komponenttia, mutta se ei vielä tee siitä tekemisestä plyometristä. En ymmärrä mitä järkeä on lähteä sekoittamaan ja keksimään uudelleen vakiintunutta termistöä.

Juoksemaan kehittyy parhaiten juoksemalla, mutta sitä ei kutsuta plyometriseksi juoksuksi. Tavallista "taso" hyppyharjoittelua ei kutsuta plyometriseksi.

Oheistuksena on yleensä tehdä perus hyppyharjoittelua luonnonalustoilla, eikä kovilla alustoilla. Hyppelyä voi myös tehdä turvallisesti portaita ylöspäin, eikä se ole plyometristä.

Sen sijaan harjoittelu, jossa pyritään reaktiiviseen voimantuottoon nopean venytysvasteen kautta, kutsutaan plyometriaksi, esim. pudotushyppely ja arkkuhyppely, joka tehdään sitten kovalle alustalle, koska siinä haetaan sitä nopeaa venytysvastetta.

En tiedä tarkalleen mitä Eerikkilän joukkueet ovat kotonansa treenanneet, mutta ainakin on tullut paljon mm. alaselän rasitusmurtumia ja toisaalta joukkueiden valmentajat sanovat teettävänsä pelaajille plyometrisiä treenejä, jotta pärjäisi noissa juoksutesteissä. Mutta kun käsite plyometrian voi näemmä käsittää käsittävän ihan kaiken lihaksen dynaamisen liikkeen, niin paha sitten oikeasti tietää muuta kuin, että pelaajat menevät rikki ja noin 13-vuoden plyometrisen ja muun Eerikkilän touhun jälkeen ei olla vielä nähty niitä superpelaajia.

[LB44]

Tuntuu että sinä olet keksimässä tai ainakin sekoittamassa perustermistöä.

1) Tavallinen ”tasohyppely” (jännä termi) voi olla plyometrista tai ei.
2) Porrashyppely voi olla plyometrista tai ei.
3) Pudotus- ja arkkuhypyt voivat olla plyometrisia tai ei.

Pointti on venytysrefleksin nopeassa käytössä, jotta liike olisi plyometrinen. Väittäisin että Huuhkajapolun pelaajia rikotaan ihan muulla toiminnalla, johon tuossa edellä jo viittasin.

[Schneider]

Tuntuu että sinä olet keksimässä tai ainakin sekoittamassa perustermistöä.

1) Tavallinen ”tasohyppely” (jännä termi) voi olla plyometrista tai ei.
2) Porrashyppely voi olla plyometrista tai ei.
3) Pudotus- ja arkkuhypyt voivat olla plyometrisia tai ei.

Pointti on venytysrefleksin nopeassa käytössä, jotta liike olisi plyometrinen. Väittäisin että Huuhkajapolun pelaajia rikotaan ihan muulla toiminnalla, johon tuossa edellä jo viittasin.

Kirjasta Huippu-urheiluvalmennus (Antti Mero, Ari Nummela, Sami Kalja ja Keijo Häkkinen) mukaan olet kuitenkin päättänyt keksiä noita juttuja ihan hatusta. Omalla painolla tehtävissä hyppelyissä on hieman vaikea muutenkaan muuttaa paljoakaan esim. ponnistusnopeutta tai lihasten rekrytointia.

[Schneider]

Miksi Suomesta ei tule futiksen kautta nopeita pelaajia on toinen kysymys, heitän muutamia kysymyksiä tietoisesti kärjistäen:

1) Nopeusharjoittelun järjestys on periaatetasolla seuraava, eli tekniikka, nopeus, nopeusvoima, hermostollinen ja hypertrofinen maksimivoima, aerobinen kestävyys, anaerobinen kestävyys (nopeuskestävyys).

2) Vaikka kestävyystyypin suurempi aerobinen energiantuotto näkyy pienentyneenä laktaatin tuottona ja väsymyksenä lyhytkestoisissa suorituksissa nopeustyyppiin verrattuna, niin ero ei kuitenkaan näy parantuneena suorituskykynä lyhytkestoisissa suorituksissa. Tämä johtuu siitä, että  lyhytkestoisissa suorituksissa vaadittavaan suureen tehontuottoon tarvitaan anaerobista energiantuottoa. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka hyvä hapenottokyky on hyödyksi 400 m:n juoksijalle, niin hapenoton kehittämiseen ei kannata harjoittelussa panostaa, koska on huomattavasti hyödyllisempää suorituskyvyn kannalta käyttää vastaava harjoitteluaika anaerobisen kapasiteetin kehittämiseen.

3) Kuitenkin kun muistaa, niin anaerobinen suorituskyky kasvaa pojilla vasta murrosiän myötä ja vasta murrosiän myötä kannattaa alkaa vetämään anaerobista treeniä. Siihen saakka ne maitohapot mitä tulee pelaamisesta ja liikkumisesta ovat ihan OK, mutta ennen murrosikää siihen on turha laittaa isommin paukkuja.

4) Joten siinä on aika monta asiaa, kuten yksilön anaerobinen kyky, joka saadaan selville vasta murrosiän myötä. Nopeiden lihasten etu tulee muutenkin esille vasta murrosiän myötä, kun nopea lihas alkaa vasta silloin kunnolla kasvamaan ja vasta sitten nopean lihaksen voimantuotto alkaa näkymään.

5) Meillä sen sijaan nuo nopeatkin laitetaan vetämään kestävyystyyppistä treeniä ja laitetaan testeihin jotka sorsivat nopeita pelaajia. Monen joukkueen "pelitapa" on voittaa peli sen viimeisillä minuuteilla, eli koko peli on vain vastustajan väsyttämistä, kun olisi voinut yrittää opetella pelaamaan niin, ettei tarvitse odottaa vastustajan väsymistä, koska jos sitten itse onkin se väsyvämpi osapuoli, niin käy heikosti.

Futiksessa toki pärjää monella eri ominaisuudella, mutta nyt selvästi on valittu kestävyyspainotteinen pelaajien kehitys ja pelaajien valinnat tehdään kestävyyden perusteella jo ennen kuin nopeat pelaajat saavat edes oman potentiaalinsa esille. Lisäksi nopeat pelaajat menevät helpommin rikki, jos niille vedetään kestävyystreeniä hulluna. Se on aika mielenkiintoista, että edes yksilön kestävyysjuoksuominaisuuksiakaan ei loppupeleissä tiedetä niitäkään ennen kuin murrosiän jälkeen.

[LB44]

Kirjasta Huippu-urheiluvalmennus (Antti Mero, Ari Nummela, Sami Kalja ja Keijo Häkkinen) mukaan olet kuitenkin päättänyt keksiä noita juttuja ihan hatusta. Omalla painolla tehtävissä hyppelyissä on hieman vaikea muutenkaan muuttaa paljoakaan esim. ponnistusnopeutta tai lihasten rekrytointia.

Täh? Meinaat ettei maakontaktin pituus tai ponnistuksen tehot vaikuta asiaan? Nyt ihan oikeasti valot päälle perusasioissa. Lue, äläkä kopioi niin opit samalla. Täältä tähän.

Tajusin kuka olet ja sen takia on jankkaamista turha jatkaa.

[Schneider]

Täh? Meinaat ettei maakontaktin pituus tai ponnistuksen tehot vaikuta asiaan? Nyt ihan oikeasti valot päälle perusasioissa. Lue, äläkä kopioi niin opit samalla. Täältä tähän.

Omalla painolla tehtynä on hieman vaikeata tehdä sitä kovin eri tavoin, eikä siitä tule plyometriaa pelkällä ajatuksen voimalla.

[Nigel Kugelschfeir]

Teoria sitä ja teoria tätä. Teoriassa kommunismikin toimii. Jos mietitään taas jalkapalloilua niin kesän kisoissa oli mukana jotain Slovakiaa ja Georgiaa joissa tuskin ollaan mitään teorioiden edelläkävijöitä vaan mennään enemmän perinteisellä työnteolla ja vaatimustasolla. Näillä eväillä on kuitenkin saatu kisoissa menestystä ja myös kärkiliigoihin pelaajia kun täällä pohditaan ettei tule vain liikaa rasitusta kun oikeasti ongelma on se ettei tehdä tarpeeksi.

[Schneider]

Teoria sitä ja teoria tätä. Teoriassa kommunismikin toimii. Jos mietitään taas jalkapalloilua niin kesän kisoissa oli mukana jotain Slovakiaa ja Georgiaa joissa tuskin ollaan mitään teorioiden edelläkävijöitä vaan mennään enemmän perinteisellä työnteolla ja vaatimustasolla. Näillä eväillä on kuitenkin saatu kisoissa menestystä ja myös kärkiliigoihin pelaajia kun täällä pohditaan ettei tule vain liikaa rasitusta kun oikeasti ongelma on se ettei tehdä tarpeeksi.

Kyse ei ole teoriasta, vaan siitä, että tehdään sopivalla progressiolla hommia pitkäjänteisesti. Hieman alle on parempi kuin himpun yli kun puhutaan rasitusperäisistä vammoista, joista helposti tulee puolesta vuodesta vuoteen saikkua, eikä usein sen jälkeen sitten paikat kuitenkaan kestä ja silloin menetetään takuuvarmasti aika monta treeniä.

Hermoston kehitys on lapsena nopeaa ja kuudenteen ikävuoteen mennessä hermosto on kehittynyt n. 90% aikuisen koosta, eli ehkä sitä monipuolista tekemistä pitäisi sinne suuntaa saada ihan ensimmäisenä, mutta futiksessahan Lampisen mallilla mennään yksipuoliseen harjoitteluun, vaikka kukaan ei sitä tietenkään halua myöntää. Aika paljon yksilajisuuden vaaroista on varoiteltu, mutta lampiset väittää että kyllä sitä futiksessakin voi tehdä vaikka mitä, mutta mitä ne lukuisat loukkaantumiset sitten kertovat. Niitä loukkejahan on sitten myös niillä pelaajilla, jotka pääsevät ulkomaille, niin sakkaako kuitenkin ne ihan pohjat ja monipuolisen fyysisen kehittymisen pohjat.

[RPA]

Muutama pohdinta täällä olleista aiheista.

Onkohan tietyn ominaisuuden testaaminen automaattisesti nuorten suodattamista ja seulomista kyseisen "mittarin" perusteella. Jonka johdosta testeissä mitattaviin ominaisuuksiin kannattaa panostaa vaikka monipuolisuuden ja muiden osa-alueiden kustannuksella. Vai voisiko testattavat asiat toimia yleisellä tasolla tietämyksen tuottamisen näkökulmasta, joka edelleen auttaa tuottamaan parempia kehittymisen malleja ja rakenteita. Yksilötasolla jos jossain testissä sijoittuu gaussin käyrän heikommalle puolelle sille voi olla jokin luonnollinen reaktiota vaatimaton syy, tai sitten signaali joka osoittaa kehittämisen tarvetta. Kaikki riippuu siis kuinka testejä tulkitaan sekä organisaation että yksilön tasolla. Toivottavasti kenelläkään ei synny suoraan vaikutelmaa, että testit ja erityisesti tietyt testit ovat pahoja koska niitä ei hyödynnetä työkaluna inhimillisen pääoman kehittämiseen ja tukemiseen vaan lähinnä valikointiin ja "testien voittamiseen".

Taitokoulut vastaavat varmaan tiettyyn kysyntään ja siellä voi olla paremmat mahdollisuudet kilpailullisessa ilmapiirissä työskennellä pallon kanssa ja saada esimerkiksi 1v1-tilanteita. Juuri niitä asioita joissa kv-puoli menee meitä edellä. Olisiko taitokoulut enemmän rakenteellista korviketta eli puuttuvien vapaa-ajan pihapelien ja "katufutsalien" korviketta kuin varsinaisen seuran toiminnan ja harjoitusten kilpailija.

[Elohiiri2]

Pari viimeistä sivua luonnehtii hyvin "kaikki mäkihyppääjät ovat hyviä jalkapalloilijoita"-tyyppistä ajattelua.

[Jortsukka]

Tärkeää keskustella erilaisista jalkapallon asioista ja pyrkiä kehittämään eri ominaisuuksia. Kuitenkin taas vaarallista jos yritetään yhdellä asialla ratkaista kaikkea. Tai koetaan että ongelma on vain yksittäinen asia(nopeus, kestävyys, taito pallon kanssa tms.). Kuten jo aiemmin todettua meillä on ongelmia kaikissa eri jalkapallon osissa ja mitään osiota ei ole missä olisimme erityisen hyviä. Tämän näkee katselemalla jo vaikka U10-U12 pelejä kv-jengejä vastaan ja erot sitten tulevat silmille myöhemmin. Tuloksellisesti voidaan pärjätä ihan hyvin, mutta jos nyt vaikka katsoo RCDE Helsinki - PSG peliä mistä täälläkin oli puhe ja U12 vaiheen Suomen kärkijengiä, niin tuossa vaiheessa jo ollaan valtavasti jäljessä. Ja ennen kuin joku sanoo, niin ei ole realistista että suomalainen jengi haastaisi PSG:n tasoisen jengin, mutta ei myöskään pidä olla valheellinen asioissa. Kaverini pisti esim. kommentteja tämän pelin jälkeen somesta jossa RCDE Helsingin valmentaja vähätteli joukkueiden välistä tasoeroa ja melkein nosti oman joukkueen PSG:n tasolle. Pieniä eroja oli hänen mielestään yksittäisissä asioissa, vaikka oikeasti eroa oli kaikessa. Pahinta on jos olemme Suomessa valheellisia omasta tasosta tai koitamme ratkaista asioita yksittäisillä tempuilla.

Pitää tunnustaa faktat ja sen jälkeen alkaa tekemään töitä. Niin että kehitämme kaikkia eri ominaisuuksia paremmin. Valitettavasti emme tähän pääse liittovetoisesti, joten muutoksen pitää lähteä seuroista ja niiden tekijöistä. Tähän tarvitsemme lisää tietoa ja osaamista.

[Elohiiri2]

Luultavasti noinkin, ongelmana lienee laadullisesti järkevien tai voittavien ominaisuuksien analysointi. Ne kun eivät liene jalkapallon kaltaisessa pelissä pelkästään ajassa mitattavissa olevia. Tilallakin on joku merkitys voittamisessa, vielä kun tietäisi, että mikä.

[erno]

PSG:hen liittyen fakta on se, että Suomesta on aika pirun vaikea luoda akatemiaa johon valitaan 11 miljoonan ihmisen talousalueelta 20 ikäluokan parasta pelaajaa.

[Elohiiri2]

PSG:hen liittyen fakta on se, että Suomesta on aika pirun vaikea luoda akatemiaa johon valitaan 11 miljoonan ihmisen talousalueelta 20 ikäluokan parasta pelaajaa.

Laskennallisesti kyllä, mutta jos on näin, miksipä sitten ryhtyä kilpailemaan ollenkaan? Pelataan keskenämme kesäiltaisin mäkäräisten kiusaksi.

[Siperia]

Jos mietitään taas jalkapalloilua niin kesän kisoissa oli mukana jotain Slovakiaa ja Georgiaa joissa tuskin ollaan mitään teorioiden edelläkävijöitä vaan mennään enemmän perinteisellä työnteolla ja vaatimustasolla.

Osaatko avata tarkemmin miten tuo käytännössä näkyy tuo Slovakian tai Georgian perinteinen työnteko tai vaatimustaso? Tai miten siellä ei luoteta teorioihin?

[Hegetsu]

Luulen, että yksi haaste meillä on siinä että isoissa kärkiseuroissa on helposti "liikaa" pelaajia liiga tai ykkösen ryhmiin ja huolimatta siitä että monesti valmennus on varmasti hyvää niin osa pelaajista jää liian vähälle peliajalle ja/tai huomiolle harjoituksissa tai joutuu pelaamaan itselleen liian matalalla tasolla jolloin peli tilanteet eivät enää kehitä koska niissä pärjää "vanhoilla otteilla".

Meillä pitäisi olla ehkä enemmän kunnianhimoa hakea peliaikaa sopivalla tasolla sen sijaan että tyydytään olemaan isossa huippuseurassa se kilparyhmän 20 pelaaja. Myöskin seuroissa pitäisi uskaltaa sanoa Kallelle että "meillä et pääse pelaamaan esim. ykköstä kuin toisinaan koska meillä siellä käy liigaryhmän vaihtopelaajat välillä hakemassa tuntumaa ja meillä sinun edessä on 2-3 parempaa pelaajaa mutta menemällä pienempään seuraan X pääset varmasti isompaan rooliin samassa sarjassa koska a) heillä ei liigaryhmää ja/tai b) pelaaja-pooli selvästi pienempi". Välillä tuntuu, että meillä helposti lähdetään vähän "ovia paiskoen" ns. kasvattaja seurasta isompaan seuraan ja sitten kynnys palata takaisin isomman peliajan perässä on liian iso ja tyydytään pienee rooliin suuressa seurassa liian helposti.

[Tino Asprilla]

Toi edellinen sinällään pitää kyllä paikkansa. En käytä sitä muuten kuin vipuvartena seuraavaan:

Kuinka vaativana koette pelaajan motivoinnin/henkisen kasvattamisen seuraavalle tasolle?

Jos siis puhutaan ihan ison massan tason kasvattamisesta siten että sieltä harrastepuolelta saataisi niitä parempia pelaajia siirtymään haasteeseen ja siitä edespäin kilpaan. Itse olen huomannut että harrastepelaajia saadaan kyllä laadukkaasti kehitettyä, ja kyse olisi nimenomaan sellaisista hitaammin kehittyvistä ja kypsyvistä pelaajista. Usein esteeksi kuitenkin tulee ettei pelaaja ole valmis ottamaan seuraavaa steppiä, vaikka taidoiltaan ylemmälle tasolle kuuluisi.

Ollaan siis saman probleeman äärellä kuin edellisessä viestissä: pelaaja pelaa liikaa pelejä liian helpolla tasolla.

Kaikkihan ei heti halua, tai jotkut jopa koskaan, siirtyä seuraavalle tasolle, mutta olettaisin että edes jokunen prosentti tämän harppauksen pystyy ottamaan jos suuremman motivaation futista kohtaan saisi herätettyä.

Oletteko joutuneet saman tilanteen eteen?

[Nigel Kugelschfeir]

Luulen, että yksi haaste meillä on siinä että isoissa kärkiseuroissa on helposti "liikaa" pelaajia liiga tai ykkösen ryhmiin ja huolimatta siitä että monesti valmennus on varmasti hyvää niin osa pelaajista jää liian vähälle peliajalle ja/tai huomiolle harjoituksissa tai joutuu pelaamaan itselleen liian matalalla tasolla jolloin peli tilanteet eivät enää kehitä koska niissä pärjää "vanhoilla otteilla".

Meillä pitäisi olla ehkä enemmän kunnianhimoa hakea peliaikaa sopivalla tasolla sen sijaan että tyydytään olemaan isossa huippuseurassa se kilparyhmän 20 pelaaja. Myöskin seuroissa pitäisi uskaltaa sanoa Kallelle että "meillä et pääse pelaamaan esim. ykköstä kuin toisinaan koska meillä siellä käy liigaryhmän vaihtopelaajat välillä hakemassa tuntumaa ja meillä sinun edessä on 2-3 parempaa pelaajaa mutta menemällä pienempään seuraan X pääset varmasti isompaan rooliin samassa sarjassa koska a) heillä ei liigaryhmää ja/tai b) pelaaja-pooli selvästi pienempi". Välillä tuntuu, että meillä helposti lähdetään vähän "ovia paiskoen" ns. kasvattaja seurasta isompaan seuraan ja sitten kynnys palata takaisin isomman peliajan perässä on liian iso ja tyydytään pienee rooliin suuressa seurassa liian helposti.

Seuroissa ei haluta olla rehellisiä pelaajan asemasta koska maksajia kuitenkin tarvitaan. Seuralle on myös muuten hyväksi jos siellä listoilla paljon pelaajia. Siksi niitä roikotetaan mukana eikä myöskään kerrota sitä että pelaaja korvataan saman tien jos joukkueeseen tulee parempia pelaajia.