Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[RPA]

Laskennallisesti kyllä, mutta jos on näin, miksipä sitten ryhtyä kilpailemaan ollenkaan? Pelataan keskenämme kesäiltaisin mäkäräisten kiusaksi.

Varmaan siksi kannattaa, että väkiluku ja alueen koko ovat kuitenkin vain yksi muuttuja yhtälössä. Esimerkiksi hotbed ilmiössä pieneltä "postinumero alueelta" voi tulla todennäköisyyksien vastaisesti useita huippu-urheilijoita tietyssä lajissa. Tähän liittyy paikallisyhteisön kulttuuri ja tuki lajiin (leikkimisen perinne), sparraus ja vertaiskilpailu, huippuvalmennus ja lumipalloefekti. Mikro- tai pienryhmätasolla  se, että veljistä tulee molemmista huippupelaaja liittyy usein tähän eikä genetiikkaan. Mikään ei estä Suomessa tällaisten hotbed alueyhteisöjen syntymistä laajemmin, paremmin ja tehokkaammin, ehkä tuo huippuvalmentajan ja roolimallin muuttuja on yhtälössä se mitä meillä ei ihan joka periferiassa ole kukkimassa. Jossain muualla voidaan nojata volyymipohjaiseen tuotantoon jossa poimitaan kehityspyramidin huipulta. Ymmärtääkseni Suomen nykyisetkin huiput ovat enimmäkseen eräänlaisen hotbed tuotannon aikaansaannoksia, mutta ei varsinaisesti hyöty-yhteisön vaan pienemmän ja välittömän ryhmätason joka kiteytyy perheeseen. 

[Elohiiri2]

Kiitos vastauksestasi. Eli ei muuta kuin syntymään oikeaan osoitteeseen sekä hyppimään pallolaatikon päälle ja sieltä alas niin johan tulee huippuja. Eipä ihme ettei jalkapallopelin valmentaminen oikein innosta, kun samalla pitää pitää maksajat tyytyväisenä.

[LB44]

Jotta en vain kritisoisi ja arvostelisi, tässä lyhyt kuvaus miten plyometrisen harjoittelun ymmärrän ja miksi sitä teetän.

Menetelmän kehitti 1950-luvulla venäläinen Verkhoshansky, tavoitteena parantaa urheilijoiden nopeaa voimantuottoa, jossa hyödynnetään jänteiden venytysrefleksiä tehokkaasti. Plyometrisen harjoittelun rajoittava tekijä on maakontaktin pituus, jonka pitäisi olla korkeintaan 0,2-0,25 sekuntia. Eli käytännössä lapsilla ja nuorilla puhutaan kevyistä ”hyppelysarjoista”, muuten maakontakti on liian pitkä ja homma ei toimi. Yhdellä jalalla plyometrinen harjoittelu ei yleensä onnistu vielä suurimmalta osalta yläkouluikäisiä, koska nilkan alueen voimatasot eivät riitä ja tekniikka on puutteellista. Harjoittelu ei vaadi lisävälineitä tai korokkeita, koska ponnistusvoiman tehoa voi säädellä siinä missä juoksuvauhtia tai syötön kovuuttakin. Ja plyometrisissa harjoitteissa aika on rajoittava tekijä, ei voima.

Miksi? Maakontaktin alkuvaiheessa akillesjänteeseen kohdistuu kovia voimia, joista on mahdollista varastoida hetkellisesti (yllättäen noin 0,2-0,25 sekunniksi) 60-70%. Tämä varastoitunut energia selittää oikein käytettynä noin 60% hyppykorkeudesta. Edellytyksenä riittävät voimatasot, hyvä laskeutumistekniikka ja venytysrefleksin käyttötaito. Siksi kevennyshyppykin on yleensä noin 20% parempi kuin staattinen hyppy.

Miten tämä liittyy jalkapalloon? Erilaisissa liikkeissä, kuten pysähtyminen, kiihdytys ja suunnanmuutos maakontaktit ovat lyhyitä = 0,1-0,3 sekuntia. Mitä paremmin pelaaja osaa ja pystyy tämän ajan hyödyntämään, sitä tehokkaampaa ja turvallisempaa liike on. Plyometrinen harjoittelu on näiden suoritusten täsmä oheisharjoittelua. Jos valmistavaa harjoittelua ei tehdä, otetaan turhaan loukkaantumisriski.

Korvaako tämä pelaajan havainnointikyvyn, potkutekniikan tai taktisen ymmärryksen? Ei, eikä ole tarkoituskaan. Lähtökohtaisesti nopeammin, tehokkaammin ja turvallisemmin liikkumisesta on pelaajalle hyötyä.  Plyometrinen harjoittelu vie pari kertaa viikossa tehtynä 5-15 minuuttia aikaa ja sen voi hyvin tehdä osana lämmittelyä. Isoa määrää tai väsyneenä lajin jälkeen plyoja ei kannata tehdä. Koska määrät ovat pieniä ja voimantuottoaika lyhyt, on OIKEIN TEHTYNÄ epätodennäköistä, että tällaisella harjoitelulla olisi suurta vaikutusta rasitusvammojen syntymiseen.

Täältä tähän.

[Elohiiri2]

Plyometrinen harjoittelu vie pari kertaa viikossa tehtynä 5-15 minuuttia aikaa ja sen voi hyvin tehdä osana lämmittelyä. Isoa määrää tai väsyneenä lajin jälkeen plyoja ei kannata tehdä. Koska määrät ovat pieniä ja voimantuottoaika lyhyt, on OIKEIN TEHTYNÄ epätodennäköistä, että tällaisella harjoitelulla olisi suurta vaikutusta rasitusvammojen syntymiseen.

Täältä tähän.

Uskon sanaasi ja em. harjoittelun hyötyyn sinällään. Ei kai kukaan edes kyseenalaistakaan fyysisen suorituskyvyn merkitystä jalkapallossa, mutta ongelma on nähdäkseni ajankäytöllinen ja liittyy juuri näihin "vain vartti päivässä riittää"-tyyppisiin interventioihin. Loppuu vartit päivästä, mikäli kaikkiin mahdollisiin kehitysohjelmiin aikoo sitoutua.

Tällöin lyhyille hyppelyillekin tulisi löytyä aikansa ja tilansa pallon kanssa tapahtuvan harjoittelun yhteydessä, sillä korkean tason tekniikka lienee oletusarvo huipulla.

[erno]

Se juttu tossa mun mielestä on se, että jalkapallojengien pointti pitäisi olla se että lapset saa siellä edellytykset tehdä treeniä myös omalla ajalla.

Jos meillä on 90min treenisessio, niin edelleen isoimmassa osassa jalkapalloseuroja ei mentäs kauhean pahasti puihin jos toi jaoteltaisin niin, että treeni koostuu järjestäen seuraavista osista (u5-u11):
15min liiketaidot (sisältää myös mainittuja plyoja, mutta ei pelkästään niitä ja voidaan myös tehdä pallon kanssa)
15-30min yksilötaidot (sisältää lähes aina kisoja, koska tuo on erinomaisen helppo tapa saada lapset vetämään täysillä)
30-45min teeman mukaiset harjoitteet, jotka sisältää pienpelejä (1v1/2v1/2v2)
15min loppupeli (mielellään max 4v4)

[Nipale]

Se juttu tossa mun mielestä on se, että jalkapallojengien pointti pitäisi olla se että lapset saa siellä edellytykset tehdä treeniä myös omalla ajalla.

Jos meillä on 90min treenisessio, niin edelleen isoimmassa osassa jalkapalloseuroja ei mentäs kauhean pahasti puihin jos toi jaoteltaisin niin, että treeni koostuu järjestäen seuraavista osista (u5-u11):
15min liiketaidot (sisältää myös mainittuja plyoja, mutta ei pelkästään niitä ja voidaan myös tehdä pallon kanssa)
15-30min yksilötaidot (sisältää lähes aina kisoja, koska tuo on erinomaisen helppo tapa saada lapset vetämään täysillä)
30-45min teeman mukaiset harjoitteet, jotka sisältää pienpelejä (1v1/2v1/2v2)
15min loppupeli (mielellään max 4v4)

Vielä kun loppuun saisi 10-15min loppuverkkaa ja liikkuvuutta.
Kisailut toimii kyllä hyvin, mutta oma mielenterveys tuppaa sakkaamaan aina siinä vaiheessa kun näen että 1/3 tekee kunnolla 1/3 fuskaa (esim hep kun muka pomputellut 20 kertaa kun todellisuus on 5) ja 1/3 on aivan p*aska jäykkänä kun ajattelee että nyt kaikille selviää kuinka huono mä oon... Toki tämä on ns. sekaryhmän ongelma. Lopputulemana on sellanen fiilis että kukaan ei saa mitään kisailusta. Ekaa ryhmää ärsyttää toka ryhmä, tokaa ryhmää ei kiinnosta kilpaileminen tai ei kestä häviötä ja kolmas ryhmä haluisi olla mahdollisimman huomaamaton 1,5h.

[erno]

Vielä kun loppuun saisi 10-15min loppuverkkaa ja liikkuvuutta.

Ihan noin pienillä ei välttämättä tartte, toki ehkä ikähaitarin loppupätkästä. Ja optimitilanteessahan ton pitäs mennä niin että jengi tulee vapaaehtosesti 15-30min ennen reenin alkua kentälle ja vetelee siinä vaikka jotain luumua, futistennistä tai vastaavaa.

[ginikettu]

Ihan noin pienillä ei välttämättä tartte, toki ehkä ikähaitarin loppupätkästä. Ja optimitilanteessahan ton pitäs mennä niin että jengi tulee vapaaehtosesti 15-30min ennen reenin alkua kentälle ja vetelee siinä vaikka jotain luumua, futistennistä tai vastaavaa.

Tiedän, että joillain aika pientenkin joukkueilla on sovittu, että alkulämmöt vedetään suurelta osin ennen treenejä ja loppupuheet ja verkat treenien jälkeen kentän laidalla ja "arvokasta" kenttäaika säästetään. Valkun/apuvalkkujen ja vanhempien sopimushan tuo lopulta on. Täällä puhutuista plyometrisista harjoitteista, niin niissä varmaan kannattaa tukeutua ammattilaisiin, koska käsittääkseni niissä on oleellista tehdä oikein ja oikea määrä (voi vaikuttaa yllättävän pieneltä eli ihan muutamia toistoja), jotta on hyötyä.

[Schneider]

Kiitos LB44

Minä olen kylläkin (oletus) samaa mieltä, että jalkapalloilijoille tekisi hyvää saada erilaisia ärsykkeitä, oppia ja opastusta, ettei mene ympäri vuoden ja vuodesta toiseen likimain samalla tekemisellä.

Minä itse uskon vahvasti blokkeina tekemiseen tai joku voisi kutsua sitä periodeiksi, paitsi se futiksessa on nimenä "varattu" ihan muuhun kuin miten se muissa lajeissa käsitetään.

Joka tapauksessa olisi hyvä vaihdella tekemistä, vaikka käydä välistä uimassa ihan vain hyvän olon ja kehon aistimusten takia, mutta toki tosifutarille sen voi aina perustella lihasten rentoutumisena ja palautumisena, johon uinti ja kuviokellunta ovatkin ihan parasta mitä löytyy kun lihakset "painottomina" kelluvat ja samalla tulee lihashölskyntää yms kaikkea hyvää lihasten rentoutumiseen ja palautumiseen.

"Tosifutari" ei muutenkaan saa helposti ajatuksia pois futiksesta, vaikka se olisi hyväksi, niin siihenkin tarvitaan jotain harhauttavaa tekemistä, muuten alkaa käymään liian raskaaksi.

[mieskone]

Tämä on mielipiteeni jonka mukaan kannattaisi toimia vaikka joukkueessa ei juuri sillä hetkellä näyttäisi olevan kovia pelaajia. Noin kymmenenvuoden päästä peli on todella nopeaa eli kannattaa pistää pari parasta pelaajaa joukkueessa äärirajoille muutamassa harjoituksessa ja muille pelaajille opettaa mahdollisimman hyvää kontrollia palloon kehumalla ja antaen mahdollisimman vähän kritiikkiä. Sitten pienillä pelaajilla venyttelyn jälkeen "rugbya ilman taklauksia" ja syöttelyn sallien oppivat vapaan tilan hakemisen helpommin kuin pallo jalassa ja oppivat yös hyppelemään. Lisäksi kun Suomessa ei ole loputtomasti pelaajia korvaamaan loukkaantuneet niin kannattaa avoimesti sanoa , että jos sattuu niin ei tarvitse tulla peliin.

[Schneider]

Miksi? Maakontaktin alkuvaiheessa akillesjänteeseen kohdistuu kovia voimia, joista on mahdollista varastoida hetkellisesti (yllättäen noin 0,2-0,25 sekunniksi) 60-70%. Tämä varastoitunut energia selittää oikein käytettynä noin 60% hyppykorkeudesta. Edellytyksenä riittävät voimatasot, hyvä laskeutumistekniikka ja venytysrefleksin käyttötaito. Siksi kevennyshyppykin on yleensä noin 20% parempi kuin staattinen hyppy.

Tämä hyppykorkeus on aika mielenkiintoinen, sillä korkeushyppääjillä se tietenkin on erinomainen ja sitä kun on tutkittu korkeushyppääjillä, niin hitaat lihassolut ovat elastisempia ja heillä on noin yhtä paljon 50/50 hitaita suhteessa nopeisiin lihassoluihin.

Joten korkea hyppytulos ei kerro ainakaan siitä miten nopeasti pääsee juosten eteenpäin. Nopeista lihassoluista on siis jopa haittaa korkeushypyssä. Siitä seuraakin pohdinta kuinka järkevää on tehdä futarille elastisia hyppyjä ylöspäin testimielessä tai paljonko niihin kannattaa laittaa paukkuja treenaamisessa. Jälleen kerran onko meillä käytössä testi, jolla valikoidaan futareiksi hitaiden lihassolujen pelaajia.

[erno]

Tiedän, että joillain aika pientenkin joukkueilla on sovittu, että alkulämmöt vedetään suurelta osin ennen treenejä ja loppupuheet ja verkat treenien jälkeen kentän laidalla ja "arvokasta" kenttäaika säästetään. Valkun/apuvalkkujen ja vanhempien sopimushan tuo lopulta on. Täällä puhutuista plyometrisista harjoitteista, niin niissä varmaan kannattaa tukeutua ammattilaisiin, koska käsittääkseni niissä on oleellista tehdä oikein ja oikea määrä (voi vaikuttaa yllättävän pieneltä eli ihan muutamia toistoja), jotta on hyötyä.

No näissä on kyse myöskin taas siitä että kuka puhuu ja mistä joukkueesta ja mistä kontekstista. Valtaosa suomalaisista futisjunnuista kaipaa lisää mitä tahansa liikkeitä jotka parantaa liiketaitoja. Plyojen piiriin menee mun tulkinnan mukaan vähän kaikki luisteluhypyistä, "intiaanihypyistä"*, tasajalkahypyistä aidan yli (oli sen korkeus 15cm tai 50cm) syväkyykkyhyppyihin ja en ihan heti suostu uskomaan, että suomalaisten futisjengien valmentajat pystyisi pilaamaan lapsia sillä että noita jossain alkulämmittelyosuudessa kolme minsaa. Se on sit toki toinen juttu että onko noi optimaalisia, mutta mun nähdäkseni missään jalkapallojoukkueessa ei tehdä asioita sen mukaan mikä olisi optimaalista, niin mitäs sit.


*pyydän nöyrästi anteeksi, mutta en tiedä tälle liikkeelle mitään muuta nimeä

[ginikettu]

No näissä on kyse myöskin taas siitä että kuka puhuu ja mistä joukkueesta ja mistä kontekstista. Valtaosa suomalaisista futisjunnuista kaipaa lisää mitä tahansa liikkeitä jotka parantaa liiketaitoja. Plyojen piiriin menee mun tulkinnan mukaan vähän kaikki luisteluhypyistä, "intiaanihypyistä"*, tasajalkahypyistä aidan yli (oli sen korkeus 15cm tai 50cm) syväkyykkyhyppyihin ja en ihan heti suostu uskomaan, että suomalaisten futisjengien valmentajat pystyisi pilaamaan lapsia sillä että noita jossain alkulämmittelyosuudessa kolme minsaa. Se on sit toki toinen juttu että onko noi optimaalisia, mutta mun nähdäkseni missään jalkapallojoukkueessa ei tehdä asioita sen mukaan mikä olisi optimaalista, niin mitäs sit.


*pyydän nöyrästi anteeksi, mutta en tiedä tälle liikkeelle mitään muuta nimeä

Totta. Lähes kaikki liikunta on hyvästä. Lähinnä jos plyometrisistä harjoitteista tahtoo hyötyä enemmän, niin niitäkin pitäisi tehdä oikein. Esim maksiminopeutta tai "räjähtävyyttä" ei pidä kovin montaa kertaa viikossa harjoitella eikä kovin monella toistolla. Toistot pitää vaan saada oikeasti äärirajoille. Mutta en tiedä näistä kovin paljon. Joku juoksutekniikka olisi myös tärkeä osata ja joskus juoksua harjoitelleena siihenkin on omia harjoitteita miten sitä kehitetään. Silmämääräisesti kentän laidalta katsottuna todella monella askel on liian pitkä tai laahaava jne. Eli toki tähän yleiseen liikkumiseen voisi enemmänkin panostaa.

Toki pelaamalla oppii myös liikkumaan, mutta kehitystä voi hyvin tehostaa tekemällä harjoitteita oikein. Todellisuudessa fudisjunnun kehityksessä on niin paljon kaikkea opittavaa, ettei ole realismia vaatia valkkuja osaamaan opettaa kaikkea absoluuttisen oikein.

[erno]

Niin, mutta tossa on taas kyse siitä että minkä ikäisistä, tasoisista jne sä puhut. Mä väitän että suurin osa hyötyy siitä että ne liikeradat saadaan menemään edes suunnilleen oikein, etenkin jos puhutaan tosta nuoremmasta ikävaiheesta johon olen omissa viesteissäni kirjoittanut. Jos sulla on joku Klubin, RCDE:n tai Honakin U12-U15 akatemia, niin ihan eri juttu.

Mulla on edelleen tossa junnuja joilla on suuria vaikeuksia esimerkiksi mennä kyykkyyn, niin nää on eri juttu ku u15-ikäiset pelaajat jotka haaveilee ammattilaisuudesta. Nuo syvältä lähtevät kyykkyloikat plyojen puolella on yksi sellanen mitä oon koittanut niiden kanssa hakea. En tietenkään puhu nille plyoista vaan leikitään vaikka sammakkoa tai jotain muuta missä on motivointia mukana, vaikka pohjimmiltaan sama liike onkin. En kuitenkaan näe että toiset olisi vähemmän arvokkaita tai enemmän arvokkaita ku toiset.

[ginikettu]

Mulla on edelleen tossa junnuja joilla on suuria vaikeuksia esimerkiksi mennä kyykkyyn, niin nää on eri juttu ku u15-ikäiset pelaajat jotka haaveilee ammattilaisuudesta. Nuo syvältä lähtevät kyykkyloikat plyojen puolella on yksi sellanen mitä oon koittanut niiden kanssa hakea. En kuitenkaan näe että toiset olisi vähemmän arvokkaita tai enemmän arvokkaita ku toiset.

Mielestäni nimenomaan pitäisi liikkuvuuteen (ml. siihen liittyvää tekniikkaa) pyrkiä kehittämään myös näille pienille aloittaville harrastajille ja muillekin harrastajille. Akatemiapolut ovat toki eri juttuja ja siellä osaamista valmentaakin on eri tavalla ja osittain näistä näiden takana olevista menee hyvin paljon potentiaalia hukkaan, koska eivät ole kehittyneet henkisesti yhtä aikaisin, mutta voisivat ottaa hyvinkin nopeasti kiinni aikanaan, jos niihin panostettaisiin riittävästi kuitenkin nuorena.

Kyykkyloikat, luisteluhypyt ja laatikkohypyt tai aitahypyt yhdellä tai kahdella jalalla ovat kaikille varmasti parempia kuin ei mitään ja kullekin lapselle pitäisi saada sellainen itselleen sopiva taso - jollain menee 80cm laatikko ja jollain 30cm.