Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[joks11]

Niin no, tuossahan mennään jo kustannusten osalta päin prinkkalaa. Ainakin niissä seuroissa mitä olen seurannut ei valmennuskustannuksen nousu ole juurikaan lopettamisia aiheuttanut.

[drone]

Hetkeksi hieman muuta asiaa tämän topicin alla.

Onko kukaan tutustunut?
http://en.fc-zenit.ru/academy/information/phil_ac/

Rahalla ja suhteilla varmaan tuonnekin saataisiin suomalaisia.
Rahaa ei ole, mutta onko jollakulla suhteita?

[Lenko]

@defcon/joks11 Ei tuo nenäkkyys ole forumin tai tämän topicin yksinoikeus vaan eräs internetin vapaan kirjoitetun sanan ja nimimerkkien tuoma keskustelun lieveilmiö. Osa on "hauska" ehkä kasvokkainkin. Monien ihmisten keskustelukulttuuriin kuuluu huumori. Jotkut voivat sen varjolla heittää niin pahoja loukkauksia kuin vain ikinä keksivät. Netissä, kirjoitettuna, ilman eleitä, vieraan ihmisen nimimerkin takaa lauottuna huumori vaikuttaa helposti loukkaavalta, koppavalta ja ylimieliseltä, tarkoitti kirjoittaja sitä tai ei.

Aika moni pitäisi keskustelun mielellään asiassa, ilman karvahattusoinismeja, mutta se ei liene netissä mahdollista. Tunnustan itsekin töräyttäneeni muutaman mukahauskan sammakon, kun turhautuminen on pukannut päälle.

Eikä futisforum ole lähellekään pahinta laatua keskustelupalstoja.

Eli koeta siis kestää. Keskustelua seuranneet ymmärtävät, mistä "saappaanheitto, kuviokellunta ja rännikiekko" kommentointi kumpuaa. Kai. Ehkä.

[A.I.Virtanen]

Onko?  Minä en tiedä kyseisten pelaajien harrastus- ja liikuntataustoista juurikaan mitään, joten olisi hauska tietää mihin perustat vahvan olettamuksesi?

Pienoinen kärjistys ja yleistys myönnettäköön. On siellä seassa varmaan joitakin monilajiharrastajiakin, mutta en kaikkia tunne.

Pointti nyt vain oli se, että tulosta ei ole tullut. Kenties Suomessa tuossa iässä tehdään vielä "pohjia" ja odotellaan poikien kehittymistä aikuisiässä, kun ruvetaan treenaamaan nopeutta, voimaa ja muita fyysisiä ominaisuuksia, kun tähän asti on leikitty vain pallon kanssa. Ukrainan joukkueessa ei narukäsiä, makaronijalkoja ja hitaita pelaajia juurikaan ole.

[Lenko]

@drone: Eikös joku suomalainen taitoluistelijalupaus käy treenaamassa rajan takana? Ei huono ajatus. Käy varmaan yksittäisten pelaajien kehittämisessä huipulle, jos iskällä ja äiskällä on rahaa. Laajamittaisempana pelaajavirtana tuskin toimii.

Suomessa pitää saada organisaatiot kuntoon, jotta määrätietoinen ja ammattimainen valmentaminen ylipäätään on mahdollista. Muuten pelaajien kehittyminen huipulle on satunnaista.

[Lenko]

@jortsukka
Ainakin jonkun teorian mukaan suomalaisten junioreiden menestys nuoremmissa ikäluokissa ja huomattavasti heikompi menestys isommissa johtuu sitä, että meillä aletaan liian aikaisin painottamaan syöttämistä. Syöttämällä voittaa lapsena pelejä, kun kukaan ei vielä pelaa kovin hyvin joukkueena. Lutuurimaissa juostaan sivuille vilkuilematta pallon kanssa, tahkotaan pienpelejä, kehittetään yleisfysiikkaa ja kannustetaan pelaamaan 1v1 tilanteita. Meillä valmentaja opettaa 7v7 taktiikkaa ja huutaa kentän laittamaan helppoja syöttöjä. Noin niin kuin kärjistäen eroja. Sitten vähän isompana vastustajat ovat pallon kanssa sata kertaa parempia, nopeampia ja osaavat muutakin kuin helpon syötön. Sitten niille opetetaan taktiikan alkeet ja ne vievät suomalaisia kuin litran mittaa ihan koska ovat parempia pelaajia joka osa alueella.

[drone]

@drone: Eikös joku suomalainen taitoluistelijalupaus käy treenaamassa rajan takana? Ei huono ajatus. Käy varmaan yksittäisten pelaajien kehittämisessä huipulle, jos iskällä ja äiskällä on rahaa. Laajamittaisempana pelaajavirtana tuskin toimii.

Suomessa pitää saada organisaatiot kuntoon, jotta määrätietoinen ja ammattimainen valmentaminen ylipäätään on mahdollista. Muuten pelaajien kehittyminen huipulle on satunnaista.

Taitoluistelijat toki käyvät ja taitaa käydä balettitanssijakin (vai oliko hänen kohteenaan Moskova, mene ja tiedä). Pietarihan on kuitenkin junamatkan päässä Helsingistä, joten jonkinlaista yhteistyötä ja suhteita varmaankin kannattaisi suunnitella? Tietääkseni joitakin Suomen lipun alla pelaavia jalkapalloilijoita olisi opiskellut Pietarin akatemiassa (Sasha Anttilainen?).

Hyvien suhteiden varjon alla voitaisiin varmasti harjoittaa pelaajien kouluttautumisen lisäksi monipuolista toimintaa. Valmentajakoulutusta? Valmentajavaihtoa?

Mutta toki olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että Suomessa pitää saada organisaatiot kuntoon.
Suomalainen jalkapalloilu tarvitsisi jonkinlaisen rautakanslerin (vrt. Kummola jääkiekon puolella), joka tuntisi asiansa,
saisi joukot taakseen ja tätä kautta jalkauttaisi "ryhdin" viheriöille ja niiden laidoille.

Mielenkiinnolla seurataan nyt presidenttipeliä ja mahdollisesti sen seurauksena tapahtuvaa Sauli Niinistön vetäytymistä Palloliiton peräsimestä.

[Mersault]

@jortsukka
Ainakin jonkun teorian mukaan suomalaisten junioreiden menestys nuoremmissa ikäluokissa ja huomattavasti heikompi menestys isommissa johtuu sitä, että meillä aletaan liian aikaisin painottamaan syöttämistä. Syöttämällä voittaa lapsena pelejä, kun kukaan ei vielä pelaa kovin hyvin joukkueena. Lutuurimaissa juostaan sivuille vilkuilematta pallon kanssa, tahkotaan pienpelejä, kehittetään yleisfysiikkaa ja kannustetaan pelaamaan 1v1 tilanteita. Meillä valmentaja opettaa 7v7 taktiikkaa ja huutaa kentän laittamaan helppoja syöttöjä. Noin niin kuin kärjistäen eroja. Sitten vähän isompana vastustajat ovat pallon kanssa sata kertaa parempia, nopeampia ja osaavat muutakin kuin helpon syötön. Sitten niille opetetaan taktiikan alkeet ja ne vievät suomalaisia kuin litran mittaa ihan koska ovat parempia pelaajia joka osa alueella.

Jaa. Kannattais painottamisen sijaan keskittyä itse syöttöihin ja haltuunottoihin. Totuus on, että suomalaisten syöttötaito, haltuunotosta puhumattakaan, on luokattoman huonoa. Varmaan suomalaisissa joukkueissa tahkotaan syöttödrillejä, mutta niistä ei juurikaan ole mitään hyötyä kun perustaito on niin huono, että yli kymmenen metrin syöttö menee kaksi metriä sivuun ja jos se joskus sattuu osumaan kohilleen, ensimmäinen kosketus on sellainen, että pallo pompaa kaksi metriä siihen suuntaan josta syöttö tuli. Tuolta pohjalta varmaankin kannataisi satsata 1v1 tilanteisiin ja pallon riistoon omalla puolustualueella jonka jälkeen nopealla suunnanmuutospelillä pallo toiseen päätyyn ja vastustajan verkkoon.

[Lenko]

@Mersault
Jep, tarkoitin siis juurikin syötön korostamista ratkaisuna, en syötön ja haltuunoton monipuolista teknistä osaamista.

[Jortsukka]

@jortsukka
Ainakin jonkun teorian mukaan suomalaisten junioreiden menestys nuoremmissa ikäluokissa ja huomattavasti heikompi menestys isommissa johtuu sitä, että meillä aletaan liian aikaisin painottamaan syöttämistä. Syöttämällä voittaa lapsena pelejä, kun kukaan ei vielä pelaa kovin hyvin joukkueena. Lutuurimaissa juostaan sivuille vilkuilematta pallon kanssa, tahkotaan pienpelejä, kehittetään yleisfysiikkaa ja kannustetaan pelaamaan 1v1 tilanteita. Meillä valmentaja opettaa 7v7 taktiikkaa ja huutaa kentän laittamaan helppoja syöttöjä. Noin niin kuin kärjistäen eroja. Sitten vähän isompana vastustajat ovat pallon kanssa sata kertaa parempia, nopeampia ja osaavat muutakin kuin helpon syötön. Sitten niille opetetaan taktiikan alkeet ja ne vievät suomalaisia kuin litran mittaa ihan koska ovat parempia pelaajia joka osa alueella.

Tämä oli/on yksi omista havainnoista/arvioista myös. Itse olen tarkkaillut aika paljonkin nyt juuri sellaisia ~10-vuotiaiden joukkueita. Näistä vieläpä ihan Suomen kärkipäätäkin aika paljon. Ja näissä juuri on korostunut se että 1vs1 pelaamista on suhteellisen vähän. Vaikka siis puhutaan kavereista joiden pitäisi olla tuossa iässä suhteessa ikäluokan parhaimmistoa tekniikan ja temmonkin puolesta. Nyt onkin kiva nähdä miten nämä joukkueet ja pelaajat joita olen nähnyt/tarkkaillut pärjäävät 3-4vuoden päästä, puhumattakaan aikuisina.

[Marem2]

@jortsukka
Ainakin jonkun teorian mukaan suomalaisten junioreiden menestys nuoremmissa ikäluokissa ja huomattavasti heikompi menestys isommissa johtuu sitä, että meillä aletaan liian aikaisin painottamaan syöttämistä. Syöttämällä voittaa lapsena pelejä, kun kukaan ei vielä pelaa kovin hyvin joukkueena. Lutuurimaissa juostaan sivuille vilkuilematta pallon kanssa, tahkotaan pienpelejä, kehittetään yleisfysiikkaa ja kannustetaan pelaamaan 1v1 tilanteita. Meillä valmentaja opettaa 7v7 taktiikkaa ja huutaa kentän laittamaan helppoja syöttöjä. Noin niin kuin kärjistäen eroja. Sitten vähän isompana vastustajat ovat pallon kanssa sata kertaa parempia, nopeampia ja osaavat muutakin kuin helpon syötön. Sitten niille opetetaan taktiikan alkeet ja ne vievät suomalaisia kuin litran mittaa ihan koska ovat parempia pelaajia joka osa alueella.

Kenenkähän teoria on kyseessä, onko lähteitä? Mielestäni nimenomaan lapsien peleissä eniten pelejä voitetaan yksin yrittämällä. Varsinkin niissä tapauksissa, jossa joku maaliherkistä lapsista on muita fyysisesti vahvempi. Ei siinä tarvitse muita odotella, kun keskeltä läpi vaan. Isompana kun kenttäkoko ja peliaika kasvaa, fyysiset tasoerot tasoittuvat sekä paitsiosääntö astuu kuvioon, häviöitä tulee kun vastassa on syöttelevä joukkue, joka hallitsee syöttelytaidon ja pallon kuoletuksen. Mutta perää asiassa on sen verran, että lapsille tulisi antaa myös mahdollisuus haastaa 1 vs 1-tilanteissa ja käyttää lapsille luontaista maalinnälkää- ei lannistaa sitä. Pienpelit erilaisin säännöin " suoraan syötöstä", kolmen syötön jälkeen saa yrittää itsenäisesti maalintekoa jne edistää molempia puolia, syöttelytaitoa pelitilanteissa ja maalintekoa/ haastamista. Jos harjoituksissa keskitytään yksipuolisesti vain syöttelyyn, harjoitusten tempo myös helposti häviää. Mutta kaikkia osatekijöitä kannattaisi monipuolisesti harjoituttaa sekä tehdä harjoituksista pelinomaisia. Omalla kohdalla moni syöttelyharjoitus [/tt] päättyy "ahnaaseen" maalintekotilanteeseen, jota eri variaatioin pyrin aina painotusta muuttamaan.

[Kaihlamo]

Kenenkähän teoria on kyseessä, onko lähteitä? Mielestäni nimenomaan lapsien peleissä eniten pelejä voitetaan yksin yrittämällä. Varsinkin niissä tapauksissa, jossa joku maaliherkistä lapsista on muita fyysisesti vahvempi. Ei siinä tarvitse muita odotella, kun keskeltä läpi vaan. Isompana kun kenttäkoko ja peliaika kasvaa, fyysiset tasoerot tasoittuvat sekä paitsiosääntö astuu kuvioon, häviöitä tulee kun vastassa on syöttelevä joukkue, joka hallitsee syöttelytaidon ja pallon kuoletuksen. Mutta perää asiassa on sen verran, että lapsille tulisi antaa myös mahdollisuus haastaa 1 vs 1-tilanteissa ja käyttää lapsille luontaista maalinnälkää- ei lannistaa sitä. Pienpelit erilaisin säännöin " suoraan syötöstä", kolmen syötön jälkeen saa yrittää itsenäisesti maalintekoa jne edistää molempia puolia, syöttelytaitoa pelitilanteissa ja maalintekoa/ haastamista. Jos harjoituksissa keskitytään yksipuolisesti vain syöttelyyn, harjoitusten tempo myös helposti häviää. Mutta kaikkia osatekijöitä kannattaisi monipuolisesti harjoituttaa sekä tehdä harjoituksista pelinomaisia. Omalla kohdalla moni syöttelyharjoitus [/tt] päättyy "ahnaaseen" maalintekotilanteeseen, jota eri variaatioin pyrin aina painotusta muuttamaan.

Osittain näin, mutta vanhimmasta 5v5 ikäryhmästä (F9) lähtien selkeästi havaittavissa se, että syöttelemällä sekä "muodon säilymisellä" (samalla 1v1-pelaamista väheksyen) saadaan nopealla aikavälillä kyllä tuloksia niin että välttämättä pelaajat silti ei ole ihan niin hyviä kuin se pelaaminen hetkellisesti näyttäisi. Tämä toki aina näyttäisi tasoittuvan ennen pelimuotojen muuttumista (7v7 -> 9v9 -> 11v11), kunnes taas tämän jälkeen palataan samoihin asetelmiin. Loogista ajatteluketjua tämän taustalla voi sitten vaikka miettiä tilan ja ajan kautta. Mutta omasta näkökulmasta ajatellen  kuitenkin nappuloista lähtien pitäisi pelaajien ominaisuuksia kehittää ison pelin näkökulmasta ja se taas asettaa tilallisesti ja ajallisesti aika erinäköiset mittarit kuin juuri esim. E10 7v7 tai D12 9v9 peleissä se on (jos siis näissä pelataan pelimuotoihin määritetyillä kenttäkoolla).

[SirLoser]

@jortsukka
Ainakin jonkun teorian mukaan suomalaisten junioreiden menestys nuoremmissa ikäluokissa ja huomattavasti heikompi menestys isommissa johtuu sitä, että meillä aletaan liian aikaisin painottamaan syöttämistä. Syöttämällä voittaa lapsena pelejä, kun kukaan ei vielä pelaa kovin hyvin joukkueena. Lutuurimaissa juostaan sivuille vilkuilematta pallon kanssa, tahkotaan pienpelejä, kehittetään yleisfysiikkaa ja kannustetaan pelaamaan 1v1 tilanteita. Meillä valmentaja opettaa 7v7 taktiikkaa ja huutaa kentän laittamaan helppoja syöttöjä. Noin niin kuin kärjistäen eroja. Sitten vähän isompana vastustajat ovat pallon kanssa sata kertaa parempia, nopeampia ja osaavat muutakin kuin helpon syötön. Sitten niille opetetaan taktiikan alkeet ja ne vievät suomalaisia kuin litran mittaa ihan koska ovat parempia pelaajia joka osa alueella.

Tässä on varmasti jotain perää, ja se näkyy suoraan suomalaisten laitapelaajien käytännössä totaalisena puutteena niin aikuisissa kuin nuorissakin.

Osaako joku luetella suurimpia suomalaisia lupauksia, joiden vahvuuksiin kuuluu nopeus, ketteryys, pallon kuljettaminen, vastustajan haastaminen ja ohittaminen? Minä en ole ainakaan U17-tasolta ylöspäin skoutannut yhtäkään kansainvälisen tason laitapelaajalupausta.

Jotain tartteis ilmeisesti tehdä, vaikka toki luulisi, että ongelma on pakko olla jo pitkälle tiedostettu ja korjausliikkeet tehty. Miten on?

[Sope]

Tuohon laitapelaajien puutteeseen on joku joskus heittänyt, että kaikki lahjakkaimmat (tai edistyneimmät) ja isävalmentajien omat pojat on lähes järkiinsä laitettu keskikentän keskelle tai kymppipaikalle, koska Litmanen, vaikka joku tarkkasilmäinen olisikin huomannut, että ne ominaisuudet olisivatkin sopivimmat jollekin muulle paikalle. Tuntuu usein, että olisi ollut häpeällistä laittaa joukkueen lahjakkain poika toppariksi tai laitapuolustajaksi.

[KarlLagerman]

http://en.fc-zenit.ru/academy/managment/head/




Henk van Stee
Academy Director

Henk van Stee is a Dutch football coach. He was born on December 17, 1961, in Rotterdam.

[Ricardo Leite]

Osittain näin, mutta vanhimmasta 5v5 ikäryhmästä (F9) lähtien selkeästi havaittavissa se, että syöttelemällä sekä "muodon säilymisellä" (samalla 1v1-pelaamista väheksyen) saadaan nopealla aikavälillä kyllä tuloksia niin että välttämättä pelaajat silti ei ole ihan niin hyviä kuin se pelaaminen hetkellisesti näyttäisi. Tämä toki aina näyttäisi tasoittuvan ennen pelimuotojen muuttumista (7v7 -> 9v9 -> 11v11), kunnes taas tämän jälkeen palataan samoihin asetelmiin. Loogista ajatteluketjua tämän taustalla voi sitten vaikka miettiä tilan ja ajan kautta. Mutta omasta näkökulmasta ajatellen  kuitenkin nappuloista lähtien pitäisi pelaajien ominaisuuksia kehittää ison pelin näkökulmasta ja se taas asettaa tilallisesti ja ajallisesti aika erinäköiset mittarit kuin juuri esim. E10 7v7 tai D12 9v9 peleissä se on (jos siis näissä pelataan pelimuotoihin määritetyillä kenttäkoolla).

Muodon säilyminen toisaalta juuri mahdollistaa klassiset 1 vs. 1 -tilanteet. Ongelma on korkeintaan siinä, että 1 vs. 1 -tilanteen pelaamiseen on tuolloin kenties liiaksikin aikaa ja tilaa, kun yritetään valmistaa poikia myöhempiin pelinomaisiin 1 vs. 1 -tilanteisiin. Itse opetan ainakin pikkujunnujen valmentajia huomioimaan muodon pelatessa, mutta vain juuri siksi, että siinä 1 vs. 1 -tilanteita tulee takuulla. Toisin kuin olisi, jos pallollinen joukkue ja siten myös palloton olisi yhdessä hallitsemattomassa kasassa.

Vika ei ole siis siinä, mitä tehdään, vaan siinä mitä jotkut muodolla hakevat.

Tuohon laitapelaajien puutteeseen on joku joskus heittänyt, että kaikki lahjakkaimmat (tai edistyneimmät) ja isävalmentajien omat pojat on lähes järkiinsä laitettu keskikentän keskelle tai kymppipaikalle, koska Litmanen, vaikka joku tarkkasilmäinen olisikin huomannut, että ne ominaisuudet olisivatkin sopivimmat jollekin muulle paikalle. Tuntuu usein, että olisi ollut häpeällistä laittaa joukkueen lahjakkain poika toppariksi tai laitapuolustajaksi.

Luin joskus tutkimuksen, mikä osoitti että 90 prosenttia ammattipelaajista on pelannut junnuvuosinaan kymppipaikalla. Siinä ei ole mitään pahaa, sillä kymppipaikan pelaaminen valmistaa pelaajaa teoriassa kaikille pelipaikoille. Siinä pelataan hyökkäyssuuntaan sekä kasvot kohti vastustajan maalia, että selkä kohti vastustajan maalia. Ja puolustaessa kasvot kohti vastustajan maalia ja kasvot kohti omaa maalia. Aina keskiössä, vastuuta molempiin suuntiin. Avainasia on ajoitus: milloin pelaaajalle kuuluu etsiä se omia vahvuuksia parhaiten vastaava pelipaikka ja rooli.

[Lenko]

@Marem
Ei ole lähteitä, ei minulla koskaan. Vastaukset ovat sarjaa uskoo ken tahtoo. En minä kirjoituksia täysin hatusta vedä, mutta lähde voi olla kentän reunalla puhuttua, valmennusmateriaalista tai lehdistä luettua, valmentajakoulutuksen kouluttajalta kuultua tai kahvipöytäkeskusteluita jonkun toimihenkilön kanssa tai jostain ihan muualta. Vielä, kun tykkään itsekin ajatella ja teoretisoida, on soppa aika hyvin valmis. Jos mennään oikein tieteelliseksi viitteineen kaikkineen, ei minun viestejäni kannata edes lukea.

Saksassa merkitsee mitä sanotaan. Ranskassa merkitsee miten sanotaan. Suomessa merkitsee kuka sanoo. Ai kenen mukaan? En muista, ei ole lähdettä. Jos siis minun teksteilleni pitää sanoa lähde, se olen minä itse.

*

Minä puhun ikäluokasta F9 ylöspäin. Kahdeksanvuotiaille aletaan opettaa lyhytsyöttöpeliä, vaikka puolet porukasta ei osaa edes juosta pallon kanssa. Jossain vaiheessa tulee sitten väistämättä se tilanne, että pelkällä paremman jalan sisäsyrjän haltuunotolla ja viiden metrin syötöllä ei enää pärjää. Silloin ollaan jo henkilökohtaisessa taidossa vähintään pari vuotta oman ikäluokan kärkeä jäljessä.

[Kaihlamo]

Muodon säilyminen toisaalta juuri mahdollistaa klassiset 1 vs. 1 -tilanteet. Ongelma on korkeintaan siinä, että 1 vs. 1 -tilanteen pelaamiseen on tuolloin kenties liiaksikin aikaa ja tilaa, kun yritetään valmistaa poikia myöhempiin pelinomaisiin 1 vs. 1 -tilanteisiin. Itse opetan ainakin pikkujunnujen valmentajia huomioimaan muodon pelatessa, mutta vain juuri siksi, että siinä 1 vs. 1 -tilanteita tulee takuulla. Toisin kuin olisi, jos pallollinen joukkue ja siten myös palloton olisi yhdessä hallitsemattomassa kasassa.

Vika ei ole siis siinä, mitä tehdään, vaan siinä mitä jotkut muodolla hakevat

Totta. Tuossa tarkoituksella hain juuri sitä, että kun ainut tapa hyökätä on edetä syöttämälla ja vastaavasti kentällä on suhteellisen paljon tilaa (ja sitä kautta myös aikaa) niin on loppujen lopuksi sellainen semitaitavakin porukka helppo opettaa pelaamaan tehokkaasti ja tavalla joka näyttää joidenkin mielestä hienolta. Ja paino sanalla opettaa, kun oppimisen kanssa tuolla ei juurikaan koskaan ole mitään tekemistä. Pallo liikkuu kivasti siihen saakka kun vastaan tulee joukkue joka osaa sen tilan ja ajan ottaa vastustajalta tehokkaasti pois, jolloin sitä palloa pitää osata myös pitää ja ratkoa tilanteita (aika usein 1v1) myös ahtaassa tilassa ilman että on vapaata syöttölinjaa automaattisesti. Jokatapauksessa se seinä tulee jossain vaiheessa vastaan kun mitä vanhempia pelaajat ovat ja mitä kovempia pelejä pelaavat niin luonnollisesti tila ja aika kokoajan vähenee.

[Kaihlamo]

Minä puhun ikäluokasta F9 ylöspäin. Kahdeksanvuotiaille aletaan opettaa lyhytsyöttöpeliä, vaikka puolet porukasta ei osaa edes juosta pallon kanssa. Jossain vaiheessa tulee sitten väistämättä se tilanne, että pelkällä paremman jalan sisäsyrjän haltuunotolla ja viiden metrin syötöllä ei enää pärjää. Silloin ollaan jo henkilökohtaisessa taidossa vähintään pari vuotta oman ikäluokan kärkeä jäljessä.

Valitettavan totta ja yleistä toimintaa. Tässä ikäluokassa tällä hetkellä toimivana saa jatkuvasti perustella omia valintojaan valmennuksen sisällön suhteen - jopa laji-ihmisten keskuudessa. Parhain perustelu on aina mun vastaiselle mielipiteelle "Mutta Barca..."

[Marem2]

Luin joskus tutkimuksen, mikä osoitti että 90 prosenttia ammattipelaajista on pelannut junnuvuosinaan kymppipaikalla. Siinä ei ole mitään pahaa, sillä kymppipaikan pelaaminen valmistaa pelaajaa teoriassa kaikille pelipaikoille. Siinä pelataan hyökkäyssuuntaan sekä kasvot kohti vastustajan maalia, että selkä kohti vastustajan maalia. Ja puolustaessa kasvot kohti vastustajan maalia ja kasvot kohti omaa maalia. Aina keskiössä, vastuuta molempiin suuntiin. Avainasia on ajoitus: milloin pelaaajalle kuuluu etsiä se omia vahvuuksia parhaiten vastaava pelipaikka ja rooli.
[/quote]

Tämän tiedon valossahan kymppipaikalla tulisi peluuttaa useampaa pelaajaa, jotta siitä hyötyisi monet pelaajat tulevaisuutta ajatellen. Pikkujunnuissahan paikkoja tulisi vaihdella jo kyllästymisen estämisen näkökulmasta, koska maalinteko kaikkia kiinnostaa eniten. Myös joukkuepelaamisen ja vastuunottamisen kannalta rotaatiolle on sijaa. Tuppaa vain nuo kymppipaikan pelaajat ylpistyvän herkästi ja työnteko ei aina kiinnosta. Topparin tontilla voidaan myös kehittää pelaajien ominaisuuksia, vaikka lapsilla ei pelimuodostelmista vielä puhuittaisikaan.

[Ricardo Leite]

Tämän tiedon valossahan kymppipaikalla tulisi peluuttaa useampaa pelaajaa, jotta siitä hyötyisi monet pelaajat tulevaisuutta ajatellen. Pikkujunnuissahan paikkoja tulisi vaihdella jo kyllästymisen estämisen näkökulmasta, koska maalinteko kaikkia kiinnostaa eniten. Myös joukkuepelaamisen ja vastuunottamisen kannalta rotaatiolle on sijaa. Tuppaa vain nuo kymppipaikan pelaajat ylpistyvän herkästi ja työnteko ei aina kiinnosta. Topparin tontilla voidaan myös kehittää pelaajien ominaisuuksia, vaikka lapsilla ei pelimuodostelmista vielä puhuittaisikaan.

Noo selvähän on, että ne lahjakkaimmat pelaajat laitetaan usein kymppipaikalle, jossa ne pääsevät sitten optimaalisesti jalostamaan lahjakkuuttaan. Kymppipaikalla pelaaminen ei kenestäkään huippupelaajaa tee, mutta siinä pelaaminen saattaa ja jos tutkimukseen on uskominen, niin myös konkreettisesti auttaa lahjakasta pelaajaa jalostumaan huippupelaajaksi.

Mutta niin: jos ajatellaan kylmästi niin onko parempi, että yhtä pelaajaa peluutetaan kymppipaikalla ja tästä tulee huippu, tai peluutetaan siinä useampaa pelaajaa vuorollaan, jolloin kaikista tulee keskinkertaisia?

Ei sentään. Lahjakkaimmat, innokkaimmat ja siten parhaimmat pelaajat laitetaan joukkueessa kymppipaikalle varmasti joukkueen edun nimissä, mutta uskon vakaasti, että siinä pelaaminen palvelee myös pelaajaa parhaalla mahdollisella tavalla.

edit: Ovatpa vammaisia nämä hymiöt, mutta kun sarkasmitutkat toimivat kaikilla eri aaltopituuksilla niin yritän noita nyt tuonne oikeisiin kohtiin lisäillä.

[Marem2]

Mutta niin: jos ajatellaan kylmästi niin onko parempi, että yhtä pelaajaa peluutetaan kymppipaikalla ja tästä tulee huippu, tai peluutetaan siinä useampaa pelaajaa vuorollaan, jolloin kaikista tulee keskinkertaisia?

En usko, että pelaajien rotaatio alle 12-vuotiailla estää todellisen lahjakkuuden optimaalisen kehityksen. En myöskään jaksa uskoa, että kaikista tulee keskinkertaisia ks. syystä. Meillä nimittäin loppuu pelaajat kesken suomesta, jos pelkkää kymppipaikkaa käytetään lahjakkaiden pelaajien "kasvattamona". Entä jos joukkueessa onkin useampi lahjakas pelaaja?

[Jakedinho]

Ainoa oikeastaan mitä itse nyt mietin, niin on mielenkiintoista nähdä miten esim. nyt 10-13vuotiaat suomalaiset pärjäävät 16-17vuotiaina. Tuntuu nimittäin siltä, että tällä hetkellä suomalaiset pärjäävät vähintään kohtuullisesti nuorissa junioreissa, mutta sitten siinä teini-iässä tuleekin tason iso putoaminen. Enkä jaksa uskoa että ainoa syy on siinä, että pelaajat keskittyvät Euroopassa tuossa vaiheessa isoihin seuroihin pitkälti, koska samoin tapahtuu Suomessakin.

Itse tunnen monia 16-17 vuotiaita pelaajia. Voisiko yksi syy olla se, että tuossa iässä alkaa alkoholin käyttö, sekä nuuskaaminen ja tupakointi ja pilven polttokin. Tehdäänkö näin ulkomailla tämän ikäisinä? Tunnen esimerkiksi 95-maajoukkueesta pelaajan joka on noin 75% peleistä avauksessa, ainakin sellaiset 50%, käyttää päivittäin nuuskaa, joka viikonloppu kunhan ei ole maajoukkue reissua ollaan ryyppäämässä ja samalla humalassa tulee poltettua tupakkaa, myöskään pilven poltto ei ole mitään tuntematonta. Toiseksi tunnen B-SM:ssä ja A-SM:ssä pelaavia pelaajia jotka tulevat peleihinkin silloin tällöin krapulassa. Tuskin näin toimitaan ulkomailla.

[Kaihlamo]

Päivittäin nuuskaa - shokkiWAU.

[A.I.Virtanen]

Tunnen esimerkiksi 95-maajoukkueesta pelaajan joka on noin 75% peleistä avauksessa, ainakin sellaiset 50%, käyttää päivittäin nuuskaa, joka viikonloppu kunhan ei ole maajoukkue reissua ollaan ryyppäämässä ja samalla humalassa tulee poltettua tupakkaa, myöskään pilven poltto ei ole mitään tuntematonta. Toiseksi tunnen B-SM:ssä ja A-SM:ssä pelaavia pelaajia jotka tulevat peleihinkin silloin tällöin krapulassa. Tuskin näin toimitaan ulkomailla.

Valmentajan saamattomuutta tuo on. Poika ruotuun tai ulos joukkueesta. Nuuskaa tai tupakkaa ei pitäisi hyväksyä lainkaan. Sitä paitsi tuohan on vielä alaikäinen.