Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[rukkanen]

Kyllä jossai vaiheessa junnu tajuaa itsekin että voi myös syöttää.

Tämä kiteyttää aika hyvin sen, mitä minusta pitäisi pyrkiä toteuttamaan lähes asian kuin asian opettamisessa. Eli pelaajalle pitäisi mahdollisimman vähän antaa suoria ohjeita muotoa "Jos X niin tee Y", vaan pelaajat pitäisi haastaa itse ratkaisemaan tuo ongelma muodossa "Jos X, niin mitä kannattaa tehdä?"

Eli niiden junnujen pitäisi oikeasti itse alkaa tajuta sitä, että hei, tässähän voi syöttääkin, ennen kuin sitä syöttöpeliä kannattaa aktiivisesti opettaa.

Lisäys: En ole käytännössä tätä kokeillut, mutta varmaankin yksinkertaisella 1v1 + jokeri -pelillä tätä voisi testata. Pysäytetään peli siihen kohtaan, jossa on tullut ensimmäinen maali sen seurauksena, että pallollinen pelaaja on syöttänyt jokerille , ja kysytään syöttäjältä "Miksi potkaisit pallon X:lle?"

Jos syöttöjä ei tule 5 minuutin aikana yhtäkään, voi olla syytä epäillä, ovatko pelaajat vielä tarpeeksi "kypsiä" opiskelemaan syöttöpelin taktiikkaa

[Marem2]

Minähän vittu sentään laitoin sen hymiönkin sinne oikein korostamaan sitä vitun ironiaa ja kirjoitin sen hymiön merkityksen vielä aukikin .[/i]

Ai, se olikin "vitun ironiaa", minä luulin sitä vain ironiaksi... Mutta jos jätetään kumpikin tyylilaji ja keskitytään asiaan, niin mitä jos jalostettaisiin heittoasi; missä vaiheessa aloittaisit havaitsemasi lahjakkaan pelaajan peluuttamisen kymppipaikalla? Uskon, että et ihan ironian vuoksi tätä asiaa heittänyt-tutkittua tietoakin sinulla asiasta tuntuu olevan. Tämä ei ole mitään kettuilua tai ironiaa, vaan pidän asiaa ihan mielenkiintoisena asiana ja näitä asioita itsekin aina mietiskelen.
ps. mitenkäs se hymynaama liitetään viestin loppuun, auta vanhaa... tässäkin ois sen paikka

[Marem2]

Ongelma on se, että liian laajan skaalan takia kaikki juniori-ikäluokat alistetaan tekstissä käsitteen "pikkujunnut" alle. Kun vielä jokainen junnukoutsi mieltää sen käsitteen koskemaan juuri sitä omien kultamussukoiden ikäluokkaa, on väärinkäsitysten ja ristiin puhumisen todennäköisyys noin sata.

Toisaalta on muistettava, ettei jalkapallo ole mitään eksaktia tiedettä. Ne opit, mitkä pätevät valtaosaan junnuja, eivät takuulla päde jokaiseen. Kyllä maailmalla on ihan niissä "lutuurimaissakin" oppisuuntauksia ja näkemyksiä, jotka sotivat vallalla olevaa oikeintekemisen mallia vastaan. Ihmiset ajattelevat peliä eri tavoin, minkä vuoksi myös näkemykset junnuvalmennuksen opeista ovat hyvin erilaiset.

Mikäli joku tahtoo saada luettavakseen ehdottoman universaalin jalkapallototuuden ja kliinistä faktaa siitä, mikä on oikea tapa valmentaa juniori kohti maksimaalista potentiaaliaan, toivotan tälle pitkää ikää ja paljon malttia.

Ei tässä keskustelussa ole edes tärkeää yrittää löytää mitään vakioita, vaan kenties löytää jotain pientä lisää siihen omaan näkemykseen poimimalla parhaat palat muilta kirjoittajilta.

[/i]

Samaa mieltä asiasta (hymynaama...). Keskusteluissa voisi tosiaan tuoda esille, minkäikaisiä junnuja tarkoittaa. Itse kun olen toiminut pari vuotta 01-02 syntyneiden poikien valmennuskuvioissa, peilaan asioita näiden kokemusten kautta. Pelaajamäärä, kenttäkoko, paitsioalue, pallokoko jne ovat myös toimintaa ohjaavia tekijöitä. Pari vuotta sitten kun aloiteltiin piirisarjoja tahkota tällä porukalla ja pelattiin 5v5, niin keskeistä oli eri asiat kun nyt 7v7. Vuosi vuodelta syöttelykin on tullut kuvioon ja jopa jonkinlaista taktista osioita voi jo joidenkin pelaajien kanssa alkaa miettiä. Kehitystaso on huima, samoin fyysisen kasvun erot. Tästäkin syystä näitä ikäkausiin kohdistuvia yleistyksiä kannattaa välttää.

[Jortsukka]

Jos junnu vetää 7-8 vuotiaana toistuvasti omasta päästä toiseen päähän pujotellen ja lopuksi tekee maalin, vaikea sitä on lähteä kieltämään vaikka vanhemmat huutaa ei se syötä. Siinä vaiheessa kun alkaa tulla pallon menetyksiä, voi asiaan puuttua. Jos esim kymmenestä kerrasta menettää pallon 8 kertaa se ei palvele enää joukkuetta. Kyllä jossai vaiheessa junnu tajuaa itsekin että voi myös syöttää.

Tosin jos puhutaan 7-vuotiaasta niin se kyllä menettää aika useinkin sen pallon ja missään tapauksessa ei sen ikäistä saa tuosta tuomitsemaan. Varsinkaan jos yritys on ollut oikeanlainen(eli siis haastanut hyvin, oikeaan suuntaan, oikealla tavalla jne.). Itse kun tällä kaudella toimin juurikin suunnilleen tuon ikäisten kanssa, niin paljon suurempi tehtävä on saada pojat uskaltamaan haastamaan, kuin rajoittaa sitä yksin pelaamista. Todella moni, ns. parhaistakin, luopuisi pallosta todella mielellään todella helposti(lue potkaisee pallon pois kun saa sen jalkoihinsa).

[Kevin Keegan]

Syöttääkkö vaiko eikö syöttää, siinäpä kysymys?

Hyvin yksinkertainen totuus junnusta vaariin: jos kaveri on paremmassa paikassa niin syötä, muutoin kuljeta tai laukaise.

Tämän pohtimisen voi heittää jo nuorimmille junnuille, eikä sitä vanhimmat vaaritkaan vielä täydellisesti osaa.

[Jortsukka]

Syöttääkkö vaiko eikö syöttää, siinäpä kysymys?

Hyvin yksinkertainen totuus junnusta vaariin: jos kaveri on paremmassa paikassa niin syötä, muutoin kuljeta tai laukaise.

Tämän pohtimisen voi heittää jo nuorimmille junnuille, eikä sitä vanhimmat vaaritkaan vielä täydellisesti osaa.

Ainoa ettei joku 7-vuotias hahmota maailmaa tai edes sitä kenttää niin että se huomaisi että se kaveri on paremmassa paikassa. Kun se koko maailma on niin suppea että pelatessa ei kaveria juurikaan huomata/nähdä, saati osata hahmottaa kummalla olisi se parempi paikka. Joku harva voi toki sen huomata, jos kehitys on useamman vuoden edelä muita, mutta ei yleisesti.

Paljon tärkeämpää olisi saada pelaaja hahmottamaan ensin se että kuljetuksen suunta on oikea, se että kuljetus ei mene kävelyksi, että muutenkaan ei pallon kanssa jäädä seisomaan, jne. Tuollaiselle 7-9vuotiaalle tärkeintä on oppia reagoimaan, ajattelemaan ja yrittämään. Sitä kautta kun nuo asiat saa mahdollisesti hyvälle tasolle tuon ikäisenä, niin heti kun maailma ja näkökenttä alkaa laajentumaan, niin se syöttäminenkin tulee "kuin itsestään"(tämä tietenkin vaatii valmentajalta oikeaa valmentamista eli sopivia harjoitteita).

[Kaihlamo]

Pikkunappulana kun pelaajien tasoerot on vielä suuria joukkueiden sisällä niin millä sä perustelet sen sille hyvälle jätkälle, että syötä se pallo sille ns. paremmassa paikassa olevalle kaverille siitäkin huolimatta, että kohta se menettää sen lähimmälle vastustajalle? Ei ne lapset mitään tyhmiä ole. Kyllä ne pojat alkaa syöttämään luonnollisesti ilman erillisiä kehoituksiakin viimeistään siinä vaiheessa kun kokevat myös itse hyötyvänsä siitä syötöstä. Niin kauan kuin ne haluaa luonnostaan tehdä maaleja ja puskea itse menemään niin antaa niiden tehdä sitä ja samalla hyväksi käytetään tätä kasvuvaihetta siihen liittyvien asioiden kehittämiseen.

[Ricardo Leite]

Mutta jos jätetään kumpikin tyylilaji ja keskitytään asiaan, niin mitä jos jalostettaisiin heittoasi; missä vaiheessa aloittaisit havaitsemasi lahjakkaan pelaajan peluuttamisen kymppipaikalla? Uskon, että et ihan ironian vuoksi tätä asiaa heittänyt-tutkittua tietoakin sinulla asiasta tuntuu olevan. Tämä ei ole mitään kettuilua tai ironiaa, vaan pidän asiaa ihan mielenkiintoisena asiana ja näitä asioita itsekin aina mietiskelen.
ps. mitenkäs se hymynaama liitetään viestin loppuun, auta vanhaa... tässäkin ois sen paikka

En minä tiedä oikeaa aikaa, enkä sen kummemmin ole asiaa miettinyt. Kymppipaikalla pelaaminen luo periaatteessa pelaajalle jatkuvasti erilaisia haastavia tilanteita pelin keskiössä ja pienessä tilassa, joten helposti voi olettaa, että se on pelaajan kannalta se kehittävin paikka pelata. Väärässäkin voin olla. Kehittävin paikka voi (jälleen teoriassa) olla myös alempana keskikentällä. Faktaa oli ainoastaan se, että huomattavan moni huippupelaaja on urallaan siinä pelannut, mutta kuitenkin todennäköisesti siksi, että kymppipaikka statussymbolina ja toki joukkueen hyökkäyspelin kapellimestarina saa lahjakkaimmat pelaajat haluamaan sille paikalle pelaamaan.

Jos jatketaan puhtaasti teoreettiselta pohjalta, niin voisi kuvitella, että oikea aika siirtyä siihen pelaamaan olisi se kun joukkueen syöttöpeli on sillä mallilla, että palloja pystytään sinne jatkuvasti kontrolloidusti toimittamaan.

[viskä]

Mielestäni ikää tärkeämpi tekijä, milloin ja miten paljon painotetaan syöttelyyn perustuvaa pelitapaa, on pelaajan taso ja näkemys. Kun taitoa ja näkemystä alkaa olla tarpeeksi siihen, että katse alkaa nousta ja palloton pelaaja ymmärtää olla pelissä mukana on aika lisätä painotusta syöttelypuolelle. Nimenomaan siten, että pelaajan pitää päättää itse haastamisen ja syötön välillä. Katselin espanjassa 8-9-vuotiaiden harkkoja. Ainakin sen harkan ainoa teema oli syöttely. Pallonhallinta pelissä kahdella alueella ja laitajokereilla 10v10 peli oli tosi nättiä. Maalin sai kymmenestä putkeen onnistuneesta syötöstä. Oli nättiä peliä, kaikki liikkuivat hyvin, syötöt olivat monipuolisesti lyhyitä ja pitkiä ja ensimmäiset kosketukset hyviä ja järkeviä. Valikoitu porukkahan se oli ja korkeimmalla tasolla, mutta heidän tasolleen oikein sopiva. 

[Mersault]

Mielestäni ikää tärkeämpi tekijä, milloin ja miten paljon painotetaan syöttelyyn perustuvaa pelitapaa, on pelaajan taso ja näkemys. Kun taitoa ja näkemystä alkaa olla tarpeeksi siihen, että katse alkaa nousta ja palloton pelaaja ymmärtää olla pelissä mukana on aika lisätä painotusta syöttelypuolelle. Nimenomaan siten, että pelaajan pitää päättää itse haastamisen ja syötön välillä. Katselin espanjassa 8-9-vuotiaiden harkkoja. Ainakin sen harkan ainoa teema oli syöttely. Pallonhallinta pelissä kahdella alueella ja laitajokereilla 10v10 peli oli tosi nättiä. Maalin sai kymmenestä putkeen onnistuneesta syötöstä. Oli nättiä peliä, kaikki liikkuivat hyvin, syötöt olivat monipuolisesti lyhyitä ja pitkiä ja ensimmäiset kosketukset hyviä ja järkeviä. Valikoitu porukkahan se oli ja korkeimmalla tasolla, mutta heidän tasolleen oikein sopiva. 

Mietin vaan, että miten tuo on mahollista? Suomessa ei 8-9 vuotiaiden kognitiiviset kyvyt vielä riitä syöttöpeliin. Havaitseminen on vielä sillä asteella, että putkinäkö on pahimmillaan ja egosentristmi vie lopunkin mahdollisuuden syöttöpeliin. Sitä oon kyllä aina miettinyt, että jos suomalaisten 8-9 -vuotiaiden havaintokyky ei vielä ole kehittynyt, miksi se ei näy liikenneonnettomuustilastoissa? Järellä aateltuna koulumatkoja itekseen tekivillä on suuri riski jäädä auton alle, koska heidän havainnointikyky on noin n. 50-100 cm suoraan eteenpäin. Sivuille he eivät näe, koska jalkapalloteoreetikkojen mukaan 8-9 -vuotiaiden kognitiiviset kyvyt ovat vielä sellaiset, että he kykenevät ainoastaan hahmottamaan tuon suppean alueen suoraan edessä, joten tuolta pohjalta 8-9 -vuotiaat juoksevat autojen eteen kuin sopulilaumat.

[Kevin Keegan]

Pikkunappulana kun pelaajien tasoerot on vielä suuria joukkueiden sisällä niin millä sä perustelet sen sille hyvälle jätkälle, että syötä se pallo sille ns. paremmassa paikassa olevalle kaverille siitäkin huolimatta, että kohta se menettää sen lähimmälle vastustajalle? Ei ne lapset mitään tyhmiä ole. Kyllä ne pojat alkaa syöttämään luonnollisesti ilman erillisiä kehoituksiakin viimeistään siinä vaiheessa kun kokevat myös itse hyötyvänsä siitä syötöstä. Niin kauan kuin ne haluaa luonnostaan tehdä maaleja ja puskea itse menemään niin antaa niiden tehdä sitä ja samalla hyväksi käytetään tätä kasvuvaihetta siihen liittyvien asioiden kehittämiseen.

Sinänsä erikoista, että tämä luonnonlaki joka pätee kaikkeen joukkuepalloilulajeihin ("jos kaveri on paremmassa paikassa niin syötä, muuten kuljeta tai laukaise"), niin muissa lajeissa valmentajista 9 kymmenestä ymmärtää tämän heti, sen sijaan jalkapallossa tämä on kokemusteni mukaan kääntäen eli 9 kymmenestä kieltää tämän heti???

Jalkapallohan on loppujen lopuksi yksinkertainen peli jos sitä osaa oikein opettaa.

Oletinkin, että yhtään ymmärtävää vastausta ei tämän lajin valmentajilta tule mutta kieltäviä kyllä löytyy helposti.

Noh, avartakaapas vähän tajunnan virtaanne ja ottakaa aluksi huomioon, että totta kai paremman paikan määrittelyssä pitää ottaa huomioon pallollisen ja kaverin taidot sekä fyysiset ominaisuudet. Esim. jos pallollinen ei osaa syöttää niin tästä seuraa se, että koko pelissä hänen kaveri ei voi missään vaiheessa olla paremmasa paikassa. Näin ollen hänellä on parhaana ratkaisuna tarjolla vain kuljeta tai laukaise (laituriainesta). Jos taas kaveri ei osaa syöttää, kuljettaa tai laukaista, niin hän ei voi koko pelin aikana päästä parempaan paikkaan ennen kuin on jonkin näistä perustaidoista opetellut. Selväähän on myös, että nopea ja taitava kaveri saattaa olla paremmassa paikassa lähes koko pelin. Tässä muutama esimerkki jotka siis tulevat ensimmäisestä vaiheesta, kun otetaan huomioon 1 asia. Kun tämän on sisäistänyt niin voi ottaa seuraavan asian mukaan ja näin edeten tästä luonnonlaista riittää opetettavaa nuorimmista junnuista ikämiesten saunailtaan asti. Samoin jo tässä 1. vaiheessa voi päätellä, että perustaidot ovat jalkapallossa välttämättömiä.

[Kaihlamo]

Mietin vaan, että miten tuo on mahollista? Suomessa ei 8-9 vuotiaiden kognitiiviset kyvyt vielä riitä syöttöpeliin. Havaitseminen on vielä sillä asteella, että putkinäkö on pahimmillaan ja egosentristmi vie lopunkin mahdollisuuden syöttöpeliin. Sitä oon kyllä aina miettinyt, että jos suomalaisten 8-9 -vuotiaiden havaintokyky ei vielä ole kehittynyt, miksi se ei näy liikenneonnettomuustilastoissa? Järellä aateltuna koulumatkoja itekseen tekivillä on suuri riski jäädä auton alle, koska heidän havainnointikyky on noin n. 50-100 cm suoraan eteenpäin. Sivuille he eivät näe, koska jalkapalloteoreetikkojen mukaan 8-9 -vuotiaiden kognitiiviset kyvyt ovat vielä sellaiset, että he kykenevät ainoastaan hahmottamaan tuon suppean alueen suoraan edessä, joten tuolta pohjalta 8-9 -vuotiaat juoksevat autojen eteen kuin sopulilaumat.

Mietin vaan, että juokseeko ne 8-9 -vuotiaat siellä liikenteen seassa täysillä samalla kuljetten palloa mukanaan?

[Pussikalja]

Siinä ainakin on melkoinen ristiriita, jos ei huomioi tai pahimmillaan vihjaa lapsille, ettei kannata syöttää vaan vaatii rohkeutta ja uskallusta haastaa ja mahdollistaa sen muodostamalla jonkinlaisen tähden tai muun muodostelman, jotta läjä leviää kentälle. Miksi hemmetissä pelaaja levittäisi, jos pallollisen prioriteetti nro.1 on kuljettaa kohti naapurin maalia. Silloin luonnollisinta on mennä lähelle kuljettajaa ja toivoa, että edes vahingossa pallon itselle saisi. Palloilijan kaikista tärkein ominaisuus on haluta palloa.

Sitten näistä laituripuutteesta huolehtijoille ja Ronaldon tyyppisiä pelaajia haikaileville ihan huomioitavaksi. Ne pitkät kuljetuksen näille Nanille, Giggseille jne.. mahdollistaa myös omien pelikavereiden liikkuminen kentällä. Esim. kärkimies omalla liikkeellään voi helposti tukkia tilan, jossa laituri haastaa ja suomessa kärkimies opastetaan usein tulemaan seinälle laituria vastaan. Luulisin, ettei meillä ainakaan junioreissa ja tuskin miesten alasarjoissakaan taktiikkaa saadaan vietyä sille tasolle, että pallottomien tilantekojuoksuja voitaisiin ohjeistaa. Ongelmia on ihan tarpeeksi jo peruspelissä. Jos siis halutaan haastavia laitureita, täytyy pelitapa ohjeistaa koko jengille. Ei se ole pelkkä taitokysymys.

Ja tuo kymppipaikka kysymys on turha. Varsinkin jos vaaditaan vain jalkapallon harrastamista, vähintä mitä valmentaja voi pelaajille tarjota, on näyttää peli kaikilta pelipaikoilta käsin. Vain yhtä pelipaikkaa tahkoamalla pelistä ei saa irti kuin murto-osan siitä, mitä sillä on yksilölle tarjottavana. Kyse on taas siitä, haluaako yksilöiden pelissä oppivan, vai voittaa pelin. Kierrätys syö tulosta, matta yksilöt kehittyvät.

[Kaihlamo]

Sinänsä erikoista, että tämä luonnonlaki joka pätee kaikkeen joukkuepalloilulajeihin ("jos kaveri on paremmassa paikassa niin syötä, muuten kuljeta tai laukaise"), niin muissa lajeissa valmentajista 9 kymmenestä ymmärtää tämän heti, sen sijaan jalkapallossa tämä on kokemusteni mukaan kääntäen eli 9 kymmenestä kieltää tämän heti???

Jalkapallohan on loppujen lopuksi yksinkertainen peli jos sitä osaa oikein opettaa.

Oletinkin, että yhtään ymmärtävää vastausta ei tämän lajin valmentajilta tule mutta kieltäviä kyllä löytyy helposti.

Noh, avartakaapas vähän tajunnan virtaanne ja ottakaa aluksi huomioon, että totta kai paremman paikan määrittelyssä pitää ottaa huomioon pallollisen ja kaverin taidot sekä fyysiset ominaisuudet. Esim. jos pallollinen ei osaa syöttää niin tästä seuraa se, että koko pelissä hänen kaveri ei voi missään vaiheessa olla paremmasa paikassa. Näin ollen hänellä on parhaana ratkaisuna tarjolla vain kuljeta tai laukaise (laituriainesta). Jos taas kaveri ei osaa syöttää, kuljettaa tai laukaista, niin hän ei voi koko pelin aikana päästä parempaan paikkaan ennen kuin on jonkin näistä perustaidoista opetellut. Selväähän on myös, että nopea ja taitava kaveri saattaa olla paremmassa paikassa lähes koko pelin. Tässä muutama esimerkki jotka siis tulevat ensimmäisestä vaiheesta, kun otetaan huomioon 1 asia. Kun tämän on sisäistänyt niin voi ottaa seuraavan asian mukaan ja näin edeten tästä luonnonlaista riittää opetettavaa nuorimmista junnuista ikämiesten saunailtaan asti. Samoin jo tässä 1. vaiheessa voi päätellä, että perustaidot ovat jalkapallossa välttämättömiä.

Kysymys ei ole kai mistään kieltämisestä vaan siitä, että ei asiat vaan ole niin mustavalkoisia. Itse ainakin uskon täysin siihen, että asioilla on järjestyksensä ja tietyssä kasvuvaiheessa opitaan helpommin joitain juttuja ja sitten taas toisessa vaiheessa jotain muuta. Jokaisella toki on oikeus uskoa itse ihan mihin tahansa. Sitä voi jokainen mennä kokeilemaan itse miten tuollaiset jutut menee läpi nappuloille. Niitä siinä egosentrisessä vaiheessa jopa harmittaa se, että jos kaveri tekee maalin eivätkä he itse, ja joku ratkaiseva maalisyöttö on ihan yhdentekevä juttu. Nyt kun mun valmennettavat alkavat olemaan 9 v. niin se syöttäminenkin alkaa niistä tuntumaan luonnolliselta jutulta ja joukkueen tekemiä maaleja osataan juhlia kuin omia. Varsinkin edaripuolella. Ja tällöin myös harjoittelussa tätä asiaa otetaan tottakai kokoajan enemmän huomioon. Ensimmäiseksi sitä syöttämistä tulee vaivihkaa kun teemana on esim. 1. kosketus/haltuunotto, jolloin itse annan palautetta lähes pelkästään vain teeman osalta ja en juurikaan keskity siihen syöttämiseen muuten kuin tekniikan osalta.

[Kaihlamo]

Miksi hemmetissä pelaaja levittäisi, jos pallollisen prioriteetti nro.1 on kuljettaa kohti naapurin maalia.

Mihin sitä palloa sitten pitäisi pelata ensisijaisesti?

[Kevin Keegan]

Mihin sitä palloa sitten pitäisi pelata ensisijaisesti?

Syötä jos kaveri on paremmassa paikassa, muutoin kuljeta tai laukaise.

[Pussikalja]

Mihin sitä palloa sitten pitäisi pelata ensisijaisesti?

Ekana tulisi mieleen vapaa tila. Sitten tila jossa omalla joukkueella on ylivoima. Joka tapauksessa pallopelien suurin ero yksilölajeihin on siinä, että paras reitti määränpäähän harvoin on suorin. Sen jos saa junnuiän 10-15 vuoden aikana pelaajat tajuamaan, niin ehkä lajia aikuisena ihan kilpailumielessäkin voi harrastaa.

[Ricardo Leite]

Keegan, muut ajattelevat pelaajan pelaajan ohjeistusta sen kautta, mikä tälle missäkin kehitysvaiheessa on parasta kun päämääränä on se, että tämä olisi lopulta mahdollisimman hyvä pelaaja. "Luonnonlaki" tuo mainitsemasi opinvirsi ei ole. Kaihlamon ja monen muun ajatusmallin mukaan taloja ei rakenneta hiekalle, vaan pelaajan kognitiivisen kehityksen egosentrisessä vaiheessa pelaajaa rohkaistaan ratkaisemaan tilanteet tälle luonnollisinta reittiä - itsekseen.

Siinä ainakin on melkoinen ristiriita, jos ei huomioi tai pahimmillaan vihjaa lapsille, ettei kannata syöttää vaan vaatii rohkeutta ja uskallusta haastaa ja mahdollistaa sen muodostamalla jonkinlaisen tähden tai muun muodostelman, jotta läjä leviää kentälle. Miksi hemmetissä pelaaja levittäisi, jos pallollisen prioriteetti nro.1 on kuljettaa kohti naapurin maalia. Silloin luonnollisinta on mennä lähelle kuljettajaa ja toivoa, että edes vahingossa pallon itselle saisi. Palloilijan kaikista tärkein ominaisuus on haluta palloa.

Tummennettuun ehdoton sama. Muu teksti on tavallaan ihan hyvä huomio, mutta sotkeudut taas pieksämään olkiukkoa niputtamalla yhdestä kehitysvaiheesta puhuttaessa ilmi tulleet teemat koskemaan koko juniorijalkapalloa.

Ja tuo kymppipaikka kysymys on turha. Varsinkin jos vaaditaan vain jalkapallon harrastamista, vähintä mitä valmentaja voi pelaajille tarjota, on näyttää peli kaikilta pelipaikoilta käsin. Vain yhtä pelipaikkaa tahkoamalla pelistä ei saa irti kuin murto-osan siitä, mitä sillä on yksilölle tarjottavana. Kyse on taas siitä, haluaako yksilöiden pelissä oppivan, vai voittaa pelin. Kierrätys syö tulosta, matta yksilöt kehittyvät.

Kymppipaikan kysymys ei tasan ja varmasti ole turha, vaikka se hieman paskasta rakennettu teoria onkin. Mutta muuten olet oikeassa. Pelaajalle pitää näyttää peli mahdollisimman monelta pelipaikalta. Mutta aikuisikää lähestyttäessä on syytä alkaa miettimään millä pelipaikalla a) pääsisi mahdollisimman kehittävään ympäristöön ja b) käyttämään parhaiten olemassa olevia ominaisuuksiaan.

[Ricardo Leite]

Ekana tulisi mieleen vapaa tila. Sitten tila jossa omalla joukkueella on ylivoima. Joka tapauksessa pallopelien suurin ero yksilölajeihin on siinä, että paras reitti määränpäähän harvoin on suorin. Sen jos saa junnuiän 10-15 vuoden aikana pelaajat tajuamaan, niin ehkä lajia aikuisena ihan kilpailumielessäkin voi harrastaa.

Nyt ollaan perustavanlaisen virheen äärellä. Kyllä se vastustajan maalia kohti kuljettaminen on aina se prioriteetti numero 1. Tilanne muuttuu vasta kun ensisijainen reitti, kohti maalia siis, on tukossa. Kuten usein on.

[Kaihlamo]

Nyt ollaan perustavanlaisen virheen äärellä. Kyllä se vastustajan maalia kohti kuljettaminen on aina se prioriteetti numero 1. Tilanne muuttuu vasta kun ensisijainen reitti, kohti maalia siis, on tukossa. Kuten usein on.

Juurikin näin!

[rukkanen]

Tästäkin syystä näitä ikäkausiin kohdistuvia yleistyksiä kannattaa välttää.

Olen mielestäni omissa kirjoituksissani jo niin moneen kertaan aiemmin todennut, että kehitysvaiheet eivät todellakaan mene kaikilla täsmälleen samojen päivämäärien mukaan eivätkä vaiheiden rajatkaan ole muuta kuin veteen piirrettyjä viivoja, etten ole viitsinyt jokaiseen viestiin erikseen tästä muistuttaa. Ihan samahan on fyysisen kehityksen herkkyyskausissa – kaikki 7-vuotiaat lapset eivät ole biologiselta iältään 7-vuotiaita, vaan haarukka voi olla mitä tahansa 6–8 vuoden (ellei jopa suuremmaltakin) vaihteluväliltä.

[Kevin Keegan]

Nyt ollaan perustavanlaisen virheen äärellä. Kyllä se vastustajan maalia kohti kuljettaminen on aina se prioriteetti numero 1. Tilanne muuttuu vasta kun ensisijainen reitti, kohti maalia siis, on tukossa. Kuten usein on.

Tiesin, että jalkapallovalmentajien tajunnan avartaminen luonnonlakien maailmaan on haastavaa, mutta mennään askel kerrallaan...

Otetaampa seuraava asia luonnonlaista huomioon eli vastustaja (sijoittuminen ja ominaisuudet)... Voitte varmaan helposti ajatella sen merkityksen mm. vapaaseen tilaan ja ylivoimaan.

Tämä minua hämmästyttää, että tätä asiaa ei tuoda liiton tai piirien valmennuksessa riittävästi (ei ollenkaan) esiin. Herkkyys- ja oppimiskausiin vedoten painotetaan, että junnut oppivat yhtä asiaa kerrallaan ja sitten pidetään uutena asiana, että pienpelit sekä pelinomaiset harjoitteet ovat tie menestykseen.

Heittäkää haaste jo nuorimmille junnuille pohdittavaksi ja antakaa heidän itse löytää tämän sisältö kannustavassa ilmapiirissä. Junnuillekin on helpompaa opettaa se yhdellä lauseella mihin pyritään kuin yrittää antaa heille valmiita ratkaisuja tai lähteä kertomaan esim. vapaasta tilasta. Jos tähän luonnonlakiin ottaa mielessään lisää elementtejä mukaan niin huomaa sen täydellisen toimivuuden.

Syötä jos kaveri on paremmassa paikassa, muutoin kuljeta tai laukaise.

[Ricardo Leite]

[Lenko]

Keskustelu heittelee taas laidasta laitaan. Joko pitää syöttää tai ei saa syöttää. Yksittäinen elementti on taas aika hyvin irrallaan kokonaisuudesta. Välimuoto tuossakaan mielipiteessä ei kai olisi pahitteeksi.

Koetan vähän koota ajatuksiani edeltävän keskustelun kommenteista ja kysymyksistä. Koko juttu lähti liikkeelle siitä, että joku kysyi, miksi suomalaiset juniorit pärjäävät maailmalla nuorina, mutta eivät enää vähän vanhempina. Minä tarjosin vastaukseksi sitä, että meillä aletaan painottamaan syöttämiseen perustuvaa taktiikkaa ja syöttöä pelillisenä ratkaisuna liian aikaisin. Ei toisella puolella ole kyse siitä, että syöttö ratkaisuna kielletään tai että se ei kuulu harjoitusvalikoimaan. Syöttö ja ensimmäinen kosketus ovat pelaajan tärkeimpiä taitoja. Kyse on siitä, että pelin syöttöön perustuvaan taktiseen puoleen aletaan panostaa liian aikaisin. Joku sen sanoikin jo, kehitetään joukkuetta, ei yksilöitä. Sillä saavutetaan hyviä tuloksia aikaisessa vaiheessa, mutta se kostautuu myöhemmin, kun vastaan asettuu peliälyltään, fysiikaltaan ja teknisiltä taidoiltaan kehittyneempiä pelaajia.

Alle 10-vuotiailla syyt pelitapaan voivat olla kognitiiviset. Havaintomotoriset taidot eivät riitä. Pelaajat eivät yleisesti myöskään ole teknisesti riittävän taitavia, jotta voivat keskittyä muuhun kuin kesyttämään pallon. Ikäryhmään ainakin teoreetikkojen mukaan kuuluu myös egosentrisyys eikä edes kahden pelaajan yhteistyötä, saatikka kokonaisena joukkueena pelaamista ole erityisen helppoa niellä. Pitää taas huomata, että lapset ovat yksilöitä ja tiedän esimerkiksi 7-vuotiaan, joka pelaa kahta vuotta vanhempien kanssa ja on pelikäsitykseltään joukkueen kärkeä. Tässä vaiheessa tulisi minusta ensisijaisesti keskittyä teknisiin taitoihin ja yleisen liikunnallisuuden kehittämiseen. Tämä ei taaskaan tarkoita sitä, että tahkottaisiin päivästä toiseen pelkkiä pallonkäsittelyharjoituksia. Omasta mielestäni pienpelien (1-3 pelaajaa/puoli) tulee jo tässä vaiheessa täyttää noin 30-50% harjoitusajasta. Harjoituksen sisällä ohjaaminen kuitenkin kohdistuu enimmäkseen yksilön suorituksiin. Ja taas, ei ole tarkoitus pelkästään korjata vaikka ensimmäistä kosketusta teknisestä näkökulmasta vaan tarkastella sitä osana pelisuoritusta. Sisäsyrjä, ulkosyrjä, Cruyff, jalkapohja, oikea, vasen, peliasento, suunnan valinta, suunnan peittäminen, hämääminen, suojaaminen, vastustajan sijainti, paikaltaan, liikkeessä, kääntyen...jne. Kun mietitte ensimmäistä kosketusta tarkemmin, huomaatte varmaan, että pelkästään maata pitkin tulevan pallon ensimmäisessä kosketuksessa riittää kehitettävää pelkkää paremman jalan sisäsyrjäkosketusta enemmän. Sama koskee pallon kanssa etenemistä ja vähän kaikkea muutakin. Kuitenkin moni ajattelee, että kun pallo pysähtyy paremman jalan sisäsyrjällä nätisti jalkaan, on aika siirtyä opettelemaan syöttöön perustuvaa 7vs7 joukkuetaktiikkaa. Anteeksi ilmaisu, mutta kentän reunalta katsottuna sellainen sylettää. Eikä kukaan, yksilön suorituksiin keskittymisestä huolimatta, kiellä tuulettamasta kuin espanjalaiset maailmanmestaruutta, jos jotkut pojista tekevät pelissä seinäsyötön tai osaavat takaakierrolla muuttaa 2vs2 tilanteen 2vs1 tilanteeksi. Harjoittelun ja ohjaamisen painopisteen tulisi kuitenkin tässä vaiheessa olla yksilötaidoissa ja yleisessä liikunnallisuudessa.

Kun riiviöt täyttävät kymmenen tai jotain sinne päin, alkavat kenttä ja joukkuetoverit hahmottua yhä paremmin. Tekniset taidot ovat parhailla jo sillä tasolla, että näkökenttään ja ajatuksiin mahtuu muutakin kuin pallo. Aidosti pallon kanssa taitaville pojille lisäisin pienpelien määrää entisestään ja muuttaisin painotusta yksilötaidoista yhä enemmän teemallisiin pienpeleihin, joissa ohjaamisen painopiste on 2-4 pelaajan yhteistyössä. Tähän ei kuitenkaan siirrytä ennen ennen kuin 1vs1 pelaaminen eri muodoissa onnistuu ja tekniset taidot ovat riittävät. Esimerkiksi ulkosyrjällä pelaaminen ja erilaiset kääntymiset ovat monella ns. kilpajoukkueen pojalla täysin luokattomia, vaikka pallo kuinka napsuisi joukkueella nätisti pelaajan jalasta toiseen. Vaikka puhutaan jo joukkuepelaamisen alkeista, ei pelaajien teknisten taitojen tai yleisfysiikan kehittämistä saa unohtaa. Pelaajat ovat teknisesti kaukana valmiista ja jalkapalloilijan täytyy olla huippu-urheilija ennen kuin voi olla huippujalkapalloilija.

Kun mennään 2-4 vuotta eteenpäin, murrosiän alkuun, alkavat parhaat, todella, vain muutamat harvat parhaat koko Suomessa olla sen tasoisia, että pystyvät luontevasti, riittävällä tempolla hyödyntämään laajaa valikoimaa teknisiä taitoja ja ratkaisemaan tarkoituksenmukaisesti pelitilanteita muutaman pelaajan yhteistyöllä. Väitän, että Suomen tasolla näitä löytyy hyvällä tuurilla parisenkymmentä, todennäköisesti vähemmän. Ne loputkin hukataan muutaman vuoden sisällä, kun keskitytään yhä enemmän, yhä usemmalla pelaajalla pelattavien pelien taktiseen puoleen. Yksi suomalaisen juniorijalkapallon hölmöyksiä on piirisarjojen ja turnausten pelaajien suuri määrä. Esimerkiksi jo 11-vuotiaat pelaavat 9v9 turnauksia ja sarjoja, vaikka pienempi pelaajamäärä kehittäisi pelaajia huomattavasti paremmin. Tarkoituksenmukaisempaa olisi esimerkiksi pelata 3vs3 pelejä 7-8 vuotiaaksi, 5v5 pelejä vähintään 10-11 -vuotiaaksi saakka ja pitää sen jälkeen 7v7 pelimuoto 14-vuotiaaksi. Jos 9v9 välimuotoa voi pelata 15-16 vuotiaana, jopa sen jälkeen, jonka jälkeen voidaan hypätä aikuisten peleihin. Nykyään kentälle tuodaan liian aikaisin liikaa pelaajia, joka korostaa minusta vääränlaista, tempoltaan alhaisempaa pelaamista ja jättää suuren osan pelaajista toimeettomiksi. Vähemmän on enemmän, kuten Frank Lloyd Wright (vai oliko sen Frank Lloyd Wrong) aikanaan totesi. Ehkä pelaajamäärien pienentäminen muuttaisi myös valmennuksen suuntaa laajemmin, koska pelin luonne ja tempo muuttuisi ja jokaisen valmentajan sisällä asuu lopulta pieni Mourinho, joka pyrkii keinolla millä hyvänsä voittamaan pelejä.

Koska omat juniorini ja valmentamini joukkueet ovat kaikki olleet alle 12-vuotiaiden ryhmiä, en osaa sen tarkemmin sanoa, missä vaiheessa mielestäni valmennuksen painopistettä voitaisiin siirtää yksilön kehittämisestä enemmän joukkueen kehittämiseen. Ei joka tapauksessa missään nimessä ennen murrosikää. Oma arvaukseni on, että oikea aika on jossain aikuisiän kynnyksellä. Senkään jälkeen ei yksilötaitojen kehittämistä saa unohtaa, mutta silloin ehkä joukkue voi harjoitella yksilötaitoa enemmän nimeomaan joukkueena pelaamista. Yksilö- ja fysiikkaharjoittelu tapahtuu yhä enemmän omatoimisesti. Tosin pitäisin pienpelejä, esimerkiksi 7vs7 pelaamista myös aikuisille erinomaisena harjoitusmuotona.

Noin. Kerroin mielestäni oman kerettiläisen näkemykseni kommentteihin ja kysymyksiin. Saa olla eri mieltä ja varmaan moni onkin.

e: Hyvää keskustelua. Vastauksia tulee nopeammin kuin niihin estii vastata .

e2: Kysyikö joku keskustelija juuri, että mihin sitä palloa pitäisi ensisijaisesti pelata? Aika moni viisivuotias vastaa tähän oikein.

e3: Typoja ja kapulakieltä

[Kevin Keegan]

Hyvää keskustelua, kyllä.

Mutta nyt aletaan mennä jo niin alkumetreille, että joku pian kysyy "mikä jalkapallopelissä on tavoite".

Heitin tuon luonnonlain kun palstalla oli keskustelua tuosta syötöstä ja laitureista. Samoin tuo 9 kymmenestä osoittautui jälleen paikkansa pitäväksi arvioksi.

Kyllä mielestäni olisi reilua, että jo nuorimmat junnut saisivat ekoissa treeneissä jo selkeän viestin, mitä hänen toivotaan oman ja joukkueen kehityksen eteen tekevän loppu-uransa aikana, helpottaa kehitystä kun tietää mihin pyritään. Mielestäni tämä, että viitenä ensimmäisenä vuotena tavoitetta muutetaan joka vuosi näkyy valitettavasti pelikentillä. Samoin junnut tottakai kehittyvät ja oppivat asioita eri aikaan. Tärkeintä kuitenkin, että oppiminen tapahtuu omista oivalluksista ja valmentajan tulee pelaajia ohjata tähän.

Itse en havainnut yhtään argumentti joka olisi ristiriidassa luonnonlain kanssa, sikäli mikäli kunhan malttaa pikkuisen raottaa tuota tajunnan virtaa ja ottaa huomioon peleihin liittyvät useat kymmenet eri elementit.

Ymmärrän senkin, että nykyisillä menetelmillä joilla mahdollisesti pyritään takaisin Elmon (aktiiviuran seura Kainalniemen Hiki) aikaisiin pelikäsityksiin on puolensa jos saadaan yksilöistä hänen tasoisiaan. Elmohan voitti mm. olympia kultaa miesten 100 m jouksussa vaikka kaatui finaalin aikana. Samoin Elmo voitti olympia kultaa miesten jääkiekossa, jossa joukkueen taktiikka oli se, että muu joukkue otti mahdollisimman paljon jäähyjä jotta Elmolle jäi tilaa ratkaista finaali.

Mikäli, niin kuin nyt vähän siltä näyttää, niin muutamien liikapainotusten johdosta suomalaiseen jalkapallovalmennukseen tarvitaan ulkomailta asti toimittaa nimekkäitä valmentajia kertomaan ja palauttamaan mieleen perusasiat sekä luonnonlait.

Toivotan kaikille junnuvalmentajille antoisaa työtä siinä tärkeässä työssä jota minimikorvauksin teette. Omalta osaltani tämän luonnonlain käsittely päättyy tähän. Piste