Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[eiks oo kauheet]

Kysykääpä junnuilta millainen on hyvä pelaaja ja saatte erilaisia vastauksia. Kun Atik Ismail esitti tämän kysymyksen 10 vuotiaille, vastauksia oli hyvä maalintekijä, syöttelijä, hyvä maalivahti. Kaikki vastaukset on hyviä totesi Atik, mutta paras pelaaja on sellainen joka saa kaverin loistamaan.   Mitä tuohon enää lisäämään?

[Ricardo Leite]

Keeganilta vahvaa suorittamista. Logiikkaa: jos kaikki oletukset ovat paikkansapitäviä on johtopäätöskin oikea. Olethan aivan varma, että sait kaikki oletukset oikein ja ymmärsit mistä on kyse?

[Pussikalja]

Keeganilta vahvaa suorittamista. Logiikkaa: jos kaikki oletukset ovat paikkansapitäviä on johtopäätöskin oikea. Olethan aivan varma, että sait kaikki oletukset oikein ja ymmärsit mistä on kyse?

Tälläiset ei niin hirveästi rakenna, vai mitä RL?
Keeganin kanssa luulisin ajattelevani samoin siltäosin, että meillä valmenuksessa yksityiskohdat vievät huomion ja kokonaisuus jää paitsioon.

Lenkon ajatelma on looginen, mutta en sitä kyllä nyt pelaajista ja junnuporukoista tunnista. Se, että jos löytyy kymmenenvanhoja porukoita mitkä pelaa kuin aikuiset ja puuttuu 1 vs. 1 taito, niin enemmän tunnistaisin piirteitä tasapäistämisestä ja tasoryhmistä, kuin liian aikaisesta joukkuepelaamisen opettelusta. Kerätty tasoryhmä, jossa kaikki ovat jo vuosia pelanneet yhdessä ja samoilla pelipaikoilla, niin tuoltahan se näyttää. Kaverit heittävät samalta paikalta samanlaisen syötön ja tehot porukalla on huimat. Ei poikkea vanhasta pitkä pallo ja nopein kärkeen ajattelusta. Mutta että pelaajat olisi taktisesti ja joukkuepelitaidoilta niin kehittyneitä, että heidän henk.koht. tekninen kehitys pysähtyisi, kun joukkuekaverien tuoma tuki ajaisi ohi oman kehittymisen. En kyllä tunnusta ja myönnä, että moista olisin ikinä kentällä nähnyt..

Tässä jos ratkaisua Lenkon ilmiöön etsii, niin oman ymmärrykseni mukaan se olisi ruotsalainen kilpailun unohtaminen peleistä. Olisi vaikea uskoa, että parempi tulos tulisi pelien virallistamisesta yhä vanhempiin pienpeleinä ja vasta vielä myöhemmin yksittäisten taitojen yhdistämisestä ison kentän 11 vs. 11 peleihin. Itse kytkisin isonkentän tyyppisiä harjotteita mukaan jo ihan pienillekin junioreille tai ainakin viimeistään 8 vanhoille, vaikka treenien paino pienpeleissä olisikin. Pienkentän opitut asiat pitää kytkeä ison kentän peliin mielestäni jo samoissa treeneissä, eikä varmasti vasta vuosia myöhemmin. Se vain pitäisi oppia hyväksymään, ettei niillä harjotteiden osilla mitä isolle kentälle yhdistellään vielä tulosta vuosiin saada aikaiseksi. Toivottavasti keskustelun suunta ei nyt taas vanhaan palaa, mutta alle 12 vanhojen pelien tuloksien unohtaminen olisi keino rauhoittaa junioriaika oppimiselle ja toisaalta poistaisi tasoryhmien tarpeen ihan nuorilta junnuilta. Ihan siis se valinta syötänkö vai kuljetanko on helpompi, jos kaikki eivät samasta puusta ja samantasoisia ole. Tietty hierargia terveessä suhteessa joukkuelajeihin kuuluu. Niiden tasoryhmien ja tuloksesta pelaamisenkin aika kyllä vielä tulee, kunhan perusasiat on opittu.

[Ricardo Leite]

Tälläiset ei niin hirveästi rakenna, vai mitä RL?
Keeganin kanssa luulisin ajattelevani samoin siltäosin, että meillä valmenuksessa yksityiskohdat vievät huomion ja kokonaisuus jää paitsioon.

Toisin kuin se, että todetaan, etteivät jalkapallovalmentajat ymmärrä jotain "luonnonlakeja". Ymmärtämättä mistä on kyse ja edes yrittämättä ymmärtää lukemaansa muutamalta viimeiseltä sivulta.

Olen jaksanut tähän asti kohtuullisen seikkaperäisesti välillä avata forumilla silloin tällöin näitä, mutta Keeganin asenteellisuus on sitä luokkaa, etten todellakaan ainakaan henkilökohtaisesti vaivaudu toistamaan kaikkea sitä mitä tähänkin ketjuun on historian aikana tullut spämmättyä. Siis siitä, että kaikelle opetettavalle on olemassa optimaalisin aikansa ja paikkansa, mutta fokus on silti oltava lopulta kokonaisuudessa.

[Kevin Keegan]

Nyt ollaan perustavanlaisen virheen äärellä. Kyllä se vastustajan maalia kohti kuljettaminen on aina se prioriteetti numero 1. Tilanne muuttuu vasta kun ensisijainen reitti, kohti maalia siis, on tukossa. Kuten usein on.

[Ricardo Leite]

Nyt taas kehotan seuraamaan keskustelua pidemmältä ajalta kuin vain tuon lainaamasi viestin osalta...

Toki syöttö on hyvä ratkaisu, jos kaveri on siinä lähempänä maalia hyvässä asemassa, mutta nyt puhuttiin siitä mikä on oikea ensisijainen vaihtoehto kuljetussuunnalle silloin kun palloa kuljetetaan. Se ei käy ilmi lainauksesta, mutta edeltävät viestit lukemalla asiayhteyden pitäisi olla kohtuullisen selvä...

[Kevin Keegan]

Syötä jos kaveri on paremmassa paikassa, muutoin kuljeta tai laukaise.

[Ricardo Leite]

Tähän ehdin jo editoida vastauksen tuohon yläpuolelle. Ja pelaajan kehittymisen kannalta se syöttäminenkään ei ole suinkaan ehdottomasti paras tai ainoa ratkaisu. Vaan se on niin riippuvainen pelaajan kehitysvaiheesta.

[Kevin Keegan]

Sinänsä erikoista, että tämä luonnonlaki joka pätee kaikkeen joukkuepalloilulajeihin ("jos kaveri on paremmassa paikassa niin syötä, muuten kuljeta tai laukaise"), niin muissa lajeissa valmentajista 9 kymmenestä ymmärtää tämän heti, sen sijaan jalkapallossa tämä on kokemusteni mukaan kääntäen eli 9 kymmenestä kieltää tämän heti???

Jalkapallohan on loppujen lopuksi yksinkertainen peli jos sitä osaa oikein opettaa.

Oletinkin, että yhtään ymmärtävää vastausta ei tämän lajin valmentajilta tule mutta kieltäviä kyllä löytyy helposti.

[Ricardo Leite]

Ricky koomailee...

[Kevin Keegan]

Sinänsä erikoista, että tämä luonnonlaki joka pätee kaikkeen joukkuepalloilulajeihin ("jos kaveri on paremmassa paikassa niin syötä, muuten kuljeta tai laukaise"), niin muissa lajeissa valmentajista 9 kymmenestä ymmärtää tämän heti, sen sijaan jalkapallossa tämä on kokemusteni mukaan kääntäen eli 9 kymmenestä kieltää tämän heti???

Jalkapallohan on loppujen lopuksi yksinkertainen peli jos sitä osaa oikein opettaa.

Oletinkin, että yhtään ymmärtävää vastausta ei tämän lajin valmentajilta tule mutta kieltäviä kyllä löytyy helposti.

Noh, avartakaapas vähän tajunnan virtaanne ja ottakaa aluksi huomioon, että totta kai paremman paikan määrittelyssä pitää ottaa huomioon pallollisen ja kaverin taidot sekä fyysiset ominaisuudet. Esim. jos pallollinen ei osaa syöttää niin tästä seuraa se, että koko pelissä hänen kaveri ei voi missään vaiheessa olla paremmasa paikassa. Näin ollen hänellä on parhaana ratkaisuna tarjolla vain kuljeta tai laukaise (laituriainesta). Jos taas kaveri ei osaa syöttää, kuljettaa tai laukaista, niin hän ei voi koko pelin aikana päästä parempaan paikkaan ennen kuin on jonkin näistä perustaidoista opetellut. Selväähän on myös, että nopea ja taitava kaveri saattaa olla paremmassa paikassa lähes koko pelin. Tässä muutama esimerkki jotka siis tulevat ensimmäisestä vaiheesta, kun otetaan huomioon 1 asia. Kun tämän on sisäistänyt niin voi ottaa seuraavan asian mukaan ja näin edeten tästä luonnonlaista riittää opetettavaa nuorimmista junnuista ikämiesten saunailtaan asti. Samoin jo tässä 1. vaiheessa voi päätellä, että perustaidot ovat jalkapallossa välttämättömiä.

[Ricardo Leite]

Aaa helvetti sentään ymmärrän vasta nyt mitä yritit kirjoittaa. Tulkitsin suurimmaksi osaksi tekstisi väärin. Syytän tietenkin sekavaa artikulaatiota, mutta olen pahoillani ja lähden tästä häpeissänin harjoittamaan sisälukutaitoani.

Tuolta osin olet vahvasti siis oikeassa. Kuitenkin kuljettaminen ja haastaminen tietyssä kehitysvaiheessa, egosentrisessä siis, kehittää kohti parempaa lopputuotetta kuin eteneminen syöttämällä. Teoriaasi tulkitsemalla sekin on tosin selitettävissä "paremman paikan ajatuksella".

Hyvin tiivistetty pätkä nyt kun idioottikin sen ymmärsi oikolukea .

[Viinioksa]

Keskustelu heittelee taas laidasta laitaan. Joko pitää syöttää tai ei saa syöttää.

Noin käy kun jutut täällä eivät juurikaan ankkuroidu mihinkään empiirisesti tutkittuun tietämykseen. Kun lähdetään mutupohjalta iskemään tarinaa, niin voidaan ihan yhtä hyvin päätyä joko lopputulemaan A tai sitten sen täydelliseen vastakohtaan B.

[SirLoser]

No minä tungen kuitenkin vielä oman lusikkani soppaan.

Kyse lienee siitä, että onko joka kerta helppo syöttö kanssapelaajalle parempaan paikkaan aina parempi vaihtoehto yksilön kehityksen kannalta kuin että yrittäisi itsekkäästi haastaa ja tehdä oman ratkaisun. Pikkujunnujen puolustuspeli on niin huonoa, ei ole paitsioita jne. jne., että periaatteessa aina helpolla syötöllä pääsee parempaan paikkaan kuin yrittämällä itse. Jokainen voi sitten punnita kumpi kehittää pelaajaa missäkin ikävaiheessa enemmän, jatkuvasti helppo muutaman metrin syöttö kaverille parempaan paikkaan, vai että ei valitsisi joukkueen tuloksen kannalta optimaalista vaihtoehtoa, vaan yrittää itsekkäästi itse haastaa ja tehdä omia ratkaisuja. Miten haastamisessa edes voi kehittyä, miten tulee tarpeeksi toistoja, miten oikeanlainen itsekkyys ja röyhkeys kehittyy, kun syöttö on melkein aina joukkueen pelin kannalta paras vaihtoehto. Tavoitteet on kuitenkin junnuilla yksilön kehittymisessä eikä joukkueen voitossa.

.
.
.


Toinen täysin ym. keskusteluun liittymätön asia, jonka sattumalta huomasin. Eli Palloliitto on ilmeisesti Fortum Tutoreiden (101 kpl) välityksellä jalkauttamassa seuroihin liiton kehittämän harjoitussuunnitelman alle kaksitoistavuotiaille eri ikäluokille. Onko liitto aiemmin jakanut valmiita harjoitussuunnitelmia muuta kuin korkeintaan valmentajakoulutuksissa, jotka valmentajat ovat käyneet vielä aivan eri vuosikymmeninä? Mitä mieltä yleensäkin, onko käyttöä? Muutosta nykykäytäntöihin tällä ilmeisesti kuitenkin halutaan.

Eli siis MP:ssä tutorina ollut ja edelleen jatkava Kari Pasanen:

- Keväällä pääsemme yhdessä muiden Palloliiton tutoreiden kanssa jalkauttamaan toimintaamme myös erityisen, U12-kokonaisuuden. Palloliiton suosituksellinen harjoitussuunnitelma nuorten eri ikäluokille on erityistyöryhmän laatima ja usean vuoden huolellisen työn tulos, josta uskon olevan paljon hyötyä myös tulevaisuudessa Mikkelin alueen juniorivalmentajille.

http://www.mikkelinpalloilijat.fi/index.php?id=1&pg=5&ui=2930

[Ricardo Leite]

Lukekaa se Keeganin teksti oikein ajatuksen kanssa ja miettikää enemmän mitä kirjoittaja haluaa sanoa kuin mitä se sanoo. Vaatii vähän luovaa pelisilmää, mutta kun jutun oivaltaa, sitä miettii hetken miten on kyennyt olemaan niin tyhmä, ettei ymmärtänyt mitä Keegan tarkoittaa.

edit: Vielä kun miettii lisää, niin teoria tähtää kehittymiseen tuloksenteon kautta. Jättäen tulokselle epäsuotuisat, mutta pelaajaa kehittävät suoritukset ns. ei-suositeltavien suoritusten kastiin. Ja siten ei olekaan niin tarkoitusta (pelaajan kehittymistä) palveleva. Keeganin mukaan mikäli pelaaja on huono harhauttaja, mutta hyvä syöttäjä ja kaveri on "paremmassa paikassa", tulisi tämän aina syöttää ja näin ollen esimerkiksi 1 vs. 1 -tilanteet jäisivät pitkälti opettelematta. Jos nyt oikein tulkitsin. Mutta on siinä paljon järkeäkin.

Mitä enemmän yritän tuota tulkita, sitä enemmän epäilen tulkintani paikkansapitävyyttä .

[Ricardo Leite]

Noin käy kun jutut täällä eivät juurikaan ankkuroidu mihinkään empiirisesti tutkittuun tietämykseen. Kun lähdetään mutupohjalta iskemään tarinaa, niin voidaan ihan yhtä hyvin päätyä joko lopputulemaan A tai sitten sen täydelliseen vastakohtaan B.

Hassu kommentti, sillä jos jossain on vaara päätyä täysin päinvastaisiin vaihtoehtoihin niin juuri empiiristen kokemusten perusteella tapahtuvassa vertailussa. Se nyt on varmaan ainakin käynyt selväksi, että niin erilaisista lähtökohdista asioita katsovia spämmääjiä täällä höyryää, että empiiristen kokemusten yhdenmukaisuus olisi tilastollisesti lottovoittoa vastaava yllätys.

[SirLoser]

Siinä puhuttiin empiirisestä tutkimuksesta ei kokemuksista. Skarppaa nyt vähän, Ricky.

[Lenko]

Paloautot lisäävät tulipalon tuhoisuutta. Tämä on todistettu empiirisellä tutkimuksella. Mitä enemmän on lähetetty paloautoja, sen suuremmat ovat olleet tuhot.

Haikarat tuovat lapset. Tämä on todistettu empiirisellä tutkimuksella. Haikarat ovat vähentyneet Suomen maaseudulta. Samassa suhteessa on vähentynyt lasten syntyvyys maaseudulla.

Jep. Ei se tutkimus mitään ratkaise, vaan siitä tehtävät päätelmät.

[Mersault]

Mietin vaan, että juokseeko ne 8-9 -vuotiaat siellä liikenteen seassa täysillä samalla kuljetten palloa mukanaan?

Itse olen pojille yrittänyt toitottaa, että pallon kanssa pitää juosta täysillä joka paikassa. Liikenteen seassa kylkiäisenä saisi nopeita pysähdyksiä, suunnan muutoksia, kevyemmän liikenteen taklauksia jne. Sääli vaan, että pojilta ei löydy tahtoa tuohon. Mutta kuvittele pallon ja täysillä juoksun sijaan vaikka polkupyörä ja kapea pyörätie jossa on muuta liikenettä. Vauhtia taatusti on enemmän kuin juostessa, mutta jostakin kumman syystä lapsi pystyy havaitsemaan nokkaansa pidemmälle. Mutta, olennaista tuossa jutussa ei ollut tuo liikenne, vaan nuo jalkapallopiireissä liikkuvat teoriat. Henkilökohtaisesti mielelläni lukisin nämä tutkimukset joiden perusteella 8-9 -vuotiaat ovat egosentrisiä, mitä tuolla termillä nyt tässä yhteydessä ikinä tarkoitetaankaan, eivätkä he tuossa iässä pysty kovasta vauhdista syöttämään palloa, koska heidän kognitiiviset kyvyt ovat rajalliset joten he pysty havainoimaan ympäristöä juostessa. En väitä, etteikö tuo voi olla totta, mutta joku havannoinnin puutteelisuuteen ja egosentrisyyteen vannova voisi pistää linkin muutamaan tutkimukseen josta nuo väitteet saavat tutkittua tietoa tuekseen.

[kaveripallo]

Jäi häiritsemään tuosta haistattelusta Peten kommentti harjoitusten lisäämisen tarpeellisuudesta. Jumaliste eihän Suomessa muuta tehdä kuin harjoitella! Piankohan joku jossain keksii, että ihan oikeiden pelien määrää lisäämällä ne nuoret parhaiten kehittyvät. Vaasan seudullakin on noin seitsemän miljoonaa seuraa, joiden kesken järjestää matseja, mutta ei.

Oletko ihan tosissasi? No aivan se ja sama, jatkot vaikka tuolla: http://futisforum2.org/index.php?topic=108352 Muuten tulokset puhukoot puolestaan, Vepsun junnutoiminta on harpannut lyhyessä ajassa valovuosia eteenpäin.

Mikäs tuossa nyt Ramboa niin nauratti Selvennetään varmuuden vuoksi sen verran, että en vaadi harjoitusten vähentämistä, mutta niiden lisäämisen sijaan voitaisiin keskittyä kunnon matsien järjestämiseen. Vai pelataanko niitä jo kenties tarpeeksi? Sitäkö tuossa naureskelit?

e. kommenttini koski tuota Vuorisen yhtä ja ainoaa lausahdusta. En kyseenalaistanut tai tuominnut Vepsun koko junioritouhua..

[Pussikalja]

Nyt jäi vaivaamaan tuo Lenkon pitkä asiallinen kirjoitus. Jos nyt ymmärsin pointin oikein, niin panostus joukkuepeliin syö yksilön uskallusta ohittaa. OK, tunnistan laiturin vaikeudet puhtaassa 1 vs. 1 tilanteessa, mutta toisaalta näen myös puutteen salaamisessa, eli suomijunnusta tosiaan näkee kun meinaa haastaa ja milloin keskittää. Se taas kielii, ettei osaa käyttää joukkuetta apuna yksilöratkaisun hämäämisessä. Ideahan varmaan olisi ohittaa silloin kun on keskittävinään jne...

Toinen juttu mikä sotii ajatusta itseluottamuksen puutteesta on mielestäni niin tyypilliset kääntymiset sokkona keskikentällä ja esim pakki-laituri syötön "uliksella yhdellä pakin ohi ja itse pyörähdys sivurajankautta ohi yritykset 1/10 prosentilla, mutta sitkeästi yrittäen" suoritukset. Nähdäkseni ihan riittävän itsekkäitä meidän pelaajat ovat... Ongelmia tuottaa se nopeassa temmossa tehtävä valinta vaihtoehdoista.

Esim. tuon keskikentällä päättömien sokkokääntymisten yleisyyden olen itselleni selittänyt paljon pelatuilla pienpeleillä, joissa ei ole maaleja ja siten suuntaa. Voi olla, että tajusin Lenkon pointin väärin ja ihan tarkennuksena, onko tosiaan niin, ettei sitä ison kentän aluetta ja pelaajamäärää kannattaisi treeneissä tuoda jo ihan alkutaipaleesta esille? Itse olen havaitsevani ihan pienkenttäpelien ja oikean futiksen treenin idean ja tarkoituksen jäävän pelaajilta isolle kentälle hyödyntämättä, puhumattakaan muiden ihan yksittäisinä treeneinä treenattavien juttujen peliin liittämisen joista mm. 1 vs. 1 on hyvä esimerkki. Jos kirjoituksen oikein ymmärsin, niin ollaan aika eri mieltä kyllä ratkaisuista, mikä tietysti keskustelulle rikkaus on.

Ja Sir Loserille tiedoksi, tuo Tutor-systeemi ja liiton ohjeistus saa täältä kannatusta. Tuosta voi rakentua ihan oikeastikin yhtenäinen selkäranka jalkapallolle ja sen valmennukselle. Ihan selkeä edistysaskel mielestäni.

[Fred]

Olin tänään kuuntelemassa Liikunnan Riemun (Yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa 2011 keväällä perutettu seura) järjestämää valmentajaseminaaria. Aiheena oli taidon oppiminen ja puhujana Sami Kalaja, joka on työskennellyt muun muassa Jani Tanskasen ja Jere Hårdin kanssa.

Seminaarin perusteella tuntuu, että suomalainen jalkapallovalmennus on aika kaukana monien yksilölajien valmennuksesta. Ainakin oman kokemukseni mukaan jalkapallosta puuttuu kaikki se teorian ja tutkimuksen antama tietotaito, mistä Kalaja puhui. Toki yksilöajeissa valmentaminen on hieman erilaista kuin joukkulajeissa, mutta maamme jalkapallovalmentajilla olisi paljon opittavaa esimerkiksi monipuolista harjoittelusta ja palautteenannosta.

Omat kokemukseni suomalaista juniorivalmennuksesta jalkapallon osalta keskittyy Länsi- ja Keski-Suomeen, joten varsinkin näille alueille pystyn kritiikkini kohdentamaan.

[Ricardo Leite]

Siinä puhuttiin empiirisestä tutkimuksesta ei kokemuksista. Skarppaa nyt vähän, Ricky.

Huoh niinpä puhuttiinkin. Lukeminen on ollut tänään huomattavan vaikeaa, mutta ei se mitään, koska muut asiat ovat sujuneet vielä huonommin .

[janijee]

Minkä ikäisiä kavereita Mersault valmentaa. Olen periaattessa täysin samaa mieltä siitä, että väittämät 8-9 vuotiaiden kongnitiivisten kykyjen puuttellisuudesta on täyttä hömppää. En varmaankaan muuten olisi, mutta olen seurannut erään ''kyläseuran'' todella lahjakkaan joukkueen kehitystä muutaman vuoden ajan. Näille kavereille alettiin opettamaan ns. pelikirjaa, kun he olivat 7-vuotiaita. Tähän asti he olivat pärjänneet parin huippuyksilön voimin. Loputkin olivat toki hyviä. Kuitenkin 7-8-vuotiaana alkoi huippujengien perässä pysyminen ilman taktiikan opettelua tuntua vaikealta. Tässä kohtaa valmentajat alkoivat valmentamaan taktiikkaa. Eipä siinä kauaa mennyt, kun kaverit hiffasivat, miten peliä pelataan. Monesti on mainittu se seikka, että pelaajat eivät opi helposti, jos heille kerrotaan miten asiat pitää tehdä. Asia on alun jälkeen varmasti näin. Kun alkeet on opetettu, voidaan siirtyä siihen vaiheeseen, että valmennus muuttuu siihen suuntaan, että pelaajat havainnoivat itse asioita, mitä kentällä kuuluu tehdä.

En tiedä missä tutkimuksissa kongnitiivisten kykyjen puute tuossa iässä on lueteltu, mutta sitä on silti vaikea uskoa. Kun nämä kaverit olivat 9-10 vuotiaita, ja heiltä kysyi lähes minkä tahansa taktisen asian pikkukentällä, niin kymmenestä kädestä nousi yleensä ylös vähintään kahdeksan. Nyt 12-vuotiaana joukkue hajosi. Joukkueen 12 pelaajasta 10 meni paikallisen ''suurseuran'' akatemiaan. Voi toki olla, että taktiikan opettaminen jo tuossa vaiheessa oli kohtalokas virhe, mutta se nähdään vasta monen vuoden päästä.

e. Taktiikan opettaminen ei tietenkään sulje 1v1 tilanteiden, ja muiden siinä iässä ''kaikkialla'' opetettavien asioiden opettamista. Päinvastoin sitähän varten niitä harjoitellaan, että niitä ''oikeassa fudiksessa'' vanhempana pystytään käyttämään.

[janijee]

Olin tänään kuuntelemassa Liikunnan Riemun (Yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa 2011 keväällä perutettu seura) järjestämää valmentajaseminaaria. Aiheena oli taidon oppiminen ja puhujana Sami Kalaja, joka on työskennellyt muun muassa Jani Tanskasen ja Jere Hårdin kanssa.

Seminaarin perusteella tuntuu, että suomalainen jalkapallovalmennus on aika kaukana monien yksilölajien valmennuksesta. Ainakin oman kokemukseni mukaan jalkapallosta puuttuu kaikki se teorian ja tutkimuksen antama tietotaito, mistä Kalaja puhui. Toki yksilöajeissa valmentaminen on hieman erilaista kuin joukkulajeissa, mutta maamme jalkapallovalmentajilla olisi paljon opittavaa esimerkiksi monipuolista harjoittelusta ja palautteenannosta.

Omat kokemukseni suomalaista juniorivalmennuksesta jalkapallon osalta keskittyy Länsi- ja Keski-Suomeen, joten varsinkin näille alueille pystyn kritiikkini kohdentamaan.

Hyvä pointti. Oletko koskaan miettinyt valmentajien korvauksia tehdystä työstä. Helppo esimerkki on pianonsoiton opettaja. Harvemmin kukaan vie lastaan ammattitaidottomalle pianonsoitonopettajalle, puhumattakaan opettajasta, joka ei ymmärrä koko aiheesta pätkääkään. Sen takia opettaja saa soittotunnista kunnon korvauksen. Fudiksessa taas on paljon isävalmentajia, joilla ei ole hölkäsenpöläystä koko lajista. Heille ei myöskään paljoa makseta, jos ollenkaan. Mutta mitäpä väliä sillä on, kun fudis on vaan harrastus. Kiva, että meidän Petteri saa vähän liikkua kavereiden kanssa.