FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
15.12.2018 klo 02:05:19 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
Vuoden Foorumisti 2018, Joulupata 2018, FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: 1 2 [3] 4 5
 
Kirjoittaja Aihe: Visio 2020 ja suomalaisen jalkapalloperheen yhdistäminen  (Luettu 21040 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
mtontola

Poissa Poissa


Vastaus #50 : 25.01.2011 klo 10:11:08

Jos edes johonkin (oli se sitten yksittäinen johtava seura johon pumpataan yhteisiä varoja tai jonkun Palloliiton piirin erityisvalmennusryhmä tai vast.) saataisiin osaava, vahva ja ennen kaikkea sattumanvaraisista tekijöistä riippumaton ammattilaisorganisaatio toteuttamaan tässä linjattuja periaatteita, jonka valmennukseen edes kourallinen junioreita valittaisiin ikäluokittain jollain aidoilla kriteereillä eikä sen takia, että pojan isä on mukava jätkä, niin tästä jo pelkän esimerkin avulla sekä melko nopeasti saavutettavin konkreettisin tuloksin parannusta ripottelisi moneen yksittäiseen seuraan, jossa tilanne ei lähtökohtaisesti olisi puitteiden puolelta välttämättä vielä edes kelvollinen.

Vastaava suuntaus on tavallaan jo aloitettu, kun HJKn Nappulaklubin malli on siirtynyt laajemmin käyttöön ja siitä on sitten tullut erilaisia versioita. Mutta tämä nappulaedareiden perustaminen on tähän asti ollut melkeinpä yksinomaan rakenteellinen muutos, käytännössä se ei takaa tähän yksilövalmennukseen (joka nyt toden teolla nousee keskiöön) yhtään mitään. Useissa tapauksissa kun nappulaedarit muodostetaan huonosti (esim. ryhmät ovat liian suuria), käytössä ei ole oikeita resursseja, tehdään kädestä suuhun ratkaisuja kun ei muuta voida/osata, niin silloin ne luonnollista lahjakkuutta omaavat pelaajat saattavat olla huonommassa tilassa harrastuksen kanssa kuin ennen näitä edareita. Nyt tämän raportin perusteella puhutaan jo aivan jostain muusta. Ensin pitäisi saada organisaatio kuntoon, sen jälkeen tunnistaa ”aito” lahjakkuus ja sitten vielä osata jotain tehdä näiden kanssa.

Tämä on siis erittäin vaativa hanke. Se ei mitenkään voi toteutua yhtä aikaa Suomen jokaisessa kolkassa ja jokaisessa Palloliiton piirissä. Silti suunta on nimenomaan oikea. Suunnitelma ja toimenpiteet pitää jalkauttaa käytäntöön jossain jo NYT HETI, jos ajatus on, että tämä suuntaus siirtyy kohtuullisella aikataululla kokonaisvaltaisesti käytäntöön. Jos resursseja ei ole paljoa, tulee niitä ensiksi keskittää niin että prosessi käynnistyy edes jossain. Tällä hetkellä ne sattumanvaraiset tekijät taitavat sanella joka ikistä suomalaista seuraa junioritasolla ja ne mahdollisesti lahjakkaat pelaajat hilataan koko ajan keskiarvoa kohti, joka on edelleen se puujalka joka ei viihdy pallon kanssa omalla ajalla. Jalkapallokulttuurin maissa massasta erottuvia lapsia ja nuoria halutaan muiden toimesta emuloida ja samalla heitä arvostetaan niin kanssapelaajien, vanhempien kuin myös valmennuksen suunnasta. Meillä edelleen asenne on, että et sinä oikeasti ole hyvä ja aina löytyy joku syy miksi kukaan ei ole oikeasti lahjakas niin että saisi erottua massasta paitsi se puurtaja Pentti. Ei osata valmentaa yksilöitä.
Ehis

Poissa Poissa


Vastaus #51 : 25.01.2011 klo 11:44:53

Eikö se ole jo käynyt selväksi, että ajatus kehittää juniorijoukkueita eikä yksilöitä on täysin vanhentunut lähtökohta.

Eiköhän, mutta ei se näin mustavalkoista ole. Pointtina pitäisi kuitenkin olla se yhtenäinen pelifilosofia seurassa.
Suurin aika tullaan edelleen treenaamaan seuroissa, eikä maajoukkueissa ja se yksilöllinenkin treenaus tarvitsee hyvät kundit ympärille, ei se peliäly muuten kehity.
Omalla ajalla treenaaminen on sitten asia erikseen.
Tommy Tykki

Poissa Poissa


Vastaus #52 : 25.01.2011 klo 12:30:53

1). Ensin pitäisi saada organisaatio kuntoon, sen jälkeen tunnistaa ”aito” lahjakkuus ja sitten vielä osata jotain tehdä näiden kanssa.

 2). Ei osata valmentaa yksilöitä.


Minä lyhensin tekstin ja numeroin kohdat.

1). Minkälainen on "aito" lahjakkuus. Jokaisella meistä on oma käsitys ja näkemys jokaisesta pelaajasta, oli junniori tai seniori.

Kerronpa kaksi esimerkkiä mallia "true story in real life".
A. Oli eräs huippujalkapalloseura, jolla oli edustusjoukkueiden lisäksi useita junorijoukkueita eri ikäryhmässä.
N. 13 vuotiaana edustusjoukkueessa oli kaksi tasavahvaa pelaajaa. Toinen oli alkuperäinen seuran juniori ja alueella pitkään asunut pelaaja. Toinen oli muuttanut paikkakunnalle ja ryhtynyt tositarkoituksella pelaaman jalkapalloa tuon ikäisenä.
Pitkään seurassa ollut halusi pelata, mutta äiti ei halunnut pojan tähtäävän miksikään "ammattilaispelaajaksi" ja toivoi, että tapahtumia olisi korkeintaan 3 kpl/viikko. Antoi pojan kuienkin pelata koska joukkueessa oli paljon vanhoja kavereita.
Vastikään paikkakunnalle muuttanut halusi myös pelata ja hänen vanhempansa eivät panneet pahaksi vaikka joskus tulisi "ammattilaiseksi".
Pitkään seurassa ollut sai peliaikaa kun vastikään paikkakunnalle muuttanut ei. Näin jatkui pari vuotta kunnes kumpikin siirtyivät seuran "harrastajajoukkueeseen". Pitkään seurassa ollut ei mahtunut taitojensa puolesta ja vastikään aikkakunnalle muuttanut vaihtoi kyllästyttyä vähäiseen peliaikaan.

B. Jälleen kaksi tasavahvaa pelaajaa kilpailivat juniorijoukkueessa (14-v.) samasta pelipaikasta.
Toinen ei välittänyt juuri kurista mitään vaan tuli ja meni miten hausi. Vanhemmat eronneet ja muutenkin
pojalla "rikkinäinen" elämä. Kun otti jalkapallon tosissaan oli hyvä.
Toinen halusi statsata ja kävi säännöllisesti harjoituksissa, jopa omaehtoisillakin.
Seura valitsi kuitenkin pelaajan, joka tuli ja meni miten huvitti. Perusteluina olivat, että haluttiin "pelastaa"
kaveria joutumasta huonoille teille.
Lopputulos oli, että kummatkin lopettivat. Toinen siirty "huonoille teille" koska kaverit vetivät mukaansa ja toinen vaihtoi seuraa kyllästyttyä istumaan penkinlämmittäjän roolissa. Seuraus oli, ettei seuralla ollut pelaajaa tälle pelipaikalle.

Tällä haluan vain tuoda esille sen, että on muitakin tekijöitä kuin vain ja ainoastaan kentällä tapahtuvat asiat. Pitää pystyä tunnistamaan ne pelaajat, jotka aidosti haluavat, ja joiden perheet haluavat, panostaa.

2). Mitäköhän "ei osata valmentaa yksilöitä" tarkoittaa?
Yksilöitä, jotka osaavat pelata joukkueena vai yksilöitä, joilla on ylivoimainen tekniikka ja juoksevat yhtä aljon pallon kanssa ottelun aikana kuin espanjalainen jalkapalloilija? (Karkea esimerkki).

Minä näen, että yksilövalmentaminen tarkoittaa juuri sitä, että peliominaisuuksien parantamisen lisäksi, pelaajia pitää oppia tuntemaan. Valmentajien pitää tietää mitä pelaajan pääkopassa liikkuu ja miksi mitäkin liikkuu. Miten perhe, opiskelu, työ, kaverit... vaikuttavat pelaajaan. Olisiko aika ottaa viikon lepotauko ja rauhoittaa pääkoppaa? Ettei vaan panosteta väärään korttiin kun ei olla osattu valmentaa yksilöä.
 
BrDead

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: John Rambo, koera


Vastaus #53 : 25.01.2011 klo 13:57:42

Siihen ollaan menossa ja sillä hyvä. Saa sitä rahaa muutkin hyvät kasvattaseurat, kuten Töpselit, KuPSit jne, joilla on jo näyttöä hyvästä junnutyöstä. Siinä meinaa täysin samaa mieltä, että Palloliiton on korkea aika jakaa konkreettista tukea näille kasvattajaseuroille, ilman sitä turha puhua mistään visio 2020:stä. Päätoimisuutta tarvitaan ja paljon jokaiseen ikäluokkaan, jotta polku huippupelaajaksi olisi edes teoriassa mahdollinen, nyt se ei ole sitä. Erkka puhui jopa ikävuosista 6-10 ja siellä ne isoimmat virheet tehdään edelleen. Palloliitto voisi nyt kaikessa viisaudessaan julkaista pdf:nä tuon satasivusen rapsan, niin foorumin asiantuntijat pääsevät antamaan tukensa sille.

Tuollahan tuo on:

http://www.palloliitto.fi/viestinta/?num=179863

Linkki löytyi jo eilen toisesta ketjusta.
Callit

Poissa Poissa


Vastaus #54 : 25.01.2011 klo 14:23:50

Tähän on kumminkin pakko heittää kommenttia:Jos kasvattajaseuraksi
- katsotaan se piirikunnan suurin seura, joka kerää hedelmät koko piirin alueelta värväämällä pienseurojen pohjaduunin ansiosta esiin nousevia lupaavia pelaajia, ja
- sille "kasvattajaseuralle" sitten annetaan tukea, niin
- ajatusketjussa on jokin pielessä.
Näin se vaan on, kun pelaajan kehitys on tärkein arvo. Manu on Beckhamin kasvattaja, jne. jne. Hyvä pelaajakasvatus perustuu kaikkialla maailmassa scouttaukseen ja pelaajien haavittamiseen, ei tasapuolisuuteen tai ns. ensimmäisen junnuseuran etujen huomioimiseen. Saksan uudenlaisen junnutyön yksi pääarkkitehdeistä on ollut nykyinen Frankfurt-luotsi Michael Skibbe, joka nuorella iällä johdatti Dortmundin muistaakseni viiteen A-junnumestaruuteen. Hän määritteli asian joskus niin, että todella suuret ruohonjuuritason kasvattajat erottuvat sillä, että ne kehottavat parhaimpia pelaajia siirtymään ns. huippuseuroihin eli akatemioihin.
BrDead

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: John Rambo, koera


Vastaus #55 : 25.01.2011 klo 14:33:16

Näin se vaan on, kun pelaajan kehitys on tärkein arvo. Manu on Beckhamin kasvattaja, jne. jne. Hyvä pelaajakasvatus perustuu kaikkialla maailmassa scouttaukseen ja pelaajien haavittamiseen, ei tasapuolisuuteen tai ns. ensimmäisen junnuseuran etujen huomioimiseen. Saksan uudenlaisen junnutyön yksi pääarkkitehdeistä on ollut nykyinen Frankfurt-luotsi Michael Skibbe, joka nuorella iällä johdatti Dortmundin muistaakseni viiteen A-junnumestaruuteen. Hän määritteli asian joskus niin, että todella suuret ruohonjuuritason kasvattajat erottuvat sillä, että ne kehottavat parhaimpia pelaajia siirtymään ns. huippuseuroihin eli akatemioihin.

Ongelma on lähinnä siinä, että eivät nämä piirien pienseuratkaan ole kovin hyvässä hapessa tätä nykyä ja uhkakuvana on tosiaan se, että niiden toiminta näivettyy entisestään kun ns. pro-pelaajiksi haluavat siirtyvät akatemioihin entistä suuremmalla volyymillä mihin kuuluvatkin ja harrastelijat jäävät pienseuroihin.

Kohta meillä ei ole muita kuin niitä pro-pelaajia tai sellaisiksi haluavia niissä muutamassa seurassa. Harrastelijat lopettavat aikanaan huonosti motivoituneina ja sen jälkeen meillä ei ole niitä seurojakaan niille.

Mistä pelaajat sarjatasoille kakkonen-nelonen tulevaisuudessa?
Callit

Poissa Poissa


Vastaus #56 : 25.01.2011 klo 14:45:43

Ongelma on lähinnä siinä, että eivät nämä piirien pienseuratkaan ole kovin hyvässä hapessa tätä nykyä ja uhkakuvana on tosiaan se, että niiden toiminta näivettyy entisestään kun ns. pro-pelaajiksi haluavat siirtyvät akatemioihin entistä suuremmalla volyymillä mihin kuuluvatkin ja harrastelijat jäävät pienseuroihin.

Kohta meillä ei ole muita kuin niitä pro-pelaajia tai sellaisiksi haluavia niissä muutamassa seurassa. Harrastelijat lopettavat aikanaan huonosti motivoituneina ja sen jälkeen meillä ei ole niitä seurojakaan niille.

Mistä pelaajat sarjatasoille kakkonen-nelonen tulevaisuudessa?
En usko tuohon ongelmaan. Teoriassa se siis menisi niin, että Kalle ja Ville vittuuntuvat touhuun ja lopettavat, kun Jussi siirtyi akatemiaan, ja jengi sen takia taantuu.

Teoriaa vastaan sotivat mm. seuraavat asiat:
- akatemiaan kelpaavia on häviävän pieni osa massasta.
- maailmalla, missä scouttausta on tehty vuosikymmeniä, ei ole havaittu tällaista ilmiötä.

Taitaapi olla niin, että scouttausta vastustavat lähinnä ns. kunnianhimoiset ja pikkusieluiset valkut, joita vituttaa parhaan pelaajan menettäminen ja sen aiheuttama oman jengin heikentyminen. - Puhun kokemuksesta, joillekin junnuvalmentajille oma sarjasijoitus on 10 krt tärkeämpää kuin yksilön optimaalinen kehitys.
BrDead

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: John Rambo, koera


Vastaus #57 : 25.01.2011 klo 15:01:47

En usko tuohon ongelmaan. Teoriassa se siis menisi niin, että Kalle ja Ville vittuuntuvat touhuun ja lopettavat, kun Jussi siirtyi akatemiaan, ja jengi sen takia taantuu.

Teoriaa vastaan sotivat mm. seuraavat asiat:
- akatemiaan kelpaavia on häviävän pieni osa massasta.
- maailmalla, missä scouttausta on tehty vuosikymmeniä, ei ole havaittu tällaista ilmiötä.


Niinhän tässä on jatkuvasti käynyt ja käy ympäri maata. Jatkuvasti joudutaan yhdistelemään ikäluokkia jo 10-12-vuotiaina, kun isommat vie helmet ja viimeistään B-ikäisenä joukkueet hajoavat liian pieninä ja epämotivoituneina.

Toinen tähän liittyvä ongelma on se, että ne akatemiaan kelpaamattomat eivät tule enää takaisin omaan kotiseuraansa vaan palloilevat mielummin sen akatemiaseuran jossain muussa joukkueessa tai lopettavat kun eivät päässeetkään akatemiaan. Ylpeys ei anna periksi palata omaan kotiseuraan takaisin.

Molemmat ilmiöt näivettävät näitä pienempiä seuroja.
defcon1

Poissa Poissa


Vastaus #58 : 25.01.2011 klo 15:07:55

En usko tuohon ongelmaan. Teoriassa se siis menisi niin, että Kalle ja Ville vittuuntuvat touhuun ja lopettavat, kun Jussi siirtyi akatemiaan, ja jengi sen takia taantuu.

Ei, kun teoria on se että pienseurassa saadaan joukkue just ja just kasaan rajoitetun pelaajamäärän takia, ja sitten kun ne jokunen lahjakkaaksi katsottu lähtee, joudutaan lopettamaan tai yhdistelemään eri ikäluokista joukkue muiden syiden kuin pelaajakehityksen takia, mistä seuraa sitten kaikille ongelmia. Usko tai ole uskoton.

Lainaus käyttäjältä: Callit
Teoriaa vastaan sotivat mm. seuraavat asiat:
[...]
- maailmalla, missä scouttausta on tehty vuosikymmeniä, ei ole havaittu tällaista ilmiötä.
Missä tämä sinun esittämäsi maailma on, ja mihin tutkimuksiin tai muuhun tietoon viittaat?


Lainaus käyttäjältä: Callit
Taitaapi olla niin, että scouttausta vastustavat lähinnä ns. kunnianhimoiset ja pikkusieluiset valkut, joita vituttaa parhaan pelaajan menettäminen ja sen aiheuttama oman jengin heikentyminen. - Puhun kokemuksesta, joillekin junnuvalmentajille oma sarjasijoitus on 10 krt tärkeämpää kuin yksilön optimaalinen kehitys.
On nähty myös näitä liian nuorina isoon seuraan siirtyneitä talentteja joille sitten homma käy liian raskaaksi kun kaverit jää kotiseuraan ja treenimatkat pitenee liikaa...
No, täällä yks vittumainen ja tuloshakuinen valkku ehdottaa, että kaksoisedustussääntöjä, yhteistyöjoukkue/seura(jne)määräyksiä ja muita sääntöjä kehitettäisiin jatkuvasti, päämääränä että myös pienempien seurojen etu otettaisiin huomioon. Yksi hyvä tähtäin voisi olla, että talenttipelaajalla on aina pelioikeus ns. kotiseurassaan.

Kun hoksaisit, että tässä on muitakin vaihtoehtoja kuin jokotai. Tietysti pienen seuran paukut loppuu johonkin pisteeseen, ja silloin ollaan ylpeitä että on saatu joku huippulupaus valmennetuksi. Kantsii muuten vilasta vaikka nykyinen maajoukkue, moniko pelaaja on ollut koko peliuransa näissä "huippuseuroissa".
Callit

Poissa Poissa


Vastaus #59 : 25.01.2011 klo 15:34:46

Missä tämä sinun esittämäsi maailma on, ja mihin tutkimuksiin tai muuhun tietoon viittaat?
Jos nyt ihan tutkitusta tiedosta puhutaan, niin Gladbachin junnuvastaavat presentoi kerran Saksan junnujen ikärakenteesta, ja siinä hämmästytti se, että murrosiässä ei siellä lopeteta. Lähinnä kyllä viittasin yleisempään tuntemukseen...
Lainaus
On nähty myös näitä liian nuorina isoon seuraan siirtyneitä talentteja joille sitten homma käy liian raskaaksi kun kaverit jää kotiseuraan ja treenimatkat pitenee liikaa...
Ihan varmasti näitäkin löytyy, mutten kaataisi koko scouttausta siksi. Kyse onm enemmänkin  sekä ottavan että antavan seuran työn laadusta. Myös paluun pitäisi olla valmisteltu.
Lainaus
No, täällä yks vittumainen ja tuloshakuinen valkku ehdottaa, että kaksoisedustussääntöjä, yhteistyöjoukkue/seura(jne)määräyksiä ja muita sääntöjä kehitettäisiin jatkuvasti, päämääränä että myös pienempien seurojen etu otettaisiin huomioon. Yksi hyvä tähtäin voisi olla, että talenttipelaajalla on aina pelioikeus ns. kotiseurassaan.
En pidä tätä ollenkaan huonona ratkaisuna.
Lainaus
Kantsii muuten vilasta vaikka nykyinen maajoukkue, moniko pelaaja on ollut koko peliuransa näissä "huippuseuroissa".
Haloo, tähänhän juuri viittasin, kun otin yhdeksi esimerkiksi miljoonista Beckhamin. Itse asiassa mieleeni ei muistu nyt yhtään huippufutaajaa, joka olisi ihan polvenkorkuisena liittynyt ns. kasvattajaseuraansa. Schalken Manu Neuer ja Julian Draxler ovat aika lähellä, mutta kyllä kai niilläkin on jokin aloitusseura alla.

Toinen puoli on sitten se, että ammattilaiseksi päädytään vain ns. ammattimaisten seurojen kautta.
BrDead

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: John Rambo, koera


Vastaus #60 : 25.01.2011 klo 15:41:29

Jos nyt ihan tutkitusta tiedosta puhutaan, niin Gladbachin junnuvastaavat presentoi kerran Saksan junnujen ikärakenteesta, ja siinä hämmästytti se, että murrosiässä ei siellä lopeteta. Lähinnä kyllä viittasin yleisempään tuntemukseen...

Kannattais sunkin ehkä vilkasta niitä Suomen tilastoja joskus. Suomen futistahan tässä ollaan kehittämässä, eikä Saksan.


Myös paluun pitäisi olla valmisteltu.

Kaunis ajatus. Käytäntö on vain jotain muuta. Ja vaikka kuinka olisi valmisteltu, niin ei siinä paljoa seurojen valmistelut auta jos teini-ikäinen tuittupää päättää jotakin itse.
Callit

Poissa Poissa


Vastaus #61 : 25.01.2011 klo 15:47:11

Kannattais sunkin ehkä vilkasta niitä Suomen tilastoja joskus. Suomen futistahan tässä ollaan kehittämässä, eikä Saksan.
Haloo taas. Kyse oli perusteestani, jonka mukaan scoiuttaus ei aiheuta lopettamisia maailmalla. Kysytäänpä toisinpäin, onko olemassa näyttöä siitä, että Suomen runsas murkkulopettaminen johtuu scouttauksesta? En kyllä ihan vähällä usko, koska meillä scouttausta ei juurikaan tehdä.

Lainaus
Kaunis ajatus. Käytäntö on vain jotain muuta. Ja vaikka kuinka olisi valmisteltu, niin ei siinä paljoa seurojen valmistelut auta jos teini-ikäinen tuittupää päättää jotakin itse.
Sille nyt ei sitten mahda mitään. Ja kai me ollaan samaa mieltä siitä, ettei Suomi-futiksen tulevaisuudelle ole tärkeätä, että sitä kehitetään näitten tuittupäiden ehdoilla.

Ylipäänsä en oikein ymmärrä, miksi kehitystä ohjattaisiin turvaamalla ensisijaisesti sen tahon, joka varmuudella ei tuota huippuja, etuja?
Stig Tøfting

Poissa Poissa


Vastaus #62 : 25.01.2011 klo 15:58:43

Ensiksi on pakko sanoa pelaajakehitysraporttiin liittyen, että onhan tätä jo odoteltu. Nyt meillä on oma suomalaisen jalkapallon raamattu, joka ei vielä itsessään tee mitään, mutta sisältää oikeita asioita ja jos suomalaisessa jalkapallossa niitä asioita lähdetään toteuttamaan, niin eteenpäinmenoa ei voi estää.

Ylipäänsä en oikein ymmärrä, miksi kehitystä ohjattaisiin turvaamalla ensisijaisesti sen tahon, joka varmuudella ei tuota huippuja, etuja?

Tietenkin sen takia, että pienissä seuroissa ei jouduttaisi miettimään niitä kaikkia asioita mitä omassa tekemisessä on pielessä, vaan voitaisiin jatkaa kiukuttelua isommista seuroista. Kuuleeko Saksa, tällaista tämä jalkapalloskene täällä meillä Suomessa.
BrDead

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: John Rambo, koera


Vastaus #63 : 25.01.2011 klo 16:37:58

Tietenkin sen takia, että pienissä seuroissa ei jouduttaisi miettimään niitä kaikkia asioita mitä omassa tekemisessä on pielessä, vaan voitaisiin jatkaa kiukuttelua isommista seuroista. Kuuleeko Saksa, tällaista tämä jalkapalloskene täällä meillä Suomessa.

Kyllä mietitään, mutta pienissä seuroissa kyse on seurojen elinvoimasta ja loppupeleissä seurojen olemassaolon turvaamisesta. Nämä uudistukset asettavat sen tehtävän vain entistä haasteellisemmaksi.

Isompi seura ei kuole eikä joudu vaikeuksiin, vaikka joku sinne tulllut talentti lopettaisi uransa. Niitä on aina tarjolla lisää.

Jos/kun liitto alkaa vielä taloudellisesti tukemaan näitä akatemiahautomoja ja samanaikaisesti tarjoaa vain lämmintä kättä pienemmille, niin se eriarvoistaa seuroja entisestään ja lopulta tappaa seurakentältä monta merkittävää tekijää.

Paljon hyviä asioita tuossa raportissa on, mutta kun lähdetään toteutusvaiheeseen, niin on tarkkaan mietittävä eri toimenpiteiden mahdollisia negatiivisiakin vaikutuksia ja toimintamallit, miten niihin tulisi reagoida.
Viinioksa

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Fingland


Vastaus #64 : 25.01.2011 klo 16:51:34

Eiköhän, mutta ei se näin mustavalkoista ole. Pointtina pitäisi kuitenkin olla se yhtenäinen pelifilosofia seurassa.

Ajatellaanko tässä seuran vai yksilön etua?

Lainaus
Suurin aika tullaan edelleen treenaamaan seuroissa, eikä maajoukkueissa ja se yksilöllinenkin treenaus tarvitsee hyvät kundit ympärille, ei se peliäly muuten kehity.

Tämä on myös yksi syy, miksi parhaiden pitäisi treenata mahdollisimman paljon liiton huippuryhmien kanssa. Ei Suomessa ole kansainvälisen tason junnuja per ikäluokka kuin se yksi joukkueellinen.
SirLoser

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Taktiikan takapajulat


Vastaus #65 : 25.01.2011 klo 16:56:44

Ei Suomessa ole kansainvälisen tason junnuja per ikäluokka kuin se yksi joukkueellinen.

Ei ole kyllä edes joukkueellista, 2-6 lienee lähempänä.
BrDead

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: John Rambo, koera


Vastaus #66 : 25.01.2011 klo 17:05:19

Ajatellaanko tässä seuran vai yksilön etua?

Raportissa toki yksilön etua ja siitähän koko raportti lähtee.

Mutta kyllä seurojenkin etua tulisi jonkun tässä maassa ajatella. Elinvoimaiset seurat lienevät kuitenkin tämän maan jalkapallon suurin voimavara. Monille seuroissa toimiville seura ei ole vain jonkin värinen seuratakki vaan identiteetti ja elämäntapa. Pahimmillaan tässä rytinässä hävitetään paljon osaavaa jalkapalloväkeä kun oma seura kaatuu alta.

Loppupeleissähän tämän vision toteuttaminen tarkoittaa seurojen pudotuspeliä. Vahvat säilyvät ja heikot kuolevat. Ehkä niin on hyväkin.

Uhka on lähinnä siinä, että kumpaankaan ryhmään kuulumattomat välimaastoon jäävät saattavat jäädä ehkä henkiin, mutta sijaa niille ei tässä uudessa visiossa ole.

Selkeästihän tämä uusi visio lähtee siitä, että seuran on selkeästi profiloiduttava joko pikkujunnujen toimintaan keskittyväksi pienseuraksi tai talentit imeväksi suurseuraksi. Välimuotoja ei nähdä, eikä seuran kattavaa toimintaa vauvasta vaariin nähdä arvokkaana vaan seurat vain välikappaaleena huippufutaajien luomiseksi.

En ole tätä visiota vastaan. Suhtaudun siihen vain kriittisesti ja yritän kertoa mitkä uhkakuvat ovat täysin mahdollisia.
« Viimeksi muokattu: 25.01.2011 klo 17:14:25 kirjoittanut BrDead »
Rikkiviisas

Poissa Poissa


Vastaus #67 : 25.01.2011 klo 17:34:48

Ovatko ne huippulahjakkuudet oikeasti pienten seurojen elinehto?
Eikö pienten seurojen elinehto ole, että motivoituneet ja hyvin asiansa osaavat valmentajat saavat ne lahjakkuudet esiin ja sitä kautta pidettyä myös muut pelaajat seurassa. Tokihan isommat (ja paremmat) seurat sitten vievät sen huippulahjakkuuden, mutta ohessa on saatettu kehittää ja saada motivoiduksi nippu muita, jotka sitten tekevät uraansa tässä seurassa. Tokihan näistäkin osa voi olla ns. myöhään syttyviä, jotka vasta myöhemmällä iällä paljastuvat pelimiehiksi ja voivat tehdä yllättävän kovan uran.

Sen takia tämän uudistetun toiminnan tulee koskettaa kaikkia, koska parannuksesta hyötyvät myös ne pienet kasvattajaseurat, jotka saavat niistä muista kuin huippulahjakkuuksista oman toimintansa tarvitsemia pelaajia. Nykyisen systeemin ongelmathan johtuvat siitä, että se huippulahjakkuus on välttämätön pikkuseuralle, mutta kun valmennus ei riitä ja seuran kyky motivoida edes sitä huippulahjakkuutta ei onnistu, niin menetetään se huippulahjakkuus sekä iso nippu vähemmän lahjakkaita. Kyllähän sitä massaakin tulee motivoida ja valmentaa paremmin, sieltähän ne lahjakkuudet ennemmin, osa jopa myöhemmin, nousevat ja sitä kautta hyödyttävät kaikkia seuroja kaikilla tasoilla. Siinä mielessä ymmärrän huolen, että tuijotetaan vain huippujen kehittämistä maajoukkueen käyttöön.
BrDead

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: John Rambo, koera


Vastaus #68 : 25.01.2011 klo 17:47:52

Ovatko ne huippulahjakkuudet oikeasti pienten seurojen elinehto?
Eikö pienten seurojen elinehto ole, että motivoituneet ja hyvin asiansa osaavat valmentajat saavat ne lahjakkuudet esiin ja sitä kautta pidettyä myös muut pelaajat seurassa. Tokihan isommat (ja paremmat) seurat sitten vievät sen huippulahjakkuuden, mutta ohessa on saatettu kehittää ja saada motivoiduksi nippu muita, jotka sitten tekevät uraansa tässä seurassa. Tokihan näistäkin osa voi olla ns. myöhään syttyviä, jotka vasta myöhemmällä iällä paljastuvat pelimiehiksi ja voivat tehdä yllättävän kovan uran.

Eivät, suurin ongelma on osaamaton valmennus erityisesti nuorimmissa junioreissa ja toisaalta harvojen päätoimisten junnu- ja valmennuspäälliköiden uskomaton työtaakka. Näitä ongelmia ei poisteta sillä, että valtakunnallisesti muutamiin talenttiseuroihin palkataan päätoimisia junnuvalmentajia ja muut jäävät oman onnensa nojaan.

Sen takia tämän uudistetun toiminnan tulee koskettaa kaikkia, koska parannuksesta hyötyvät myös ne pienet kasvattajaseurat, jotka saavat niistä muista kuin huippulahjakkuuksista oman toimintansa tarvitsemia pelaajia. Nykyisen systeemin ongelmathan johtuvat siitä, että se huippulahjakkuus on välttämätön pikkuseuralle, mutta kun valmennus ei riitä ja seuran kyky motivoida edes sitä huippulahjakkuutta ei onnistu, niin menetetään se huippulahjakkuus sekä iso nippu vähemmän lahjakkaita. Kyllähän sitä massaakin tulee motivoida ja valmentaa paremmin, sieltähän ne lahjakkuudet ennemmin, osa jopa myöhemmin, nousevat ja sitä kautta hyödyttävät kaikkia seuroja kaikilla tasoilla. Siinä mielessä ymmärrän huolen, että tuijotetaan vain huippujen kehittämistä maajoukkueen käyttöön.

Jep. Suurin kysymys tässä onkin resurssit. Vaikka liitolta miljoonia osoitettaisiinkin tietyille seuroille päätoimisten junnujen palkkaamiseen, niin jotta koko kenttä hyötyisi, niin kyllä sitä rahaa tarvittaisiin ja paljon muualtakin. Ja oikeasti panostusta osaavien junnukoutsien lisäkouluttamiseen ja erikoistumiseen erityisesti juniorien kehittämiseen tietyissä ikäluokissa. Tämä on myös valmentajien ongelma, kun valmentajat eivät näe sitä työtä niin arvokkaana kuin liigajoukkuen tai seuran edustusjoukkueen valmentamisen.

Toivottavasti huippu-urheilun muutostyöryhmän työn kautta myös valtion rahaa onnistuttaisiin ohjaamaan tähän työhön ja firmoissakin herättäisiin ruohonjuuritason urheilun sponsoroinnin tärkeyteen. Nythän junioritoimintaa harjoittavat seurat ovat käytännössä täysin riippuvaisia kunnallisesta tuesta ja vanhempien lompsasta.
Holmgård

Poissa Poissa


Vastaus #69 : 26.01.2011 klo 00:36:19

Suomessa on visio 2020 lisäksi muuallakin vallalla totalitaristiset tuulet, jossa niin pelitavat, valmentajat,seurat ja harjoitukset halutaan laittaa yhteen ahtaaseen muottiin.  Suomalaiset eivät ole pallopelikansaa, jopa pienessä jääkiekossa jäämme kiekollisessa kulttuurissa kaikista muista euromaista. Tämä näkyy eritoten jalkapallossa jossa vastassa on kaikki maailman maat, suuret ja pienet- sekä niiden kehittyneet pallopelikulttuurit. Ilman yleispallollista kulttuurivallankumousta meillä ei ole toivoa.

Sovellettavissa olisi vanha liikkatuntitesti. Jos kunkut saivat valita jengit sählyyn, ensiksi valittiin koulun futisstara eikä salibandya joukkueessa harrastava nyhverö.

Jos Rauman Lukon pelaajat osallistuvat Yyterin beach socceriin, Perttu Lindgren olisi luultavasti heidän paras pelaajansa, eikä futista A- junnuihin asti vääntänyt kolmosketjulainen.

Ja soveltaen, jos Teemu Tainio soittaisi Maliselle, " että haluan palata pohjoiseen, mutta suostun pelaamaan vain hyökkääjänä", Juha suostuisi ilomielin, sillä Teme olisi parempi kuin yksikään ACO:n hyökkääjistä.

Pallopelikulttuuri ja siihen liittyvät pelisilmä ja peliäly eli tilanteiden hahmottaminen ja ratkaisujen löytäminen kehittyvät ärsykkeitä saamalla, ei samaa ( luultavasti väärää) kaavaa toistelemalla. Nuoren pojan on kilpailtava, otettava turpiin, jouduttava uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin. Omissa kotiseuroissaan- lempeän demokraattisesti- tämä tomisi seuraavin keinoin;

1. Joukkueen pelattava väh. 2 eri ryhmityksellä
2. Pelipaikat vaihtuvat ( muutenkin täysin summittaisesti klisein moni junnu joutuu yhden paikan vangiksi, jolloin jalkapalloymmärrys automaattisesti kärsii)
3. Treenipelejä säännöllisesti vanhempia ja vastavuoroisesti nuorempia vastaan ( turpiinsaaminen avaa silmiä ja luo uutta, tempoon ja kontaktiin kasvaa sisään)
4. Yksi halli- / keinonurmivuoro viikossa vaihdetaan talvella salivuoroon, jossa hyvällä temmolla pelataan ja opitaan korista / lentistä / käsistä. Myös kesäisin välillä esim. sulkisturnaus jne

5. Ei pallottomia harjoitteita ( aika on rajallista) , mutta samalla painottaen että ilman omaa liikkumista teistä tulee sohvaperunoita tai vähintään köntyksiä.

Mallini toimisi kaikissa lajeissa ja seuroissa, eikä hyödyttäisi vain huippu- urheilua. Nappuloilla olisi tulevaisuudessa paremmat valmentajat, katsomoissa olisi enemmän väkeä ja alasarjat saisivat enemmän ja parempilaatuisia pelaajia
Tommy Tykki

Poissa Poissa


Vastaus #70 : 26.01.2011 klo 10:28:24

Jo muutaman sivun verran kirjoituksia ja näin paljon (eri) asiaa. Hienoa kun toistaiseksi keskustelu on pysynyt asia pohjalla.
Itse kannatan kyllä BrDead:in ajatuksia ja huolia pienseuroista, joita kutsuisin kasvattajaseuroiksi.
Suomessa ei juuri mikään seura halua olla vain kasvattajaseura vaan lähes kaikki uneksivat huippuseuran olemisesta. Esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa monella suurseuralla on yhteistyöverkosto kavattajaseurojen kanssa, joissa suurseurojen junnuvalmentajat käyvät vetämässä harjoituksia. Kasvattajaseurojen pelaajia tarkkaillaan myös tulevaisuutta silmälläpitäen. Kasvattajaseurat ovat ylpeitä saadaakseen olla muakana suurseuran yhteistyöverkostossa ja suurseura on ylpeä, että niin moni kasvattajaseura haluaa olla mukana.
Paikalliset liitot/piiritkin tukevat tällaista toimintaa. Kasvattajaseurat motivoituvat ja saavat arvokasta valmennuksellista tietoa suurseuroilta.
Asiaan kuuluu tietysti vielä se, että kunnat ja liitot/piirit tukevat rahallisesti myös kasvattajaseuroja, joita pidetään elintärkeinä huippujalkapallon tason pitämiselle/kehittämiselle.
Ruotsin  P-16 maajoukkueen leirille kutsuttiin suuri määrä pelaajia ja heistä moni oli nimenomaan kasvattajaseuroista. Tuosta voi katsoa: http://svenskfotboll.se/landslag/p95/arkiv/landslag/2010/11/p1595-trupp-till-lager-pa-boson-16-19-dec-/
Ei tarvitse lähteä jo nuorena suurseuraan koska valmennus on riittävällä tasolla kasvattajaseuroissa.
Suomessa tarvittaisiin hieman asennemuutosta (kuten Holmgård tuossa taisi mainita).
Stig Tøfting

Poissa Poissa


Vastaus #71 : 26.01.2011 klo 14:42:49

Jo muutaman sivun verran kirjoituksia ja näin paljon (eri) asiaa. Hienoa kun toistaiseksi keskustelu on pysynyt asia pohjalla.

Kiva, että keskustellaan, mutta eipä itse raportista tai sen sisällöstä ole vielä hirveästi juttua forumisteilla ollut. Syy lienee siinä, ettei kukaan ole jaksanut lukea sitä edes kertaalleen läpi, saati että olisi siihen oikein syventynyt ja pohtinut sitä tarkemmin. Keskustelussa on ollut nyt hieman se ilmapiiri, että haistetaan muutoksen tuulet ilmassa ja kiireellä ryhdytään kaivautumaan poteroihin OMAN aseman turvaamiseksi.

Samanlaista muutosvastarintaa raportissa vaadittavia asioita eteenpäinvievät ihmiset tulevat kohtaamaan jalkapallon parissa toimivissa suomalaisissa todella paljon.
defcon1

Poissa Poissa


Vastaus #72 : 27.01.2011 klo 09:31:14

Minusta yllä oleva keskustelu kyllä liittyy raporttiin erittäinkin tiukasti.
Rapsa on kyllä luettu muutamaankin otteeseen, nyt on menossa sisäistämisvaihe ja sen jälkeen palataan asiaan tarkemmin. Minusta rapsassa tärkeimpiä pointteja ovat lahjakkuuden tunnistamisjutut (mennäänkö siinä liikaa ideologiaan, jonka mukaan lahjakkuus on synnynnäistä, ja vaikuttaako tämä negatiivisesti lahjakkuuksien löytämiseen ja vaikka talenttirinkien kokoon) ja liite2:n maajoukkueen pelityylin sisältö (jonka pitäisi alkaa näkyä peleissä eilen)...

Jännä muuten, miten kritiikin esittäminen aika äkkiä forumilla leimataan muutosvastaisuudeksi, pienseurojen huomioonottamisen vaatimus kunnianhimoksi ja pikkusieluisuudeksi jne.

Mutta jos haluat ruotia rapsasta jotain, niin aloita tästä Visio2020sta: tähtäin on olla Euroopassa kymmenen parhaan jalkapallomaan joukossa joka sektorilla.
Miesten majussa se tarkoittaisi rankingin nostoa sijalta 79 sijalle 17. Kova pala - onko se todellinen ja tavoitettavissa, vai niin iso porras että se mielletään jo epärealistiseksi eikä sitä oteta tosissaan..?
Lainaus
Alun perin visio on tarkoittanut näkyä tai harhanäkyä, erityisesti uskonnollisessa tai huumavilla aineilla saavutetussa hurmostilassa koettua.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Visio
mtontola

Poissa Poissa


Vastaus #73 : 27.01.2011 klo 10:55:50

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/aa/Le_Barbier_Dichiarazione_dei_diritti_dell%27uomo.jpg
mtontola

Poissa Poissa


Vastaus #74 : 01.02.2011 klo 09:39:42

Jos kuviteltaisiin, että olisi jonkinlaiset resurssit ja lähdettäisiin toteuttamaan tätä uutta raporttia, niin mitä kannattaisi tehdä ensin? Itse lähestyisin aihetta jotakuinkin seuraavasti, koko projektin tämä ns. uusi osa koskisi poikien 12-14-vuotiaita ikäluokkia (15 eteenpäin on maajoukkueet ja niiden tästä seuraavaan toimintaan en tässä puutu). Perustelu sille miksi panostaisin vahvasti näihin nuorempiin ikäluokkiin on, että jos me ihan oikeasti halutaan tuloksia, niin panostus pitää olla tähän suuntaan, eikä esim. lisää resursseja U21 tai U17 maajoukkueille. Peli siellä on hyvin pitkälle menetetty (tai voitettu), näissä alle 15-v. ikäluokissa voidaan saada vielä vaikka kuinka paljon aikaan. Alle 12-vuotiaiden toimintaa pitää sitäkin roimasti parantaa (erityisesti sitä 6-10 v. mutta siellä tehtävät toimenpiteet ovatkin sitten erilaisia, esim. alle 10-vuotiaiden ulkomaan leirityksistä ei ihan hirveästi hyötyä vielä ole, mutta isolla kentällä tilanne on erilainen).

1)   Valitaan yhteistyöseurat projektiin. Nämä ovat ilman muuta ne alueittensa suurimmat seurat joissa on paras tietotaito, joten pääasiassa pelaajat jotka haluavat projektiin mukaan hakeutuvat näihin ja tätä kautta jatkossa tilanne selkiytyy lisää kun nämä suuret yhteistyössä mukana olevat seurat alkavat tekemään samanlaista yhteistyötä alueen pienempien seurojen kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö myös muualta kuin suurista seuroista voi tulla huippupelaajia, mutta pakko sanelee tiettyjä asioita. Tämän jälkeen luodaan selkeä linja miten yhteistoiminta seurojen ja Eerikkilän keskuksen kanssa toimii.

2)   Palkataan ulkomailta kannukset ansainnut, riittävän laajan perspektiivin omaava ja erinomaiseksi tiedetty juniorivalmentaja, jonka tehtävä on kehittää vain ja ainoastaan tätä 12-14-vuotiaiden prosessia yhdessä nuorten maajoukkueen ja yhteistyöseurojen kanssa. Tämä ei välttämättä ole maailman parhaiten palkattu homma, mutta haasteena niin erinomainen, että joku saattaisi siihen tarttuakin. Suomen jalkapallo on yksi Euroopan pahimpia alisuorittajia ja syy tähän on pitkälti junioritoiminnassa. Nyt se joka tulee ja laittaa homman kuntoon tulee myös tekemään tulosta melko hyvällä aikataululla, joten tässä olisi pesti joka on haasteena paljon otollisempi kuin vaikkapa meidän maajoukkueen päävalmentajan homma tällä hetkellä.

3)   Organisoidaan ikäluokkaryhmät U12,U13,U14. Jokaiseen ryhmään valitaan pelipaikkakohtaisia asioita miettien ainoastaan sellaiset pelaajat joiden valitseminen ei tuota vaikeuksia. Valintoja ei tehdä avointen harjoitusten avulla vaan profiloimalla ja tarkkailemalla pelaajia yhteistyöseuroissa ja muualla (mallia ”ison” maailman akatemiat ja heidän toimintansa yhteistyöseurojen kanssa. Ulkomailta tuleva valmentaja varmaan osaa tämän valintaprosessin organisoida eikä se tuota sen suurempia vaikeuksia kuin ehkä johonkin muuhun tottuneiden tyyppien päässä.)

4)   Ikäluokkaryhmien koko on hyvin pieni (esim. 14-16 pelaajaa per ikäluokka). Kaikki ikäluokat pelaavat isolla kentällä 11v11, joten tämäkin ohjaa toimintaa yhtenäiseksi. Päivittäinen harjoittelu hoidetaan pääosin yhteistyöseurojen akatemiaryhmissä, tämän lisäksi näiden ”Team Finland” ryhmien ohjelmaan kuuluu esim. kerran parissa viikossa (porrastetusti eri ikäluokkaryhmien välillä) harjoittelu Eerikkilässä päiväleireinä viikonloppuisin (tai koko vkl). Harjoittelun painotus pelipaikkakohtaisessa valmennuksessa ja yksilövalmennuksessa, joka tietysti sitten jatkuu koko ajan erilaisten henkilökohtaisten valmennusohjelmien kautta omalla ajalla jne.

5)   Pääpaino ryhmien toiminnassa on kuitenkin ulkomaan leirityksissä ja peleissä (ja tämä on siis se tärkein syy miksi nämä ryhmät muodostetaan). Leirityksiä esim. viikko hiihtolomalla Espanjassa; kesälomilla vähintään pari viikon leiriä Keski-Euroopassa ja syksyllä vielä yksi jossain muualla. Leirit ulkomaisten yhteistyöseurojen valmennuskeskuksissa, missä kovimpia mahdollisia kv. pelejä ja valmennusta ulkomaalaisten yhteistyöseurojen valmentajilta. Näiden lisäksi tulee sitten muita kv. pelejä ja turnauksia.

6)   Rahoituksessa pitäisi toki onnistua ja saada sponsorointia vain tätä kyseistä projektia varten. Luulisi myös, että oikein esitettynä myös halukkaita sponsoreita tällaiseen grassroots toimintaan myös löytyy ihan erilailla kuin jonkun avuttoman maajoukkueen räpellykseen, jonka prospektit ovat mitä on. Tässä katsotaan tulevaisuuteen mikä on myös yritysten intressi. Osan toiminnasta voi toki maksaa pelaajien vanhemmat, mutta jos tosiaan tähdätään johonkin 2020 visioihin, niin sitten pitää myös pystyä panostamaan ihan oikeasti rahaa joka menee suoraan junioreiden toimintaan, eikä jonkin välikäden taskuun.

Tämä olisi siis se ensimmäinen ja omasta mielestäni täysin mahdollinen toimintamalli näin alkuun. Samalla sitten tällaista ajattelua siirretään myös muihin seuroihin. Jos Eerikkilän keskukseen sidotut seurat toimivat omalla alueellaan yhteistyössä pienempien seurojen kanssa, niin sitten myös valmennuksellisen tiedon siirtäminen ja muu yhteistyö onnistuu. Tässä siis tuo hyvä ajatus suomalaisen jalkapalloperheen yhdistämisestä on aivan mahdollinen. Nyt jokainen istuu edelleen niissä omissa poteroissa ja surkuttelee tilannettaan. Tästä päästään melko nopeasti eroon, jos halutaan. Idea on, että tällaisesta toiminnasta hyötyvät kaikki. Tällaisen mallin toteuttaminen ei oman näkemykseni mukaan olisi mitään pois niiltä pienimmiltä seuroilta. Jalkapallo on laji, jossa etenkin tulevaisuudessa pitää omata tietyt valmiudet (taidolliset ja erityisesti pelikäsitykseen liittyvät) hyvinkin nuorena, jos siis puhutaan kansainvälisestä huipusta ja sen mukana pysymisessä. Sellaisia pelaajia, joilla tähän on edellytykset ei ole kauhean useita per ikäluokka. Tosiasia kuitenkin on, että sitä oikeanlaista toimintaa pitää tehdä nuorena ja meillä ei noita kv. tason haasteita kotimaassa ole riittävästi tarjota. Tämä ei tarkoita etteikö kaikkien pitäisi saada yrittää ja nauttia laadukkaasta harrastuksesta.

No, oli käytännön toimenpiteet mitkä tahansa, uskoisin, että tie on kohti parempaa huomista. Edelleen alleviivaisin, että kehitystä on melkein pakko tapahtua. Suomi on Euroopan jalkapallon pahimpia alisuorittajia. Tämä on onneksi mahdollista korjata. Huolestuttava tilanne olisi, jos meillä olisi kaikki tehty oikein ja silti ollaan siellä missä nyt ollaan. Onneksi näin ei ole. Tsemppiä kaikille jotka tätä 2020 visiota jatkossa ihan oikeasti eteenpäin vievät.

 
Sivuja: 1 2 [3] 4 5
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines