muisteloita menneiltä ajoilta, hurja 60, 70 ja 80 - luku

[el Blanco]

Ennen vanhaan lutuurimaissa huligaanit varastivat mylly-gearia rikkoutuneista näyteikkunoista kesken mylläkän. Nykyisin he kinuavat äidiltä rahaa ja tilaavat kuteet kiltisti netistä.

[Palloseiskat]

Miksei 50-luku käy

Silloin vielä ainut perinteinen lahtelaisseura, mustashortsinen ja oranssipaitainen Lahden Pallo-Miehet oli vielä hengissä ennen kuin Kuusysi raiskasi sen.

Faktat kuntoon...

Vaikka seura menestyi urheilullisesti kohtuullisesti, se kärsi suurista talousvaikeuksista. Syksyllä 1963 seuran velka oli kasvanut 11 000 markkaan. Vaikeaa taloudellista tilannetta pahensi entisestään vuosikymmenen alussa aloitettu jääkiekkotoiminta, jonka takia seurassa ehdotettiinkin lajin jättämistä pois seuran valikoimasta. Pallo-Miehet kääntyikin Upon puoleen, ja neuvottelujen jälkeen Upo päätti ottaa lokakuussa 1963 seuran hallintaansa. Samalla se päätti jatkaa toimintaa jääkiekossa. Saman vuoden marraskuussa seuran nimeksi vaihdettiin Upon Pallo.(lähde: wikipedia)

...FCL:n saattohoitoa odotellessa.

[Tiksa]

pankinjohtajatkin kavalsivat rahaa jalkapallojoukkueelle. Ei itselleen

Tämä oli kyllä todellista jalkapallolutuuria ja seuraansa sitoutumista.
Elolle, STS-pankille ja pankinjohtajalle .

[vili bin ali muhammad]

Olisi hienoa joskus istahtaa Travellerin polvelle ja vain kuunnella tarinoita ...

korjasin!

[Ilmari Autere]

Ennen vanhaan lutuurimaissa huligaanit olivat 50-kiloisia rotannäköisiä takatukkajanareita, nykyään on vaan semmoisia horkalla ja pirillä itsensä juhlakuntoon lääkinneitä 120-kilosia jääkaappipakastin-yhdistelmän kokoisia klanipäitä

Saavatko vielä tänäkään päivänä satakiloista ruhoa kunnolla lyönnin taakse?

[Jasseri]

Ennen vanhaan- eli 80-luvulla- käytiin Nappulaliigajengin kanssa katsomassa suunnilleen kaikki merkittävämmät TPS:n vieraspelit. Siis ne, joissa oli jotain panosta. Ja kaikki Helsingissä pelattavat maajengimatsit. Nykyisin superjunnun porukka ei ole järjestämässä enää mitään retkiä

[Dagger]

80-luvun puolen välin 3-divari Hypsin johdolla  (joka voitti 86 ykköslohkon tappiottomalla pelillä!) tuli tutuksi sekä sitten 87 kiimaiset paikallisväännöt kun Apollokin pelaili samassa lohkossa,hypsihän sitten tippui mestaruuskrapulassa neloseen , -87 kiimaa lisäsi vielä Hypsin 40v (taitaa jäädä muovin ulkopuolle,vai?) juhlavuosi,jolloin yhdessäkin juhlapelissä kentällä kirmasi tehtaan valkoisissa Mixu Paatelainen.

 

[Cafffkaff]

Ennen kausikirjoissa pelaajilla oli suosittu vapaa-ajan harrastus: Metsästys ja kalastus. Tarkoitti käytännössä juopottelua.

Jalkapallokirjoissa oli 90-luvulle saakka mainittuna pelaajien ammatit ja niitä listoja on ihan kiintoisaa silmäillä. Jalkapalloilijat olivat vielä 80-luvun alkupuolella marginaalissa ja opiskelijat luonnollisesti vahvasti edustettuna, mutta muuten esim vuoden 1983 kirjasta löytyi väkeä meribiologista vanginvartijaan.

[Nipponheimer]

Silloin 70-luvulla riitti pääsarjatason avaukseen, ettei ollut riisitautia tai poliota eikä ollut kutsuntatarkastuksessa todettu vähämieliseksi tai homoseksualistiksi. Tai no se Lunkreenin Kyösti vähän minua suihkussa kosketteli, mutta se oli pankinjohtajan poika ja se sai sitten kanssa pelata. Kannatus oli oikeaa, tehdasseuroilla rahaa eikä internetti vielä ollut illiteraattien perätilasikiöiden päivähoitola. Muistan kun neitseellisinä kölleinä keräännyttiin pirtin nurkkaan kaminan ympärille ja valmentaja valoi meihin taisteluhenkeä kertomalla tarinoita Aulis Rytkösestä, talvisodasta ja kenttälapiolla paskamuhennokseksi hakkaamistaan ryssistä. Kyllä se oikeesti meitä rakasti kun se meitä niin löi niinkuin se aina laskuhumalassa nyyhkyttäen sopersi. Rampa-Make siltä kerran sai kunnolla turpaan, mutta se oli muutenki köyhä eikä se pelannu kun sillä ei ollu varaa kenkiin.

Lämpimät muistot jäi niistä miljoonista kerroista kun keskiyöllä päästiin töistä suolakaivoksilta ja juostiin kolaamaan suo lumesta, että ehdittäisiin se tunti pelata ennen koulua. Kaverit sitten yksi toisensa jälkeen kuolivat kuka nälkään, kuka lavantautiin ja kuka yksinkertaisesti musertavaan epätoivoon, mutta minä kääriydyin aina uuninpankolla Liverpoolin kaulaliinaan ja haaveilin antavani pojalleni joskus jotain parempaa kuin minä olin koskaan saanut. Jotain mitä ilman hän ei pystyisi tai edes haluaisi elää.

Ennen oli kaikki paremmin.

[kakkakukkanen]

Silloin 70-luvulla riitti pääsarjatason avaukseen, ettei ollut riisitautia tai poliota eikä ollut kutsuntatarkastuksessa todettu vähämieliseksi tai homoseksualistiksi. Tai no se Lunkreenin Kyösti vähän minua suihkussa kosketteli, mutta se oli pankinjohtajan poika ja se sai sitten kanssa pelata. Kannatus oli oikeaa, tehdasseuroilla rahaa eikä internetti vielä ollut illiteraattien perätilasikiöiden päivähoitola. Muistan kun neitseellisinä kölleinä keräännyttiin pirtin nurkkaan kaminan ympärille ja valmentaja valoi meihin taisteluhenkeä kertomalla tarinoita Aulis Rytkösestä, talvisodasta ja kenttälapiolla paskamuhennokseksi hakkaamistaan ryssistä. Kyllä se oikeesti meitä rakasti kun se meitä niin löi niinkuin se aina laskuhumalassa nyyhkyttäen sopersi. Rampa-Make siltä kerran sai kunnolla turpaan, mutta se oli muutenki köyhä eikä se pelannu kun sillä ei ollu varaa kenkiin.

Lämpimät muistot jäi niistä miljoonista kerroista kun keskiyöllä päästiin töistä suolakaivoksilta ja juostiin kolaamaan suo lumesta, että ehdittäisiin se tunti pelata ennen koulua. Kaverit sitten yksi toisensa jälkeen kuolivat kuka nälkään, kuka lavantautiin ja kuka yksinkertaisesti musertavaan epätoivoon, mutta minä kääriydyin aina uuninpankolla Liverpoolin kaulaliinaan ja haaveilin antavani pojalleni joskus jotain parempaa kuin minä olin koskaan saanut. Jotain mitä ilman hän ei pystyisi tai edes haluaisi elää.

Ennen oli kaikki paremmin.

Talteen.