Täällä sitä taas ollaan. Isoissa valoissa. Eiköhän forumillakin ole aika siirtyä liigaosion puolelle, vaikka kausi on vielä yhtä kierrosta vaille kesken. Kuvastaa ainakin onnistunutta kautta, että RoPS on liigassa hyvissä ajoin. Edellisessä kausiotsikossa on käyty jo ansiokasta keskustelua tulevan kauden kokoonpanoasioista, joten en ala tässä niitä enempää kertailemaan. Pientä kausiotsikkoavausta on kuitenkin ollut tapana tehdä, niin tällä mennään. 17.10.2010 oli hienoa herätä liigakaupungista, vaikka se fyysisesti raskasta olikin. Tästä se taas lähtee veljet!
Kausi 2010 – valmennuksen vuosiMennyt kausi toi kolmannen liiganousun 2000-luvulla ja useilla eri mittareilla mitattuna se oli ehdottomasti vakuuttavinta jälkeä divari-RoPSilta. Joukkue johti sarjaa alusta loppuun ja 54 pistettä riitti sarjavoittoon. Eniten tehtyjä maaleja, vähiten päästettyjä. Ei yhtään kotitappiota. Joukkue pelasi kurinalaista ja organisoitua jalkapalloa, eikä romahtanut missään vaiheessa kautta. Ei edes vaikeina hetkinä. Materiaali oli laadukas ja ennen kaikkea riittävän laaja. Vuoden 2003 nousu tuli hapuilevan kauden jälkeen, mutta 2007 ja 2010 vuosimallin RoPSit olivat erinomaisia joukkueita. Näiden kahden kauden väliltä on helppo löytää yhtäläisyys. Osaava valmennus.
John Allen teki debyyttikaudellaan vakuuttavaa jälkeä. Hän pääsi toisaalta lähtemään tehtäväänsä puhtaalta pöydältä. Edustusjoukkue oli siinä tilassa, että urheilullisten perusasioiden kuntoon laittaminen oli ensimmäinen ja uuden valmentajan ylivoimaisesti tärkein tehtävä. Tässä suhteessa Allenin työ oli napakymppi. Työnteon kulttuurin palauttaminen ja kurinalaisen jalkapallon vaatiminen onnistui. Joukkue oli työteliäs, myös heikkoina hetkinään. Allen teki sen mihin seurajohto hänet palkkasi, nosti joukkueen Veikkausliigaan. Tässä suhteessa hän teki kympin arvoista työtä. Kausi jätti kuitenkin kysymysmerkkejä, kuten Lapin Kansa Markku Saukko kirjoitti heti liiganousun jälkeen. Erityisesti taktinen puoli ja pelityylin paras mahdollinen sopivuus pelaajamateriaalille ovat asioita, jotka joutuvat ensi kaudella liigassa kovempaan puntariin.
Ehkä jopa Allenin onnistumista tärkeämpää kauden opetuksissa oli seurajohdon toimintakulttuurin pienimuotoinen muutos. Vielä ei voida puhua lopullisesta valaistumisesta, mutta pieniä valonpilkahduksia on mahdollista löytää. Verrattuna Kari Virtasen aikaan mennyt kausi oli valmennuksellisesti vieläkin parempaa. Syy siihen on se, että Allen sai rakentaa haluamansa joukkueen ja vielä täydentää sitä kauden aikana omilla tutuilla pelaajillaan. Puheenjohtaja Risto Niva sanoi vuosi sitten, että hän lähtee samalla ovenavauksella Allenin kanssa jos mono heilahtaa. Juuri nämä teot ja sanat ovat oikeanlaisia eleitä kohti suurempaa menestystä. Pitkäjänteisyys erityisesti päävalmentajapuolella.
Ikuisesti Jouko Kiistala! Tuleeko uutta toimitusjohtajaa?Toimitusjohtajan hakeminen ja valinta on osoittautunut odotetun haasteelliseksi RoPSille. Nivan mukaan haku on jatkuvasti päällä ja valinta tehdään. Milloin, siitä ei ole tietoa. Jouko Kiistala oli vuosi sitten väsynyt mies ja valmis antamaan jalansijaa, mutta onnistunut kausi on puhaltanut uutta liekkiä konkariin. Onnistuuhan tämä sittenkin vielä! Soppa on sekava, Kiistala jatkaa joka tapauksessa osa-aikaisena ja kouluttaa tulevan ykkösmiehen rooliinsa. Onnistumisen tuoma innostus on tietysti vilpittömästi hienoa ja ansaittua, mutta seurajohdon tärkein tehtävä tällä kaudella oli kuitenkin pysyä poissa tieltä. Siinäkin tuli onnistumisia. Tukeminen vaikeilla hetkillä onnistui. Mielestäni seuraava mielenkiintoinen kysymys onkin, pysyvätkö roolit kunnossa myös tulevien liigavaikeuksien keskellä? Ja miten käy, karautetaanko laiva karille vielä kertaalleen ennen lisävoimien hankkimista?
Vakaa liigaseuraPaluu liigaan tapahtui tällä kertaa heti ensimmäisellä yrittämisellä. Seuran ainoa tavoite, taas kerran, on liigastatuksen vakiinnuttaminen. Budjeteista voi puhua maailman tappiin asti, mutta kylmä tosiasia on se, että RoPSin resurssit riittävät Veikkausliigaan. Oli joukkuemäärä 14 tai 12 joukkuetta. Tämän kauden joukkue olisi todennäköisesti säilynyt ennätystasaisessa liigassa. Pelillisesti liigan leveän häntäpään ja ykkösen kärjen välillä ei ole mitään eroa. Seura aikoo kasvattaa ensi kauden budjettiaan 200 000-300 000 euroa. Siitä voi jokainen mielessään laskea mitä sijoitus voi olla jos satsaus onnistuu kuten pitää. Nimittäin RoPSin ainoa este olla vakaa liigaseura on osaaminen. Urheilullinen osaaminen. Kaikki muu on kunnossa. Kiistala sanoi taas, että muiden budjetit tulevat alaspäin mikä tarkoittaa RoPSin parempaa menestystä pelaajamarkkinoilla. Joko se nyt vihdoinkin alkaisi näkyä tosielämässäkin?
Juuri tällä hetkellä RoPS-kannattajat elävät mielenkiintoista aikaa. Joukkue, jolla nousu tapahtui muodostaisi loistavan rungon ensi kauden liigapeleihin. Selvästi paremman kuin aiemmin. Asiassa on vain pieni epävarmuustekijä. Isohko osa avainpelaajista on ilman sopimusta. Toki kaikki ovat ilmaisseet halunsa jatkaa. Sopimukset pitää vain nyt saattaa täytäntöön. Tämän mahdollisuuden missaaminen olisi taas yksi surullinen luku seuran tunaroinnit -kirjaan.
Oma järjestykseni olisi seuraava: 1. Santala 2. Tabe 3. P. Khorguashvili 4. Nyom 5. Granlund 6. V. Khorguashvili. Perustelut ovat kohtalaisen helpot. Neljän ensimmäisen pelaajan kohdalla ei pitäisi syntyä edes keskustelua. Mielestäni pelaajat ovat niin hyviä, että on lähes pomminvarmaa, ettei RoPS löydä vapailta markkinoilta yhtä hyviä pelaajia täyttämään aukkoja. Sopimukset pitäisi olla pelkkä muodollisuus. Granlund on kehittyvä nuori pelaaja, jolta löytyy myös monipuolisuutta. Valter pystyy pelaamaan myös melkein millä paikalla vain ja hänen kohdallaan tietysti Pavlen tilanne ratkaisee paljon.
Näiden sopimusten lisäksi RoPSilla olisi sambialaisten ja kapteeni Turpeenniemen mukana todella vahva pelaajarunko, johon olisi hyvä lähteä hakemaan täsmähankintoja. Vasemman laidan hyökkäävä pelaaja ja keskikentän pohjalle joku kova luu lienevät ensimmäiset vahvistuskohdat jos seura onnistuu jatkosopimusten kirjaamisessa. Näistä erityisesti syntynee taas totutun laadukasta keskustelua RoPS-ketjussa.
Joukkue 20101 Alex NyomJoukkueen tärkein yksittäinen pelaaja. Tukki sen aukon, johon RoPS olisi voinut kompastua. Vakuuttavaa jälkeä sekä tuloksellisesti että pelillisesti. Jatkosopimuksen arvoinen pelaaja, koska on hyvin kyseenalaista että RoPS löytäisi paremman maalivahdin markkinoilta.
12 Arto VikmanPelasi pakon sanelemana pitkään ykkösmaalivahtina ja onnistui omaan tasoonsa nähden kelvollisesti. Valitettavasti se taso ei vain riitä tähän joukkueeseen. En näe järkevänä roikottaa kakkosmaalivahtina jatkossa. Nuori kaveri, joka voisi ottaa kehitysaskeleita pelaamalla paljon. Perustorjunnat kunnossa, mutta yksi maalivahdin tärkein ominaisuus, keskittymiskyky, pahasti puutteellinen.
2 Albin GranlundYksi monista onnistujista. Tuli keskikenttäpelaajana Allenin kontakteilla, mutta otti vasemman pakin paikan itselleen ja pelasi ainoana täydet minuutit jokaisessa ottelussa. Hallitsi kaiken muun suvereenisti, mutta vasemman jalan käyttö hyökkäystilanteissa jäi puutteelliseksi. Älykäs pelaaja.
3 Jarkko LahdenmäkiKauden sensaatio. Kuka olisi uskonut vuosi sitten, että Lahdenmäki pelaa näinkin paljon ykkösen pelejä avauksessa? Hyvin yksinkertaisella peruspelillä ja loistavien toppariparien avustuksella pysyi mukana, vaikka loppukaudesta putosikin penkin puolella. Ura hankalassa tilanteessa, koska ei tule ensi kaudella saamaan liigassa peliaikaa. Kehitystä tarvitaan ihan perusasioissakin.
4 Stephen KundaPalasi omalle hyvälle tasolleen vaihtelevan viime kauden jälkeen. Johtajaa hänestä ei tule, mutta pelillistä vetovastuuta pyrki ottamaan. Haasteena nyt toistaa sama liigatasolla, varsikin silloin kun joukkue tarvitsee liidereitä. Runkomiehiä.
5 Etchu TabeLoistohankinta Ruotsista. Pelinavaamisessa syöttämällä ongelmia, mutta fyysinen preesens täysin omaa luokkaansa ykkösessä. Menee heittämällä liigatasolle ja nousee sielläkin kärkitoppareiden joukkoon.
19 Janne TurpeenniemiKapteeni aloitti kauden tahmeasti, mutta pääsi lopulta hienosti mukaan. Hyökkäyspelin kehittäminen on avainasia sille, että Janne matkaisi joskus suuremmille areenoille. Juuri nyt RoPSin liigajoukkue on kuitenkin täysin oikea taso ja liigapeleissä on riittävästi haastetta ensi kaudelle. Mielenkiintoista nähdä jatkaako kapteenina.
24 Valter KhorguashviliMonipuolinen älypelaaja pelasi käytännössä aina hyvin kentälle päästyään. Pystyy pelaamaan pakkina, keskikentän laidalla tai keskustassa. Hieman verkkainen suorassa juoksussa ja kaksinkamppailuihin kaipaisi lisävoimaa. Taso ja monipuolisuus riittävät liigaankin, vaikka joukkue ei vilimäistä jalkapalloa pelaakaan.
7 Jarno TenkulaTuiran pikajunan kausi päättyi ennen aikojaan loukkaantumiseen. Ykkösen tasolla vaihtopelaajana toi sähäkkyyttä, suoraviivaisuutta ja nopeutta laitapeliin. Eiköhän tämä ollut kuitenkin tässä. Jarno jatkaa matkaansa jonnekin muualle. Juosten.
9 Tuomas MarkkulaAllenin tuliainen Turusta jäi vähälle peliajalle, eikä onnistunut käyttämään harvoja tilaisuuksiaan hyväksi. Turhan pehmeää suorittamista. Ei jatka seurassa.
10 Chanda MwabaKehittyi Allenin koulussa selvästi. Pystyy pelaamaan aiempaa suoraviivaisempaa peliä ja näkee kokonaiskentänkin paremmin. Tehoja kymppipaikalla olisi silti toivonut loppujen lopuksi enemmän. Loppukausi meni keskikentän pohjalla, mutta riittävätkö eväät siinä liigatasolla, onkin taas ihan toinen tarina.
15 Mika-Matti MaisonvaaraVaikea kausi. Ei päässyt missään vaiheessa kokoonpanoon sisään ja pelatessaan pehmeä ja arka. Ura hankalassa tilanteessa, koska jatkossakaan Miksulle on vaikea keksiä isoja minuutteja liigatasolla. Uusi vauhti alemmalta tasolta voisi olla poikaa.
17 Godfrey Chibanga Mr. aliarvostettu. Yksi kauden tärkeimmistä pelaajista, mutta puhetta miehestä ei juurikaan käydä. Pelasi isot minuutit keskikentän pohjalla, joista paljon yksinäisenä pohjapelaajana vaativassa roolissa. Kehittynyt ja kehitys jatkuu liigatasolla. Runkopelaajia.
18 Christopher MusondaRistiriitainen pelaaja, koska on täysin suvereeni omalla osaamisalueellaan eli vastustajan haastamisessa ja toisaalta oli sotkea koko joukkueen pelin aivan täysin. Kehittyi myöskin kauden aikana viimeisissä ratkaisuissaan, mutta edelleen niissä riittää kehitettävää. Kokonaisnäkemys pelistä junnutasolla, mutta vahvuudet riittävät suvereenisti liigatasolle. Iso pelaaja ensi kaudella, roolitettava oikein.
20 Pavle KhorguashviliKannattajien vuoden pelaaja. Sarjan tehokkain keskikenttämies on synnynnäinen jalkapalloilija. Oikeat ratkaisut tulevat selkäytimestä, jopa siinä määrin, että oli paikoin vaikeuksissa joukkueen yksioikoisen pelin kanssa. Monipuolinen pelaaja nousee takuuvarmasti liigassakin esiin, sillä Pavlen kaltaiset pelaajat löytävät paradoksaalisesti enemmän tilaa liigatasolla.
23 Milfort Ohazulike Allenin vanha tuttu jäi vähälle peliajalle. Ei jatka seurassa.
8 Nchimunya MweetwaVihdoinkin takaisin elävien kirjoissa. Pitkään sitä odoteltiin ja vaikka Mweetwa ei vieläkään ole parhaassa iskussaan oli kuitenkin iso pelaaja tällä kaudella. Pöydällä kuulemma 3 RoPSia kovempaa sopparia, mutta pelaaminen suuremmissa sarjoissa vaatisi kovaa tasonnostoa. Erityisesti tasaisuutta. Toivottavasti jää vielä kaudeksi, koska Santala-Mweetwa kärkipari olisi jo jotain.
11 Chileshe Chibwe9 maalia tyhjästä. Alkukauden maaliruisku loukkaantui, mutta pitää muistaa, että sitä ennen pelasi kuitenkin hyvällä tasolla. Ei niinkään kokonaispelin kannalta merkittävässä roolissa, mutta jotain pelaajassa täytyy olla kun pallo löytää niin monesti tiensä verkkoihin. Jatkaa, vaikka toisenlaisiakin mielipiteitä löytyy.
22 Jukka SantalaToisen onni on toisen epäonni. Hakassa ei onnistunut, mutta RoPSille täysin suvereeni hankinta. Santalan tulo muutti hyökkäyspelin monimuotoisemmaksi. Ei pitäisi olla mitään epäselvää tehdäänkö jatkosopimus, sillä euro-Jugia kovempaa hyökkääjää RoPS ei tule löytämään. Piste.
Kennedy Owusu-AnsahNopea ja tekninen laituri. Ei tuonut joukkueeseen oikein mitään uutta, mutta ei huonokaan. Tuskin jatkaa.
Jyri KokkonenPääsi haistelemaan edustushajuja yhdessä ottelussa, mikä olikin yksi kauden erikoisimmista tapahtumista.
Samuel ChidiMweetwan kuntouttaessa itseään pelasi ykköshyökkääjänä ihan mukiinmenevästi. Ei vain ole maalintekijä, joten matka jatkui Kajaanin Hakaan. Ei käyttöä tulevaisuudessa.
Päävalmentaja John AllenMies on ammattivalmentaja, jonka kädenjälki näkyi välittömästi joukkueessa. Vaatimustaso oli riittävän kova pitkin kautta ja pelaajat toteuttivat pelisuunnitelmaa tunnollisesti. Seuraava haaste Allenilla on liigavalmentajana taktisten asioiden parempi hallinta, sillä tämän kauden pelitavalla tulee seinä vastaan ylemmällä tasolla nopeasti. Allen on moderni päävalmentaja, joka uskoo hyökkäysvoittoiseen lyhytsyöttöpeliin. Toteutuksessa on kuitenkin kohentamista, sillä RoPSin pelistä puuttuivat kauden aikana riittävän hyvä rytmitys. Lisäksi pelaajat tarvitse enemmän ennaltasuunniteltuja hyökkäysvariaatioita, jotka mahdollistavat paremman syöttöpelin joukkueena.
Pelillinen ilme 2010Allenin RoPS pelasi hyökkäysvoittoista jalkapalloa. Eniten tehtyjä maaleja kertoo tietysti tilastollisesti sen tosiasian, mutta myös pelillisesti joukkueen ote oli valtaosassa peleistä hallintaan pyrkivä. Joukkueen piti ja se halusi ottaa pelinhallinnan itselleen. Kaikissa otteluissa se ei tietenkään onnistunut. Joissakin otteluissa pelattiin myös passiivisemmin, kotikentällä tämä ei missään nimessä ollut tarkoitus. Vieraskentälle pelisuunnitelma oli usein varovainen, varsinkin jälkeenpäin ajatellen liiankin varovainen. Tässä voi silti olla tarinan lopullinen opetus. Allen laati joukkueelle hyvän puolustusvalmiuden, joka juuri liigatasolla vierasotteluissa on kullanarvoinen. Joukkueen puolustuspeli oli koko kauden ajan erinomaista.
Hyökkäyspelin rakenne jätti parantamisen varaa. Kärjistetysti sanottuna Musondan hyvyys laitapelaamisessa aiheutti jonkinlaista sokeutta myös valmennusjohdossa, eikä pelin selviä rakennevirheitä lähdetty isolla kädellä korjaamaan. RoPS pelasi liian yksioikoista hyökkäyspeliä, jossa pelaajien yksilöratkaisut nousivat liian suureen rooliin. Tämä toimi ykkösessä suurimman osan kaudesta, koska RoPSilla oli sarjan paras materiaali. Viikingit löi loistavalla skouttauksella luun kurkkuun Helsingissä, jonka jälkeen joukkue meni henkiseen takalukkoon. Mitään kapinaa tai velttoilua ei joukkueessa ollut, vaan vaikeudet olivat koko ajan pelillisiä.
Hyökkäyspeli kaipaa ensikaudelle myös parempaa pelinrytmitystä. Nyt mentiin käytännössä yhdellä rytmillä, aina ylöspäin. Toki valmennusjohdon ohjeiden mukaisesti, mutta mielenkiintoista on nähdä tuleeko tähän muutoksia. Varsinkin Keskuskentän jalkapallopyhätössä vastustajat tulevat ensi kaudella hyvin varovaisesti vastahyökkäämään, joten silloin järkevä pystyä pitämään palloa rauhallisemminkin kontrollissa.
Jukka Santalan tulo oli lopullinen niitti liiganousulle, sillä juuri hänen erinomaisuutensa target-pelaajana mahdollisti monipuolisemman hyökkäyspelin. Santalalle pystyttiin pelaamaan monenlaisia palloja, joita hän kykeni tarpeen mukaan joko pitämään hallussaan tai jatkamaan suoraan kanssapelureilleen.
Kuten menestyvässä jalkapallossa on tapana, odotamme pelitavan kehittymistä ensi kaudelle. Yksi osa lopullista nousua vakiintuneeksi liigajoukkueeksi on kuitenkin se, että tekijät kehittyvät. Pelaajahankinnat ovat tietenkin isossa osassa jo siksikin, että ne kertovat mihin suuntaan peliä ollaan kehittämässä. Santala ja Pavle Khorguashvili ovat hyviä peilejä siihen ollaanko tässä kehittämässä peliä vielä enemmän pallonhallinan suuntaan vai mennäänkö yksioikoisemmalla kaavalla.
