Koska en halunnut kahlita keskustelua menemään tarkkoja polkuja jätin alustuksen aika avonaiseksi.
Idea keskusteluun syntyi viimeisimmän Urheilulehden johtavia pelaajia käsittelevästä artikkelista ja isäni kanssa käymistä keskusteluissa, jossa kiistelimme voimakkaastikkin yksilöistä ja erivapauksista urheilussa. Isäni mukaan kaikki ovat samalla viivalla, mutta henk.koht. olen sitä mieltä että jotkut yksilöt(varsinkin ammattilaistasolla) nousevat muiden yläpuolelle, pelaajiksi joilta vaaditaan tietyissä tilanteissa enemmän, mutta toisaalta nämä pelaajat saattavat saada erivapauksia kuntoharjoittelussa. Uskaltaisin väittää että Ronaldo Realissa pelatessaan oli tälläinen pelaaja, samoin Cassano nykyään Sampdoriassa.
Vastapallolle: Täällä voi ja pitääkin käsitellä maalivahteja.
Itse lähtisin liikkeelle siitä, että tuon tason pelaajilla on jokaisella oma kunto-ohjelma (ellei jopa oma kunto-ohjaaja) joka on integroitu jollain tavalla joukkueen harjoitteluun. Eiköhän jollakin Realilla ole omat kuntovalmentajat, joilla on päivässä 24 tuntia aikaa suunnitella kullekin pelaajalle omat ohjelmat? Jos ei ole, niin sitten kannattais pikaisesti hommata. Siis kyllä, pelaajat ovat todennäköisesti eriarvoisessa asemassa, mutta harjoittelulla pyritään saamaan kaikista optimaalinen hyöty irti. Sitten mennään väärälle polulle kun pelaaja itse päättää omasta kunto-ohjelmastaan ja/tai vetää välistä sen minkä ehtii. Kyllähän näitäkin pullamössöjä tuolla kentillä silloin tällöin näkee. Tosin sehän on vain inhimillistä kun olet treenannut 15 vuotta tukka putkella, totellut jokaisen valmentajan käskyn pilkuntarkasti ja tehnyt asiat viimeisen päälle, että joskus vaan tulee tunne että nyt ei jaksa ja haluaa vähän huilata. Tämän ilmiön olen jollain tapaa nähnyt lähes kaikissa huipulle kivunneissa pelaajissa ja mielestäni jollain tapaa se liittyy kasvamiseen, aikuistumiseen.
