Kausiotsikon avausviesti on parhaimmillaan ihmismielen fokuksen keskipisteen sulava vaihto päättyneestä kaudesta tulevaan kauteen. Joskus tällainen ajatusten painopisteen siirtäminen on aiheellista jo ennen käynnissä olevan kauden virallista päättymistä, joskus taas mennyttä kautta on hyvä analysoida aina joulun yli pitkälle ensi vuoteen. Se, milloin tämä muutos kannattaa tehdä, riippuu menneen kauden muodosta, tapahtumista ja siihen liittyneistä odotuksista sekä tulevan kauden toiveista ja odotuksista. Kuitenkin täällä FutisForumilla on tapana ajoittaa kausiotsikon avaaminen noin viikon sisään kauden viimeisen virallisen ottelun jälkeen.
Kausiotsikon avausviesti on siis parhaimmillaan kuin päättymässä olevan luvun viimeisen kappaleen ensimmäiset sanat ja uuden luvun ensimmäisen kappaleen ensimmäiset sanat samaan aikaan. Väline, joka auttaa lukijaa löytämään ja tulkitsemaan omia tunteitaan kuluneesta ja tulevasta. Lukijat ja joukkue itse kirjoittavat luvuista loput. Myös avausviestin asiapohjainen sisältö on tärkeä: sillä voi sekä verestää konkareiden muistia että auttaa noviiseja tutustumaan asiaan.
Syy siihen, että tämän viestin alku on enemmän banaalia kaunokirjallisuutta kuin aikaisemmat vastaavat, on perin yksinkertainen: tarkoituksenani on perustella niin itselleni kuin teille lukijoille (toivottavasti en ole vielä karkoittanut ihan jokaista pois) miten tätä seuraavan tekstin on itsessään – ei vain sen sanat, lauseet ja virkkeet merkityksineen – tarkoitus heijastaa FC Hongan kulunutta kautta 2010. Aikaisempien kausiotsikoiden avausviestien tyyliin kirjoittaminen olisi nyt tuntunut liian helpolta. Sopivan rakenteen kehittäminen, lyhyt kuvaus kuluneesta kaudesta, muutama virke taktisista ongelmista jotka ovat vieneet mestaruuden, jokaisesta pelaajasta heikkoudet ja vahvuudet sekä loppuun ensi kauden toiveavaus – helppoa toiveitaherättävää tulevaisuudentunnetta niin kuin Hongan aikaisemmat kaudetkin. Mutta kausi 2010 ei ollut sellainen.
Harjoituskaudella harjoiteltiin voittamisen kulttuuriaVuosi 2010 alkoi Tapiolan urheilupuistossa tavallista tapahtumaköyhemmin: loppusyksystä asti vellonut huhu, ettei Honka ole talven aikana hankkimassa yhtään uutta pelaajaa joukkueeseensa, näytti jo varhaisessa vaiheessa talvea käyvän toteen. Kuitenkaan tätä ei yleisesti pidetty mitenkään hälyyttävänä asiana, päinvastoin: kaudella 2009 jo toistamiseen hopeata saavuttanut joukkue pääsisi harjoittelemaan yhdessä koko pitkän talven, ja joukkueen ikärakenteen ollessa kunnossa tämä nähtiin pelkästään positiivisena asiana. Lähtijäpuolella oli viime kauden tärkeimpiä avainpelaajia (Perovuo) ja yksi penkkiveikko (Värttö), tulijapuolella nuorten pelaajien jatkuva kehitys sekä parantunut joukkuepeli.
Juuri Joel Perovuon keskikentälle jättämän aukon paikkaaminen oli ainoita kunnollisia spekulaation aiheita talvikaudella. Keskikentän keskustan pelaajista ainoastaan Rasmus Schüller pystyi olemaan lähes varma paikastaan avauksessa, Schüllerin aisapariksi haluavat tiesivät joutuvansa tekemään talven aikana hartiavoimin töitä paikan varmistamiseksi. Kuten näihin piireihin kuuluu, niin talven pitkäaikaisloukkaantuneeksi valikoitu tietenkin Schüller, joka palasi loukkaantumisen jälkeen vanhalle tasolleen vasta saman vuoden loppukesänä.
Schüllerin loukkaannuttua talven aikana keskikentän keskustan pelipaikoista taistelivat pääasiassa Lepola, Simpanen, Vasara ja jossain määrin myös Otaru. Kauden 2009 perusteella Lepola-Vasara-kaksikko olisi ollut otollisin pari avaukseen, mutta todella vahvan talvikauden pelannut nuori Juuso Simpanen tuli ja kiilasi itsensä Vasaran tilalle keskelle. Muuten Hongan permanentti tulevaa kautta ajatellen oli hyvin selvä jo varhaisessa vaiheessa, muutamaa peliajasta taistelevaa paria lukuun ottamatta.
On lähes mahdoton sanoa johtuiko Hongan menestyminen talven harjoitusturnauksessa Liigacupissa juuri siitä, että joukkue oli jo yli vuoden ajan saanut hitsautua yhteen. Ainakin se antoi etulyöntiaseman, kun monissa muissa joukkueissa tilanne ei ollut läheskään yhtä hyvällä mallilla. Vaikka Honka pelasikin menestyksekkäästi Liigacupissa, niin ei se menestys tullut vaikeuksitta. Tasapelit MIFK:iä ja HJK:ta vastaan sekä tappio MYPA:lle tarkoittivat sitä, että alkulohkon viimeisellä kierroksella Interiä vastaan Hongan oli kyettävä vähintään tasapeliin päästäkseen jatkopeleihin. Sopivasti 0-0-tasapeliin päättyneen ottelun seurauksena Honka sai puolivälierissä vastaansa ”pohjoislohkon” ylivoimaisesti voittaneen AC Oulun, jonka Honka hoiteli vaivoin vasta rangaistuspotkukilpailussa. Honka raivasi tiensä lopulta finaaliin voittamalla Interin välierissä 2-0. Kuitenkin huomioitavaa on se, että loppujen lopuksi Hongan otteet Liigacupissa eivät olleet mitenkään erityisen vakuuttavia tai luottamustaherättäviä. Hongan paikka finaalissa johtui pitkälti kilpailun cup-pelimuodosta, ei mitenkään erityisen hyvästä pelistä tai taktiikasta.
Paikka Liigacupin finaalissa tuntui kaikesta huolimatta luonnolliselta jatkumolta talven tapahtumiin nähden. Olemattomat pelaajahankinnat kertoivat siitä, että joukkueen koettiin olevan jo kasassa, valmis voittamaan, vahvistuksille ei nähty tarvetta. Joukkue oli asettanut tälle kaudelle julkisesti tavoitteekseen kahdesta edelliskaudesta poiketen mestaruuden. Ennen finaalia Hongan valmentaja Mika ”Bana” Lehkosuo oli mediassa kertonut, miten tästä alkaa Hongan organisaatiossa ”voittamisen kulttuuri”. Kuitenkin voi kysyä, oliko Liigacupin finaalipaikan pitäminen jonkin sortin merkkinä suuremman luokan arviointivirhe? Annettiinko finaalipaikan vaikuttaa väärällä tavalla etukäteen laadittuihin suunnitelmiin? Passivoituiko valmennusjohto ja/tai pelaajat finaalipaikan johdosta, eikö enää nähty tarvetta kehittyä?
Finaalissa JJK kaatui heikohkon pelin jälkeen rangaistuspotkuilla 4-3. Maalivahti Tuomas Peltonen nousi ottelun sankariksi. Joukkue juhli muutaman minuutin kentällä ja meni koppiin. Lähdin suoraan ottelun jälkeen kotiin, kolme pistettä liigassa joltain VPS:ltä olisi varmasti tuntunut yhtä hyvältä. Illalla menin katsomaan El Clásicoa Sporttiin. Sattumoisin Hongan joukkue oli paikalla syömässä ja juomassa. Messi teki yhden. Joku forumisti haukkui Hongan pelaajat mieshuoriksi. Bana analysoi keskittyneesti nurkassa Barcan peliä. Sami Hyypiä -lautanen toimi juomatarjottimena.
Aamun sarastaessa ainakin kannattajien katseet olivat jo kääntyneet liigaan.
Alkukauden illuusioHongan Veikkausliigakausi 2010 alkoi niin kuin mielestäni Hongan liigakauden kuuluukin: kotiottelulla MYPA:a vastaan. MYPA:n kohtaaminen kotona on helpohko mutta kuitenkin tarpeeksi vaativa tapa aloittaa kausi, ja todennäköinen voitto tästä ottelusta on omiaan siivittämään Hongan hyviin tuloksiin myös sitä seuraavissa peleissä. Näin myös koen tapahtuneen tällä kaudella. MYPA-kotivoittoa seurasi hyvät otteet Turussa TPS:ää ja kotona MIFK:iä vastaan, vaikka Turussa jäikin vain luu käteen.
Kolmen ensimmäisen ottelun jälkeen Hongan peli kuitenkin kääntyi huonompaan päin. Monet väittävät, että Honka pelasi syksyllä 2010 selvästi alle kauden suoritustasonsa. Olen lähes samaa mieltä: Mielestäni Honka pelasi lähes koko kauden alle suoritustasonsa. Tai kääntäen, Honka pelasi lähes koko kauden normaalilla tasollansa, odotettu taso vain oli liian korkealla.
Huonoja pelejä alkoi tulla enemmän kuin hyviä, eikä Honka missään vaiheessa pelannut edes kahta hyvää peliä putkeen. Tulokset monissa otteluissa olivat kuitenkin hyviä, ja niinpä huonoja otteita alettiin selittämään: Pietarsaaressa oli perunapelto, TPV:tä vastaan pelattiin kakkosjoukkueella, Suomen Cupissa maalissa oli Henriksson, Vaajakoskella vieraskannattajat eivät saaneet seistä katsomossa jne. Toisaalta monien reaktio oli päinvastainen, sillä otteluiden kääntäminen voitoiksi huonosta pelistä huolimatta on juuri sitä voittamisen kulttuuria. En voi väittää, etteikö Demba Savagen viime hetkien 0-1 voittomaali JJK:ta vastaan totaalisen huonon pelin jälkeen lämmittänyt suuresti mieltäni.
Suomen parhaat talvihöntsääjät vuosimallia 2010.Kaiken kaikkiaan tilanne oli näin jälkikäteen ajateltuna hyvinkin huvittava. Edelliskausien
moraalisten voittojen pioneeri oli sutjakkaasti kääntänyt kelkkansa tulos-ja-vain-ja-ainoastaan-tulosjalkapallon suuntaan. Huonot otteet eivät pahemmin jengiä haitanneet, kunhan pyörittiin kärkikahinoissa mukana. Suurimpia mieleeni jääneitä kysymyksiä tämän kauden jälkeen on, oliko huonojen otteiden jatkumisen syynä se, että valmennusjohto ei tajunnut vai ei osannut reagoida? No, joka tapauksessa pelin tasollinen paikallaanjunnaus johti loppukaudella siihen, että Honka pääsi taas ottamaan niitä moraalisia voittoja.
Kevätkauden valonpilkahduksista suurin lieni viides liigakierros, kun Honka kaatoi vahvasti alkukaudella esiintyneen HJK:n helsinkiläisten maalivahdin Ville Wallénin suosiollisella avustuksella. Vaikka Hongan maalit tulivatkin helpon oloisesti, niin ilahduttavinta oli, että Honka pystyi rutiinisuorituksella pitämään johtonsa kahdessa maalissa ottelun loppuun saakka. Voitto HJK:sta varmisti myös käytännössä sen, että Honka tulee jälleen kerran ainakin alkusyksyyn saakka pyörimään kärkikahinoissa mukana. HJK-ottelun jälkeen ei Hongalta vakuuttavia otteita nähtykään vähään aikaan.
Koko Suomen häpeäKeskikesän ottelut KuPS:ia, Lahtea ja Hakaa vastaan olivat tuloksellisesti hyviä kahden maalin voittoja. Ottelut eivät kuitenkaan olleet Honkaa parhaimmillaan, muun muassa neljä päästettyä maalia Lahtea ja Hakaa vastaan pistivät epäilemään Hongan puolustuksen tiiviyttä. Tuntui, että hyvät tulokset olivat vastustajien huonouden, ei Hongan hyvyyden, aikaansaannosta. Kuitenkin mieli oli luottavainen Hongan lähtiessä Eurooppa-liigan karsintoihin, eikä vähiten siksi, että vastustaja oli viime vuodelta tuttu, heikoksi joukkueeksi todettu walesilainen Bangor City FC.
Otteluparin lippuhinnoiltaan tyyris kotiottelu pelattiin Vantaalla ISS Stadionilla. Huhut kertovat, että Bangor olisi suostunut pelaamaan Tapiolassa, mikäli Honka olisi suostunut pelaamaan Bangorissa. Eräs nimeltämainitsematon Hongan entinen tekninen johtaja oli kuitenkin ollut sitä mieltä, että ISS Stadionin tekonurmi tuo Hongalle etulyöntiaseman, ja näin ollen molemmat joukkueet joutuivat pelaamaan kotiottelunsa evakossa.
Hongan Eurooppa-liigan toisen karsintakierroksen kotiottelu Bangoria vastaan sujui niin kuin nämä perinteiset Daavid vastaan Goljat -tuhkimotarinat yleensä sujuvat. Honka hallitsi ja loi selvästi enemmän maalipaikkoja, mutta vain kerran Honka onnistui toimittamaan pallon Bangorin maaliin; Honka epäonnistui maalinteossa muun muassa rangaistuspotkusta. Bangorille ei paikkoja pahemmin suivaantunut, mutta he käyttivätkin paikkansa moninkertaisesti paremmin hyödyksi kuin Honka. Ensimmäisen osaottelun lopputulos oli 1-1, mutta Bangor esiintyi siinä sen verran heikosti, ettei Hongalla pitänyt olla sen suurempia vaikeuksia vierasottelussa raivata tietänsä seuraaville kierroksille.
Bangor City FC:n atleettiset harrasteurheilijat lomamatkalla Suomessa.Toisen osaottelun Honka aloitti niin kuin sen oletti ottelun aloittavan: henki oli selvästi joukkueessa päällä, ja koko ensimmäinen puoliaika olikin aika pitkälti otteluparin avausottelun toisintoa. Honka palkittiin hyvästä pelistä ja kovasta yrittämisestä maalilla 21. minuutilla. Nyt ei tarvinnut kuin enää olla päästämättä maalin maalia. Ja valitettavasti juuri näin valmennusjohto taisi sanoa Hongan pelaajille tuona heinäkuisena iltana Wrexhamin Racecourse Groundin pukukopissa tauolla.
Toisella puoliajalla Honka aloitti tapojensa vastaisesti pelata pitkää palloa. Vielä tänäkään päivänä minulle ei ole kunnolla selvinnyt, miksi näin tehtiin; Bangorin painostus ei kuitenkaan ollut niin kovaa, että Honka olisi tähän mitenkään pakotettu. Muun muassa jokainen maalipotku lähti Tuomas Peltosen jaloista pitkänä. Näitä pääpalloja ei Honka Bangorin toppareilta voittanut, hyökkääjät olivat aivan yksin, eikä näin ollen Honka saanut minkäänlaista pallonhallintaa aikaiseksi. Pallonhallinta suoraan sanottuna luovutettiin Bangorille, eikä heille tuottanut vaikeuksia nostaa painetta Hongan puolustuspäässä. Minun on vaikea nähdä, miksei toisella puoliajalla jatkettu ensimmäisen puoliajan menestyskonseptia.
Bangorin kova painostus avasi Hongalle mahdollisuuden vastahyökkäyksiin, ja vaarallisia sellaisia tulikin ihan miellyttävällä tahdilla. Jos yhdenkin vastahyökkäyksen viimeistely olisi toiminut paremmin, niin varmaan kirjoittelisin tätäkin tekstiä vähän iloisemmissa merkeissä. Mutta, kuten jo mainittu, Walesin pojat olivat kovia pääpalloissa, ja kahdesta korkeasta pallosta Bangor teki ne jatkoonmenon kannalta tarvittavat kaksi maalia.
Hongan taival Eurooppa-liigassa alkoi siis ennen kuin se pääsi edes alkuunsa. Imagotappio, maa- ja joukkuepisteet, menetetyt palkintorahat. Muiden vittuilu. Ei kyseessä kuitenkaan ole mitään sen suurempaa. Toivottavasti opittiin jotain.
Kohti kotimaista syysmasennustaOtteet Suomessa jäivät siihen mihin ne olivat ennen europelien mahalaskua jääneet. Pisteitä tuli tasaiseen tahtiin keskinkertaisella pelillä. Elokuinen 3-1 kotivoitto Jarosta oli parasta Honkaa sitten alkukauden, ja tämä hyvä vire näyttikin osuvan mitä otollisimpaan aikaan: vajaa viikko ottelun jälkeen vastaan asettui HJK mestaruustaiston kannalta todella tärkeässä ottelussa. Hongalla oli käytännössä pakkovoiton paikka.
Hongan rooli kauden 2010 Veikkausliigassa oli hyvin pitkälti mestaruustaiston pitkittäjä. Mestaruuden ratkeaminen HJK:lle jo kesän aikana olisi latistanut monien joukkueiden tunnelmia, ja koska kukaan muu ei alkukaudesta näyttänyt pysyvän mitenkään HJK:n vauhdissa, niin Honka otti velvollisuudentunteesta pestin ”häviäjänä” jälleen kerran vastaan. Ottelu Sonera Stadiumilla HJK:ta vastaan ei ollut Hongan hyökkäyspelin osalta todellakaan mitään herkkua, mutta jälleen kerran Honka pystyi pitämään Klubin hyökkäyksen aisoissa, ja jälleen kerran se riitti. Schüllerin maalilla Honka otti 0-1 voiton vieraskentällä ja kavensi HJK:n sarjajohdon neljään pisteeseen.
Hongan liigakausi 2010 oli kuin peilikuva Hongan pääsarjadebyyttikaudesta 2006, kun kaikki heikommat joukkueet hoidettiin tyylillä, mutta kovimmilta vastustajilta ei otettu voiton voittoa. Menneellä kaudella Honka saalisti Top5-joukkueita vastaan kahdeksassa ottelussa 19 pistettä, kun taas Bottom4-joukkueita vastaan Honka keräsi yhtä monessa ottelussa 10 pistettä. Loppukaudella tämä oli silmiinpistävää, kun Honka keräsi voittoja muun muassa KuPS:lta, HJK:lta ja Jarolta, mutta samaan aikaan hävisi Lahdelle, Hakalle ja JJK:lle.
Rasmus Schüller ratkaisi Hongalle tuplamestaruuden. Honka lähtee kauteen 2011 hallitsevana Liigacupin ja Banan mestarina.Elokuu oli kaikin tavoin mielenkiintoista aikaa Hongan leirissä. Vain reilu viikko ennen elokuun loppua Honka ilmoitti lainanneensa Aleksandr ”Boris” Kokon PoPaan Ykköseen. Tämä antoi viitteitä siitä, ettei Hongan kumpaakaan maalipyssyä, Vuorista tai Puustista, oltu kauppaamassa ulkomaille. Mutta kansainvälisen siirtoikkunan viimeisenä aukiolopäivänä Honka ilmoitti myyneensä Veikkausliigan kaksinkertaisen maalikuninkaan Hermanni Vuorisen belgialaiselle Sporting de Charleroille. Vähälle peliajalle jääneen Kokon siirtyminen lainapestillä pois ei pahemmin tuntunut haittaavan, mutta kovassa vireessä (viimeisessä viidessä ottelussa viisi maalia) olleen Vuorisen kauppaaminen kylläkin. Se, että molemmat siirtyivät, tuntui jäljelle jäävän hyökkääjämateriaalin tasosta johtuen kovalta takaiskulta. Ja sitähän se olikin.
Loppukausi oli yhtä vapaapudotusta. Kuudesta ottelusta kokonaiset neljä pistettä, ja jo varmalta näyttänyt hopeamitali oli vaihtua viidenteen tilaan. Ja peli oli huonompaa kuin kertaakaan aikaisemmin koko kaudella. Nyt ei voinut enää alkukauden tapaan piiloutua tekosyiden tai optimismin taakse, vaan nyt oli pakko tulla esiin ja rehellisesti myöntää, ettei joukkue ollut missään vaiheessa tällä kaudella edes lähellekään valmis mestariksi. Mutta mistä tämä kaikki johtui? Hakalle 2-0 hävityn vierasottelun paluumatka oli hyvä aika ja paikka tehdä yhteenveto muutaman kanssakannattajan kanssa Hongan menneen kauden suurimmista strategisista virheistä.
Missä meni pieleen?Hongan pelistrategia perustuu pallonhallintaan. Kun Hongalla on pallo, niin 1) Honka voi rakentaa hyökkäystään ja 2) vastustaja ei voi hyökätä. Jos Honka minimoi pallonmenetyksen riskin, niin pidemmällä aikavälillä Honka tulee saamaan enemmän kontrolloituja hyökkäyksiä kuin vastustaja, ja suurempi määrä hyökkäyksiä johtaa useampaan maaliin. Mikäli tämä strategia toimisi niin kuin sen kuuluu, niin kuin se on parhaimmillaan aikaisempina kausina toiminut, niin en usko, että kenelläkään olisi kauheasti nokan koputtamista asian suhteen. Mutta tällä kaudella olen kuullut Hongan peliä luonnehdittavan sanoilla kuten ”systemaattinen”, ”mielikuvitukseton”, ”haluton”, ”pelokas”, ”hidas” ja yksinkertaisesti ”huono” - ja paljon useammin kuin aikaisempina kausina. Missä ja mikä on tämä tapahtunut muutos?
Ihmiset, joiden kanssa olen jutellut, ovat olleet lähes yksimielisiä siitä, mikä on Hongan hyökkäyspelin tämänhetkinen ongelma: keskikenttä ei pelaa ollenkaan eteenpäin vaan syöttelee pelkästään laitapaikeille. Tämän arvion kanssa on helppo olla samaa mieltä. Tuntuu siltä, että keskikentän keskusta aikaisempaa harvemmin syöttää eteenpäin, kuljettaa palloa eteenpäin tai yrittää murtautua vastustajan keskilinjan läpi seinäsyötöillä tai aktiivisella tilan hakemisella. Jos palloa pelataan pitkällä, niin kyseessä on yleensä pitkä pallo sellaiselle alueelle, jolla pallonhallinnan menettäminen todennäköisesti ei anna vastustajalle mahdollisuutta vaaralliseen vastahyökkäykseen. Tai ”pelokas”, jos haluaa antaa asialle negatiivisemman sävyn.
En näe, että syy tällaisen pelitavan toteuttamiseen on pelaajien huono taitotaso, vaan pikemmin strateginen. Keskikentän keskustan molemmat pelaajat pelaavat lähes linjassa toisiinsa nähden ja heidät on hyvinkin vahvasti ankkuroitu puolustusvelvoitteisiinsa. Kovin montaa kannattavaa syöttösuuntaa ei ylempää löydy. Vastuu pallon viemisestä lyhyellä eteenpäin on langetettu laidoille. Hongalta puuttuu se ylempi keskikentän pelaaja, joka löytää vastustajan keskilinjan väleistä tai selustasta ne tyhjät tilat. Se kymppipaikan pelaaja.
Jalkapalloa seuraavan on helppo aina kritisoida valmennusjohtoa, mutta joskus on myös jaettava kehuja. Eurooppa-liigasta karsiutumisen jälkeen Hongan valmennusjohto reagoi nopeasti alkamalla antaa Konsta Rasimukselle peliaikaa – on toki ihan aiheellista kysyä, olisiko muutoksia pitänyt tehdä jo aikaisemmin. Rasimuksen ehdottomia vahvuuksia muihin Hongan hyökkäyspään pelaajiin verrattuna ovat hyvä peliäly ja ”pienpelien” osaaminen. Rasimus pelasi itsensä vapaaksi juuri Hongan ongelma-alueella, pallon saatuaan pelasi sen järkevästi eteenpäin ja etsi itselleen uuden vapaan tilan. Jalkapalloilijan perustyötä, mutta yhtäkkiä Hongan hyökkäykset monipuolistuivat ja peli näytti ajoittain todella hyvältä.
Toinen tärkeä Hongan hyökkäyksiä avaava tekijä oli Hermanni Vuorinen. Vuorisen kova työmoraali ja älykkäät pystyjuoksut avasivat Hongalle uusia syöttösuuntia pääasiassa vastustajan puolustuslinjan taakse ja loivat samalla shefkimäisesti tilaa muille hyökkäyspään pelaajille. Niinpä Rasimuksen tuomat uudet tuulet ja Vuorisen loukkaantumisista toipuminen menivät valitettavan päällekkäin.
Vasemmalla Gert Remmel, Hongan kakkosvalmentaja ja suomalaisen jalkapallosanaston uudistaja. Oikealla Mika Lehkosuo, Hongan päävalmentaja.Yksi hienoimmista taktisista oivalluksista koettiin vierasottelussa HJK:ta vastaan. HJK painosti Honkaa lähes koko ottelun paremmin kuin yksikään joukkue aikaisemmin. Hongan aseiksi ottelussa muodostuivat lopulta suurimmaksi osaksi vastahyökkäykset. Vastahyökkäyksiin lähdettäessä Rasimuksella oli paljon kaipaamaansa tilaa ympärillään, mutta HJK:n painostus oli sen verran kovaa, että koko muu joukkue kärkipari Puustista lukuun ottamatta majaili vielä syvällä omalla puolustusalueellaan. Rasimus ja Puustinen jäivät täysin yksin ylös pallon kanssa, ja koska Rasimuksen vahvuuksia eivät millään ole pallon pitäminen tai vastustajan haastaminen, eikä Puustisen vahvuus millään syöttöpeli, niin Hongan hyökkäykset tyrehtyivät lähes täysin. Tauolla Honka tekikin loistavan vaihdon, kun Rasimus vaihdettiin Vuoriseen. Vuorisen pystyjuoksut ja parempi kyky suojata palloa sekä haastamaan sinkosivat Hongan takaisin otteluun mukaan, ja lopputuloksena olikin makea 0-1 vierasvoitto paikallisvastustajasta.
Rasimus sai mielestäni harmittavan vähän peliaikaa loppusyksystä. Olisi myös mielenkiintoista nähdä miten Konsta pärjäisi keskikentällä. Kaiken lisäksi miehen vaihtaminen kentälle tappiotilanteessa, varsinkin jos pois otetaan joku muu hyökkäyspään pelaaja, on hyvinkin kyseenalainen ratkaisu: Hongan painostaessa tilaa viimeisellä kolmanneksella on hyvin vähän, eikä Rasimuksen tekniikka tai suojaamistaito ainakaan vielä oikein riitä näihin tilanteisiin. Se onkin Konstan suurimpia heikkouksia; se, ettei mitään muita vahvuuksia pelikäsityksen ja hyvän syöttötaidon lisäksi ole. Olisi, eritoten pelipaikka huomioon ottaen, hyvä jos Rasimukselta löytyisi vielä vähän lisää kokoa, nopeutta, kykyä haastaa, pallonhallinta-, kaukolaukaus- tai viimeistelytaitoa. Ehkä juuri siksi Weckström aloitti Puustisen kärkiparina lähes koko loppukauden.
Weckström ei kuitenkaan ollut Rasimusta selvästi huonompi vaihtoehto kentälle, sen hän osoitti etenkin aivan kauden viimeisissä otteluissa, joissa hän oli Hongan parhaimpia. Ja tämän sanon, vaikka pelaajat ovat hyvin erilaisia ja suora vertaaminen on vaikeata. Eli Hongan katastrofaalinen loppukausi ei johtunut Weckströmistä, Rasimuksen puuttumisesta tai hyökkääjien yleisestä tasottomuudesta. Syy Hongan loppukauden sukellukseen on etsittävä muualta. On palattava takaisin Hongan pelistrategian ääreen.
Elokuun jälkeen Hongan otteluiden lähtökohta oli, että kärjessä pelasivat Puustinen ja Weckström/Rasimus, joista jälkimmäisille pystyttiin syöttämään hyvään paikkaan, mikäli pallonriiston jälkeen vastustajalla ei ollut puolustus ja keskikenttä kurinalaisesti järjestäytyneenä sekä pallo saatiin toimitettua heille suhteellisen nopeasti. Tilanne kuitenkin harvoin oli tämä. Loppukauden vastustajat olivat pääsäntöisesti putoamista vastaan taistelevia joukkueita, joilla ei ollut varaa takaiskuihin. Tiiviin pakan ansiosta Rasimus ja Weckström pelattiin ikään kuin automaattisesti pois pelistä ja näin vastustaja pakotti Hongan keskikentän keskustan pelaamaan pallot laitoihin.
Välillä kirjoittajasta tuntui tätä tekstiä kirjoittaessa kuin hän olisi kirjoittanut populistista manifestia.Vastustajan on pallottomana hyvä olla kun he ovat saaneet pakan kasaan ja pallo on syvällä Hongan päädyssä, sillä silloin kaikki tietää mitä tulevan pitää: yllätyksiä ei ole luvassa. Tässä vaiheessa Honka alkaa jauhaa koko joukkueella tietänsä kohti vastustajan päätyä. Tämä tapahtuu vaihtelevalla nopeudella, mutta harvoin kuitenkaan niin nopeasti, etteikö vastustajan puolustus- ja keskilinja ehtisi mukaan. Näin erityisesti, kun Honka lähestulkoon karsastaa tässä tilanteessa vastahyökkäyksien pelossa vastustajan linjoja puhkaisevia syöttöjä. Vastustajan ei itse asiassa kannata edes kauheasti tuhlata energiaansa tämän jauhamisen estämiseksi, mikäli ovat täysin varmoja, että osaavat käsitellä Hongan hyökkäysten viimeistelyn.
Ja kauden loppupuolella Hongan hyökkäyskolmanneksen eväät olivat niin laihat, ettei monille vastustajille niistä koitunut kauheasti harmia. Hongan pelaajilla ei riitä taitotaso Barcelonamaiseen vastustajan puolustuksen puhkomiseen keskeltä, eikä Hongalta löydy sellaista kaukovetopelotetta, joka saisi kerran vapaaksi päästessään kerran ottelussa palloa maaliin yli 25 metristä. Jäljelle jää vain keskitysten jakaminen kuudentoista sivuilta, eikä sekään totuuden nimissä ole mikään Hongan vahvuus. Loppukauden laitapelaajista Otaru ja Koskinen eivät osaa keskittää ollenkaan ja Vasara leikkaa usein keskelle. Jäljelle jää vain laitapakki Haarala. Haaralan tehtävä on toisaalta lähes mahdoton, sillä ainoa boksissa pyörivä sen kokoinen pelaaja, joka voisi pääpallon voittaa, on Puustinen, ja häneltä taas ei suju ilmatilan kaksinkamppailut alkuunkaan.
Toki hyökkäyskolmanneksella löytyy edellä mainitun kolmen vaihtoehdon lisäksi monia muita ratkaisuja, kuvioita ja variaatioita, mutta näitä ei tuntunut Hongalta löytyvän. Joku olisi voinut kuvailla tilanteen muistuttavan pään hakkaamista seinään. Mutta onhan Honka ennenkin tuottanut tulosta jauhaamalla tiensä maaliin, miksi tämä ei loppusyksystä toiminut? Palaamme jälleen kerran hyökkääjiin. Totuus on, että Puustinen on hitaissa hyökkäyksissä täysin hyödytön kuudentoista ulkopuolella, kun taas Weckström ja Rasimus ovat hyvinkin hyödyttömiä kuudentoista sisäpuolella. Oli kuin Honka olisi pelannut hyökkäyksissään kahdekalla pelaajalla normaalin kymmenen sijaan. Sekä Vuorinen että Kokko olivat kovia tekijöitä kuudentoista sisäpuolella, mutta heillä molemmilla oli omat erikoisavunsa hitaasti rakennetuissa hyökkäyksissä. Vuorinen haki hyvin palloa kulmista, jolloin keskemmälle kenttää jäi yleensä suuria tyhjiä tiloja ja kulmasta oli helpompi useamman miehen voimin murtautua kuudentoista sisään, kun taas Kokko oli hyvä suojaamaan palloa ja pikkunäppärä, yllätyksellinen sekä hyödyllinen pelaaja kuudentoista läheisyydessä.
Loppukauden hyökkäysongelmat johtuivat siis hyvinkin pitkälti siitä, ettei osattu pelata pelaajamateriaalia hyödyntävällä tavalla. Alkukauden ongelmat, jos nyt sellaisia haluaa nähdä, olivat monitahoisempia, mutta arvioisin suurimpia ongelmakohtia olleen Puustisen kärkipari: Vuorinen oli loukkaantunut, Kokko ei ajoittaisista väläytyksistä huolimatta oikein vakuuttanut, Weckströmkään ei ollut kunnossa ja Rasimusta ei edes kokeiltu.
Se on kyllä myönnettävä, ettei Valkeakosken reissun paluumatkalla tätä asiaa jäsennelty näinkään selvästi.
Mutta jalkapallo ei ole pelkkää hyökkäämistä. Honka teki vähemmän ja päästi enemmän maaleja menneellä kaudella kuin kaudella 2009. Varsinkin päästettyjen maalien jakautuminen kauden mittaan on silmiinpistävää: kauden ensimmäisellä kolmanneksella päästettyjä maaleja oli viisi (5), toisella kolmanneksella 13 ja viimeisellä 16 (alleviivataan vielä sen verran, että näissä tilastoissa kauden kaksi ensimmäistä kolmannesta ovat yhdeksän ottelun mittaisia kukin, kun taas viimeinen kolmannes on ottelun lyhyempi). Kauden kahdeksassa viimeisimmässä ottelussa päästettiin yli kolme kertaa enemmän maaleja kuin kauden kahdeksassa ensimmäisessä! Ero on valtava. Mistä näin suuri ero voi johtua?
Tässä vaiheessa heitän, tai siis potkaisen, pallon teille lukijoille. Kävin läpi kaikki kauden päästetyt maalit, mutta mitään huomattavaa trendiä en löytänyt. Vartiointivirheitä ja kaukolaukauksia. Hakanpään loppukausi oli surkea.
Uuden nousun aikaKauden päätösottelu Turun Interiä vastaan kotona oli varmasti Hongan organisaation kannalta kauden tärkeimpiä, ellei peräti se tärkein. Honka ei ollut ennen viimeistä kierrosta varmistanut paikkaansa ensi vuoden Eurooppa-liigan karsinnoissa, vaikka se oli noin kuukautta aiemmin ollut lähes varma hopeamitalisti. Europaikan varmistamiseen Hongalle riitti tästä ottelusta tasapeli, mikäli FF Jaro ei voita omaa kotiotteluaan putoamisuhan alla ollutta AC Oulua vastaan. Interillä ei ollut merkittävää panosta ottelussa.
Tässä kuvassa Hannu Haarala täräyttää Vastapalloon, jolta sain idean lisätä kuvia tähän avaukseen.Monet olivat kauden aikana kritisoineet Hongan otteita haluttomuudesta ja yrityksen puutteesta, mutta itse olin suhtautunut näihin puheisiin tietyllä varauksella – olin sitä mieltä, että huonot otteet kentällä eivät johtuneet motivaation puutteesta. En tiedä johtuiko Hongan ilme kentällä Inter-ottelussa siitä, että olivat ensimmäistä kertaa kaudessa pistäneet suurimman vaihteen silmään, vai siitä, että löysivät europelien menettämisen pelossa vielä yhden lisävaihteen koneistosta. Mutta eroa entiseen oli valtavasti. Honka taisteli, repi ja raastoi Inter-ottelussa sellaisella intensiteetillä, jota ei kauden aikana ennen ollut nähty. Myös hyökkäyspeli vaikutti paremmalta, mikä saattoi johtua siitä, että kärkiparina oli Weckström ja Rasimus, eli kaksi rakentavampaa hyökkääjää kuin Puustinen. Kun Honka – Inter päätyi tasan 1-1 ja Jaro – Oulu 1-2, niin se tarkoitti Hongan pääsemistä europeleihin ja Oulun säilymistä liigakartalla. Honka oli lopulta liigassa neljäs, ja kaudesta jäi loppujen lopuksi parempi maku kuin mitä siitä olisi voinut jäädä.
Heti kauden päätyttyä Honka julkisti kaksi isoa pelaajasiirtoa. Jo kesästä asti liikkunut huhumylly saatiin vihdoin päätökseen, kun selvisi, että kolme kautta Hongan kapteenina toiminut Rami Hakanpää siirtyy ensi kaudeksi takaisin HJK:hon. Hakanpää oli kausina 2008 ja 2009 liigan ehdottomasti parhaita keskuspuolustajia, mutta viimeisin kausi Hongassa ei sujunut aivan niin kuin odottaa saattoi. Silti Hakanpään lähtö jättää suuren aukon Hongan keskuspuolustukseen, mutta jostain syystä siirto suurimman vihollisen leiriin ei herätä niin negatiivisia tunteita kuin olin odottanut.
Toinen uutisoitu pelaajasiirto oli Hongan kannalta positiivisempi, sillä vain kaksi päivää Hakanpään siirron julkistamisen jälkeen Honka ilmoitti allekirjoittaneensa sopimuksen nigerialaisen MacPherlin Omagbemi Dudun kanssa, joka teki menneellä kaudella hurjat kahdeksan maalia pelaamassaan kymmenessä ottelussa.
...mutta kenen voimin?Tuleva talvi tulee jatkumaan Hongan kannattajan näkökulmasta hyvinkin mielenkiintoisena, sillä huhujen mukaan jopa kolmasosa edustusjoukkueen ringistä vaihtuu. Kauden lähestyttyä loppuaan on Honkaa koskevia huhuja alkanut liikkua ennätyksellisen paljon, ja niinpä on tähän väliin hyvä ottaa pieni katsaus minkälaisella pelaajamateriaalilla Honka mahdollisesti lähtee ensi kaudella liikenteeseen.
Jos oletetaan, että Honka haluaa lähteä myös ensi kauteen yhtenä mestariehdokkaana, niin maalivahtiosasto tarvitsee kyllä yhden hyvän vahvistuksen. Henrikssonin lähtö joukkueesta on hyvinkin todennäköistä, ja valitettavasti samanlaisia huhuja on liikkunut nuoresta Jere Pyhärannasta. Lähti Pyhäranta tai ei, niin mielestäni alkaa olla jo päivänselvää, että Tuomas Peltonen Hongan ykkösmaalivahtina on kohtuuttoman etumatkan antamista muille joukkueille. Ja tässä lausunnossani ei ole mitään henkilökohtaista takana. Tämän kauden päästetyistä maaleista vajaa viisi oli sellaista, että ne voi helpohkosti argumentoida Peltosen piikkiin. Ja tähän lukuun ei ole laskettu mukaan niitä maaleja, jotka joku muu maalivahti olisi saattanut torjua. Tulopuolella on huhuiltu Tomi Maanojan paluuta Keltamustiin, ja Peltonen-Pyhäranta-Maanoja kuulostaa ihan varteenotettavalta maalivahtikolmikolta ensi kaudeksi. Magnus Bahne näyttäisi olevan vapaana.
Hongalla ei ole suurempaa hengenhätää etsiä uusia laitapuolustajia, mikäli Koskinen, Haarala ja Aalto kaikki jatkavat joukkueessa. Laitalinkkinä suurimman osan ajastaan pelaava Otaru voi tuurata loukkaantumissuman sattuessa tai taktiikan niin vaatiessa. Aallolla alkaa ensi kaudella olla viimeiset mahdollisuudet osoittaa, että hänessä on potentiaalia nousta Hongan tasoisen joukkueen avauskokoonpanoon. Laitapuolustajien ikärakenteen voi kuitenkin halutessaan nähdä ongelmallisena (Haarala syntynyt 1981 ja Koskinen 1979), jos haluaa tulevaisuuden hankintoja ajaa maltillisesti sisään joukkueeseen. Kylillä ollaan puhuttu laitapakkiosaston vahvistuvan ensi kaudeksi Ilari Äijälällä ja Jarkko Värtöllä.
Keskuspuolustajatilanne on Hongalla tällä hetkellä kriittisin. Hakanpään lähdettyä joukkueeseen on jäänyt toppareista vain Heilala, Heikkilä ja Koskimaa, joista viimeiseksi mainittu on kaiken järjen mukaan tekemässä lähtöä. Sääli, sillä mielestäni Koskimaassa oli potentiaalia nousta liigan eliittiin pelipaikallaan. Olisi mielenkiintoista tietää miten ja mitkä/kenen sukset menivät ristiin Koskimaan tapauksessa. Joka tapauksessa on sanomattakin selvää, että on aivan liian suuri riski lähteä ensi kauteen toppareina pelkästään Heilala ja Heikkilä, varsinkin kun kumpikaan ei ole allekirjoittanutta kunnolla vakuuttanut. Pallohongasta ei ole tulossa muita kuin nuoria varamiehiä (Heiskanen ja Hatakka), joten katseet on suunnattava pois omasta organisaatiosta. Huhut kertovat Patrosen paluumuuton olevan mahdollinen, Vili Savolaisen siirtymisestä Honkaan ja villeimmät huhut Holopaisen tulosta Honkaan KuPS-sopimuksestaan huolimatta.
Keskikentän laitapelaajien suhteen tilanne Hongassa on mitä mainion, niin kauan kuin ketään ei lähdetä myymään talvella ulkomaille. Kolmikosta Savage, Otaru ja Vasara on jokainen todella kova nimi Veikkausliigassa, ja laidalla keikkatyötä pystynevät tekemään ainakin Lepola, Simpanen, ja Haarala sekä Pallohongasta jämäminuuteilla Seferi, Hietikko ja Mäkijärvi. Jotain Hongan hyvästä laitalinkkitilanteesta kertonee sekin, ettei siirtomarkkinoilla ole liikkunut montaakaan laitalinkkejä Honkaan yhdistävää uutista. Tommi Karia on kyllä JJK:sta huhuiltu Honkaan, mutta pelipaikaksi on varmaan kaavailtu enemmän puhdasta hyökkääjää kuin laituria.
MacPherlin Dudu Omagbemi, Hongan uusin huippuvahvistus.Keskikentän keskusta oli menneellä kaudella pelipaikoista ehkä mielenkiintoisinta seurattavaa, suureksi osaksi koska permanentti vaihteli koko kauden ajan. Kun puhutaan keskikentästä, niin suurin toiveeni ensi kaudelle on, että Rasmus Schüller välttää pidemmät ja pahemmat loukkaantumiset. Mikäli Schüller näin tekee, niin hän tulee ensi kaudella olemaan liigan ehdottomasti parhaimpia pelaajia, siitä saatiin viitteitä loppusyksyn aikana. Schüllerin aisaparin paikasta tulevat talven aikana taistelemaan Simpanen, Lepola ja Rasimus. Markus Paatelainen lähtee todennäköisesti joukkueesta talven aikana. Joukkueeseen on huhuiltu Kaukoa Interistä ja Xhaferia Jarosta. Näistä kahdesta Kauko tuntuu enemmän ”puuttuvalta palaselta”, joka vapauttaisi toisen keskikentän liioista puolustusvelvoitteista.
Dudun tultua Honkaan hyökkääjätilanne näyttää jälleen kerran hyvältä, etenkin jos Kokko jatkaa joukkueessa. Suomen Zlatan ei ehkä ole valmennusjohdon mielestä pelaaja helpoimmasta päästä, mutta kun Kokko saa oikean hengen päälle, niin hän on todella tehokas ja hyödyllinen target-kärki. Tosin maalikuninkuuskauden aikana rustattu jatkosopimus voi olla yllättävän tyyris. Oli miten oli, Hongan hyökkääjät ensi kaudeksi lienevät Puustinen, Dudu, Kokko, Rasimus ja Väyrynen. Jos kukaan edellä mainituista ei lähde talven aikana muualle, niin lisää hyökkääjiä ei joukkueeseen tarvita. Weckströmin lähtö joukkueesta on tunteellisella tasolla sääli, sillä lähes seuraikonin asemaan Honka-vuosiensa aikana noussut Weckström pelasi vielä aivan viimeisimmät ottelunsa Keltamustissa todella hyvin. Todellisuudessa Weckström jäisi kuitenkin ensi kaudella hyvinkin vähälle peliajalle. Huhut ovat tuomassa ainakin seuraavia hyökkääjiä Tapiolaan: jo aiemmin mainittu Tommi Kari, Jussi Aalto, Juho Lehtonen, Fidan Seferi.
Pojasta mieheksi – karaistumisen kauttaTuntuu varin loogiselta, että perin ”hullunkurinen” kausi saa jatkoa samanlaisesta talvikaudesta. Tuleva talvi tuo myös varmasti toivottua vaihtelua viimevuotiseen talveen verrattuna, silloin kun siirtomarkkinoilla Honka oli koko liigan passiivisin tekijä. Kyllähän niissä puheissa, että liian pieni vaihtuvuus pelaajistossa on huono asia, koska pelaajat eivät samalla tavalla pysy valppaana ja suojele omaa asemaansa joukkueessa, on varmasti jotain perää. Tulevana talvena pelaajavaihtuvuus tulee todennäköisesti olemaan keskimääräistä suurempi. Avainkysymyksiä ensi kaudelle on, miten uudet pelaajat sopeutuvat Honkaan?
Mennyt kausi oli myös kentän ulkopuolella varsin omalaatuinen ja tapahtumarikas. Seuran ympärillä sitkeästi pyörivät huhut heikosta taloudesta ja Hongan johtajien kova yritys saada Tapiolaan kunnon jalkapallostadion. Kyllähän tällaisten asioiden vatvominen näkyy jollain tasolla ja jotain kautta kentälläkin, vaikka niille on omat otsikkonsa täällä FutisForumilla.
Avainpelaajien lähtöjen ja epävarman talouden keskellä suhtautumiseni tulevaisuuteen on kuitenkin yllättävän luottavainen. Kausi 2010 ei missään nimessä ollut helppo, mutta kaiken järjen mukaan opettavainen, eikä missään nimessä turha. Avainsana kun jalkapallossa on ”uusiutuminen”. Jalkapalloa on pelattu yli sata vuotta, eikä kukaan ole vielä keksinyt menestysreseptiä, joka toimii ikuisesti. Sir Alex Fergusonin suurin meriitti valmentajana ei ole mikään triplamestaruus kymmenen vuoden takaa, vaan se, että hän on pysynyt 20 vuotta jalkapallomaailman huipulla valmentajana. Pitääkin toivoa, että Hongan valmennusjohto löytää menneellä kaudella tehdyt virheet (jotka eivät välttämättä ole mitään tässä tekstissä kerrottua) toiminnastaan ja pystyy niiltä kohdin uusiutumaan. Ja se, että pelaajisto vaihtuu, on luonnollinen osa uusiutumista. Uudet pelaajat tuovat uusia näkökulmia, uusia ominaisuuksia, uutta motivaatiota ja uusia mahdollisuuksia joukkueeseen. Tuleva kausi ei siis tule olemaan pelkästään sen takia jännittävä ja mielenkiintoinen, että nähdään pystyykö Honka muuttamaan kurssiaan, vaan eritoten sen takia, että nähdään miten tämä suunnanmuutos aiotaan toteuttaa.
