Mistäs sinä tiedät paljonko Kolmeseiska asioista tietää?
Pitäisihän tuo sinun pystyä lukemaan jo rivien välistä. Jos hänellä olisi edes siteeksi jotain muuta, kuin lehdistä lukemansa, tai omat konnansa ja sankarinsa, hän varmasti tulisi ulos asiallisilla argumenteilla. Itse olen esittänyt pari asiaa, joiden takan seison. Ensimmäinen on, että Rafulle kun alkoi ikää karttua, huippukuntoon pääseminen viivästyi keväisin. Vihjasin myös, että Rafu oli kyllä kovin omanarvontuntoinen numeron 9 kantaja. Hän teki paljon myös näkymätöntäkin työtä, saadakseen tuon jerseyn pitää. Auge näki asian eri tavalla, tai sitten hänen peluutukseensa liittyi hallinnollisia aspekteja. Mene ja tiedä. Hän oli joka tapauksessa valmentaja, piste.
Kolmeseiska kuitenkin argumentoi tasolla, että minä kaatelen kuraa seuraikonin niskaan. En, penään vaan hänenkin vastuutaan tapahtuneisiin asioihin. Kuten jo aiemmin totesin, Rafu on mitä mukavin kaveri. Ja helkkarinmoinen futaaja.
Kautonen tavallaan todisti oman pointtinsa edellisenä kesänä hankkimalla Tucon. Istuttamalla hänet, aidon valeysin pointiksi, ja Rafun kympiksi, saaden välittömästi pelin toimimaan. Ja molempien herrojen statsit yläviistoon. Tosiasia on, että Rafu on ominaisuuksiltaan Tucoa luontevampi kymppipaikan pelaaja. Varsinkin tuolla Augen miehityksellä, jossa pelivirta toi paljon irtopalloja vetosektoreihin boksin rajan tuntumaan. Tätä toimivaa komboa Kautosella ei ollut käytössään seuraavana keväänä sarjan alkaessa.
Asiat menivät hakaukseen, ja muutos tarvittiin, totta. Malinen oli hyvä haku Lumio&taustoilta. Täällä esitetään, että jotain ylimaallista tapahtui heti, kun oikea valmentaja tuli puikkoihin. Mitä tapahtui, oli muutos. Ei tullut mitään kultareunaista pelikirjaa, joka jättäisi vanhat häpeään, vaan ihan vaan muutos. Muutos on aina uusi alku joukkueelle, uusi tuttavuus vastustajille. Pelaajat vapautuivat henkisesti, alkoivat ajokoiran ulkoilutukseen, sitoutuivat työhön ja uuteen valmentajaan. Kirsikka kakun päälle oli turhautuneen seuraikonin istuttaminen omimmalle ysipaikalleen. Tulosta alkoi syntymään. Pelikirja taisi muuttua prässin ja laitahyökkääjien puolustusvelvoitteen kotiviivalle asti lisäysten verran. Kerättiinkö enemmän pisteitä per matsi, kuin edellisellä syyskaudella, jolloin Tucokin oli mukana, Auge puikoissa?
Marskihan tuli takaisin sitten syksymmällä, tuoden taas tehoja mukanaan. Malinen varmasti tiesi, että kyseessä on keskisektorin pelaaja. Istutti sitten kuitenkin laitaan, munaravaamaan. Tämä perintö jäi Tokellekin. Keskelle ei ollut Marskilla asiaa, siellä oli Rafu. Menihän tuo toki laidallakin, molemmat vaan menettivät lopulta, sekä Lahti, että Tuco. Ja sitten ja siksi Lahti Tucon. Ensimmäinen kysymykseni Simolle oli, hakeeko SJK pelaajaa keskisektorille. Kun vastaus oli myöntävä, oli muut ehdot helppoa hyväksyä. No, vihkoon meni sekin.
En usko, että Tuco olisi Suomessa ihan hevin vaihtanut Lahdesta edes pois, jos peluutus olisi ollut keskellä. Auge ja Wiss ovat Suomessa ne valmentajat, jotka ovat hankkineet Tucon keskisektorille. Simo höpötti, mitä höpötti. Malisjussi ja Tokekin peluuttaisivat tänä päivänä keskellä. Tuolloin Tucon ikä oli vielä jopa siirtokorvausten kannalta rajoissa.
Tämä nyt ihan omiin muistikuviin perustuen, toivottavasti laittaa asioita perspektiiviin. Ihan mielenkiinnolla jään odottamaan lisätiedon murusia, vasta-argumentteja. Ihan mitä tahansa muuta, kuin vammaista, yksisilmäistä angstia, tai naiiveja referaatteja jonkun ikonin vuodatuksista lehteen. Kai muistin mainita, että Rafu on edelleenkin mitä mainioin tyyppi. Me kaikki pidämme kiinni saavutetuista eduista. Mutta mustavalkoinen meuhkaaminen ei kyllä vie suomifutista eteenpäin. Ja asioissa tahtoo yleensä olla ainakin kaksi puolta.
Äänestys
