Maalivahtitreenit

[Thoram]

Höpöä.

[Snoopy]

Avaanpa hieman ajatuksia maalivahtivalmennuksestani. En noudata mitään maalivahtilinjaa, koska sellaista ei oikeasti ole. Valitettavasti Suomessa ei ole maalivahtivalmentajien kesken yhtenäistä linjaa eikä edes jaettua opetusmateriaalia. Olen tässä vuosien saatossa valmentanut kahdessa isommassa seurassa ja useita eri ikäisiä maalivahteja, mutta kaikkien kanssa asia on sama, eli menemme minun ajatuksieni mukaan. Useassa tapauksessa se on hyvä, mutta tästä ei tule koskaan tarpeeksi ammattimaista, mikäli jokainen seura tekee jotain. Suomessa tulisi olla selkeät tavoitteet mitä eri-ikäisten maalivahdin tulisi osata. Suurissa seuroissa tilanne on parempi, koska seuran sisällä toimii yhtenäisempilinja, mutta sielläkin vain (yleensä) edustusjoukkueiden osalta. Suurimmassa osassa seuroja innokas isävalmentaja toimii maalivahtivalmentaja tekemässä pallottelua joukkueen muutamille innokkaille maalivahdeille ja huutamassa maallikon ohjeita kentänlaidalta. Mutta jaarittelut sikseen…

Maalivahti on kentän tärkein pelaaja. Perustan tuon siihen, että kuka tahansa muu pelaaja, kun tekee virheen, on sille yleensä paikkaaja. Maalivahdin virheelle useimmiten ei. Maalivahdin tekeminen näkyy tuloksessa, suuntaan tai toiseen. Maalivahdin peliäly auttaa nostamaan joukkueen pelitasoa tai laskemaan sitä dramaattisesti. Huono maalivahti pilaa koko joukkueen ja loistava maalivahti nostaa keskinkertaisenkin joukkueen astetta – paria ylemmäs. Kaikki haluavat hyviä maalivahteja, mutta harvoin kukaan heitä kunnolla kiittävät. Kuka valmentajista myöntää antaneensa parhaan pelaajan palkinnon maalivahdille? Maalivahti on usein samassa loukussa, kuin esimerkiksi puolustaja, eli vaikka he tekevät työnsä erinomaisesti niin yksikin virhe huomataan heti. Kun hyökkääjä tuhrii puolentusinaa maalipaikkoja, mutta tekee yhden  - kaksi, niin hänet saatetaan nostaa jalustalle välittömästi.
En halua eritellä maalivahteja eri-ikäisiin, koska käytännössä samat perusteet ovat kaikilla maalivahdeilla, oli sitten E tai A junnu. Mutta puhutaan tässä nyt maalivahteja ikähaitarissa 14-17. Puhutaan myös pelkästään kilpajoukkueiden maalivahdeista. Olen siinä mielessä tyly, että mikäli maalivahti ei ole ”valmis” jo 16vuotiaana, en usko, että hänestä koskaan tulee ammattilaista. Nykyään maalivahti on niin paljon enemmän kuin mitä esimerkiksi omalla peliurallani. Tarvittavien taitojen oppiminen vie aikaa ja siksi ammattilaiseksi haluavan maalivahdin taitotason tulee olla jo 16vuotiaana sellaisella tasolla, että siitä eteenpäin asioita hiotaan paremmaksi, silloin ei enää opeteta asioita. Kaikki perusteet tulee olla jo hallussa. Tästä tietenkin moni pahoittaa mielensä, mutta tähän uskon itse ja siksi vaadin maalivahdeilta jopa enemmän kuin kenttäpelaajilta. Maalivahteja on kentällä vain yksi, joten kilpailu on myös huomattavan paljon kovempaa kuin kenttäpelaajilla.

Maalivahdin esimerkki harjoitteluviikko on seuraavanlainen:
MA- joukkueen yhteiset harjoitukset, teemana peliharjoitukset, maalivahdit mukana maalilla.
TI- joukkueen yhteiset harjoitukset, teemana pienpeliharjoitukset, maalivahdit mukana kenttäpelaajina.
TO- joukkueen yhteiset harjoitukset, teemana peliharjoitukset, maalivahdit mukana maalilla.
PE-maalivahtiharjoitukset, teemana jalalla pelaaminen, pelinavaaminen (KK/pariton VKO), teemana keskityspallot, erikoistilanteet (KK/parillinen VKO)
SU- joukkueen yhteiset harjoitukset, teemana maalinteko, puolustaminen, maalivahdit mukana maalilla.
Nyt ei sitten tarvitse aukoa päätä levoista yms. tämä oli esimerkki ja kaikki viikot katsotaan pelaajakohtaisesti ja mihin panostetaan. Harjoituskaudella tuo on hyvin pitkälle se miten toimitaan.

Kenttäpelaajien harjoituksien kesto 1,5tuntia joka on myös maalivahdeilla, mutta erotuksena on, että maalivahdit tekevät aina pallottoman sekä pallollisen alkulämmittelyn. Siksi maalivahdit aloittavan yleensä aina kuitenkin hieman aikaisemmin kuin kenttäpelaajat. Itse suosin harjoituksien jälkeen notkeus- ja fysiikkaharjoituksia. Jokaisten harjoitusten alkulämmittelyihin kuuluu askellusta ja nopeutta. Pelinavaamista jalalla sekä heittämällä. Yhdenkosketuksen syöttämistä sekä pitkiä syöttöjä. Perustorjuntoja jotka tulevat suoraan kohti läheltä. Näiden jälkeen siirrytään normaaleihin teemoihin. Tähän kaikkeen menee n. 30 – 45 minuuttia.

Teknisesti maalivahdin tulee hallita kaikki perustorjunnat hyvin.
-Kohti tuleva maatapitkin, kohti tuleva ilmassa, kohti tuleva korkea.
-Viereen tuleva maatapitkin, viereen tuleva ilmassa, viereen tuleva kokea.
-Tiputtautuminen, heittäytyminen maahan, heittäytyminen  ylös.
-Tämän lisäksi ulostorjuttavat – ylös ja sivulle.
-Kulmapotkut, vapaapotku ja rangaistuslaukaukset.
-Avaaminen heittämällä ilmassa ja maatapitkin.
-Näiden lisäksi maalivahdin tulee osata kierrätys yhdellä kosketuksella molemmilla puolille molemmilla jaloilla yhteensä viisi kertaa.
-Kierrätys kahdella kosketuksella laitapelaajille yhteensä kolme kertaa (laitapelaaja palauttaa pallon kahdella kosketuksella takaisin maalivahdille).
-Kierrätys vähintään kolmeen suuntaan kahdella kosketuksella, eli esim. laita, toppari, kärki tai laita, toppari, keskikenttä.
-Näiden lisäksi maalivahdin tulisi osata antaa kova syöttö maatapitkin molemmilla jaloille, syöttö ilmassa molemmilla jaloilla. Siksi maalivahdin tulee osata molemmilla jaloilla, että syötön kierre tulee juoksijan suuntaan. Usein syy miksi peli ei aukene kunnolla on, että maalivahti avaa vasemmalle oikealla ja kierre on laidan suuntaisesti tai topparin taakse. Mikäli maalivahti kykenee avaamaan juoksuun kovan laakapallon saadaan alimmainen pallolinja heti nousemaan tarpeeksi nopeasti. Näiden kaikkien lisäksi maalivahdin avaus tulee olla maasta yli puolenkentän ja käsistä viimeiselle kolmannekselle. Vaikka tämä kaikki kuulostaa paljolta, niin perusteet on näistä opittava ajoissa eli jo E junioreissa ja sen jälkeen nämä alkavat toteutumaan. Jalalla pelaaminen on tässäkin kaikkein vaikeinta ja siksi molempijalkaisuus on tärkeää.

Mitä sitten siihen ponnistusvoimaan tulee, niin monesti enemmän on pielessä hypyn ajoittamisessa, kuin mitä itse voimassa. Mikäli maalivahti pystyy hillitsemään itseään hypyn kanssa, niin hän onnistuu paremmin. Useimmiten suurimman ongelmat hypyssä ovat siinä, että hyppy toteutetaan liian aikaisin. Siksi minulle ei sen hypyn voimalla ole suurtakaan merkitystä vaan kehonhallinnalla ja koordinaatiolla.

Mielestäni saliharjoittelu ei juurikaan kuulu maalivahdin arkeen. En halua jäykistää maalivahteja ja heille harjoittelu on jo muutenkin hyvin fyysistä. Oheiset ovat tärkeämpiä kuin salilla lihasmassan kasvattaminen. Jos saisin päättää yhden lajin johon jokainen maalivahti osallistuisi olisi se tennis. Loistava oheinen jossa tulee paljon suunnanmuutoksia, jaloille (nilkoille) rasitusta, teräviä(pieniä)hyppyjä, ylävartalon rotaatiota, ajoittamista, pallonlentoradan arvioimista ja nopeita/voimakkaita liikkeitä käsille.

Puhe, voi kun sen pelaajat oppisivat ajoissa. Me juoksemme maalivahtien kanssa usein käsiä pyöritellen ja kaikkea outoa huudellen. Junnut useimmiten enemmän häpeilevät avata suutaan kuin, että eivät osaisi sitä. Pelaajien kanssa kommunikoiminen ja pelinohjaaminen on jo sitten paljon yksilöllisempää, enkä tuohon osaa edes sanoa miten sitä opetetaan. Monelle se on luontaista ja toista ei saa ohjaamaan millään.

Minulle maalivahdin perussääntönä on, että maalivahdin tulee harjoitella maalivahdin taitoja 75% ja kenttäpelaajan taitoja 75%, eli saamme 1,5kertaisen harjoittelu sekä pelimäärän kuin kenttäpelaajat. Mikäli maalivahti ei pärjää kenttäpelaajana on hänen jalalla pelaamisen taso huono. En myöskään ymmärrä, miksi maalivahdilta ei vaadita taitomerkkiä. Samalla ajatuksella ei hyökkääjänkään tarvitse osata taitotesteissä tehdä syöttöpenkkiä tai keskitystehtävää. Kun maalivahti saa vähintään hopeamerkin on se osoitus siitä, että maalivahti pystyy pelaamaan alakerran alimmaisena yhtenä kenttäpelaajana. Viimeisimmässä kilpajoukkueessa jota valmensin oli/on todella vahva alakerta, jolloin maalivahti kykeni purkamaan paineen pois oikeaoppisesti, eli ei roiskaisemalla vaan rakentamalla. Silloin joukkue ei menetä palloa vaikka paine olisikin omassa päädyssä. Kun puolustaja juoksee kohti omaa maalivahtia, tulee hänen pystyä aina luottamaan maalivahdin kykyyn pelata pallo omalle joukkueelle yhdellä – kahdella kosketuksella.

Minulle nykymaalivahti on kuin ilmetty Courtois. Pitkä=ulottuva, kevytrakenteinen=nopea ja loistava jalalla pelaamaan. Neuer on vielä suurempi persoona ja toimii esimerkkinä mihin maalivahti voi parhaimmillaan kehittyä jalalla pelaamisessa. Näiden molempien herrojen olemus jo kertoo miksi he ovat maailman parhaimmat maalivahdit, mutta ennen kaikkea heidän tulisi toimia roolimalleina meille valmentajille, mihin me haluamme valmennettaviemme joskus yltävän.
Itse nautin siitä suunnattomasti, kun vastustajan valmentaja huutaa kärjelleen, että ”älä prässää maalivahtia”. Silloin tiedän, että asioita on oikeasti tehty oikein. Ja mikä parasta, silloin maalivahti pystyy selvittämään niin monta tilannetta, ilman, että niistä tulisi koskaan maalipaikkoja. Siksi tilastoissa jalalla pelaavalle maalivahdille tulee vähemmän torjuntoja kuin keskimääräisesti muille.

Mitähän tästä unohdan… Noh, täydennän jos on tarvis…
-Snoopy-

[Eero Vastaranta]

Mielestäni saliharjoittelukin voi kuulua maalivahdin arkeen, kunhan ei käytetä suuria painoja. Tarkoitus ei ole kasvattaa lihasmassaa, vaan ylläpitää ja vahvistaa jo olemassa olevaa lihasmassaa. Tekemisen täytyy olla enemmänkin kuntopiirin tyyppistä, kuin painojen nostelua. Nuoremmille veskareille saliharjoittelua en kuitenkaan lähtisi suosittelemaan. Telinevoimistelu olisi varmasti erinomainen oheisharjoittelu maalivahdeille fysiikan vahvistamiseksi, se parantaisi sekä lihaskuntoa, että notkeutta. Tenniksen lisäksi sulkapallo hyvin samantyyppisä lajina myös oiva vaihtoehto, sopinee useimmille "helpompana" lajina tennistä paremmin, mutta hyödyt ovat pitkälti samat. Myös psyykkiseen puoleen pitäisi jotenkin pystyä vastaamaan. Maalivahdin hommassa paineet ovat aina läsnä ja jos niitä ei osaa hallita, ei ole tulevaisuutta huipulla. Juuri tämä erottaakin huippumaalivahdit ns. perusmaalivahdeista. Maailmassa on paljon tekniikaltaan loistavia maalivahteja, joilla ei kuitenkaan ole mitään käyttöä huipulla koska pää ei kestä. Vaikeaahan se on valmentaja pystyä parantamaan maalivahdin paineensietokykyä, mutta vähintäänkin pitäisi pystyä tarjoamaan riittävän haastavia pelejä, joiden myötä paineensietokykyä pystyy hiljalleen kasvaa.

On kyllä käsittämätöntä, ettei Suomessa ole mitään erityistä linjaa jota seuroissa voitaisiin ohjenuorena pitää. Luulisi, että liitossa oltaisiin sen verran hereillä oltu, että tähän olisi panostettu. Mikä sitten on riittävän ammattitaitoisen MV-valmentajien määrä Suomessa? Näyttäisi siltä, että suuremmilla seuroilla on ehkä yksi osaava valmentaja joka vastaa useamman joukkueen veskareista, mutta kyllä maalivahdin kehitymisen kannalta olisi ehdottoman hyvä, mikäli MV-valmentaja olisi mukana valtaosassa harjoituksia.

[Snoopy]

Mielestäni saliharjoittelukin voi kuulua maalivahdin arkeen, kunhan ei käytetä suuria painoja. Tarkoitus ei ole kasvattaa lihasmassaa, vaan ylläpitää ja vahvistaa jo olemassa olevaa lihasmassaa. Tekemisen täytyy olla enemmänkin kuntopiirin tyyppistä, kuin painojen nostelua. Nuoremmille veskareille saliharjoittelua en kuitenkaan lähtisi suosittelemaan. Telinevoimistelu olisi varmasti erinomainen oheisharjoittelu maalivahdeille fysiikan vahvistamiseksi, se parantaisi sekä lihaskuntoa, että notkeutta. Tenniksen lisäksi sulkapallo hyvin samantyyppisä lajina myös oiva vaihtoehto, sopinee useimmille "helpompana" lajina tennistä paremmin, mutta hyödyt ovat pitkälti samat. Myös psyykkiseen puoleen pitäisi jotenkin pystyä vastaamaan. Maalivahdin hommassa paineet ovat aina läsnä ja jos niitä ei osaa hallita, ei ole tulevaisuutta huipulla. Juuri tämä erottaakin huippumaalivahdit ns. perusmaalivahdeista. Maailmassa on paljon tekniikaltaan loistavia maalivahteja, joilla ei kuitenkaan ole mitään käyttöä huipulla koska pää ei kestä. Vaikeaahan se on valmentaja pystyä parantamaan maalivahdin paineensietokykyä, mutta vähintäänkin pitäisi pystyä tarjoamaan riittävän haastavia pelejä, joiden myötä paineensietokykyä pystyy hiljalleen kasvaa.

On kyllä käsittämätöntä, ettei Suomessa ole mitään erityistä linjaa jota seuroissa voitaisiin ohjenuorena pitää. Luulisi, että liitossa oltaisiin sen verran hereillä oltu, että tähän olisi panostettu. Mikä sitten on riittävän ammattitaitoisen MV-valmentajien määrä Suomessa? Näyttäisi siltä, että suuremmilla seuroilla on ehkä yksi osaava valmentaja joka vastaa useamman joukkueen veskareista, mutta kyllä maalivahdin kehitymisen kannalta olisi ehdottoman hyvä, mikäli MV-valmentaja olisi mukana valtaosassa harjoituksia.

Hei ja kyllä, kuntopiiri kuulostaa jo paljon paremmalta. Itse uskon enemmän siihen, että itse harjoitteet ovat mahdollisimman fyysisiä ja pelinomaisia, joissa fysiikka kehittyy ja varsinkin pysyy ylhäällä pelikaudella mahdollisimman hyvin. Kun itse aikoinaan pelasin, niin käytimme kallista treeniaikaa juoksemiseen ja salilla käymiseen. Nytten tietenkin tiedetään jo, että juokseminen ei ole se pääasiallinen kunnonnostaminen ja pallollisella tekemisellä saadaan kunto ylös + tehtyä oikea harjoite. Nyt ollaan myös pitkälti sitä mieltä, että saliharjoituksista on paljolti haittaa, varsinkin kun mennään pelaajan fysiikan kehityskaaressa tärkeillä vuosilla. Saliharjoite on hyvä oheinen, kunhan sen suunnittelee ja valvoo henkilö joka siitä oikesti jotain tietää, massan kasvattaminen on meidän lajissa turhaa emmekä tarvitse lihasten pitkäkestoisia harjoituksia vaan nopeaa voimantuottamista. Itse suosin kehon omalla massalla tehtäviä fysiikkaharjoituksia pallollisen harjoituksen jälkeen.

Olen ollut mukana yhdessä jos toisessa seminaarissa, koulutuksessa ja tapahtumassa, jossa puhutaan psyykkisestä valmentamisesta ja pelaajan henkisistä voimavaroista. Olen tullut siihen tulokseen, että ne ovat käytännössä aivan turhia, aivan kuin työelämässä olevat konsultit, jotka haastattelevat työntekijät ja tekevät heidän ehdotuksiensa pohjalta parannusehdotukset. Jos me valmentajat kuuntelisimme itseämme ja sitä mitä me teemme sekä jos varsinkin vanhemmat kuuntelisivat mitä kotona ja kentänlaidalla puhuvat niin elämä pelaajien kanssa olisi huomattavasti helpompaa. Hyvä henkinen kestävyys tulee itseluottamuksen kautta, ei siihen tarvita muuta. Joillekin tietenkin henkiset kyvyt ovat jo luontaisesti heikompia, mutta hyvällä itsetunnolla varustettu pelaaja kykenee selättämään kovankin stressin ja pelilliset paineet.

Yksi esimerkki: puolustajan hävitessä 1v1 tilanteen kentänlaidalta huudetaan kovaan ääneen maalivahdille "TULE VASTAAN!!!". Miksi, kun maalivahdin tulisi tehdä oma ratkaisunsa, luottaa itseensä ja peittää tilanne. Sääntö numero 1 on, että pelaajan kuljettaessa hallitusti maalivahti ei kavenna tilaa vaan peittää. Kun pelaajalla menettää pallonhallinnan kaventaa maalivahti tilan. Nyt jos sitten omatoiminen valmentaja huutaa ristiriitaiset ohjeet, saadaan aikaiseksi tilanne jossa maalivahti ei enää luota omaan tekemiseensä, ei varsinkaan kun usein palaute tilanteen (usein maalin) jälkeen on, "MIKSET TULLUT VASTAAN!!!". Rakenna itsetunto, opeta oikein ja anna tehdä virheitä. Tahtoisin nähdä joskus, että hyökkääjä haukutaan, kun ei saanut maalia aikaiseksi, olisi se hienoa "S**TANAN U**O!!!!" Näillä yksittäisillä sanoilla on paljon merkitystä, koska me opettelemme maalivahdin liikkeisiin perustuvaa tilanhallintaa. Jos opetamme maalivahdin liikkumaan pelinmukaan, se myös tarkoittaa sitä. Alimmaisen linjan nostaessa maalivahti liikkuu boksista ulos tai vaihtoehtoisesti tietenkin sisään laskiessa. Maalivahdilla on oma "tila" joka jää puolustajan ja maalivahdin väliin. Tuo on se tila, mikä jätetään läpisyötölle ja johon halutaan myös se läpisyöttö, jotta maalivahti pääsee sen jalalla katkomaan, eli ajattelemme sitä ansana, aivan kuin pakit ajattelevat paitsioansaa. Jos nyt tulee tilanne, jossa pakki häviää perinteisen 1v1 tilanteen ja tulee läpiajo, niin pahinta on nyt maalivahdin ryntääminen. Tähän tuntuu kuitenkin useat maalivahdit sortuvan, valmentajien kanssa. Nyt pään on kestettävä ja maalivahti pelaa itselleen sekä joukkueelleen aikaa ja pyrkii ohjaamaan hyökkääjää haluttuun kulmaan ja tilanteeseen. Mutta kenellä pääkestää ja kenelle annetaan sen pään kehittyä?

-Snoopy-

[Sope]

Hyvää keskustelua maalivahtihommista parissa viimeisessä viestissä, mutta pitää puuttua pariin asiaan tuohon saliharjoitteluun liittyen.

-salilla pitäisi juurikin käyttää suuria painoja, jotta se harjoittelu kasvattaisi voimaa, keskipitkät sarjat (10-15) kasvattavat lähinnä massaa (bodarit tekevät juurikin näitä), liian kevyillä painoilla harjoittelu ja heiluttelu taas on yhtä tyhjän kanssa
-voimaharjoittelu ei jäykistä, se voi pikemminkin notkistaa, jos sen avulla saadaan lihastasapainoa kuntoon ja tukilihaksia vahvemmiksi
-koska maalivahdin homma on fyysistä, tulisi sen edellyttää voimaharjoittelua, joka vahvistaa niveliä, luustoa ja lihaksistoa
-lihasten nopea voimatuottokyky vaatii pohjalle huolella tehdyn perusvoimaharjoittelun ja maksimivoimaharjoittelun
-voimaharjoittelu ei pakosta kasvata lihasmassaa, ei ainakaan merkittävissä määrin
-lihasmassan huono puoli on lisääntyneessä painossa, joka syö kestävyyttä, lihasmassaa ei kuitenkaan kerry vahingossa älyttömiä määriä

[Felitto]

Sopen mietteet samaa mitä itse ajattelen, mutta haluan vielä täsmentää että mitä minä suosittelen on saliharjoittelua ponnistusvoiman kehittämiseksi. Tämä ei missään nimessä ole kokovartalon salitreeniä! Toistan itseäni, mutta haluan kuitenkin sanoa uudestaan että minä en ole suositellut minkään muun laista salitreeniä kuin ponnistusvoiman kehittämistä varten. Ja tosiaan, kuten sope sanoo, varsinkin maksimivoima treeni joka tehdään 80-100% kuormituksella on nimenomaan sellaista treeniä joka aiheuttaa enemmän hermostollista sopeutumista ja kehitystä kuin massanlisäystä. Tämän takia maksimivoimatreeni on loistava treeni ponnistusvoimaa ja muutenkin lähtönopeuden (räjähtävyyden) kehittämistä varten.

Olen snoopyn mietteiden tukija lähestulkoon kokonaan, mutta varsinkin maalivahdin jalat/alavartalo tarvitsee tekniikka-, koordinaatio- ja ketteryystreenin lisäksi myös ponnistusvoiman kehittämistä ainakin jossain vaiheessa. Räjähtävyyttä on aika vaikea ainoastaan omalla keholla kehittää huippuunsa, varsinkin jos puhutaan huipulle haluavista urheilijoista. Oma keho on tietenkin hyvä alku, mutta jonkun ajan myötä kehitys taantuu, koska harjoittelu ei kuormituksen osalta ole progressiivista.

En vieläkään saarnaa siitä että KAIKKI MAALIVAHDIT HETI SALILLE! Haluan vain että muut ymmärtäisivät mistä minä puhun, eikä vaan olettaa minun olevan joku bodari-filosofian omaava idiootti. Kaikki pelaajat tarvitsevat räjähtävyystreeniä jossain määrin, varsinkin maalivahtien. Vaikka kuinka puhdas hyppytekniikka olisi, ei se riitä jos lihasten toiminta ei ole tarpeeksi nopeaa ja räjähtävää.

[eiks oo kauheet]

Snoopy kirjoittaa mielestäni hyvin ja selkeästi veskareista. On hyvä että vaaditaan molempi jalkaisuutta. Tosin kun katselee noita junnu pelejä, avaavat veskarit usein sillä paremmalla jalalla kummallekin puolella. Enkä usko että sillä oikeastaan onkaan niin väliä, vaikka se olisi aina parempi jalka, jos ei tule prässiä ja saat rauhassa availla. Siinä vaiheessa kun prässi tulee ja kovin, tulee suojata palloa ja syöttää sillä heikommalla jalalla. Ja juuri tässä on se heikko lenkki aika monella, kun tarvitaan heikompaa jalkaa lähtee syötöt mihin sattuu.

[Sope]

Itse asiassa hermostollinen kehitys on suurinta perusvoimaharjoittelussa (70-85% max), ei maksimivoimaharjoittelussa (jossa toki myös tapahtuu hermostollista kehittymistä). Hermostollisessa voimharjoittelussa pyritään aktivoimaan mahdollisimman monia motorisia yksiköitä tuottamaan voimaa lihaksissa, jos jotakuta kiinnostaa.

Myös nuo räjähtävät nopeusvoimharjoitteet kehittävät hermostoa, mutta se on erilaista (motoriset yksiköt koitetaan saada toimimaan mahdollisimman samanaikaisesti).

Maksimivoimharjoittelua tarvitaan sekä voiman lisäämiseksi että myös oman suoritustason tietämiseksi. On vaikea tehdä nopeusvoimaharjoitteita sopivalla vastuksella, jos ei tiedä omaa maksimivoimatasoaan.

Toivoisin, että Suomessa nyt 2010-luvulla alettaisiin ymmärtää, että voimaharjoittelu ei ole sama asia kuin bodaus ja että se on oleellinen huippujalkapalloilijan tarvitsema harjoitusmuoto.

Oli hieman yllättävää, kun meillä kävi treeneissä yhden pelaajan pari saksalaista kaveria, jotka ovat maalivahteina junioreissa seuratasolla (ei enää kyläjoukkueissa), että heidän pelaaminen jalalla oli heikolla tasolla. Ottaen huomioon esimerkiksi Neuerin loistavan jalalla pelaamisen.

[Snoopy]

Oli hieman yllättävää, kun meillä kävi treeneissä yhden pelaajan pari saksalaista kaveria, jotka ovat maalivahteina junioreissa seuratasolla (ei enää kyläjoukkueissa), että heidän pelaaminen jalalla oli heikolla tasolla. Ottaen huomioon esimerkiksi Neuerin loistavan jalalla pelaamisen.

Maailmanlaajuisesti tämä on ongelma, siitä puhutaan paljon muuallakin. Nykypäivän ammattilaismaalivahdit joihin verrataan, ovat kuitenkin enemmänkin yksilöitä. Ei tarvitse katsoa kuin Casillasta, joka on edellämainittuihin nähden surkea jalalla pelaamisessa. Nyt kyse on jälleen siitä, miten jalka ja peliäly toimii painetilanteissa. Mutta myös muualla maailmassa tähän on kiinnitetty huomiota ja niin täytyy myös meidän.

Suomesta on tullut paljon lahjakkaita maalivahteja, niin jalkapallossa kuin varsinkin jääkiekossakin. Valmennuksen taso on myös hyvää, kun puhutaa perusteista. Valitettavasti valmentajien ammattitaito perustuu edelleen -80 ja -90 lukujen taitteeseen, jolloin yleinen pelitapa oli aivan muu kuin alakerran pelaamisen kautta. Itse toivoisin, että jokainen seura keskittäisi enemmän voimavaroja maalivahtivalmennukseen ja varsinkin valmentajiin jotka ovat perillä nykyisestä tavasta hyödyntää maalivahteja.

Itse kuitenkin myös uskon, että olemme saamassa monta lahjakasta maalivahtia pelikentille lähivuosien aikana, niin monet juniorijoukkueet ovat kunnostautuneet tässä asiassa. Itse kuitenkin myös toivoisin, että mahdollisimman moni lahjakkuus saataisiin kaivettua esiin kylä/kaupunginosajoukkueista, eikä lahjakkuuksia pääsisi lipsumaan pois jalkapallonpiiristä.

-Snoopy-

[Snoopy]

HJK vs Barca pelistä sen verran, että meidän maalivahtien jalalla pelaaminen oli aivan kuraa. Käytännössä kaikki avaukset "kukkupalloja" joissa oli enemmän kierrettä kuin tarkkuutta. Kaikissa alakertaan palautetuissa palloissa maalivahti oli paniikissa ja roiskimista tapahtui paljon. Tällä tasolla ei saisi kierrättäminen olla näin perkeleen vaikeaa, että on enemmänkin riski jääkö pallo omille vai vastustajalle...

Se ei saa olla syy, että vastassa oli yksi maailman parhaita joukkueita (yhdistetty A ja B joukkueet), vaan silloin tulisi meidän pystyä näyttämään omat vahvuutemme ja lyödä rohkeasti päälle. Mutta jos alas ei pysty pelaamaan ilman huolta niin asiat eivät toimi.

Muutama kuva jossa näkee pompun korkeutta.





-Snoopy-

[Tveni Trii]

Snoopy, tämä ei ole mikään hyökkäys sinua kohtaan, ei todellakaan. Olen vaan niin täysin eri linjoilla kuin sinä, että tämän takia kommentoin aika moneen sinun viestiin. Ymmärrän hyvin usean pointtisi ja en kritisoi tekemisiäsi, mutta kerron oman näkemykseni asioihin.

Ihan alkuun, hienoa että aihe herättää keskustelua ja sitä ei tosiaan ole liikaa kun kyseessä on maalivahtienvalmennus, varsinkaan junioreiden osalla.
Mutta, itseä häiritsee jonkin verran täällä olevat kommentit, jossa painotetaan aivan älyttömästi jalalla pelaamista. Ihan nyt lähtökohtana kysyisin, että mikä sen maalivahdin tehtävä joukkueessa on?
Itse näen että maalivahti on puolustuspelaamisen johtaja ja niin sanottu alakerran päällikkö. Pyrkii johtamaan puolustuksen niin, että vastustaja ei pääse paikkoihin, ja jos pääsee niin sitten ottaa ne tarvittavat kopit.

Maalivahti EI ole mikään pelinrakentaja eikä pelinrakentamisen kulmakivi, aivan sama millaista tiki-takaa joukkueen olisi tarkoitus pelata. Katsokaa vaikka viime kausien Barcaa, ei se Valdes siellä peliä rakenna, tarvittaessa vaihtaa laitaa jos sellainen tilanne on. Ja sama koskee myös muita joukkueita.

Myöhemmin kommentoin tarkemmin aiempien kirjoittajien kommentteja, mutta tuohon jalalla pelaamiseen ja molemmilla jaloilla kaikkien mahdollisten syöttöjen osaamiseen, suosittelen katsomaan alla olevia linkkejä. Kyseessä on omasta mielestäni yhdet maailman parhaat syöttelijät, katsokaa kuinka monta puolen kääntöä, pitkää syöttöä tai muuten viimeistä pidempää syöttöä he antavat sillä heikommalla jalalla!

Xavi: https://www.youtube.com/watch?v=Exn3Kzwyaus

Scholes: https://www.youtube.com/watch?v=KwMDfKXUNFY

Pirlo: https://www.youtube.com/watch?v=AkARnF-Gye0

Sitä heikompaa jalkaa pitää osata käyttää, se on selvä. Mutta, mielestäni tärkeämpää sille heikommalle on haltuunottotaito. Jos osaat ottaa molemmilla jaloilla vaikeatkin pallot hyvin haltuun sille vahvemmalle jalalle, niin pelaaminen helpottuu huomattavasti. Tottakai, heikommalla jalalla pitää osata potkaista kunnolla, mutta kyllä maalivahdille riittää yksi hyvä jalka.

LAINAUKSIA:

” -Näiden lisäksi maalivahdin tulee osata kierrätys yhdellä kosketuksella molemmilla puolille molemmilla jaloilla yhteensä viisi kertaa.
-Kierrätys kahdella kosketuksella laitapelaajille yhteensä kolme kertaa (laitapelaaja palauttaa pallon kahdella kosketuksella takaisin maalivahdille).
-Kierrätys vähintään kolmeen suuntaan kahdella kosketuksella, eli esim. laita, toppari, kärki tai laita, toppari, keskikenttä.
-Näiden lisäksi maalivahdin tulisi osata antaa kova syöttö maatapitkin molemmilla jaloille, syöttö ilmassa molemmilla jaloilla. Siksi maalivahdin tulee osata molemmilla jaloilla, että syötön kierre tulee juoksijan suuntaan. Usein syy miksi peli ei aukene kunnolla on, että maalivahti avaa vasemmalle oikealla ja kierre on laidan suuntaisesti tai topparin taakse. Mikäli maalivahti kykenee avaamaan juoksuun kovan laakapallon saadaan alimmainen pallolinja heti nousemaan tarpeeksi nopeasti. Näiden kaikkien lisäksi maalivahdin avaus tulee olla maasta yli puolenkentän ja käsistä viimeiselle kolmannekselle. Vaikka tämä kaikki kuulostaa paljolta, niin perusteet on näistä opittava ajoissa eli jo E junioreissa ja sen jälkeen nämä alkavat toteutumaan. Jalalla pelaaminen on tässäkin kaikkein vaikeinta ja siksi molempijalkaisuus on tärkeää.”

KOMMENTTI: Eli, mielestäsi 11-12 vuotiaan maalivahdin pitää osata pelata molemmilla jaloilla yhtä hyvin?

” Mielestäni saliharjoittelu ei juurikaan kuulu maalivahdin arkeen. En halua jäykistää maalivahteja ja heille harjoittelu on jo muutenkin hyvin fyysistä. Oheiset ovat tärkeämpiä kuin salilla lihasmassan kasvattaminen.”

KOMMENTTI: Ei se lihasmassa siellä salilla nyt ihan niin vaan kasva, kyllä sen eteen joutuu tekemään töitä. Jos maalivahdit käy treenikaudella kahdesti ja pelikaudella kerran salilla, niin ei tosiaan tarvitse olla huolissaan että lihasmassa pääsisi kasvamaan niin että se haittaisi pelaamista. Varsinkin keskivartalon treenaaminen on sellainen johon maalivahdit saisi keskittyä huomattavasti enemmän, vaikuttaa kuitenkin todella paljon vartalonhallintaan kun keskivartalon lihakset on kunnossa.

” Minulle maalivahdin perussääntönä on, että maalivahdin tulee harjoitella maalivahdin taitoja 75% ja kenttäpelaajan taitoja 75%, eli saamme 1,5kertaisen harjoittelu sekä pelimäärän kuin kenttäpelaajat. Mikäli maalivahti ei pärjää kenttäpelaajana on hänen jalalla pelaamisen taso huono. En myöskään ymmärrä, miksi maalivahdilta ei vaadita taitomerkkiä. Samalla ajatuksella ei hyökkääjänkään tarvitse osata taitotesteissä tehdä syöttöpenkkiä tai keskitystehtävää. Kun maalivahti saa vähintään hopeamerkin on se osoitus siitä, että maalivahti pystyy pelaamaan alakerran alimmaisena yhtenä kenttäpelaajana. Viimeisimmässä kilpajoukkueessa jota valmensin oli/on todella vahva alakerta, jolloin maalivahti kykeni purkamaan paineen pois oikeaoppisesti, eli ei roiskaisemalla vaan rakentamalla. Silloin joukkue ei menetä palloa vaikka paine olisikin omassa päädyssä. Kun puolustaja juoksee kohti omaa maalivahtia, tulee hänen pystyä aina luottamaan maalivahdin kykyyn pelata pallo omalle joukkueelle yhdellä – kahdella kosketuksella. ”

KOMMENTTI: Oletko sitä mieltä, että jos maalivahti ei saa E-D junnuikäisenä taitomerkkiä, niin hänestä ei ole maalivahdiksi?

” Joskus tuntuu, että kukaan ei ajattele oikeasti maalivahtien uraa sitä vuotta pidemmälle, koska kun näissä jäädään jälkeen on vaikea selittää 15 maalivahdille, että "sori, et enää kerkeä saada parhaimpia kiinni"...”

KOMMENTTI: Nuoret kehittyvät eri tahtiin, pituuskasvu vaikuttaa todella paljon ja sen mukana tulee yleensä vaikeuksia aika monelle pelaajalle. Kuulostaa aika hurjalta jos juniori-ikäiselle(10-12) pelaajalle sanotaan että sinusta ei tule koskaan hyvää maalivahtia vaikka saat palloja kiinni, koska lyhyt, kankea, hidas…! Se joukkueen paras pieni ja vikkelä, nopea yms. kaveri kun ottaa vuodessa pituutta 10-15 senttiä, niin ollaan aika eri tilanteessa.

” Ps. Kokeilkaapa laittaa joukkueen paras kenttäpelaaja maalille, vaikka loppupelissä. Voi olla mielenkiintoinen hetki kun pallo liikkuu alakerran kautta itsevarmasti ja kunnon syötöillä. Koko joukkue pysyy korkeammalla ja laukausten määrä tippuu hyvin paljon. Usein näillä pelaajilla on reaktionopeudet kunnossa ja yläkropan jäntevyys erinomaista luokkaa jolloin torjunnat tulevat itsestään = Luonnostaan. Sen jälkeen se kantapäillä seisova, kädet roikkuva kankea perusmaalivahti näyttää hieman hitaalta...”

KOMMENTTI: Laita se sama pelaaja maalivahdin syöksyharjoitteluun, ottamaan vetoja läheltä naamaa kohti, 1 vs 1 vastaantuloja pelaajien jalkoihin… näyttääkö se paras kenttäpelaaja enää niin hyvältä maalivahdilta? Jos näyttää, niin kaveri on syytä laittaa maaliin...  Ymmärrän pointtisi, mutta joukkueen pelaamisessa on aika paljon pielessä, jos se ei onnistu sen takia että maalivahti ei pysty kierrättämään palloa joka kerta ykkösellä.

”  Eräässäkin seurassa oltiin ylpeitä D-juniori tasoon asti kahdesta maalivahdista, sinne asti kun heidän käsirefleksit ja pelottomuus kantoi, mutta joiden koko ura - siis koko ura ja kertaheitolla - nousi pystyyn kun pelinopeus kasvoi. Heihin ei voinut enää luottaa eikä joukkuetta kyetty rakentamaan kummankaan ympärille. Voin kertoa, että se tuntui pahalta, koska asiaa oltiin koetettu puhua valmentajille pitkään, mutta ei... Uudet pojat paikkasivat ja uudet valmentajat ottivat vetovastuun nykyaikaisilla teeseillä, noilla kahdelle ei vaan voinut enää tehdä mitään.”

KOMMENTTI: Kyllä tässä mennään jo niin saatanan metsään, että oksat pois! Jos D-junioreille ei pystytä enää opettamaan niin tämä menee vain ja ainoastaan valmentajien piikkiin, EI maalivahtien. Varsinkin nuoret maalivahdit oppivat asioita todella nopeasti, kunhan opettajana on osaava valmentaja. Vanhemmatkin maalivahdit oppivat, kunhan motivaatio on kohdallaan ei kai sitä nyt muuten joka päivä treenattaisi, jos ei olisi mahdollista oppia uusia asioita.

” Käsillä pelaaminen on huomattavasti helpompaa kuin jalalla, siksi perustorjunnoista ei tulisi olla huolissaan liian aikaisin. Myöskin ns. liimaminen on monelle nuorelle vaikeaa, koska kädet ja ote ei ole kehittynyt monellekkaan vielä kunnolla, siksi ei myöskään voi aina vaatia liikaa. Nyrkkeilemistä en kuitenkaan opettaisi maalivahdille ollenkaan, se hänen tulee oppia ihan itse. Mielestäni tämä kuuluu niihin omiin harjotteisiin, koska se on hyvin yksilöllistä miten ja milloin tällainen torjunta tehdään.”

KOMMENTTI: Olen täysin eri mieltä. Maalivahdin tehtävä on ottaa pallo kiinni, ja sen oppiminen tulee vain ja ainoastaan toistojen kautta. Toistoja toistojen perään, erilaisia, erikorkuisia, eri suunnista, eri kulmista ja AINA pelitilanteenomaisia!
Liimaamista ei voi vaatia maalivahdilta, mutta molempien jalkojen puolenkääntöjä voi!!? Kuulostaa hyvin erikoiselta.

[Snoopy]

Hei ja en tietenkään ota tuota henkilökohtaisesti, mielipiteitä saa ja täytyykin olla, sillä tavalla nämä menevät ehkä joskus eteenpäin, hyvässä ja pahassa.

Mutta tuosta mielipiteiden niinkin suuresta erosta voisin päätellä, että olemme eri koulukuntaa...

En ota jokaiseen kantaa, mutta selvennän muutamia omia ajatuksiani.

Valmentajana tahdon että pelaajan taitotaso on täysi 10. Tämä ei tietenkään mene niin ja siksi jokaisella pelaajalla on omat kehityskohteensa joita hänen tulee kehittää paljon, toisia koko peliuransa ajan. Itse tahtoisin, että maalivahti olisi molempi jalkainen ja sitä kohden jalalla pelaamisen harjoittelu tulee mennä, se tulee olla tavoite. Koska kun jalalla pelaaminen saadaan erinomaiseksi esimerkiksi oikealle jalalle tulisi vasemman jalan potkuteho olla vähintäänkin 2/3:sta. Tämä tulee suoraan siitä, että pelaaja kykenee jatkamaan kierrätyksen laitapelaajalle heikommalla jalalla. Tässä ei oikeastaan kenttä koolla ole merkitystä, koska se kasvaa pelaajan fysiikan kehittyessä samaan tahtiin. Tästä syystä myös paremman jalan puolenkentän avausvaatimus (maasta) on minulle aikalailla ehdoton, koska kun maalivahdin fysiikka kehittyy kasvaa etäisyys samaan tahtiin.

Minulle ja muille jotka ovat jalalla pelaavan maalivahdin kannalla, on todella tärkeää, että maalivahti pystyy pelaamaan erinomaisesti jalalla. Tälle on hyvin yksinkertainen syys. Jalalla pelaava maalivahti kykenee pelaamaan alakerrassa palloa niin varmasti, että tällä tavalla estää vaarallisten maalipaikkojen synnyn. Saksan pelitavassa alakerran linja on hyvin korkealla, koska maalivahti nostaa sitä omalla tekemisellään. Tällä tavoin myös kenttäpelaajien ns. painelinja nousee kentällä korkeammalle joka jo itsessään ehkäisee vastustajan hyökkäyspelaamisen rakentelua. Mikäli maalivahti on epävarma jalalla pelaamisessa tarkoittaa se suoraan sitä, että alimmainen linja joutuu laskeutumaan lähemmäs maalivahtia ja näin peli myös tuodaan lähemmäs maalia.

Maalivahdin jalalla pelaaminen ei tarkoita sitä, että maalivahti aina pelaa palloa pitkänä ylös vaan sitä, että ensimmäinen kosketus on hyvä ja palloa pystytään siirtämään tehokkaasti toisella kosketuksella. Itselleni se on vajaavuus, mikäli maalivahti joutuu aina siirtämään pallon paremmalle jalalle ja joutuu sen myös antamaa toiselle laidalle "väärinpäin", eli joko vain suorana tai kierre sisältä ulos eikä pelaajalle juoksun suuntaan.

Maalivahdin käsillä torjumisen suurimpia ongelmia ovat yleensä väärin opetetut torjunnat, niiden pois saaminen vaatii toistoja ja toistoja. Kun maalivahdille opetetaan oikea torjunta ja varsinkin oikea kyynerpäiden asentolinja niin torjunta muuttuu helpoksi ja toistettavaksi. Suurin osa ongelmista on päästä vanhasta pois. Lihasmuistin rakentaminen vaatii aikaa, mutta ei kyllä ole kovin vaikeaa verrattuna kenttäpelaajan taitoihin nähden. Toinen hyvin suuri ongelma maalivahdeilla on aivan sama kuin jääkiekkomaalivahdeilla myös, eli pystyssä pysyminen. Aivan liian helposti mennään maahan, mutta suurin syy tähän on maalivahdin liikkuvuudessa. Ei kyetä siirtymään pallolinjan taakse tarpeeksi tehokkaasti. Tämä taas syntyy liikkuvuudesta ja vartalon kokonaisvaltaisesta hallitsemisesta, se paranee parhaiten monipuolisella harjoittelulla ja pelaamisella.

Onko maalivahdista maalivahdiksi jos ei saa hopeamerkkiä? On, tietenkin, mutta mikäli hän saisi hopeamerkin, niin se kertoisi jo jalalla pelaamisen taidosta joka on minulle tärkeää.

Salilla harjoitteleminen on edelleen hyvä asia, kunhan siellä on henkilö joka tietää mitä tekee. Massan kasvattaminen ei kuulu maalivahtien niin kuin ei juurikaan kenttäpelaajienkaan harjoitusohjelmaan. Notkeus, ketteryys, tasapaino taas kuuluvat. Suurimman osan fysiikasta voidaan tehdä kehon omalla painolla ja harjoitteilla joissa ei käytetä lisäpainoja. Maalivahdille liikkuvuus on se kaikkein tärkein asia, sillä saadaan pelattua tärkeitä sekuntteja sekä saadaan tekeminen helpommaksi.

Tuota noin... Nyt hieman hakee, mutta... Mikäli otetaan jokin harjoituslinja, esimerkiksi tämä jalalla pelaavan maalivahdin linja, niin jos pelaaja ei kykene tehokkaasti pelaamaan jalalla 15vuotiaana on varmasti vaikeaa saada muita kiinni, jotka ovat harjoitelleet 10vuotiaasta lähtien. Ei tuota nyt voi vetää suoraan siihen, että "sinusta ei tule koskaan maalivahtia", mutta nykytrendin mukaan tuo on todella ratkaisevassa roolissa ja se varmasti helpottaa tai vaikeuttaa asioita.

Minulle itselleni tärkeimpiä ominaisuuksia maalivahdilla on pituus (joka tulee eri aikaan), ketteryys ja nopeus (liikkuvuus), jalalla pelaaminen sekä tietenkin torjuminen. Paras kenttäpelaaja ei ole paras maalivahti, mutta parhaasta kenttäpelaajasta voidaan tehdä paras maalivahti. Jalalla pelaaminen ei tarkoita, että maalivahdin tulisi olla pelinrakentaja, ei missään nimessä, mutta jalalla pelaavan maalivahdin muut ominaisuudet ovat näihin normaaleihin maalivahteihin nähden niin paljon paremmat, että ne erot löytyvät jokaiselta osa-alueelta. Mielestäni tämä tulisi nyt ymmärtää, että kokonaisvaltaisesti parempi pelaaja/maalivahti on kokonaisuudessaan parempi kuin mikäli joka on yhdellä osa-alueella suvereeni. Peliä ei tule pystyä aina kierrättämään yhdellä kosketuksella, mutta kun tavoite asetetaan tarpeeksi korkealle ja pyritään siihen niin peli paranee kaikilla osa-alueilla ja tämä on se mikä usein unohtuu.

Asioita voidaan opettaa myös vanhemmille, tietenkin, mutta kun se ei ole vain se yksi asia mitä opetetaan. Mitä vanhemmaksi mennään sitä monipuolisemmaksi harjoittelu menee ja sitä vähemmän on aikaa harjoittaa vain jotain tiettyä asiaa. Mikäli jokaista osa-aluetta on aloitettu harjoittamaan tarpeeksi aikaisessa vaiheessa saadaan pohjaa paljon helpommin, jolloin asiat opitaan paremmin. On myös vaikeaa opettaa jotain mikäli pelaaja ei osaa muita siihen tarvittavia perusteita. Yksi helppo esimerkki on tuo pelinavaaminen mikä on usein niin vaikeaa 10-15 vuotiaille pelaajille. Jos sen perusteita ei ole, ei monipuolista avaamista voi opettaa ja se vaikeuttaa joukkueen pelinrakentelua. Viimeksi viimeviikolla näin kuinka yhden edustusjoukkueen maalivahti oli aivan hajalla aivan perusavauksessa ja koko joukkueen pelaaminen hajosi tuon takia, peli hävittiin koska ei päästy omalta alueelta pois vaan kaikki avaukset aiheuttivat paineen omalle puoliskolle. Toinen maalivahti pelasi jalalla tehokkaasti jolloin vastustaja ei antanut painetta maalivahdille ja peli saatiin rakennettua ylös helposti, tätä sanomme vastustajan opettamiseksi joka tulee pelaajille melkein luonnostaa. Heikot jäävät jalkoihin, paremmat eivät.

Ja vielä lopuksi, tietenkin liimaamista vaaditaan... Se nyt on vain tässä koulukunnassa se helpoin asia opettaa. Jos maailman parhaimpia maalivahteja seuraa, niin teknisesti heidän taitonsa ovat hyvin, hyvin samanlaiset ja enemmän on siitä kyse mitä kova itseluottamus on. Mutta se mitä ei usein nähdä on se, miten paljon heidän pelaaminen vaikuttaa koko joukkueen pelaamiseen ja mitä heidän pelaaminen aiheuttaa muulle joukkueelle.

-Snoopy-

[muffeli]

Saispahan Turkuunkin hyviä mv-valmentajia
Niemisen Jyriä on niin ikävää

[eiks oo kauheet]

Totta puhut, ei sellaisia ukkoja kuin Jyri on montaa suomesta löydy, jos yhtään. Jyrin paluu tepsiin on kuitenkin täysin mahdollista, taitaa kämppäkin olla vielä täällä. Tai sitten maailma imaisee miehen, niin kuin aina parhaat.

[jonne28]

Olen pitkään itse pelannut maalissa jne. nyt uran loppupuolella ryhdyn valmentamaan/opettamaan perusteita nuorille mv-aluille. Koen olevani pätevä tähän, mutta en halua silti tehdä perusvirhettä että kuvittelen tietäväni kaiken, enkä voi kokeneemmilta kysyä neuvoa. Joten, kaikenlaiset linkit ja neuvot otetaan kokeneemmilta koutseilta vastaan.

[Snoopy]

Itse ajattelen asian niin, että toivon jokaisen löytävän oikean tavan valmentaa ja oma tapa tulee vain vuosien saatossa. Se mikä taas on todella tärkeää, on että perusteiden kohdalla ei tehdä vääriä asioita. Niiden suhteen täällä ei voida auttaa ja vaikka esim. YouTube on täynnä videoita, niin ainoa ja oikea tapa on että maalivahtivalmentajalle asiat opetetaan kädestä pitäen oikein. Se että kuka opettaa ja missä seurassa, riippuu tietenkin siitä missä valmennat.

Itse aikoinaan kävin silloisen MV1 koulutuksen joka on aikalailla turha valmentajalle joka on itse vuosia pelannut, periaatteessa tuo on niin pelkästään yleisiä asioita, että niistä ei tule hullua hurskaammaksi. Mutta suosittelen tuota MV2:sta joka on huomattavasti laajempi. Tietenkin mitä monipuolisemmin kouluttaudut niin parempi, mutta kokemuksen kautta valmentaja kehittyy oikeasti. Se minkä tässä asiassa neuvon on, että menet kouluttautumaan itse MV leireillä ja tapahtumista, seuraat tiettyjen edustusjoukkueiden maalivahtivalmentajien harjoituksia ja olet useamman joukkueen harjoituksia seuraamassa. Minä olen kerännyt kenttäpelaajien harjoituksia kirjastoon reilut sata ja sen lisäksi maalivahtien harjoituksia n. viisikymmentä. Seurasin aikoinaan paljon muiden harjoituksia, pidän edelleenkin pelkkien harjoitusten seuraamisesta. Nyt olen viimeisten vuosien aikana siirtynyt seuraamaan vain muutamien edustusjoukkueen harjoituksia, tänäänkin yhden maalivahtitreenit...

Itse olen valmentanut aivan nappuloista isonkentän peliin ja se minkä itse olen oppinut, on että valmentajalle suurimpia vaikeuksia on oppia tekemään asiat opetettavan pelaajan iän kautta. Kun aikoinaan aloitin valmentamisen, oli minulla suuria ajatuksia ja suunnitelmia. Valitettavasti ensimmäisen vuoden jälkeen petyin siihen miten vähän pelaajat saivat sisäistettyä asioita. En vain tajunnut miten paljon pelaajat olivat eri kehitysvaiheissa ja miten kauan nuorelta kestää tiettyjen asioiden oppiminen. Ainoa vinkkini itse tekemiseen onkin, että älä kiirehdi, älä vaadi enempää kuin mitä nuoret pelaajat ovat valmiita omaksumaan.

-Snoopy-

[Callit]

Heikko kohtani onkin ehkä tuo surkea pompun korkeus, jota ei ole käytännössä koskaan kehitetty, joten mm. kuntosali / kotikonstein olisi mukava nyt alkaa treenamaan sitä. Onko tähän jollain ihan oikeita harjoituksia?

Lentis- ja korispelaajat sanoo aina, että pomppimaan oppii pomppimalla, ja tietämäni mukaan se pitää aika hyvin paikkaansa. Yhden takuuvarman, mutta polville vaarallisen treenin osaan toki kertoa. Hyppää penkiltä alas kohtuulliset painot hartioillasi ja ponnista pomppuun. Nolla-ajassa tulee yli 10 cm lisää pomppuun. Itse harrastelin noin 5 kuukautta harvemmin kuin kerran viikossa, ja lisää tuli noin 12 senttiä. Ei tullut terveysongelmia, mutta olen lukenut,  että lääkärit ei suosittele.

[Pasilan kiusaaja]

Pakko omalta osaltani allekirjoittaa Snoopyn ajatuksia hyvin pitkälti.

Mitä pitempää itse olen pelannut jalkapalloa on maalivahdin rooli hyvin pitkälti muuttunut.

Vielä kun olin ihan nappula sai veska ottaa sivurajaheiton käteen ja vähäsen siitä aikasemmin sai vielä oman pakin syötönkin otettua haltuun.

Nykyään itsekkin pelaan hyvin toisella tavalla maalissa kun edes 5 vuotta sitten. Nykyään koen melkeinpä itseni epäonnistuneeksi jos tilanne päättyy laukaukseen omassa päässä. Melkein kaikki tilanteet on joko ohjaamalla tai omalla katkolla olleet estettävissä. Vielä en ole onnistunut nostamaan itseäni jatkuvasti pelissä yli puolen kentän, mutta ympyrä on hyvin lähellä silloin kun pallo on toisessa päässä omalla joukkueella.

Tästä johtuu myös se, että harva vastustaja pelasi meitä vastaan viime kaudella enää pitkää palloa linjan taakse kovinkaan syvältä. Tästä johtuen joukkueen pallon prässääminen helpottui ja saatiin keskikentällä suuri määrä katkoja ja niistä pahoja vastaiskuja.

Snoopyn kanssa olen samaa mieltä, että nykyään yksi suurimpia hyviä maalivahteja erottava ominaisuus on jalalla pelaaminen. Mitä paremmin palloa pystyy hallitsemaan sitä vaikeammassa tilanteessa sen saa pelattua vielä omalla miehelle. Mitä tarkempi ja kovempi syöttötekniikka löytyy sitä parempaa positioon voidaan pallo pelata joukkueen kannalta. Mitä rohkeammin voidaan avata keskelle kenttää pelaajalle pallon jalkaa ja oikeaan asentoon sitä enemmän pelissä on tilaa laidoilla. Vastustaja joutuu puolustaa entistä enemmän keskustaa. Tästä johtuen pitkät rintapotkuina suoritettavat maatapitkin avaukset korostuvat. Pallo pelataan oman boksin sivulta maalivahdille jalkaan niin pystyy helposti avaamaan kontrolloidusti ylemmälle keskikentälle pallon yhdellä kosketuksella tai toiseen laitaan kahdella kosketuksella. Jos maalivahti pystyy tälläisiin ratkaisuihin, pelissä on aivan uusi ulottuvuus ja pelinopeus.

Toki maalivahdille torjuntataito on tärkein yksittäinen taito. Väitän, että Suomesta löytyy lukuisia maalivahteja jotka pystyisivät puhtaasti torjuntatekniikkaa tarkasteltaessa pelaamaan Euroopan isoissa sarjoissa. Valitettavasti urheilullisuus on se asia missä me jäädään ihan hirveästi jälkeen. Kuten tässä ketjussa on monesti sanottu niin maalivahdin pelipaikka vaatii järkyttävän suurta monipuolisuutta ja ennenkaikkea urheilullisuutta. Itse koen, että noin 12-14 ikävuoteen asti olisi hyvä harrastaa jotakin muutakin kuin jalkapalloa. Budolajit ja lentopallo ovat esimerkiksi loistavia harrastusta tukevia lajeja nuorella iällä. Näissä saa helposti sopivaa lajia tukevaa harjoittelua ja varsinkin budolajeissa oppii hallitsemaa omaa kehoaan.

Mitä itse on tullut valmennettua maaalivahteja niin eniten olen huolissani juuri näistä liikunnan perustaitojen puutteesta. Yllättävän usein aloittaessani valmentamaa 10-15 vuotiaita veskoja he eivät osaa tehdä perus voimisteluliikketä kuten kuperkeikkaa ja kärrynpyörää. Miten tälläisistä pelaajista pitäisi tehdä hyviä pelaajia, kun motoriikan alkeissa ei ole paljoakaa tietoa? Itse käytän varsinkin kuperkeikkaa harjoitteissani kuvaamaa maassa liikkumista.

[Snoopy]

Oli mukava lukea maalivahdin ajatuksia, useampi maalivahti saisikin ottaa enemmän osaa näihin keskusteluihin, normaalistihan täällä näistä keskustelee ja kommentoi kenttäpelaaja... Tosin samoja ajatuksia on ollut melkein kaikilla maalivahdeilla joiden kanssa olen puhunut viimeisten vuosien aikana ja onneksi tämä käsitys on muuttunut voimakkaasti viimevuosien aikana. Eriäviä mielipiteitä tulee maalivahdeilta joilla ei ole kykyä pelata jalalla, syy ja seuraus... Tähän vielä tarkennuksena, että mikäli potkuvoimaa on tarpeeksi jotta voi pelata palloa pitkänä, niin se ei tarkoita (siis mielestäni) että maalivahti osaisi pelata palloa jalalla.

Mutta nyt tulisi useimpien valmentajien ja varsinkin valmennuspäälliköiden herätä, miten valmennetaan näitä asioita yhtenäisesti kenttäpelaajien kanssa. Edelleen puolustuksen valmentaminen keskittyy pitkälti muutamiin hyvin yksinkertaiseen teeseihin, jotka ovat alakerran perusta, aivan niin kuin tuleekin olla, mutta itse alakerran pelaamisesta tulisi saada tehtyä monipuolisempaa.

Hyökkäyspään pelaamisesta saadaan tehtyä hyvin monipuolista ja välillä näkee erittäin hyviä ryhmiä, mutta itse toivoisin näkeväni enemmän harjoituksia joissa puolustus ja maalivahti pelaavat monipuolisemmin yhteen. Kierrättäminen on yksinkertaisuudessaan niin monotoonista, että jos oikeasti painottoman laidan pelaaja liikkuisi oikein saisi se pelattua kierrättämisen pois hyvin helposti. Nyt kaavoihin kangistuen edes vastustaja ei pelaa niin kuin pitäisi... Toinen tilanne mikä minua huolestuttaa on tilanne jossa pallollinen ja prässätty puolustaja tai laitapelaaja liikkuu kohti omaa maalivahtia. Tässä tilanteessa on mahdollisuus tehdä niin paljon virheitä jotka usein nuorissa vielä kostautuvat maalilla. Kolmas asia mikä tulisi opetella on miten saadaan nostettua tehokkaasti alimmaista puolustuslinjaa tarpeeksi ylös maalivahtia käyttämällä ja näin tehostamalla keskikentän linjaa.

Nyt liian usein näkee kuinka pelaajat osaavat tehdä vain yhden suuntaista liikettä kun maalivahdille pelataan pallo, kun olisi tärkeää saada kierrätykselle vaihtoehto ja varsinkin tulisi päästä roiskimisesta pois. Lähtökohtaisesti kun pallo pelataan maalivahdille on syy prässin/paineen purkaminen ja pallon pitäminen omalla joukkueella, nyt vain liian monesti luovutaan pallosta koska ei osata pelata palloa.

Myös omassa joukkueessa ongelmaksi on muodostunut (huoh.. luonnollisesti) maalivahtien huono jalalla pelaaminen, jota ei ole opeteltu tarpeeksi aikaisin. Joten esimerkiksi puolustajien ja maalivahtien yhteen pelaamisen opettelu on vaikeaa... Voi että kun tässä ryhmässä olisi pian taitoa tarpeeksi, jotta voisi opettaa miten pakotetaan vastustaja pelaamaan pitkää palloa
puolustuslinja ohi... On nimittäin mukava nähdä, kun kerta toisensa jälkeen maalivahti hakee pitkänpallon tai vaihtoehtoisesti puolustajat pelaavat niin hyvin yhteen, että vastustajan peli menee pelkäksi räiskimiseksi. Hyökkäyspeli on todella tärkeää, mutta puolustamisesta voidaan tehdä koko joukkueelle pohja joka ei vuoda, jolloin pallonhallinta on selkeästi meillä, sen avulla hyökkääminen on niin paljon helpompaa.

-Snoopy-

[Reisi-Denis]

Antti Niemen DVD-setti Maalivahdin Tie näyttäisi olevan Duosportissa kahdella kympillä, kannattaako hankkia?

[Reisi-Denis]

Antti Niemen DVD-setti Maalivahdin Tie näyttäisi olevan Duosportissa kahdella kympillä, kannattaako hankkia?

Tuolla hinnalla levyt hankittuani, väittäisin että kannatti. Treenit ovat yksinkertaisia, mutta niitä on pankissa aikamoinen määrä. Valikoiden loogisuudessa voisi tosin olla hieman toivomisen varaa, jotta treenit löytyisivät helpommin. Nyt levyillä on vain klippejä harjoitteista, jotka on nimetty "Harjoite 1, Harjoite 2 jne." Jotain fysiologiasta ja eri ikävaiheiden harjoittelusta tuohon olisi kaivannut, nyt harjoitteet otetaan itsestäänselvyytenä. Mielenkiintoisena lisänä on extra-dvd, jolla junnut saattavat saada pienen lisäkipinän harjoitteluun.

Kokonaisuutena paketti jää hieman etäiseksi, mutta tosiaan tuohon hintaan ei nyt mikään täydellinen huti. Omia harjoitusvalmiuksia lisäsin kopioimalla harjoitteet vielä vihkoon, josta ne löytyvät tarvittaessa huomattavasti kätevämmin.

[Eero Vastaranta]

Kiitos arviosta, laitoin itsekin tilaukseen.