Eli kun Aamulehden yleisönosastolta ja muualtakin lehdestä on tullut tähän postailtua näitä aivopieruja ja provoja niin jatketaan vielä. Tänään (Al 18.7.2006) oli taas yksi, toivottavasti provo, isolla kuvalla varustettuna. Kuvassa Zambrotta kieriskelee maassa Henryn pallonriiston/rikkeen jälkeen.
Ammattitaitona kaatuminenkin
Jalkapalloilun, tai urheilun yleensä, vihaajaksi en tunnustaudu, mitäpä jokseenkin harmitonta vihaisi. En vihaa edes älyttömän moottoriurheilun älyttömimpiä muotoja. Sen sijaan tunnustaudun kernaasti poleemiseksi ärsyttäjäksi, ja olen iloinen onnistuessani.
Lauri Jaakkola kirjoittaa (AL 15.7.): "Onko siis todella niin, että maailman parhaat jalkapalloilijat, jotka ovat eläneet käytännössä koko elämänsä pallo jalassa, eivät osu maalia kohti kuin vahingossa?"
Näyttää todella olevan, ihme kyllä, tilastot sen selvästi osoittavat. Yhtä huippupelaajan onnistunutta suoraa vetoa kohti voi laskea helposti kymmenkunta hutia. Vertaisin mestarihitsariin, mutta ajatellaanpa vielä vaikkapa kirurgia. Kirurgikin tarvitsee joskus onnea, mutta olisi aika kohtalokasta, jos vain joka kymmenes veitsen viilto osuisi oikeaan.
Toki upea laukaus on upea laukaus, mutta se on myös illuusio. Ja huippu-urheilun tenho kaikkinensa on pääasiassa illuusioiden tenhoa.
Enkä muuten puhunut mistään ammattimiesten "tempuissa piilevästä hipauksesta osaamista", vaan "virtuoosimaisista harhautuksista, hienoista syötöistä ja taitavista pallon haltuunotoista".
Olisin tosin voinut jatkaa puhumalla myös osumatarkkuudesta, mutta ei niinkään pallon vaan vastustajan nilkkojen suhteen, ja siitä miten hienoa on, kun vaikkapa akillesjänne katkeaa ja tuskainen pelaaja kannetaan paareilla kentän sivuun.
Tai niin no, onneksi hän yleensä palaa hetken kuluttua takaisin, ammattitaitoon kun kuuluu myös osata kaatua näyttävästi niin, että myös tuomari menee lankaan.
Miksi muuten vähäinenkin rike rangaistusalueella on pahempi kuin ilkeä temppu muualla kenttäalueella?
Lauri Jaakkola näyttää olevan sitä mieltä, että törkeydet ja huijaamiset ovat aina kuuluneet jalkapalloon.
Ovatko todella?
Mielenkiintoisin Lauri Jaakkolan väite kuitenkin kuuluu, että jalkapallossa on kyse inhimillisyydestä.
Hienovaraisesti en edes yritä arvailla, mitä ihmettä se voisi tarkoittaa.
Esa HelanderTäytyy yrittää kaivaa Jaakkolan teksti tähän vielä, kun on mökkeillessä mennyt ohi silmien.
