Palaan taas foorumin matkasektioon, tällä kertaa aiheena viime viikonlopun lyhyt jalkapallohenkinen pyrähdys
Saksa-Hollanti-akselilla. Reiluun kolmeen päivään mahdutin myös kolme peliä eri sarjoista:
Schalke-St. Paulibundesliigasta,
Duisburg-Greuther Fürth kakkosbundeksesta ja
Ajax-ADO Den Haag Hollannin Eredivisiestä.
Lippujen hankinta ja matkajunailutLentomatkojen ja hotellien löytäminen Suomesta keski-Eurooppaan ei nykypäivänä ole kummoinenkaan operaatio.
Parhaiten minulle sopivat yhteydet ja hinnat löytyivät SASilta, sekä meno Düsseldorfiin että paluu Amsterdamista
järjestyivät Kööpenhaminan kautta. Hintaa taisi tulla pari sataa suuntaansa varattaessa reilua viikkoa
ennen reissua. Hotellit löytyivät hotel.de:stä, alle satasella pääsi suht' priimapaikoille rautatieasemien
eteen Düsseldorfissa (ensimmäinen yö, suoraan lentokentältä rautatieaseman yhteydessä olevaan Ibikseen)
ja Essenissä (laatuhotelli Mövenpick, Gelsenkirchen taitaa olla sen verran pieni kaupunki että Schalken pelien aikaan
hotellit ovat täysiä). Kovin paljon satasta enempää per yö ei oikein olisi Ruhrin alueella saanut menemäänkään.
Amsterdamista minulla oli sen verran paikallistuntemusta että tiesin Leidsepleinin alueen olevan ihan ydinkeskustaa
mukavamman; baareja, ravintoloita ja elämää löytyy sieltä hieman enemmän. Jos hieman väärälle (siistihkön näköiselle
ja hyvin keskeiselle) alueelle harhautuu ja etsii illalla istahtamispaikkaa niin ko. coffeeshopeista on ihan turha
olutta pyytää. Kahvia toki saisi mutta asiakaskunta (sekin ihan siistin oloinen) on kyllä siellä nauttimassa ihan
muuta kuin kahvia. Tätä eksotiikkaa siis minulla oli jo koettuna (siis kahvin nauttimista) joten mieluummin menin
sitten Leidsepleinin taakse turistihotelliin.
Ottelulippujen suhteen minulla oli pari pienoista haastetta. Saksalaisseuroilla on toki jo pitkään ollut
nettikaupat, joiden toimintaan olen ollut valtaosin täysin tyytyväinen.
Duisburgin kanssa homma toimikin
näppärästi; nettikaupasta pystyi näkemään stadionin kaikki vapaat paikat ja valitsemaan haluamansa.
Varsin hyvä paikka löytyi kuluineen 35 eurolla ja lipun pystyi printtaamaan kotonaan. Helppoa, kohtuuhintaista
ja sujuvaa. Näin asia on enimmäkseen ollut pitkin Saksaa jo pitkään ja vastaavaan tasoon olin varautunut
tätäkin viikonloppua miettiessäni. Kuten parista seuraavasta kappalesta käy ilmi, näin ei aivan käynyt.
Schalken kanssa haasteena oli se että jo ennen kautta Schalke oli myynnyt 13/17 bundesliigan kotiotteluaan
loppuun. Valitettavasti tuo St. Pauli-peli oli niiden joukossa joten lipunhankinta nettikaupasta ei
ollut vaihtoehtojeni joukossa. Vaihtoehtoisia pelejä perjantai-illaksi olisi toki löytynyt kakkosbundeksesta
mutta koska kakkosbundesta olisi kuitenkin tiedossa lauantaina ja kieltämättä minua syyhytti päästä
näkemään sekä Schalken joukkuetta että Veltins-areenaa päätin kokeilla muita keinoja.
Viagogo.com lienee
tuttu joillekin täällä. Minulla ei kuitenkaan ollut yrityksestä aiempaa kokemusta. Viagogon idea on siis
toimia markkinapaikkana jossa "ylimääräisiä" lippuja ostaneet (esim. kausikorttilaiset jotka eivät
kaikkiin peleihin pääse) voivat myydä lippunsa eniten tarvitseville (= tarjoaville). Ilmeisesti yritys vetää
aika suolaisen siivun välistä. Tähän nimenomaiseen Schalken peliin oli lipputarjontaa seisomapaikoista VIP-
paikkoihin asti. Hintapyyntöhaitari taisi olla jostakin seitsemästäkympistä tuhanteen (!) euroon. Tarjonnasta ei
pystynyt useinkaan sanomaan kovin tarkasti minkälaisesta paikasta oli kysymys. Itse valitsin vähän
reilulla kahdella sadalla eurolla "Gerade Kat 1"-paikan joka tulkintani mukaan edusti sivualakatsomoa.
Viagogo lupasi toimittaa lippunsa UPS:llä. Lähettäminen jäi sen verran viime tippaan että melkein
ehdin soittamaan perään ennen kuin Viagogo sitten sai aikaiseksi mailin että kuori oli matkalla. UPS:lta
sitten pystyin seuraamaan kuoreni matkaan pitkin UPS:n Euroopan terminaaleja Helsinki-Vantaalle asti.
UPS:n kuriirin kuoresta paljastui sitten lippu M-katsomoon riville 30 eli ihan hyvälle paikalle. Viagogo
saattaa siis saada bisnestäni jatkossakin sikäli kun matsinälkäni on kyllin kova noihin hintoihin.
Sinänsä minusta on erittäin hyvä että tällaisia yrityksiä on olemassa; pitkän matkan takaa tuleva turisti
saattaa olla halukas maksamaan lipustaan moninkertaisen hinnan ja vastaavasti paikallinen kausikortti-
lainen ei välttämättä ihan joka peliin ehdi menemään.
Ajax taas odotetusti ilmoitti että heidän nettikaupastaan ei lippuja myydä kuin Hollantilaisille
(tässä siis kelpaisi varmaan luottokortti, jonka laskutusosoite on Hollannissa; passia en usko katsottavan).
Ulkomaisille turisteille myydään (lievästi korotettuun) hintaan paketteja joissa lippuun on bundlattu kaikenlaista
tarpeetonta ja lipun myynninkin hoitaa matkatoimisto (tässä tapauksessa
OAD Reizen). Minä päädyin
valitsemaan Kickoff-paketin, jossa pääsylipun lisäksi luvattiin kympin arvoinen Arena-kortti ja yksilöimätön
Ajax-fanituote. Mitään kuriirien ehtimisen jännittämisiä ei Ajax-kuvioon sisältynyt; sähköpostivahvistuksessa
kehotettiin saapumaan paikalle 2-2.5 tuntia ennen pelin alkua. Hollantilaisten joustamattomuuteen jo
aikaa sitten perehtyneenä tein saman tien päätöksen uskoa tätä suositusta. Mainittakoon nyt tässä että
olen jo vuosikymmenen elänyt siinä uskossa että Hollannissa on turha ulkomaalaisena lähteä ottelupäivänä
lippuluukulta yhtään mitään etsimään, vaikka olisi päivänselvää että peli ei tule myymään loppuun.
Schalke-St.PauliJalkapallomatkan tunnelmaan pääsin heti aamulla kävellessäni Ibiksestä Düsseldorfin asemalle. Puoli
minuuttia norkoiltuani alkoi jostakin kuulua kovalla äänellä puolen Ruhrin kansallislaulu "Scheisse BVB".
Esitystä piti yksi paikallisen Fortunan paitaan sonnustautunut nuori mies keski-ikäiselle Dortmundin
paitoihin pukeutuneelle pariskunnalle. Kaikilla oli hymy suupielessä. Scheisse BVB:tä sainkin kuunnella
matkan eri vaiheissa aika moneen kertaan. Kyseessä on siis Dortmundin Heja BVB-laulun uudelleen sanoitettu
versio. Noin kaukaa katsoen hommaan on tarvittu melkoista lyyristä lahjakkuutta: alkuperäisen hieman
mutkikkaammat säkeistöt on pudotettu pois ja tiivistetty omat tunnelmat kahteen sanaan "Scheisse BVB".
Vaikka tavallaan Borussiaa sympatiseeraankin (tai ehkä juuri siksi) tuon värssyn jatkuva kaikuminen
jaksoi vääntää minunkin naamaani hymyyn kerta toisensa jälkeen näiden parin Ruhr-päivän aikana.
Perjantai-iltapelit siis alkavat 20.30. Lyhyen Düsseldorfiin tutustumisen jälkeen (jalkapallokirjastoon
hankinta: Der Mythos Liebt, Die Geschichte des FC Schalke 04, Georg Röwekamp) kävin checkaamassa sisään
Essenin Mövenpickiin ja hyppäsin Gelsenkirchenin junaan reilun kymmenen minuutin matkaa varten. Kuten
odotettua oli oli juna melko täynnä sinivalkoisiin pukeutuneita Schalke-faneja, monet jo aika hyvissä
tunnelmissa, lauluääntäkin virittelivät useaan otteeseen niin että juna raikui.
Itse Gelsenkirchenin keskustasta ei ole pahemmin raportoitavaa; ilta oli pimentynyt ja alkanut marraskuinen
vesisade on tosi kylmä myös Saksan leveysasteilla. Aseman seudulla ilmeisesti kavereitaan odottaneet
sinivalkoisiin pukeutuneet fanitkin olivat koko lailla vaisumpia kuin junassa. Hyppäsin siis odotetun
täyteen ratikkaan joka suuntasi kohti Veltins-arenaa. Perille päästyä oli jäljellä muutama sata metriä
lisää kävelyä kylmässä tihkusateessa. Yksin ei tosiaan tarvinnut kävellä ("you'll never walk alone")
mutta marraskuinen tihkusade on tosiaan omiaan latistamaan tunnelmaa. Määränpää kuitenkin oli jo
näkyvissä.
Kuva. Veltins-Arena ulkoapäin. Olosuhteet, aika ja halu etsiä parempia kuvakulmia, kalusto ja kuvaustaidot
olisivat voineet olla parempiakin. Äkkiä sisään! Vaikka olen jossakin muualla tällä foorumilla ollut aika skeptinenkin katettuja stadioneja kohtaan niin
on pakko sanoa että Veltinsille sisään päästyä tunnelma muuttui kertaheitolla. Vaikka aulatilat eivät
olekaan lämmitettyjä on ne kuitenkin suojattu tuulelta (ja sen sisään heittämältä vedeltä) lasiseinin ja
kentänkin puolella oli katto päällä joten sade jäi todellakin ulos. Kuten kunnolliseen saksalaiseen peliin
kuuluu, oli päädyn seisomakatsomossa jo varsin hyvä miehitys paikalla ja ääntäkin viriteltiin. Ei
se nyt välttämättä tuntuisi hullummalta mennä Suomessakin loppusyksyn peleihin vastaaviin olosuhteisiin.
Terveisiä vaan kaikille Tapiolan Jalkapallostadionista tälläkin hetkellä kinaaville
Kuva. Aulatiloissa ei mitään sen kummempia krumeluureja tarvita. Sade ja tuuli pysyvät ulkona ja palvelut
pelaavat täydellekin katsomolle. Se kokeillaan lähes joka kotiottelussa. Veltins-Arena on aivan hulppea stadion! Väkeä taitaa bundesliigakonfiguraatiossa mahtua 62000, ja
kuten todettua tämä peli tuli täyteen. FIFAn ja UEFAn peleissä muutetaan sitten seisomapaikkoja
istumapaikoiksi ja kapasiteeti putuoaa lukuun 54000. Ainakin alakatsomon aulatilat ja oheispalvelut
olivat ihan riittävät; eritysbonus tosiaan siitä että tuuli ja sade eivät puhaltele aulatiloissa.
Mitään jalkapalloon kuulumatonta extrahienostelua ei normaalikatsomoihin oltu yritetty tunkea;
tilaa sen verran että mahtuu liikkumaan ja tarjolle olutta ja muuta perusurheilutapahtumaroskaruokaa.
Jonot vetivät hyvin, osin kiitos areenakorttien käytön. Tuossa on toki miinuksena se, että kertavierailijalle
saattaa jäädä muutama euro käyttämättä ja mennä hukkaan. Sen verran hintavaksi oli tämä kokonaisuus päässyt
muodostumaan etten jaksanut moisesta mieltäni pahoittaa vaan ostin kerralla sellaisen kortin että
pelioluet sai hankittua käymättä lataamassa välillä korttiin lisää saldoa.
Kuva. Pari tuntia ennen peliä ei hirveästi väkeä ollut kuin kuvan ulkopuolella olevassa fanikatsomossa.
Tässä kuvassa näkyy kuitenkin vierasfanien sektio ja huutojaan virittelevät hampurilaiset.Itse pelistä löytyy tarkempia tietoja esim. tuolta:
http://www.kicker.de/news/fussball/bundesliga/spieltag/1-bundesliga/2010-11/11/1013329/spielanalyse_fc-schalke-04-2_fc-st-pauli-18.html
Kuva. Peli käynnistymässä. Fanikatsomo tifoilee.Aika tasaisen ensimmäisen puoliajan 14. minuutilla
Raul vei Schalken johtoon. Toisella puoliajalla Schalken
voitto alkoi näyttää ilmeiseltä ja
Huntelaar ja Raul kaunistelivat lukemat 3-0:aan. Sinänsä Raulin peli
ei kovin kummoiselta näyttänyt; pelin alkuvaiheessa olin valmis olemaan sitä mieltä ettei välttämättä
kuuluisi kentälle tällaisessa pelissä. Boxin sisällä meni kyllä upeasti palloihin ja pisti pallot nätisti
maaliin. Miehen uran tietäen aika vaikea pitää noitakaan ihan sattumina tai onnenkantamoisina.
Kuva. Toiseenkin suuntaan kuvattaessa oli aika mukavasti väkeäTunnelma oli aivan upea. Lähes yhtäjaksoista oluenhuuruista huutomyrskyä. Välillä erottuivat myös St.
Paulin kannattajat toisesta päästä. Saksalaiset osaavat metelinpidon muutenkin ja tässä pelissä oli
koko joukko tunnelmaa nostavia tekijöitä: täysi tupa; lähes pakkovoiton paikka tuskaisen alkukauden
jälkeen; perjantai-illan ajankohta ja kotijoukkueen hallinta ja suht' paljon maalipaikkojakin. Kun
jotakin kuohuttavaa tapahtui kentällä, noustiin toki seisomaan kaikissa katsomoissa ja reagoitiin
aika äänekkäästikin. Tätä hurmahenkeä olin lähtenyt hakemaan! Tähän kun olisi vielä tullut väliaikatuloksia
joissa Dortmund ja Bayern ovat häviöllä niin ilta olisi ollut Schalke-faneille täydellinen. Tunnelmasta
mainittakoon vielä Gerald Asamoahin kunniakierros siviilit päällä ennen ottelua. Asamoah oli siis vaihtanut
Schalkesta St. Paulin riveihin 13 Schalke-kauden jälkeen. Yleisö näytti ettei ollut miestä unohtanut!
Kuva. Päätykatsomolla on jotakin sanottavaa. Näkyy kuvasta ja ennen kaikkea kuului paikan päällä.
Perjantai-illan kotijoukkueen kannalta mukavasti menevissä peleissä tällä porukalla on melkein aina
sanottavaa...Kaikella on loppunsa; niin myös tällä jalkapalloelämyksellä. Vaikka tämä reilun 200 euron hinnalla taisikin
olla kallein ikinä hankkimani ottalulippu sanoisin että hinta-laatusuhde oli kohdallaan! Elämyksen
loppuun kuului toki matka Veltinsiltä Gelsenkirchenin keskustaan täpötäydessä ruuhkaratikassa.
Muutaman miehen St. Pauli-faniryhmittymä yritti urheasti pistää kampoihin muutamalle sadalle Schalke-
fanille laulukisassa. Näitä tilanteita Saksassa kokeneet tietävät että huolimatta kovasta volyymistä
ne eivät ole vähimmässäkään määrin uhkaavia; ei nytkään. Schalke-fanit toki veivät volyymissä selvän
voiton mutta sovinnollisesti välillä kajautettiin pari laulua johon hampurilaisetkin voivat yhtyä:
Scheisse BVB kaikui komeasti niin kuin myös Gerald Asamoah-ooah-ooah-ooah-luritus.
Kuva. Loppuluvut jo taululla. Viime minuutteja mennään ja voitonlaulut raikuvat. Duisburg-Greuther FürthHotellini Mövenpick Essenin keskustassa oli siis nk. tasokas business-hotelli. Mieluusti olisin sen tiloissa
parannellut ottelu-uupumustani pidempäänkin mutta Duisburgin peli oli siis alkamassa jo klo 13. Junalla
olisin päässt Essenistä Duisburgin stadionin asemalle ihan suoraankin mutta kävin itse kaupungissa
pysähtymässä ja heittämässä reppuni matkatavaralokeroon.
Kakkosbundesliigan ottelutapahtumat voivat olla hyvinkin isoja, Duisburg-Fürth ei aivan kuulunut niihin.
Pelipaikka, Schauinsland-Reisen-Arena vetää maksimissaan 31500; tämän pelin yleisömäärä oli reilu 11000. Ihan
yksin ei nytkään tarvinnut junalla matkustaa tai Stadionille kävellä mutta ihan megatapahtumasta
tällä kertaa ollut kysymys.
Kuva. Schauinsland-Reisen-Arena ulkoapäin. Sijainti hiljaisella esikaupunkialueella. Kuten kuvistakin näkyy niin tuo 11000 jätti aika ison osan Stadionista tyhjäksi. Kunnon saksalaiseen
tapaan kotipäädyn seisomakatsomo sen sijaan vaikutti täydeltä eikä sitä todellakaan voinut moittia
hiljaiseksi! Myös Fürthiläisillä (Nürnbergin liepeiltä, 500 km päästä) oli 100-200 hengen huutosakki.
Jollakin tavalla pelillä oli merkitystä myös kakkosbundeksen sarjatilanteesssa, molemmat joukkueet kisaavat
samoista sijoituksista ja Duisburg halunnee takaisin ykkösbundekseen.
Kuva. Kaikinpuolin asiallinen, moderni ja toimiva "pikku" stadion 31000 katsojalle. Tällaista kun
ryhdyttäisiin pääkaupunkiseudulle rakentamaan niin sitä kutsuttaisiin megastadioniksi.... Yhteenvedon pelistä voi katsoa tuolta:
http://www.kicker.de/news/fussball/2bundesliga/spieltag/2-bundesliga/2010-11/11/1013620/spielanalyse_msv-duisburg-1_spvgg-greuther-fuerth-82.html
Kuva. Peli käynnissä. Sivukatsomoissakin oli väkeä mutta hyviä paikkoja tosiaan runsaahkosti tarjolla.
Tämä kuva siis otettu paikaltani. Vaikka olisin ensimmäisenä päässyt valitsemaan niin kovin paljon paremmalle
en olisi päässyt.Peli aaltoili mukavasti molempiin suuntiin; alussa sitä vei ehkä enemmän kotijoukkue ja lopussa Fürth loi
maalintekopaikkoja solkenaan. Pelin ratkaisuhahmo oli kotijoukkueen
Goran Sukalo kahdella maalillaan;
molemmat erikoistilanteesta päällä. Lisäksi herralle tuli niinikään erikoistilanteista kaksi ylärimapuskua ja
muutama muu boxin sisällä voitettu korkea pallo. Omalla pelipaikallaan keskikentän keskellä Sukalo ei minun
makuuni esiintynyt mitenkään vahvasti. Jälkimmäinen maali tosiaan tarvittiin pelin ratkaisuun sillä ennen sitä
Fürth oli luonut maalipaikkoja solkenaan ja tasoitus todella roikkui ilmassa. Duisburgilla oli joukkueena silmin
nähden voimat lopussa ja kaikki irtopallot jäivät vieraille.
Kuva. Duisburgin faneillakin oli täydehkö päätykatsomo joka oli paikalla hyvissä ajoin ennen ottelua ja
jolla oli äänenkäytön perusteet hallussa.Aikaisin alkanut peli luonnollisesti myös päättyi aikaisin. Voitosta huolimatta mitään ultrariehakasta tunnelmaa
ei stadionin ulkopuolelta tai junasta löytynyt. Lyhyen kaupunkikierroksen jälkeen nousin ICE-junaan joka vei
minut Amsterdamiin iltaa viettämään kahdessa tunnissa.
Kuva. Toisessa päädyssä sitten vähän enemmän tilaa. Huomaa fürthiläisten huutosakki ja heidän yläpuolellaan
yläkatsomossa mellakkapoliisit. Aina ovat paikalla enkä vielä kertaakaan ole nähnyt Saksassa niitä tarvittavan. Mainittakoon vielä (kun tiedän tämän menneen ohi moneltakin) että ilmeisesti kaikki ykkös- ja kakkosbundesliigan
joukkueet sisällyttäväät ottelulippuun oikeuden ajella Ruhr-alueen paikallisjunilla ottelupäivänä ilmeisesti
ilman kummempia rajoituksia. Tämä toki lukee lippujen pienellä painetussa tekstissä mutta ei niitä nyt
välttämättä aina muista lukea. Minä nyt tällä kertaa muistin.
Kahden businesshotelliyön jälkeen tiesin että kolmatta ei olisi odotettavissa; Amsterdamin Europa 92 vastasi hyvin
odotuksia pienine hieman nuhjuisine huoneineen, labyrinttimäisine käytävineen (rakennus selvästi ollut alunperin
asuntoja) ja turistien tavallisista tarpeista perilläolevine henkilökuntineen. Syömään mennessäni respaukko kyseli
tarvitsenko apua tyttöalueen ja coffeeshoppien (tehden merkitseviä hashiksen polttamista tarkoittavia eleitä)
löytämisessä. En tarvinnut mutta kiitin ystävällisesti ja löntystelin Leidsepleinin etnoravintola-alueelle syömään.
Ajax-ADO Den HaagReissun viimeinenkin peli edellytti aikaistettua heräämistä. OAD Reizen oli ilmoittanut että lipun voi hakea
10:00-10:30. Varasin varmuuden vuoksi puoli tuntia ylimääräistä siltä varalta ettei noutotiski ottaisi löytyäkseen.
Jouduin siis heräämään jo kahdeksan maissa ja ottamaan varmuuden vuoksi taksin hotellilta. Homma sujui kuin
rasvattu; suunnilleen kymmenen maissa löytyi aution ArenAn pääoven takaa OAD:n tiski. Ihan suoraa syytä en
keksinyt sille miksi lippujen jako lopetetaan jo 10:30. Jälkeenpäin tuli mieleen että mahdollisesti ko.
tiski on sitten lähempänä peliä jossakin ihan muussa käytössä. Tämä on siis kuitenkin pääsisäänkäynti
ja siitä lampsinee sisään kaikenlaista VIP-henkilöä jotka kaipaavat monenlaista palvelutiskiä. Mene ja tiedä;
olen kuitenkin oppinut ettei olisi hollantilaiselta mitenkään ennenkuulumatonta sanoa asiakkaalla päin
naamaa klo 10:40 ettei lippua enää voi saada. Niin tai näin, nimelläni varustettu kuori löytyi ja kuoren
sisältä kaksi älykorttia joista toinen oli ottelulippuni ja toinen areenakortti. Lisäksi lyötiin kouraan
punainen Ajax-lippis.
Kymmenen maissa ArenAn ympäristö oli jokseenkin autio, kuten minkä tahansa paikan kuuluukin olla kymmenen
maissa sunnuntaiaamuna. Ulospäin vaikutti siltä että suljettava kattokin oli kiinni ja hetken ehdin pohdiskella
mahtaisiko tästä tulla kahden katon alta katsotun pelin reissu.
Kuva. ArenA ulkoapäin. Sunnuntaiaamut ovat hiljaisia joka paikassa. Niin myös täällä. Tässä vaiheessa jo
lippu mukavasti taskussa. Huomaa kiinni oleva katto. Areenan ympärillä oli kaikenlaista kuppilaa ja isolla aukiolla joukko roskaruokastandeja jotka selvästi
odottelivat väkijoukon ilmaantumista. Valitsin yhden kuppiloista ja sisään kävellessäni kuulin kaukaista kuminaa.
Arvelin äänen lähtevän katon avaamisesta mutta kun näköyhteyttä ei ollut niin en voinut olla varma. Kolme
varttia kuppilassa riitti siihen että se muuttui typötyhjästä täpötäydeksi. Niinikään aiemmin autio aukio
oli täyttynyt ihmisistä ja toden totta, areenan katto oli auennut.
Kuva. Reilu tunti mennyt. Ympärilläkin on väkeä ja katto saatu auki. Vrt. edellinen kuva. Aika mennä sisään. Amsterdam ArenA sai aikanaan Litmas-huuman aikana Suomessa paljon julkisuutta ja olisi julkisuuden ansainnut
ilman Litmas-huumaakin. Euroopassa se oli katettujen Stadionien suhteen jonkinlainen edelläkävijä ja kuten
ylempää voi lukea sai Schalke-kokemus minut uskomaan kyseiseen konseptiin. Kapasiteetiltaan ArenA on aika lailla
identtinen Veltinsin kanssa: kokonaisuudessaan istumapaikoiksi konfiguroituna (taitaa olla Hollannnissa
pakollista) väkeä mahtuu vajaa 53000. Ulospäin rakennus näyttää paljonkin korkeammalta kuin Veltins kun
kentän alla on maanpäällisiä parkkitiloja, vastaavasti Veltins on rakennettu maavallien ympäröimänä. Sisältä
molemmat tosiaan tuntuvat suunnilleen samalta. Ihan vertailukelpoisilta paikoilta en päässyt näkymiä
vertaamaan, Veltinsillä olin alakatsomossa ja ArenA:lla huomattavan jyrkässä yläkatsomossa. Hyvin näki
molemmista.
Itse pelistä taas perustiedot löytyvät tuolta:
http://www.eredivisie.nl/statistieken/uitslag/1531331
Kuva. ArenA sisältä. Edustava kokelma mestaruusviirejä löytyy katosta. Kaikki niistä eivät ole mistään
pilipalikilpailuista. Suomalaisittain oli jonkinlainen pettymys, ettei
Teemu Tainiota nähty kentällä tai vaihtopenkillä.
Henkilökohtaisesti en ollut paikalle Teemun takia tullut mutta toki olisin mieluusti miehen nähnyt. Taitaa kuitenkin
herralla olla sellainen asema joukkueessa että mikäli koko keskikenttä on terveenä ja levänneenä niin Teemu ei
mahdu edes penkille. Sääli.
Kuva. Peli alkamassa. Vastapäisen nurkan yläkatsomon faniryhmä tifoilee. Ajax hallitsi ensimmäistä jaksoa keskikentällä aika selvästi ja sai puolittaisia maalintekopaikkoja luotuoa
jatkuvalla syötöllä. Jotenkin katsomoon asti aisti että niin pelaajat kuin yleisökin olivat varautuneet helpohkoon
voittoon ja odottelivat että maali ennemmin tai myöhemmin syntyy. Ei syntynyt: sen sijaan ADON
Wesley Verhoekteki jakson lopuksi vieraille 0-1-maalin.
Kuva. Peli käynnissä. Ajax juuri aloittanut ADOn vierasmaalin jälkeen. Toiselle jaksolle odottelin Ajaxiltä terästäytymistä mutta toisin kävi; paikkoja taisi tulla vähemmän kuin
ensimmäisellä jaksolla ja aika tiimalasissa valui tyhjiin. ADO esitti toisella jaksolla maailmanluokan ajanpeluu-
ja filmausnäytöksen parhaaseen romanialais-argentiinalaiseen tyyliin. Tiedätte kyllä: vitkuttelua heitoissa,
maalipotkuissa ja pitkiä makailuja lähes joka kontaktin jälkeen. Kaksi ajanpeluuvaroitusta tuli, minusta olisi voinut
antaa hyvin viisikin. Kotiyleisön suosikiksi pääsi maalinkin tehnyt Verhoek hankkimalla ansaitun keltaisen aikailemalla
kulmapotkun antamisessa ja lopuksi lähes ottamalla punaisen hitaalla hiihtelyllään vaihtoon mennessään. Tämä irrotti
sinänsä yllättävän hiljaisen amsterdamilaisyleisönkin kielenkannat.
Vaikka yllä arvionkin Ajaxin kokonaisesitystä nihkeksi niin on muistettava että kentällä oli aika valtavasti taitoa
(esim. MM-kisoissa hyvin esiintyneet
Stekeleburg, van der Viel ja Suarez ja muutama muu Hollannin maajoukkueesta
tuttu nimi) ja se toki näkyi joukkona taitavia suorituksia kautta linjan. Kyllä noita esityksiä olisi pidenpäänkin
kelvannut katsoa.
Kuva. Jonkin verran jäi vapaatakin kapasiteettia mutta yleisömäärä kuitenkin ihan kohtuullinen 44000/53000. Tunnelmassa jäätiin tosiaan yllättävän paljon Schalken oluenhuuruisesta huutomyrskystä. Yleisöä oli ihan mukavasti
(liki 44000) paikalla mutta aika lailla suomalaiseen tyyliin istuttiin katsomossa väriä tunnustamatta hiljaisesti
murjottaen. Pienehkö (kaikki on suhteellista; olihan niitä oikeasti aika paljon) fanikatsomo oli stadionin vastakaisen
nurkan yläkatsomossa ja heiltä löytyi hieman yritystä. Tunnelmaan vaikutti varmasti aikainen ajankohta ja
tietynlainen pelin nihkeys. Minkäänlaista näkyvää tai kuuluvaa ADO-fanien ryhmittymää ei katsomosta silmiin
tai korviin osunut. Sinänsä aika yllättävää kun kuitenkin oltiin alle tunnin matkan päässä Haagista.
Matkan loppuyllätykseksi SAS tarjosi sitten rujon tekstiviestin että paluulentoni on peruutettu, ilman tietoa
korvaavasta yhteydestä tai majoituksesta yön yli. Soittamallahan nuo toki selvisivät mutta viestin tullessa sattuivat
matkatavarani, jossa puhelinnumerot yms. ovat olemaan Amsterdamin toisessa päässä. Tavallista enemmän puhelinsoittoja
meni tällä kertaa jatkoyhteyden ja majoituksen varmistamiseen. Pienet pyyhkeet SASille tästä, muut palveluntarjoajat
selvisivät ihan kunnialla.
LopputunnelmiaMinulla on jalkapallomatkojen jälkeen aina tyytyväinen olo, niin tämänkin kerran jälkeen. Varmaan niin tulee olemaan
siihen asti kunnes oikein paha yllätys (kuten se ettei lippua tulekaan) iskee. Ruhrin alue varmaan pysyy jatkossakin
jalkapallomatkakohteena, joukkueita ja pelejä on paljon (ja tapahtumat hyviä), seutu itse ei ehkä ole ihan
mielenkiintoisin matkakohde (mistä seuraa laatuhotellit turistihotellin hinnalla!) mutta ei näillä matkoilla
välttämättä otteluelämyksen lisäksi muita elämyksiä olla hakemassakaan. Muita elämyksiä haen sitten muilta matkoilta.
Hollantikin on toki mielenkiintoinen matkakohde mutta nyt kahden ko. maan sarjapelin kokemuksella Hollanti ei ole
ykköslistallani jalkapallomatkakohteista. Kaikki käytetyt palvelut vastasivat suunnilleen odotuksiani, SAS olisi
ehkä voinut hoitaa vähän taitavammin peruuttamansa lennon.
E. Imageshack kenkkuili ensimmäisen kuvan kanssa. Laitoin uudestaan.
E2. Ja vuosien jälkeen Imageshack näköjään kenkkuillut Schalke-fanipäätykuvan kanssa. Laitoin senkin uudestaan ja nyt näkyy jälleen. Mikähän noissa on?
E3. Ja taas lisää Imagesäkin hukkaamien kuvien paikkailua. En aio luovuttaa
.
