Pallo on pyöreä - Herkun matkat maailmalla

[Herkku]

Terveisiä Kolkatasta! Olen suurseura East Bengal Unitedin vieraana ja koetan tyrkyttää niille samalla erästä suomipoikaa hyökkäyspään jokapaikan höyläksi. Männä viikolla osavaltioliigan loppuhuipennuksessa verivihollista Mohun Bagania vastaan stadikalla vaatimattomat 90 000 silmäparia. Vielä jäi 30 000 paikkaa vapaiksi. Mikäli joku oikeasti keräilee futiselämyksiä, niin Kolkatan paikalliskamppailu kannattaa ottaa ohjelmaan.

Valkonaama katsomossa kiinnostaa aina, joten annoin lonkalta puolen tusinaa haastattelua. Nyt täällä luullaan, että minä olen se uusi starahyökkääjä. Toimittajat näkyy kysyvän ympäri maailmaa ympäripyöreyksiä. On nämä kuitenkin ihan futishulluja, sillä aamutreeneissa, joita pääsin seuraamaan, klo 9 paikalla oli n. 20 toimittajaa, kuvaajaa ja kameramiestä.

East Bengalilla on oma harjoituskeskus, jossa klubitalo ja pystejä sekä viirejä maailman eri kolkista. Seura on kiertänyt ympäri maailmaa pelaamassa jo 50-luvulta lähtien. Eilen olin seuraamassa kansallisen ammattilaissarjan I-Leaguen kauden avausmatsia, jossa vastaan asettui Mumbaista oleva ONGC. Lopputulos 1-0 kotijoukkueelle aussivahvistuksen Tolgay Ozbey:n 80. minuutilla tekemän puskumaalin ansiosta. Paikkoja oli enempäänkin, mutta intialainen huippulupaus Robin Singh ei saanut sudittua palloa laillisesti rysään. Avausjaksolla aussipoika ja Singh kyllä laittoivat hienosta hyökkäyksestä verkot tötterölle, mutta linjamies liputti ihmeellisesti paitsion. Tuomarit on täälläkin puusilimiä, jos se nyt kellekään on uutinen. Eli oikea joukkue voitti.

Kannattaa pistää nimi Robin Singh mieleen. Jos pääsee täältä pian pois ulkomaille, niin voi tehdä komean kansainvälisen uran.

Matsin jälkeen menin East Bengalin englantilaisen koutsin Trevor Morganin kanssa after match -pintille, jonne mukaan lyöttäytyivät myös Singh ja Ozbey. Hulvattomia heppuja kaikki ja mukaan iltaa viettämään tuli myös ainoa Intiassa (tällä hetkellä) oleva meidän edustama pelaaja, Junior Obagbemiro. Junior aloitti kautensa jo perjantaina Chirag Unitedin riveissä. Aloitus ei olisi voinut olla parempi, sillä hän tuikkasi heti pari kassia ja johdatti joukkonsa voittoon 2-1. Vastustajana oli Intian pöllöliiton ihmeellinen veto tämän vuoden liigaan eli U21-maajoukkue. Vai oliko se U19? Vai U23? En nyt tähän hätään muista.

Chiragin intialainen koutsi pääsi lyömään lyötyä ottelun jälkeen ja sanoi, että jos tässä on Intian maajoukkueen tulevaisuus niin saatte kaikki unohtaa MM-kisaunelmat 2018 ja 2022. Ja lisäsi vielä, että jos kehitys on tätä niin Intia ei pelaa kisoissa vielä edes vuonna 4018.

Matka jatkuu Thaimaan aurinkoon, jossa ei kyllä ehdi hirvesti loikoilla altaalla, sillä on puolenkymmentä seuraa tavattavana.

Intialaisesta futiksesta olen aiemmin vähän kertoillut tuossa toisessa otsikossa, mutta kun näitä muitakin maita sotkeutuu näihin jorinoihin, niin ajattelin avata uuden topikin.

[Herkku]

Pistänpä tänne vielä viime viikon hulinaa, niin uskotte itsekin

http://www.youtube.com/watch?v=dXCuZWbL7Vo

[HÄI]

Jos oon vähän alle Suomen kasidivarin tason pelaaja, niin Intiassahan varmaan saisi ihan ammattilaissopimuksen?

[kluru]

Jos oon vähän alle Suomen kasidivarin tason pelaaja, niin Intiassahan varmaan saisi ihan ammattilaissopimuksen?

Eikös tuolla Intiassa jotkut suomalaiset jantterit käyny höntsäämässä vai muistanko ihan väärin?

[Herkku]

Intiasta en tiedä, mutta ainakin hyvä ystäväni Tomi Ylikukkonen pelasi Sri Lankan pääsarjaa työskennellessään Colombossa vuoden verran. Sixten Boström pelaili 90-luvun vaihteessa Singaporessa ja Marko Tuomela jossain päin Kiinaa vuonna 2003. Oliko se Jukka Veltheim, joka oli käynyt Malediiveilla pelaamassa? Malediivit on yllättävän kova tekijä etelä-Aasian maiden joukossa suhteessa pikkuruiseen kokoonsa ja pelaajien määrään.

Joka tapauksessa aika vähänhän näitä sankareita on ja varmaan siitä johtuu myös se, että tuon maailmankolkan futista Suomessa tunnetaan niin vähän. Liigojen tasoa ei voi päätellä pelkän FIFA-rankingin perusteella eikä sieltä tulevien pelaajien tasoa myöskään ole syytä lähteä vähättelemään. Monet ammattilaissarjat ovat suhteellisen tuoreita, jonka takia pienen häilyväisyyden, jopa kaoottisuuden, ymmärtää. Taloudelliset resurssit näillä sarjoilla kuitenkin on nousta varteenotettaviksi pelipaikoiksi monille Euroopassakin tällä hetkellä potkiville pelaajille.

[Shefki Wilson]

Vähintäänkin hämäävä otsikko, Vuorisen topik tosin joutaisikin tähän osioon.

[Herkku]

Matka siis jatkui Thaimaahan. Kolkatan viileähköt +15-asteiset yöt vaihtuivat Bangkokin 24h sykkeeseen, joka saa hien virtaamaan oli päivä tai yö pimeä. Ei Kolkatan yöelämäkään pahasta ollut, mutta onhan Thaimaa tässä suhteessa jotain ihan muuta. En ihan spartalaisen tyynesti ohittanut jokaista oluthanaa, vaan saatoin välillä löysätä kravattia ja hengittää sisään Bangkokin bensankatkuista yötä, katsoa futista isoilta näytöiltä ja imaista muutaman Singhan kurkkuun. Jossain siellä syvällä neonvalomeressä istuskelin kadulle avautuvalla baaritiskillä ja mietin, että tänne kuivalle maallekin on moni mies hukkunut. Ja kuinka helppoa se olisikaan. Täällähän jokamiehen pyhä kolmiyhteys, pillu-pallo-pullo, iskee kasvoille kuin Korkkari. Kovettamalla mieleni koetin keskittyä olennaiseen eli seurojen sekä jalkapallovaikuttajien tapaamiseen eikä mopo karannut käsistä baarikaduilla.

Ensimmäisenä päivänä tapasin paikallisen pöllöliiton senior vice presidentin, joka oli myös politiikassa mukana. Entinen ministeri, joka oli juuri perustanut "Sports Party of Thailand" -nimisen puolueen. Sanoin, että tuollaiseen puolueeseen minäkin voisin liittyä. Tavoittelussa oli urheilu- ja matkailuministerin salkku seuraavissa vaaleissa. Hän tunsi joka seuran hyvin ja niiden toimijat. Sain häneltä siunauksen, että voisin käyttää hänen nimeään suosittelijana, kun lähestyisin seuroja.

Viikon aikana suunnitelmissa oli tavata 5-7 seuraa suurista pienempiin. Google-scouttauksen perusteella tulin siihen tulokseen, että maan mahtiseurat olivat Muangthong FC, Bec Tero, Chonburi FC ja Thai Port. Nuo olisi ainakin hyvä tavata ja vaihtaa käyntikortit. Ykköstavoitteena viikon aurinkolomallani oli, että saisin tyrkättyä maaliskuussa alkavalle Thai-kaudelle ainakin yhden suomalaisen pelaajan jonkin seuran riveihin. Mahdollisesti useampiakin, mikäli halukkaita olisi.

Ensimmäisenä maanantaina en saanut ketään kiinni, vaikka soitin kaikki seurat läpi. Epäilys alkoi hiipiä puseroon, että eikö tämä ollutkaan näin yksinkertaista...? Olisiko pitänyt lähettää telefaxia tai kirjekyyhkyä ensin? Savumerkkejä? Illemmalla, virka-ajan jälkeen, sain tietää, että eilen oli ollut kuninkaan synttärit ja sen takia myös maanantai oli vapaapäivä.

Seuraavana päivinä sovin palavereita ja loppuviikon kiersin tulkin kanssa seuroja. Thai Port FC:lla oli mukavan oloinen stadion, jonne mahtui jotain 12000 katsojaa. Vieressä harjoituskenttä, jossa oma klubirakennus ja fanikauppa. Paikka oli lähellä Bangkokin jokisatamaa, jonka satamayhtiö siis seuraa sponsoroi ja jossa seuran juuretkin ovat. Viime vuonna he voittivat jonkin Thaimaan kakkoscupin, jota Toyota sponsoroi. Sen takia heidän kautensa alkaa kuulemma jo tammi-helmikuun vaihteessa, kun he matkustavat Japaniin ottaakseen osaa Toyotan kansainväliseen turnaukseen. Haastoin tunteroisen verran joukkuen valmentajan kanssa, joka puhui englantia. Myös seuran fysio oli toimistolla hääräilemässä. Kaveri oli julmetun iso nigerialainen ja pelannut kuulemma maajoukkueessa asti aikoinaan. Valmentaja kirosi viime vuoden joukkuettaan, joka oli menestyksen huumassa alkanut ahneeksi ja ryhtynyt vaatimaan huimia palkankorotuksia. Koutsi oli valmis laittamaan mäkeen kaikki ja hommaamaan uudet tilalle. Onneksi en tullut tyhjin käsin paikalle.

Seuraavana tapasin Chonburi FC:n, joka taituroi itsensä paikallisen FA Cupin voittajaksi kuluneella kaudella. Finaali pelattiin niinkin myöhään kuin marraskuun lopulla. Sarja Thaimaassa kestää maaliskuun lopusta loka-marraskuun vaihteeseen. Vähän kuin Ruotsissa siis. Chonburi sijaitsee Bangkokista Pattayan suuntaan jossain siinä puolivälissä. Mukavasti meren rannalla kuitenkin ilman Pattayan turistimassoja. Miellyttävä kaupunki, jossa kaksi upouutta stadionia. Chonburin paikalliskilpailija nousi seuraavaksi kaudeksi liigaan ja tiedossa on 20 000 ihmistä paikallismatseihin ja tulikivenkatkuisia jälkipelejä viehättävissä merenrantaravintoloissa. Chonburi pelaa ensi kaudella AFC Cupin lohkovaiheessa, joka vastaa Eurooppa Liigaa tällä mantereella. Etsivät seuraavaksi kaudeksi kunnon kirurgisiin toimenpiteisiin pystyvää maaliruiskua. Siispä antennit pystyyn ja sellaista etsimään. Seuran general manageri oli kovasti mielissään, kun tulin häntä Thaimaaseen asti tapaamaan. Olin kuulemma ensimmäinen urheilumanagerointifirman edustaja, joka oli tullut paikan päälle tutustumaan. Muut vain lähettävät sähköpostia.

Hyvin menneen päivän jälkeen pieni virvoitus baarikaduilla oli paikallaan. Tulkkini kertoi vähän yleistä asiaa Thaimaan liigasta. Se on viisi vuotta sitten perustettu paketti, jossa katsojamäärät ovat olleet tasaisesti nousussa. Sponsoreiden mielenkiinto on lisääntynyt ja nyt osalle seuroista sponsoreita on suorastaan jonossa. Televisiointi tuo myös rahaa joukkueille. Vaikka Valioliiga varastaakin mielenkiintoa, niin ihan kaikki eivät ole mieshuorauksen kannalla. Myös tulkkini oli Muangthong FC:n kannattaja.

Muangthong FC olikin seuraavana listalla. He voittivat mestaruuden kaudella 2010 ja pelaavat seuraavan vuoden helmikuussa paikasta auringosta eli Aasian Champions Leaguen lohkovaiheesta. Tuonne päästäkseen pitää kuitenkin raivata tieltä parikin seuraa, joten saapa nähdä. Heidän "ostoslistaa" en vielä saanut, sillä koutsi oli vielä lomilla. Kyseessä on kuitenkin seura, jolla on varaa maksaa ja jopa ostaa pelaajia. Muangthongin kautta on siirtynyt pelaajia myös Eurooppaan. Viime kauden jälkeen Budapestiin sekä Gent AA:han. On huhuttu jopa miljoonakorvauksista, joten mikään pelaajien hautausmaa Thaimaa ei ole. Varsinkin Chämppäriliiga ja AFC Cup ovat loistavia näyteikkunoita suurempiin liigoihin.

Näiden seurojen lisäksi tapasin vielä Bec Teron, jonka Coach Butler oli Intian East Bengalin Coach Morganin hyvä kaveri, sekä Pattaya FC:n, jolla oli hyvinkin tarkat tiedot millaisia pelaajia tullaan ensi kaudeksi värväämään. Muutaman muukin seura tuli tutuksi matkan aikana ja näillä kontakteilla on hyvä jatkaa kohti ensi kautta. Jos en ihan hommia ryssinyt, niin ainakin hyviä näyttöpaikkoja on tarjolla Thaimaassa edustamillemme pelaajille. Ja luulenpa, että joku suomifutaajakin saa tuon maan liigan korkattua ensi maaliskuussa, kun sarja taas käynnistyy. Ja mikäs olisi tuolla elellä ja pelata. Thailand land of smiles

Reissun lopulla jännityskäytää nosti lähinnä Finnairin lakko, mutta siitäkin selvittiin hienosti ja paluu lumimaailmaan tapahtui ilman kommervenkkeja. Ennen Oulun konetta kävin vielä Aalto-yliopistolla kertomassa yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä muutamalle paikalle vaivaantuneelle. En kunnolla nukkunut 48 tuntiin, mutta onnellisena kurvasin kotipihalle ja kaaduin HH:n viereen. Nyt se työ vasta alkaa, kun pitää ryhtyä etsimään oikeat palikat oikeisiin lokeroihin. Seuraava reissu suuntautuu Aasiaan taas tammikuussa, joten palataan sitten aasiaan - tai asiaan.

[Luigi Kempes]

Eli olet tarjoilemassa siellä Petter Meyeria?

[Herkku]

Eli olet tarjoilemassa siellä Petter Meyeria?

http://areena.yle.fi/video/1546586

http://svenska.yle.fi/nyheter/artikel.php?id=203834

Joo, Petter on ennakkoluuloton pelimies. Mikäli soppari saadaan Intiasta, niin tiedossa on pelejä liki tai jopa yli 100 000 katsojan silmien alla. Lykkyä tykö!

[Luigi Kempes]

http://areena.yle.fi/video/1546586

Valitettavasti ruotsin ymmärtämisen taso ei ole kovin korkea itselläni.

[Ilkis]

Ottavatkohan intialaiset pääsarjaseurat suomalaisia maalivahteja vastaan? Olisi unelma pelata intiassa kausi tai toinen

[Herkku]

Ottavatkohan intialaiset pääsarjaseurat suomalaisia maalivahteja vastaan? Olisi unelma pelata intiassa kausi tai toinen

Intiassa on 3 ulkomaalaisen (+1 aasialaistaustainen) sääntö, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että ulkomaalaiskiintiö käytetään kyllä muille paikoille kuin tolppien väliin. Yleisesti ottaen ulkomaalaisvahvistukset ovat melko huonoja siihen nähden millaista tiliä saavat. Seurat kierrättävät samoja naamoja vuodesta toiseen eikä ulkomaalaisten taso nouse juurikaan. Kun pelaajat ovat monesti pelikurittomia ja taktisesti köyhiä afrikkalaisia, niin heidän "esimerkkinsä" ei ole omiaan nostamaan sarjan tasoa vaikka yksilötasolla olisivatkin ihan ok.

[Herkku]

Reppureissailun lomassa tänne saa laittaa hieman jo oikeaakin uutista. Eli Kallion Toni ja Muangthong United FC pääsivät yhteisymmärrykseen kuinka yhteistä tietä tulee tulevaisuudessa kulkea. http://www.topspot.fi/?p=567

Olen iloinen Tonin puolesta, että asia saatiin suhteellisen kitkattomasti päätökseen, vaikka valmentajan vaihdot ja pieni pakollinen & paikallinen häsläys saivatkin aikaan hämmennystä. Iloinen olen myös siitä, että Toni on ennakkoluulottomasti lähtenyt kulkemaan tietä, jota moni pohjoismaalainen palloilija ei ole vielä kulkenut. Toivon, että tämä lisää tietämystä Aasian futissarjoista ja on innoittajana monelle muullekin futaajalle lähteä ansaitsemaan elantoa vähän kauempaa. Kotomaassa on totuttu tuijottamaan vain sumuisten saarien potkiskelua, kun samaa lajia harrastetaan myös Euroopan ulkopuolella. Pätkääkään väheksymättä sitä työtä mitä suomalaiset seurat kotimaassa tekee, niin myös seuratasolla kauemmaksi rajojen taakse katsominen kannattaa. Annettavaa ja opittavaa on puolin ja toisin niin seuroissa kuin liitonkin tasolla. Mutta eipä mennä nyt saarnaamaan, sillä tämä on, niin kuin sanoin, iloinen päivä. Joten lähdemme Tonin ja paikallisen liikekumppanini kanssa kilistelemään Bangkokin sykkeeseen!

Viikko jatkuu siten, että huomenna minulla on palaveri paikallisen palloliiton johtajan kanssa sekä sen jälkeen Muangthongin GM:n luona. 14-15.1 on Thai Football Expo, jossa on kaikki seurat edustettuina. Siellä varmaan saan solmittua lisää suhteita ja mikäpä jottei trialipaikkoja muutamalle muulle futarille.

Tonin kommentteja huomenna täällä tai firmani sivuilla.

[JMP]

Intiasta en tiedä, mutta ainakin hyvä ystäväni Tomi Ylikukkonen pelasi Sri Lankan pääsarjaa työskennellessään Colombossa vuoden verran. Sixten Boström pelaili 90-luvun vaihteessa Singaporessa ja Marko Tuomela jossain päin Kiinaa vuonna 2003. Oliko se Jukka Veltheim, joka oli käynyt Malediiveilla pelaamassa? Malediivit on yllättävän kova tekijä etelä-Aasian maiden joukossa suhteessa pikkuruiseen kokoonsa ja pelaajien määrään.

Sixten Boström pelasi 90-luvulla Singaporessa.

Ihan mielenkiintoista (ja hienoa), että sait Kallion tasoisen pelimiehen tuonne "myytyä". Siis tarkoitan tässä, että ihan oikeasti suht' ansioitunutta pelaajaa pääsit viemään maailmalle. Veikkaan, että vahvistaa joukkuetta.

[vessis]

Tonin kommentteja huomenna täällä tai firmani sivuilla.

Mihnä kommentit??

[Tinkerlmatz]

Mihnä kommentit??

On tainnut ilta venähtää...

[Herkku]

Uh, huomenna! Tai ainakin yliylihuomenna. Tai laitetaan vähän tuohon mitä muistan. Kiirettä pitää. Kun täällä kerran on, niin joka paikkaan pitäisi ennättää samalla kertaa. Muutama muukin suomipeluri tänne mahtuu, joten pitää koettaa takoa, kun rauta on kuumaa. Oli tarkoitus tehdä joku pieni haastattelu Tonista kotisivuille, mutta sehän jäi siinä humussa tekemättä.

Käytiin siis kilistelemässä sopparin kunniaksi ennen kuin Toni lensi yölennolla Suomeen muutamaksi päiväksi. Hän sanoi yhdeksi syyksi tänne tuloon sen, että hänellä on tehokasta peliaikaa muutama vuosi jäljellä ja Eurooppaa on kierretty ristiin rastiin. Aluksi aasialainen häslinki oli mennä vähän yli ja ohi, mutta loppujen lopuksi asiat saatiin reilaan. Lempinimensä "Bonecrusher" on jo väännetty lehdistössä paikalliselle murteelle ja kuvat harkkapeleistä, joissa vastustajan skalppi on Tonin navan kohdalla, leviävät mediassa. Tonista lisää myöhemmin hänen itsensä blogaamana. (tästä ei kyllä mitään vielä sovittu )

Huomenna KooTeePee-fanien varmasti muistama David Davidson saapuu Thai Port Fc:n riveihin. Hän löytyi Tadzikistanista, josta muilutin hänet Uzbekistaniin ja jos kaikki futisjumalat ovat suosiollisia, niin hän on aamulla Bangkokin lentokentällä, josta lähden miehen noutamaan. Tämä tarina on varsin erikoinen, sillä kaveri oli vähintäänkin jumissa Tadzikistanin periferian vuoristokarabahissa. Hänen seuransa siellä halusi uusia sopimuksen ja nimen paperiin ja oli viekkaasti jättänyt parin viime kuun palkat maksamatta lupaillen niitä vähän niin kuin allekirjoitusbonarina pelaajalle, jos hän vielä jäisi seuraavaksikin kaudeksi. Tyyliin; jos et sainaa, niin et saa rahojasi. Aika kätevää. Koska Suomessa? David sitten soittamaan siitä Saranlinnan Markolle joskus joulukuun alussa, että olisiko mitään peliä jossain muualla. Rahaa ei ole eikä seura maksa palkkaa ja liittoon ei auta valittaa, kun ne on samat miehet siinä juonessa mukana. Rästissä oli jotain lähemmäs 10k$. David sanoi puhelimessa, että ei haittaa vaikka rahat jää, kunhan vain pääsee maasta pois. Edellisen kauden hän väänsi Kazakstanin liigassa FC Tarazin joukkueessa, jossa asiat sentään luistivat.

Minä juuri Thaimaassa käynneenä kyselin Makelta miehen taustoja ja katsoin parit videot juutuubista. Yli 190 senttinen keskikentän rouhija laittaa thai-pelaajista matkaevväät, joten tuumin, että jos se on Tadzikistaniin päässyt, niin eiköhän sieltä löydy tie uloskin. Kysyin Davidilta, että paljo sulla on rahhaa. Not much, se sanoi. No, hou much? Less than ten dollars, sir. Ryanairin siivillä sillä ei pääsisi edes vessaan saati sitten Tadzikistan Airwayssillä, joten sähkötin hänelle 500€ Western Unionilla. Samalla päätiin liittyä Western Unionin kanta-asiakkaaksi, kun tuumailin, että tämä on tuskin viimeinen kerta, kun palvelua käytän johonkin jumalien hylkäämään maahan rahaa lähettäen. Ja eihän siihen kauaa mennytkään, kun laitoin jo toisen samanlaisen summan matkaan. Ensimmäinen viikko meni Thai Port FC:n kutsua odotellessa, sillä kävi ilmi, että seuran sihteeri ei osannut käyttää sähköpostia ja lopulta minun paikallisen yhteyshenkilön piti käydä näpyttelemässä se lappu ja ottaa nimet sekä leimat paperiin ja lähettää se eteenpäin. David odotteli paperia vuorten ja jakkihärkien ympäröimänä. Kun hän sen viimein sain, niin ensimmäinen rahaerä riitti vain poispääsyyn vuoristokarabahista Dushanben porteille ja kolmen päivän Uzbekistanin viisumiin sekä särpimeen + yösijaan.

Tuohon kolmen päivän viisumiaikaikkunaan piti osua satumainen onni eli löytää Tashkentista Thaimaan konsulaatti, josta olin lukenut vain huhuja netistä venäjäksi ja jonkun Davidin uzbekistanilaisen kaverin epämääräisiä tarinoita, että joku uzbekistanilainen oli kuulemma saanut Thai-viisumin Tashkentista joskus. Mitään yhteystietoja ei löytynyt tuohon konsulaattiin yhdeltäkään hakemaltani Thaimaan valtion sivuilta. Lähin lähetystö oli Moskovassa sekä toinen sitten Iranissa. Ghanalaisissa passeissa on se vika, että niitä ei oikein hyväksytä mihinkään ilman viisumia. Nigerialaiset passit ovat vielä epähalutumpaa tavaraa maailmalla. Ja ne viisumit maksaa aika paljon. Mutta onhan meillä Western Union. 3pv transit-viisumi Uzbekistaniin Ghanan veijarille maksoi yli 100 dollaria, mutta onneksi se aktivoitui vasta rajanylitys hetkellä. Sen takia David väijyi Tadzikistanin ja Uzbekistanin rajalla viikonlopun yli ja ampaisi matkaan vasta tiistaiaamuna. Uzbekistanista nimittäin on suora lento Bangkokkiin ainoastaan torstaisin ja lauantaisin ja viisumin saannissa voi kolme päivää olla hyvinkin lyhyt aika. Oli siis optimoitava kaikki käytettävissä olevat sekunnit.

Lentojen ja viisumien hakemisen yhteensovittaminen 5000km päästä maahan, josta ei tiedä yhtään mitään eikä tietoa saa juuri mistään ja jonka vain voi kuvitella olevan persaukiselle mustalle miehelle ja hänen asialleen mielivaltaisen byrokraattinen, ei ole helppoa. Voin kertoa. Mutta kun kerta ryhdyttiin hommaan, niin eihän sitä kesken jätetä. Western Union lauloi ja matka eteni. Saavuin itse Thaimaahan tiistaina ja puhelinyhteys Davidiin katkesi samana päivänä, kun hän ylitti Tadzikistanin ja Uzbekistanin rajan. Olin jo menettänyt toivoni enkä uskonut Davidin ikipäivänä saapuvan Bangkokin auringon alle. Eilisen päivän olin poissa netin ääreltä ja vasta tänä aamuna pääsin lukemaan postit. David oli kirjoittanut, että oli löytänyt sen salaisen konsulaatin ja maksanut viimeiset rahansa (140 usd) Thaimaan 30pv turistiviisumista. Nyt enää lentolippu ja kaikki olisi ok. Western Unionin kultakortilla lippu Uzbekistan Airwaysin timanttiluokkaan Tashkentista Bangkokkiin ja suoraan harkkapeliin perjantaiaamuksi. Meinasin, että prkl nyt lähdetään komeasti ja ollaan iskussa, kun ryhdytään ensivaikutelmaa antamaan koutsille.

Tätä kirjaillessani on muutama tunti siihen ennen kuin David saapuu tai pitäisi saapua Bangkokkiin. Kohta pitää lähteä asemalle vastaan. Ilmeisesti hän on päässyt koneeseen, sillä mitään ei ole kuulunut. Pre-paid -liittymää tai mitään muutakaan hänelle ei oltu Uzbekistanissa myyty jostain syystä eikä hän sen takia ole pystynyt soittamaan. Tuskinpa oli dollareitakaan, sillä ne valuu ghanalaisten sormien lävitse paljon nopsammin kuin omieni. Ihan totta. Tutkittu juttu. Tai no, vitsi vain. Jos Daavid selviää tänne asti, niin myyn tämän tarinan Western Unionille mainokseksi. Sitten me lennetään molemmat Tadzikistaniin hakemaan ne Davidin velat takaisin. Tämä on täyden palvelun sporttimanagerointia.

Itse en ole koskaan ollut hirveästi tykästynyt valtioiden viisumimonopolijärjestelmistä, joilla ei ole mitään kiinnostusta palvella "asiakasta". Kirjoitinkin siitä omakohtaisen tarinan yhteen blogiini: http://www.sisubase.fi/?p=70

Jos ei maailma kohtele nigerialaisia passeja silkkihansikkain, niin pääsevätpä antamaan satasella takaisin, jos joku erehtyy Nigeriaan haluamaan.

Elämä on seikkailu

[Taffarel]

Äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa taas

Käytiin siis kilistelemässä sopparin kunniaksi ennen kuin Toni lensi yölennolla Suomeen muutamaksi päiväksi. Hän sanoi yhdeksi syyksi tänne tuloon sen, että hänellä on tehokasta peliaikaa muutama vuosi jäljellä ja Eurooppaa on kierretty ristiin rastiin. Aluksi aasialainen häslinki oli mennä vähän yli ja ohi, mutta loppujen lopuksi asiat saatiin reilaan. Lempinimensä "Bonecrusher" on jo väännetty lehdistössä paikalliselle murteelle ja kuvat harkkapeleistä, joissa vastustajan skalppi on Tonin navan kohdalla, leviävät mediassa. Tonista lisää myöhemmin hänen itsensä blogaamana. (tästä ei kyllä mitään vielä sovittu )


Elämä on seikkailu

Tuota aiempaa viestiäsi meinasin juuri kommentoida mutta tuossahan vastaatkin esittämättä jääneeseen kysymykseen. Satuin tänään työreissulla lounastamaan samaan aikaan kuin Köpi tamperelaisessa pizzeriassa ja varsin hyvinvoivalta mutta suomalaisen väriseltä mies näytti jo aamupäivällä. Eli hän oli siis juuri saapunut takaisin Suomeen, ihmettelin että eikös Kallion pitänyt olla Bangkokissa ottamassa tuntumaa yöelämään.

[John Eskobar]

Upeeta kuulla Davidista, hieno pelaaja kertakaikkiaan. Kerrohan terveisiä Kotkasta sikälimikäli sieltä Brutopian entisestä neuvostotasavallasta ehjänä selviää.

[didier]

Mielenkiintoista luettavaa. Lisää tätä.

[referee3000]

Täytyy kyllä sanoa se, että luettuani tätä matkarapoa täytyy kyllä myöntää sen olevan aika mielenkiintoinen. Tämä ei todellakaan ole mikään tylsä raportti siitä, kun ollaan matkustettu Lontooseen kattomaan Chelsea ja Arsenalin Valioliigamatseja Finnairin koneella Helsingistä. Kertakaikkiaan todella hyvää vaihtelua muihin matkaraportteihin ja tätähän lukee jatkossakin mielellään.

[Tolsa]

Upeeta kuulla Davidista, hieno pelaaja kertakaikkiaan. Kerrohan terveisiä Kotkasta sikälimikäli sieltä Brutopian entisestä neuvostotasavallasta ehjänä selviää.

Ehdottoman sama. Yksi sympaattisimmista pelaajista. Ja muutenkin hyvää tekstiä.

[Väliinpudottaja]

Mielenkiintoista luettavaa. Lisää tätä.

Todellakin.

[moline]

Upeeta kuulla Davidista, hieno pelaaja kertakaikkiaan. Kerrohan terveisiä Kotkasta sikälimikäli sieltä Brutopian entisestä neuvostotasavallasta ehjänä selviää.

Hieno mies, kerrohan että Kotkassa olisi keskikentällä "Mustan Ahtaajan" mentävä aukko.

[Bluejacket]

Se Western Unionin mainoshan voisi mennä jotenkin tähän tyyliin:

"Hello my friend. Based on your profile, l am happy to request for your assistance because I belive that you are not going to betrayed the trust which I am going to lay on you.

My name is David Davidson, I'm 24 year old professional footballer from Ghana. I am the only child of the cousin of former president. My father was a highly reputable busness magnet-a cocoa merchant who operated in the capital of Ghana during his days. It is sad to say that he passed away mysteriously in France during one of his business trips abroad on 12th.November 2004.Though his sudden death was linked or rather suspected to have been masterminded by an uncle of his who travelled with him at that time, but God knows the truth

My mother died when I was just 4 years old, and since then my father took me so special. Before the death of my Father on November 12th 2004 he called the secretary who accompanied him to the hospital and told her that he has the sum of USD$10.5 000 000 Ten Milion five hundred thousand dollars left in a metalic trunk box. However the key to the box is in the office of some football club in Europe.

He also told the secretary that I should not let any of his relations to know about this because he was killed by them and if they know about it, that they will do nothing but to kill me in other to take hold of every thing, He told her that I should seek for a foreign partner abroad who will help me retreive the key to the trunk box and also travel with him or her in order to continue my Education and also to start a Bussines relationship with the person.

I was forced to go abroad to play football and look for the key. I have travelled all over Europe showing my skills, but haven't found the key. Since that I had to broaden my search. Currently I'm stuck in Tajikistan, my current club hasn't paid my salary in three months and now I have no money left. However I believe they have the key for the trunk box in a drawer in their office."

jne.

Mutta hyviä raportteja, toivottavasti jatkoa seuraa.