Pallo on pyöreä - Herkun matkat maailmalla

[Herkku]

Viime viikot on kulunut FootCoop 2012 -seminaarin järjestelyissä. Omasta mielestäni meillä on hyvä paketti kasassa ja vieraitakin on saatu houkuteltua riittävästi, että tälle voi odottaa jatkoa. Jossain topiikissa sanoinkin, että järjestelyt pitää aloittaa hieman aikaisemmin ensi kerraksi ja mieluummin vähän suuremmalla porukalla.

Tässä seminaarijulkaisuun tuleva raapustus, jossa valotan vähän tapahtuman taustaa.

New Signs of Friendship

Every one who has ever lived in Oulu knows the famous Tuira bridges and the islands in the mouth of the Oulu river. One particular island is a famous landmark, as it is home to the Oulu castle. Well, at least what is left of it.

Besides the ruins of the castle, the island also has quite peculiar looking signs scattered here and there, with text and numbers written on them: Alta 1948, Boden 1948, Odessa, 1957, Leverkusen 1968…

The casual observer might not even know the purpose of these sign posts. I myself was unsure of the meaning until the summer of 1992 when I joined a happy gang of 20 pupils to take part in a trip organized by the city of Oulu. That was my first ever trip outside Finland without my parents; a trip to Oulu’s friendship city Leverkusen, Germany.

Last summer while jogging on my usual route through the island, looking at the signs I was thinking that since that eventful experience in 1992 I had not been involved in any friendship city activity. And as jogging for me is an activity that occasionally brings up good ideas (many times very bad ones too!), I decided to do something about it.

My company TopSpot Ltd works in the world of football, so sport seemed a natural way to start doing something concrete within Oulu’s friendship city network. I traveled to meet people from the football clubs in Alta, Boden, Tromsö and Rovaniemi in order to present my idea to them: let’s have a ”Friendship City Football Tournament” in Oulu next February. But let’s not just bring the players, let’s bring the sponsors too!

Sport brings people together in our communities. The teams are an important part of daily discussions, and match days unite us. For businesses sponsoring a team can be an important way of creating new customer relationships and nourishing the old ones, finding new connections, and getting visibility and media exposure.

The FootCoop 2012 seminar and the Friendship City Tournament makes our normal home ground a bit more international. My biggest wish is that we start to see the whole of North Scandinavia as our home field and the FootCoop seminar as our annual home match where teams, sponsors and other organizations gather every year to meet friends and partners. And to watch football, of course.
On behalf of the people involved in organizing the seminar and the tournament I want to welcome you all to Oulu, the capital of Northern Scandinavia.

Unless we start creating chances, no goals will be scored!

Tässä välissä ollaan toki ehditty saada muutama mieskin maailmalle. Minun web-haaviin jäi muutama viikko sitten kiikkiin kaveri nimeltä Ivan "Pachu" Martinez Gutierrez. Reipas espanjalainen nuori reportterinalku, joka myös jalkapalloa on työkseen pelannut. Hän otti yhteyttä osuttuaan webbisivuillemme ja pyysi apua työpaikan etsimisessä. Tein perinteisen juutuub-scouttauksen ihan itte, eli ilman Saranlinnan harjaantunutta silmää, ja suosittelin yhdelle meidän tutulle norjalaiselle valmentajalle. Eipä aikaakaan, kun Pachu sujahti Norjaan testiin, teki parit byyrit testipelissä Rosenborgin kakkosjoukkuetta vastaan ja sai pahvia nenän alle.

http://www.valdresfk.no/nyheter/2012/2/ivan-pachu-martinez-gutierrez-klar-for-valdres-fk.aspx

Se on Norjan kolmostaso, mutta siellä ollaan hyvässä näyteikkunassa, jos ja kun mieli tekee ylöspäin. Ja voihan olla, että koko seura nousee ylöspäin tällä kaudella. Muutamia hyviä kaappauksia ovat tehneet Pachun lisäksi.

Turkissa mielenkiintoisia uutisia luvassa; Philip Edeipo lähellä sopparia vanhan seuransa kanssa. Kaikki meidän kazakkipelaajat ovat jo nimensä saaneet paperiin.

Ensi viikko on yhtä juoksua, mutta jospa sitten saisi levähtää! Lomalle tekis mieli. Mutta ei Turkkiin!

[tre guru]

Vieläkö tallilla on pelaajia täällä Thaimaassa, sarja pyörähtää tänään taas käyntiin, toki vain kakkosdivarin osalta ja vain yhdellä ottelulla, Roi Et - Yasothon. Tuosta oli kovaa puhetta ennen kauden alkua että tulisi oikein valtakunnan tv kanavalta ja isoa panostusta sarjan näkyvyyteen, mutta eipä nyt sitten ottelupäivänä näy missään mitään tietoa. SMM TV, joku maksukanava, näyttää 2div kyllä myöhemmin, joku diili julistettiin männä viikolla.

[Herkku]

Tässäpä FootCoop 2012 -seminaarin julkaisu. JS Herculeksen tekemänä. Kiitos myös eräälle tietylle Sheffieldin Pöllölle kontribuutiosta.

http://www.jshercules.com/images/footcoop2012_web.pdf

Jos joku haluaa kyseisen lehden paperiversiona, niin sekin onnistuu.

Kerrotaan lisää seminaarista vähän myöhemmin, mutta kaiken kaikkiaan se meni loistavasti ja palaute oli pelkästään positiivista. Tästä on hienoa kehittää ja laajentaa tapahtumaa (turnaus+seminaari) tulevaisuudessa.

[raita]

Edgar Bernhardtille ei vissiin ottajaa ole löytynyt?

Teidän pitäisi päivittää Top Spotin sivuja sillä current club ei ole ollut VPS enää puoleen vuoteen.

[Herkku]

Edgar Bernhardtille ei vissiin ottajaa ole löytynyt?

Teidän pitäisi päivittää Top Spotin sivuja sillä current club ei ole ollut VPS enää puoleen vuoteen.

Kovasti koetan päivittää ja lisätä uutta tarinaa.

Mielenkiintoinen blogi on alkanut Toni Lindbergin vuodesta Uzbekistanissa. Sitä kannattaa seurata. Huomenna pitäs tulla lisää juttua

[Carsten Wanker]

Siirretty uuteen topiciin..

[tre guru]

Kakkosdivari on siis kolmanneksi korkein sarjataso. Hienoja kuvia. Ihan hyvin vois siirtää omaksi ketjuksi ja siihen vaan kirjotteleen kaikki kellä tarinaa thaikkulan potkupallosta. Ite lähössä viikonloppuna Bangkokiin ja pitää joku liigamatsi käydä lauantaina kattoon, sunnuntaina sitten kakkosdivaria

Taitaa Herkkukin olla Isaanin perukoilla, Roi Etissä akatemiaa perustamassa? Uutisessa jotain suomalaisista porukasta/valmentajasta höpistään.

http://www.smmonline.net/news/48482-%E0%B8%9A%E0%B8%B4%E0%B9%8A%E0%B8%81%E0%B9%80%E0%B8%AD%E0%B9%8B%E0%B9%81%E0%B8%A2%E0%B9%89%E0%B8%A1%E0%B8%AD%E0%B8%B0%E0%B8%84%E0%B8%B2%E0%B9%80%E0%B8%94%E0%B8%A1%E0%B8%B5%E0%B9%88%E0%B8%A3%E0%B9%89%E0%B8%AD%E0%B8%A2%E0%B9%80%E0%B8%AD%E0%B9%87%E0%B8%94%E0%B9%83%E0%B8%81%E0%B8%A5%E0%B9%89%E0%B8%A5%E0%B8%87%E0%B8%95%E0%B8%B1%E0%B8%A7%E0%B9%81%E0%B8%A5%E0%B9%89%E0%B8%A7.html

[Herkku]

Suomen ja muiden Pohjolan perukkamaiden ammattilaisjoukkueet ovat kohta viimeistä paikkaa myöten täytetty ja vain muutamat seurat, jotka ovat jättäneet hankintansa viime tippaan, etsivät vielä vahvistuksia. Tilanteessa, jossa Euroopassa on satoja ja taas satoja vapaita ammattilaisia, tuo viime tippaan venyttäminen ei välttämättä ole huono juttu. Suomi on viimoinen Euroopan liiga, joka aloittaa pelinsä ja meidän siirtoikkuna on auki vielä 7.5.2012 asti. Ja vaikka vapaat pelaajat voivat liikahtaa ensimmäisen ja toisen siirtoikkunan välissä ilman ongelmia uuteen seuraan muissakin lähimaissa, niin silti katsoisin asetelmasta olevan suomalaisille seuroille etua pelaajamarkkinoilla. Ei ruotsalaiset tai norjalaiset seurat, jotka samoista vapaista pelaajista kilpailevat, jätä rinkiin aukkoja myöhemmin täytettäväksi, mikäli ei ole aivan pakko. Suomi-seuroilla on siis vielä 2-3 viikkoa aikaa napata hyviä vahvistuksia, mikäli budjetissa on tilaa.

Ja esimerkiksi hyökkääjän paikan voi mielestäni täyttää vaikka viime hetkillä ennen sarjakauden avaamista. Ehkä se on helpoin palapeliin liitettävä palanen, jos mitataan pelijärjestelmään sopeutumiseen vaadittavaa aikaa. Toki ammattimies pystyy siihen paikalla kuin paikalla.

Meilläkin on muutama tiukka loppuhetkien vääntö menossa ja katsotaan voidaanko lähipäivinä saattaa onnellisesti päätökseen muutama hyökkääjähaku. Yhden joukkueen keskikentälle on juupaseipäshuopaasoutaa -härdellin jälkeen laskeutumassa omasta mielestäni ehkä paras pelijamppa näistä kaikista tänä vuonna hommaamistamme.

Näiden sekä muiden pelaaja-afäärien takia en ole ehtinyt juurikaan matkailemaan Kuopiota kauemmas viime kuukausina, mutta tähän on kohta tuleva selkeä muutos!

Olen pääsemässä itseäni parempaan seuraan, kun minut on kutsuttu Malediivien urheiluministerin toimesta vierailulle tuonne Intian valtameren uppoavaan helmeen. Tarina siitä, kuinka olen päätynyt tulla kutsutuksi laittamaan Malediivien futisasioita kuntoon, on normaalista poikkeava. Periaatteessa kaiken takana oli pieni ja uskollinen ystäväni, joka tarrautui mukaani jostain edelliseltä viidakkoretkeltä. Takertuva kaverini kuului parasiittien joukkueeseen ja tarkemmalta pelipaikaltaan ameeba. Annoin hänelle nimeksi Vili, sillä vaikka hän yleisesti ottaen oli ihan harmiton, niin joskus ärsytettynä mahanpuruja aiheuttava yksisoluinen. Viime syksynä päätin, että kaikesta yhteisestä ajasta ja jaetuista ikimuistoisista kokemuksista huolimatta, tiemme olisi eroava.

Marssin työterveyslääkärilleni Oulussa ja pyysin oikeat dropit ystävyytemme eroanomuksen kylkeen alaspäin lähetettäväksi. Perästä kuuluu, sanoi tohtori, ja löi purkin pillereitä kouraani. Siinä samalla käynnillä ehdimme vaihtaa omat ripulikokemuksemme kaukaisista maista. Hän on ollut yli 30 vuotta "keikkalääkärinä" maailman pahimmilla suo-,räme- ja malaria-alueilla hoitamassa ihmisiä. Ja jotkut lekurit eivät jaksa siis lähteä hoitamaan sairaita edes Oulusta Muhokselle. Työnsä ohessa, vähän niin kuin bonuksena, hän on kerännyt kunnioitettavan listan erilaisia trooppisia ja subtrooppisia sairauksia ja loiseliöitä. Hän kuvaili minulle varsin värikkäästi oireita ja kuinka parasiitin tyypin voi päätellä jopa ulosteen koostumuksesta. Muistan, kun hän totesi varmasti hyvinkin totuusperäisesti:  "Toki nämä nuoret lääkärit ovat lukeneet asioista kirjoista, mutta minä olen sairastanut itse ne kaikki!"

Koska lääkärini on siis hyvin avoin ja hyvistä keskusteluista nauttiva, kerroin hänelle viimeisimmät kuulumiset omista projekteistani. Mainitsin myös, että eräs projektini liippaa läheltä urheilua ja varsinkin futista. Hän silmin nähden innostui, sillä itsekin urheilumiehenä seuraa lajia kuin lajia. Hän kertoi myös nuoremmasta kolleegastaan, joka on saman organisaation kautta Malediiveilla hommissa. Hän lupasi yhdistää meidät sähköpostitse.

Muutaman päivän päästä lääkäri lähettikin minulle ja nuorelle kolleegalleen esittelyviestin. Vaihtelimme silloin tällöin kuulumisia ja nuori kolleega kertoi olevansa mukana projekteissa Malediiveilla, jotka osaltaan myös pyrkivät edistämään Malediivien urheiluelämää. Tästä asiat sitten lähtivät rullaamaan ja paikallinen urheiluministeri, futisseurat sekä palloliitto ovat nyt kutsuneet minut paikalle ensi kuun lopussa. Tarkoituksena on viedä ajatuksia ja ideoita sekä kansainvälisiä kontakteja tuohon maailman kolkkaan. Tarkempikin agenda on tiedossa, mutta katsotaanpa mitä tästä oikein syntyy. Uskoisin ainakin, että joku suomipoika pääsee Jukka Veltheimin ja Stanley Festuksen jäljille hyvinkin pian. Pääsen seuraamaan myös Sri Lankalla Malediivien ja isäntäjoukkueen välistä maaottelua. Kiitos Vili!

Matkaraporttia tietenkin seuraa sitten vapun tunnelmissa.

[Carsten Wanker]

Kakkosdivari on siis kolmanneksi korkein sarjataso. Hienoja kuvia. Ihan hyvin vois siirtää omaksi ketjuksi ja siihen vaan kirjotteleen kaikki kellä tarinaa thaikkulan potkupallosta.

Joo, toki 3. korkein eli on Premier, 1. ja 2. Kai sitäkin alempia on? Aloitin uuden ketjun eli jatketaan siellä juttua Thaikkujen meiningeistä jos kellä kokemuksia on.

[exdubious]

Huikeeta settiä!

[Painija]

Yhden joukkueen keskikentälle on juupaseipäshuopaasoutaa -härdellin jälkeen laskeutumassa omasta mielestäni ehkä paras pelijamppa näistä kaikista tänä vuonna hommaamistamme.

Onkos osoite muuttunut vai miksi muokkaus?

[Ikifani]

Onkos osoite muuttunut vai miksi muokkaus?

Minullakin hiipi jo pelko perssiisiin mutta onneksi kävi kuitenkin hyvin.

[tre guru]

Nyt on Herkun Thaimaan pelureilla elämänsä näytön paikka, Roiet arvottiin liigacupissa kotijoukkueeksi ja vastaan asettuu mikäpä muu kuin Buriram United. Matsi pelataan 9 tai 10. kesäkuuta.

[tetapi]

Onko pelaajille löytynyt uusia suuntia tai jotain mielenkiintoista ilmassa? Millaisilta El Salvadorin kaverit vaikuttavat vai meneekö heidän kuvionsa tammikuulle/keväälle? Tosin harvemminhan näissä hätäilu auttaa vaikka joskus tapahtuu nopeallakin aikataululla.

[Herkku]

El Salvadorin maajoukkuepelurien saaminen meidän talliin oli ihan mielenkiintoinen seikkailu. Kuukausi siellä vietettiin seuroja, paikallista pöllöliittoa, pelaajia ja lehdistöä tavaten. Ihan eri planeetalta on kiinnostus jalkapalloa kohtaan siellä, kuin mitä täällä kotimaassa.

Victor Turcios on nyt RoPS:ssa ja futiksesta vähemmänkin ymmärtävät alkavat nähdä, että kyseessä on harvinaislaatuinen pelaaja Suomen sarjoihin. Varmasti ajan kanssa Victor siitä maailmalle pölähtää. Jos kuitenkin pelaa Suomen Ykköstä, niin saa siinä selittää juurta jaksain syitä siihen, miksi mukamas näin hyvä pelaaja pelaa Suomessa ja vielä kakkostasolla. Ensi kaudella tarvii selitellä vähemmän

Pari nuorta el salvadorilaista hyökkääjää kasvaa korkoa vielä kotimaassaan ja heistä kuullaan vielä vuoden, parin kuluttua. Jotain viritystä olikin yhtä tuoda Kuopioon, mutta se meni sitten Väli-Amerikan päässä seuratasolla vähän arpomiseksi. Uusi yritys ensi vuoden puolella ehkä. Toinen kaveri, Nelson Bonilla, ei ole hullumpi tapaus hänkään. Jäädään odottamaan...

Vanhempaa kaartia maajoukkueessa on kapteeni Dennis Alas. Hänellä on vielä sopimusta jäljellä, joten seura metsästää siirtokorvausta. Sellaista seuraa on kuitenkin vaikeahko löytää Euroopasta, sillä el salvadorilaista pallonpotkimista ei hirveästi vielä täälläpäin tunneta. Nyt muutamat tapaukset toki ovat madaltaneet kynnystä, kuten Denniksen veljen, Jaimen, siirtyminen Rosenborgiin.

Osael Romero on sopimukseton pelaaja ensi tammikuusta alkaen eli hän on luultavasti seuraava Eurooppaan matkaaja. Erittäin mielenkiintoinen ja arvostettu maajoukkueen parhaimmistoon. Pelaa hyökkäävänä keskikenttäpelaajana ja käynyt myös lainalla MLS:ssä.

El Salvadorin maajoukkue ja sen pelaajat noin karkeasti ottaen samaa kastia kuin Costa Rican maajoukkue ja sen miehet. Noiden maiden pelaajien arvostus on maailmalla nousussa vähitellen, kun saadaan pelaajia kovempiin Euroopan sarjoihin (joihin Suomen Ykkönen tai Veikkausliigakaan ei vielä valitettavasti kuulu.) Costa Rican pelaajat ovat Skandinaaviassa jo varsin tunnettuja eikä ennakkoluuloja heitä kohtaan ole. Jamaikalaiset ovat ihan samanlaisessa nosteessa olleet viime vuosina. Suomessakin heitä on alkanut näkyä.

Nigeriassa meidän työ jatkuu. Miika sieltä jonkinlaisen lastin pelaajia näyttää raahaavan, mutta meillä ei ole siinä osaa eikä arpaa. Syksyn aikana nähdään kesäkuun turnauksen valitut pelaajat Pohjolassa. Ei välttämättä Suomessa. Seuraavan turnauksen järjestämme syyskuussa, jolloin myös osallistumme Soccerex-konferenssiin, johon meidät on pyydetty puhujiksi:
http://www.soccerex.com/media-centre/event-news/the-lifecycle-of-african-players-debated-at-soccerex-seminar-lagos/

Thaimaassa Lönnströmmin Mika tekee hyvää työtä projektissa, jossa luodaan Roi Etin provinssiin futiskoulusysteemi ja laitetaan kylän ykkösseuran junnufutispuoli kuosiin.

Matkustamme porukalla myös Malediiveille ensi kuun alussa samanlaisen projektin merkeissä. Mukava nähdä sekin maa, ennen kuin uppoaa.

Lokakuun alussa sitten Lontooseen Leaders in Football -konferenssiin Chelsean Stamford Bridgelle. Olisihan se joskus siistiä käydä siellä ihan pelissäkin. Valitettavasti nämä kokoontumisajot on aina maajoukkuetauon aikana. Ymmärrettävää toki.

Marraskuun lopussa suuntaan Rioon Soccerex maailmankonferenssiin. Siinä jossain välissä ryhdytään valmistelemaan jo ensi vuoden helmikuun kansainvälistä futisturnausta Ouluun sekä FootCoop-seminaaria sen yhteyteen.

Tykkään työstäni!

[Röytän Karhu]

Costa Rican kolonnan nousua Pohjolassa ja varsinkin Norjassa on tullut seurailtua ja ihan kiva jos samalta suunnalta saadaan lisää tasokkaita pelimiehiä. Onnistumisprosentti on kyllä ollut suhteellisen vakuuttava: Bolaños, Borges, Oviedo, Miller, Mora jne. Vastikään Vålerengan riveihin liittyi mj-pelaaja Giancarlo González ja suoraan avariin näkyi kävelleen.

[Muhammet Yavuz]

Mielenkiintoista juttua Herkulta, jälleen kerran. Näitä lukisi mieluusti enemmänkin.

[ilpo]

Näitä vaan enemmän tosiaan. Aivan eri tasoista tarinaa kuin missään toisessa topicissa tällä foorumilla.

[Väliinpudottaja]

Tykkään työstäni!

Epäilen. Tylsältä, paikkasidonnaiselta ja tapahtumaköyhältähän tuo kuulostaa, harmi, että joutuu vielä olemaan tekemisessä futiksenkin kanssa. :

Mielenkiintoista juttua Herkulta, jälleen kerran. Näitä lukisi mieluusti enemmänkin.

Menee itsenikin toistamiseksi, mutta näitä lukee todellakin erittäin suurella mielenkiinnolla, joten lisää, kiitos!

[BlyzR]

Koitahan, Herkku, tarjota Klubille jotain hyökkäysorientoitunutta oikeaa pakkia. Rafinha 2 olis tilauksessa.
Vaikka sitten El Salvadorista!

[Herkku]

Terveisiä saksalaisen alasarjajalkapalloilun parista. Aikomuksena oli pitää lomailutuokio vanhassa kotikaupungissani Ulmissa. Opiskelin täällä 99/00 ja pääsin näkemään silloin myös paikallisen joukkueen kunnian vuoden. SSV Ulm 1848 pelasi tuolloin Bundesliigaa ja näin muun muassa, kun Carsten Wanker, Lodda Maddaus ja kumppanukset veivät Donaustadionilta pisteet Carstenin rymistelymaalilla 0-1. "Zieht den Bayern die Lederhosen aus!" -kaikui tärykalvoille lähtemättömästi.

Piskuinen seura yritti kovaa, liian kovaa. Tuloksena niukka tippuminen ja vuoden päästä konkurssi ja syöksy 2.liigasta johonkin alasarjoihin. En koskaan kuitenkaan ole lakannut seuraamasta SSV:n edesottamuksia ja ilolla huomasin, että uusi nousu näytti tulevan melkein kymmenen vuotta edellisen jälkeen. Valitettavasti seura teki "ropsit", kun kolme serbipelaajaa jäi kiinni otteluiden manipuloimisesta. Seuran uskottavuus meni sponsoreiden ja yleisön silmissä ja tuloksena toinen konkurssi. Eli osataan sitä muuallakin!

Ulmissa on erinomainen juniorituotanto, joka ei koskaan ole lakannut tuottamasta hyviä pelaajia. Siitä ovat saaneet hyötyä Baden-Wuerttembergin alueen muut seurat. Tälläkin hetkellä lähes "kyläseuroja" tältä alueelta pelaa suhteellisen korkealla tasolla. Mm. SV Illertissen johtaa omaa regional-liiga lohkoaan. Kyseessä on pieni kylä 20km Ulmin eteläpuolella. Puolen tunnin junamatkan päässä on Heidenheim, jonka joukkue johtaa tällä hetkellä 3.bundesliigaa.  Näillä, ja monilla muilla lähialueen joukkueilla, on SSV Ulmin kasvatteja riveissään.

Ulmin talousalue ja hyvä junioriakatemia mahdollistavat seuran pelaamisen nykyistä regionalliigaa ylempänä. Ulm voisi olla ihan hyvin vakiotiimi 2. bundeksessa. Tulevaisuutta silmällä pitäen otin yhteyttä seuran toimistoon ja sain nykyisen päävalmentajan Stephan Baierlin kännykkä numeron. Jätin viestin vastaajaan, jossa pyysin päästä häntä tapaamaan. Hän soittikin takaisin ja sovimme palaverin seuran toimistolle.

Marssin sisään samalle stadionille, jossa olin vuonna 1999 ihmetellyt ensimmäistä kertaa elämässäni suuren maailman meininkiä futiskatsomosta käsin. Sain tuolloin liput Bayern -pelin vieraskatsomoon ja meno oli aika hurjaa, kun oli tottunut vähän laimeampaan fanittamiseen Oulussa. (Tervareitten Ääriliikkettä yhtään väheksymättä!)

Juttelimme päävalmentajan ja apulaiskoutsin kanssa puolisen tuntia ennen treenejä. He olivat molemmat noin ikäisiäni ja tulimme hyvin juttuun. Kerroin vähän omista taustoistani sekä tietenkin pohjoismaalaisesta futiksesta. Apuvalmentaja olikin itse pelannut jonkin aikaa Ruotsissa. Ulmilla oli muutamia ranskalaisia nuoria pelaajia kaaderissa, mutta valmennuskaksikko ei ollut kovin tyytyväinen heidän asenteeseen, minkä pääsin itsekin treenikentällä palaverin jälkeen näkemään. Lisäksi heillä oli muutama espanjalainen sekä yksi amerikaano.

Korostin tietenkin suomalaispelaajien asennepuolta ja sopeutumiskykyä uusiin haasteisiin ja ympäristöön. Sama homma se on jokaisessa seurassa, jossa eletään säästöliekillä; ei haluta ylimääräisiä kommervenkkejä, vaan sitä, että pystyttäisiin keskittymään oleelliseen. Silti ulkomaalaista pelaajista huolehtiminen näytti olevan ihan hyvällä tasolla. Seuran edustusjoukkueen budjetti oli noin miljoonan euron luokkaa.

Tsekkasin treenit, mutta peliä edeltävät harkat nyt ei yleensä mitään kerro tasosta. Päätavoitteeni oli kuitenkin saada luotua kontakti seuran valmennusjohtoon ja se täyttyi. Molemmat koutsit olivat samalla aaltopituudella kanssani ja varmasti kuuntelevat, mikäli heillä on jokin tarve pelaajapuolella ja meillä on siihen jotain ehdottaa. Olisikin hienoa saada tehdä yhteistyötä juuri SSV Ulmin kanssa. Joo, vuoden 99/00 -pelipaita löytyy ja huivi kans!

Seuraavana päivänä matkasin Stuttgarttiin. Ystäväni Christian Happelin Chemnitzer FC oli tulossa VfB Stuttgart II:sen vieraaksi 3.Bundesliigan televisioidussa matsissa. Pelipaikkana oli Kickersin kotistadionina tunnettu Waldau Stadion. Ajattelin, että käväisen jututtamassa myös Kickersin valmennusjohtoa samana päivänä ja matkasin jo aamusta kohti Mersu-kaupunkia. En ehtinyt Kickersien harjoituskeskukseen ennen treenejä, sillä matkan varrella edellinen juna oli syttynyt palamaan ja verspätungia tuli lähes tunti. Seurailin sitten harjoituksia +25 asteen lämmössä seuran oman ravintolan terassilta edessä kuppi kylmää juomaa ! Treenien jälkeen syöksyin haukkamaisesti päävalmentajan kimppuun tämän astellessa kohti puksareita. Esittelin itseni Dirk Schusterille ja juttelimme noin kymmenisen minuuttia futiksesta ja yhteistyömahdollisuuksista. Sain käyntikortin ja naamakin jäi varmaan mieleen, joten tästä on hyvä jatkaa.

Pidän henkilökohtaista tapaamista aika tärkeänä, että jatkossa yhteistyö lähtee ylipäänsä käyntiin. Tässä pisneksessä on niin paljon kaikenlaisia välistävetäjiä ja hunajata huulien välistä lirkuttelevia pikasliippareita, että hitaanlaisesti saksankieltä tapailevaa suomalaista ei ainakaan toivottavasti katsota pahalla.

Ennen peliä kävin hengailemassa Königstrassella, joka on varmasti yksi Euroopan hienoimmista kävelykaduista. Jos joku sanoo, ettei Saksasta löydy naiskauneutta tai se on muuten vaan paska maa, niin ainakin tuolla kadun pätkällä moiset väitteet on helppo todistaa vääriksi.

VfB Stuttgart - Chemnitzer FC alkoi klo 19:00 ja halusin olla ajoissa paikalla, jotta voin vaihtaa kuulumiset Herr Happelin kanssa. Christianin olen oppinut tuntemaan erilaisia urheilukonferensseja maailmalla kiertäessäni. Hän on aikaisemmin ollut Baltic Leaguen toimitusjohtaja ja Viron Palloliiton johtajana. Hän haki myös Veikkausliigan toimitusjohtajan paikkaa, mutta ilmeisesti kokemus, tausta eikä Liverpoolin yliopiston Football Industries MBA -koulutus riittänyt valintaan. Nyt hän toimii Chemnitzer FC:n johtoportaassa. Pätevä kaveri, kerta kaikkiaan. Varmasti jonkun bundesliigaseuran toimari tulevaisuudessa. Hän esitteli minut Chemnitzer FC:n sporttitirehtöörille ennen päivän peliä ja juttelimme pitkät pätkät ja sain näin jalkaa oven väliin paremmin siihenkin seuraan.

Pelissä koetin kovasti keskittyä seuraamaan sellaisia elementtejä mitkä erottuisivat vertailussa Veikkausliiga-matsiin. Niin hyvässä kuin pahassa. Suurin ero mielestäni yksilötasolla oli jääkiekkomaailmassakin peräänkuulutetulla pelirohkeudella. En varsinaisesti sanoisi näitä pelaajia teknisesti paljon paremmiksi, mutta heistä paistoi luottamus itseensä ja taitoihinsa, jolloin he pystyivät pelaamaan itsensä ulos vaikeistakin tilanteista ilman, että pallo piti roiskaista tai muuten luovuttaa vastustajalle.

Pelinopeus oli normi Veikkausliiga-matsia korkeammalla, eikä hirveitä kävelyvaiheita tullut ollenkaan. Nämä kaverit jaksoivat kyllä juosta 90 minuuttia. VfB:n pelaajat olivat kaikki parikymppisiä nuorukaisia ja olivat melkoisessa ikeessä koko matsin ajan. Yhden selässä luki Khedira. Chemnitzerin pari sataa kannattajaa saivat todistaa 0-1 vierasvoittoa. Fanilaumasta lähti koko 90 minuuttisen ajan ääntä ja laulua. Huikeaa menoa ja matsi tuntui ja näytti enemmän Chemnitzerin kotipeliltä niin kentällä, kuin katsomoissakin.

En koe, että Veikkausliigassa ihan hirveästi on pelaajia, jotka pystyisivät esimerkiksi Chemnitzer FC:tä vahvistamaan. Uskon, että 2. ja 3. liigan välillä ei ole ihan hirveästi eroja ja ne vetävät ihan tasaväkisesti. Regional-liiga ei myöskään jää paljon jälkeen, sillä niin laaja taso tässä maassa on. Muutamille pelaajille paikka tuolta 3. tai 4. tasolta voi löytyä vuosittain, jos olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja sehän lähinnä tarkoittaa sitä, että on olemassa hyvät suhteet ympäriinsä

Näiden suhteiden rakentamiseksi olenkin ajatellut avaavani toimiston Berliiniin. Sehän on kai ihan mukava kaupunki myös, vai ?

Nyt futismatkailussa tulee viikon tauko, vaikkei reissailut lopukaan. Jatkan tästä Bangladeshiin muiden tehtävien pariin viikoksi. Sen jälkeen sitten Nigeriaan Soccerex-konferenssiin vierailevaksi tähdeksi ja yhdessä Markon ja Theon kanssa etsimään huipputalentteja Nigerian takamailta. Kesäkuussa niitä löytyikin 3-4, joille pitää vain löytää seura Skandinaaviasta. Ilo on toki huomata, että aikaisemmatkin pärjäävät jo liigassa asti, vaikkei se meille olekaan kuin välietappi.

[Sheik Yerbouti]

...vieraaksi 3.Bundesliigan televisioidussa....

:peukku:

Ylläolevasta lainauksesta saivartelen sen verran, että sarjan oikea nimi on 3.Liga. Bundesliigoja ovat vain kaksi korkeinta sarjatasoa.

[Herkku]

Ja taas on satunnainen matkailija päässyt kotiin. Ei vähään aikaan tee mieli lähteä yhtään mihinkään.

Saksan "loma" loppui ja vaihtui Dhakan liikenneruuhkiin. Ei sitä voi oikein edes käsittää, mutta faktahan on, että maailmassa on satoja miljoonia ihmisiä, jotka kuluttavat huomattavan osan aikuiselämästään liikenneruuhkassa. Kaikki tiedostavat ongelman Dhakassakin, mutta tekoja on vähemmän, sillä ihmisen itsekkyys, ahneus ja typeryys vie voiton monesta hyvästä aloitteesta. Tulipa vuosia sitten vastaan kyseisessä kaupungissa iso, lähes pilvenpiirtäjän kokoinen, toimistorakennus, joka mielestäni oli rakennettu aika hyvin keskelle suurta liikenneväylää. Liikenne joutui etsimään vaihtoehtoisia reittejä, ja tämä tietenkin tukahdutti ihmis- ja autovirtaa entisestään. Myöhemmin sain tietää, että joku paikallinen liikemies oli sen siihen rakennuttanut vain voimiansa näyttääkseen - Todisteeksi, että hän voi pystyttää rakennuksen vaikka keskelle tietä, jos häntä huvittaa.

En uskonut, että viikon aikana pääsen paljon futismatkailua harrastamaan, sillä minulla oli muita töitä tehtävänä tuossa entisessä kotikaupungissani. Kävi kuitenkin niin, että Js Herculeksen entinen koutsi, Ladi Babalola, oli juuri siellä ollessani saanut tarjouksen Brothers Union -nimiseltä seuralta. Pääsin hänen kanssaan allekirjoitustilaisuuteen ja tapaamaan seuran edustajia hämyiseen hotelliin. Luin sopimuspaperin läpi ja tulin siihen tulokseen, että vaikka oma asianajajani ei olisi kelpuuttanut sitä edes takapuolensa pyyhkimiseen, niin näissä maissa ei kannata paljon oikeuslaitokseen pistää ropojaan kiinni. Eli siinä mielessä sopimuksen henki ja se, että sovitut summat ja velvoitteet pääpiirteittäin lukivat paperilla, oli riittävä juttu. Siispä ei muuta kuin nimeä alle ja kättä päälle! Näin Js Herculeksen entisestä päävalmentajasta tuli ammattilaisjoukkueen luotsi Bangladeshissa. Onnea Ladi!

Viikon ruuhkassa istumisen jälkeen otin jumbojetin Abu Dhabin kautta Nigeriaan. Firman miehet olivat minua vastassa ja lähdimme ajelemaan ystäväni kämpille, matkaa alle 10km. Seuraavat neljä tuntia istuttiin taas ruuhkassa. Suo siellä, vetelä täällä.

Lagosissa järjestettiin Soccerex-seminaari ensimmäistä kertaa Länsi-Afrikassa. Meidän oli tarkoitus puhua siellä afrikkalaisista pelaajista Euroopassa, scouttauskriteereistä ja pelaajien sopeutumisesta yhdessä norjalaisen ystävämme kanssa Brann Bergenistä. Loppumetreillä meidän paneelikeskustelu kuitenkin jätettiin pois ohjelmasta ja otimme osaa vain kutsuvieraina.

Paikalla oli noin 300 delegaattia ja hyviä puhujia Euroopasta asti. Erityisesti jäi mieleen paneelikeskustelu, jonka teemana oli "How to run a professional league?". Tämä esimerkki ehkä avaa teille hieman afrikkalaisen, ja erityisesti nigerialaisen, futiksen taustoja. Mukana olivat Bundesligan ex-johtaja, Ligue 1:n kehitysjohtaja, nigerialainen ex-pelaaja/nyk. lakimies sekä Nigerian Premier Leaguen puheenjohtaja, joka ei ilmestynyt paikalle aluksi ollenkaan. Niinpä keskustelu lähti käyntiin ex-pelaajan varsin valaisevalla ja kattavalla kuvauksella siitä, mikä maan futiksessa on vikana. Noin kuuskymppinen, legendan statuksella kotimaassaan liikkuva kaveri, antoi myös itsestään oikein positiivisen kuvan ja hänen tarinaansa, vähääkään nigerialaista mentaliteettia tuntien, oli helppo uskoa.

Hän kertoi mm. seuraavaa: Nigerian 20:stä pääsarjajoukkueesta 19 on osavaltioiden (ja niiden johtajien) omistuksessa. Ja se viimeinenkin on ex-kuvernöörin omistama. Ne saavat rahoituksen osavaltioiden budjetista ja summat voivat olla miljoonia. Rahat kuitenkin jotenkin kummasti häviävät matkalla alaspäin niin, että esimerkiksi pelaajat eivät aina saa edes pieniä palkkojaan eikä yhdelläkään seuralla ole edustusjoukkueen lisäksi muuta organisaatiota. Toisin sanoen poliitikot ja johtavat virkamiehet jakavat rahat keskenään.

Keskustelu jatkui Saksan ja Ranskan liigojen esittelyllä ja esiin tuotiin hyviä faktoja haasteista ja niiden voittamisesta, kun kyseiset liigat kasvattivat suosiotaan Euroopassa (ja maailmalla), mutta lähtien nekin liikkeelle aika vaatimattomista lähtökohdista. Vielä tässäkään vaiheessa NPL:n puheenjohtaja ei ollut vaivautunut paikalle.

Seuraavaksi mentiin jo yleisökysymyksiin, kun ovi kävi. Arvoisa NPL:n puheenjohtaja raahautui paikalle ja hänet ohjattiin lavalle hänelle varattuun tuoliin ja hänelle annettiin puheenvuoro. Sekalaisesta ölinästä ja diibadaabasta sain selville hänen ajattelunsa punaisen langan ja ratkaisumallin sille, kuinka NPL nostettaisiin uuteen kukoistukseen. Hänen mielestään eurooppalaisten sarjojen, eritoten Englannin valioliigan, olisi syytä maksaa Nigerian Premier Leaguelle siitä, että he ryöstivät heidän faninsa kannattamaan eurooppalaisia joukkueita. Syy siihen, että NPL on niin huono sarja oli siis siinä, että eurooppalaiset sarjat olivat niin suosittuja nigerialaisten keskuudessa. Yleisö repeili epäuskoisena.

Mielenkiintoinen esitys oli myös entisen Arsenalin toimarin David Dein faktapläjäys maailman futiksesta. Eritoten eräs kiintoisa graafi kertoi prosentuaalisen määrän nuorten eri mm-kisojen pelaajista, jotka 5 vuoden kuluttua turnauksesta pelasivat jotain ammattilaissarjaa korkeimmalla sarjatasolla. Eurooppalaisista prosenttiosuus oli hieman vajaa 30%, etelä-amerikkalaisista hieman yli 20% ja afrikkalaisista 4,3%. Seuraavaksi käsiteltiinkin ikähuijauksia...

Ensimmäisen päivän luennot päättyivät entisten huippupelaajien kokemuksia käsittelevään sessioon. Mukana oli Sunday Oliseh, Pierre van Hoojindonk, Samuel Kuffour, Antoine Bell, Christian Karembeu ja Nwanko Kanu. Keskustelun päätteeksi oli iltapileet hotellin katolla, josta oli mainiot näkymät Lagosin lahdelle ja tummaan Afrikan yöhön. Lahjoitin pienessä sievässä nousussa seteleitä Nwanko Kanun sydänsairaalalle ja kävin keskusteluja Karembeun kanssa hänen uudesta toimestaan Fourteen -nimisen urheiluvaatevalmistajan presidenttinä. Hän lupasi hyvän diilin, jos joku suomalainen seura haluaa ryhtyä niitä vermeitä käyttämään

Itselleni parasta antia seminaarissa oli kuitenkin uudet kontaktit nigerialaisiin akatemioihin, jotka toimivat tavalla, joka antaa mahdollisuuden tehdä yhteistyötä heidän kanssaan. Toisin sanoen; vetäjät ovat sellaisia, että heihin voi ainakin jollain tasolla luottaa. Lisäksi tutustuin huikean Asec Mimosan toimariin Norsunluurannikolta ja ghanalaiseen Right to Dream -akatemian englantilaisiin vetäjiin. Heidän tähtitehtaastaan tulee esimerkiksi muuan Ruotsissa palloileva Waris.

Pari seminaarin jälkeistä päivää vietin ruuhkassa istumisen lisäksi meidän oman joukkueen matseja katsellen Lagosin erinäisillä hiekkavallihautoja muistuttavilla kentillä. Vaikka nyt olenkin aika puusilmä, mitä tulee scouttaamiseen, niin kyllä pari Maken ja Theon valitsemaa nuorta pelaajaa näytti omaankin silmään erittäin mielenkiintoisilta. Heidät nähdään toivottavasti ensi vuoden alusta alkaen Pohjolan eri liigoissa.

Paluumatka kotimaahan oli myrkkyä, sillä piti lentää ensin Abu Dhabiin, josta Frankfurttiin, josta Köpiksen kautta Ouluun. Rapiat 35 tuntia ja Oulunsalon kentälle tömähti aika ryytynyt matkamies. 3 viikkoa reissussa maapallon persrei'issä ei tee hyvää kenellekään. Mutta vielä oli yksi reissu tekemättä heti tämän perään. Onneksi nyt kyseessä oli Lontoo ja Leaders in Football -konferenssi. Siitä lisää vähän ajan päästä...

[TheSlave]

Hyvää settiä taas, kiitoksia!

[Pikka]

Mielenkiintoista luettavaa.