Edelliseen hieman jatkoa. Ja johan sen kuvistakin saattoi päätellä, että David pääsi maahan. Tätä seuraavaa tarinaa David kertoi minulle jo turvallisesti Thaimaan lämmössä.
Viimeisin mutka matkassa hänellä oli Uzbekistanissa, Tashkentin lentokentällä, kun check-in -virkailija oli sanonut, ettei hänen viisuminsa ollut voimassa. Vaikka muste oli tuskin ehtinyt passin sivulta kuivua! Konsulaatissa oltiin lyöty leima erheellisesti 17.päivä alkavaksi. 3 päivää lennon jälkeen. Davidillä oli kuitenkin mukanaan uzbekistanilainen rajapoliisi, johon hän oli tutustunut Tadzikistanin ja Uzbekistanin rajalla maahan pääsyä odottaessa. Poliisi oli jättänyt virkatehtävänsä sikseen ja kyydinnyt Davidin pääkaupunkiin Tashkenttiin, etsinyt Thaimaan konsulaatin ja tingannut hotellin ryöväyshinnat kohtuullisiksi. Kävi niin, että Thaimaan konsuli oli jollain tavalla mukana erään uzbekkiseuran toiminnassa ja yhdessä poliisimiehen kanssa he olivat yrittäneet saada Davidia jäämään Tashkenttiin. Konsuli oli lyönyt leiman passiin kuitenkin mukisematta, kun David kertoi Thaimaassa odottavista uusista haasteista.
Lentokentällä tuo samainen poliisimies oli saattamassa Davidia, kun tämä kalkkiviivojen viisumiongelma löi sankarimme sanattomaksi. "No Problem!", oli poliisisetä tokaissut, kaasuttanut Ladansa kaupunkiin ja käynyt hakemassa viisumileimaajakonsulin lentoasemalle kaikkine leimausvärkkeineen. Siinä sitten vielä viimeiset värväysyritykset Uzbekistanin pääsarjaan ennen kuin passiin lyötiin uusi leima, tällä kertaa oikeilla päivämäärillä, ja näin David pääsi lopultakin viimeiselle etapille.
Ja siinähän se sitten istuskeli StarBucksin edustalla sovitussa tapaamispaikassa perjantai-aamuna. Tapaaminen oli helpottava, sillä johan tässä oli usko mennyt moneen kertaan, että pääseekö se ikinä perille. Käytiin syömässä, kierreltiin kaupunkia ja mentiin messuille, niin kuin kuvatkin osoittavat. Vaikka jo rutinoitunut reissumies, oli David silti silmin nähden helpottunut päästessään päätepisteeseen. Totta kai!
Messut olivat suuressa ostarissa kaupungin sydämessä. Markkinointitempauksena varmasti erinomainen, sillä tilaisuudessa pyöri fänejä sekä medianedustajia kasapäin. Ihmettelinkin ääneen, ettei vastaavaa ole kukaan älynnyt Suomessa järjestää. Parasta siinä oli se, että saattoi tavata seurojen edustajat kasvokkain ja sopia yksityiskohtaisempia palavereita ja muita kuvioita ilman loputonta soittelemisrumbaa. Nyt Marjamaa hereillä!?
Illan päälle sitten Muangthongin edustajien kanssa kupille. Seuran belgialaiset taustavoimat eivät olleet ensimmäistä kertaa pappia kyydissä vaan heillä oli ympäri maailmaa toistakymmentä omaa akatemiaa. Sanooko Jean Marc Guillou kellekään mitään? Entä Yaya Toure, Kolo Toure? SK Beveren? No, samat miehet asialla nyt Thaimaassa. Vaikka akatemioita heillä oli monissakin Afrikan maissa, niin Nigeriaan eivät olleet koskaan uskaltautuneet. Ja nimenomaan "uskaltautuneet". Pitäisiköhän tässä kohtaa alkaa jännittämään...? No mutta, ainakin meillä on sitten jotain lisäarvoa heidänkin silmissä.
Kun siinä skoolattiin Toni Kallion sopimuksen kunniaksi, niin tuli ilmi, että heidän hienolla Yamaha -stadionillaan olisi aitioita kaupan. Very cheap price, only for you. Minähän siinä sitten pienessä humalassa lupautumaan, että ostan ensi kaudeksi yhden. Seuraavana aamunakaan hinta ei päätä huimannut vaikka alkoholi ei ymmärrystä enää sumentanutkaan, joten nyt on tulevaksi kaudeksi oma aitio Kallion Tonin seuran stadikalta.
Ehkäpä se on hyväksi pisneksille ja juttelinkin jo seuraavana päivänä asiasta suomalais-thaimaalaisen kauppakamarin johtajan kanssa, joka piti ideaa erinomaisena. Kuulemma Suomen suurlähettiläskin olisi innoissaan, kun lupasin aition suomalaisen yrityselämän käyttöön. En usko, että käyttöaste siltikään ihan päätä huimaa, joten mietin, että jos Bangkokkiin joskus eksyy jotain forumisteja, niin ei muuta kuin nikkiä kehiin privana. Sovitaanko, että yksi istuin per nikki ja nikin pitää olla rekisteröitynyt tätä tarinaa ennen.
Yhteen aitioon sisältyy 8 kausikorttia ja enemmänkin mahtuu sisään, mutta ne liput pitää sitten ostaa erikseen. Joku 8-12 ihmistä kai sinne mahtuu peliä seuraamaan. Jotain virvokkeita ja naposteltavaa sinne kärrätään myös. Alkoholitarjoilua ei ole, mutta senkin voi järjestää.
Tuolla se on päädyssä, oikeassa yläkulmassa. Otin sen sieltä, koska ultrat riehuvat juuri siinä alapuolella. Tunnelman takia siis. Toivottavasti firmavieraat ei vedä katkarapuleipiä väärään kurkkuun.
