Puidaan vähäsen kauden aikana nähtyjä matseja

[Latvis]

Kaudella 2020 tuli nähtyä 26 ottelua jalkapalloa.

Kaikkien aikojen jalkapallovuoden 2019 jälkeen keväällä oli aika saatanan synkkää. Lopulta tästä muodostui oikein hauska jalkapallovuosi, varsinkin lähtökohtiin nähden. MP:n matseja tili käytyä 17/22. Olen tähän saldoon aika tyytyväinen, kun kotipelitkin on periaatteessa vierasreissuja itselle. Kotipeleistä jäi väliin yksi ilman yleisöä pelattu ottelu sekä yksi loppukauden merkityksetön matsi. Vieraista jäivät väliin Vaasa, Pori ja Oulu. Viimeisein ei kiinnosta ja nouseekin pois, mutta Vaasa ja Pori on ensi kaudella sitten käytävä kokeilemassa. Paluu Ykköseen tarjosi tietysti paljon uusia reissukohteita, ja uusia stadionbongauksia itselleni olivatkin Pietarsaari, Kotka, Seinäjoki, Kokkola ja Kajaani.

MP:n matsien lisäksi oikein positiivista oli se että Huuhkajat ja uuden Stadikan pääsi sittenkin vielä tänä vuonna kokemaan.

Muita pelejä ja sarjoja MP:n ja maajoukkueen lisäksi tuli ikävän vähän nähtyä. Mikkelissä sentään yhdet SavU:n ja RiPan pelit Kolmosta. JJK:n pelejä vain kolme, joista kaksi derbyjä. Enemmänkin voisi ehtiä kun melkein vieressä asuu. Vaajakoskelle ei ehtinyt ja sekin hävetätä ettei JyPK:n matseissa tullut käytyä.

Yksittäisiä hienoimpia pelejä olivat varmaan voitokas KTP-away, kauden päätös ja Jirin jäähyväiset Urpolassa sekä Irlanti-kotivoitto.

Ensvuonna taas lisää, toivottavasti myös ulkomailla.

[Andreas]

33 ottelua tällä kaudella

Parina viime vuonna olen päässyt päälle 40, niin tämä koronavuosi oli vähän heikompi suoritus. Yksi Jaron kotiottelu jäi jopa väliin, sekä kotiderby KPV:ta vastaan kun JBK:n ottelu Kemissä oli mielenkiintoisempi, ja myös yksi JBK:n kotiottelu. Alasarjoja ei tullut nähtyä yhtään tällä kaudella. Mutta tuli sentään pari uutta stadionbongausta kun tuli käytyä Joensuussa ja Kemissä katsomassa. Ilman koronaa olisi tullut nähtyä yksi ottelu ulkomaillakin, no ehkä sekin korjaantuu ensi vuonna. Ensi kaudella sitten taas alasarjoja katselemaan ja tavoite taas päälle 40 ottelua.

[Kuisma]

Ensi vuodelle menee paljon paukkuja EM-kisoihin, toki määrällisesti pääpaino on aina paikallisissa sarjoissa. Turkulaisen joukkueen nousu Kakkoseen olisi täten suotava, jolloin sarjan seuraaminen helpottuisi entisestään.

Ja kuinkas sitten kävikään...mutta tulipahan rikottua oma ennätys nähtyäni 60 ottelua! Ilmeisesti nälkä kasvoi karanteenikevään aikana ja tuli oikein ahmittua paikallista jalkapallotarjontaa - joskin kohtalaisesti jäi kiinnostavia pelejä näkemättäkin.

Ulkomailla nähdyt ottelut pysyivät jokseenkin samoissa luvuissa, tosin sillä erotuksella että ne muutamat matsit oli samalta reissulta, eikä erillisiltä. Erityismaininnan ansaitsee Huuhkajien paluu Stadikalle ja kannattajien paluu Pohjoiskaarteeseen.

Ensi vuodelta on paha sanoa mitä odottaa. En ole hirveän optimistinen että EM-kisalipuille tulisi käyttöä, mutta toiveissa on että paikalliset sarjat pyörisivät ja että niitä pääsisi seuraamaan paikanpäälle.

[Jonios]

2020
Vuosi alkaa hiljalleen olla paketissa, joten on aika käydä läpi kauden aikana nähtyjä otteluita. Koronasta johtuen omat suunnitelmat muuttuivat hyvin paljon ja otteluiden kokonaismäärä jäi alle kolmenkymmenen. Kokonaisuudessaan pelejä kertyi 27.

 Näissä otteluissa maaleja syntyi 89, joista kotijoukkue teki 50 ja vierasjoukkue 39. Maalirikkain ottelu oli Mypa-VPS, joka päättyi 3-6. Neljä ottelua päättyi maaleitta. Ilman otteluohjelmaa jäin vuoden aikana kolme kertaa.

Yleisö otteluissa oli keskimäärin 6605, mediaanin ollessa 727. Eniten yleisöä oli West ham-West bromwich pelissä (58 911) ja vähiten Nelosen ottelussa Purha-Castilla (92).

Sarjoittain laskettuna eniten näin Ykkösen pelejä(9).

Tänä vuonna ei aikaisempien vuosien tapaan ollut selkeitä suosikkiotteluita, mutta Suomi-Bulgaria uusitulla Olympiastadionilla nousee hieman muita korkeammalle.
Pettymyksinä tietysti Mypan putoaminen sarjatasoa alemmaksi ensimmäistä kertaa. Ärsyttävimmät hetken ovat otteluohjelman puuttuminen Reippaan Kakkosen ottelussa ja kolme 0-0 peliä kymmenen päivän sisään.

Ensi vuonna toivottavsti näkee useamman pelin paikan päällä, riippuen pitkälti kesätöistä.

[Epeli]

Että semmoinen vuosi. Ikävästi päättyi paikalla nähtyjen pelien kausi pari viikkoa etuajassa, koska joku virus ei suostu katoamaan sitten millään ja jotkut idiootit pelkäävät piikkiä. Näin ollen jää kauden viimeinen peli ULKOMAILLA näkemättä.

Kahdeksankymmentä peliä kuitenkin ylittyi komeasti, vaikka keväällä elämä näytti hankalalta aidan takaa matsia katsoen.

Yksi kauden kohokohta oli Pietarsaaressa, koska Jaron ja Nollanelosen peli oli ensimmäinen katsojat stadionille päästävä.

[Andreas]

34 ottelua

Ihan yksi ottelu enemmän kuin viime kaudella. Yksi Jaron kotiottelu meni ohi, kaksi nähtynä vieraissa. JBK:n kaudesta näin 17/22 ottelua. Kaksi uutta stadionbongausta, Närpiö ja Mikkeli nyt listassa myös. Mitään muuta kuin Ykkösta, Kakkosta ja muutama harjoitusottelu ei tullut taaskaan nähtynä

[Jalkapalloviikko]

18.12 pelatun JJK-Tampere United (2-3) harjoitusottelun myötä taitaa jalkapallopelit olla tältä vuodelta nähtynä. Parin kuukauden tauko edelliseen teki oikein hyvää. Paikanpäällä nähtyjä otteluita kertyi tällä kaudella 65. Muutamaa ottelua en laske mukaan, kun ne jäi päällekkäisyyksien takia näkemättä kokonaan.

Ihan noin moneen otteluun tuskin olisi tullut lähdettyä, jos en ottaisi niistä kuvia ja kirjoittaisi Keskisuomen Jalkapalloviikko-lehteen. Toki ennen sitäkin tuli peleissä käytyä. Viimeiset viisi vuotta käynyt n. 50 pelissä/kausi. Lehteä tehnyt n. puolitoista kautta.

Viitaniemen kenttä Jyväskylässä tuli varsin tutuksi. 27 ottelua pelattiin siellä. Loput Harjulla, Vaajakoskella ja Comets Parkissa, jokunen yksittäinen Jyskässä, Vehkalammella ja Palokassa.

FC Vaajakoski oli ainoa, jonka kaikki kotiottelut tuli käytyä katsomassa. Kaikilta muilta jäi jokin paikanpäällä näkemättä. M3 (Itä AC-lohko), M2 ja Kansallinen liiga oli ne mitä tuli seurattua eniten.

Erikoisimmat ja speciaalimmat ottelut kauden aikana oli varmaan erittäin runsasmaalinen Komeetat-Warkaus JK 11-4, ja Komeettojen sarjanousun varmistanut voitto Blackbirdistä. Inter Jyväskylän ensimmäinen sarjaottelu PaRia vastaan miesten kutosdivarissa oli omalla tavallaan historiallinen. Siitä se nousu alkaa.

Tein kahdeksan ja puoli minuuttisen koosteen näkemästäni jalkapallokaudesta. Sisältää videota tai kuvia lähes kaikista 65 ottelusta.

https://youtu.be/aPtnQj9TIH4

Lisää kuvia ja videoita löytyy ksjalkapalloviikon instagramista. Itse otteluista on juttua julkaistuista lehdistä.

T: apulaistoimittaja

[Erkka]

66->54->45->38 on neljän viime vuoden saldo. Voisi koittaa saada tuon syöksyn katkaistuja, vaikka neljänkympin ylitys ilman Liigacupia ja Ykkösen pelimäärillä hiukan järjestelyjä vaatiikin.

Tuolloin laski milloin mistäkin syystä. Huippuvuosien luvut selittyi, kun olikin marras-tammikuun asuinmaassa matseja tarjolla. Nyt on koronan tuomat matkustus- ja yleisörajoitukset (ja myös oma jaksamattomuus kotimaisten alasarjojen suhteen) johtaneet siihen, etten ole kahteen vuoteen päässyt edes kolmeenkymppiin. Toivotaan vuodella 2022 matkustusrajoitusten loppua ja yleisöä Suomen Cupin peleihin, niin eiköhän palaa kolmosella alkaviin onnistu.

[Bossu]

Vaivaiset 9 ottelua tuli nähtyä tänä vuonna, se tosin vähän parempi kuin viime vuosi. Niihin mahtui kuitenkin kolme uutta areenaa (Rovaniemen keskuskenttä, Espoonlahti, Tele2/Tukholma), joten siihen voi olla tyytyväinen.

[Durden]

Hirveältä näyttää. Lukumäärältään huonoin futisvuosi sitten vuoden 2014. Eikä laatukaan ollut häävi. Tuli todistettua pari surkeaa SJK:n esitystä paikan päällä, yksi oman jengin rökäletappio ja Suomen Ranska-tappio.

Ei voi 2022 suunta olla kuin ylöspäin.

[Kakko S. Nikki]

Hieno vuosi takana ja matseja tulikin nähtyä 128 kappaletta 52 eri kentällä. Mukavasti parannusta viime vuoden 80 ottelusta.

Tänä vuonna tuli katsastettua kaikki kotimaan sarjatasot Veikkausliigasta Seiskaan asti, kun viime vuonna jäi Nelosen ja Kutosen matsit kokonaan näkemättä.
Regions Cupiin jäin nyt pahasti koukkuun ja niitä tulikin käytyä katsomassa 10 eri kentällä.

Ikimuistoisimpina mieleen jäävät tietysti kesän EM-kisaottelut Kööpenhaminassa ja Pietarissa.

Monta kotimaan kenttien matsia jäi näkemättä mihin olisin ehdottomasti halunnut, mutta eipä kaikkiin millään ehdi. Ensi vuonna sitten.

[Micky Lee]

Lähes parikytä matsia välilä kesäkuu-lokakuu on ihan hyvä, kun aattelee normaalivuosina pääsevänsä matseihin myös keväällä ja alkutalvesta ja joskus myös marras- ja joulukuussa. Taino, nyt oli se Ranska-matsi kyl marraskuussa, mutta kuitenkin.

[Kuisma]

Ensi vuodelta on paha sanoa mitä odottaa. En ole hirveän optimistinen että EM-kisalipuille tulisi käyttöä, mutta toiveissa on että paikalliset sarjat pyörisivät ja että niitä pääsisi seuraamaan paikanpäälle.

Jahas päivitykseen oli tullut vuoden tauko, mutta kisoihin tosiaan tuli mentyä mutta muuten suht heikosti matseja nähtyä.

Tänä vuonna taas peleissä tuli käytyä ja uusi ennätyskin (65) tehtyä.
Interin liigan kotipeleistä tuli nähtyä yhtä vajaa kaikki mutta Liigacupista tosin ei yhtäkään, ja se olikin aikoa kiinnostanut kilpailu joka jäi kokematta.
Kokematta jäi suurin osa KaaPonkin peleistä, mutta kausi päättyi Kolmosen tippumiseen joka tarkoittaa ettei kausaria tule uusittua.

Ensi kaudeksi taas koitetaan nähdä mahdollisimman monta peliä mahdollisimman monesta eri kilpailusta. Inter (reserveineen junnuineen) ja Huuhkajien EM-karsinnat suurimpina prioriteetteinä. SalPa Ykkösessä kiehtoo toki myös. Ikuinen toive on yhä että joku turkulainen seura nousisi Kakkoseen.

[Keravan faija]

Kaudelle kertyi matseja 35. Enempää ei oikeastaan olisi edes kiinnostanut nähdä, ellei nyt sitten Naisten Ykkösen pelit olisi sattuneet useammin eri päivälle.

Ensi vuonna perhesyistä luultavasti vain kotipelejä ja vieraspelejä lähiseuduilla, mutta ei mitään ikimuistoisia koko päivän dokausawaytä Kotkaan. Preseasonin pelejä voisi aiemmasta poiketen pyrkiä myös näkemään.

[Kakskytkahdeksan]

Viime kaudelta tuli nähtyä kaikki Molinsin kotimatsit ja pari vierasreissua. Kun tähän laitoin päälle paikallisen kutosen matsit ja pari hassua Sant Andreun peliä, niin ollaankin numerossa neljäkymmentäneljä .

[Andreas]

Lopulta 39 ottelua. Yllättävän monta Jaron kotiottelua (3kpl) meni ohi erinäisten sattumuksien takia, kuitenkin ihan tyydyttävä lukema. Kaudesta voisi nostaa esiin KuPS:in ottelu Dila Goria vastaan mikä oli ihan mukavaa vaihtelua sekä tuo eeppinen Jaro - EIF ottelu loppusyksystä.

[Epeli]

Klubin Veikkausliiga-pelit tuli tänäkin vuonna kierrettyä kaikki, ja jos tämän illan peli lasketaan mukaan, saan 89 lupirunkkausta täyteen. On syystä ranne vähän kipeä.

Selkeää yhtä kohokohtaa en äkkiseltään muista kaudesta, mutta oman ennätykseni saan kolmella ULKOMAILLA nähdyllä pelillä.

[Feeblebastard]

MP:n kotiottelut tuli käytyä katsomassa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Vierasreissut vielä Lappeenrantaan ja Ogeliin. Päälle kourallinen Mikkelin seudun kolmosen matseja sekä vitosta Varkaudessa. Jälkimmäiseen tosin sanottava, että ei kiima riitä oikein tuollaiseen hassutteluun. Toissa kauden kolmosen pelejä seuraili vielä ihan mielellään.

Hirvein kokemus on helppo muistaa: Tappio kotona PIF:lle heinäkuun alussa. Parhaat fiilikset taas tulivat ehkäpä alkukauden TPS-tasurista tai loppukauden dramaattisesta JäPS -voitosta.

E: Bonuksena Tolsalla nähty KTP - JäPS, josta jäi mieleen se kun anniskelusta hajosi ennen toista puoliaikaa molemmat oluthanat tai kegit ja myytävänä oli pelkkää lonkeroa. Pelin jälkeen menin pizzalle ja sinne saapui myös tappion kärsineet järvenpääläiset, jotka hakivat pizzansa bussiin ja söivät ne siellä. Bussia olisi kannattanut seisottaa myös itse ottelussa, sillä KTP voitti 4-1.

[Durden]

Hirveältä näyttää.

Hirveältä näyttää edelleen. Kymmenen ottelua. Onhan se muutama enemmän mitä surkeana viime vuonna, mutta reilut 30 vähemmän mitä parhaana vuonna.

Stadikalla kaksi katkeraa Suomen 1-1 tasuria, jotka tuntuivat tappioilta. Muutama oman jengin matsi kentän laidalta vemppaosastolaisena. Siinäpä se melkein olikin.

Edellisen matsin nähnyt ULKOMAILLA alkuvuodesta 2020. Edellinen Huuhkaja-away 2019. Josko näitä lähtisi ensi kalenterivuoden aikana korjailemaan lukumäärän hienoisen nostamisen ohella.

[Näätäkeisari]

MyPan alennustilan ja parin aivan hirveän kauden myötä harvinaisen vähäinen vain yhden Saviniemi-käynnin kausi. Tosin olin ennennäkemättömän aktiivinen paikallisfutiksen katsoja, kun pikaisen laskutoimituksen perusteella näin 9 Gnistanin peliä, ehkä joku 4 PK-35:n peliä, ja pari HJK-hassuttelua päälle. Plus pari KäPan peliä aitojen takaa, Honka - HJK, sekä Suomen Cupin finaali stadikalla. Mielessä näistä päällimmäisenä Gnistan 10-1 JäPS sekä yleisesti Rony Huhtalan dominointi ja itsetekeminen pitkin kautta, maailman paskin TPS Pihliksessä, cupin finaalin hämmentävän hyvä tunnelma, ja Kotajärven Pallon ylipainoinen keskikenttämies.

Ensi vuodelle tavoitteeksi parantaa MyPa-saldoa kun syöksykierre on taas taitettu, pitää yllä pääkaupunkiseutuaktiivisuutta, ja yrittää vähän pontevammin sovittaa yhteen kesän maakuntamatkailua otteluohjelmien kanssa. Miten en tänäkään vuonna päässyt Valkeakoskelle katsomaan futista?

Talven ajan kai joutuu esittämään kiinnostuvansa ulkomaisesta futiksesta, vaikka oikeasti Markus Kronholmin kaukolaukaus sytyttää enemmän kuin kolmetoista Luka Modricin ulkosyrjää.

[Thouni]

Eiköhän tämä vuosi ollut Sevillan reissun myötä siinä. Ensi viikonloppuna oli tarkoitus vielä mennä Luxemburgiin Libertinesin keikalle ja Esch-sur-Alzetten paikallismatsiin, mutta täytyy sitä töissäkin välillä käydä joten Luxemburgin reissu jää ensi vuodelle.
Kauden parhaimmat pyrot tarjosi Klubipääty ja Belgradin derby. Kunniamaininta myös Omonia 29is Maioun pyroshowlle. Kauden komeimmasta maalista olisi vastannut David Browne, mutta kun var ja mafia veivät tuon ehkä kauden ikimuistoisimman hetken niin titteli taitaa mennä AEK Larnacan unkarilaiselle https://youtu.be/uTeMsSLLoT0?t=72.
Suomessa reissaaminen keskittyi tänäkin vuonna lähinnä Klubin otteluihin ja uutena kenttäbongauksena tuli Suomessa vain Jätkäsaaren huippumoderni jalkapallostadion jonka olosuhteet olivat kauden heikoimmat, yhdessä Andorran divaripelin kanssa jota piti seurata sateessa viereiseltä kävelytieltä. Suunniteltu vierailu Saloon jäi väliin, kun Taiwon visiitti Salpaan olikin odotettua lyhyempi. Ensi kesänä täytyy kuitenkin edes yksi uusi alasarjakenttä käydä bongaamassa jossain maaseudulla. Ja KäPan nousun myötä täytyy ehdottomasti vierailla lisää Stadin divaripeleissä, ja Gnistan-KäPa peli pitää ainakin heti merkata kalenteriin. Kiffenin pelit Bolliksella kuuluvat myös kesäiltojen ohjelmistoon, kuten tänäkin vuonna.

[äägee]

Thounilla kyllä ollut melkoinen futisvuosi.

Nopealla laskulla itselleni tähän mennessä 24 ottelua tänä vuonna, ja kaiketi viimeinen tiedossa tänään: DIF-Mjällby. Eli 25 jäänee lopputulokseksi. Yllättävän monta. Kohokohtana varmaankin Real Murcia - Hercules Espanjan 4. sarjatasolla, kun vihdoin pääsi näkemään oman sijoituskohteensa paikan päällä. Suomen kentiltä mieleenpainuvimmat ovat olleet GrIFK - Ilves-Kissat pelitapahtumien ansiosta, sekä Klubi 04 - GrIFK katsomon puolella. Enpä muista milloin Granilla olisi viimeksi ollut niin paljon vierasfaneja kannustamassa ääneen. Komein maali ehkäpä Omar Kharyn tykki kotona Ilves 2:ta vastaan.

[erno]

Ensi kesänä täytyy kuitenkin edes yksi uusi alasarjakenttä käydä bongaamassa jossain maaseudulla. Ja KäPan nousun myötä täytyy ehdottomasti vierailla lisää Stadin divaripeleissä, ja Gnistan-KäPa peli pitää ainakin heti merkata kalenteriin. Kiffenin pelit Bolliksella kuuluvat myös kesäiltojen ohjelmistoon, kuten tänäkin vuonna.

Suosittelen ensi vuonna vierailukohteeksi Espoonlahtea. Sinne pääsee ens vuonna metrolla ja noi EPS:n pelit oli suomalaisiksi alasarjapeleiksi keskikesällä hyvin viihtyisiä.

[Kakko S. Nikki]

Kotimaista jalkapallokulttuuria tuli jälleen tuettua, sekä koettua kymmenillä eri paikkakunnilla kaikilla sarjatasoilla aina Veikkausliigasta Seiskaan asti. Vuoden saldoksi jäänee 147 matsia.

Unohtumattomimpina hetkinä nousee mieleen:
-Klubipäädyn upea meno läpi koko kauden
-Suomen Cupin paluu ja sen monet hienot kamppailut
-Oma Suomen Cupin debyytti kentän puolella
-Radanvarren derbyn aiheuttama huuma paikallisten seurassa
-Kesän useat reissut pienempien paikkakuntien divarimatseihin
-Monien jalkapalloa aiemmin seuraamattomien ystävien raahaaminen katsomoihin

Ulkomaillakin tuli nähtyä matseja 18 eri kaupungissa. Klubin vierasreissujen lisäksi ikimuistoisimpia olivat vietetyt matsipäivät Brescian, Comon, Lutonin, sekä BK Fremin kannattajien kanssa ja näiden kaikkien ryhmien uskomaton vieraanvaraisuus.

[Bossu]

18 peliä tuli plakkariin ja siihen suht tyytyväinen. Se hermittaa kun parilla ulkomaanreissulla ei päässyt pelejä katsomaan. Pariisissa katsoi pelipäivämäärän väärin : (.
Uudet kenttäbongaukset Närpiö, Järvenpää, Pihlajanmäki ja Kumpula.