Hämmentävää.
Topicin otsikoksi voisi saman tien varmasti vaihtaa "United smile - täällä hymistellään!"
Käsitin otsikon tarkoituksen niin, että täältä voisi lukea ne oikeasti hyvät viestit iänikuisten Viinikalaoksennuksen, Wolffin, Callitin ja uutena tulokkaana Corkyn sekä heidän vastapuoliensa jankutuksen sijaan. Toki BB-tason juupas-eipäs -väännöt ovat ajoittain ihan hauskaa luettavaa, mutta eivät ne mitään uutta tarjoa.
Samasta topiikista toinen hyvä poiminta:
Ehkä Miklu on vain "gloryhunter" ja haluaa olla Hannoverin mukana voittamassa jotakin, vaikka ei pääsisikään itse kuin jämäminuuteiksi kentälle. Miklu ei ole voittanut urallaan yhtä Suomen mestaruutta lukuunottamatta oikeastaan mitään. Kyllä esim. joku Bundesligan pronssi varmasti kelpaisi, oli Miklun oma rooli siinä sitten kuinka pieni hyvänsä. Hän on pelannut Hannoverissa kuitenkin jo sen verran kauan, että joukkue tuntuu varmasti omalta ja sen menestyminen lienee Miklulle tärkeää silloinkin, kun itse ei pääse kentälle. Voittamisen aspekti jopa tuntuu unohtuvan monilta jalkapallon seuraajilta, ainakin yksittäisistä pelaajista puhuttaessa. Moni tuntuu ajattelevan, että pelaajille se oma napa ja oman uran kehittyminen ovat joka tilanteessa ykkösasioita. Hienoa vain, jos kaikki eivät ajattele niin.
Kai jalkapalloilijat saavat tavoitella elämässään muitakin hienoja kokemuksia kuin sellaisia, joita ovat itse aktiivisesti viheriöllä tuottamassa. Voi olla, että tämä kehityskulku on Miklun oman uran ja sitä kautta myös Suomen maajoukkueen kannalta huono asia, mutta Forssell lienee minua kyvykkäämpi päättämään prioriteeteistaan ja oman elämänsä suunnasta. Kunnianhimon puute ei nyt ole mielestäni sellainen ominaisuus, jonka perusteella katsoisin olevani oikeutettu tuomitsemaan muita ihmisiä. Edelleen, Suomen maajoukkueen kannalta se voi olla huono asia, mutta ei Forssellin kunnianhimon puute indikoi sitä, että hän esimerkiksi ajattelisi pelkkää rahaa. Elämässä on helvetin paljon muutakin kuin jalkapallo ja raha.
Rivien välistä olen saanut käsityksen, että moni tuntuu olevan sitä mieltä, että ratkaisuillaan Miklu on suorastaan pettänyt suomalaisen jalkapalloilun. Tämä nyt on jo täysin idioottimaista ajattelua. Ei Miklu ole koskaan ollutkaan meille mitään velkaa. Häneen on toki ladattu odotuksia, mutta se mikä monilta unohtuu on, että niitä odotuksia olemme häneen latoneet juuri me. Jos hän ei näitä ulkoa päin asetettuja lupauksia lunasta, niin onko hän itse syypää siihen? Vai pitäisikö sittenkin meidän katsoa peiliin?
