FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
27.09.2022 klo 01:46:30 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
Futissuomi.fi, FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 ... 14 [15] 16
 
Kirjoittaja Aihe: Entisen Jugoslavian alueen yleiskeskustelu  (Luettu 113280 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Chuck

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Путiн хуйло!


Vastaus #350 : 01.03.2020 klo 09:46:53

Meitä on nyt ainakin kolmen hengen porukka täällä Belgradissa. Tultiin hikisellä yöbussilla Budapestista ja ollaan aamuviidestä lähtien palloiltu ympäriinsä odottelemassa airbnb’lle pääsyä. Iltapäivämiitti ennen matsia kuulostaa oikein mainiolta. Tuoppi
mikko_belgradissa

Poissa Poissa


Vastaus #351 : 01.03.2020 klo 10:09:41

Meitä on nyt ainakin kolmen hengen porukka täällä Belgradissa. Tultiin hikisellä yöbussilla Budapestista ja ollaan aamuviidestä lähtien palloiltu ympäriinsä odottelemassa airbnb’lle pääsyä. Iltapäivämiitti ennen matsia kuulostaa oikein mainiolta. Tuoppi

Belgradin yoelama otettu perjantaina ja eilen jo haltuun :) koska stadikan lahelta ei saa kaljaa niin tavattaisiinko vaikka paikassa nimelta vronski, osoite Internacionalnih brigada 22. siita vartin kavely stadikalla. klo 16 pintaan?
zeik

Poissa Poissa


Vastaus #352 : 01.03.2020 klo 10:16:23

Belgradin yoelama otettu perjantaina ja eilen jo haltuun :) koska stadikan lahelta ei saa kaljaa niin tavattaisiinko vaikka paikassa nimelta vronski, osoite Internacionalnih brigada 22. siita vartin kavely stadikalla. klo 16 pintaan?

Nähdään siellä Ylos
Chuck

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Путiн хуйло!


Vastaus #353 : 01.03.2020 klo 10:35:04

Belgradin yoelama otettu perjantaina ja eilen jo haltuun :) koska stadikan lahelta ei saa kaljaa niin tavattaisiinko vaikka paikassa nimelta vronski, osoite Internacionalnih brigada 22. siita vartin kavely stadikalla. klo 16 pintaan?

Eiköhän tämä käy. Ylos
darraf

Poissa Poissa


Vastaus #354 : 01.03.2020 klo 10:38:51

Käy myös
Chuck

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Путiн хуйло!


Vastaus #355 : 01.03.2020 klo 17:51:18

Tullaan jonkin verran myöhässä sinne. Just saatiin lopeteltua ruokailut ja pitää hakea vielä liput kämpältä.
MiestenK

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Espoolaisseurat ja suomalaiset ulkomailla


Vastaus #356 : 01.03.2020 klo 18:06:44

Mulla menee pari minuuttia Ylos

e. Tattista kaikille ja etenkin Mikolle Tuoppi
« Viimeksi muokattu: 02.03.2020 klo 00:34:23 kirjoittanut MiestenK »
mikko_belgradissa

Poissa Poissa


Vastaus #357 : 01.03.2020 klo 23:04:52

loytyi syy miksi sita porukkaa lojui niputettuna kadulla kun kaveltiin ohi matkalla stadionille - grobarit myllyttaneet keskenaan: https://twitter.com/vucko1966/status/1234172236472426496?ref_src=twsrc%5Etfw%7Ctwcamp%5Etweetembed%7Ctwterm%5E1234172236472426496&ref_url=http%3A%2F%2Frs.n1info.com%2FVesti%2Fa573960%2FNavijaci-Partizana-se-potukli-medju-sobom-uoci-pocetka-derbija.html
Chuck

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Путiн хуйло!


Vastaus #358 : 02.03.2020 klo 09:21:57


Tämä oli kyllä melkoinen näky :D

Kiitos kaikille meidänkin poppoon puolesta, katsomotouhujen seuraaminen oli unohtumaton kokemus. Harmi vaan että pelillisesti ottelu ei tällä kertaa kovin korkealle noussut.
Thouni

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Artsakh, M'well, Zapresic boys.


Vastaus #359 : 10.03.2020 klo 16:03:19

Laitetaas pientä matkarapoa maista joita ei tässä topicissa ole ihan hirveästi käsitelty

ALBANIA

Perjantaiaamun Air Serbian lennolla Belgradiin näki, että Belgradissa olisi derbyviikonloppu sillä reissaajia kun katseli niin meno oli kuin katselisi Tuttu Tyylitaiturina jaksoa missä haasteena on löytää vaatteet futiskatsomoon kauppakeskus Itiksestä. Täyden Belgradin lennon jälkeen oli vuorossa lähes tyhjä jatkolento Belgardista Tiranaan. Koneen vaihdon välissä oli vielä erillinen läpivalaisu, missä ei kuitenkaan repussa heiluneet puolittaiset vodkapullot henkilökuntaa kiinnostaneet. Tiranan päässä äkkiä reppu hotellille, ja sieltä suoraan Skanderbegin aukiolle, missä illan paikallismatsin isäntien eli FK Tiranan kannattajat ja ultrat eli Tirona Fanatics oli lähtemässä marssimaan kohti stadionia. Suuri aukio on muutenkin keskellä Tiranaa, mutta chänttäilyjen ja rumpujen ääntä kun seurasi niin paikalle ei ollut vaikeuksia löytää.

Balkanin kannattajaskenelle on suht ominaista se, että joka maasta löytyy muutama isohko kannattajaryhmä ja sen lisäksi pääsarjatasolta monta joukkuetta joilla ei kummoista kannattajatoimintaa ole. Albania ei tässä mitenkään poikkea ja pääkaupunki Tiranan joukkueet eli FK Tirana sekä Partizani Tirana ovat oikeastaan ainoat joukkueet joilta Albanian sarjoista löytyy isot ja organisoidut kannattajaryhmät. FK Tiranalla siis Tirona Fanatics ja Partizanin kannattajat ovat pääryhmä Ultras Guerrillsin banderollin takana.



Tiranaan valmistui viime vuoden lopulla Air Albania nimeä kantava moderni stadion mikä on saanut vähän vaihtelevan vastaanoton. Maajoukkue sai vihdoin itselleen kunnollisen stadionin kodikseen, ja sarjajalkapallon isoimmat ottelut voidaan nyt myös pelata nykypäiväisellä stadionilla. Viimeisintä FK Tiranan vanhalla stadionilla pelattua derbyä varjosti ennen ottelua nähdyt kannattajien yhteenotot, ja kun itse kävin stadionilla pyörimässä niin on aika ymmärrettävää että kiihkeän ja ison futispelin järjestelyiden (edes Balkanin tasolla) kunniallisesti sujuminen on todella hankalaa. Kolikolla on toki kääntöpuolikin ja onhan se vähän ironista että valtio on todella köyhä, kadut ja infrastruktuuri aivan retuperällä ja kansalaiset ovat Euroopan mittapuulla yksiä köyhimpiä, mutta 85 miljoonaa euroa maksaneeseen stadioniin ja kylkeen kyhättyihin hotelleihin ja hyvinvointikeskuksiin riitti rahat. Keskiluokkalainen peruskansa tuosta on toki innoissaan, mutta uuden stadionin myötä maaotteluiden ja isojen sarjapelien lippujen hinnat ovat hiukan nousseet, ja tämä oli ensimmäinen derby missä kannattajakatsomoon menevien olisi pitänyt todistaa henkilöllisyytensä stadionille mentäessä. Parissa aiemmassa Air Albania Stadiumilla pelatussa sarjapelissä penkkejä ja muita paikkoja on rikottu, mutta en sen tarkemmin tiedä onko tuossa ollut jotain protestin tynkää vai ihan yleistä perseilyä.

Propsit kuitenkin siitä, että stadionia ei rakennettu mihinkään pellole vaan ihan Tiranan keskustan viereen, joten Tirona Fanaticsin marssi kulki keskustan läpi parin kilsan matkan stadionille. Muutaman sadan hengen marssi ehti edetä vasta ekaan risteykseen, kun syntyi jo pientä myllyn tynkää. Itse olin juuri viereisellä kioskilla ostamassa hiukan matkajuomaa ja samaan aikaan kun bängerit räjähtelivät ja kansa karjui, niin junioriosasto nappasi kaapista kaljat kainaloon ja paineli kohti hässäkkää. Iäkkäällä kioskin pitäjällä oli vähän ongelmia rahastaa, ja pitää silmällä tuotteitaan joten itsekin kyllästyin odottamiseen mutta anastamisen sijaan heitin mummelille sen verran ison setelin tiskiin, että eiköhän sillä omat ja parin paikallisen räkiksenkin kaljat maksettu.

Stadionin porteille saavuttaessa kävi ilmi, että kannattajat eivät suostu siihen että porteista otetaan sisälle yksi kannattaja kerrallaan ja kopeloinnin lisäksi katsotaan tosiaan vielä henkilöllisyyskin. Tölkit ja parit pyrot lentelivät kohti poliisirivistöä, mutta ultrien puhemiehet hoitivat homman esimerkillisesti ja saivat omansa rauhoiteltua ennen kuin hulinat olisit kunnolla alkaneet, ja lopulta saivat myös virkavallan kanssa neuvoteltua niin että mitään henkkareita ei katsottaisi. Ottelun alkuun oli vielä hyvä tovi, joten oli hyvin aikaa ottaa pari euron tuoppia stadionin viereisessä kuppilassa jonka seiniä koristivat FK Tiranan huivit. Vanhempi baarimikko sanoi olleensa Tiranan kannattaja pikkupojasta lähtien, mutta uudella stadionilla ei ole vielä kertaakaan ollut eikä tiedä käykö koskaan.



Lopulta kun itse yritin sisään stadionille, niin netistä ostamani lippua ei kelvannutkaan. Modernit skannerit vilkkuivat punaista, ja vieressä seissyt järkkäri totesi albaniaksi että Computer says no ja asenne oli myös esikuvansa mukainen. Pienen älämölön kun herätin, niin janarin esimies onneksi saapui paikalle ja pahoitteli tilannetta ja sanoi että niin harva ostaa netistä lippuja että skannerit eivät noita meinaa tunnistaa ja päästi omalla kulkukortillaan sisään. Ennen ottelun alkua joku paikallinen Elastinen kävi kentällä latistamassa tunnelmaa, mutta onneksi kolmannen biisin jälkeen alkoi katsomoista kuulumaan jo vihellyksiä joten jätkä päätti poistua. Tirona Fanaticsin tifo ottelun alussa oli koko alapäädyn täyttänyt massiivinen overhead ja muutamat strobot, ja Guerrillsin päädyssä nähtiin pienempi överi ja ihan näyttävä määrä soihtuja. Vaikka Air Albania stadion on ulkoapäin todella mitäänsanomaton ja tylsä, niin sisäpuoli on kyllä rakennettu aika oppikirjan mukaan ja etenkin isot ja aika jyrkät päädyt näyttivät täysinä aika komeilta. Päätyjen lisäksi myös sivukatsomo oli joissain chänteissä aktiivinen, ja tunnelma vastasi kaikkia odotuksiani.




Pelikin tarjosi menoa ja meininkiä koko rahan edestä. Partizani siirtyi johtoon heti ottelun alussa, mutta varttiakaan ei ehtinyt kulua kun Partizanin pakki otti punaisen ja Tirana tasoitti pelin pilkulta. Muutama minuutti tuosta, niin uusi pilkku tuomittiin ja Tirana johti jo 2-1 ja strobot lentelivät kotipäädystä kentälle. Pakko mainita, että tuossakin huomasi että nyt ollaan Balkanilla eikä missään Bundesliigassa missä tuntuu nykyään tuomari komentavan joukkueet monesti koppiin, jos vain katsomossa palaa pyrot. Tiranan päädystä lenteli vähän väliä stroboja kentälle, mutta peliä ei keskeytetty vaan järkkärit ja välillä pallopojatkin kipittivät poimimaan nuo kentän reunalle. Tuomarilla oli toki täysi työ pitää ottelu hallinnassaan, sillä tasaisin väliajoin kentällä oli pienet painit pystyssä ja joka tuomion jälkeen kovat protestoinnit. Alun pyroilua lukuunottamatta kotijoukkue hallitsi kentän lisäksi myös katsomossa ja otti lopulta 5-1 voiton. Viimeisenä nöyryytyksenä Tiranan 18-vuotias Ernest Muci iski vähintäänkin muciinmenevän maalin laukomalla pallon vaparista täysin ylänurkkaan. Upea maali, ja vastikään Albanian maajoukkuerinkiin nousseesta junnusta kuultaneen vielä tulevaisuudessa. Jos samat otteet jatkuu, niin lienee Serie A-pelaaja parin vuoden sisällä. Kaiken kaikkiaan hieno ottelutapahtuma. Todella värikäs ja viihdyttävä ottelu, erinomainen tunnelma ja oheispalvelutkin pelasivat. Hodarit olivat todella maukkaita, joskin olut taisi olla alkoholitonta. Täydellinen ensikosketus Albanian futikseen.



Seuraavana päivänä parit espressot olivat tarpeen, kun tapojeni mukaisesti päätin säästää pari euroa ja taksin sijaan kävelin keskustan laitamille bussiasemalle. Kävelymatkan kohokohta oli kerjäläisnainen joka sai hepulin ja päätti pysäyttää koko autoliikenteen kaupunkiin johtavalla tiellä. Euron maksanut ja tunnin kestänyt bussimatka kuljetti minut rannikkoa kohti Durrësin rannikkokaupunkiin missä pelaa kauden 1993-1994 Albanian mestari Teuta Durrës, joka kohtaisi illan ottelussa mestaruustaistossa tällä kaudella mukana olevan FK Kukësin. Kukësi nousi kaudeksi 2012 pääsarjaan, ja on sen jälkeen ollut joka kausi kärkikahinoissa ja tuttu nimi europeleissä.

Durrës on oikein viihtyisä ja rauhallinen rantakaupunki ainakin näin alkukeväästä, mutta voin kuvitella että kesäisin meininki on aika erilaista. En tuolla välttämättä haluaisi kuitenkaan mitään rantalomaa viettää tuntien albanialaisten(kin) tyylin dumppaa roskat ja jätteet vaikkapa mereen tai rannalle, jos se sattuu lähimpänä olemaan. Teuta Durrësin stadion löytyy lyhyen kävelymatkan päästä ydinkeskustasta, ja matkan varrella on lukuisia pieniä kuppiloita ja kahviloita joista halvimmillaan irtosi tuoppi satasella eli euroissa 80 sentillä. Matsilippuja myytiin kopissa stadionin vieressä, ja balkanilaiseen jonotuskulttuuriin kuuluu että miehet rynnivät tiskille jokaisesta ilmansuunnasta ja yrittivät lyödä rahaa tiskiin ja saada lipun käteen saman tien vaikka mitään pelkoa mistään loppuunmyynnistä ei ole. Itse päätin ostaa suht tyyriin 5 euron lipun katettuun pääkatsomoon, ja tuota voin suositella jos Teutan peliin eksyy. Pääkatsomon alta löytyi pieni kahvila josta sai pikkupurtavaa, espressoa ja myös kaljaa näytti olevan kylmässä. Tosin jos tupakan savua ei voi sietää, niin kannattaa ihan suosiolla mennä vastapäiseen katsomoon.



Kukësin tueksi etelään oli matkannut parisenkymmentä kannattajaa, mutta lauantai-illasta huolimatta meno oli todella rauhallista ja chänttäilyä ei pahemmin kuultu. Teutalla ei mitään organisoitua kannattajatoimintaa ollut, mutta toisen sivukatsomon katsojat kyllä reagoivat jokaiseen pelitilanteeseen suurella tunteella ja tässäkin ottelussa tavaraa lenteli kentälle vähän väliä. Toisin kuin Tiranan derbyssä, niin tämä ottelu keskeytettiin hetkeksi juuri tuon roinan heittelyn takia kun avustava sai ilmeisesti sytkäristä osumaa ja Teutan kapteenia pyydettiin mennä rauhoittelemaan katsojia. Veri kiehui myös kentän puolella, ja oli aika yleinen näky että vastustaja antaa kulmapotkua, kun puolustavan joukkueen pakit vielä piirittävät dumaria ja valittavat naama punaisena kulmatuomiosta. Ja siinä missä Tiranan paikallismatsi, niin myös tämä ottelu oli erittäin värikäs ja viihdyttävä ja lopputulos oli 2-2. Kukësi oli pitkään kiinni tärkeässä vierasvoitossa, mutta lisäajalla Kukësin maalivahti imaisi kaukolaukauksen kainalonsa alta maaliin ja muutamasatapäinen kotiyleisö pääsi juhlimaan loppuhetken tasoitusta. Teuta Durrës taistelee vielä tiukasti europelipaikoista, mutta Kukësin mestaruushaaveet sen sijaan alkavat kaatua, ja tätä menoa FK Tirana marssii ensimmäiseen mestaruuteen reiluun 10 vuoteen. Durrës voisi olla oikein mukava reissukohde jollekkin joukkueelle Eurooppa Liigan ekoilla kierroksilla. Matsin jälkeen ei enää busseja Tiranaan mennytkään, mutta 25 euron taksimatka ei nyt kovin suurta lovea reissubudjettiin tehnyt. Varsinkin kun Tiranan päässä Tiki Barin erittäin mukava baarimikko FK Tiranan lippis päässään tarjoili parit shotit ja hatsit paikallista yrttiä.

POHJOIS-MAKEDONIA

Tiranan saasteista ja pakokaasujen keskeltä teki oikein hyvää päästä yhdeksi päiväksi rauhoittumaan Pohjois-Makedonian puolelle Strugaan, ja nauttimaan hyvästä ruuasta ja viinistä euroopan vanhimman järven eli Ohridin rannalla. Tiranasta Skopjeen ei mikään älyttömän pitkä matka ole, mutta bussissa saa reilut 5 tuntia istua joten Struga tai Ohrid on tuolla reissulla ihan hyvä välietappi. Durrësin tavoin myös Struga on kesäisin todellinen turistikohde, mutta näin maaliskuun alussa hyvin hiljainen ja majoitusta ihan järven rannalta löytyi pilkkahintaan. Strugasta matka jatkui seuraavana päivänä Skopjeen mikä olikin viimeinen Balkanin isompi kaupunki mikä oli itseltäni kokematta, ja tykästyin todella paljon. Toisin kuin ehkäpä Tiranassa niin Skopjessa ei tarvinnut hirveästi etsiä paikkaa mihin kehtaisi mennä kaljaa ryystämään, vaan kuppiloita löytyi Vardarin varrelta ja pienemmiltä kaduilta vaikka kuinka. Erityismaininta sympaattiselle Kaj Serdarot raflalle, joka löytyy kaikista Tripadvisorin suosituksista mutta siitä huolimatta on säilyttänyt autenttisen tunnelmansa, ja halvat hintansa ja paikallinen mummeli paistoi aivan erinomaiset lihasapuskat samalla kun vanhemmat herrasmiehet nautiskelivat olutta. Ilta sujui vieläkin turistimaisemmassa rakija baarissa jonka brunette tarjoilija sai minut niin pauloihinsa että jouduin paikkaan palaamaan vielä seuraavanakin iltana.

Makedoniassa aikomuksenani oli mennä katsomaan arkena pelattavia cupin otteluita, mutta hiukan yllättäen päänvaivaa aiheutti Pohjois-Makedoniaa villinnyt paniikki koronaviruksesta. Maassa ei käsittääkseni oltu todettu ainuttakaan koronavirustapausta, mutta siitä huolimatta kaikki maan jalkapallo-ottelut pelattiin ilman katsojia juurikin koronan takia. Omituisinta tästä tekee sen, että isotkin ottelut Makedoniassa keräävät korkeintaan muutamia tuhansia katsojia, ja keskellä viikkoa iltapäivällä pelattavat ottelut keräisivät korkeintaan joitain satoja katsojia. Vahvistus suljetuille oville kuitenkin tuli pari päivää ennen otteluita, ja yritin vielä lähestyä seuroja lähettämällä näille viestejä missä ilmoitin olevani suomalainen jalkapallotoimittaja ja kyselin mahdollisuutta mediapassiin mutta ei vastausta. Täten hylkäsin ajatuksen Rabotnicki-Shkendija ottelun katsomisesta Skopjen kansallis-stadionilla, ja suuntaisin tunnin matkan päähän Tetovon kaupunkiin missä kaupungin kakkosjengi FK Renova pelaisi Strugaa vastaan. Syy miksi suuntasin Tetovoon oli se, että olin netissä nähnyt kuvan missä kaupungin ylpeyden eli Shkendijan ultrat pystyivät seuraamaan omiensa kotiottelua stadionin takana sijaitsevalta kukkulalta. Samalle kukkulalle päätin siis itsekin suunnata peliä katsomaan, kun kerran tämä oli ainoa mahdollisuus maassa nähdä jalkapalloa.

Pohjois-Makedonia on Balkanin maista ehkäpä se missä on vähiten nähtävää mitä tulee jalkapalloturismiin. Tällä hetkellä maan isoimpina peleinä voidaan pitää Vardarin sekä Shkendijan välisiä otteluita. Tuossakin tunnelmaa hiukan latistaa se että Skopjessa pelattavat ottelut pelataan näihin kekkereihin aivan liian massiivisella kansallis-stadionilla missä on kiimaisimmissakin väännöissä sellaiset 20 000 tyhjää paikkaa. Ensi kaudeksi tosin saadaan kentälle ja etenkin katsomoihin lisää väriä, kun Bitolasta kotoisin oleva Pelister on palaamassa parin vuoden tauon jälkeen pääsarjaan. Jos joskus Pohjois-Makedoniaan palaan niin juurikin Bitolassa pelattava Pelister-Vardar voisi olla mielenkiintoinen ottelu.



Mutta se on sitten seuraavan reissun asia se. Palataan nykyhetkeen ja Tetovon pääkadulle minne bussi minut jätti. Tetovo on vahvasti albanialaisten asuttama kaupunki, jonka ykkösseura on siis Klubillekkin valitettavan tuttu Shkendija ja mistä HJK:n tämän kauden vahvistus Ferhan Hasani on kotoisin. Albanialaisuus näkyy ihan katukuvassa, ja katukauppiaiden keskeltä löytyy iso määrä kahviloita mutta alkoholia ei todellakaan jokaisesta ravintolasta tai edes kaupasta saa. Käppäilin hissukseen stadionille missä pelaajat pyörivät stadikan edustalla ja heiltä vielä tiedustelin josko pääsisi katsomoon, mutta ei kuulemma ole mitään asiaa sisälle. Tässä välissä sympatiapisteet paikalliselle vanhemmalle herralle joka oli kaikesta huolimatta pystyttänyt myyntikojunsa stadikan edustalle, vaikka siemenien ja sämpylöiden ainoat potentiaaliset ostajat olisivat pelaajat tai kentän reunalla päivystäneet ambulanssikuskit. Itselläni oli eväät omasta takaa, ja kipusin todella jyrkkää tietä pitkin juurikin tuonne somessa bongaamalleni pienelle kukkulalle stadionin taakse, ja sieltähän oli ihan kelvolliset näkymät kentälle. Lasken tuon kyllä paikan päällä nähdyksi otteluksi, mutta bongatuksi stadioniksi tuota on vähän paha laskea kun sisälle en missään vaiheessa päässyt.



Ottaen huomioon että kyseessä oli keskiviikkona kello 14 pelattu cupin ottelu tyhjille katsomoille, niin pelin tempo oli yllättävänkin kova. Renovalta hylättiin alussa yksi maali, mutta puolen tunnin kohdalla isännät siirtyivät klassisella nousu laidalta, keskitys takatolpalle ja pusku sisään-kuviolla johtoon. Tuolta kukkulalta kun peliä katseli niin se oli vähän kuin Football Manageria pelaisi. Toista maalia ei tosin kunnolla nähnyt, mutta muuten pelin hahmotti erittäin hyvin. Toisen jakson alussa tunnelmaa hiukan latisti alkanut sade. Ohikäveleviä ihmisiä tuon parin tunnin aikana näkyi muutamia, ja sain ehkä hiukan osakseni kummaksuvia katseita kun kaupungista kantautui moskeijoiden rukouskutsut ja itse istuin betoniaidan päällä huppu päässä sateessa, kaljapullo kädessä ja katselin parinsadan metrin päässä pelattavaa futispeliä. Mainittakoon että juuri tuohon kohtaan mistä pelin hyvin näki ollaan rakentamassa uutta taloa, joten nyt äkkiä varaamaan Tetovon matkoja ennen kuin näkymä peittyy. Tosin ruosteesta päätellen talon perustukset ja rakennus on ollut samasa vaiheessa pari vuotta. Ottelussa Struga käänsi pelin itselleen toisella jaksolla, ja Renovan hakiessa jatkoon vaadittua maalia niin Struga kävi lopussa iskemässä 1-2 voittomaalin, ja jatkaa seuraavalle kierrokselle.

KOSOVO

Skopjen asemalla meininki oli kuin retrodiskossa, kun hämärässä odotusaulassa vilkkui vain casinon valot ja Heart of Glass pauhasi kajareista odotellessani Pristinaan lähtevää bussia. Bussimatka Skopjesta Pristinaan kestää pyöreästi noin kaksi tuntia, mutta kannattaa varata tuohon vähän enemmänkin aikaa. Alkuiltapäivän ruuhkat olivat karseat, ja tunnin matkaamisen jälkeen bussi oli vasta Skopjen lähiössä bensa-asemalla tankkaamassa. Lopulta täydestä tankista huolimatta viimeisiään vedellyt bussi lipui kohti Bill Clinton Boulevardia ja keskustaa päin. Iloisesti morjenstava Bill Clinton otti matkaajan vastaan, kun vihdoin ja viimein pääsin majapaikkaani.

Pristinan perjantai-ilta oli todella sateinen ja varmasti sateesta johtuen vaikutti ensin erittäin hiljaiselta, mutta sitten kun tapahtuu niin tapahtuu. Ensin todistin kun paikallinen nuorisoporukka murtautui kellosepänliikkeeseen ja pinkoi karkuun, kun hälyttimet alkoivat piippaamaan. Tuon jälkeen kun istahdin läheiseen pubiin pitelemään sadetta ja nauttimaan kylmästä oluesta, niin eipä aikaakaan kun baaritiskin edessä syntyi myllyt jonka keskiöön jouduin. Nohevat baarimikot kuitenkin ottivat tilanteen isätien elkein haltuun ja heittivät rettelöitsijät kadulle. Illan ehdoton kohokohta oli Pishat-ravintolassa nauttimani Albanian kansallisruokana pidetty Tave Kosia tai Tave Elbasania. Aivan huikea ruoka. Illan pohjanoteerauksena sen sijaan voidaan pitää Pristinan suosituinta kuppilaa eli Soma Book Stationia jonne oli pakkautunut Pristinan koko keskiluokkainen tai sitä ylempiarvoinen nuoriso näyttäytymään, ja juoman saaminen tai tuolla liikkumnen oli aika mahdotonta hommaa.

Kosovoon jalkapalloreissun suunnitteleminen on hiukan haastavaa, sillä todennäköisesti mistään Euroopan pääsarjasta et löydä yhtä vähän tietoa ja informaatiota kuin Kosovon superliigasta. Ottelujen ajankohdat ilmoitetaan yleensä vain muutama tai pari päivää ennen pelipäivää, joten kovin täsmällisiä reissusuunnitelmia on mahdoton etukäteen tehdä. Itselläni ei viikonlopulle osunut ottelua Pristinassa, mutta pieni munkki kävi sillä torstai-iltana tuli tieto että sunnuntaina pelattaisiin Gjilanin kaupungissa Kosovon yksi suurimmista otteluista eli Drita vastaan FC Pristina. Gjilan löytyy noin 40 kilometrin päästä Pristinasta, ja koska Kosovossa pelit pelataan lähes aina viikonpäivästä riippumatta iltapäivällä niin tuo ottelu sopisi täydellisesti aikatauluihini ja päättämään tämänkertaisen reissun.



Kahden euron bussimatka Gjilaniin taittui nopeasti, ja google maps löysi kaupungista kaksikin stadionia. Kolikonheitto arpoi ensimmäiseksi kohteeksi google mapsin mukaan kaupungin isomman stadionin keskustan laitamilta, mutta tuo kostautui armeijan kasarmialueeksi. Ei ollut ihan oikea kohde. Onneksi se toinen ja oikea stadion oli lyhyehkön kävelymatkan päässä niin kuin kaikki muukin Gjilanissa. Bränditietoiselle shoppaajalle Gjilan on mitä mainioin kohde, sillä joka vaatekaupan ikkunoita koristivat toinen toistaan räikeämmän näköiset Versacen, Guccin, Louis Vuittonin ja Stone Islandin vaatteet ja asusteet. Ja hinnatkin alkoivat ihan kymmenestä eurosta. Unohtakaa Manhattanit ja Carnaby Streetit, tulkaa Gjilaniin shoppailemaan ennen kuin Instagramin pikkupissikset löytävät tämän piillotetun helmen.

Stadionin vierestä löytyi Dritan ultrien eli Intelektualetin oma kapakka, mutta ulos kantautuneet kovaääniset chäntit ja tummennetut ikkunat tekivät sen että en uskaltanut mennä sinne englanniksi kyselemään, että saisko tuopin ja oisko antaa takasin viiskymppisestä. Vähän matkan päästä löytyvä Cheers Pub osoittautui sen sijaan oikein leppoisaksi ja niin ikään urheiluhenkiseksi kapakaksi. Vielä kun vastapäätä löytyi pikaruokala mistä sai eurolla maittavan hampurilaisen niin pre-match paikka oli täydellinen. Sillä nyt ei ole niin väliä, että raflan kokki muistutti ulkonäöltään ja eleiltään aivan Masi-sarjakuvien Lotinaa. Kuin ihmeen kaupalla matkaripulilta säästyttiin.

Gjilanin stadionia on kunnostetu tai yritetty kunnostaa viime vuosina, ja päätykatsomoissa on rakenteet olemassa mutta remppa ei ole vissiin hirveästi edennyt ja päätykatsomoiden rakenteita käytetään lähinnä vessoina, sillä wc-tiloja ei stadionilta löydy. Pohdin hetken aikaa ostavani lipun niin sanottuun pääkatsomoon, mutta luojan kiitos en näin tehnyt vaan ostin lipun toiseen sivukatsomoon. Tuo sivukatsomo oli käytännössä pelkkää Dritan kannattajakatsomoa, ja tuosta tulikin yksi hauskimmista matsikokemuksista ulkomailta mitä tähän hätään tulee mieleen. Katsomoon johtanut polku oli jo elämys sinänsä, sillä en ole varmaan koskaan kävellyt missään yhtä mutaisessa maastossa. Ripeilläkin askelilla jalat uppoutuivat syvälle mutaan hetkessä, ja kävely kävi jo aikamoisesta kuntoilusta. Sisälle päästyä mudassa kömpijöitä odotti kuitenkin palkinto, sillä heti oven vieressä myytiin kylmää olutta ja muita virvokkeita eurolla ja bileet olivat vauhdissa jo tunti ennen ottelun alkua, kun Dritan ultrien johtohahmot toimivat itse dj:nä ja luukuttivat teknoa kajareista. Suuri ottelu keräsi ison määrän katsojia, ja vähän ennen ottelua sisäänpääsy ruuhkautui sen verran että osa katsojista joutui jonottamaan vielä ulkona kun ottelu jo alkoi.



Ottelu alkoi varsin mielenkiintoisella tavalla. Kannattajakatsomon eteen vinssattiin joku tifo mitä en itse tuolta takaa nähnyt, mutta sen lisäksi katsomon päälle levitettiin iso Albanian lippu. Samalla kannattajat alkoivat laulamaan ilmeisesti Albanian(?) kansallislaulua, ja pelaajat yhtyivät tähän ja käsi sydämellä ja katse kohti kannattajia lauloivat kappaleen yhdessä kannattajien kanssa. Samalla Pristinan joukkue venytteli ja pallotteli taustalla.
Kuten muutkin ottelut tällä reissulla, niin myös tämä oli heti ensiminuuteista todella vauhdikas. Vain pari minsaa oli pelattu kun Drita siirtyi 1-0 johtoon, ja tunnelma nousi entisestään. Varmasti ottelun suuruus vaikutti tunnelmaan osaltaan, mutta pakko sanoa että olin silti hiukan yllättynyt kuinka hyvä meininki Dritan kannattajilla oli. Toinen sivukatsomo oli hyvin täynnä, ja koska mitään penkkejä ei ollut niin koko katsomo seisoi ja suurin osa myös osallistui aktiivisesti kannustukseen. Euron kaljat virtasivat, Ellesseen tykästyneet nuoret capot piiskasivat omiaan kajareiden kautta ja kansa viihtyi. Upeaa.



Peliä oli käyty noin kymmenisen minuuttia, kun vierasjoukkue Pristinan kannattajat ja ultrat eli Plisat pääsi sisään stadionille. Sisäänpääsy piti toteuttaa mahdollisimman näyttävästi eli heittelemällä iso määrä bängereitä kentälle, jonka jälkeen nähtiin pienet savutukset ja innokkaimmilta myös mahatifot vaikka lämpöasteita oli alle 10. Pelikentän kunto tuskin on kesälläkään mitään ihan priimaa, mutta viikonlopun kovat sateet tekivät sen että kenttä oli todella liukas ja aikamoinen mutapelto. Tuohon kun yhdistää pelaajien kovat otteet, niin menoa ja meininkiä riitti katsomon lisäksi myös kentällä.
Toisen jakson alussa bileet katsomossa sen kuin paranivat. Ensin kannattajat pistivät dj-pöydältä Freed From Desiren soimaan minkä tahtiin tanssi koko katsomo, ja kun peli potkaistiin käyntiin niin nähtiin Intelektualetin pyroshow. Pyroja riitti, mutta tekijämiehiä olisi ehkä kaivatu hiukan enemmän. Käytännössä muutama kundi vastasi kaikkien pyrojen sytytyksestä ja kun savuja, stroboja, bängereitä ja soihtuja oli toistakymmentä niin eihän noita taitavinkaan sormettaja saa saman aikaisesti palamaan. Yrityksestä ja vaivannäöstä kuitenkin 5/5 Intelektualetin jätkille. Oli myös hauskaa seurattavaa, kun toisesta päädystä löytyi hylätty tai kesken jäänyt iso toimistorakennus minkä päältä peliä seurasi pieni porukka, ja nämä yrittivät välillä viskoa tuolta katolta kiviä ja rakennusmateriaalia toisessa nurkkauksessa olleiden vieraskannattajien päälle. Plisatin jätkät saivat kuitenkin roskasateen keskellä aihetta juhlaan, sillä Pristina tasoitti pelin varttia ennen loppua. Tuota riemua kesti kuitenkin vain hetken, sillä hetkeä myöhemmin kotijoukkue siirtyi 2-1 johtoo todella komean boksin ulkopuolelta tulleen roikon jälkeen. Saattoi olla hiukan onneakin matkassa, mutta minä tahdon uskoa että tuo oli todella hallittu ja taidokas sijoitus takaylänurkkaan.



Dritalle 2-1 voitto, ja lopussa kannattajat uskalsivat jo hoilata tuttua campione-chänttiä. Drita taistelee todella tasaisen sarjan mestaruudesta yhdessä Pristinan kanssa, ja itse ainakin symppaan tässä taistossa Dritaa. En pysty kuvittelemaan parempaa ensikosketusta Kosovon seurajalkapalloon. Olosuhteet ovat todella alkeelliset, mutta ilmapiiri oli huikea. Tunnelmaa, tunnetta, meteliä ja paikalliset kundit jotka kävivät välillä jotain kyselemässä olivat todella mukavia ja ystävällisiä. En tiedä palaanko tuonne koskaan, mutta jos palaan niin Gjilanin paikallismatsi olisi varmasti myöskin hieno tapahtuma ja tottakai Dritan katsomossa. Ottelun jälkeen olisin saattanut sinne Champions Bariin jo uskaltaa, ja olisi ollut mukava ottaa pari olutta voittoa juhlivien kannattajien kanssa mutta oli jo kova kiire takaisin Pristinaan ja Skopjen bussiin. Hienoja hetkiä ja kengät ja farkut olivat mudasta aivan ruskeat ja paskaiset, mutta rapatessa roiskuu.
Onzaa

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJS


Vastaus #360 : 10.03.2020 klo 18:34:27

Hieno rapo, kiitos vaivannäöstä! Tuoppi
Edmundo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: straiter vastavaihdetuissa lakanoissa


Vastaus #361 : 10.03.2020 klo 19:56:19

Aina mukava lueskella rapoa lutuurialueen futismatkailusta. Ja matkailusta ylipäätäänsäkin Ylos
ensijokolmas

Poissa Poissa


Vastaus #362 : 11.03.2020 klo 01:56:14

Aina mukava lueskella rapoa lutuurialueen futismatkailusta. Ja matkailusta ylipäätäänsäkin Ylos

Tähän sama ja Thounilta aina mukavan yksityiskohtaista settiä ja huomaa, että sielläkin osataan nauttia jalkapallomaailman rappioromantiikasta, joten helppo päästä tunnelmaan. Tuo Kosovon ottelun meininki tuli ainakin allekirjoittaneelle täysin puskista. Ei tiennyt moista lutuuria maasta löytyvän, mutta aina oppii uutta. Tosin mitä voi odottaa tietävänsä maasta, kun informaation määrä pääsarjafutiksesta on tosiaan yllämainitun luokkaa. Itse en suurin piirtein vieläkään tiedä pelattiinko tuolla otteluita oman visiittini aikana, vaikka asiaa yritin kyllä silloin selvittää.
« Viimeksi muokattu: 11.03.2020 klo 01:58:50 kirjoittanut ensijokolmas »
Pikka

Poissa Poissa


Vastaus #363 : 26.03.2020 klo 12:44:07

Mukavaa luettavaa oli rapo. Ylos
CCh

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: cholismo, Klubi, Mousa Dembélé


Vastaus #364 : 27.03.2020 klo 13:00:48

Lutuuriteko. Kelpaisi ehdottomasti johonkin suomenkieliseen fani- ja futiskulttuurista kertovaan painotuotteeseen.
laardi79

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Großverdiener


Vastaus #365 : 18.05.2020 klo 11:37:12

Tultiin hikisellä yöbussilla Budapestista ja ollaan aamuviidestä lähtien palloiltu ympäriinsä odottelemassa airbnb’lle pääsyä.

Itselle kävi viime vuonna samoin eli odottelin aamuyöstä siihen saakka,kunnes hotlan respa aukesi ysiltä. Belgrad oli muuten helkkarin pimeä ja pelottava paikka tuohon aikaan. Casinot (niitä on monta) ja jokunen 7eleven olivat auki.
Micky Lee

Poissa Poissa


Vastaus #366 : 20.05.2020 klo 07:45:09

Kiitoksia raporteista. Tuli viis vuotta sitten Balkania kierreltyä, mutta futispelejä ei hirveästi tielle osunut. Mutta ehkä vielä joskus uudestaan.
zanetti4

Poissa Poissa


Vastaus #367 : 15.02.2022 klo 23:01:01

Kroatiaan menossa ehkä 6.5.-13.5. Tottakai samalla pitäisi futista päästä katsomaan. Tukikohdaksi valikoitunee Split. Näyttäisi siltä että Hajdukilla on reissupeli Rijekassa silloin ja Sibenikillä vieraspeli myös.

Kellään kokemuksia, itse en ole ennen käynyt? Kannattaako lähteä 350 km päähän väijymään Rijeka-Hajduk kärkipeliä? Onko Rijekassa mitään muuta nähtävää, samallahan siellä pari-kolme yötä menisi. Mitenköhän rajoitukset peleissä tällä hetkellä?
Thouni

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Artsakh, M'well, Zapresic boys.


Vastaus #368 : 16.02.2022 klo 06:05:35

Tuohan on "Adrianmeren derby" ja Hajdukin kannattajille isoin ottelu heti Dinamo-pelien jälkeen, ja Rijekan kannattajille ehkäpä se liigan isoin ottelu. Vielä kun sarjatilanteen vuoksi tilanne on aika kutkuttava, niin onhan tuo iso peli. Mitään rajoituksia tietääkseni ei tällä hetkellä Kroatiassa ole. Rijekassa ei nyt välttämättä hirveästi mitään nähtävää ole, mutta ihan viihtyisä merenrantakaupunkihan tuo on ja huomattavasti rauhallisempi kuin Split. Eri asia on sitten se miten Splitistä pääsee ilman suurta vaivaa Rijekaan. Laivallahan tuo välimatka olisi helpoin mennä, mutta käsittääkseni tällä hetkellä ainakaan ei hirveästi julkisia lauttoja mene tuota väliä. Bussilla tai junalla toki pääsee vaikka Zagrebin kautta mutta matka-aika on sellaiset 6 tuntia yhteen suuntaan. Samalla kierroksellahan pelataan Zagrebissa Dinamo-Osijek, joka on myös iso ottelu vaikka ei kolkolla Maksimirilla nyt mikään erityisen mullistava elämys olekaan. Ja Rijekan ja Zagrebin väliä kulkee useita busseja.

Ensi viikolla muutaman vuoden tauon jälkeen Belgradin derbyyn, ja viikkokierroksen ansiosta tuolla reissulla ehtinee nähdä muutamankin pelin. Heti alussa on tarjolla Partizan-Sparta Praha europeli johon jopa onnistui ostamaan liput netin kautta. Ainoa vaan että mitään printtimahdollisuutta ei ole, joten pitänee suhailla lentokentältä suoraan johonkin ostarille noutamaan lippuja.
zanetti4

Poissa Poissa


Vastaus #369 : 16.02.2022 klo 20:42:37

Tuohan on "Adrianmeren derby" ja Hajdukin kannattajille isoin ottelu heti Dinamo-pelien jälkeen, ja Rijekan kannattajille ehkäpä se liigan isoin ottelu. Vielä kun sarjatilanteen vuoksi tilanne on aika kutkuttava, niin onhan tuo iso peli. Mitään rajoituksia tietääkseni ei tällä hetkellä Kroatiassa ole. Rijekassa ei nyt välttämättä hirveästi mitään nähtävää ole, mutta ihan viihtyisä merenrantakaupunkihan tuo on ja huomattavasti rauhallisempi kuin Split. Eri asia on sitten se miten Splitistä pääsee ilman suurta vaivaa Rijekaan. Laivallahan tuo välimatka olisi helpoin mennä, mutta käsittääkseni tällä hetkellä ainakaan ei hirveästi julkisia lauttoja mene tuota väliä. Bussilla tai junalla toki pääsee vaikka Zagrebin kautta mutta matka-aika on sellaiset 6 tuntia yhteen suuntaan. Samalla kierroksellahan pelataan Zagrebissa Dinamo-Osijek, joka on myös iso ottelu vaikka ei kolkolla Maksimirilla nyt mikään erityisen mullistava elämys olekaan. Ja Rijekan ja Zagrebin väliä kulkee useita busseja.

Ensi viikolla muutaman vuoden tauon jälkeen Belgradin derbyyn, ja viikkokierroksen ansiosta tuolla reissulla ehtinee nähdä muutamankin pelin. Heti alussa on tarjolla Partizan-Sparta Praha europeli johon jopa onnistui ostamaan liput netin kautta. Ainoa vaan että mitään printtimahdollisuutta ei ole, joten pitänee suhailla lentokentältä suoraan johonkin ostarille noutamaan lippuja.

Kiitos paljon!



Mites liput, netin kautta vai? Googlailin tuossa että Rijekan stadion taitaa olla remontissa ja pelaavat toisella stadikalla (Rujevica?). Vai saako stadionilta, onko mahdollista että myydään täyteen?

Vuokra-auto todennäköinen liikkumismuoto Split-Rijeka - välillä, bussi vaihtoehtona.

Belgradin derby olisi kyllä joskus nähtävä...
Thouni

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Artsakh, M'well, Zapresic boys.


Vastaus #370 : 16.02.2022 klo 22:02:33

Mites liput, netin kautta vai? Googlailin tuossa että Rijekan stadion taitaa olla remontissa ja pelaavat toisella stadikalla (Rujevica?). Vai saako stadionilta, onko mahdollista että myydään täyteen?
Jos Rijeka tuolloin vielä pelaisi mestaruudesta niin voisi stadion olla täynnä, mutta muuten saat liput paikan päältäkin. https://ulaznice.hr/web/ tuoltakin löytyy vaihtelevasti lippuja Rijekan peleihin.
Pelaavat tosiaan määrittelemättömän ajan tuolla Rujevicassa joka ei ole läheskään yhtä viihtyisä kuin legendaarinen Kantrida.
Alty

Poissa Poissa


Vastaus #371 : 16.02.2022 klo 23:29:41

Tuohan on "Adrianmeren derby" ja Hajdukin kannattajille isoin ottelu heti Dinamo-pelien jälkeen, ja Rijekan kannattajille ehkäpä se liigan isoin ottelu. Vielä kun sarjatilanteen vuoksi tilanne on aika kutkuttava, niin onhan tuo iso peli. Mitään rajoituksia tietääkseni ei tällä hetkellä Kroatiassa ole. Rijekassa ei nyt välttämättä hirveästi mitään nähtävää ole, mutta ihan viihtyisä merenrantakaupunkihan tuo on ja huomattavasti rauhallisempi kuin Split. Eri asia on sitten se miten Splitistä pääsee ilman suurta vaivaa Rijekaan. Laivallahan tuo välimatka olisi helpoin mennä, mutta käsittääkseni tällä hetkellä ainakaan ei hirveästi julkisia lauttoja mene tuota väliä. Bussilla tai junalla toki pääsee vaikka Zagrebin kautta mutta matka-aika on sellaiset 6 tuntia yhteen suuntaan. Samalla kierroksellahan pelataan Zagrebissa Dinamo-Osijek, joka on myös iso ottelu vaikka ei kolkolla Maksimirilla nyt mikään erityisen mullistava elämys olekaan. Ja Rijekan ja Zagrebin väliä kulkee useita busseja.

Ensi viikolla muutaman vuoden tauon jälkeen Belgradin derbyyn, ja viikkokierroksen ansiosta tuolla reissulla ehtinee nähdä muutamankin pelin. Heti alussa on tarjolla Partizan-Sparta Praha europeli johon jopa onnistui ostamaan liput netin kautta. Ainoa vaan että mitään printtimahdollisuutta ei ole, joten pitänee suhailla lentokentältä suoraan johonkin ostarille noutamaan lippuja.

Pitäisi itsekin päästä Belgradiin taas. Ei vaan ole moneen vuoteen osunut aikatauluihin ne pelit. On edelleen mun selvästi hurjin futiskokemus mitä on vastaan tullut.
zanetti4

Poissa Poissa


Vastaus #372 : 17.02.2022 klo 08:36:48

Jos Rijeka tuolloin vielä pelaisi mestaruudesta niin voisi stadion olla täynnä, mutta muuten saat liput paikan päältäkin. https://ulaznice.hr/web/ tuoltakin löytyy vaihtelevasti lippuja Rijekan peleihin.
Pelaavat tosiaan määrittelemättömän ajan tuolla Rujevicassa joka ei ole läheskään yhtä viihtyisä kuin legendaarinen Kantrida.

Kiitoksia taas, täytyy seurailla tilannetta. Aika kutkuttava tuo sarjatilanne ainakin vielä on.
Thouni

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK, Artsakh, M'well, Zapresic boys.


Vastaus #373 : 11.03.2022 klo 13:55:22

Skriivataan tänne nyt pientä rapoa Serbian nykymeiningistä kun tuolla tuli viikko vietettyä. Mainittakoon heti alkuun, että ymmärrän kyllä että moni ei ihan ymmärrettävistä syistä halua näinä aikoina Serbiaan matkata ja kokevat eettisesti vääränä kaiken Serbiaankin liittyvän tukemisen. Itse lähdin Helsinki-Vantaalta kohti Belgradia lähes samalla kellonlyömällä kuin Venäjä lopullisesti tunki Ukrainaan. Ensimmäisinä päivinä Belgradin kaduilla yritin bongailla myydäänkö Putinin paitoja ja mukeja entiseen tapaan, ja kyllähän niitä edelleen myytiin. Yhden Ukrainaa puolustaneen mielenosoituksen bongasin ja tuossa oli osallistujia saman verran kuin ympäröiviä poliiseja. Eli muutamia kymmeniä. Olkoonkin kuinka paljon tahansa "veljeskansaa" ja "Orthodox brothers" niin Venäjän ja Putinin vankkumaton tukeminen etenkin jalkapallokannattajien keskuudessa näinä hetkinä ei ole mitenkään hyväksyttävää.

Serbiassa niin sanottu virallinen koronarajoitus on tällä hetkellä se että kapasiteetista on käytössä 50%, mutta tuo on tosiaan vain paperilla. Niissä harvoissa peleissä missä yleisöä paikalle saapuisi yli puolet stadionin kapasiteetista, niin yleisöä otetaan sisään niin paljon kuin mahtuu. Tämä huomattiin jo reissun ekassa ottelussa eli Partizan-Sparta Prahassa. Netissä myynnissä oli vain joka toinen lippu, mutta suht täyteen stadion tuli. Pyroja ei stadionilla nähty, mutta sen sijaan pääkatsomon ja Grobarin päädyn takaa ammuttiin ottelun alussa oikein näyttävät ilotutulitus-showt. Samalla myös huomasin, että useamman vuoden verisenkin riitelyn jälkeen Partizanin kannattajatoimintaan on saatu siinä määrin rauha että suurin osa porukasta on taas yhdessä ja samassa päädyssä Grobarin nimen alla. Erimielisyyksiä edelleen on, mutta mitään kolmea erillistä merkittävää kannattajakatsomoa ja näiden verisiä yhteenottoja ei ainakaan tämän hetkisessä tilanteessa ole. Erittäin hyvä juttu Partizanin kannalta sillä joukkueen kannustus kärsi tuossa siinä määrin, että sitä ei ole pariin vuoteen voinut edes verrata paikalliskilpailija Zvezdaan. Partizan paineli komeasti jatkoon seuraavalle kierrokselle, ja varmaan osittain tästä suivaantuneena Zvezdan ultraksi esittäytynyt taksikuski päättikin meidät ryöstää pelin jälkeen. Ainahan sitä voi alkaa voimiaan mittailemaan, mutta siinä vaiheessa kun ekat iskut on vaihdettu, moraa kaivetaan penkin alta, kuski tietää majapaikkasi sijainnin ja taksimafian kaverit huutavat puhelimen toisessa päässä tulevansa paikalle niin on parempi vain heittää itselleen loppujen lopuksi mitättömän tuntuiset setelit tiskiin. Tuo riski nyt on aina voimassa, jos jostain syystä sattuu ottamaan kadulta taksin joka ei ole Pink Taxi.

Meitä saapui lopulta muutaman hengen porukka ympäri Eurooppaa katsomaan Belgradin derbyä, mutta tottakai tarkoitus oli nähdä mahdollisimman monta muutakin peliä. Perjantaina kun ryhmä oli kasassa niin päätettiin vuokrata oma hovikuski ja minipaku ja körötellä tuolla Kragujevaciin katsomaan paikallisen Radnickin, ja Belgradin ostarijoukkueena tunnetun Vozdovacin ottelua. Lopulta 200eurolla saatiin käyttöömme oma kuski ja tila-auto 12 tunniksi, joten perjantaina kaahailtiin kerrankin koko rahan edestä pitkin Serbiaa. Kragujevacissa peli alkoi perjantaina jo kello 14 osittain Arena Sportin televisioinnin ja paikallisten betsauskiiman vuoksi, joten tämän vuoksi paikallinen ultraryhmä Crveni Davoli virittelikin aitaansa Arena Sportin vastaisen bandiksen. Yleisöä ei hirveästi paikan päälle vaivautunut, mutta tuo on toki ymmärrettävää sillä harva töissäkäyvä peliin ehtisi. Vozdovacin vieraskannattajat eli Invalidi saapuivat paikalle kun ottelua oli pelattu noin 20 minuuttia, ja mikä tärkeintä niin saivat kotiultrien kanssa vedettyä "Kosovo je Srbija"-vuorohuutelut. Kragujevachan ei mikään ihan pikkukylä ole, ja stadionkin on suht iso ja eri lähteiden mukaan vetää noin 15 000 katsojaa. Olosuhteet ovat tosin periserbialaiset eli katsomot ovat betonia, vessat olivat kaksi reikää maassa ja mitään myyntiä ei ollut. Onneksi hovikuskimme piti autoa tyhjäkäynnillä stadikan parkkiksella joten tuolta oli kiva hakea puoliajalla kaljat takapenkiltä. Radnickihan pelin voitti, ja on piristinyt siinä määrin että saattaa jopa säilyttää pääsarjapaikkansa vaikka putoaminen vaikutti jo varmalta. Jos joku joskus päätyy Kragujevaciin niin ehdoton suositus Lovac-nimiselle ravintolalle. Hyvää ruokaa, mukavaa palvelua ja etenkin talon omat ciganileivät olivat aivan huikeita.

Lauantaina suuntasimme lukuisien muiden groundhoppaajien tapaan Rad Beogradin kevätkauden ensimmäiseen kotiotteluun. Ja meininki oli hyvin pitkälti sitä mitä voi Radin porukalta odottaa. Eli noin 30 hengen kannattajakatsomo missä pilottitakit ovat yhtä varma varustus kuin finnit Assemblyillä, ja oikeaa kainaloa tykätään tuulettaa aina välillä. Pelin taso oli aika karseaa kuraa, ja myös Radin stadion vähän isompaa pintaremonttia vailla. Aika monessa muussa maassa yläkatsomon parvi olisi jo poistettu käytöstä, ja jos Radin peliin päädyt ja huomaat että hiukankin isompikokoinen henkilö tuonne yllesi peltikattojen päälle kipuaa niin kannattanee siirtyä pois katoksen alta. Stadionin pelastus on tosin myös seuran kerhotila mistä saa kylmää kaljaa ja myös ihan siedettävää ruokaa. Puoliajan jälkeen noin 96% saksalaisista groundhoppaajista jäivät sisätiloihin juomaan olutta ja selaamaan kännyköitään, mutta me päätimme palata sateeseen katsomaan kuinka Rad jäi 1-1 tasapeliin ja alkaa jopa divarissa valumaan putoamiskamppailuun.

Sunnuntaina oli sitten derbyn vuoro, johon niin ikään myytiin netin kautta vain hyvin rajattu määrä lippuja. Lopulta kun stadionille päästiin niin huomattiin että lippuja oli käytännössä myyty niin paljon kuin ostajia riittää. Positiivisena ja ehkäpä tietty kaikkein tärkeimpänä huomiona mainittakoon, että vaikka alkoholia ei edelleenkään stadionin läheisyydessä pelipäivänä myydä niin derbypäivänäkään mellakkapoliisit eivät enää yrittäneet hakata oluttölkkejä kannattajien käsistä. Ennen ovat olleet noista todella tarkkoja, mutta nyt sai tyhjentää tölkkejään vaikka stadionin edessä jos oli niitä onnistunut sinne asti kuljettamaan. Ostettiin tällä kertaa liput pääkatsomoon, ja edes tuonne eivät jonot vetäneet puoli tuntia ennen pelin alkua. Kavereilta jäi ottelun alkutifot näkemättä, ja kun lopulta sisään pääsivät niin ihmismäärä oli sitä luokkaa että joutuivat seuraamaan peliä käytävän telkkareista. Itse sain ängettyä itseni ajoissa sisään ja jopa näkemään pelistä jotain. Tungos oli tosin sitä luokkaa että ei tarvinnut omin jaloin seistä kun joka puolelta tuli painetta. Zvezdalla oli pakkovoiton paikka, ja se myös näkyi. Partizan sinnitteli mukana mutta Zvezda vei tuoreemmilla jaloilla voiton. Toisella jaksolla suurin osa yleisöstä pääsi jopa katsomoon, tai vähintään käytäväpaikoille mistä näkivät pelin ja jos missasivat ekalla jaksolla tulleet maalit niin pääsivät sentään ihailemaan Delijen pyroshowta toisen jakson alkuun. Joidenkin lähteiden mukaan yleisöä derbyssä oli 50 000 ja kun ottaa huomioon sen että istumapaikkoja stadionilta ei hirveästi tuon enempää löydy ja turvallisyyssyistä pari lohkoa joudutaan pitämään tyhjänä, niin voitaneen sanoa että lippuja oli myyty taas yli kapasiteetin. Ja siltä se kieltämättä myös tuntui.

Derbyn jälkeen oli hyvä vetää yksi päivä happea, ja sitten lähteä peliin missä stadion oli käytännössä tyhjä vaikka sisäänpääsy oli ilmainen. Nimittäin maan "kakkoskaupunkiin" eli Novi Sadiin. Kaupungin ainoa iso seura eli Vojvodina ei tällä kertaa pelannut, vaan tulessa oli pikkuseura Proleter. Seuralla ei ole minkäänlaista kannattajatoimintaa, ja Novi Sadissa oikeastaan kaikki seuraavat joko Vojvodinaa tai sitten Belgradin jompaa kumpaa suurta. Jos Karađorđelle siis peliä haluaa mennä katsomaan niin mielellään niin että Vojvodinan Firma täyttää toista päätyä ja toisen päädyn täyttää joko Zvezdan tai Partizanin kannattajat. Kylmänä tiistai-iltana pelattuun otteluun saapui katsojia ilmaisesta sisäänpääsystä huolimatta joitain kymmeniä. Stadionin dj päätti yrittää pitää tunnelmaa yllä soittamalla musiikkia aivan helvetin lujalla. Kolkko stadion toki saa volyymit kuulostamaan normaalia kovemmalta, mutta äänenvoimakkuudet olivat taatusti viritetty niin kaakkoon kuin mahdollista. Kentälläkään tapahtumat eivät tarjonneet oikein mitään sillä vierasjoukkue Spartak Subotica oli omaa luokkaansa ja ratkaisi pelin jo reilun puolen tunnin jälkeen ja voitti lopulta 0-3. Kaupunkina kuitenkin Novi Sadille aina vahva suositus. Varsinkin lämpimillä keleillä on mukava kiertää Futoskan markkinoita, ottaa pari olutta joen rannalla ja nauttia kaupungin monista hyvistä ravintoloista. Jos kiireisellä aikataululla on liikkeellä, niin ihan stadionin vieressä on myös pari mukavaa ravintolaa.

Tämän kertaisen Serbian osuuden viimeinen ottelu oli ensivisiitti Belgradin lähiöiden "jämäseuran" eli Cukarickin otteluun. Cukarickihan on tuttu europeleistä, ja on myös vahvasti niihin ensi kaudella menossa. Rahakkaat omistajat omaava seura pelaa serbialaisittain todella hyväkuntoisella pienellä stadionilla, jonka sijainti ei kuitenkaan turistin kannalta mikään paras mahdollinen ole. Keskustasta menee julkisillakin noin 40 minuuttia paikan päälle, joten päätin lähteä kävelemään aurinkoisen päivän kunniaksi. Sijainti on kävelyn kannalta hiukan hankala sillä en liiemmin tuijottanut Google Mapsissa että mitä teitä vastaan tulee. Siinä vaiheessa kun vastaan tulee lähinnä isoja maanteitä tai monikaistaisia moottoriteitä niin noiden ylittäminen ja kävelyn jatkaminen on hiukan haastavaa. Onneksi varasin kävelyyn sen verran aikaa, että oli hyvin aikaa pysähtyä tankkaamaan kajmakia ja cevapcicia. Lopulta parin tunnin kävelyn jälkeen stadionkin löytyi juuri ennen aloituspotkua. Hiukan jäi epäselväksi, että myytiinkö otteluun lippuja vai ei mutta itse ainakin marssin suoraan pääkatsomoon ilman mitään maksua. Cukarickin vieraaksi otteluun saapui Napredak Krusevac jonka kannattajaryhmä Jakuza saapui stadionille vartin myöhässä. Parinkymmenen hengen porukka jaksoi ihan hyvin kannustaa, ja fiilis näytti olevan hyvä vaikka kentällä Napredak jäikin jalkoihin. Cukarickin stadion täyttää Uefan vaatimukset ainakin europelien ihan ensimmäisille kierroksille, mutta penkkejä joutuvat kyllä hiukan uusimaan. Pääkatsomosta napsahti poikki ottelun aikana ainakin neljä penkkiä ihan pelkästään serbialaisten ruhojen nojailun seurauksena ja Jakuza päätti viihdyttää itseään heittelemällä katkeilevia selkänojia kohti kahta yksinäistä järkkäriä, jotka turhaan yrittivät pälyillä että voisko ne neljä autollista mellakkapoliiseja tulla vähän pamputtamaan. Ilma oli kuitenkin sen verran kolea, että maijan sisällä värjöttely vei mielenkiinnon. Cukaricki hoiteli ottelun helposti 3-0, ja on käytännössä varmistanut jo nyt kolmannen sijansa sarjassa. Napredak yrittää vielä pitää paikkansa yläloppusarjasta, ja sarjapaikan säilyttäminen olisi merkki onnistuneesta kaudesta. Ottelun jälkeen nollakelissä marssin suoraan stadionin viereisen Best Westernin aulaan ja pyysin heitä soittamaan itselleni taksin. Tällä kertaa neljän euron reissusta ei vaadittu 50euroa.
« Viimeksi muokattu: 11.03.2022 klo 14:09:53 kirjoittanut Thouni »
zanetti4

Poissa Poissa


Vastaus #374 : 28.05.2022 klo 18:07:33

HNK Rijeka-Hajduk Split 8.5.2022

Tulipa käytyä ensimmäistä kertaa Kroatiassa ja samalla matsissa tietty. Liput hommasin viikko-pari ennen peliä paikallisesta lippu.fi:stä (ulaznice.hr). Kiitoksia Thounille vielä vinkistä! Hinta oli 160 kunaa eli n.21 euroa, hyvinkin kohtuullista siis tämän tason pelistä.

Lähtökohdat olivat erittäinkin herkulliset: kolmanneksi viimeinen kierros, Rijeka sijalla 4 ja voitolla kaikki saumat jopa kakkoseksi, Hajduk taas toisena neljän paunan päässä Dinamo Zagrebista. Kyseessä vieläpä Jadranski derbi eli Adrianmeren derby joka on siis toiseksi isoin matsi Kroatiassa. Matsin läheisyyden/tärkeyden huomasi vuokra-autolla huristellessa kun radiosta tuli jatkuvasti analyysiä ja haastatteluja (mitään näistä en tietenkään ymmärtänyt).

Kotimajoitus oli noin 7 km päässä Rujevica-stadionista jossa kotijoukkue pelaa määrittelemättömän ajan. Varsinainen koti, Kantrida, on jossain remontissa ilmeisesti. Ohi tuli siitä ajettua ja Kantridan sijaintihan on todella hieno, aivan meren rannassa. On kai päässytkin jollekin ihan maailmanlaajuiselle "hienoimmalla paikalla sijaitsevat stadionit"-listalle. Rujevicakin on kyllä tunnelmallinen, pienehkö stadion (reilut 8000 taitaa mahtua) ja aikalailla täynnä tuntui olevan.

Pari tuntia ennen matsia paikallisbussilla mestoille (n.20-25 min kesti). Stadionin ulkopuolella myytiin Karlovackoa ja Laskoa (slovenialaista olutta) tiskiltä ja musiikki pauhasi täysillä eli tunnelmat kohdillaan. Stadionin sisällä myytiin jonkinlaista mehulla laimennettua olutta joka ei ihan omaan makuun ollut mutta pitihän sitäkin maistaa.

Itse peli oli valmis jo ensimmäisen jakson jälkeen kun vierailijat ottivat Kroatian liigan maalikuninkuuden ylivoimaisesti voittaneen maajoukkuemies Marko Livajan johdolla 3-0 - johdon. Toiseen päätyyn "häkkiin" ahdetut Hajdukin fanit ottivat ilon irti lukuisien soihtujen kera tietty. Vielä kun Rijekan kärki, entinen Sveitsin maajoukkuemies Josip Drmic (mm. ex-Gladbach, Leverkusen ja Norwich) otti kyynärpään käytöstä punaisen toisen jakson alkuun niin loppu oli lähinnä Torcidan juhlintaa. Toki kotijoukkueenkin päädyssä kannustus kesti loppuun asti ja vielä pitemmällekin, Rijekan Armada-faniryhmä juhli käsittääkseni 35-vuotisjuhlaansa mm. hienon tifon kera.

Itselle tuttuja nimiä oli molemmissa joukkueissa joitain - kotijoukkueella Drmic, entinen Newcastle-pelaaja Haris Vuckic ja P-Makedonian viime kesän EM-urakassa lähes täydet minuutit puolustanut Darko Velkovski. Hajdukilla vähän enemmänkin, mm. maalivahti Lovre Kalinic, Valioliigassa ja Benficassakin käynyt Filip Krovinovic, paljon kierrellyt ja monessa liemessä keitetty Nikola Kalinic (mm. Blackburn, Atlético Madrid, Milan) ja Livaja tietysti.

Täytyy vielä hehkuttaa: Rijekassa ja Splitissä kierrellessäni silmiin osui jatkuvasti joukkueiden graffiteja/muraaleja aitoihin, seiniin ym. tehtyinä. Split varsinkin täynnä Torcidan tunnuksia, lippuja ja tekstejä.

Kaiken kaikkiaan hieno kokemus, ei pelkästään matsi mutta Kroatia muutenkin. Split varsinkin vaikutti todella kivalta, joskus ehdottomasti Poljudille Hajdukin peliin sitten. Mutta se on sitten toinen tarina.

 
Sivuja: 1 ... 14 [15] 16
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa