Kävimme espanjassa ja matkaan sisältyi seuraavat kolme peliä:
Malaga - Zaragoza 0-3 (espanjan cup)
Real Betis - Real Madrid 0-0 (espanjan cup)
Real Madrid - Zaragoza 1-0 (La liga)
Tarkoituksena oli käydä katsomassa vain Real Madridin peli Madridissa, mutta hulinaksihan se sitten lopulta meni.
Itse matkan suunnittelu alkoi noin 1½ kk ennen matkaa. Olin juuri lähdössä Playa del inglesiin hieman rentoutumaan, kun entinen inttikaveri ja hänen kaverinsa soitti, että kiinnostaisiko lähteä Torremolinokseen viikoksi ja matkan kruunaisi vuorokauden reissu Madridiin, jossa käytäisiin katsomassa Real Madridin peli. Pari päivää pohdittuani kävin pyytämässä pomolta viikon palkattoman vapaan ja soitin olevani mukana. Matkaan lähtöä helpotti se, että asuminen torressa tapahtuisi inttikaverinkaverinisänkaimanveljenpojanäidinisoisän omistamassa loistolukaalissa ja vieläpä ilmaiseksi, joten matkakustannuksiin piti laittaa vain lennot Helsinki - Malaga ja Madrid - Kööpenhamina - Helsinki..Valitettavasti tuo parin päivän pohtiminen osoittautui hieman kalliimmaksi kuin alunperin oli tarkoitus, sillä kaikista halvimmat lennot olivat jo karanneet käsistäni. No mutta välillä kävin siis playa del inglesissä ja sieltä saavuttuani alkoi kolmen viikon odotus.
Lähtö oli tiistaina 09.01 klo. 9:55 Helsinki-Vantaalta. Muu matkaseurue oli matkannut Torreen aikaisemmin, joten luulin joutuvani tinttaamaan koneessa yksin. Onneksi vieressäni istui noin seitsemänkymmenenviiden vuoden paikkeilla ollut futispariskunta. Lentomatkasta tulikin kaikkea muuta kuin nopeasti iän perusteella kerkesi kuvittelemaan. Siinä tasaiseen tahtiin olutta kiskoen jutut vaihtelivat välillä Real Madridista valenciaan ja kuin huomaamatta olimmekin perillä. Hieno lentomatka ei vielä loppunut siihen, vaan kun tämä pariskunta avasi kännykkänsä olivat he saaneet viestin jossa kerrottiin neljännen lapsenlapsenlapsen syntyneen! Onnea vielä näin jälkikäteen. Malagan lentoasemalta otin taksin Torremolinokseen (9€).
Torressa odotti siis muu matkaseurue ja hieno noin 100 neliöinen kerrostalohuoneisto saunalla & 30 neliön parveketerassilla. Tiedossa oli siis paljon naisia jatkoille! Ensimmäinen ilta olikin sitten enemmän ja vähemmän brenkun maistelua. Valitettavasti yöelämä ei yltänyt ihan playa del inglesin tasolle ja tämä oli ainakin minulle pienoinen pettymys. Onneksi löysimme kuitenkin muutaman rantakuppilan jotka täyttyivät varsin kauniista(bonita senoritoista=kauniista senoritoista) paikallisista kaunottarista. Valitettavasti forumin varmat iskulauseet eivät minun englannillani kääntyneet kovin varmoiksi, joten ainakin eka ilta meni ilman jatkoja.
Aamulla pienessä krapulanpoikasessa muu matkaseurueeni ilmoitti, että tänään on Malagassa espanjan cupin peli Malaga - Zaragoza. Pienen henkisen taistelun jälkeen alkoikin sitten matka kohti malagaa. Malagaan pääsee Torremolinoksesta kätevästi junalla parissakymmenessä minuutissa ja vieläpä halpaan 1,30€oohin hintaan. Espanjassa junalla matkustamisesta on tehty helppoa ja mukavaa, sekä pummilla matkustamisen vaikeus näkyy lippujen halvoissa hinnoissa. Malagassa olimme perillä juuri sopivasti siestan aikaan, eli juuri mikään paikka ei ollut auki. Tuli kieltämättä turisti olo pyöriä tyhjää edestakaisin. Löysimme kuitenkin isoon viisikerroksiseen ostoskeskukseen ja sieltä tarttuikin mukaan parit uudet kengät. Ostoskeskuksesta selvittyämme suuntana oli vain Estadio "La Rosaleda". Lippuluukut olivatkin auki noin klo. 17:00. Onnistuimme tietenkin menemään ensimmäiseksi luukulle joka oli tarkoitettu kausikorttilaisille , mutta pienen selvittelyn jälkeen löysimme oikean luukun. Liput olivat 20€ päätyyn/kaarteeseen ja 40€ keskelle. Päädyimme pienen matkabudjetin takia kaarrepaikkoihin. Loput kolme tuntia olikin sitten odottelua stadionin lähettyvillä, sillä ketään ei kiinnostanut lähteä enään kävellen etsimään olutkuppilaa.
Pari tuntia ennen peliä ostimme kuuluisia pähkinäjuttuja peliin ja tarttui matkaan myös Malagan trendikäs sininen kaulahuivi. Menimme sisään heti porttien auettua. Turvatarkastus oli hyvin pintapuoleinen, vesipullosta jäi korkki turvamiehelle ja repun sisällön turvamies katsoi nopeasti. Omat paikkamme löysimme paikallisen pähkinämyyjän avustuksella nopeasti. Ensivaikutelma stadionista oli upea. Vain jalkapallon peluuseen tarkoitettu pyhättö loisti valoineen. Ensivaikutelma osoittautui oikeaksi sillä stadionin akustiikka oli jotain mitä en hevillä unohda. Paikalla oli noin 4 000 katsojaa ja silti meteli oli muutaman desibelin korkeampi kuin vaikkapa Helsingissä samanlaisessa tapahtumassa kymmenellätuhannella katsojalla varustettuna
Peli alkoi minuutin hiljaisella hetkellä. En tiedä ketä muisteltiin, mutta ottakoon joku selville jos siltä tuntuu. Itse peli olikin sitten alusta asti selvä. Joukkueiden tasoero näkyi selvästi. Yleisö jaksoi kuitenkin kannustaa mukana Zaragozan ensimmäiseen maaliin asti. Sitten oli hetken hiljaisempaa, kunnes malagalla oli käynnissä hyvä painostus. Painostus päättyi hyvään keskitykseen josta kaksi pelaajaa taistelivat. Malagan pelaaja hävisi pallon ja jäi loukkaantuneena makaamaan pilkun tienoille. Zaragoza kuitenkin käynnisti vastahyökkäyksen ja karkasi 0-2 vierasjohtoon. Ylesö syttyi uudelleen. Vihellyskonsertti oli kuin Mozartia parhaimmillaan. Meinasin itsekin käydä näyttämässä hieman EoM:n aikaista herrasmiesmäisyyttä Zaragozan pelaajille. Vihellystä kesti noin viisi minuuttia. Hauska yksityiskohta oli erään malaga fanin totaalinen hajoaminen. Hän nousi vähän väliä penkistään valittamaan tuomarille ja kommentoimaan tilannetta muille katsojille. Zaragoza iski lopulta vielä yhden hienon maalin ja peli oli sillä selvä. Lopputulos 0-3 kertoi totuuden vierasjoukkueen paremmuudesta. Malaga oli yllättävän vaisu ja kaikki tekeminen oli erittäin hidasta. Ottelusta jäi siis päällimmäisenä mieleen tietenkin ensimmäisen ulkomaan pelini hieno stadion sekä zaragozan halpa vastaiskumaali. Takaisin junalla Torreen ja parin huurteisen saattelemana yöpuulle.
Seuraava aamu venyikin hieman pidemmäksi rankan päivän takia. Siinä 12 paikkeilla inttikaverini huomasi tekstitv:ltä, että sevillassa olisi taas espanjan cupin peli Real Betis - Real Madrid. Lähdimme yrittämään jospa sinne olisi lippuja vielä. Ennen matkustamista kävimme Torressa suomalaisessa Finn Pubissa kyselemässä suomalaiselta Deportivo fanilta hieman neuvoja miten sinne kannattaa matkustaa. Hänen opastuksellaan valitsimme sitten bussin. Torresta Sevillaan on noin 200km. Bussimatka oli loppupeleissä täysin oikea ratkaisu n. 14€oohin hinnalla. Sevillan bussiasemalta otimme taksin Estadio ”Manuel Ruiz De Lopera”. Tämä matka kustansi vain 5€.
Jäimme taksista pois pääkatsomoa vastapäätä olevalle puolelle. Lähdimme kiertämään stadionia ja ihmettelimme kuinka rumaksi päätykatsomojen kaarteiden päät oli jätetty. Tukirautoja roikkui sivuista yms. Noh päädyn kierrettyämme meille aukesi kuitenkin hieno maisema. 5 tuntia ennen peliä kojuja oli jo pystyssä paljon, sekä lippujonossa oli pientä tungosta. Lippuluukkujen kohdalla päällemme hyökkäsi noin viisi pimeiden lippujen myyjää, mutta iloisella EoM taktiikalla saimme harhautettua ne ja pääsimme lippuluukulle asti. Olimme jälleen kausikorttilaisten luukulla, joten uusi vastahyökkäys ja paikka oikealta luukulta löytyi. Liput olivat 16metrin rajan tuntumassa reunassa ja maksoivat 45€. Ilmeisesti taas tyhmiä turisteja vietiin kuin pässiä narusta. Tämän hienosti onnistuneen kusetuksen jälkeen suuntasimme etsimään hotellia jossa yöpyä. Löysimme hotellin, joka olisi maksanut noin 40€ + verot/ per nenä, mutta päätimme jättää hotellin etsimisen myöhemmälle. Tämän ensimmäisen hotellin jälkeen etsimme ruokapaikkaa, mutta mitään ei taaskaan löytynyt, liekö syynä totaalisen huono pelisilmä vaiko vain huono viimeistely. Pienen kävelymatkan jälkeen päätimme palata stadionin ympäristöön syömään hot dogeja ja huuhtelemaan ne alas oluella. Ajattelin lisätä hieman vaatetusta tässä vaiheessa ja avasin pari ylimmäistä housunnappia laittaakseni Ave Roy!-paidan housuihini. Tästähän hotdog kojun myyjät innostuivat ja huutelivat poliisia ja nauroivat. Ave Roy!-paita ei myöskään jäänyt huomioimatta ja Ave Roy huudot raikuivat hotdog kojun sisältä. Tällä aikaa stadionin ympäristöön oli kertynyt jo muutamia tuhansia faneja vihreine paitoineen ja huivineen. Päätimme seurata muita.
Päädyimme stadionin etuovelle, joka oli rajattu turva-aidoilla. Ympärillä oli pirusti faneja odottamassa jotain. Tajusimme melko nopeasti, että otteluun oli noin kaksi tuntia ja joukkueet olivat ilmeisesti kohtapuoliin saapumassa paikalle. Torvet soivat ja muutamat pommit pamahtelivat. Väkeä valui kokoajan lisää ja tunnelma parani. Sitten saapui odotettu ensimmäinen bussi. Real Madrid pääsi bussillaan suoraan aitojen suu aukolle ilman vaikeuksia. Buuaus ja vihellyskonsertti alkoi. Ulos käveli toinen toistaan komeampia pukumiehiä Fabio Cannavaron johdolla. Erityishuomiota sai Sergio Ramos, joka oli siirtynyt Madridiin Sevillasta. Joko häntä haukuttiin huoraksi tai sitten hänen äitinsä sai tämän kunnian. En tarkalleen tiedä mitä, mutta huora sana sieltä kovasti korviin pisti. Hieman alkoi jo jännittämään, että mitäs stadionin sisällä sitten tapahtuu? Ei aikaakaan kun saapui illan odotetuin bussi, vihreä kotijoukkueen bussi! Bussi tuli erittäin hitaasti, sillä fanit juoksentelivat alle, sivulle, päälle ja viereen. Meteli oli huimaa ja lopulta ensimmäisen pelaajan astuessa ulos kaikki repesivät. Betisin pelaajat tulivat sentään tyylikkäässä seuran verkkaripuvussa! Ei ihan sarjasijoituksen mukaan olisi uskonut näin kovaa meteliä. Viimeisenä bussista astui ulos kapteeni ja hän sai kyllä uskomattoman huutomyrskyn aikaan. Ja samassa ajassa kun Mursu vetää verkkarit niskaan, oli stadionin edusta tyhjentynyt. Päätimme mennä katsomaan stadionia sisältä.
Paikat oli helppo löytää, mutta mitkä paikat! Tuolit olivat helvetin paskaisia ja puoliksi hajalla. Syykin paljastui sitten ottelun aikana kun fanit potkivat niitä jokaisen tilanteen jälkeen. Ennen ottelua stadion täyttyi vauhdilla. Ulkopuolella oli ennen ottelua hurja pauke ja ilotulitus. Faneilla oli jokaisella pieni istuimen kokoinen lippu ja juuri ennen ottelun alkuvihellystä kaikki nostivat ne ylös. Oli kyllä erittäin upea näky. Ottelu sai siis hienon alun. Sitten poksahteli taas muutama pommi ja värisavut levisivät muutamassa kohdassa stadionia. Lippujen liehuessa ottelu eteni minuutin verran ja sitten kuin tyhjästä kaikki oli ohi. Peli oli tylsää 0-0 pelaamista ja se vaikutti tunnelmaan. Muutaman kerran lähti koko yleisö mukaan johonkin lauluun tai taputuksiin. Myös jo mainitsemani Sergio Ramosille osoitetut huudot saivat koko yleisön mukaan.
Sitten vähän pieniä ja hauskoja yksityiskohtia ottelun katsojista. Osa veteli pilveä suurella antaumuksella ja osa joi litran pulloista kaljaa. Sitten Betisin maskotti on ehdottomasti mainittava. Hauskannäköinen, ruskeaa banaania tai jotain vastaavaa muistuttava hyypiö, oli kannattajien suuri suosikki. Katsojat juoksivat hänen viereensä ja pyysivät kuvaa. Maskotti jaksoi maltillisesti seistä paikallaan ja antaa katsojien tulla kuvattavaksi. Sitten eräs(ilmeisesti saunakaveri piiristä) turvamies tuli (kateellisena uudesta tulokkasta) huutamaan katsojia takaisin katsomoon. Tästä koko katsomo repesi huutoon, mutta turvamies pysyi tiukkana. Sitten alkoi jo maskottikin tönimään turvamiestä pois. Turvamies kuljetti maskotin kentän kulmaan ja antoi hetken aikaa luvan tulla kuvailemaan maskottia. Kolmas yksityiskohta sitten tapahtui ottelun lopussa kun sama katsomonosa ryntäsi kentän reunalle ja takaisin katsomoon. Tämän pari kertaa toistettuaan vartijat alkoivat käydä kuumana. Yksi rohkeista mielenosoittajista jäi kiinni ja lähti vartijan matkaan, mutta pienen puhuttelun jälkeen pääsi takaisin katsomoon. Ja näin olin nähnyt tarpeeksi ja lähdimme ulos ruuhkan sekaan..
Stadionin ulkopuolella ei sitten taas toiminut mikään. Tiet olivat aivan tukossa ja saimmekin kuulla espanjalaisilta autoilijoilta hienon tööttäys konsertin. Onneksi ruuhka oli päinvastaiseen suuntaan kuin olimme itse menossa. Yritimme saada taksia noin tunnin ja kun viimein saimme sen, ei hän ymmärtänyt, miksi halusimme bussiasemalle vaikka se oli kiinni. Piirsimme hänelle paperille bussiaseman ja lopulta hän suostui meidät sinne viemään. Kävimme katsomassa lähteekö sieltä aamulla bussia Malagaan ja sen jälkeen suuntasimme etsimään hotellia. Ne olivat kaikki täynnä, mutta onneksemme löysimme halvan hostellin. Hinta yöltä oli noin 18€ per naama ja se oli lopulta erittäin kova, sillä kyseisessä hostellissa ei lämmitystä tunnettu. Aamulla matka kohti Malagaa ja uusia seikkailuita.
Malagassa sitten kevyet päiväunet ja illalla uskomattoman hyvällä tahdilla brenkkua naamariin. Käväisimme 2 800 neliöisessä yökerhossa, mutta muistikuvat jäävät hyvin vähään. terveisiä suomalaiselle tarjoilijalle. Sitten kaikki mahdolliset pubit tuli kierrettyä koska näin olin luvannut sisäänheittäjille. Ja myöhemmin takaisin rantakuppilaan josta löysimme, uskokaa tai älkää, kolme samanikäistä suomalaisnaista. Ja jos ette uskoneet äskeistä, niin uskokaa tämä. Saimme jatkot meidän hienoon asuntoomme! Tietenkin juomat olivat loppuneet aikaisemmin illalla, kiitos hyvän ryystämistahdin, joten saimme loistoidean ostaa baarista hieman janojuomaa. Maksoivat yhteensä 48€ ja jokainen pullo piti kuulemma avata ennen kuin sen sai meille antaa. Noh ei siinä mitään, jalkapallossa opitun akrobatian ansiosta pullojen kantamistemppu ei tuottanut edes vaikeuksia.
Suurempi ongelma olikin sitten taksien ympäripuhuminen, mutta onneksi o myös tullut joskus seliteltyä tuomareille, joten lopulta saimme ottaa juomatkin kyytiin. Jatkot kestivätkin sitten tunnin, jonka jälkeen tytöt jatkoivat matkaansa hotellilleen. Seuraava päivä oli kuin olisi koko päivän muistellut legendaarista unkari ottelua. . . Eli ei siitä sen enempää. Taisin muuten juuri perjantaina syödä erittäin herkullisen lehtipihvin Tex Mex ravintolassa, jossa oli töissä suomalainen tarjoilija ja kokki. Kyseisessä ravintolassa tuli vierailtua pariin otteeseen ja kumpanakin kertana poistuin tyytyväisenä ruokaan ja palveluun.
Lauantai-iltana kävimme katsomassa mailin Finn Pubissa. Olimme saaneet mailia firmalta, jonka piti toimittaa liput Real Madrid – Zaragoza peliin. Liput olivat Torremolinoksessa, mutta koska kyseinen firma oli painanut numeromme väärin, he eivät olleet saaneet meitä kiinni. he olivat vieneet liput erään kuriiripalvelun toimistoon. Päätimme lähteä käymään siellä katsomassa josko se olisi sunnuntaiaamuna auki. Otimme taksin ja päädyimme johonkin laitakaupungille, jossa paikalliset asuivat. Löysimme toimiston, mutta se oli kiinni. Kyselimme paikallisilta nuorilta onko se auki sunnuntaina ja saimme vastaukseksi pahimman mahdollisen, eli ei ole, aukeaa vasta maanantaina.. Armoton vitutus nousi päähän ja vielä se että olimme ties kuinka kaukana Torremolinoksesta ei auttanut pätkääkään laskemaan sitä. Pienen kävelymatkan jälkeen olimme hieman rauhoittuneet ja löysimme hieman isomman kadun. Onnistuimme nappaamaan taksin ja pääsimme takaisin lähtöpaikkaan. Edellisillan lehtipihvi pyöri edelleen mielessä, mutta koska ilta oli jo venynyt pitkäksi, päätimme mennä lähimpään ravintolaan. Onneksi siellä pyöri Barcelonan peli ja palvelu oli loistavaa. Ruoka ei sitten ihan noussut jo mainitsemani lehtipihvin tasolle. Mielentilaa paransi huomattavasti, kun Ronaldinhon vaparin jälkeen espanjalainen selostaja mainitsi Jari Litmasen. Ruokailun jälkeen lähdimme nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän matkaan Madridiin.
Sunnuntai 14.01.2007
Lähdimme kohti malaga renfeä junalla. Siellä etsimme hetken isompaa asemaa ja onneksemme löysimme sen melkein heti. Liput Madridiin maksoivat 62€. Hieman aamupalaa nautittuamme pääsimme nousemaan junaan. Junassa palvelu oli erinomaista. Saimme kuulokkeet musiikkia varten ja hieman myöhemmin kaunis nainen jakoi namuja :
Sain luettua itselleni joululahjaksi ostamani Pelèn elämäkerran melkein loppuun. Perillä Madridissa lähdimme kävellen etsimään varaamaamme hotellia, mutta noin tunnin kävelyn jälkeen piti luovuttaa ja ottaa taksi. Hotelli oli vincci soho ja luokitus 4 tähteä. Palvelu oli erittäin hyvää ja pyyhettäkään eivät ole jälkeenpäin pyytäneet takaisin. Hintakin oli ihan siedettävä 140€ kolmelta. Hotellihuoneen kuitattuamme otimme taksin kohti Santiago Bernabeuta. Taksin hinnaksi tuli vajaa kymmenen euroa. Hetken stadionin kokoa ihmeteltyämme suunnistimme kohti lipunmyyntiluukkuja. Koska olimme jo maksaneet nettifirmalle hieman alle 100€ olemattomista lipuista, päädyimme päätykatsomon paikkoihin. Lippu maksoi yhdeltä 45€ooh. Halvempiakin oli tarjolla. Tunne oli jotain uskomatonta kun lipun sai käteen. Se voittaa melkein sen kerran kun olen forumistina saanut naista. Tämän jälkeen lähdimme kiertämään stadionia. Puolessa välissä tuntui jo että se on kokonaan kierretty, mutta onneksi yksi meistä oli hereillä. Löysimme megastoren ja sinne upposikin reilut 120€oohia raulin paitaan ja muuhun real madrid krääsään. Stadionin ulkopuolelta tuli ostettua sitten omalle HH:lle joka naisen unelmalahja, Real Madrid stringit. Myös Real Madridin kaulahuivi tarttui jälleen mukaan. Zaragozan kaulahuivi oli sen verran hieno, että piti sekin sitten ostaa. Myyjä ymmärsi onneksi että olemme tyhmiä turisteja ja käski avata kassit valmiiksi jotta hän sai tungettua nopeasti zaragozan huivit sinne. Shoppailun jälkeen lähdimme viemään kamat hotelliin ja syömään. Päivällisen jälkeen suuntasimme metron kautta takaisin Santiago Bernabeulle. Tunnelma oli jo kohtalaisen hyvä. Näimme kun joukkueiden bussit saapuivat paikalle, mutta ihan samanlaiseen hysteriaan ei Madridissa päästy, kuin mitä Betis fanit tarjosivat, kiitos poliisien, jotka eristivät koko yhden sivun stadionista busseja varten.
Portit aukesivat reilu tunti ennen pelin alkua. Jälleen minulta vietiin vesipullon korkki portilla turvatarkastuksessa. Paikat olivat aika alhaalta, joten hirveätä kiipeämistä ei tarvinnut tehdä. Kun astuin viimeisen portaan, näin kentän aukeavan ja tiesin etten ole siellä viimeistä kertaa. Tunne oli melkein verrattavissa Puola ottelun voittoon. Yksi unelmista oli juuri toteutunut. Paikatkin oli helppo löytää ja kuvat napsittiin heti. Ensimmäiset hulinat tulivat kun pelaajat saapuivat lämmittelemään. Torvet alkoivat soida ja pieni huutomyrsky paljasti stadionin erinomaisen akustiikan. 15 minuuttia ennen ottelun alkua pelkäsin, että stadion ei ole lähelläkään loppuunmyytyä, mutta juuri kun Hala Madrid räjähti soimaan, oli stadion melkein täysi. Hala Madrid! Ottelu oli paras näkemistämme kolmesta pelistä, vaikkakaan se ei kohonnut miksikään huippuotteluksi. Näimme ensimmäisen kotijoukkueen tekemän maalin ja koimme sen upean tunnelman. Ottelun jälkeen oli erittäin onnellinen olo, mutta seuraavan päivän kotiinlähtö pyöri jo liikaa mielessä.
Kotimatka alkoi minulta n. klo. 14:30 lennolla kööpenhaminaan, jossa sain odottaa kaksi tuntia jatkolentoa. Lentoyhtiönä toimi SAS ja koneet olivat kylläkin erittäin hyviä. Ensimmäistä kertaa ei tarvinnut nousta ylös oikomaan polvia. Reissu oli onnistunut ja kokemus niin hieno, että taitaa jatkossa seuraavat lomat olla aika futispainoitteisia. Hieman olin odottanut kovempaa kannustusta peleissä, mutta ainakin kun jotain tapahtui oli meteli korvia särkevää. Rahaa paloi paljon, mutta reissu oli niin ikimuistoinen, että olisin voinut maksaa tuplaten enemmänkin.
:pallo:Toivottavasti joku jaksoi lukea tätä yhteenputkeen kirjoitettua raportin tynkää vähän enemmänkin kuin vähän alusta. Nyt on sitten kiva tehdä taas töitä ties kuinka kauan ennen seuraavaa matkaa, joka on toivottavasti ROYN KANSSA ALPEILLE!
