Paatelaisen aikakausi - alustavat tunnelmat?

[rupsupylly]

Anteeksi pyrkimyksestäni topicin alle, mutta olisi mielenkiintoista kuulla näiltä laitapakkien dissaajilta kommentti myös siihen, mitä laitapakeilla olisi nykymajussa tarkoitus tehdä.

Ymmärtääkseni laitoja tarvitaan tällä hetkellä ennen muuta siihen, että saadaan peli pidettyä leveänä ja sitä myöten tilaa myös keskelle. On totta, että keskitysten laatu on ollut kurapaskaa, mutta aika moinen fakiiri saisi ollakin, jotta boksista sen yhden jalan löytäisi. Suomella ei ole tällä hetkellä päätä, johon tähdätä, ja jalkojakin vain yksi-kaksi. Toki hyvä pallo on vaaran paikka jo sellaisenaan, mutta todellinen hyökkäysase laitapakin keskitys on vasta silloin, kun boksiin on menossa pari äijää hyökkäystä päättämäänkin.

Koko hyökkikolmanneksen peli on Mixun alaisuudessa vielä täysin hiomatonta ja sattumanvaraista. On täysin luonnollista, että peliä rakennetaan pulustuksen ehdoilla, mutta pikku hiljaa odottelisin niitä merkkejä myös hyökkäyspelin tehokkuudesta. Ensi karsinnoissa jokin idea pitäisi olla näkyvissä.

[Lenko]

Minä olen yksi niistä, joiden mielestä laitapuolustajien heikko pelaaminen hyökkäyssuuntaan on ollut yksi Suomen suurimmista kompastuskivistä. Tämä on osaltaan myös joulukuusen ongelma, ei ainoastaan pelaajien, koska nimenomaan laitapuolustajien rooli on siinä leveyden pitäjinä korostunut. Suomi tarvitsisi siis joulukuuseen juoksuvoimaltaan, peliälyltään ja 1vs1 taidoiltaan ylivertaiset laitapakit, joita ei vain yksinkertaisesti ole.

Mitä heidän olisi pitänyt tehdä enemmän tai paremmin? Enemmän ja nopeampia nousuja. Enemmän 1vs1 haastamisia, mikä aina onnistuessaan sekoittaa puolustuksen pakkaa ja avaa tilaa joko laitapelaajille itselleen ja keskelle. Koska nämä molemmat ovat suurelta osin puuttuneet ei hyökkäyspäähän ole syntynyt laidoilta tilanteita kuin korkeintaan koomisiksi välikevennyksiksi. Keskitysten tason jo mainitsitkin. Ne kun ovat menneet pääosin kymmenisen metriä x, y tai z koordinaatistossa väärään suuntaan. En ole niistä keskityksistä ratkaisuina senkään vuoksi ihan varma, että kuten sanoit, ei siellä ole välttämättä ollut edes keskityksille päättäjää. Tähän liittyy sitten vielä yksi seikka, mitä heiltä olisi voinut odottaa enemmän, eli peliälyä ja ratkaisujen luovuutta. Miksi vetää leijaava alakierteinen keskitys, jos tekniikka ei riitä eikä päätteenä ole ketään, joka sen pystyisi viimeistelemään. Ongelmassa kyse on siis ollut enimmäkseen laitapuolustajien pallollisessa pelaamisessa - valituissa ratkaisuissa ja niiden puutteellisessa toteuttamisessa.

[t-petsku]

Anteeksi pyrkimyksestäni topicin alle, mutta olisi mielenkiintoista kuulla näiltä laitapakkien dissaajilta kommentti myös siihen, mitä laitapakeilla olisi nykymajussa tarkoitus tehdä.

Ymmärtääkseni laitoja tarvitaan tällä hetkellä ennen muuta siihen, että saadaan peli pidettyä leveänä ja sitä myöten tilaa myös keskelle. On totta, että keskitysten laatu on ollut kurapaskaa, mutta aika moinen fakiiri saisi ollakin, jotta boksista sen yhden jalan löytäisi. Suomella ei ole tällä hetkellä päätä, johon tähdätä, ja jalkojakin vain yksi-kaksi. Toki hyvä pallo on vaaran paikka jo sellaisenaan, mutta todellinen hyökkäysase laitapakin keskitys on vasta silloin, kun boksiin on menossa pari äijää hyökkäystä päättämäänkin.

Koko hyökkikolmanneksen peli on Mixun alaisuudessa vielä täysin hiomatonta ja sattumanvaraista. On täysin luonnollista, että peliä rakennetaan pulustuksen ehdoilla, mutta pikku hiljaa odottelisin niitä merkkejä myös hyökkäyspelin tehokkuudesta. Ensi karsinnoissa jokin idea pitäisi olla näkyvissä.

Niinpä niin... ja ensin valitetaan että kun maalinteko on vaikeata, mutta yhden kärjen taktiikalla mennään kuitenkin, loppuminuuteilla sentään lisätään hyökkääjiä kentälle - nykyään tosin ei niin hirveästi valiteta maalinteon vaikeudesta kuin joskus ennen. Laiha lohtu. Kaiketi.

[erno]

Onko ensisijaisesti syy laitapakkien heikko pelaaminen, vai jo lähtökohtaisesti laitapakeille asetettu liian suuri vastuu hyökkäys ja puolustussuuntaan?

[Lenko]

Sekä että? Laitapakkien osaaminen ja heidän roolinsa taktiikassa eivät kohtaa. Maicon pärjäisi. Ramoskin kelpaisi. Kumpi oli ensin, muna vai kana?

OT: Muna-kana kysymykseen muuten on oikea vastaus.

[erno]

On kai tähänkin joo ja kolmen minutin mietinnällä vastaus on jälleen kerran se, että kun laitapeli on pakko hoitaa jotenkin, niin näillä mennään. Noita keskikentän laitapelaajia on kuitenkin monin verroin vähemmän näköpiirissä.

[Rikkiviisas]

Niinpä niin... ja ensin valitetaan että kun maalinteko on vaikeata, mutta yhden kärjen taktiikalla mennään kuitenkin, loppuminuuteilla sentään lisätään hyökkääjiä kentälle - nykyään tosin ei niin hirveästi valiteta maalinteon vaikeudesta kuin joskus ennen. Laiha lohtu. Kaiketi.

Ongelma on maalipaikkojen luominen.
Eli maajoukkueen ongelma on siinä, että ei saada luotua kunnon maalipaikkoja edes niille nykyisille 1-3 kärjelle.

Tokihan ratkaisu siihen voi olla, että kun Suomella on vain yksi kansainvälistä tasoa lähellä oleva kärki niin kaveriksi pistetään paskempi pelaaja ja otetaan yksi maalipaikkojen rakentelija pois.

Ei sillä ole mitään merkitystä, että kuinka moni pelaaja vastustajan boksissa kaivelee kassejaan, jos niille ei saada tarpeeksi hyviä palloja ja boksissa olijat kykene kassiensa kaivelun ohessa voittamaan palloja ja pääse maalipaikkoihin.

[Ricardo Leite]

No asia ei ole noin yksinkertainen, sillä yksi hyökkääjä lisää toisi yhden kohteen lisää ylös ja voisi siten auttaa maalipaikkojen määrän ja laadun lisäämisessä ja parhaimmillaan luoda lisää pelitilaa keskikentälle. Mixu on kuitenkin valinnut tuon tien kuten niin moni muukin aikalaisensa, eikä tuo tie välttämättä väärä ole käytettävissä olevaa materiaalia silmälläpitäen.

Mutta on naiivia pitää itsestään selvänä, että mikäli yksi pelaaja nostetaan keskikentältä hyökkääjäksi on se auttamatta pelinrakentamisesta ja maalipaikkojen luomisesta pois. Kuten olisi myös ajatella päinvastoin. Niin yksinkertaista matematiikkaa jalkapallo ei ole.

[Callit]

No asia ei ole noin yksinkertainen, sillä yksi hyökkääjä lisää toisi yhden kohteen lisää ylös ja voisi siten auttaa maalipaikkojen määrän ja laadun lisäämisessä ja parhaimmillaan luoda lisää pelitilaa keskikentälle. Mixu on kuitenkin valinnut tuon tien kuten niin moni muukin aikalaisensa, eikä tuo tie välttämättä väärä ole käytettävissä olevaa materiaalia silmälläpitäen.

Mutta on naiivia pitää itsestään selvänä, että mikäli yksi pelaaja nostetaan keskikentältä hyökkääjäksi on se auttamatta pelinrakentamisesta ja maalipaikkojen luomisesta pois. Kuten olisi myös ajatella päinvastoin. Niin yksinkertaista matematiikkaa jalkapallo ei ole.

Komppaan nyt sekä Rikkiviisasta että Ricardoa. On tosiaan ihan totta, että futis ei ole matematiikkaa. Yksi kärki lisää voi olla vaihtoehto siinä missä muutkin taktiset kuviot, ei siinä mitään. En kuitenkaan ole nähnyt mitään syytä poiketa valitulta linjalta, joka tuntuu olevan vallalla melkein kaikkialla muuvallakin.

Surkeitten laitapakkiemme surkeita keskityksiä on surtu tällä, mikä on ihan perusteltua. Silti sanoisin, että onkelman ydin ei ole keskitysten laadussa, vaan pakkien yleisessä huonoudessa ja siinä, että keskityksiin ylipäänsä pyritään. Myönnän toki, etten ole tutkaillut tilastoista keskittääkö Suomi jotenkin paljon vai vähän. Joka tapauksessa tilastojen valossa keskitys tuottaa äärimmäisen harvoin tulosta, minkä johdosta korkean laitakeskityksen pitäisi olla ratkaisu vain silloin, kun a) oikein mitään muutakaan ratkaisua ei ole näköpiirissä. b) boixssa on nähtävissä joku Klose vs. amatööripakki 2-kamppailu. Muu laitojen kautta eteneminen edellyttäisikin sitten hyvien driblaavien laitureiden ja seinäsyöttelijöiden löytymistä. Pakko sanoa, että Mixun tehtävä ei vaikuta helpolta. Keskittäminen esim. Miklun, Pukin, Furkan tai puhumattakaan Sadikin päähän taas muistuttaa loton pelaamista vajaalla kupongilla.

[Rikkiviisas]

Tismalleen sama edellisten kanssa.

Hyökkäyspäässä Suomella on ollut ennen Mixua ja nyt myös Mixun kanssa ongelmia.
Suurin ongelma on, että käytössä on ollut oikeastaan vain yksi hyökkääjä: viime karsinnoissa Miklu teki maaleja ja oli tehokas, nyt Miklu on kadonnut katsomoon ja tilalle on tullut Pukki. Materiaali siis sanelee paljolti käytettävän pelitavan.

Edes välttäviä laitureita ei ole, joten laitapakkien on hoidettava laitureiden virkaa hyökkäyssuuntaan, mutta kun nykyiset laitapakit eivät pysty sen paremmin keskittämään kunnolla kuin leikkaamaan keskelle ja laukomaan. Kummatkin laitapelin elementit katoavat, jolloin laitapakkien tehtäväksi jää pelin pitäminen leveänä.

Käytännössä hyökkäyksillä pitäisi siis hakea tilaa keskeltä ja läpijuoksuja, hyökkäyssuuntaanhan toisen yläoksan pelaajan pitäisi muuttua hyökkääjäksi ja olla boksissa luomassa tilaa. Näitä ei ole kuitenkaan nähty kuin satunnaisesti ja kysymys on edelleenkin siitä, että ketä sinne laitetaan. Pukki on selvä valinta, mutta sitten on hiljaista. Roman kykenisi avaaviin syöttöihin, mutta hyökkäyksiin lähtö kärsisi. Kappe on maajoukkueessa joko hyvä tai kehno, välimuotoja ei ole oikein esittänyt. Sjölund taas on tasainen, mutta ei tuo mitään lisää. Losa hajosi kun oli juuri antamassa näyttöä sopivuudesta. Miklu ei ole viime maaotteluissa onnistunut, pelituntuma katoaa koko ajan...

Porokara, Riskit, Furkka, Njazi, Sadik, Mäkelä... onhan siinä nimiä tiputeltavaksi ja ikuisesti kokeiltavaksi.

Ei käy Mixua kateeksi.

[rupsupylly]

Surkeitten laitapakkiemme surkeita keskityksiä on surtu tällä, mikä on ihan perusteltua. Silti sanoisin, että onkelman ydin ei ole keskitysten laadussa, vaan pakkien yleisessä huonoudessa ja siinä, että keskityksiin ylipäänsä pyritään. Myönnän toki, etten ole tutkaillut tilastoista keskittääkö Suomi jotenkin paljon vai vähän. Joka tapauksessa tilastojen valossa keskitys tuottaa äärimmäisen harvoin tulosta, minkä johdosta korkean laitakeskityksen pitäisi olla ratkaisu vain silloin, kun a) oikein mitään muutakaan ratkaisua ei ole näköpiirissä. b) boixssa on nähtävissä joku Klose vs. amatööripakki 2-kamppailu. Muu laitojen kautta eteneminen edellyttäisikin sitten hyvien driblaavien laitureiden ja seinäsyöttelijöiden löytymistä. Pakko sanoa, että Mixun tehtävä ei vaikuta helpolta. Keskittäminen esim. Miklun, Pukin, Furkan tai puhumattakaan Sadikin päähän taas muistuttaa loton pelaamista vajaalla kupongilla.

Tätä juuri itsekin tarkoitin. Miksi itkeä keskitysten laadusta, kun niiden päättäjiä ei boksissa ole?

Hyökkikolmanneksen peli on nähdäkseni tähän asti perustunut lähinnä pelaajien omiin aloitteisiin ja suorituksiin, ei juurikaan mihinkään selkeään systeemiin. Selkeitä hyökkäystapoja ja hyökkäyskuvioita pitää majulla olla, mutta niiden luominen on alisteista mm. pulustuspelin toiminnalle. Niitä siis harjoitellaan sitten, kun voidaan olettaa, että pulustus toimii ja keskikentällä roolit on selvät.

En näe nykyisellä hyökkikalustolla juuri järkeä laitapakkien kesoissa, olivatpa ne paskoja tai mukiinmeneviä. Ennemmin sitten syöttelemällä läpi, vaikkei sekään helppoa ole. Laitapakit keskittäkööt nopeissa, muttei muuten.

E: Keskitys on liian usein laitapakilta haistapaskaratkaisu, jolla vastuu siirtyy pois omista jaloista. Ehkä se laitapakki voisi tehdä joskus muutakin kuin pelata jalan vapaaksi ja sutaista päädystä tai sivusta ulos.

[Ricardo Leite]

Tätä juuri itsekin tarkoitin. Miksi itkeä keskitysten laadusta, kun niiden päättäjiä ei boksissa ole?

Häh? No a) kyllä niitä kohteita siellä joskus on enemmänkin ja b) jos niitä olisikin siellä vain yksi, niin hyvä keskitys johtaa joko maalintekoyritykseen tai huonoimmillankin siihen, että vastustaja joutuu siivoamaan sen kulmaksi tai parhaimmillaankin purkamaan huonosti, jolloin todennäköisyys kakkospallojen voittamiseen hyökkäyskolmanneksella kasvaa. Huono keskitys johtaa siihen, että vastustaja purkaa sen kauas keskialueelle ja parhaassa tapauksessa käynnistää vaarallisen vastahyökkäyksen.

Eli miten vitussa keskitysten huono laatu voisi olla hyväksyttävää?

En tiedä onko jalkapallototuuksista vanhin se, että on luotava uhka laidoilta, jotta joskus voi yrittää keskeltä, mutta ainakin ensimmäisellä sivulla käsikirjassa se lukee.

edit: Osasin kirjoittaa.

[SirLoser]

En tiedä onko jalkapallototuuksista vanhin se, että on luotava uhka laidoilta, jotta joskus voi yrittää keskeltä, mutta ainakin ensimmäisellä sivulla käsikirjassa se lukee.

Nimenomaan. Ja kun uhkaa ei pystytä laidalta luomaan, niin käy kuten Ruotsi-kotimatsissa, eli nimimerkki Holmgårdia lainatakseni Arkivuo saa ihan rauhassa ilman painetta heitellä laidallaan maamyyriä, jotka "ei ihan" tavoita yksinäistä Riplua toppareiden välissä Ruotsin keskittyessä vaan tukkimaan keskustan.

[Callit]

Eli miten vitussa keskitysten huono laatu voisi olla hyväksyttävää?

Ei tietenkään ole hyväksyttävää. Realiteetti nyt kuitenkin on se, että näköpiirissämme ei ole tilannetta, jossa meillä olisi todellisia osaajia tälle futiksen teknisesti vaativimmalle osa-alueelle.

En tiedä onko jalkapallototuuksista vanhin se, että on luotava uhka laidoilta, jotta joskus voi yrittää keskeltä, mutta ainakin ensimmäisellä sivulla käsikirjassa se lukee.

Juuri näin. Tässä näyte siitä, millaista moderni hyökkäyspeli laitojen kautta on.  http://www.youtube.com/watch?v=QB56f-3Z244 Kyseessä siis Saksa-Hollanti. Saksan kaikki kolme maalia tulevat laitojen kautta tapahtuvan hyökkäilyn tuloksena.

Ekassa keskeinen keskikenttämies on avittamassa laitoja ja pistää TARKAN keskityksen yksinäiselle kärjelle, joka syöttää sen laitapelaajalle, joka siis on oikeaoppisesti noussut hyökkäykseen.

Tokassa laidalla mennään läpi laidalla seinillä ja vauhdilla, mikä mahdollistaa TARKAN keskityksen maailman ehkä parhaimmalle pääpelaajalle = maali.

Kolmannessa tullaan taas laidalta vauhdilla, ja hyökkäys päätetään seinäsyötöillä maaliviivalle asti. Eli jos noista nyt jotain summaa, niin sen, että moderni pelaaminen laitojen kautta ja yhdellä kärjellä vaatii huikeata taitoa laidalla, hyviä keskityksiä ja janarit, jotka osuvat keskityksistä.

Eli on melkoista itsepetosta ryhtyä painottamaan meillä laitapelaamista ja keskityksiä siksi, että "se on moderni pelitapa", jos meillä ei kerta kaikkiaan ole jätkiä sitä toteuttamaan. No, mikä sitten neuvoksi? - Menemättä sen syvemmälle yksityiskohtiin (joita en ole edes miettinyt) näkisin asian niin, että Suomen tie edes jonkinlaiseen menestykseen kulkee a) vahvan joukkuepuolustamisen b) herkeämättömän prässin ja ylivoimatilanteiden luomisen kautta. Herää tietysti heti kysymys, että eiks me sit hyökätä olleskaan. Totta kai... Joukkueet, jotka herkeämättä haastavat vastustajan ns. puolustuksellisiin kaksinkamppailuihin ja ovat luoneet miesylivoiman pallon alueelle, saavat aina tietyn määrän ylivoimatilanteita pallon voittamisten yhteydessä. Ne tilanteet ovat usein varsin organisoimattomia hässäköitä, ja silloin on toivottavaa, että viimeistelytaitoa löytyy.

[SirLoser]

Mitäs jos rakennettaisiinkin hyökkäyspelisuunnitelma ensisijassa vastahyökkäysten varaan pallonhallinnan ja hitaiden hyökkäysten sijaan?

Ensinnäkin hitaat hyökkäykset vaativat joka tapauksessa edes illuusion uhkasta laidan kautta rakennettaviin hyökkäyksiin, eikä Suomella ole nyt eikä lähitulevaisuudessakaan näköpiirissä kovin kovaa laatua tällä osa-alueella, ei laitapuolustajien eikä laitakeskikenttien tai -kärkien osalta. Tai jos on, niin joku voinee luetella ne suomalaiset suurlupaukset, joiden vahvuudet ovat laitapelaamisessa, haastamisessa, nopeudessa, keskitykissä jne. Minulle ei tule nopeasti mieleen yhtäkään pelaajaa, jota voisi edes "lupaukseksi" kutsua, kun puhutaan kv-tasosta.

Toiseksi meidän tämän hetken ja näköpiirissä olevan lähitulevaisuuden paras kärkipelaaja on omimmilaan vastahyökkäyksissä, ei toppareiden kanssa painimisessa.

Kolmanneksi on tilastollinen fakta, että vastahyökkäysten päätteeksi syntyvistä laukauksista syntyy maaleja monta kertaa tehokkaammin hitaiden hyökkäysten päätteeksi syntyviin laukauksiin nähden.

En todellakaan ymmärrä, mikä ihmeen fiksaatio altavastaajina olevalla Suomella, Mixulla ja yleisestikin ottaen suomalaisilla jalkapallon seuraajilla on pallonhallinnan ihannointiin. Me ei olla nyt eikä tulevaisuudessa mikään Saksa, Hollanti tai Espanja, joten jos vertausetkin vaikka jätettäisiin näistä ja vastaavista vähemmälle.

[kamaveli]

En todellakaan ymmärrä, mikä ihmeen fiksaatio altavastaajina olevalla Suomella, Mixulla ja yleisestikin ottaen suomalaisilla jalkapallon seuraajilla on pallonhallinnan ihannointiin. Me ei olla nyt eikä tulevaisuudessa mikään Saksa, Hollanti tai Espanja, joten jos vertausetkin vaikka jätettäisiin näistä ja vastaavista vähemmälle.

Parhaat esitykset maajoukkue on kuitenkin esittänyt silloin kun on pystynyt pitämään palloa kuten esimerkiksi Saksaa vastaan vieraissa 2009. Yleensä jalkapallossa enemmän palloa pitänyt joukkue saa kuitenkin luotua parempia paikkoja. Suomella on myös pelaajia kuten Eremenkot, Moisander ja Ring, jotka ovat hyviä pallollisena ja pitävät mieluusti palloa. Pelaajien vahvuuksien mukaanhan taktiikka tulee suunnitella ja mielestäni maajoukkueen pelaajiston huomioiden palloa tulee hallita.

[murdock]

Eikös vastahyökkäykset nimenomaan vaadi näitä nopeita, juoksuvoimaisia ja 1vs1-tilanteissa vaarallisia hyökkäyspään pelaajia, joita Suomella ei Pukin lisäksi ole?

[Pussikalja]

Tuota, eikös suomen laitapeli-illuusio ole avannut mm. Kapelle läpiajon Hollantia vastaan, Väykälle muutaman loistopaikan, Pukille pari kolme kohtuullista paikkaa ja Furuholmikin on tainnut ryssiä ainakin jonkun läpiajon. Siis tarkoitan sitä, että keskitysten viljely on avannut oikeastaan yllättävänkin paljon tiloja Romanille parhaalta sektorilta pelaajia maalintekoon vapauttaa. On tainnu suurin osa maaleistakin tällä tavoin tulla.

On ollut myös monta sellaista keskitystäkin, että on jäänyt ihmettelemään miksi kärki ei hypylle ole yrittänyt mennä. Joku Väykän paikoista sisään ja Pukilta joku samanlainen maali puolityhjästä kuin viikonloppuna Tanskapelin paikoista, niin tätä keskustelua tuskin tähän sävyyn käytäisiin. En yksinkertaisesti näe ongelmaa pelitavassa, kun huomioi suomen pelaajamateriaalin.

Ja tuohon Callitin prässiin en jaksa uskoa. Vaikka palloton ja pallollinen porukka juoksee kilometreissa suunnilleen yhtä paljon, juoksee puolustava enemmän täysillä. Nykyselläänkin näyttää, että suomelta jalat loppuu viimeisen vartin aikana.

[SirLoser]

Parhaat esitykset maajoukkue on kuitenkin esittänyt silloin kun on pystynyt pitämään palloa kuten esimerkiksi Saksaa vastaan vieraissa 2009.

Callit voinee vastata tähän, mikä merkitys on ottelulla, jossa kummallakaan ei ole enää mitään panosta.

En ole muutenkaan kyllä samaa mieltä parhaista esityksistä.

Yleensä jalkapallossa enemmän palloa pitänyt joukkue saa kuitenkin luotua parempia paikkoja.

Ei pidä paikkaansa etenkään altavastaajien osalta.

Suomella on myös pelaajia kuten Eremenkot, Moisander ja Ring, jotka ovat hyviä pallollisena ja pitävät mieluusti palloa. Pelaajien vahvuuksien mukaanhan taktiikka tulee suunnitella ja mielestäni maajoukkueen pelaajiston huomioiden palloa tulee hallita.

On joo keskustan pelaajia pallonhallinnan tarpeiksi, mutta kun se ei edelleenkään riitä, vaan tarvittaisiin uhka myös laidalta.

Eikös vastahyökkäykset nimenomaan vaadi näitä nopeita, juoksuvoimaisia ja 1vs1-tilanteissa vaarallisia hyökkäyspään pelaajia, joita Suomella ei Pukin lisäksi ole?

On Suomella muitakin juoksuvoimaisia pelaajia, mutta toki olet oikeassa, että 1vs1-tilanteissa hyökkäyssuuntaan hyvät pelaajat olisivat vastahyökkäyksissäkin arvokkaita. Mutta edelleen se korostuu enemmän hitaissa hyökkäyksissä.

[Callit]

Parhaat esitykset maajoukkue on kuitenkin esittänyt silloin kun on pystynyt pitämään palloa kuten esimerkiksi Saksaa vastaan vieraissa 2009.

Kommentoidaan nyt, kun tuolla jo ounasteltiinkin. - Eihän nyt kukaan ihminen aikuisten oikeasti voi pitää tuota ottelua jonain suunnan näyttäjänä, eihän? Suomen vastustaja oli jengi, joka murskasi noin 8 kk myöhemmin Argentiinan 4-0. Suomi ei todellakaan "pysty pitämään palloa" sellaista joukkuetta vastaan, eikä pystynyt silloinkaan, jos vastustajalla oli peli mielessä. Ei tästä sen enempää. Se on kuitenkin hyvä pitää mielessä, kun seuraavissa karsinnoissa tulee vastaan Ranska ja Espanja. Jos joku kuvittelee, että Suomen menestyksen niitä vastaan voi rakentaa pallon hallinnan tavoitteluun, niin erehtyy kyllä pahasti.

Suomella on myös pelaajia kuten Eremenkot, Moisander ja Ring, jotka ovat hyviä pallollisena ja pitävät mieluusti palloa. Pelaajien vahvuuksien mukaanhan taktiikka tulee suunnitella ja mielestäni maajoukkueen pelaajiston huomioiden palloa tulee hallita.

Viitaten mainittujen Ranskan ja Espanjan tasoon, on pakko todeta, että erehdyt kyllä todella pahasti, jos kuvittelet mainittujen suomalaisten olevan vahvoilla pallon hallitsemisessa noita vastustajia vastaan. Lisäksi huomautan, etteivät he pysty hallitsemaan palloa nelistään, vaan jossain vaiheessa se on annettava arkivoille ja kumppaneille.

Joku epäili Suomen prässipelin mahdollisuuksia janareittemme puutteellisen kunnon vuoksi. Sanoisin siihen ensinnäkin sen, että aika monta vuotta bundesliigan melko tarkkoja analyysejä seurattuani olen siinä käsityksessä, että yleisin tapa kaataa ns. parempi joukkue, on juuri posketon prässääminen. Kenties hyvä tuuri on yleisempi, mutta sitähän meillä ei ole käytössä, eihän. Toisekseen en oikein sulata ajatusta, että me toteamme vuotta ennen karsintoja olevamme huonokuntoinen joukkue. Hitto soikoon, asiaanhan voi jokainen pelaaja vaikuttaa, ja Mixu voi valita nimenomaan niitä, jotka ovat huolehtineet kunnostaan.

[SirLoser]

Toisekseen en oikein sulata ajatusta, että me toteamme vuotta ennen karsintoja olevamme huonokuntoinen joukkue. Hitto soikoon, asiaanhan voi jokainen pelaaja vaikuttaa, ja Mixu voi valita nimenomaan niitä, jotka ovat huolehtineet kunnostaan.

Mielestäni aliarvostat aikalailla näillä kommenteillasi juoksuvoimaisia ja nopeita pelaajia, ihan kuin nämä ominaisuudet olisivat vain jostain viitsimisestä kiinni ja kaikkien saavutettavissa. Kunhan treenataan vaan perkele kovaa seuraava vuosi, niin lähdetään olympialaisiin vetämään vitonen maailmanhuippujen kanssa samalta viivalta jne.

Ja tuohon Mixun valinnan vapauteen, niin onko meillä oikeasti muka mielestäsi niin laaja materiaali, että kunhan napsitaan vaan juoksuvoimaisimmat pelaajat päältä muuten lähes tasaveroisista yksilöistä?

Kemiallinen valmennus tietysti on yksi vaihtoehto, mutta taidetaan olla silläkin osa-alueella vähintään saman verran huippuja perässä kuin muillakin jalkapallon osa-alueilla.

[grasso]

Suomen kohdalla yleinen faktahan on se, että kärjen ollessa muutenkin niin kapea ei ole mahdollista alkaa poimimaan sieltä erikseen juuri jotain tiettyä tyyppiä edustavia pelaajia pelaajan yleisen tason kärsimättä. Voittaakseen ei tietysti tarvita välttämättä parhaita yksilöitä, vaan paras joukkue, mutta Suomen tapauksessa nämä kyllä kulkevat aika pitkälti käsi kädessä.

[Cromster]

Jos joku kuvittelee, että Suomen menestyksen niitä vastaan voi rakentaa pallon hallinnan tavoitteluun, niin erehtyy kyllä pahasti.Viitaten mainittujen Ranskan ja Espanjan tasoon, on pakko todeta, että erehdyt kyllä todella pahasti, jos kuvittelet mainittujen suomalaisten olevan vahvoilla pallon hallitsemisessa noita vastustajia vastaan. Lisäksi huomautan, etteivät he pysty hallitsemaan palloa nelistään, vaan jossain vaiheessa se on annettava arkivoille ja kumppaneille.

No vähän typerästi kysyttynä niin kuinka moni näistä Suomen majun tähdistä keskikentältä mahtuisi edes Ranskan penkille. Ei yksinkertaisesti puhettakaan että hallitaan mitään otteluita noita isoja maita vastaan. Muuta kuin satunnaisesti, juuri silloin kun vastustajalla on "maha täynnä", esim varma lohkovoitto yms.

[Callit]

Mielestäni aliarvostat aikalailla näillä kommenteillasi juoksuvoimaisia ja nopeita pelaajia, ihan kuin nämä ominaisuudet olisivat vain jostain viitsimisestä kiinni ja kaikkien saavutettavissa.

Ei kova prässääminen ole varsinaisesti kiinni nopeudesta tai edes juoksuvoimaisuudesta, vaan hyvästä kunnosta. Ja kuntoon voimme vaikuttaa ennen karsintojen alkua enemmän kuin mihinkään muuhun osa-alueeseen. Ja jos tätä argumenttia soveltaa muihinkin taktisiin valintoihin, niin olemme todella pulassa. Vai voiko joku todellakin sanoa jonkin pelillisen osa-alueen, jossa olemme vahvoilla Ranskaa ja Espanjaa vastaan?

Ja tuohon Mixun valinnan vapauteen, niin onko meillä oikeasti muka mielestäsi niin laaja materiaali, että kunhan napsitaan vaan juoksuvoimaisimmat pelaajat päältä muuten lähes tasaveroisista yksilöistä?

Arvasin, että tähän tartutaan... Valinnan vapaus on tosiaan pieni, mutta en sanoisi sitä täysin olemattomaksi. Lisäksi on selvää, että Mixu voi jo tässä vaiheessa tehdä selväksi, että tulee kiinnittämään fyysiseen kuntoon paljon huomiota. Se varmasti vaikuttaa pelaajien harjoitteluun, johon voidaan hyvin liittää liiton toimesta laadittuja kuntoharjoitteita yhteistyössä seurojen kanssa. Tämä oli muuten aikanaan Klinsmannin suurimpia uudistuksia Saksan peräsimessä.

Kemiallinen valmennus tietysti on yksi vaihtoehto, mutta taidetaan olla silläkin osa-alueella vähintään saman verran huippuja perässä kuin muillakin jalkapallon osa-alueilla.

Huumoriahan tämä on, mutta sopinee, että jatketaan vähän. Yleisen tavan mukaanhan suomalaiset noituvat huonoa menestystä milloin hiihdossa, milloin yleisurheilussa siksi, että "muut douppaavat, me rehelliset suomalaiset ollaan puhtaita". Kuitenkin Suomi tunnetaan maailmalla nimenomaan Länsi-Euroopan maista dopingin suurmaana, koska meillä on ollut Vainion Maran kärähtämisestä lähtien jatkuvasti ns. korkean profiilin käryjä ja skandaaleja. Suhteellisen vähälle huomiolle jäi Markus Pöyhösen dopingrike, jonka suurin merkitys oli siinä, että se vei lopullisesti pohjan uskolta siihen, että annamme puhtaudellamme tasoitusta muille nimenomaan kuninkuuslaji satasella.

[murdock]

On Suomella muitakin juoksuvoimaisia pelaajia, mutta toki olet oikeassa, että 1vs1-tilanteissa hyökkäyssuuntaan hyvät pelaajat olisivat vastahyökkäyksissäkin arvokkaita. Mutta edelleen se korostuu enemmän hitaissa hyökkäyksissä.

Kärjistetysti ajatellen eikö hitaissa hyökkäyksissä tärkeämpiä juttuja olisi syöttötaito, pallonkäsittely, palloton liike ja organisoitu hyökkäyspelaaminen? Hitaissa hyökkäyksissä tilaa juosta ja ohittaa ei ole niin paljon kuin nopeissa hyökkäyksissä. Esimerkiksi jos laitalinkki pääsee laitapakista ohi hitaassa hyökkäyksessä kun vastustaja on ehtinyt organisoitua puolustukseen, niin varmistus pelaa ja siellä on toinen puolustaja apuna.