Paatelaisen aikakausi - alustavat tunnelmat?

[betluck]

Lasse Viren kepitti Kenian poikia jo 70-luvulla ja veteli kympin 27,38 nykystandardien mukaan aivan paskalla tekniikalla ja tasan samoilla mömmöillä kuin muutkin. Kovemmin kuin yksikään afrikan mies sitä ennen tai moneen vuoteen sen jälkeen. Suomalaisten geeniperimällä ei huonoa hapenottokykyä selitetä. Kestävyyslajeissa täällä on kyllä pärjätty ihan Nurmesta lähtien, joten se siitä.

Ja joo muuhun keskusteluun: jalkapallo-ottelussa Suomi ei juokse jalkoja alta Espanjalta, Saksalta tai kumppaneilta. Ei mitenkään. Mutta voiko sillä pienentää marginaaleja tai saavuttaa kerran sen vaadittavan pisteen tai vahinkovoiton? Miksi ei?

Virenin aikaan Suomi oli kyllä dopingtieteen kärkimaita maailmassa, eikä Afrikassa moisista kommervenkeistä oltu kuultukaan, mutta se ei tietenkään poista tosiasiaa, että Virenin tulokset ovat erinomaisia. Oma pointtini oli kuitenkin siinä, että vasta tuollaisissa vauhdeissa geeneillä alkaa olla todella merkitystä. Johonkin 32 minuuttiin pystyy kympin juoksemaan kuka tahansa persjalkainen pygmi, mikäli tietää mitä tekee, ei pelkää pahaa oloa ja omistautuu harrastukselleen. Tuollaisessa kunnossa taitaa olla huippufudareista vain muutama hassu.

[Ricardo Leite]

Toki Suomi oli kemiallisessa valmennuksessa kärkipäässä mukana, mutta turha luulla, etteivät muut eurooppalaiset jenkeistä puhumattakaan yrittäneet pistää kampoihin samoilla aseilla. Enkä nyt usko kyllä aivan afrikkalaistenkaan puhtoisuuteen, vaikka toki helposti erehtyisikin ajattelemaan, että Afrikassa elettiin tuolloin vielä kivikautta läpi mantereen. Kysy vaikka Henry Ronolta, Virenin aikalaiselta, joka uransa jälkeen kiroili, että mitä vittua ne lääkärit oikein suoneen pumppasivat.

Tuollaisessa kunnossa taitaa olla huippufudareista vain muutama hassu.

Tuskin on kukaan, eikä tarvitsekaan olla. Absoluuttista hapenottokykyä tärkeämpää jalkapalloilijalle on nopea palautumiskyky, kuten hyvin tiedät. Vähän sama kuin sanoisi, että kympin alle puoleen tuntiin juoksevan pitäisi pärjätä huippufutaajalle 30 metrin testissä. Olkoonkin osaltaan paskahko vertaus.

[betluck]

Tuskin on kukaan, eikä tarvitsekaan olla. Absoluuttista hapenottokykyä tärkeämpää jalkapalloilijalle on nopea palautumiskyky, kuten hyvin tiedät. Vähän sama kuin sanoisi, että kympin alle puoleen tuntiin juoksevan pitäisi pärjätä huippufutaajalle 30 metrin testissä. Olkoonkin osaltaan paskahko vertaus.

Ei tarvitsekaan, mutta nopeasti tuohon kovakuntoisimmat fudarit kyllä yltäisivät jos vain haluaisivat. Pointtini oli siinä, että fysiikan (erityisesti juoksukestävyyden) suhteen suomalaisilla pelaajilla on kautta linjan turhan paljon parantamisen varaa, ja että tuo parantaminen on täysin mahdollista suhteellisen nopeallakin aikataululla, mikäli vain tartutaan härkää sarvista.

[Ricardo Leite]

Olet kieltämättä oikeassa, joskin itse näen suomalaispelaajien hitauden keskimäärin juoksukuntoa suurempana ongelmana.

[Sportacus]

Jalkapallo on nopeus- ja nopeuskestävyyslaji, ei kestävyyslaji. Jos jalkapalloilija treenaisi itsensä mahdollisimman kovaan kestävyyskuntoon, niin se olisi pois räjähtävyydestä, nopeudesta, ponnistusvoimasta, jne. Ja nämä asiat ovat jalkapallossa kestävyyttä tärkeämpiä.

Suomalaisilla jalkapalloilijoilla on toki fysiikassa paljon kehitettävää ja sitä kehittämällä suomalaisen jalkapalloilun taso nuosisi huomattavasti. Mutta toki kestävyyskunnon ihannointi menee kyllä täysin metsään. Ja jatkot sitten tuolla Valmennus-osiolla.

[SirLoser]

Olet kieltämättä oikeassa, joskin itse näen suomalaispelaajien hitauden keskimäärin juoksukuntoa suurempana ongelmana.

Ei hätää. Callithan kertoi, ettei hitaus ole ongelma, kun Espanjaa ja Ranskaa lähdetään aggressiivisella prässipelillä haastamaan. Se on vain kunnosta kiinni ja kunnon kuntoon laittaminen taas halusta kiinni.

[betluck]

Jalkapallo on nopeus- ja nopeuskestävyyslaji, ei kestävyyslaji. Jos jalkapalloilija treenaisi itsensä mahdollisimman kovaan kestävyyskuntoon, niin se olisi pois räjähtävyydestä, nopeudesta, ponnistusvoimasta, jne. Ja nämä asiat ovat jalkapallossa kestävyyttä tärkeämpiä.

Suomalaisilla jalkapalloilijoilla on toki fysiikassa paljon kehitettävää ja sitä kehittämällä suomalaisen jalkapalloilun taso nuosisi huomattavasti. Mutta toki kestävyyskunnon ihannointi menee kyllä täysin metsään. Ja jatkot sitten tuolla Valmennus-osiolla.

Vieläkään ei puhuttu "mahdollisimman kovasta kestävyyskunnosta", vaan kuten edellisistä viesteistä on käynyt ilmi, ei fudiksessa tällä ole merkitystä. Kyse on siitä, että mikäli halutaan lähteä haastamaan Espanjaa ja Ranskaa aggressiivisella prässipelillä, on nykymiehistön kestävyyden oltava otteluhetkenä toista luokkaa kuin tänä päivänä. Se että ollaan riittävän kovassa juoksukunnossa ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö yhtälailla pystyttäisi nopeisiin, räjähtäviin spurtteihin - päinvastoin.

[koera]

Vieläkään ei puhuttu "mahdollisimman kovasta kestävyyskunnosta", vaan kuten edellisistä viesteistä on käynyt ilmi, ei fudiksessa tällä ole merkitystä. Kyse on siitä, että mikäli halutaan lähteä haastamaan Espanjaa ja Ranskaa aggressiivisella prässipelillä, on nykymiehistön kestävyyden oltava otteluhetkenä toista luokkaa kuin tänä päivänä. Se että ollaan riittävän kovassa juoksukunnossa ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö yhtälailla pystyttäisi nopeisiin, räjähtäviin spurtteihin - päinvastoin.

Eikä tässä ole edes vielä puututtu siihen, että Suomen taitotaso ei ole niin kova että se pystyisi lepäämään pallollisena kovia maita vastaan. Kovaa prässäävien joukkueiden pelisuunnitelmaanhan usein kuuluu se, että palautumiseen ostetaan aikaa siirtelemällä palloa. Tosin Hiddinkin joukkueet ovat välillä pelanneet prässiin ja puolustaessa voimakkaaseen alueellisen ylivoimaan pyrkivää vastahyökkäyspeliä.

Toinen juttu on se, että ensisijaisesti riistoon pyrkivä koordinoitu prässi on aika vaikeaa. Taisi olla Zlatan joka sanoi että pallonmenetyksen jälkeisiä sekunteja treenataan Barcassa jatkuvasti. Ja tuolla omat kasvatit ovat tottuneet moiseen jo junnuvuosina. Tätä taustaa vasten Tanskaa vastaan katkosta käynnistynyt häkki on lupauksia antava, mutta aikaa vielä menee ennen kuin palaset alkavat loksahdella kohdalleen. Nyt tuntuu vielä siltä että ajoituksessa ja keskinäisen liikkumisen suhteuttamisessa olisi paljon petrattavaa.

[Callit]

Callithan kertoi, ettei hitaus ole ongelma, kun Espanjaa ja Ranskaa lähdetään aggressiivisella prässipelillä haastamaan.

Tso, tso. En ole väittänyt, ettei hitaus olisi ongelmamme, vaan ettei se ole syy olla prässäämättä. Hitauden ohella ongelmiamme ovat: puutteellinen kunto, taitotaso, huonot keskitykset ja pelaajien rutiini. Noi nyt niin ku  ihan heti kättelyssä tulee mieleen.

[ptuutti]

Aika hyvin kitetettynä siinä koko maajoukkueen puutelista. Noilla alueilla kun hävitään ollaan auttamatta pahasti alakynnessä. Nyt tarvittaisiin pelisuunnitelma, jolla nää puutteet ensin kompensoidaan ja sitten juniorivalmennustrategia, jossa nää eliminoidaan.

[t-petsku]

Tso, tso. En ole väittänyt, ettei hitaus olisi ongelmamme, vaan ettei se ole syy olla prässäämättä. Hitauden ohella ongelmiamme ovat: puutteellinen kunto, taitotaso, huonot keskitykset ja pelaajien rutiini. Noi nyt niin ku  ihan heti kättelyssä tulee mieleen.

Eli kun siis pelaajien yleinen pelikunto (viittaus lihavoituihin asioihin) on suht päin persiljoita, alkaa tuntua että turpiin tulee niin että nuppi tutisee luupäisimmälläkin kaverilla, kun vastaan tulee Espanja. Ja hieman vinosti todeten, silloin ei taida paljon edes prässäyspeli täydellisimillään toimia. Toivottavasti olen väärässä..

[Lenko]

Eikä tässä ole edes vielä puututtu siihen, että Suomen taitotaso ei ole niin kova että se pystyisi lepäämään pallollisena kovia maita vastaan. Kovaa prässäävien joukkueiden pelisuunnitelmaanhan usein kuuluu se, että palautumiseen ostetaan aikaa siirtelemällä palloa.

Olen jossain määrin samaa mieltä siitä, että koko joukkue tarvitsisi juoksuvoimaa lisää. Juoksuvoimalla tarkoitan siis nopeuden ja kestävyyden yhdistelmää, kykyä vetää niitä jalkapallolle tyypillisiä täysvauhtisia intervallijuoksuja pelin alusta loppuun, en kahden ja puolen tunnin maratonaikaa. Täysin hattuvakiolla arvioiden joukkueessa näyttäisi tällä hetkellä olevan noin kaksi pelaajaa (Ring ja Hetemaj), jotka riittävän aggressiivisen 90 minuutin prässipelin pystyisivät kuolematta pelaamaan.

Tässä on puhuttu paljon juoksuvoimasta puolustuksen ja prässäämisen näkökulmasta. koeralta ylläoleva on kyllä erinomaisen hyvä huomio. Ei se pallon takaisin saaminen karmealla prässäämisellä ole niin mahtava juttu, jos palloa ei pystytä hetkeäkään pitämään. Voi vain kuvitella, kuinka paljon v-käyrä nousee, kun pallon perässä juoksee apinan raivolla pari minuuttia, kunnes vihdoin sen saa karmealla taistelulla riistettyä. Ensimmäisen syötön jälkeen kaveri sitten päättää roiskaista pallon silmät kiinni jonnekin päin kenttää ja sama rumba alkaa uudestaan. Tähän ongelmaan kaatui minusta HJK:n Schalke seikkailu. Pallonriisto oli niin työlästä, ettei sen jälkeen enää ollut paukkuja tai taitoa kuin vetää pallo pois omalta alueelta ja odottaa uutta hyökkäystä.

Vähintään yhtä tärkeitä ne juoksut ovat siis hyökkäyksille ja pallonhallinnalle. Jos juoksuvoimaa ja liikettä haetaan lisää, tulisi treeneissä keskittyä enemmän siihen, miten joukkueen pelaamiseen saadaan pallollisena enemmän liikettä. Kuten joku jo aiemmin totesikin, pallollisena joukkueena juokseminen on motivoivampaa, ja pääseepä siinä itse määrittämään tahdinkin.

[rupsupylly]

Mahtuuko vielä mukaan?

Oman näkemykseni mukaan kesäkuun jälkeen Mixu on saanut Suomen puolustamaan verrattain hyvin. Keskusta on hyvin tukossa, ja vastustajalla on ollut vaikea löytää syöttötilaa (Sneijderiä lukuunottamatta). Mitään älyttömiä pyörityksiä ja epätoivoista roiskimista ei olla nähty, ja en usko että ensi karsinnoissa tullaan näkemään mitään 0-5 perseraiskauksia edes Espanjan-vierailulla. Lisäksi melkein kaikki takaiskumaalit ovat tulleet henkilökohtaisten virheiden seurauksena ja jos nämä saadaan pois, pulustus alkaa olla jo jotenkin sillä tasolla jolla sen pitäisi olla.

Hyökkäys on edelleenkin aivan levällään, ja toivon, että Mixu käyttää suurimman osan talvestaan tämän pohtimiseen ja korjaamiseen. Syyt ovat tulleet jo monta kertaa: keskitykset ovat huonoja, laitapakkien taso ei riitä, pystyynjuoksuja tyhjään tilaan kk:ltä tulee liian vähän tai palloa ei saada läpi, kympit eivät hakeudu laitoihin vaan keskustan sumppuun, target-pelaaminen on hanurista, boksiin ei ehditä, palloja menetetään hyökkäyskolmanneksella harhasyöttöihin tai pallon leipomisiin jne...

On se muodostelma sitten joulukuusi, 4-3-1-2 tai 4-5-1, ongelmakohtia on hyökkäyksen kaikilla osa-alueilla, eikä ne korjaannu vain heittämällä esim Furkkaa Pukin viereen tai Romaa kymppipaikalle. Ennen kuin haaveillaan ottelun "hallitsemista" Ranskaa vastaan, pitää jo harvatkin hyökkäykset päättää nopeammin, tehokkaammin ja monipuolisemmin.

Pukki nyt tuo hieman valoa tunnelin päähän, ja toivottavasti joku muukin lyö itsensä läpi seuraavan vuoden aikana Allsvenskania kovemmalla tasolla. Tosin Suomen ainoa luontainen kymppi, Losa, ei ole täydessä 90 min kunnossa ainakaan puoleen vuoteen, joten varasuunnitelmia pitäisi olla useita. Ja koska Suomen materiaali on mitä on, jos vaikka Porokara pelaisi huippukauden tai Mika Ojala siirtyisi vaikka Itävaltaan pelaamaan jatkuvia ysikymppisiä, ei heitäkään ole varaa sivuuttaa vain sen takia, etteivät sovi tämänhetkiseen joulukuuseen.

Tervetuloa. Keskustellaan me majun tilanteesta sillä aikaa kun muut tappelevat fyysisestä preesensistä ja doupista.

Olen samaa mieltä siinä, että ulkoapäin Mixun kädenjälki näkyy keskikentälle saakka, mutta hyökkikolmannes on täysin levällään. On helppo syyttää laitapakkien paskuutta, mutta jos lähelle ei tule apuja (kympit ja kk), vaihtoehtoja on tasan yksi, ja sen olemme nähneet monta kertaa: jalka vapaaksi ja toivotaan-toivotaan -keskitys.

Olen melko varma, että Paxu tietää tilanteen ihan hyvin ja aiheeseen varmastikin kiinnitetään enenevässä määrin huomiota treenikentällä vastedes. On vain niin, että puuhun ei kannata nousta perse edellä, joten hyökkikolmannes on ollut toistaiseksi tuuliajolla. Jos se on seuraavissa karsinnoissa tuuliajolla, Paxulla on vastuu.

En mitenkään näe, että Suomen laitapeli voisi perustua vain keskityksiin niin kauan kuin pelaamme yhdellä kärjellä. Hitaisiin hyökkäyksiin on saatava vaihtoehtoja.

[Tsei Tsei]

Joulukuusi - miks ihmeessä ei voi sanoa vaikkapa puolustuksellinen 4-3-3 - ei todellakaan ole lähtökohtaisesti jotenkin parempi/sopivampi systeemi Suomen maajengille kuin esimerkiksi 4-5-1.

Laskeskelin huvikseni paperille Tanska-Suomi -matsin ensimmäisten 20 minuutin tilanteet, jossa pallo oli Tanskan hyökkäävällä laiturilla. Siis pallo laidalla ja hyökkäyskolmanneksella. Lähes poikkeuksetta juutin kinpussa oli laitapakki ja joku kolmikosta Sparv-Ring-Roman. Joskus harvoin(2krt?) oli yläoksan mies yksin, mikä lienee ollut kurittomuutta. Periaatteessa vastustajan laidat otetaan oikeaoppisesti kahdella, ja yleensä ylemmäksi jää vielä yksi hyökkäyksellinen vaihtoehto. Hurraa, 451:llä pelattaessa vastaavan vastustajan kinpussa olisi laitapakin lisäksi ylälaituri tai toinen kutosista. Ehkä hivenen useammin ylälaituri. Missä siis ero? Ei ainakaan siinä, ettei ylhäältä löytyisi sitä syötettävää, koska kymppipaikan pelaaja tarjoaa siihen vaihtoehdon hakeutumalla pelattavaksi (laitaan). Erot ovat siis minimaaliset, ja kaikki ratkeaa lopulta siihen millä intensiteetillä ja millä taitotasolla pelaajat puuhastelevat.

Suurin ero on ehkä siinä, että tuo 451-ryhmityksen laituri on hyökkäävä pelaaja ja jos tämä laituri valuu alas puolustuksen tueksi laitapakkia seuratessa, on vastahyökkäyksiin lähteminen vaikeampaa. Sen sijaan joulukuusessa laitapakin nousut kuuluvat pääsääntöisesti alemmalle kolmikolle, jolloin ylempi kolmikko on vapaammin käytettävissä hyökkäyspelissä. Tämä toki korostuu heikompia vastustajia vastaan, jolloin Suomi pystyy toteuttamaan paremmin omaa pelitapaansa. Kovempia vastustajia vastaan Suomi on joutunut tiputtamaan tai on tiputtanut ryhmityksensä niin alas, että eroa ei juuri ole.

[Rikkiviisas]

Eli kun siis pelaajien yleinen pelikunto (viittaus lihavoituihin asioihin) on suht päin persiljoita, alkaa tuntua että turpiin tulee niin että nuppi tutisee luupäisimmälläkin kaverilla, kun vastaan tulee Espanja. Ja hieman vinosti todeten, silloin ei taida paljon edes prässäyspeli täydellisimillään toimia. Toivottavasti olen väärässä..

Kovan prässin haitoista saatiin näyttöä viime lauantaina: kovan prässin aloittanut Real Madrid juoksi itsensä lopulta puhki ja Barcelona voitti 1-3. Taito- ja kaikki muutkin erot ovat Suomen ja Espanjan (+muiden huippujoukkueiden) välillä reilusti suuremmat kuin Espanjan jättien, joten palloa pitäisi välillä myöskin pitää.

[Callit]

Suurin ero on ehkä siinä, että tuo 451-ryhmityksen laituri on hyökkäävä pelaaja ja jos tämä laituri valuu alas puolustuksen tueksi laitapakkia seuratessa, on vastahyökkäyksiin lähteminen vaikeampaa. Sen sijaan joulukuusessa laitapakin nousut kuuluvat pääsääntöisesti alemmalle kolmikolle, jolloin ylempi kolmikko on vapaammin käytettävissä hyökkäyspelissä. Tämä toki korostuu heikompia vastustajia vastaan, jolloin Suomi pystyy toteuttamaan paremmin omaa pelitapaansa. Kovempia vastustajia vastaan Suomi on joutunut tiputtamaan tai on tiputtanut ryhmityksensä niin alas, että eroa ei juuri ole.

Ymmärrän ajatuksen, mutta pakko korjata hivenen. En nimittäin näe olevan mahdollista, että vastustajan hyökätessä meillä olisi "ylempi kolmikko vapaammin käytettävissä hyökkäyspeliin". Ehkä ymmärrän väärin, mutta minusta tuo kuulostaa siltä kuin meillä olisi vain 7 miestä pallon alla tai tietämillä, ja kolme norkoilisi ylläällä hyökkäystä odotellen. Ehei, ei modernia jalkapalloa pelata noin kuin poikkeustilanteissa. Kuten jo totesin, Tanska-pelissä vastustajan laiturit otettiin sekä ala- että yläkolmikon toimesta. Katsoin eilen(tänään vikaa päivää yleareenalla) ottelun lähes kokonaisuudessaan, ja havaitsin, että puolustuskuri juuri laidoilla laski matsin kuluessa. Liekö sitten kyseessä kunto vai "me ollaan hävitty tää peli" asenne. Kenties molemmat yhdessä.

[Callit]

Taito- ja kaikki muutkin erot ovat Suomen ja Espanjan (+muiden huippujoukkueiden) välillä reilusti suuremmat kuin Espanjan jättien, joten palloa pitäisi välillä myöskin pitää.

Tarkoitatako, että Suomen pitäisi pyrkiä pitämään palloa Espanjaa vastaan? Vitsi, vai käsitinkö väärin?

[murdock]

Tarkoitatako, että Suomen pitäisi pyrkiä pitämään palloa Espanjaa vastaan? Vitsi, vai käsitinkö väärin?

Tottakai Suomen pitää pyrkiä pitämään palloa. Ei kai näitä otteluja kannata pelatakaan, jos Suomi ei pyri pitämään palloa, pyri tekemään maaleja ja pyri voittamaan.

[erno]

Tottakai Suomen pitää pyrkiä pitämään palloa. Ei kai näitä otteluja kannata pelatakaan, jos Suomi ei pyri pitämään palloa, pyri tekemään maaleja ja pyri voittamaan.

Eikö pelikontrollia voi pitää, vaikka vastustajalla (<- ommattu conkylle taas) olisi pallo 70-75% ajasta? Tarvittavat maalit isketään sitten salamin nopeista vastahyökkäyksistä.

[Rikkiviisas]

Tarkoitatako, että Suomen pitäisi pyrkiä pitämään palloa Espanjaa vastaan? Vitsi, vai käsitinkö väärin?

Tietysti.
Enemmän vitsiä on siinä, että annetaan pallo vastustajalle, jonka pelaaminen perustuu pallonhallintaan. Ilman palloa ei voi tehdä maaleja, Bubi Walleniuskin on sen käsittänyt.

Se ei tarkoita, että oletuksena pallonhallinta onnistuisi tai nopeisiin (vihta)hyökkäyksiin ei pitäisi pyrkiä silloin kun se on mahdollista. Enemmän kyse siitä, että jokaista pallonriistoa ei päätetä roiskaisuun tai pitkään syöttöön, vaan välillä pyritään pitämään palloa ja edes yritetään muutamaksi minuutiksi määrätä tahti. Puolustuksen tiiviys ja puolustaminen on tärkeintä, mutta nämäkin asiat helpottuvat jos omalla joukkueella on pallo.

Espanjaa ei prässätä nurin eikä Espanjaa vastaan hallita peliä, mutta 1 ja 0 välillä mahtuu normaalielämässä myös välimuotoja. Binäärimaailmassa toki kaikki on ehdotonta.

[murdock]

Eikö pelikontrollia voi pitää, vaikka vastustajalla (<- ommattu conkylle taas) olisi pallo 70-75% ajasta? Tarvittavat maalit isketään sitten salamin nopeista vastahyökkäyksistä.

Voi, mutta se vaatii melko rautaisen pelitavan ja poikkeuksellisia pelaajia, että voidaan luovuttaa palloa suosiolla vastustajalle ja hakea voittoa harppuunahyökkäysten kautta. Kuten Rikkiviisas kirjoitti, Suomen pärjäämisen edellytyksenä on, että välillä pystytään pitämään palloa.

[Callit]

Kuten Rikkiviisas kirjoitti, Suomen pärjäämisen edellytyksenä on, että välillä pystytään pitämään palloa.

Mitä tarkoittaa, että välillä pystytään pitämään palloa? Ei kai kukaan ole mitään 99% pallon luovuttamista ajatellutkaan. Mielestäni ajatus siitä, että Suomi esim. pyrkisi pitämään palloa Espanjan alueella on suorastaan naurettava, kun Suomi ei ole pystynyt siihen edes Unkaria vastaan. Sen mitä Suomi tulee spanskeja vastaan palloa hallitsemaan, on omalla alueella syötellen silloin, kun Espanja vetää henkeä. Joku muuten mainitsi, että Suomi on pelannut hyvin, kun se on pitänyt palloa, ja esimerkiksi otettiin syksyn 2009 Saksa-peli. Pallon hallinta oli kuitenkin siinäkin matsissa muistaakseni 62-38 Saksan hyväksi. Espanjaa vastaan tultaneen olemaan jossain 70-75% Espanjalla. Sveitsi muuten voitti Espanjan MM2010:ssä. Pallon hallinta matsissa oli 63-37 Espanjan hyväksi.

[Rikkiviisas]

Ei kai kukaan ole mitään 99% pallon luovuttamista ajatellutkaan.

Eikä kukaan ole esittänyt 99% pallonhallintaa Espanjan päässä.

Joku muuten mainitsi, että Suomi on pelannut hyvin, kun se on pitänyt palloa, ja esimerkiksi otettiin syksyn 2009 Saksa-peli.

Pallon hallinta oli kuitenkin siinäkin matsissa muistaakseni 62-38 Saksan hyväksi.

Sveitsi muuten voitti Espanjan MM2010:ssä. Pallon hallinta matsissa oli 63-37 Espanjan hyväksi.

Jännää, hyvin jännää.

Eiköhän tämä otanta anna viitteitä siitä mitä suurin osa on tarkoittanut pyrkimyksellä pallonhallintaan.

Olennaistahan on pyrkiä pitämään palloa joitakin ajanjaksoja ja ohjaamaan vastustajan pallonhallinta vaarattomille alueilla, Espanjakin helposti sortuu pyörittelyyn alakerrassa.

[Papin]

Pallon hallinta oli kuitenkin siinäkin matsissa muistaakseni 62-38 Saksan hyväksi. Espanjaa vastaan tultaneen olemaan jossain 70-75% Espanjalla. Sveitsi muuten voitti Espanjan MM2010:ssä. Pallon hallinta matsissa oli 63-37 Espanjan hyväksi.

Näissä matseissa oli se ero, että Suomi pystyi Saksaa vastaan luomaan useita kontrolloituja hyökkäyksiä. Sveitsi oli - ja myös Suomi erittäin todennäköisesti tulee olemaan - Espanjaa vastaan jyrän alla koko ajan, ja tämä voitaisiin mielellään sisäistää jo etukäteen. Sveitsi teki voittomaalinsa muistaakseni maalipotkusta käynnistyneestä hyökkäyksestä, joka pelattiin skotlantilaisen koulukunnan periaatteiden mukaan.

Ratkaisevaa Espanjaa vastaan on, missä spankit pitävät sitä pelivälinettä sen 70% ajasta, missä ja miten Suomi saa pallon haltuunsa, ja mitä tapahtuu tuon riiston jälkeen. Mikä tietysti on itsestään selvää, ja siitähän täällä on koko ajan keskusteltu.

[Vlad Kepes]

Katsoin tuon Tanska-matsin uudelleen, lähinnä hyökkäyksen kannalta, ja ensimmäistä kertaa ilman promilleja veressä.
Tässä huomioita:

Ensimmäinen 20 min meni suurin piirtein miten pitikin. Losa pelasi hyvin laajalla säteellä, piti palloa, teki tilaa Pukille ja tärkeintä, veti puolustajia itseensä. Prässi oli tiivistä mutta kovaa, ja aina tuli terävä vastaisku kun Tanska pupelsi syöttönsä. Tällaisesta tilanteesta se maalikin tuli.
Kappe pelasi paremmin kuin muistin, ja hän on aivan selvästi sisäistänyt roolinsa. Teki aktiivisesti pystyynjuoksuja linjan taakse, haki tilaa ja prässäsi tarpeeksi ylhäältä. Se viimeinen terävyys vain puuttuu, ja tekisi niin hyvää hänelle mikäli pääsisi pelaamaan ysikymppisiä hieman kovempaan liigaan. V-V:tä ja Georgiaa vastaan taso kyllä riittää, mutta Ranska ja Espanja eivät näin helppoihin mene.

Paxulainen on näemmä tajunnut sen, että laitapakit ovat paskaa, ja tässä pelissä laitapakkien ehdoilla mentiin selvästi vähemmän kuin ennen. Yritettiin enemmän keskeltä, ja laitapakit olivat vain joskus täydentävässä roolissa. Lampi oli suht ok omalla laidallaan, mutta Halstin taso ei vaan riitä. Ei alkuunkaan, on Peetuunkin verrattuna Uranuksen kiertoradan verran kauempana.
Ring taas on sisäistänyt roolinsa silleen, että hän jää peittämään aukkoa pulustuksessa Halstin noustessa, mutta kun Halsti ei noussut kuin kerran tunnissa, kaks ukkoa seisoi vierekkäin poissa hyökkäyksistä.

Losan loukkaantuessa tilalle tuli Sjölund. Ja voi saatana, mikään ei toiminut tämän jälkeen. Daja valui jatkuvasti keskiympyrään heti kun Tanska sai pallon ja Suomi siirtyi käytännössä puolustavaan 4-4-1-1 -taktiikkaan. Kun ylös jäi vain Kappe ja Pukki, ei tarvitse olla mikään Juha Mieto tajutakseen, että hyökkäyspeli jäi torsoksi. Ok, kyllä Dajakin väläytteli toisinaan ja meni kerran jopa laitaankin, mutta ei missään tapauksessa pelannut ylöspäin sillä tavalla, jota vaaditaan tuossa roolissa.
Puoliajan lopussa Sparv huomasi miten paljon tyhjää tilaa oli hyökkäyksessä ja alkoi nousuillaan paikata Dajaa kymppinä. Toisella puoliajalla tappioasemassa Sparv silminnähden turhautui Dajan löntystelyyn, ja taisi jopa huutaa jotain ottelun lopussa.

No, Sparvin nousuthan tarkoitti sitä, että kun Roma rakensi hyökkäystä ja Ring kahvitteli Halstin kanssa, niin Sparv, Kappe ja Pukki törmäsivät toisiinsa 16 rajalla, keskellä oli hirveä sumppu, ja laidoilla taas kilometrin verran tilaa. Kun palloa oli haudottu Roman, Niken ja Ringin kesken 5 min, niin sitten lähti Lampi ja Halsti nousemaan. Tämä ei nyt mitään auttanut, kun keskellä Pukki, Kappe ja Daja pääosin rinkirunkkasivat rankkukaaressa. Sitten kun Groningenin honkkeli menee vielä sekaan, temetainiokin tajuaa mikä on lopputulos.

Daja on kyllä ihan käyttökelpoinen pelaaja, mutta ei ylemmällä oksalla. Hän pääsi kaksi kertaa vetämään, mutta nekin paikat tuli siitä, kun hän taustalta pääsi mukaan toiseen aaltoon tanskalaisen selän takaa. Mutta kymppipaikalle ei enää koskaan. Toivotaan todella, että Porokara, Mika Ojala ja Ri Riski pelaavat huippukauden, koska muuten Losaa tulee kohtuuttoman paljon ikävä.
Yhtä kaikki, Suomen vastahyökkäyspeli on niin tavattoman yksipuolista, koska lyödään päätä seinään yrittämällä väkisin keskeltä läpi, missä on kovin vähän tilaa. Nopeissa tilanteissa ei taas kukaan taustalta ehdi Pukin mukaan, ja sitten pitää taas pelata palloa alaspäin.

Seuraavaksi Malmin pieni suuri mies Hetemaj tulee kentälle Ringin tilalle. Suomen hyökkäyspeli muuttuu heti lähinnä sen takia, että Perpa ajaa usein oikeaan laitaan ja hautoo palloa. Näin hän houkuttelee mukaan aina kaksi tanskalaista, ja samalla kun hän säheltää, Suomi saa ensimmäistä kertaa matsissa enemmän ukkoa boksiin. Jos TÄSSÄ saataisiin laadukkaita keskityksiä, Kappe ja Sparv voisi jopa pudottaa Pukille palloja jotka hän tökkäisi maaliin.
Vaihtoehtoisesti toisesta aallosta voisi tulla Roma ja Daja vetämään tai pelaamaan jonkun läpi. Ehkä ens matsissa.

Lisähuomina se, että ottelun edetessä tulee jatkuvasti lisää valumisilmiötä Suomen prässissä. Ukkoa vaan valuu alaspäin, Bendtnerin vieressä on viisi (!!!) suomalaisjanaria ja kk:n ja hyökkäyksen (Pukin) väliin mahtuisi parikin Cessnaa laskeutumaan.

Jos joulukuusella mennään, en näe mitään muita ratkaisua kuin ne, että kympit hakeutuvat paljon entistä enemmän laitaan levittämään, ja että kympit ovat edes jotenkin keskitystaitoisia. Jos kympit taas yrittävät keskeltä, pitää laitapakkien heti haistaa tämä ja tehdä enemmän nousuja. Toiseen aaltoon taustatueksi keskelle on tulossa aktiivisesti Roma ja Sparv, joten olen enemmän sillä kannalla, että kymppejä laitaan ensimmäisenä vaihtoehtona, mielellään tietty molempia. Joka tapauksessa, sekä kympeiksi että laitapakeiksi on saatava pelaajia jotka ovat luontaisia sillä paikalla. Jos raadollisesti ajatellaan, Ri Riskistä ja Porokarasta on joka tapauksessa hyökkäyksessä enemmän iloa kuin Raitalasta ja Arkivuosta, joten ensin kymppien liikkuminen kuntoon, sitten vasta laitapakkien.

Tuli vähän turhautuneenoloista tilitystä, mutta matsi uudelleen katsottuna herätti aika paljon näkemyksiä.