Paatelaisen aikakausi - alustavat tunnelmat?

[Ricardo Leite]

Viestisi on täyttä asiaa, mutta nyt ei puhuttu otsikon mukaisesti Suomen nykyisen pelisysteemin soveltuvuudesta vastahyökkäyspeliin, vaan siitä, mitä numerosarjaa (ei, vielä ei puhuttu edes hyökkäyspelitavasta) Suomen tulisi pelata, mikäli se haluaisi pelata menestyksekkäästi vastahyökkäyksiin keskittyvää peliä.

Ja seuraavaksi joku randomnimimerkki sanoo, ettei numerosarja kerro mitään. Hänelle tiedoksi: numerosarja määrittää kohtuullisen hyvin systeemin mahdollisuudet kun ymmärtää mitä sillä tarkoitetaan .

[erno]

Mitään Schnuckimaisia komeettoja tuskin on tulossa, mutta voi olla ihan realistista, että Furuholm, M. Ojala tai vaikkapa Kappe Hämäläinen tai Ri. Riski tekisivät sellaisen tasonnousun, jotta heistä saisi paljon enemmän irti.

Miksei voi? Meillä on kuitenkin kymmenkunta sellaista nuorta jalkapalloilijaa joiden potentiaali on tunnustettu laajalti jo nuoressa iässä ja jotka vielä pelailevat Suomessa. Toki jos viittaat siihen että siirtyy Schalken tasoiseen jengiin, niin todennäköisyys on melko pieni. Jos taas puhutaan vaikka top-4 sarjakelpoisuudesta, niin sitä löytyy muutaman vuoden aikavälillä esimerkiksi Schullerilta, Matigol Ojalalta, Simon Skrabbilta, Jere Uroselta ja miksei vaikka Tim Väyryseltä. Lisäksi pelaajia saattaa tulla täysin puskista kuten esimerkiksi Alex Ring, josta vuosi sitten ei tiedetty oikein mitään.

[Papin]

Miksei voi? Meillä on kuitenkin kymmenkunta sellaista nuorta jalkapalloilijaa joiden potentiaali on tunnustettu laajalti jo nuoressa iässä ja jotka vielä pelailevat Suomessa. Toki jos viittaat siihen että siirtyy Schalken tasoiseen jengiin, niin todennäköisyys on melko pieni. Jos taas puhutaan vaikka top-4 sarjakelpoisuudesta, niin sitä löytyy muutaman vuoden aikavälillä esimerkiksi Schullerilta, Matigol Ojalalta, Simon Skrabbilta, Jere Uroselta ja miksei vaikka Tim Väyryseltä. Lisäksi pelaajia saattaa tulla täysin puskista kuten esimerkiksi Alex Ring, josta vuosi sitten ei tiedetty oikein mitään.

Toisaalta, tällaisia pelaajia on ollut koko ajan, mutta äärimmäisen harvan potentiaali kapitalisoituu komeana urana. Omat odotukseni ovat korkeimmalla Skrabbin ja Urosen kohdalla. Turkulaisena futis-ihmisenä en muista, milloin viimeksi joku tuonikäinen jamppa olisi lyönyt niin ällikällä esityksillään. Puhun tietenkin Urosesta. Esityksistä näki heti ekasta pelistä lähtien, että tästä pojasta voi todella tulla jotain suurta. Roopen suonenveto oli tietysti ikimuistoinen myös, mutta toisaalta siitä näki välittömästi, että Riski on tällainen 50-50-koheltaja; poika saattaa - kaiken natsatessa -  tehdä uran top-nelosessa, tai sitten voi äkisti olla siinä ja siinä mahtuuko edes Veikkausliigassa kentälle.

[rupsupylly]

Viestisi on täyttä asiaa, mutta nyt ei puhuttu otsikon mukaisesti Suomen nykyisen pelisysteemin soveltuvuudesta vastahyökkäyspeliin, vaan siitä, mitä numerosarjaa (ei, vielä ei puhuttu edes hyökkäyspelitavasta) Suomen tulisi pelata, mikäli se haluaisi pelata menestyksekkäästi vastahyökkäyksiin keskittyvää peliä.

Ja seuraavaksi joku randomnimimerkki sanoo, ettei numerosarja kerro mitään. Hänelle tiedoksi: numerosarja määrittää kohtuullisen hyvin systeemin mahdollisuudet kun ymmärtää mitä sillä tarkoitetaan .

Pitäisi siis erottaa kaksi keskustelua: se, jossa keskustellaan nykyisen systeemin toimivuudesta ja mahdollisuuksista, ja se, jossa keskustellaan Joulupukin ja tonttujen systeemistä ja mahdollisuuksista (lue: jostakin muusta formaatiosta joillakin muilla pelaajilla).

Totta.

Itse odotan ennen muuta nykyisen peli-idean valmistumista. Monelle lienee jotenkin uusi asia toisaalta se, että majun yhteisten päivien määrä on todella rajallinen, ja toisaalta se, että futarit eivät ole guruja uusien asioiden oppimisessa. En ole nähnyt pienintäkään merkkiä vielä, että Mixun peliajatus olisi ulottunut hyökkikolmannekselle. Jos sellainen olisi nähtävissä ja jos se ei toimisi, olisi aihetta isoon huoleen. Tällä hetkellä on aihetta lähinnä kivaan pikku joulutoiveeseen.

Hetki vielä, rakkaat lapset. Jos se ei sittenkään toimi, lähden itsekin lynkkaamaan.

[rupsupylly]

Viestisi on täyttä asiaa, mutta nyt ei puhuttu otsikon mukaisesti Suomen nykyisen pelisysteemin soveltuvuudesta vastahyökkäyspeliin, vaan siitä, mitä numerosarjaa (ei, vielä ei puhuttu edes hyökkäyspelitavasta) Suomen tulisi pelata, mikäli se haluaisi pelata menestyksekkäästi vastahyökkäyksiin keskittyvää peliä.

Ja seuraavaksi joku randomnimimerkki sanoo, ettei numerosarja kerro mitään. Hänelle tiedoksi: numerosarja määrittää kohtuullisen hyvin systeemin mahdollisuudet kun ymmärtää mitä sillä tarkoitetaan .

Ai niin, ja tähän tietenkin pitää vastata, että ei mitään.

Pelkällä vastahyökkäyspelillä on vuoden 2011 jälkeen melko vaikeaa voittaa mitään.

Se viimeisin "voittaja" lienee Kreikka, ja siinäkin joukkueessa oli pallollista taitoa ihan riittävästi.

Jos voi sanoa, että vaadin parempaa huonommilla lähtökohdilla, niin olkoon niin.

[hoppis]

Spekuloidaan vähän lisää. Kun Mixu tuli majuun, hänellä ei ollut minkäänlaista tietoa siitä minkälaiseen lentoon Pukki lähtisi, vaan oletti että Miklu on ilman muuta ainoa oikeasti käyttökelpoinen kärki. Nyt kun Väykkäkin on kovassa laskusuunnassa, on täysin fiksua ajatella myös muita vaihtoehtoja joulukuusen nykymallin sijaan.

Mitään Schnuckimaisia komeettoja tuskin on tulossa, mutta voi olla ihan realistista, että Furuholm, M. Ojala tai vaikkapa Kappe Hämäläinen tai Ri. Riski tekisivät sellaisen tasonnousun, jotta heistä saisi paljon enemmän irti. Kappea lukuunottamatta näitä muita ei Latvian jälkeen ole juurikaan edes kokeiltu, ja en missään tapauksessa hirttäytyisi mihinkään tiettyyn systeemiin tai tiettyihin pelaajiin. Suomella on niin kapea materiaali, että kaikki kivet pitää kääntää, N. Kuqia myöten.

...............Pukki.............
Ri.Riski....................M.Ojala
...Perpa...Roma...Sparv...

......Furkka......Pukki........
...............Roma..............
..Perpa.....Sparv.....Ring..

Forumilla näille voi sanoa "näkemättä paskaa :keskari:", mutta Mixuna en näkisi siihen varaa.

Sama. Kappea on kokeiltu jo monta vuotta, ja Kappe alkaa olla siinä iässäkin, että tuskin ottaa enää ihan hirveitä harppauksia - lukuunottamatta mahdollisia henkisiä asioita. Minusta Kappe on vähän sellainen kaveri jo, että Mixu tietää, mitä Kapelta saa, ja mitä ei saa. Sen sijaan Furkka, M. Ojala ja Njazi ovat sitä kaartia, josta ei vielä varmoja olla. Ri. Riskikin kuuluu kyseiseen kaartiin, mutta tällä hetkellä Rikun ura on siinä jamassa, että pistäisin kutakuinkin samojen paikkojen pelaajista Mika Ojalan ainakin edelle. Toki Rikuakin olisi hyvä vielä testata kunnolla. Riku voisi osoittaa olevansa testaamisen arvoinen, mikä taas voisi vaikuttaa seurajoukkueasioihinkin kovinkin positiivisesti.

Tämän hetken käännettäviä kiviä ovat minusta ennen kaikkea Njazi, Furkka ja Mika Ojala. Onneksi sieltä on kuitenkin myös vähän nuoremmista tulossa joitain käännettäviä, mutta vielä ei ole heidän aika.

[Ricardo Leite]

Mitä ihmeen itkua... Vastahyökkäyspelin teoriasta keskustelleista nimimerkeistä yksikään ei tainnut olla sitä mieltä, että systeemiä pitäisi tässä vaiheessa olla vaihtamassa. Kieltämättä hieman väärässä otsikossa, tavallaan, kuten jo aiemmin mainitsinkin.

[hoppis]

Miksei voi? Meillä on kuitenkin kymmenkunta sellaista nuorta jalkapalloilijaa joiden potentiaali on tunnustettu laajalti jo nuoressa iässä ja jotka vielä pelailevat Suomessa. Toki jos viittaat siihen että siirtyy Schalken tasoiseen jengiin, niin todennäköisyys on melko pieni. Jos taas puhutaan vaikka top-4 sarjakelpoisuudesta, niin sitä löytyy muutaman vuoden aikavälillä esimerkiksi Schullerilta, Matigol Ojalalta, Simon Skrabbilta, Jere Uroselta ja miksei vaikka Tim Väyryseltä. Lisäksi pelaajia saattaa tulla täysin puskista kuten esimerkiksi Alex Ring, josta vuosi sitten ei tiedetty oikein mitään.

Ja tähän sama. Kuten sanoit, mahdollisia Alex Ringien tekijöitäkin saattaa nousta. Paljon Suomella on sellaisia mielenkiintoisia nimiä, joista ei ole varmuutta, minne siivet kantavat. Esimerkiksi Joel Pohjanpalo on näistä suurimpia, toisena nyt vaikkapa Ville Salmikivi. Vuosi sitten peruspalloilija, tänä vuonna Ykkösen maalikuningas. Jos kehitys jatkuu samalla vauhdilla, niin tiedä sitten, että minne asti rahkeet riittävät. Nämä kaksi kaveria ainakin herättäneet asiantuntijoissa ja "asiantuntijoissa" kovin erilaisia mietteitä. Ja onhan niitä monia muitakin.

[rupsupylly]

Mitä ihmeen itkua... Vastahyökkäyspelin teoriasta keskustelleista nimimerkeistä yksikään ei tainnut olla sitä mieltä, että systeemiä pitäisi tässä vaiheessa olla vaihtamassa. Kieltämättä hieman väärässä otsikossa, tavallaan, kuten jo aiemmin mainitsinkin.

Onko meillä nyt joku kommunikaatiokato?

Et sinä paskaa puhu, ja jos luet viestini vielä kerran, huomannet, että en minäkään (ainakaan paljon).

Edit: Vastahyökkäyspelaamisessa ei ole sen kummempaa vikaa. Pelkässä vastahyökkäyspelaamisessa sen sijaan on. Pelatkaamme niin, että nopean vaara on aina olemassa, mutta nykyrosteri huomioonottaen hitaampikin vaihtoehto on oltava olemassa.

[Vlad Kepes]

Miksei voi? Meillä on kuitenkin kymmenkunta sellaista nuorta jalkapalloilijaa joiden potentiaali on tunnustettu laajalti jo nuoressa iässä ja jotka vielä pelailevat Suomessa. Toki jos viittaat siihen että siirtyy Schalken tasoiseen jengiin, niin todennäköisyys on melko pieni. Jos taas puhutaan vaikka top-4 sarjakelpoisuudesta, niin sitä löytyy muutaman vuoden aikavälillä esimerkiksi Schullerilta, Matigol Ojalalta, Simon Skrabbilta, Jere Uroselta ja miksei vaikka Tim Väyryseltä. Lisäksi pelaajia saattaa tulla täysin puskista kuten esimerkiksi Alex Ring, josta vuosi sitten ei tiedetty oikein mitään.

Olin ehkä hieman epäselvä, mutta ajattelin lähinnä pelaajia, jotka olisivat käyttökelpoisia ja voisi tuoda jotain uutta esim ensi syksyn karsintapeleissä. Potentiaalisia junioreita löytyy toki, mutta heidän tulevaisuutensa A-maajoukkueessa on vielä niin kaukaista, etten lähtisi tähän. Urosta ehkä lukuunottamatta, mutta hänkin on vasta 17.

Sama. Kappea on kokeiltu jo monta vuotta, ja Kappe alkaa olla siinä iässäkin, että tuskin ottaa enää ihan hirveitä harppauksia - lukuunottamatta mahdollisia henkisiä asioita. Minusta Kappe on vähän sellainen kaveri jo, että Mixu tietää, mitä Kapelta saa, ja mitä ei saa.

Siis teknisellä tasolla tuskin ottaa mitään suuria harppauksia, mutta taktisessa osaamisessa voi vielä paljonkin, kunhan pääsisi pelamaan vähän kovatempoisemmassa sarjassa. Liikkumisessa ja pallollisissa ratkaisuissa voi tulla vielä selvää EOM:ää.

[hoppis]

Siis teknisellä tasolla tuskin ottaa mitään suuria harppauksia, mutta taktisessa osaamisessa voi vielä paljonkin, kunhan pääsisi pelamaan vähän kovatempoisemmassa sarjassa. Liikkumisessa ja pallollisissa ratkaisuissa voi tulla vielä selvää EOM:ää.

Toki "henkisellä" ja taktisella puolella voi ottaa eteenpäinmenoa, toisaalta minusta Kappe on Ruotsin sarjoihin hyvä pelaaja - ei juuri sen enempää. Varmasti pärjäisi jossain Hollannin alemman kastin seuroissa, missä pääsisi haistelemaan kovempaa tempoa. Mutta kuitenkin, Kappekin alkaa olla jo siinä iässä, ja on sen tyyppinen pelaaja, että jos ei nyt pian Ruotsista ponnista eteenpäin, niin tuskin ponnistaa sitten myöhemminkään. Hämäläisen paras ominaisuus kun on juoksuvoima, ja valitettavasti minä vähän epäilen kaverin kykyä tehdä erityisen hyviä pallollisia ratkaisuja. : Mutta ei sen enempää Hämäläisestä, tähän kliseiset "toivottavasti oon väärässä" ja "jäämme odottamaan".

[Viinioksa]

Ja tähän sama. Kuten sanoit, mahdollisia Alex Ringien tekijöitäkin saattaa nousta. Paljon Suomella on sellaisia mielenkiintoisia nimiä, joista ei ole varmuutta, minne siivet kantavat. Esimerkiksi Joel Pohjanpalo

Ainahan niitä on ollut. Suomesta on vaan huippukentille pirun pitkä matka.

[Callit]

Sama

"Suurlupaus", "kaikkien aikojen turkulaisjunnu", "suurseurojen tarkkailema", jne. jne. Kyllähän noilla voi ja varmaan pitääkin hekumoida, mutta jos haluaa jotenkin haarukoida mihin maajengimme on menossa, niin ainoa edes vähän alusta relevantti mittari on katsoa miten nuorten maajoukkueet pärjäävät, ja onko siellä kavereita, jotka näyttävät vastustajiaan selekästi paremmilta. Hyvänä esimerkkinä tästä olivat median hellimät Vintiöt. Osa porukoista meni leikkiin mukaan ja kuvitteli, että joukkueessa on jotain erikoista. Kylmä fakta oli se, että jengi oli MM-kisoissa isännän mandaatilla, ja ettei yksikään pelaajista ollut lähelläkään scouttien silmiin tarttumista.

Se niistä kylmistä faktoista. Kyllä meilläkin talentteja on joskin harvassa. Osa vaipuu unholaan, osa yllättää positiivisesti. Niin on ollut aina, ja uskallan väittää, että niin tulee olemaan aina.

[hoppis]

Ainahan niitä on ollut. Suomesta on vaan huippukentille pirun pitkä matka.

Toki toki.

[Papin]

"Suurlupaus", "kaikkien aikojen turkulaisjunnu", "suurseurojen tarkkailema", jne. jne. Kyllähän noilla voi ja varmaan pitääkin hekumoida, mutta jos haluaa jotenkin haarukoida mihin maajengimme on menossa, niin ainoa edes vähän alusta relevantti mittari on katsoa miten nuorten maajoukkueet pärjäävät, ja onko siellä kavereita, jotka näyttävät vastustajiaan selekästi paremmilta. Hyvänä esimerkkinä tästä olivat median hellimät Vintiöt. Osa porukoista meni leikkiin mukaan ja kuvitteli, että joukkueessa on jotain erikoista. Kylmä fakta oli se, että jengi oli MM-kisoissa isännän mandaatilla, ja ettei yksikään pelaajista ollut lähelläkään scouttien silmiin tarttumista.

Se niistä kylmistä faktoista. Kyllä meilläkin talentteja on joskin harvassa. Osa vaipuu unholaan, osa yllättää positiivisesti. Niin on ollut aina, ja uskallan väittää, että niin tulee olemaan aina.

Kyllä kyllä, ja lukuisten pettymysten jälkeen olen lopettanut turhat toiveet tällaisten "ttu, se vetää hyvin Veikkausliigassa"-bongausten perusteella. Innostua kannattaa siinä vaiheessa, kun kaveri X näyttää pärjäävänsä kansainvälisessä vauhdissa erinomaisesti. Tällä hetkellä tällaisia kavereita on yksi, jonka suhteen olen erittäin toiveikas, eli Alexander Ring. Vaikka eihän Ring enää mikään teinitähti olekaan. Nuorisomaajoukkue-ikäinen kuitenkin.

Näitä jussikujaloita ja mikaääritaloja on vaan takavuosina ollut niin lukuisia, ettei teini-ikäisen, Veikkausliigassa vakuuttaneen kaverin suhteen kannata housujaan kermata. Varovaisen toiveikas saa tietysti olla, mutta nyt puhutaankin huipulle/huipun tuntumaan tähtäävistä pelaajista.

[Pussikalja]

Kyllä kyllä, ja lukuisten pettymysten jälkeen olen lopettanut turhat toiveet tällaisten "ttu, se vetää hyvin Veikkausliigassa"-bongausten perusteella. Innostua kannattaa siinä vaiheessa, kun kaveri X näyttää pärjäävänsä kansainvälisessä vauhdissa erinomaisesti. Tällä hetkellä tällaisia kavereita on yksi, jonka suhteen olen erittäin toiveikas, eli Alexander Ring. Vaikka eihän Ring enää mikään teinitähti olekaan. Nuorisomaajoukkue-ikäinen kuitenkin.

Näitä jussikujaloita ja mikaääritaloja on vaan takavuosina ollut niin lukuisia, ettei teini-ikäisen, Veikkausliigassa vakuuttaneen kaverin suhteen kannata housujaan kermata. Varovaisen toiveikas saa tietysti olla, mutta nyt puhutaankin huipulle/huipun tuntumaan tähtäävistä pelaajista.

Sillähän ei tietysti ole mitään tekemistä pelaajien kuihtumisen kanssa, ettei meillä ole itseluottamusta antaa omassa liigassa edukseen esiintyvälle pelaajalle näyttöpaikkaa, ennen kuin joku ulkomailta on sopimuksen muodossa kelvollisuuden osannut osoittaa. Esimerkkinä voidaan pitää esim DV:ä, jonka paras näyttö ikinä oli ruotsi21:ten peli, jossa kaveri makaamalla mahallaan ja tuomarin suosiollisella avustuksella sai hommattua vapareita. Silti itsestään selvä avauksen mies 21:ssä, vaikka mitään annettavaa tällä hetkellä kaverilla ei ole. Penkillä istuu joku Salmikivi joka Ruotsi treenipeleissä oli noin kolme kertaa parempi kuin Hongan Väyrynen, mutta kun se vaan divarissa maaleja takoo.

Furuholm, Riskit, ja Ojala ovat nyt niitä, joita ei uskalleta peluuttaa ja kun ei peluuteta, niin melko varmaan eivät sopparia sellaiseen sarjaan joka suomessa töllöstä näkyy ja eivät silloin majuunkaan kelpaa. Itseluottamuksen puute näkyy siinä, että suomijunnut lähtee raakileena maailmalle, jossa jäävät kilpailijoidensa jyräämäksi. Ne jotka ovat tasaisesti kotimaassa kasvaneet, eivät saa edes mahdollisuutta. Viinurin maailmankuva on aika voimallinen palloliiton valintaperusteissa. Jos joku ei ulkopuolelta kerro, että suomalainen pelata osaa, niin ei se voi olla hyvä. Perseestä....

[Pussikalja]

Muutenkin vallalla on aivan omituinen käsitys jalkapallosta. Kuvitellaan, että joukkue pelaa yksilölle. Esimerkiksi Pukki on paikassa, jossa hänen tehtävänsä on auttaa joukkuetta ja pelata niiden kahden yksilön vahvuuksille, jotka luovat Shalkelle edun joukkueena. Joukkueeseen mahtuu vain yksi tai kaksi tähteä kerralla kentälle ja Pukin jengissä niitä ovat Huntelaar ja Raul. Turha laskea tehopinnoja Pukin osalla, vaan mieluumin pitäisi olla tyytyväinen, että hän on joukkueelle avauksen valinta pelitapaa tukemaan.

Sama koskee Arkivuota tai Kappea. Molemmat on pelaajia, jotka pelaavat joukkueelle. Se, onko joukkue Valioliigan keskikastissa tai Alsvenskanissa on aivan sivu seikka. Joukkue ei kerro kaikkea pelaajan tasosta. Siihen joukkuevalintaan vaikuttaa eniten sattuma, ihan niinkuin muillakin jotain ammatikseen työtä tekeville. Ei kaikki parhaat insinööritkään Nokialla olleet, ja joku kaunis tähtönen näyttelee saippuaoopperassa, toinen pornoleffassa. Onko se ero sitten lahjoissa, taidossa vai sattumassa? Kun erot ovat pienet ja paljon hyviä hakioita paikkoihin on, niin oikea peli oikeassa paikassa vaikuttaa seuraavaan seurasiirtoon vähintään yhtä paljon kuin pelaajan kyvyt.

[Callit]

Sama koskee Arkivuota tai Kappea. Molemmat on pelaajia, jotka pelaavat joukkueelle. Se, onko joukkue Valioliigan keskikastissa tai Alsvenskanissa on aivan sivu seikka. Joukkue ei kerro kaikkea pelaajan tasosta. Siihen joukkuevalintaan vaikuttaa eniten sattuma, ihan niinkuin muillakin jotain ammatikseen työtä tekeville. Ei kaikki parhaat insinööritkään Nokialla olleet, ja joku kaunis tähtönen näyttelee saippuaoopperassa, toinen pornoleffassa. Onko se ero sitten lahjoissa, taidossa vai sattumassa? Kun erot ovat pienet ja paljon hyviä hakioita paikkoihin on, niin oikea peli oikeassa paikassa vaikuttaa seuraavaan seurasiirtoon vähintään yhtä paljon kuin pelaajan kyvyt.

Ahh, nyt osuit hyvään asiaan. Sellaiseen jota voi pohtia hyvässä seurassa hyvän juotavan äärellä. Osittain olen samaa, osittain eri mieltä. Sattumalla tosiaan on merkitystä. Olisiko Kevin-Prince Boateng nyt tähti Milanissa, jos ei olisi hypännyt Ghanan maajengiin? No, ei tietenkään. Vastaavia esimerkkejä on loputtomasti. Silti markkinoiden näkymätön käsi huolehtii siitä, että Ronaldo pelaa Realissa, Mäksä Australiassa. Siinä on sattuman osuus pesty pois. Aivan sama pätee Arkivuohon ja Kappe Hämäläiseen, jotka ovat reippaita joukkuepelaajia. Silti joudumme aina ottamaan huomioon sen, että maaotteluvastustajilla on selvästi niitä parenpia pelaajia.

[erno]

Kyllähän noilla voi ja varmaan pitääkin hekumoida, mutta jos haluaa jotenkin haarukoida mihin maajengimme on menossa, niin ainoa edes vähän alusta relevantti mittari on katsoa miten nuorten maajoukkueet pärjäävät, ja onko siellä kavereita, jotka näyttävät vastustajiaan selekästi paremmilta.

86-90 ikäluokka taisi mennä kisoihin. Nykynen 90-94 ikäluokka pelaa tuollaisenaankin ihan tosissaan kisapaikasta ja pelaisivat varmaan vielä vähän enemmän tosissaan jos Pukki, Ring, Jenkinson, Toivomäki ja Schuller olisivat edes joskus mukana. Vaikka Rade painii muiden kanssa vähän eri kategoriassa, niin kyllä se tuo silti pallollisella osaamisellaan tohon jengiin uuden ulottuvuuden.

[Callit]

86-90 ikäluokka taisi mennä kisoihin. Nykynen 90-94 ikäluokka pelaa tuollaisenaankin ihan tosissaan kisapaikasta ja pelaisivat varmaan vielä vähän enemmän tosissaan jos Pukki, Ring, Jenkinson, Toivomäki ja Schuller olisivat edes joskus mukana. Vaikka Rade painii muiden kanssa vähän eri kategoriassa, niin kyllä se tuo silti pallollisella osaamisellaan tohon jengiin uuden ulottuvuuden.

Tämä on muuten mielenkiintoinen näkökulma. U21:ssä oli tosiaan sellainen pieni menestyksen hetki. Se saa asian näyttämään hieman erilaiselta kuin se, että ns. poikamaajengit ovat melkein aina kaksi-kolme luokkaa vastustajiaan huonompia. Siis vähänkään nimekkäämpiä vastustajia. En silti kylläkään mitenkään ole pystynyt näkemään Suomen U21-jengeissä mitään suurta tulevaisuuden toivoa. 2009-kisoissa Suomi oli turnauksen heikoin joukkue, ja vain Raitala kunnostautui yksilönä. Viime vuoden tulokset olivat kautta linjan huonoja, ellei peräti surkeita. Vuoden huipputapaus oli Slovenian kaataminen 1-0, vai oliko viron 4-1 voitto parempi. Muutoin tahkottiin yhden maalin voitto Maltasta, ja Ruotsilta sitten (tietysti) turpaan.

Ei nyt ole tarkoitus synkistellä, kunhan kävin ihan selkeät faktat läpi. Nyt on muuten se 10 vuoden Suomi huipulle projekti kai vuoden vanha. Toistaiseksi työn määrä on ollut noin tuhannesosa siitä mitä sen pitäisi olla.

[hoppis]

Tämä on muuten mielenkiintoinen näkökulma. U21:ssä oli tosiaan sellainen pieni menestyksen hetki. Se saa asian näyttämään hieman erilaiselta kuin se, että ns. poikamaajengit ovat melkein aina kaksi-kolme luokkaa vastustajiaan huonompia. Siis vähänkään nimekkäämpiä vastustajia. En silti kylläkään mitenkään ole pystynyt näkemään Suomen U21-jengeissä mitään suurta tulevaisuuden toivoa. 2009-kisoissa Suomi oli turnauksen heikoin joukkue, ja vain Raitala kunnostautui yksilönä. Viime vuoden tulokset olivat kautta linjan huonoja, ellei peräti surkeita. Vuoden huipputapaus oli Slovenian kaataminen 1-0, vai oliko viron 4-1 voitto parempi. Muutoin tahkottiin yhden maalin voitto Maltasta, ja Ruotsilta sitten (tietysti) turpaan.

Niin. Sitten voidaan miettiä, että miksi ne tulokset ja esitykset ovat olleet huonoja. 2009-kisoissa Suomen esitykset eivät olleet hyviä (vaikkeivat odotuksiin nähden huonojakaan). Silti 8 parhaan joukkoon pääseminen oli itsessään valtava suoritus.

Ja miksi Suomen u21-jengi on nyt pelannut ainoastaan kohtalaisesti? Suomella on kuitenkin äärettömän kapea materiaali. Kun siitä kapeasta materiaalista on pois suurimmat avainpelaajat ja muutamat muut tärkeät pelaajat, niin esitykset ovat olleet mitä ovat olleet. Esimerkiksi se seikka, että Ring on ollut mukana aikuisten maajoukkueen mukana, on vaikuttanut paljon. Kuten erno sanoi, on myös Schüllerin loukkaantumiset olleet valitettava juttu: ei sillä, että Schüller tuolla ehkä olisi niin outstanding hero, mutta sillä, että kun Suomen keskikentän pohjalla ovat pelanneet Tammilehto, Kauko ja Abdulahi, niin valitettavasti pelinrakennus on ollut valitettavan surkeaa. Ring ei ole varsinainen pelinrakentaja, mutta pystyy myös rakentamaan peliä, ja on sen lisäksi vielä äärimmäisen hyvä puolustussuuntaan. Schüller taas on puhtaasti pelinrakentajatyyppi. Kenties myös Petteri Forssell olisi voinut tuoda pallollista osaamista, mutta hänenkin loukkaantumisten takia tätä ei viimeisissä matseissa nähty, ja hyökkäävinä keskikenttinä viilettivät tasapaksusti pelanneet Pennanen ja Lähde, joilla ei oikein sellaisia ominaisuuksia minusta ole, että pystyisivät Suomen pallollista peliä kovinkaan parantamaan.

Minusta nämä ikäluokat kuitenkin herättävät hyvin toivoa. Pukki ja Ring ovat jo Suomen maajoukkueen vakiokalustoa, mikä on hienoa. Lisäksi Suomen u21-porukassa on joitain sellaisia nimiä, jotka voivat hyvinkin raivata tiensä aina miesten maajoukkueeseen. U21-joukkueen lupaavimpia ovat hyökkäyskaksikko Dallis ja Riski (vaikka urat ovatkin nyt suvantovaiheissa molemmilla), Kauko, Schüller, Uronen, Toivomäki ja topparikaksikko Mäntylä-Lahti, sekä molari Joronen. En sano, enkä usko, että näistä kaikki raivaisivat tietään A-maajoukkueeseen, mutta ovat kuitenkin lupauksia herättäviä.

Kuten sanottua, minusta ei kannata tuijottaa hirveästi tässä tilanteessa u21-joukkueen esityksiin. Sieltä on nimittäin ollut niin paljon tärkeitä pelaajia poissa, ja kapean materiaalin vuoksi poissaoloja ei ole pystytty paikkaamaan. Ei sillä, että u21-tulokset olisivat katastrofaalisia olleet Malta-tasuria lukuunottamatta.

e: Unohdin muuten täysin Jenkinsonin.

[erno]

En nyt tiedä mitkä sun odotukset on, mutta kyllähän tuo "kisojen selvästi heikoin jengi" oli kuitenkin ikäluokassaan miten tahansa mitattuna top-12 jengi. Joo, taso ei riittänyt lohkossa jossa oli Saksa, Englanti ja Espanja, mutta jos toi asetetaan minimivaatimukseksi niin ei tosiaan kannata odottaa "riittäviä" ikäluokkia hetkeen. Mun ymmärtääkseni edelleen Suomen maajengin ensisijainen tavoite on olla Euroopan 24-parhaan joukkueen joukossa ja jos junnuikäluokat menee edes top-15 - top-20 akselille niin eihän tässä pitäs olla mitään hätää.

Slovenian voitto taitaa kuitenkin se paras suoritus olla, onhan se tällä hetkellä kuitenkin lohkoa johtava jengi. Aika harvinalaatuisia hetkiä suomalaisessa futiksessa nuo kun annetaan lohkoa johtavalle jengille pataan, etenkään jos itteltä puuttuu 3 tai 4 joukkueen parhaimmistoon kuuluvaa jätkää. Ja jotka kuitenkin on ne ikäluokan ainoat tai lähes ainoat pelaajat joille voi löytyä jonkinmoiselta kv-tasolta työnantaja lähitulevaisuudessa. Alexia ja Radea lukuunottamatta noilla kyllä ihan validit työnantajat taitaa jo ollakin.

[t-petsku]

Sillähän ei tietysti ole mitään tekemistä pelaajien kuihtumisen kanssa, ettei meillä ole itseluottamusta antaa omassa liigassa edukseen esiintyvälle pelaajalle näyttöpaikkaa, ennen kuin joku ulkomailta on sopimuksen muodossa kelvollisuuden osannut osoittaa. Esimerkkinä voidaan pitää esim DV:ä, jonka paras näyttö ikinä oli ruotsi21:ten peli, jossa kaveri makaamalla mahallaan ja tuomarin suosiollisella avustuksella sai hommattua vapareita. Silti itsestään selvä avauksen mies 21:ssä, vaikka mitään annettavaa tällä hetkellä kaverilla ei ole. Penkillä istuu joku Salmikivi joka Ruotsi treenipeleissä oli noin kolme kertaa parempi kuin Hongan Väyrynen, mutta kun se vaan divarissa maaleja takoo.

Furuholm, Riskit, ja Ojala ovat nyt niitä, joita ei uskalleta peluuttaa ja kun ei peluuteta, niin melko varmaan eivät sopparia sellaiseen sarjaan joka suomessa töllöstä näkyy ja eivät silloin majuunkaan kelpaa. Itseluottamuksen puute näkyy siinä, että suomijunnut lähtee raakileena maailmalle, jossa jäävät kilpailijoidensa jyräämäksi. Ne jotka ovat tasaisesti kotimaassa kasvaneet, eivät saa edes mahdollisuutta. Viinurin maailmankuva on aika voimallinen palloliiton valintaperusteissa. Jos joku ei ulkopuolelta kerro, että suomalainen pelata osaa, niin ei se voi olla hyvä. Perseestä....

Samaa mieltä. Tyhjentävästi kirjoitettu, mitäpä tuohon lisäisi. Surullista, niin surullista, koko suomalaisen jalkapalloilun kannalta, ja nyt sitten ollaan menossa - anteeksi, mennään 2016 kisoihin. Jii-haa.

[Jorma Teräs]

Kuinka monta näyttöpaikkaa tuollaisille kavereille sitten pitäisi antaa? Vanhempi Riski on viimeisen vuoden sisään ollut kahdesti avauksessa ja kahdesti saanut minuutteja vaihdosta enemmän kuin vähän lopusta, vahvimpana näyttönä jollekin lusitaanijanarille hankittu keltainen. Furuholmilla on ollut täydet saumat nostaa itsensä penkkiveikosta mahdolliseksi avauksen mieheksi mutta muutamaa väläytystä kummempaa ei ole nähty. Ojala saa varmasti vielä mahdollisuutensa, etenkin yläoksien pelaajatilanteen huomioiden. Tietysti jos olisi näyttöpaikassaan pelannut Latviaa vastaan samalla tasolla kuin Ring Moldova-matsissa niin eiköhän peliaikaa olisi tippunut syksyn peleissäkin.

Sinne asti kuin itse kykenen muistamaan (Forssellin ja Tainion läpimurtojen aikoihin), maajoukkueen avainpelaajat ovat käytännössä poikkeuksetta tulleet joukkueeseen ryminällä ja ottaneet lähes välittömästi paikkansa siten, että heitä on ollut enää mahdoton pudottaa. Nykyjoukkueesta toki löytyy näitä hämäläisiä ja toivioita jotka ovat avauksen miehiä, koska parempiakaan ei ole. Heidän kohdallaan nyt ei tietysti mistään varsinaisista avainpelaajista voi puhua.

[Callit]

En nyt tiedä mitkä sun odotukset on, mutta kyllähän tuo "kisojen selvästi heikoin jengi" oli kuitenkin ikäluokassaan miten tahansa mitattuna top-12 jengi. Joo, taso ei riittänyt lohkossa jossa oli Saksa, Englanti ja Espanja, mutta jos toi asetetaan minimivaatimukseksi niin ei tosiaan kannata odottaa "riittäviä" ikäluokkia hetkeen. Mun ymmärtääkseni edelleen Suomen maajengin ensisijainen tavoite on olla Euroopan 24-parhaan joukkueen joukossa ja jos junnuikäluokat menee edes top-15 - top-20 akselille niin eihän tässä pitäs olla mitään hätää.

Lasi puoliksi tyhjä vai täynnä? Siinäpä se kysymys. Se missä tuossa kyllä on paha virhe on lihavoitu. Ensinnäkään suomalaiset ikäluokat eivät todellakaan ole 15-20 akselilla, vaan tuntuvat olevan suureksi osaksi aivan alakylästä. Siksi toisekseen tuo arvio U21:n suorittamisesta on melkoisen yläkanttiin arvioitu, ja sekin, huom!, vain sen yhden U21:n, joka sattui menemään kisoihin, osalta.

Jos tuota junnujen suorittamista summaa yhteen ja asettaa kysymyksen, antaako junnumaajengien (sis. U21) suorittaminen viitteitä Huuhkajien paremmasta tulevaisuudesta, niin vastaus on ihan yksiselitteinen EI.