Paatelaisen aikakausi - alustavat tunnelmat?

[erno]

@Jorma

Furkalla nuo satunnaiset väläytykset on kyllä johtanut ihan validiin maaleja/peliminuutit -saldoon mikä kai tolla pelipaikalla on loppujen lopuksi ainoa merkityksellinen asia.

[Jorma Teräs]

No joo, onhan tuokin ihan totta. Ja pidän mä edelleen Furkkaa parempana vaihtoehtona maajoukkueeseen kuin Njazi Kuqia. Melko onneton Ruåtsi-peli ja Unkari-matsin tyylipuhtaan läpiajon muniminen taitavat kummitella mielessä aika pahasti, varsinkin jälkimmäisen hyödyntämällä Furuholm olisi kertaheitolla nostanut osakkeitaan reippaasti. Ehkä epäreilua yhden tilanteen ylikorostamista mutta kuten ylempänä todetaan, maalit ratkaisevat.

[straiter]

Ehkä epäreilua yhden tilanteen ylikorostamista mutta kuten ylempänä todetaan, maalit ratkaisevat.

Toisaalta tällä perusteella ei Pukkia pahemmin maajoukkueeseen pitäisi harkita.

[Callit]

No joo, onhan tuokin ihan totta. Ja pidän mä edelleen Furkkaa parempana vaihtoehtona maajoukkueeseen kuin Njazi Kuqia. Melko onneton Ruåtsi-peli ja Unkari-matsin tyylipuhtaan läpiajon muniminen taitavat kummitella mielessä aika pahasti, varsinkin jälkimmäisen hyödyntämällä Furuholm olisi kertaheitolla nostanut osakkeitaan reippaasti. Ehkä epäreilua yhden tilanteen ylikorostamista mutta kuten ylempänä todetaan, maalit ratkaisevat.

Kirjoitit aiemmin, että kaikki merkittävät janarit ovat tulleet maajoukkueeseen ryminällä. Hienoa, että joku on asian huomannut. Yleensähän täällä hoetaan, että "se on vasta 25-vuotias, se kehittyy varmaan vielä..." Silti ei pitäisi mennä äärimmäisyyksiin ja dumata kärkimiestä sen takia, ettei se osunut kymmen ja kakskyt minuuttisillaan. Varsinkin nyt pitää antaa luottamusta ja aikaa, kun matsit ovat merkityksettömiä, ja vanha ykköspyssy on kai lopettanut aktiivipelaamisen.

[Rikkiviisas]

Ehkä epäreilua yhden tilanteen ylikorostamista mutta kuten ylempänä todetaan, maalit ratkaisevat.

Kieltämättä olisi upeaa, jos maajoukkueen hyökkääjä onnistuisi jokaisesta tilanteesta.

Tämä nyt on taas vähän niitä tilanteita, joissa toiset arvostavat sitä, että ylipäätään pääsee tuhlaamaan paikan ja toiset taas lyttäävät sen tuhlaamisen perusteella. Sinällään sääli, että Furkka ei päässyt useampaan paikkaan tai siis Furkalle ei luotu useampaa paikkaa (asian voi nähdä kumminkin päin), jolloin tietäisi onko tuhlailu ominaisuus vai sattumaa.

Kuten aiemminkin sanottu niin Furkan aseman sanelee seuraava siirto: pelaamista (=paikat kestää ja taso riittää) ja onnistumisia kovemmassa sarjassa, niin potentiaalinen maajoukkuekärki. Muussa tapauksessa pitää raahata Miklu Leedsin katsomosta tai jatkaa ikuisia kokeiluja Mäkelän tai Nassen kanssa (sekä rukoilla Riskien, LDV:n ja vielä nuorempien jamppojen joskus lunastavan lupaukset).

Silti markkinoiden näkymätön käsi huolehtii siitä, että Ronaldo pelaa Realissa, Mäksä Australiassa. Siinä on sattuman osuus pesty pois. Aivan sama pätee Arkivuohon ja Kappe Hämäläiseen, jotka ovat reippaita joukkuepelaajia. Silti joudumme aina ottamaan huomioon sen, että maaotteluvastustajilla on selvästi niitä parenpia pelaajia.

Aika jännää, että näkymätön käsi siivoaa pois sattuman ja ihmisten irrationaalisuuden ainoastaan jalkapallon siirtomarkkinoilla. Kaikilla muilla markkinoilla näkymätön käsi on todettu myös sokeaksi, koska sattumaa ei saada siivottua ja ihmiset toimijoina ovat irrationaalisia.

Sama. Kappea on kokeiltu jo monta vuotta, ja Kappe alkaa olla siinä iässäkin, että tuskin ottaa enää ihan hirveitä harppauksia - lukuunottamatta mahdollisia henkisiä asioita.

Kappe 25-vuotiaana on siis kehityksensä päässä, mutta Njazi Kuqi 28-vuotiaana (29 kun ensi vuoden pelit alkavat) on vielä kehittyvä ja potentiaalinen pelaaja?

[Callit]

Aika jännää, että näkymätön käsi siivoaa pois sattuman ja ihmisten irrationaalisuuden ainoastaan jalkapallon siirtomarkkinoilla. Kaikilla muilla markkinoilla näkymätön käsi on todettu myös sokeaksi, koska sattumaa ei saada siivottua ja ihmiset toimijoina ovat irrationaalisia.

Kappe 25-vuotiaana on siis kehityksensä päässä, mutta Njazi Kuqi 28-vuotiaana (29 kun ensi vuoden pelit alkavat) on vielä kehittyvä ja potentiaalinen pelaaja?

Eipäs nyt lueta liian fanaattisesti toisten kirjoituksia. Kappe ja Arkivuo ovat ihan näkyvänkin käden ohjauksella oikealla tasollaan. Ihan kaikki eivät ole, mikä kirjoittamastani kyllä selvisi. Eikä kukaan kirjoittanut Kapen olevan kehityksensä päässä. Todettiin vain, että "tuskin kehittyy", mikä on täysin itsestään selvä asia. Njassesta ei voi sanoa mitään ilman, että menee hassutteluksi. Toistaiseksi sen ura on tempoillut välillä veikkausliigan paskin tuittupää-valjun wannabe-hollannin nuorisorikollinen tms.-zweiten katsomoveikko-zweiten luottopelaaja-zweiten hylkiö-skottidivarin saneerattu-kreikan liigan maalipyssy.

[Rikkiviisas]

Eipäs nyt lueta liian fanaattisesti toisten kirjoituksia.

Minä kun luulin, että lumettomana aika voi tehdä olkiukkoja kuten suuri esikuvani.

Kappe ja Arkivuo ovat ihan näkyvänkin käden ohjauksella oikealla tasollaan. Ihan kaikki eivät ole, mikä kirjoittamastani kyllä selvisi.

Jännä, että suomalaiset pelaajat ovat usein "oikeilla paikoillaan" silloin kun se paikka koetaan huonoksi.

[hoppis]

Kappe 25-vuotiaana on siis kehityksensä päässä, mutta Njazi Kuqi 28-vuotiaana (29 kun ensi vuoden pelit alkavat) on vielä kehittyvä ja potentiaalinen pelaaja?

Ei se tietenkään ehdottomasti sitä tarkoita.

Minusta tuntuu, että Njazin kohdalla kyse oli paljolti henkipuolen asioista. Tuon ikäisenä tuskin enää hirveästi oppii esimerkiksi tekniikkaa, jos ei ole aikaisemminkaan oppinut, vaikka toki se on mahdollista. Veikkaan siis, että Njazin kohdalla kyse oli sellaisesta seikasta, että Njazi onnistui käyttämään suuremmalla kapasiteetilla niitä nuorempana hankkimia taitojaan ja pikkuseikkoja. Toki Hämäläisen kohdalla voi käydä samoin, tai Kappe voi vaikka parantaa monillakin osa-alueilla vielä roimasti, mutta toisaalta en siihen niin kovin usko. Henkilökohtaisesti en usko, että Kappe tulee ottamaan suuria harppauksia eteenpäin, mutta se on täysin oma mutuni. Mahdollista se toki silti on, mutta en usko, että juuri Kappen kaltainen kaveri ottaa tuon ikäisenä enää hirveitä askelia eteenpäin.

Tällä kertaa sinä taas teit hienon "mutkat suoriksi"-tempun minun kirjoitukseni kanssa. :

[deMorte]

Monilla tähän topiciin kirjoittaneilla on ymmärtäkseni vahva usko tulevaisuuteen.  Täällä on muistaakseni mainittu 16-vuotias "poika" maajoukkueen avauksessa.
Itse olen näissä kuvioissa niin noviisi, että olisi mukava konkareilta kuulla onko tällaista luottamusta tulevaan ollut jo aiemmin?
Vai luotetaanko junnuihin vain sen takia, että maajoukkue kyntää nyt kohtalaisen syvällä.

[Callit]

Jännä, että suomalaiset pelaajat ovat usein "oikeilla paikoillaan" silloin kun se paikka koetaan huonoksi.

Mä olen vähä pihalla nyt... Itse en ensinnäkään koe mainittujen herrojen paikkoja mitenkään huonoiksi. Toisekseen suomalaisia pelaajia on ihan oikeiksi koetuilla paikoilla niin hyvissä kuin huonoissa seuroissa ja liigoissa.

[erno]

Vai luotetaanko junnuihin vain sen takia, että maajoukkue kyntää nyt kohtalaisen syvällä.

Mulla on luotto tulevaisuuteen sen takia, että tällä hetkellä suomalaisia pääsee aiempaa enemmän ja aiempaa aikaisemmin sekä hyviin että huonoihin ulkomaalaisiin seuroihin pelaamaan jalkapalloa. En tiedä mitä "kyntää nyt kohtalaisen syvällä" tarkalleenottaen meinaa. Suomi pelaa ihan tosissaan lohkonsa kolmossijasta tulevissa karsinnoissa, eikä mulla tule nopeasti mieleen sellaista Suomen a-maajoukkuetta joka tossa lohkossa olisi paremmista sijoista pelannut. Eihän kolmossijasta pelaaminen tarkota sitä että se varmuudella saavutettaisiin, mutta ei noi aikasemmatkaan maajengit mitenkään automaattisesti lohkon kolmossijaa saanut.

[Callit]

Monilla tähän topiciin kirjoittaneilla on ymmärtäkseni vahva usko tulevaisuuteen.  Täällä on muistaakseni mainittu 16-vuotias "poika" maajoukkueen avauksessa.
Itse olen näissä kuvioissa niin noviisi, että olisi mukava konkareilta kuulla onko tällaista luottamusta tulevaan ollut jo aiemmin?
Vai luotetaanko junnuihin vain sen takia, että maajoukkue kyntää nyt kohtalaisen syvällä.

Luottamusta tulevaisuuteen on ollut koko ajan. Sitä oli myös silloin, kun jokaisen nähtävissä oli se, että joukkueen kaksi todellista tukipilaria oli tiensä päässä, eikä muittenkaan tulevaisuus näyttänyt ruusuiselta. Tällainen kai kuuluu vahvan kansallistunteen omaavan kansan tapoihin. Muistellaanhan meillä kaihomielin hävittyjä sotiakin.

Juuri tällä hetkellä mieliin heräävä optimismi voi tosiaan johtua osin ernon mainitsemista asioista, osin ihan puhtaasta matematiikasta ja logiikasta. Voidaan kai perustellusti sanoa, että Huuhkajien pohjakosketus tuli karsintojen alkutaipaleella kolmen tappion ja Ruotsin antaman pyllyraiskauksen kohdalla. Sen alemmaksi ei voi enää mennä, ja jos mentäisiinkin, niin kuka enää laskee sijoituksia? Lisää optimismia tulee siitä, että Suomi lähtee seuraaviin karsintoihin niin paineettomasti kuin on teoriassa mahdollista. Espanjalle ja Ranskalle saa hävitä, jokainen piste on eeooämmää. Jos Georgiat ja muut kiusaa, niin ehtymättömästä selityskapsäkistä kyllä löytyy joitain kivoja heittoja. Sen jälkeen onkin vuorossa mammutti em-kisat, joihin pääseminen on entistä helpompaa. Tässä valossa (lievä) optimismi on siis perusteltua. Perusteettomaan optimismiin tullet tottumaan. Kuten jotkut forumistit kerran asiallisesti vastasivat, "siitä tulee hyvä fiilis, vaikka tekisikin itsestään pellen".

[Savon keisari]

Voidaanko puhua eteenpäin menosta, jos esimerkiksi korkeushyppääjä ei pääse 2 metrin korkeudessa olevan riman yli, mutta laskee rimaa 170 cm ja pääsee tästä yli?

[erno]

En ymmärrä sutkautustasi. Voitko kirjoittaa hieman tarkemmin mitä tarkoitat?

[Marquinho]

Voidaanko puhua eteenpäin menosta, jos esimerkiksi korkeushyppääjä ei pääse 2 metrin korkeudessa olevan riman yli, mutta laskee rimaa 170 cm ja pääsee tästä yli?

Riippuu varmaan siitä mikä on hänen aikaisempi ennätyksensä :

Epäonnistuneille provoille toki aina

[Callit]

Voidaanko puhua eteenpäin menosta, jos esimerkiksi korkeushyppääjä ei pääse 2 metrin korkeudessa olevan riman yli, mutta laskee rimaa 170 cm ja pääsee tästä yli?

Jos sen entinen ennätys oli esim. 140cm, niin kyseessä on huikea eeooäm. Jos taas ennätys oli se 2m, niin kyseessä on pitkällä tarkastelujaksolla taaksepäin meno.

Pistikö keisari hassutellen, vai oliko kysymys vakava? Mene ja tiedä, sano Suomisen Tapsa. Sikäli kyllä vakavasta aiheesta, että meillä on nyt vallalla vähän kahdenlaista suhtautumista. Osa lähtee siitä, että kaikki esitykset ovat eeooämmää Ruotsille koetun murskatappion jälkeen, osa tarkastelee asiaa laajemmin ja toteaa, ettei mitään ole varsinaisesti tapahtunut. Itselleni on melko yhdentekevää, onko Suomen rankinsijoitus 69, 83 vai 99. Ensimmäinen todellinen mittaus tehdään 2016 karsinnoissa, ja silloin rima on matalammalla kuin aiemmin. Onko riittävän alhaalla, se jää nähtäväksi.

[Papin]

Itselleni on melko yhdentekevää, onko Suomen rankinsijoitus 69, 83 vai 99. Ensimmäinen todellinen mittaus tehdään 2016 karsinnoissa, ja silloin rima on matalammalla kuin aiemmin. Onko riittävän alhaalla, se jää nähtäväksi.

100% sama. Oma toiveikkuuteni liittyy siihen, että tällä hetkellä avainpelaajiemme urat kehittyvät siihen suuntaan, että 2016-kisat ovat mahdollisuuksien rajoissa, kaiken onnistuessa kohdalleen (arpaonni & peliesitykset). 2000-luvun alun jälkeen on tullut jonkin verran ToM:ää. Sitä on tullut enemmän kuin optimistisimmat tahtovat uskoa, mutta vähemmän kuin suurimmat pessimistit manaavat.

[Nice10]

Joukkue joka ei edes pyri seuraavissa karsinnoissa kisoihin, ei koskaan tule pääsemään 2016 karsinnoistakaan läpi. Ei koskaan.

Jos ei muuten, niin pahaa tekee edes veikkailla millaisissa arvonta-astelmissa tuolloin "pääkarsinnoissa" ollaan, jos ennen sitä touhu vedetään aivan pelleilyksi. Tuskin myöskään yhtään helpottaa avainpelaajien paineita se, että jo viisi vuotta ennen aletaan hokea "ainutkertaisesta tilaisuudesta" ja "pakkopääsystä kisoihin". No kukin maa tyylillään. Suomen tyyli on realismin kaapuun puetun luovuttamisen tyyli.

[erno]

Realistisen tavoitteen asettaminen ja otteluihin lähteminen puolivaloilla on eri juttu. Suomi voi samanaikaisesti ilmoittaa hakevansa lohkosta kolmossijaa ja kuitenkin yritää parhaansa jokaisessa ottelussa. Tällä hetkellä vaan tilanne on se, että Espanjalle ei ole mitään jakoa missään tilanteessa ja Ranska voidaan yllättää kaiken mennessä nappiin, mutta se ei kuitenkaan luultavasti riitä kisapaikkaan. Toisin sanoen: pidän kisapaikkaa tuosta lohkosta epärealistisena tavoitteena ja siksi sitä ei tule miksikään viralliseksi tavoitteeksi edes asettaa.

[Nice10]

Realistisen tavoitteen asettaminen ja otteluihin lähteminen puolivaloilla on eri juttu. Suomi voi samanaikaisesti ilmoittaa hakevansa lohkosta kolmossijaa ja kuitenkin yritää parhaansa jokaisessa ottelussa. Tällä hetkellä vaan tilanne on se, että Espanjalle ei ole mitään jakoa missään tilanteessa ja Ranska voidaan yllättää kaiken mennessä nappiin, mutta se ei kuitenkaan luultavasti riitä kisapaikkaan. Toisin sanoen: pidän kisapaikkaa tuosta lohkosta epärealistisena tavoitteena ja siksi sitä ei tule miksikään viralliseksi tavoitteeksi edes asettaa.

Itse taas näen, että viiden joukkueen lohkossa jossa Espanja voi hyvinkin voittaa kaikki ottelunsa, on ensimmäisessä Ranska-ottelussa aivan valtava yllätyksen sauma. Siitä pelistä shokkivoitto ja Ranska pelaa jo selkä seinää vasten kakkospaikasta. Tottakai Suomen kisamatka on hyvin epätodennäköinen, mutta on aivan mahdollista, että se on suurin piirtein yhtä epätodennäköistä seuraavienkin arvontojen jälkeen. Eihän sitä koskaan edes tiedä mitkä maat ovat missäkin iskussa ja mikä on esim. Suomen maajoukkueen tilanne muutaman vuoden päästä.

Mielestäni on helvetin vaarallista kasata kaikki paineet ja odotukset taas yksiin karsintoihin aivan kuin siitä olisi tuolloin pilliin vihellettäessä tippaakaan apua kenellekään. Jos Suomi taistelee seuraavissa karsinnoissa edes auttavasti kakkospaikasta, voi se saavuttaa sen kolmospaikan. Jos noihin karsintoihin mennään vuoden 2016 kisat takaraivossa, niin pahimmillaan edessä on kova mahalasku.

Jos tähän keskusteluun halutaan mennä, niin mielestäni vasta Ranska-ottelun jälkeen. Suomea kovempia maita on voitettava seuraavissakin karsinnoissa ja voittamista voisi harjoitella jo näissä, ettei taas kerran pelata hyviä pelejä ilman tulosta (kuten viimeksikin Hollantia, Ruotsia, Unkaria jne. vastaan).

Tätä asiaa tulisi myös muutenkin ajatella laajemmin. Harvoin esimerkiksi liitolla on tällainen mahdollisuus rahastaa täysillä stadioneilla tyhjään kassaansa täytettä. Maaotteluiden/karsintojen luonnetta  vähättelemällä ja jopa halventamalla tämä tuskin onnistuu.

[Papin]

Jos tähän keskusteluun halutaan mennä, niin mielestäni vasta Ranska-ottelun jälkeen.

Täytyy myöntää, että olet tässä kyllä oikeassa. Mutta tavoite asetettiin 2016-karsintoihin todellisessa maajoukkuejalkapallon nollapisteessä, eli Paatelaisen kauden alettua. Jos tuossa vaiheessa oltaisiin alettu haihatella 2014-kisoilla, kun oltiin otettu turpaan Moldovalta, Hollannilta ja Unkarilta, ja yli puolet "kultaisesta sukupolvesta" lopetteli maajoukkueuraansa, niin Jakonen, Lipponen, Niinistö ja Paatelainen olisi naurettu ulos Urheilukadun pressitilasta.

Tuossa tilanteessa oli mielestäni täysin oikeutettua puhua pidemmästä projektista, vetää happea, ja katsella ympärilleen, että mitä helvettiä suomalaisessa fudiksessa oikein tapahtuu. Jos kuitenkin tulevissa karsinnoissa jauhetaan jatkuvasti 2016-läppää, toivon, että toimittajat kääntävät puheen nykyhetkeen.

[Nice10]

Pahimmillaan, kuten on jo osittain nähtykin, tuo 2016-kisavouhotus johtaa siihen, että esimerkiksi Mixun toimintatapoja, Palloliiton jatkuvaa sekoilua ja pelaajien otteita ei saisi arvostella ennen noita karsintoja. Ehkä tässä on yritettykin rakentaa Mixulle tiettyä suojamuuria, mutta en oikein näe mitään järkeä viedä paineita pois "merkityksettömästä" nykyhetkestä ja kasata niitä vuositolkulla sinne "tosipaikkaan" missä niitä ei todellakaan saisi olla.

Osaan sieluni silmin nähdä Suomen kipsin 2016-karsintojen avausottelussa jossain Kazakstanissa kun on jokaisen paskahousun päässä jyskyttää heti ensimmäisestä minuutista lähtien pakkoläpäisy EM-kisoihin. Lopputuloksena sitten pannukakku tyyliin viimeksi Moldovassa ja Palloliiton erkkaveet voivatkin alkaa jo keskittymään 2020-kisoihin.

[Marquinho]

Parhaimmillaan tuo 2016-kisavouhotus puolestaan johtaa siihen, että Mixu saa työrauhan, riittävästi aikaa isojenkin muutosten tekemiseen ja kannustavan työilmapiirin, jonka päälle voittava joukkue voidaan rakentaa. Pelaajien kehittämisen kannalta voi olla yllättävänkin tärkeää, että ensi karsinnoissa äärimmäisen kovia otteluita pääsee pelaamaan normaalia pienemmillä menestyspaineilla. Uusia pelaajia kuitenkin tarvitaan jos kisoihin mielitään, joten ehkä "paineeton nykyhetki" on maajoukkueen tulevaisuutta ajatellen järkevä tapa ajaa sisään uusia pelaajia?

[Nice10]

No jos tilannetta ajatellaan Nuori Suomi -näkökulmasta, niin varmaankin näin.

[fingerström]

Joukkue joka ei edes pyri seuraavissa karsinnoissa kisoihin, ei koskaan tule pääsemään 2016 karsinnoistakaan läpi. Ei koskaan.

Jos ei muuten, niin pahaa tekee edes veikkailla millaisissa arvonta-astelmissa tuolloin "pääkarsinnoissa" ollaan, jos ennen sitä touhu vedetään aivan pelleilyksi. Tuskin myöskään yhtään helpottaa avainpelaajien paineita se, että jo viisi vuotta ennen aletaan hokea "ainutkertaisesta tilaisuudesta" ja "pakkopääsystä kisoihin". No kukin maa tyylillään. Suomen tyyli on realismin kaapuun puetun luovuttamisen tyyli.

Kaikeksi onneksi Suomi ei ole kuvailemasi joukkue, joka ei pyri kisoihin eikä myöskään ole vetämässä touhua pelleilyksi puhumattakaan nyt muusta hölynpölystä.

... ja voittamista voisi harjoitella jo näissä, ettei taas kerran pelata hyviä pelejä ilman tulosta (kuten viimeksikin Hollantia, Ruotsia, Unkaria jne. vastaan).

En oikein käsitä, mitä tuo voittamisen harjoittelu on jossei sitten tarkoituksella haeta sellaisia harjoitusvastustajia, joilla ei lasketa olevan mitään mahdollisuuksia eikä sellaisessa ole mitään järkeä. Karsintoihin (kuten muihinkin peleihin) mennään voittamaan, ei harjoittelemaan sitä.

Pahimmillaan, kuten on jo osittain nähtykin, tuo 2016-kisavouhotus johtaa siihen, että esimerkiksi Mixun toimintatapoja, Palloliiton jatkuvaa sekoilua ja pelaajien otteita ei saisi arvostella ennen noita karsintoja. Ehkä tässä on yritettykin rakentaa Mixulle tiettyä suojamuuria, mutta en oikein näe mitään järkeä viedä paineita pois "merkityksettömästä" nykyhetkestä ja kasata niitä vuositolkulla sinne "tosipaikkaan" missä niitä ei todellakaan saisi olla.

Osaan sieluni silmin nähdä Suomen kipsin 2016-karsintojen avausottelussa jossain Kazakstanissa kun on jokaisen paskahousun päässä jyskyttää heti ensimmäisestä minuutista lähtien pakkoläpäisy EM-kisoihin. Lopputuloksena sitten pannukakku tyyliin viimeksi Moldovassa ja Palloliiton erkkaveet voivatkin alkaa jo keskittymään 2020-kisoihin.

Miksi ei saa arvostella? Kuka sen kieltää?

Millä tavalla nykyhetki on merkityksetön ja kenen mielestä?

Loppu olikin taas tuota järjetöntä tauhkaa.

Oiskohan tässäkin taas kyseessä se, että kirjoittaja omassa elämässään toimii niin, että kun asetetaan joku tavoite, on se hänelle lupa vetää lonkkaa? Hän ei siis käsitä tavoiteasettelun merkitystä toimintaa ja suunnittelua jäsentävänä toimijana?