Paatelaisen aikakausi - alustavat tunnelmat?

[erno]

Pukin ja Losan kohdalla taidetaan puhua toisesta lähdöstä? Peetu taisi kuulua vakioavariin 2004? Peetun voin toki muistaa väärin...

Mobiililaitteella ei pysty kaikkea tarkastamaan.

[Pussikalja]

Litmanen, Hyypiä, Tihinen, Nurmela, Kolkka, Kugi, Pasanen, Roma, Riihilahti, Tainio puhumattakaan vanhemmista urantehneistä suomipelureista... Näistä Roma ja Peetu tulleet majuun parivuotta siirron jälkeet, muut joko ennen, tai vuoden sisään siirrosta. Nämä menestyneimmät ovat järestään olleet "liian hyviä liigaan" ennen siirtoaan. Ei kai se nyt ihan sattumaa voi olla ja ei kait ne liigapelit heidän uriaan tuhonneet. Peetun siirtoon lahti/ajax yhteistyö vaikutti aika tavalla jos oikein muistan...

Ja se että suomea kovin voimakkasti scoutattaisiin parhaassa peli-iässä olevien osalta, on hieman kyseenalaista, niin kovalla prosentilla seurajoukkuecupit ja majuesiintymiset siirtoja ovat poikineet. Pikkupoikia kyllä leiritetään ja niistä akaktemioihin täältäkin pääsee, mutta askel on useimmalle liian kova.

Meillä ois kehittämistä niin omissa seuroissa junnujen nostamisessa, alasarjoista lahjakkuuksien löytämisessä, kuin veikkausliigasta majuun nostamisessa. Kaikissa yhteinen tekijä on luottamus omaan tekemiseen ja usko omiin pelaajiin. Ei kait sekään sattumaa ole, että useimmat pelaajat saavat liigassa debyyttinsä muissa kun kasvattaja seuroissaan, vaikka liigaporukan junnu sattumalta olisikin. Katellaan vissiin liikaa eurooppaan ylöspäin, niin ei nähdä omia junnuja, kun ne siellä varpaissa pyörii.

 Se, miksi tästä kiihkoilen johtuu siitä, että 15v pennut on "lopettamassa" treenaamisen, kun sinne huipulle eli euroopan akatemioihin "lahjakkuudet" siinä iässä löydetään. On unohtunut se, että lahjakkuus treenaamiseen on se juju tässäkin urheilussa. Ei ole tärkeää miten hyvä olet 15 vanhana, vaan miten hyvä olet 27-35 vuotiaana. Tämä oman sarjan halveksunta ja tietynlaisen jalkapallon "avaruustieteeksi ylistäminen" syö sitä perus työntekemisen kulttuuria suomifutiksesta. Pelkään pahoin, että tämä halveksunta pian muuttuu ihan oikeastikin todellisuudeksi...

[erno]

Muuttuuko aika-argumentti lennosta vähän? Pari kuukautta nyt on tulkittavissa johonkin 2kk huituville ja tossa näyttäisi venyvän aina johonkin 45kk saakka.

[straiter]

Peetu taisi kuulua vakioavariin 2004? Peetun voin toki muistaa väärin...

Siirto Ajaxiin elokuussa -00, eka maaottelu marraskuussa -00 ja -01 viisi maaottelua, mm. täydet minuutit karsintapeleissä Englantia ja Saksaa vastaan. Oli tosin loppuvuoden peleistä sivussa loukkaantumisen vuoksi mutta kai tuon voi vakioavaukseen nousemiseksi laskea. 2002 taas pelasi kaikki tosipelit pl. Wales-matsin, josta joutui jäämään sivuun sairastumisen vuoksi.

[Callit]

Pussikalja tuossa aiemmin totesi, että meidän pelaajat ovat huonompia, kun eivät pelaa ns kovissa sarjoissa. Absurdi (filosofisesti) väite.

Niin, oikeastihan kyse on siitä, että eivät pelaa kovemmissa sarjoissa, koska taso on huono. Tämä siis yleisellä tasolla.
Virolla on tuo R. Piiroja, joka kelpasi Hollannin keskikastin joukkueeseen, kaksi muuta pelaajaa jotka Wikipedia tunnisti aktiivipelaajiksi, pelaavat Kyproksen ja Valko-Venäjän pääsarjoissa. Ns kovia sarjoja? Olkoonkin, että Kyproksen mestari pääsi CL lohkovaiheeseen.
Meillä ei paperilla ole yhtään sen *huonompi* tai *parempi* materiaali kuin Virolla tai Slovakialla tai Latvialla (silloin kun pääsivät lopputurnaukseen) tai Slovenialla, mutta yleisesti meillä vain argumentoidaan, että suomalaisten pelaajien pitää päästä pelaamaan ns kovempiin ja ns tasokkaampiin sarjoihin.

Musta tuntuu, että sä tuijotat nyt ihan liikaa tota KISOISTA KARSIUTUNUTTA Viroa ja Latviaa. Minua eikä varmaan useimpia muita kiinnosta se, onko Viron ja Latvian tuurisävytteinen myötätuuli kopioitavissa Suomen menestystarinaksi. Sen verran on tullut joskus luettua tilastotieteitä ja sen myötä todennäköäisyyslaskentaa, että tiedän, että riittävän suurella määrällä yrityksiä se kyllä toteutuu. Mutta mitä sitten? Missä Latvia on nyt, milloin Viro oikeasti pääsee kisoihin? Minua kiinnostaa se miten Suomi voisi päästä samalle tasolle kuin saman kokoiset Bosniat, Sveitsit, Tanskat ym. Ja kyllä kai jokainen tajuaa, että pelaajien taso on avain siihen onneen.

Se taitaa mennä suomalaisen itseluottamuksen puutteen piikkiin, kun väitetään, että ennen kuin suomalaispelaajat pelaavat näissä kovissa ja laadukkaissa sarjoissa, ei voida mennä lopputurnaukseen, tai edes jatkokarsintoihin.

Ei voida mennä, missä pelaa? Kyllähän aina voi, mutta em. viitaten totean, että se ei ole kovin olennainen kysymys.

[erno]

Siirto Ajaxiin elokuussa -00, eka maaottelu marraskuussa -00 ja -01 viisi maaottelua, mm. täydet minuutit karsintapeleissä Englantia ja Saksaa vastaan. Oli tosin loppuvuoden peleistä sivussa loukkaantumisen vuoksi mutta kai tuon voi vakioavaukseen nousemiseksi laskea. 2002 taas pelasi kaikki tosipelit pl. Wales-matsin, josta joutui jäämään sivuun sairastumisen vuoksi.

K, ty.

[t-petsku]

Voipi olla, että tuijotan liian pitkään tiettyyn yksittäiseen pisteeseen. Voipi olla merkittävä seikka, voipi olla olematta. Mutta kun oon seurannut yleisellä tasolla keskustelua suomalaisesta jalkapalloilusta, etenkin maajoukkuetasolla, niin kun esiin on tuotu tämä väittämä jonka mukaan me emme voi päästä lopputurnaukseen - tai edes jatkokarsintoihin - koska pelaajamme eivät ole tarpeeksi hyviä. Koska he eivät pelaa Herkkutattiliigassa jne jne jne.
En ole kuitenkaan muista kuulleeni suomalaisilta jalkapalloasiantuntijoilta, miksi Viro pääsi jatkokarsintoihin tai että miksi Latvia pääsi lopputurnaukseen asti. Virolaiset ja latvialaiset jalkapalloilijat eivät miehitä jalkapalloilevan maailman korkeimpia jalustoja, joita heidän pitäisi miehittää, jotta he voisivat menestyä.. tai siis, hehän ovatkin menestyneet. Ilman ns kovia otteluita.
Miksi suomalaisilta pelaajilta vaaditaan *kovia* otteluita, kun latvialaiset ja virolaiset (ynnä muutamat muut kansallisuudet) ovat menestyneet ikään kuin vähemmällä vaivalla? Pelaamalla ns heikompia otteluita?
Jotta tämä *suomalaiset-eivät-pelaa-tarpeeksi-kovissa-sarjoissa* logiikka olisi jotenkin järkevä, niin Viron eikä yhdenkään muun ns pienemmän maan olisi pitänyt päästä edes jatkokarsintoihin.
Mutta kun ovat päässeet. Miten se on muka mahdollista? Heillähän on paperilla aika Scheisse materiaali, aika vähän ns kovia otteluita...

[fingerström]

Voipi olla, että tuijotan liian pitkään tiettyyn yksittäiseen pisteeseen. Voipi olla merkittävä seikka, voipi olla olematta. Mutta kun oon seurannut yleisellä tasolla keskustelua suomalaisesta jalkapalloilusta, etenkin maajoukkuetasolla, niin kun esiin on tuotu tämä väittämä jonka mukaan me emme voi päästä lopputurnaukseen - tai edes jatkokarsintoihin - koska pelaajamme eivät ole tarpeeksi hyviä. Koska he eivät pelaa Herkkutattiliigassa jne jne jne.
En ole kuitenkaan muista kuulleeni suomalaisilta jalkapalloasiantuntijoilta, miksi Viro pääsi jatkokarsintoihin tai että miksi Latvia pääsi lopputurnaukseen asti. Virolaiset ja latvialaiset jalkapalloilijat eivät miehitä jalkapalloilevan maailman korkeimpia jalustoja, joita heidän pitäisi miehittää, jotta he voisivat menestyä.. tai siis, hehän ovatkin menestyneet. Ilman ns kovia otteluita.
Miksi suomalaisilta pelaajilta vaaditaan *kovia* otteluita, kun latvialaiset ja virolaiset (ynnä muutamat muut kansallisuudet) ovat menestyneet ikään kuin vähemmällä vaivalla? Pelaamalla ns heikompia otteluita?
Jotta tämä *suomalaiset-eivät-pelaa-tarpeeksi-kovissa-sarjoissa* logiikka olisi jotenkin järkevä, niin Viron eikä yhdenkään muun ns pienemmän maan olisi pitänyt päästä edes jatkokarsintoihin.
Mutta kun ovat päässeet. Miten se on muka mahdollista? Heillähän on paperilla aika Scheisse materiaali, aika vähän ns kovia otteluita...

Mitä iloa esimerkiksi Latvian futiselämälle on ollut kisoihin pääsystä? Entä mahtaako Virossa olla meneillään kovakin futisbuumi?

Kisoihin voi toki päästä tsägälläkin, sen yhden kerran. Siitä ei ole kumminkaan strategisesti kuin korkeintaan vahinkoa, eikä toista kertaa todennäköisesti tule.

Kyllä Suomi sinne kisoihin pääsee, kun sen ansaitsee eli duunit on tehty. Eeämmien laajentuessa kynnys on kenties hieman alempana, muttei vieläkään mikään läpihuutojuttu. Turhan takia sinne ei ole asiaakaan. Siksi Helsingin piirin seiskan tason nousulla on enemmän positiivista merkitystä tuon taktisen välitavoitteen ja palkinnon hyvästä työstä saavuttamisessa kuin arpaonnella tai muulla ns. "ansaitsemattomalla" menestyksellä. Eihän arvokisoihin pääsy sinänsä merkitse mitään, ne ovat vain kisat. Mutta sinne pääsy saattaa olla merkki siitä, että työ on tehty oikealla pilkkeellä silmäkulmassa ja oikealla hikoilulla ynnä oikealla politikoinnilla puhumattakaan nyt oikeanlaisesta kulttuuris-sosiaalisesta duunista. Sikäli sillä on merkitystä.

Kisoihin pääsy saattaa myös laukaista jonkinlaisen futisbuumin. Jos hommat on tehty hyvin jo ennen tätä buumia, ollaan valmiita ottamaan buumi vastaan. Jos sinne päästään tsäkällä, koko jutusta ei ole kuin harmia pitkäksi aikaa.

"Ensimmäinen kerta kisoihin" voidaan toki asettaa ihan korkeaksikin tavoitteeksi. Sen jälkeen pitää päästä asemaan, missä kisoista tippuminen nähdään pienenä pettymyksenä, muttei maailmanloppuna, koska tiedetään, että hommat on siinä mallissa, että meidän paikkahan se on, vaikkei sinne nyt mentykään. Pääasia, että futiselämä muuten kuhisisi ja kehittyisi omaan suomalaiseen tapaansa.

[Callit]

...

Optimistisesti ajattelen, että tässä on vähän keskusteltu ikään kuin ohi toisten mielipiteitten. Ensinnäkään en tiedä, että joku olisi naulannut kantansa siihen, että "Suomen ei ole teoriassa mahdollista päästä pelaajistollaan arvokisoihin". Kuten jo kirjoitin, se on on ja on ollut teoriassa mahdollista. Toisekseen toppuuttelisin kirjoittelua Latvian ja Viron "menestyksestä". Kaksi umpipaskaa maajoukkuetta, joista toinen pääsi kerran kisoihin. Woupti-doo, entä sitten? olisiko kivaa olla latvialainen futisfani ja forumisti 1.1.2012?

Ai, että miksikö suomalaisten pitäisi pelata kovissa jengeissä ja kovissa liigoissa? No, ihan jo siksikin, että se on merkki pelaajien tasosta. Aniharvaa poikkeusta lukuunottamatta pelaajat tuppaavat pelaamaan tasollaan. Niinpä jos suomalaiset pelaajat ovat hyviä, niin paikat huippuliigoissa ja arvokisoissa lankeavat ikään kuin luonnostaan.

Mutta kerropas t-petsku, että millä metodilla sinä lähtisit tavoittelemaan arvokisapaikkaa, jos pelaajisto koostuisi kappehämäläisistä ja noista mainitsemistasi allsvenskanvirolaisista? Onko ajatuksissa jokin vain suomalaisten käytössä oleva metodi, jolla 1+1=3 tai vielä enemmän? Vai ajatteletko niin, että kappet ovat oikeasti ihan müllereitten ja vandervaartien veroisia, mutta pelaavat jonkin sattuman johdosta allsvenskania?

[Holmgård]

Aiemmin keskustelu sivusi Belgiaa. Vertailukohta Suomeen on aika passeli.

Belgia on alueensa pienin ja jalkapalloilullisesti köykäisin maa. Maalla oli menestyskausi 82-02, jolloin se oli MM- tasolla menestyksekkäin valtio heti muutaman jättiläisen takana. Vielä merkittävämpää on se, että tippumiset olivat aina hyvin epäonnisia, eli Belgia olisi ansainnut vielä parempaa menestystä. Kukoistus perustui kokeneisiin äijiin, jotka pelasivat pragmaattista, realistista peliä, jossa pelivalinnat ja sijoittuminen oli laadukasta ja yksikkönä toimiminen järkevää. Samoin keinoin mm piskuinen KV Mechelen porskutti menestyksellä eurokentillä.

Sitten Belgiassa katsottiin ulospäin ja päätettiin että NUORENNUSLEIKKAUS! Moderni peli vaatii taitoa, nopeutta ja nuoruutta bla bla. Gert Verheyen ei enää kelvannut idoliksi nuorelle laiturille, se kun oli kulmikas ja rujo. Unohdettiin omat vahvuudet, unohdettiin kuinka katoavaista menestys on. Tuosta on kymmenen vuotta ja belgipallo kyntää syvemmällä kuin 50 vuoteen. Kisapaikka on enää kaukainen haave.

Ja Belgialla on sentään paremmat yksilöt ja kovempi lajikulttuuri kun täällä. Kun jakosen projekti täyttää kymmenen vuotta niin kuutoskorin Suomi saattaa pelata sponssistadikan muovilla puolityhjille katsomoille.

[Viinioksa]

Voipi olla, että tuijotan liian pitkään tiettyyn yksittäiseen pisteeseen. Voipi olla merkittävä seikka, voipi olla olematta. Mutta kun oon seurannut yleisellä tasolla keskustelua suomalaisesta jalkapalloilusta, etenkin maajoukkuetasolla, niin kun esiin on tuotu tämä väittämä jonka mukaan me emme voi päästä lopputurnaukseen - tai edes jatkokarsintoihin - koska pelaajamme eivät ole tarpeeksi hyviä. Koska he eivät pelaa Herkkutattiliigassa jne jne jne.
En ole kuitenkaan muista kuulleeni suomalaisilta jalkapalloasiantuntijoilta, miksi Viro pääsi jatkokarsintoihin tai että miksi Latvia pääsi lopputurnaukseen asti. Virolaiset ja latvialaiset jalkapalloilijat eivät miehitä jalkapalloilevan maailman korkeimpia jalustoja, joita heidän pitäisi miehittää, jotta he voisivat menestyä.. tai siis, hehän ovatkin menestyneet. Ilman ns kovia otteluita.
Miksi suomalaisilta pelaajilta vaaditaan *kovia* otteluita, kun latvialaiset ja virolaiset (ynnä muutamat muut kansallisuudet) ovat menestyneet ikään kuin vähemmällä vaivalla? Pelaamalla ns heikompia otteluita?
Jotta tämä *suomalaiset-eivät-pelaa-tarpeeksi-kovissa-sarjoissa* logiikka olisi jotenkin järkevä, niin Viron eikä yhdenkään muun ns pienemmän maan olisi pitänyt päästä edes jatkokarsintoihin.
Mutta kun ovat päässeet. Miten se on muka mahdollista? Heillähän on paperilla aika Scheisse materiaali, aika vähän ns kovia otteluita...

Paradoksaalisesti yksi selittävä tekijä on, että näissä maissa tiedostetaan että ollaan paskoja ja siksi jäädään. Niinpä joukkue ja koutsi voivat lähteä ilman paineita tai ennakko-odotuksia kovempia maita vastaan. Kaikki mitä saadaan on plussaa, riippumatta millä tyylillä se tulee. Suomessa taas ei enää riitä pelkkä tulos, vaan joukkuuelta vaaditaan myös "hyvää jalkapalloa". Lisäksi Suomen odotetaan nousevan tulevaisuudessa keskikastin maiden joukkoon, minkä johdosta päällä on aina jokin kehitysprojekti. Maajoukkueen päävalmentajakaan ei saa vapautta peluuttaa pelkästään tuloksesta, vaan hänen on ajateltava "joukkueen kehittämistä".

Hodgsonhan antoi piut paut näille vaatimuksille ja valmensi yksinomaan tulos mielessään. Kisapaikka oli silloin lähempänä kuin koskaan. Baxter ja ilmeisesti myös Mixu ovat taas pienempin egoina ja niminä sidotut palloliiton kehitystavoitteisiin. Kun alle keskinkertaiseen materiaaliin yhdistetään vaatimus kauniista pelistä ja joukkueen kehittämisestä, niin koutsin kädet ovat tuloksenteon kannalta aika sidotut.

[Callit]

Kun jakosen projekti täyttää kymmenen vuotta niin kuutoskorin Suomi saattaa pelata sponssistadikan muovilla puolityhjille katsomoille.

En osaa antaa ennustetta 10-vuotispäiville, mutta surullisen suuttumuksen vallassa on pakko todeta, että näin yksivuotiasta projektia katsoessa on vain ihmeteltävä, että ryhdyttiinkö hommiin lainkaan, vai vedettiinkö henskelit ylle heti kättelyssä?

[Ricardo Leite]

Stadin seiskan hassutteluvertausta lukuun ottamatta huoneentaulumateriaalia. Talon voi kyllä rakentaa hiekalle, mutta ei se siinä kauaa kestä. Menestys, työnteko, sanakirja, miten se kulunut mantra menikään?

[erno]

Aiemmin keskustelu sivusi Belgiaa. Vertailukohta Suomeen on aika passeli.

Belgia on alueensa pienin ja jalkapalloilullisesti köykäisin maa. Maalla oli menestyskausi 82-02, jolloin se oli MM- tasolla menestyksekkäin valtio heti muutaman jättiläisen takana. Vielä merkittävämpää on se, että tippumiset olivat aina hyvin epäonnisia, eli Belgia olisi ansainnut vielä parempaa menestystä. Kukoistus perustui kokeneisiin äijiin, jotka pelasivat pragmaattista, realistista peliä, jossa pelivalinnat ja sijoittuminen oli laadukasta ja yksikkönä toimiminen järkevää. Samoin keinoin mm piskuinen KV Mechelen porskutti menestyksellä eurokentillä.

Sitten Belgiassa katsottiin ulospäin ja päätettiin että NUORENNUSLEIKKAUS! Moderni peli vaatii taitoa, nopeutta ja nuoruutta bla bla. Gert Verheyen ei enää kelvannut idoliksi nuorelle laiturille, se kun oli kulmikas ja rujo. Unohdettiin omat vahvuudet, unohdettiin kuinka katoavaista menestys on. Tuosta on kymmenen vuotta ja belgipallo kyntää syvemmällä kuin 50 vuoteen. Kisapaikka on enää kaukainen haave.

Ja Belgialla on sentään paremmat yksilöt ja kovempi lajikulttuuri kun täällä. Kun jakosen projekti täyttää kymmenen vuotta niin kuutoskorin Suomi saattaa pelata sponssistadikan muovilla puolityhjille katsomoille.

Aika diippiä shittiä kauttaaltaan.

[murdock]

Belgia taisi aloittaa 2002 MM-kisojen jälkeen nuorennusleikkauksen. Hyvin on onnistunut :

Sitten Belgiassa katsottiin ulospäin ja päätettiin että NUORENNUSLEIKKAUS! Moderni peli vaatii taitoa, nopeutta ja nuoruutta bla bla. Gert Verheyen ei enää kelvannut idoliksi nuorelle laiturille, se kun oli kulmikas ja rujo. Unohdettiin omat vahvuudet, unohdettiin kuinka katoavaista menestys on. Tuosta on kymmenen vuotta ja belgipallo kyntää syvemmällä kuin 50 vuoteen. Kisapaikka on enää kaukainen haave.

Onko jotain faktaa tästä Belgian vapaaehtoisesta nuorennusleikkauksesta? Tuolta löytyy esimerkiksi kopioitu uutinen siitä kuinka Verheyen on päättänyt lopettaa maajoukkueuransa MM-kisoihin Marc Wilmotsin, Johan Walemin, Eric Van Meierin ja Danny Boffinin tapaan.

Oma käsitykseni on, että Belgian pelaajamateriaali vain vanheni käsii, eikä uusien miesten taso riittänyt (+ valmentajasekoilut). Yksittäisenä esimerkkinä Belgian kaikkien aikojen pelaaja Wilmots, joka siis lopetti maajoukkueuransa (?) 2002 MM-kisoihin. Wilmotsin paikan maajoukkueessa otti Wesley Sonck, jonka ura on ollut alamäkeä siitä asti kun mies siirtyi Ajaxiin. Belgian tilanne on ollut siis hyvin paljon vastaava kuin Suomen tilanne on nyt. Olisikin mielenkiintoista tietää tarkemmin mitä Belgian maajoukkueessa on tapahtunut vuosina 2002-2012 ja onko siellä tehty jotain virheitä, jotka Suomen maajoukkueen olisi mahdollista välttää.

Belgian nykytilanteelle en myöskään hirveästi naureskelisi, sillä Belgia menee tulevissa MM-karsinnoissa vähintään jatkokarsintoihin ja voi hyvinkin olla, että 12 vuoden jälkeen belgit nähdään jälleen arvokisoissa.

[Vlad Kepes]

Ai, että miksikö suomalaisten pitäisi pelata kovissa jengeissä ja kovissa liigoissa? No, ihan jo siksikin, että se on merkki pelaajien tasosta. Aniharvaa poikkeusta lukuunottamatta pelaajat tuppaavat pelaamaan tasollaan. Niinpä jos suomalaiset pelaajat ovat hyviä, niin paikat huippuliigoissa ja arvokisoissa lankeavat ikään kuin luonnostaan.

Vahva eri. Ainakin Leedsin kaksikko, Jukka Raitala, Joona Toivio, Alex Ring ei pelaa tasoisessaan sarjassa.

Kapesta ollaan samaa mieltä, mutta uskon edelleen, että hänkin voisi olla Eredivisie-tasoa, jos treenaisi enemmän ja hakkaisi vähemmän pleikkaria.

[t-petsku]

Fingerström: *Mitä iloa esimerkiksi Latvian futiselämälle on ollut kisoihin pääsystä? Entä mahtaako Virossa olla meneillään kovakin futisbuumi?*
Tämä oli varmastikin provo - koska vilpitön jalkapalloentusiasti ei varmasti kyseenalaista Latvian maajoukkueen EM lopputurnauspaikan aiheuttamaa kansallista tunnekuohua. Syyksi tällaiseen provoiluun voisi varmaan veikata perinteistä suomalaista kateutta kenties...?
Mutta Fingerström voi mennä kysymään asiaa latvialaisilta - tai virolaisilta - itseltään, niin voisi saada hieman paremman vastauksen kuin suomalaiselta keskustelufoorumilta nimimerkkien takaa.
Ja Callit kyselee metodien perään, ja hänelle tehtäköön myös selväksi, en ole jalkapallostrategioiden asiantuntija, tuskin koskaan tulen olemaankaan, joten ainoa asia jota voin tehdä, on kyseenalaistaa hyväksytyt jo olemassaolevat metodit, ja yllyttää asiantuntijoita kokeilemaan jotakin muuta.
Ja jos nyt aletaan puhumaan tuurista tai vastaavasta joka suomalaisilta aina tuntuu puuttuvan, niin vielä kerran, tuuri tulee vain ja ainoastaan kovan työnteon kautta.
Täällä Suomessa tehdään varmasti paljon töitä, mutta se nyt ei vaan - vielä toistaiseksi - ole riittänyt. Joten siinä mielessä eteenpäin-ei-ole-menty, tai jos onkin, niin muualla on menty vielä enemmän. Ja pitemmälle.

[murdock]

Suurin merkitys kisapaikassa ei ole buumeissa tai kansallisissa kuohuissa, vaan miljoonissa euroissa, jotka tupsahtavat Palloliiton tilille.

[kokistuoppi]

Paradoksaalisesti yksi selittävä tekijä on, että näissä maissa tiedostetaan että ollaan paskoja ja siksi jäädään. Niinpä joukkue ja koutsi voivat lähteä ilman paineita tai ennakko-odotuksia kovempia maita vastaan. Kaikki mitä saadaan on plussaa, riippumatta millä tyylillä se tulee. Suomessa taas ei enää riitä pelkkä tulos, vaan joukkuuelta vaaditaan myös "hyvää jalkapalloa". Lisäksi Suomen odotetaan nousevan tulevaisuudessa keskikastin maiden joukkoon, minkä johdosta päällä on aina jokin kehitysprojekti. Maajoukkueen päävalmentajakaan ei saa vapautta peluuttaa pelkästään tuloksesta, vaan hänen on ajateltava "joukkueen kehittämistä".

Hodgsonhan antoi piut paut näille vaatimuksille ja valmensi yksinomaan tulos mielessään. Kisapaikka oli silloin lähempänä kuin koskaan. Baxter ja ilmeisesti myös Mixu ovat taas pienempin egoina ja niminä sidotut palloliiton kehitystavoitteisiin. Kun alle keskinkertaiseen materiaaliin yhdistetään vaatimus kauniista pelistä ja joukkueen kehittämisestä, niin koutsin kädet ovat tuloksenteon kannalta aika sidotut.

Olen monesti ihmetellyt tätä fiksaatiota "viihdyttävästä"/"kivasta" jne. jalkapallosta foorumin maajoukkuekeskusteluissa. Mixukin taisi mainita että yhtenä osa-alueena hänen ideologiassaan on, että peli on "viihdyttävää". Mixu tuntuukin saavan helpommin tappioita anteeksi, koska peli on kivan näköistä ja Mixu on hyvä jätkä. Sen sijaan "mulkku"-Hodarin tuloksia vähätellään ja laitetaan silloisen lohkon ristiinpelaamisten piikkiin. Tietenkin Mixu valmentaa nyt aivan eri tilanteessa ja aivan eri näköistä joukkuetta, joten vähäisen kritiikin ymmärtää vielä tässä vaiheessa. Ymmärrän myös Hodarin mollaamisen tietyissä asioissa, kuten viimeisesta Portugali-pelistä. Aika kummallista kuitenkin, että yksistä kaikkien aikojen parhaista karsinnoista* on jäänyt monille niin negatiivinen kuva, vaikka silloin syksyllä 2007 toivoa tuntui olevan vielä viimeiselläkin kierroksella.

*Totta Callit, Suomen sijoitus oli tutusti neljäs. Mutta yhtä totta on myös se, että jäätiin vain 3 pisteen päähän kisoista (ja jopa yhden maalin päähän, jos oikein saivarrellaan)

Olen kyllä samaa mieltä Mixun ja forumin (äänekkäimmän) enemmistön kanssa siitä, että keskikentän keskustapainotteinen ja mataliin syöttöihin pyrkivä pelitapa sopii Suomen nykymateriaalille. Mutta toivon ettei edistyksellisen, kauniiin (jne.) pelin ideologia menisi pragmaattisuuden edelle. Jokaisessa karsintapelissä tuloksen pitäisi olla pääasia. Ottaisin koska tahansa mielummin ruman 0-0 -tasurin Espanjasta, vaikka Suomi ei koskisi palloon koko pelin aikana, kuin jonkun 2-0 -tappion, jossa "pyrittiin rohkeasti pallonhallintaan, mutta muutama virhe kostautui".

[Callit]

Vahva eri. Ainakin Leedsin kaksikko, Jukka Raitala, Joona Toivio, Alex Ring ei pelaa tasoisessaan sarjassa.

Voi vee, aina raahataan poikkeukset todistamaan luonnonlakia vastaan. Toki mielenkiintoinen lista, kun ei oikein tiedä millä tavalla väärässä sarjassa Vlad katsoo niitten pelaavan.

- Ring on kohta bundesliigalainen, ja sitten ihmetellään, että saakohan se peliaikaa niin kovassa sarjassa. Uskon saavan joko siellä tai zweitessa. Erittäin huono esimerkki, koska siirtyy hetkenä minä hyvänsä, eikä edes minkään allsvenskanin kautta. Luulisin.
- Raitala. Tarkoitatko, että on sittenkin enämpi zweitepelaaja kuin la ligalainen?
- Toivio. Sorry, en tunne. Maaotteluiden perusteella on aika sopivalla tasolla.
- Leedsin kaksikko. Pitäisikö Miklun istua paremmassa vai huonommassa katsomossa? Väykän ura kai on vienyt sitä enimmäkseen juuri sopivalle tasolle. Nyt meni sinne missä kysyn tää oli, peliaikaa ei sitten niin kauheasti ollutkaan.

[Vlad Kepes]

Voi vee, aina raahataan poikkeukset todistamaan luonnonlakia vastaan. Toki mielenkiintoinen lista, kun ei oikein tiedä millä tavalla väärässä sarjassa Vlad katsoo niitten pelaavan.

- Ring on kohta bundesliigalainen, ja sitten ihmetellään, että saakohan se peliaikaa niin kovassa sarjassa. Uskon saavan joko siellä tai zweitessa. Erittäin huono esimerkki, koska siirtyy hetkenä minä hyvänsä, eikä edes minkään allsvenskanin kautta. Luulisin.
- Raitala. Tarkoitatko, että on sittenkin enämpi zweitepelaaja kuin la ligalainen?
- Toivio. Sorry, en tunne. Maaotteluiden perusteella on aika sopivalla tasolla.
- Leedsin kaksikko. Pitäisikö Miklun istua paremmassa vai huonommassa katsomossa? Väykän ura kai on vienyt sitä enimmäkseen juuri sopivalle tasolle. Nyt meni sinne missä kysyn tää oli, peliaikaa ei sitten niin kauheasti ollutkaan.

Miten niin poikkeukset? Kyseessä on puolet Suomen maajoukkueen avauskokoonpanosta. Mainitsin Eden Hazardin. Pelaako oikeassa sarjassa/joukkueessa, olkoonkin että LOSC on Ranskan mestari, mutta pikkuseura kuitenkin.
Raitala, Väykkä ja Miklu pelaavat liian korkealla, Ring ja Toivio liian matalalla. Vaikka Ring onkin nyt kovaa menoa lähtemässä oikealle tasolleen.
En myöskään ole sitä mieltä, että Thierry Henryn viimekautinen "oikea" taso oli MLS.
Pelaajan seuraan liittyy kuitenkin niin paljon muita tekijöitä, että ei rosteria lukiessa voi päätellä pelaajan tasoa. Kymmenen vuoden seurahistorian perusteella ehkä voi.

e: Onko tämä jotain Laissez-Faire -mentaliteettia, että joku näkymätön käsi muka automaattisesti ohjaisi pelaajan aina vuosittain sille omalle tasolleen?

[Josef K.]

Mixu yrittää rakentaa joukkuetta, joka pystyy oikeasti hallitsemaan riittävästi (!) palloa ja rakentamaan maalipaikkoja ainakin noin samantasoisia jengejä vastaan. Aika näyttää, riittääkö Suomen taso lopulta tähän, mutta ehkä Paatelainen laskee, että jos ei, ei se riitä sumputtamallakaan. Harvoin kisoihin oikeasti millään "bussi ja perkele tehdään siitä yhdestä paikasta" -filosofialla mennään. Ei siitä tehdä, kun ei tee Huntelaarkaan.

Se Suomen pelaajatilanteessa on hyvää, että nämä hämäläiset ja toiviot ovat muutaman vuoden päästä parhaassa peli-iässä olevia pelaajia, joilla on hyvä kokemus maajoukketasolta. Ja kuitenkin jo hyvä ura Veikkausliigaa kovemmissa sarjoissa, vaikkei joukkue täynnä top5-sarjojen runkopelaajia olekaan.

[idänihme]

Ihan vaan kommenttina että tässä taitaa olla kyse kuitenkin valmentajaotsikosta. "Kyllä suomi pääsee kisoihin kun meillä on riittävän kova materiaali" tai "mitä hyötyä Latvialle oli kisapaikasta" on täysin turha kommentti jos on tarkoitus tarkastella valmentajan toimia. Maajoukkuevalmentaja pystyy hyvin vähän vaikuttamaan maajoukkueen käytössä olevaan pelaajamateriaaliin. Korkeintaan yksi tai kaksi rajatapauspelaajaa pystyy auttamaan urallaan eteenpäin antamalla mahdollisuuden näyttää taitonsa maaottelussa. Tällöinkään uralla eteneminen ei automaattisesti tee pelaajasta parempaa maajoukkuepelaajaa, saati kehitä Suomen jalkapalloa kokonaisuutena. Se miten kisoihinpääsyn aiheuttama mahdollinen buumi hyödynnetään ei ole päävalmentajan asia, hän on hoitanut hommansa hyvin kunhan kisoihin päästään, oli kotimaan jalkapallon tila maajoukkueen ulkopuolella miten huono tahansa.

Mixulle annettiin tehtäväksi viedä Suomi kisoihin 2016 sillä materiaalilla mitä on, oli se miten paskaa tahansa. Jopa Baxterin aikana maajoukkueen esitykset olivat sellaisia (saksalle ei hävitty, heikommat jäi taakse ekoissa karsinnoissa) että lohkokolmospaikka ja jatkokarsinnan voittaminen pitäisi olla mahdollista ilman suurta ylisuorittamista ellei materiaali heikkene selvästi. Itse en usko materiaalin heikenneen kovin reilusti noista ajoista ja joukkueen nykyisen rungon ollessa nuori suurempaa tasonpudotusta pelaajamateriaalissa on vaikea kuvitella tapahtuvan seuraavan viiden vuoden aikana. Tavoite ei siis ole asetettu liian korkealle. Siinä missä aiemmin valmentajalta vaadittiin Latvian tai Viron kaltaista ihmetekoa (ei tosin ehkä ihan yhtä suurta kun Suomen pelaajamateriaali on koko ajan ollut parempi) nyt hieman perussuorittamista parempi peli riittäisi. Kärkimaille voi periaatteessa hävitä vaikka pariinkin otteeseen 5-0 kunhan ei hävitä kolmoskorilaiselle, voitetaan kääpiöt ja haetaan yksi "suuri voitto" joko kärkimailta tai kolmoskorilaiselta.

Tykkään ideasta että ei vain parkkeerata bussia omalle rankkarialueelle. Nyt kun tavoite on kolmos eikä kakkossija hyökkäyspelaamisen merkitys suhteessa puolustamiseen on aiempaa tärkeämpää koska kääpiöt voittamalla pääsee todella pitkälle. Itsekin tosin olen huolissani että "hyvä peli" näyttää riittävän monille eikä hyvää tulosta ole tullut kuin parista matsista. Osassa hävityistä peleistä Suomen pelaaminen on ajoittain ollut hyvää mutta edes tasapeli ei ole silti yhdessäkään tappiomatsissa ollut kovin lähellä. Ajoittaisten hyvien esitysten vastapainoksi keskitysten puolustaminen on huonointa mitä olen ikinä maajoukkueessa nähnyt. Näistä olisi voinut mennä paljon enemmänkin omiin. Moldova-matsi toki herätti lupauksia että tulevaisuudessa kääpiöt voitetaan aina.

Mixu yrittää rakentaa joukkuetta, joka pystyy oikeasti hallitsemaan riittävästi (!) palloa ja rakentamaan maalipaikkoja ainakin noin samantasoisia jengejä vastaan. Aika näyttää, riittääkö Suomen taso lopulta tähän, mutta ehkä Paatelainen laskee, että jos ei, ei se riitä sumputtamallakaan. Harvoin kisoihin oikeasti millään "bussi ja perkele tehdään siitä yhdestä paikasta" -filosofialla mennään. Ei siitä tehdä, kun ei tee Huntelaarkaan.

Itsekin toivon että Mixu ei toista Hodgsonin ehkäpä ainutta, mutta siltikin turmiollista virhettä. Tuolloin ei yritetty luoda tarpeeksi maalipaikkoja. Luotettiin että kunhan puolustetaan hyvin niin kyllä se maali sieltä joskus tulee. Tuo toimi kärkimatseissa hyvin kun saatiin tasureita, vain yksi tappio ja yksi tsägävoitto. Ongelmaksi vähemmän yllättäen nousi että Azereilta saatiin vähemmän pisteitä kuin Puolalta ja oikeastaan joka kääpiömatsissa oltiin lähellä pistemenetystä. Niukan tappion tai tasurin jälkeen on aina helppo syyttää viimeistelyä, vaikka kyse lähes aina on siitä ettei maalintekopaikkoja edes luotu tarpeeksi tai sitten siitä että annettiin vastustajan luoda niitä yhtä paljon tai enemmän (tai himpun vähemmän mutta selvästi parempia, kuten vaikka Ruotsi stadikalla). Mixulta on pariin otteeseen kuultu viimeistelykommentteja, toivotaan ettei tule tavaksi.

[murdock]

Sekin on hyvä muistaa, että Hollanti, Ruotsi ja Tanska ovat tällä hetkellä Euroopan TOP10-maajoukkueita.

[erno]

Sekin on hyvä muistaa, että Hollanti, Ruotsi ja Tanska ovat tällä hetkellä Euroopan TOP10-maajoukkueita.

Tämä on tosiaan unohtunut about kaikilta.

Hyvä on muistaa myös se, että mun elinaikana Suomen a-maajoukkue ei ole kykenyt voittamaan lohkoykköstä virallisissa peleissä...