Paatelaisen aikakausi - alustavat tunnelmat?

[idänihme]

Sekin on hyvä muistaa, että Hollanti, Ruotsi ja Tanska ovat tällä hetkellä Euroopan TOP10-maajoukkueita.

Niinhän ne ovat. Siksi vuodatukseeni olisi ehkä pitänyt lisätä että tällä hetkellä otos menestyksestä muita kuin huippujengejä vastaan on liian pieni että uskaltaisi sanoa mitään kovin varmaa suuntaan tai toiseen. Kuitenkaan mitään erityisen positiivistakaan on turha vielä laukoa. Myös Baxterin aikana onnistuttiin häviämään niukasti huippujengeille (Hollanti) tai jopa pelata tasan (Saksa) "loistavan esityksen" jälkeen. Kovalle jengillä häviämistä ei voi välttämättä pitää erityisen negatiivisena asiana, mutta niin kauan kun pisteitä ei tule ei suoritusta voi oikein positiivisenakaan pitää.

[fingerström]

Ihan vaan kommenttina että tässä taitaa olla kyse kuitenkin valmentajaotsikosta. "Kyllä suomi pääsee kisoihin kun meillä on riittävän kova materiaali" tai "mitä hyötyä Latvialle oli kisapaikasta" on täysin turha kommentti jos on tarkoitus tarkastella valmentajan toimia.

Jos luen oikein, on otsikko "Paatelaisen aikakausi".

[simo hylje]

Hodgsonin kaudesta muistetaan ehkä tulokset, jonka perusteella arviot liiasta puolustamisesta tehdään. Mutta ainakin Puola kotona ja Belgia vieraissa (0-0 molemmat) oli Suomen hallintaa, joissa maalipaikkoja oli pelien voittamiseen ihan kylliksi. Taisi Belgiassa jopa tuomari viedä maalin pari. Kotipelissä Puolaa vastaan ainakin eremenko jr veti tuplatolpan ja hukkasi muita loistavia paikkoja. Ne olivat erinomaiset karsinnat ja tuntui siltä, että Suomi on löytänyt tyylinsä ja alkaa vakavasti olla kolmoskorin ylemmän kastin joukkue.

[erno]

Belgiassa tuomari vei Johanssonilta sen maalin jossa belgialaispelaaja anto hyvän läpisyötön ja paskahousuavustaja vihelsi ton jassoks.

[Callit]

Pelaajan seuraan liittyy kuitenkin niin paljon muita tekijöitä, että ei rosteria lukiessa voi päätellä pelaajan tasoa. Kymmenen vuoden seurahistorian perusteella ehkä voi.

Ei olla pikkumaisia. Rosteria lukiessa ei varmaan voi lukea pelaajan tasoa, mutta kylläkin pelaajien tason.

[idänihme]

Jos luen oikein, on otsikko "Paatelaisen aikakausi".

Ok, ehkä vähän suppeasti ymmärsin otsikon. Ajattelin että kyse olisi enemmänkin valmentajan tekemisten luomasta tunnelmasta kuin ylipäänsä maajoukkueen kehityksestä.

Simo hylje muuten kiteytti varsin hyvin ideani siitä kuinka jälkikäteen muistetaan vain ne oman joukkueen missatut loistopaikat. Kyllähän noita matseja on oikeastikin ollut joissa ollaan huonolla tsägällä hävitty (Ernon mainitsema tuomarivirhe) mutta ihan samaan tapaan niitä on myös voitettu tsägällä (Hodarin karsinnoista mm avausmatsin avausmaalin persekimmoke ja Armenia-kotimatsi). Hodarin puolustusvoittoinen taktiikka vei tuon tuurilla spekuloinnin ihan uusiin ulottuvuuksiin kun karsinnoissa oli vain paria matsia joissa joukkueiden välinen ero oli niin suuri ettei lopputulosta olisi voinut katsoa jomman kumman jengin puolesta huonoksi tuuriksi. Tavallaan aika huima saavutus kun lohkossa oli sekä Portugali että Azerbaizan.

Lähinnä toivon että Mixun kauden selvät ongelmat (jokainen vastustajan keskitys on erittäin vaarallinen maalintekopaikka jne) myönnetään ja ymmärretään että esitys hävityissä peleissä ei ollut erittäin hyvä (tasuri ei ihan oikeasti ollut niissä edes kovin lähellä) siitäkin huolimatta että joukkueen esityksessä oli myös joitain yksittäisiä hyviä juttuja. Vastaavasti Moldova voitettiin varmuudella jota ei ole pakkovoittopeleissä juurikaan nähty sitten Mursun aikakauden.

[Viinioksa]

Lähinnä toivon että Mixun kauden selvät ongelmat (jokainen vastustajan keskitys on erittäin vaarallinen maalintekopaikka jne) myönnetään ja ymmärretään että esitys hävityissä peleissä ei ollut erittäin hyvä (tasuri ei ihan oikeasti ollut niissä edes kovin lähellä) siitäkin huolimatta että joukkueen esityksessä oli myös joitain yksittäisiä hyviä juttuja. Vastaavasti Moldova voitettiin varmuudella jota ei ole pakkovoittopeleissä juurikaan nähty sitten Mursun aikakauden.

Paitsi että se ei ollut pakkovoittopeli. Kisapaikka oli mennyt, joten tuloksella ei ollut väliä. Moldovaakin kiinnosti niin pirusti; varsinkin veskarin esitys näytti siltä, että aasialaisilla liikemiehillä oli sormensa pelissä tuossa ottelussa. Tuolle ottelulle ei kannata antaa oikeastaan mitään painoa. Tosiaan, kovin hyviltä eivät Suomen pelit muita joukkueita vastaan ole näyttäneet. Suurin ongelma on puolustaminen. Keskeltäkin tullaan läpi tavalla, johon Suomella ei todellakaan ole varaa. Toki kaikki on vasta alussa.

[Josef K.]

Joka tapauksessa Mixu on saanut tehtävän ja poikkeuksellisen pitkän ajan rakentaa joukkuetta, ja hän tekee työtä käskettyä. Ja mies tekee sen 1980-luvun puolessa välissä ja sen jälkeen syntyneiden varaan, eikä vaihtoehtoja edes ole.

Ei ole välttämättä edes relevanttia kysyä, mikä on ensi karsintojen tavoite - "joka peliä lähdetään kuitenkin voittamaan" jne. Joukkueen lienee tarkoitus  kehittyä koko ajan vuosia 2015-16 kohti, eikä minkään jengin rakennustyö ole ikinä koskaan valmis.

[rupsupylly]

Lähinnä toivon että Mixun kauden selvät ongelmat (jokainen vastustajan keskitys on erittäin vaarallinen maalintekopaikka jne) myönnetään ja ymmärretään että esitys hävityissä peleissä ei ollut erittäin hyvä (tasuri ei ihan oikeasti ollut niissä edes kovin lähellä) siitäkin huolimatta että joukkueen esityksessä oli myös joitain yksittäisiä hyviä juttuja. Vastaavasti Moldova voitettiin varmuudella jota ei ole pakkovoittopeleissä juurikaan nähty sitten Mursun aikakauden.

Keskitykset ovat todella vaaran paikkoja, ja tällä joulupuu on rakennettu -taktiikalla niitä tulee etenkin kovempia maita vastaan melko paljon. Eipä ollut Hollannilla vaikeuksia löytää laitapelaajiaan, kun Suomen pakka oli vahvasti keskellä.

Hollanti-matsin kaltainen pelaaminen voisi Suomelle toimiakin, mutta topparien pääpelivarmuus jotain Huntelaaria vastaan ei ole enää Sami-Tihi -tasolla. Joko ne laidat on pelattava tehokkaammin tai toppariparin toinen paikka on täytettävä pääpelin ehdoilla. Moisanderia ei topparin paikalta vie mikään, mutta pariksi pitäisi löytää pääpelikone.

Toinen vaihtoehto todella on, että keskitykset estetään, mutta se levittää pulustuslinjaa ja vaatii keskikentiltä melko vahvaa pulustamista. Ainakin Espanjan tasoinen maata pitkin nopeasti pelaava joukkue löytäisi keskeltä tilaa aivan varmasti.

Mixu tietänee heikot kohdat ihan hyvin. Katsotaan, mitä ratkaisuksi tarjotaan.

[Rikkiviisas]

Toinen vaihtoehto todella on, että keskitykset estetään, mutta se levittää pulustuslinjaa ja vaatii keskikentiltä melko vahvaa pulustamista. Ainakin Espanjan tasoinen maata pitkin nopeasti pelaava joukkue löytäisi keskeltä tilaa aivan varmasti.

Periaatteessahan keskikentän pitäisi auttaa tuplaamaan laidat ja sieltä riittää vielä yksi pelaaja valumaan toppareiden avuksi. Ideanahan pelitavassa on ollut ohjata hyökkäykset laitoihin, koska sieltä harvemmin maaleja tehdään.

Nyt vain pitäisi seuraavaksi tietää, että kun vastustajan peli on ohjattu laitaan niin mitä sitten pitäisi tehdä.

[erno]

Espanjaa vastaan ei tietenkään tartte pohtia miten suomen kärjet pärjäävät pääpelissä 2 metristä Zlatania tai ~190 senttistä Huntelaaria vastaan, kun vastassa on lähinnä 170 senttisiä jätkiä. Espanjaa vastaan voidaan siis nykyselläkin kalustolla ohjata peli keskityksiin, koska pääpalloissa pärjätään todennäkösesti paremmin kuin pallollisessa pelissä keskisektorissa. Voi toki olla että pelinohjaustaito ei oo Suomella ihan riittävää, kun se ei tunnu tällä hetkellä olevan oikein millään maailman maalla, jos siis puhutaan pelaamisesta Espanjaa vastaan. Ranskaa vastaan kai sitten pitäs pelata niin ettei kukaan pääse syöttämään Benzemalle ja siinäkin voi olla omat ongelmansa.

[rupsupylly]

Periaatteessahan keskikentän pitäisi auttaa tuplaamaan laidat ja sieltä riittää vielä yksi pelaaja valumaan toppareiden avuksi. Ideanahan pelitavassa on ollut ohjata hyökkäykset laitoihin, koska sieltä harvemmin maaleja tehdään.

Nyt vain pitäisi seuraavaksi tietää, että kun vastustajan peli on ohjattu laitaan niin mitä sitten pitäisi tehdä.

Juuri näin.

Suomen peli on kesken. Jos siitä ei tule valmista, valmentajaa pitää vaihtaa, mutta tällä hetkellä tyhmäkin näkee, että peli on pahasti kesken. Päävalmentajan työ nykyisellään on tulipalojen sammuttamista, jossa Mixu on onnistunut melko hyvin.

Siltikin se talo on pakko rakentaa, ja ongelmiin on löydettävä kestävät ratkaisut.

[rupsupylly]

Espanjaa vastaan ei tietenkään tartte pohtia miten suomen kärjet pärjäävät pääpelissä 2 metristä Zlatania tai ~190 senttistä Huntelaaria vastaan, kun vastassa on lähinnä 170 senttisiä jätkiä. Espanjaa vastaan voidaan siis nykyselläkin kalustolla ohjata peli keskityksiin, koska pääpalloissa pärjätään todennäkösesti paremmin kuin pallollisessa pelissä keskisektorissa. Voi toki olla että pelinohjaustaito ei oo Suomella ihan riittävää, kun se ei tunnu tällä hetkellä olevan oikein millään maailman maalla, jos siis puhutaan pelaamisesta Espanjaa vastaan. Ranskaa vastaan kai sitten pitäs pelata niin ettei kukaan pääse syöttämään Benzemalle ja siinäkin voi olla omat ongelmansa.

Tarkoitat varmaankin toppareita, vaikka kärjistä puhut.

Pääpelitaito on tarpeen Espanjaakin vastaan, mutta oikeassa olet; keskustan tukkiminen on Espanjaa vastaan sittenkin keskitysten estämistä tärkeämpää.

Mitä Ranskaan tulee, omaankin pelaamiseen pitää voida luottaa.

[Okan Sakset]

Fyysiset ja isokokoiset pohjoiseurooppalaiset joukkueet pärjäävät sekä maajoukkue- että seuratasolla yleensä yllättävän hyvin espanjalaisia ja portugalilaisia joukkueita vastaan. Espanjan maajoukkue on todennäköisesti liian kova vastus, mutta en odottaisi mitään murskajaisia. Jos Suomi ei lähde turhaan höntyilemään vaan tukkii kurinalaisesti keskialueen ja puolustus hoitaa pääpallot - mahdollisuus hyvästä tuloksesta on olemassa.

[Josef K.]

Onhan Espanjallakin oma iso sentterinsä Llorentessa, mutta ei taida del Bosque hirveästi tätä taktista variaatioita hyödyntää. Eiköhän Espanja muutenkin pyöritä ihan normaalisti syöttöpeliään, vaikka Suomi kuinka yrittäisi keskityksiin pakottaa.

[Rikkiviisas]

Onhan Espanjallakin oma iso sentterinsä Llorentessa, mutta ei taida del Bosque hirveästi tätä taktista variaatioita hyödyntää.

Keskityksiin perustuvassa pelitavassa kun tarvitaan kaksi tekijää:
1. Keskitykset boksissa voittamaan pystyvä pelaaja ja
2. laadukkaita keskityksiä ja puolustajan/puolustajat kaksinkamppailussa voittamaan pystyvä pelaaja.

Tämän takia peliä pyritään ohjaamaan laitoihin, koska molemmat tekijät löytyvät hyvin harvalta joukkueelta ja siksi klassinen keskityspallo laidasta on usein vaaraton. Suomelta puuttuvat molemmat tekijät, joten sikäli Suomen viime otteluiden keskityspallot ovat hyvä esimerkki miksi keskityksiä ei pidetä niin vaarallisina. Esimerkiksi sellainen pelaaja kuin Dani Alves keskittelee mitä sattuu kymmeniä kertoja per yksi täydellisesti onnistunut maaliin johtava keskitys.

Espanjalla on toki laitureita ja laidassa pelaavia pelaajia, mutta nämä pyrkivät ennemmän harhauttamaan puolustajan ja pistämään maata pitkin syötön boksiin tai toiseen aaltoon. Toinen vaihtoehto on tietysti leikata laidalta sisään. Molemmista syntyy usein vaarallisempi tilanne kuin perinteisestä keskityksestä.

Sinällään siis pelin ohjaaminen laitoihin toimii, etenkin jos laidassa oleva vastustaja pakotetaan keskittämään. Todennäköisyys sille, että paineen alla annetusta keskityksestä seuraa maali on kuitenkin reilusti pienempi kuin, että keskeltä tulleesta laukauksesta tulee maali.

[Antonio Conte]

Keskityksiin perustuvassa pelitavassa kun tarvitaan kaksi tekijää:
1. Keskitykset boksissa voittamaan pystyvä pelaaja ja
2. laadukkaita keskityksiä ja puolustajan/puolustajat kaksinkamppailussa voittamaan pystyvä pelaaja.

Tämän takia peliä pyritään ohjaamaan laitoihin, koska molemmat tekijät löytyvät hyvin harvalta joukkueelta ja siksi klassinen keskityspallo laidasta on usein vaaraton.

--

Sinällään siis pelin ohjaaminen laitoihin toimii, etenkin jos laidassa oleva vastustaja pakotetaan keskittämään. Todennäköisyys sille, että paineen alla annetusta keskityksestä seuraa maali on kuitenkin reilusti pienempi kuin, että keskeltä tulleesta laukauksesta tulee maali.

Vastajoukkueen hyökkäyksien ohjaaminen vähemmän vaarallisille alueille on toki merkittävä tavoite ohjauspeliä suunniteltaessa. Mielestäni kuitenkin oleellisempi tavoite on pallonriiston todennäköisyyden maksimointi. Lähtökohtaisesti pallon riistäminen vastustajalta on helpompaa sivurajan tuntumassa, kun pallollisen joukkueen käytettävissä oleva tila ja etenemisuunnat on luonnollisesti rajattu. Tämän(kin) vuoksi myös maajoukkueen tulisi mielestäni pallottomana pyrkiä ohjaamaan peliä ja luomaan ylivoima nimenomaan laidoille.

[Ricardo Leite]

Vastajoukkueen hyökkäyksien ohjaaminen vähemmän vaarallisille alueille on toki merkittävä tavoite ohjauspeliä suunniteltaessa. Mielestäni kuitenkin oleellisempi tavoite on pallonriiston todennäköisyyden maksimointi. Lähtökohtaisesti pallon riistäminen vastustajalta on helpompaa sivurajan tuntumassa, kun pallollisen joukkueen käytettävissä oleva tila ja etenemisuunnat on luonnollisesti rajattu. Tämän(kin) vuoksi myös maajoukkueen tulisi mielestäni pallottomana pyrkiä ohjaamaan peliä ja luomaan ylivoima nimenomaan laidoille.

Asiaa. Mutta missä vaiheessa vastustajan peli pitäisi ohjata laitaan? Vastustajan avaus- vai rakentamisvaiheessa? Luulen, että tiedän mitä tarkoitat, mutta ajattelin, että voisit varmuuden vuoksi lukijoille selventää.

[Rikkiviisas]

Lähtökohtaisesti pallon riistäminen vastustajalta on helpompaa sivurajan tuntumassa, kun pallollisen joukkueen käytettävissä oleva tila ja etenemisuunnat on luonnollisesti rajattu. Tämän(kin) vuoksi myös maajoukkueen tulisi mielestäni pallottomana pyrkiä ohjaamaan peliä ja luomaan ylivoima nimenomaan laidoille.

Tämä on tietysti yksi tavoite.
Ongelmahan tässä on se, että ylivoiman muodostamalla on alivoima jossain muualla ja se kostautuu silloin jos palloa ei saada riistettyä tai kun pitäisi käynnistää oma hyökkäys.

Pahin tilannehan syntyy jos kaksinkamppailu laidassa hävitään ylivoimaisena ja vastustaja saa pallon pelattua keskustaan. Taas siis kuulutettaisiin niitä laitapakkeja, jotka pystyvät peittämään vastustajan pelaajan ja pakottamaan tämän joko epätoivoiseen harhautukseen, syöttöön tai keskitykseen.

[Callit]

Ongelmahan tässä on se, että ylivoiman muodostamalla on alivoima jossain muualla ja se kostautuu silloin jos palloa ei saada riistettyä tai kun pitäisi käynnistää oma hyökkäys.

Moderni pelihän perustuu juuri ylivoiman laittamiseen pallolliselle alueelle. Siitä syntyvän alivoiman on silloin oltava mahdollisimman kaukana eli käytännössä laidalla. Pelaajien liikkumisen on oltava sitä tasoa, ettei vastustaja saa pelattua palloa sinne niin nopeasti, ettei keritä ryhmittyä uudelleen. Viime vuoden chämäppärisemissä Manun nopeat, tarkat ja todella kovat puolenvaihdot tekivät Schalken ylivoimaan tähdänneen aluepuolustamisen tyhjäksi. Oli todella huikea esitys Manulta taktisesti, ja tietysti myös teknisesti. En ole nähnyt ihan hirveän montaa Espanjan peliä, joten totean vain, ettei Espanja ole esittänyt vastaavaa. Sen sijaan niillä on tapana jauhaa jauhamistaan kunnes vastustaja jää askeleen ja kaksi jälkeen. Niin tullee käymään myös Suomelle.

Juuri tuon pallon lähelle ryhmittymisen tähden en pidä kovin tärkeänä keskustella joulukuusista ja muista ryhmityksistä. Suomi tulee joka tapauksessa pelaamaan niin, että Espanjan hallitessa palloa (siis 70-80% ajasta) Suomella on viisi miestä keskikentällä. Siinä ei paljon puheet yläoksista auta, kun on pakottava tarve saada jätkät pallon alle.

[Josef K.]

Sen sijaan niillä on tapana jauhaa jauhamistaan kunnes vastustaja jää askeleen ja kaksi jälkeen. Niin tullee käymään myös Suomelle.

Espanjaa vastaan olennaista on tosiaan se, miten pärjätään viimeiset puoli tuntia. Muuten on ihan sama, vaikka olisi pelannut miten hyvin tunnin. Jatkuvan miesylivoiman luomiseen tähtäävä prässi, jos sitä korostetusti pelataan, on toki äärimmäisen kuluttavaa. Ei kannata Espanjaa vastaan väsyttää itseään noin.

[Antonio Conte]

Asiaa. Mutta missä vaiheessa vastustajan peli pitäisi ohjata laitaan? Vastustajan avaus- vai rakentamisvaiheessa? Luulen, että tiedän mitä tarkoitat, mutta ajattelin, että voisit varmuuden vuoksi lukijoille selventää.

Pallo pyritään jo nyt ohjaamaan toppareilta laitapuolustajille - tämä on mielestäni luontevin ja yksinkertaisin tapa. En ymmärrä, miksi peli pitäisi tämän jälkeen esim. ohjata takaisin keskustaan.

[Ricardo Leite]

Öö onko Callit nyt täysin pihalla, vai onko tuossa jotain hauskaa kickiä, mitä en tajunnut? Mistä sitten on syytä keskustella? Eikö peliryhmitys ja sitä kautta puolustuspelisuunnitelma juuri pyri mallintamaan sitä, miten ne miehet saataisiin sinne pallon alle siten, että vastustajan hyökkäykset saataisiin ensin ohjattua alueelle, jossa on mahdollista luoda alueellinen ylivoima, saada aikaan riisto ja lähteä sen jälkeen itse hyökkäyspuuhiin?

[Ricardo Leite]

Pallo pyritään jo nyt ohjaamaan toppareilta laitapuolustajille - tämä on mielestäni luontevin ja yksinkertaisin tapa. En ymmärrä, miksi peli pitäisi tämän jälkeen esim. ohjata takaisin keskustaan.

Ajatuksen tasolla toki siksi, että keskelle voi siten luoda alueellisen ylivoiman ja riiston jälkeen se tarjoaa huomattavasti paremmat lähtökohdat hyökkäyspeliin, koska syöttösektori on laaja ja vastustan ryhmitys on levittäytynyt oman hyökkäyspelivaiheensa aikana ja on siten vielä organisoimattomassa tilassa.

Ymmärrän kuitenkin mitä tarkoitat ja on totta, että oikein pelattuna mahdollisuus pallonriistoon olisi laidassa kenties suurempi. Mutta riiston epäonnistuessa oma valmius puolustaa vaara-aluetta, keskustaa, olisi heikompi ja siten riskin ja hyödyn suhde heittää häränpersettä. Ja riiston onnistuessa vastustajan valmius puolustaa olisi teoriassa parempi ja oma valmiutemme hyökätä teoriassa huonompi.

Kumpaakaan en voi sanoa ehdottomasti oikeaksi tavaksi puolustaa.

edit: Pysyikö joku edes kärryillä kuka tuossa hyökkää ja puolustaa missäkin vaiheessa?

[Callit]

Eikö peliryhmitys ja sitä kautta puolustuspelisuunnitelma juuri pyri mallintamaan sitä, miten ne miehet saataisiin sinne pallon alle siten, että vastustajan hyökkäykset saataisiin ensin ohjattua alueelle, jossa on mahdollista luoda alueellinen ylivoima, saada aikaan riisto ja lähteä sen jälkeen itse hyökkäyspuuhiin?

Huomaat pointtini, kun asetat itsellesi seuraavat kysymykset:
- onko olemassa jokin (realistinen) ryhmitys, jossa ei ole mahdollista luoda alueellista ylivoimaa?
- eikö kaikissa ryhmityksissä pyritä riistoon jne?
- onko olemassa jokin puolustusalue kentällä, jonne ei voi saada ylivoimaa?

En nyt jaksa jauhaa tästä enempää. Olen tehnyt pointtini selväksi. Palaan asiaan sitten, kun on selkeästi osoitettu, että joulukuusi on menestyksekkäämpi peliryhmitys kuin 451/442/ihanmikävaan. Tai päinvastoin. Odotan kyllä Espanja ja Ranskan kohtaamisia vesi kielellä myös taktisen näkökulman takia.