Paatelaisen aikakausi - alustavat tunnelmat?

[Ricardo Leite]

Huomaat pointtini, kun asetat itsellesi seuraavat kysymykset:
- onko olemassa jokin (realistinen) ryhmitys, jossa ei ole mahdollista luoda alueellista ylivoimaa?
- eikö kaikissa ryhmityksissä pyritä riistoon jne?
- onko olemassa jokin puolustusalue kentällä, jonne ei voi saada ylivoimaa?

En nyt jaksa jauhaa tästä enempää. Olen tehnyt pointtini selväksi. Palaan asiaan sitten, kun on selkeästi osoitettu, että joulukuusi on menestyksekkäämpi peliryhmitys kuin 451/442/ihanmikävaan. Tai päinvastoin. Odotan kyllä Espanja ja Ranskan kohtaamisia vesi kielellä myös taktisen näkökulman takia.

Kaikki mahdollistavat alueellisen ylivoiman. Oleellinen kysymys on se, että mikä mahdollistaa sen sellaiseen paikkaan, missä riiston onnistumisen tarjoama hyöty on suurempi kuin sen epäonnistumisen tarjoama riski. Ja edelleen: millaisessa asemassa olet omaa hyökkäyspelaamistasi ajatellen riiston saadessasi. Tiedän kyllä, ettet ole niin pihalla, että mielestäsi olisi yhdentekevää minne se alueellinen ylivoima luodaan ja missä siihen riistoon aktiivisesti pyritään.

Siispä kysyn: minkä pointin oletkaan tehnyt selväksi?

[Callit]

Tiedän kyllä, ettet ole niin pihalla, että mielestäsi olisi yhdentekevää minne se alueellinen ylivoima luodaan ja missä siihen riistoon aktiivisesti pyritään.

Eikö se nyt ole jo päiväkoti-ikäisille selvää, että alueellinen ylivoima luodaan sinne missä pallo on? Kentällä voi toki olla alueita, missä siihen ei pyritä. Esim. keskiviivan yläpuolella jne. Muurisen jengeillä on muuten tapana pelata vanhalla, siis todella ikivanhalla, ajatuksella "vain yksi menee" laiturin kimppuun. En ole koskaan lukenut tai kuullut Antin tai jonkun pelaajan vahvistavan sitä tarkoitukselliseksi taktiikaksi. Olen vain pistänyt asian kauhulla merkille. Ensimmäinen kerta oli Anfieldillä vuonna 2001.

Jos taas kyselet sen perään, että "mistä vastahyökkäyksen olisi hyvä lähteä" tai "missä hyökkääjien on silloin oltava", niin kysymykset eivät ole lainkaan relevantteja. Espanjaa (tai melkein ketä vaan) vastaan riistoista syntyvät tilanteet ovat niin harvassa, että ne otetaan vastaan ihan millä alueella vaan. Silloin olennaista on se, että varsinkin pallon yläpuolella olevat ja sinne ehtivät pelaajat liikkuvat aktiivisesti, nopeasti ja järkevästi. Hyvä esimerkki siitä kuinka riistot voivat tapahtua missä vaan, on veskarin työskentely. Saksan voittaessa Turkin 3-1, kaksi maaleista syntyi Neuerin riistämistä palloista, jotka se toimitti pikapikaa hyökkääjille. Ei ollut kovinkaan olennaista, olivatko kaverit jollain etukäteen mietityllä sektorilla. Pääasia oli, että olivat ylhäällä, liikkuivat kovaa ja osasivat ottaa pallon haltuun.

Siispä kysyn: minkä pointin oletkaan tehnyt selväksi?

Sen, että on täysin yhdentekevää pelaako Suomi joulukuusella (yksi versio 433:sta), 451:llä vai 442:lla.

[Ricardo Leite]

Eikö se nyt ole jo päiväkoti-ikäisille selvää, että alueellinen ylivoima luodaan sinne missä pallo on? Kentällä voi toki olla alueita, missä siihen ei pyritä. Esim. keskiviivan yläpuolella jne. Muurisen jengeillä on muuten tapana pelata vanhalla, siis todella ikivanhalla, ajatuksella "vain yksi menee" laiturin kimppuun.

Eli ei luoda sinne, missä pallo on kuten itsekin heti toisessa virkkeessä korjasit. Vaan ohjataan pallo sinne, minne se on mahdollista saada luotua.

Jos taas kyselet sen perään, että "mistä vastahyökkäyksen olisi hyvä lähteä" tai "missä hyökkääjien on silloin oltava", niin kysymykset eivät ole lainkaan relevantteja. Espanjaa (tai melkein ketä vaan) vastaan riistoista syntyvät tilanteet ovat niin harvassa, että ne otetaan vastaan ihan millä alueella vaan. Silloin olennaista on se, että varsinkin pallon yläpuolella olevat ja sinne ehtivät pelaajat liikkuvat aktiivisesti, nopeasti ja järkevästi.

Avatkoon vaikka koera tämän seuraavan kerran, mutta sanon nyt vielä, että nuo asiat nimen omaan ovat relevantteja. Ja taas suosikkiesimerkkiäsi Espanjaa vastaan ei riistoja "oteta vastaan". Ilmaisia kun sieltä ei tule. Riisto on mahdollista vain, jos jokainen tietää miten siihen otollinen tilanne ja kenttäasema luodaan. Ja anteeksi vain: se, että sanotaan, että pallon yläpuolella olevien pelaajien tulee liikkua aktiivisesti, nopeasti ja järkevästi on melkoinen ilmaisu. Jos siis ryhmityksellä ei ole merkitystä. Koska ryhmitys hyvin pitkälti määrää sen kenellä sinne on mahdollisuus ehtiä.

Alkaa vahe usko loppua.

[Josef K.]

Pelaajatyyppianalyysi kertoo usein joukkueesta enemmän kuin numerosarjat. Joulukuusen erottaa muista muodostelmista se, että pakit ovat ainoat varsinaiset laitapelaajat, minkä voi tietysti ihan yhtä hyvin lukea Suomen kokoonpanolistasta.

Ei ryhmitys ihan merkitysetön asia kuitenkaan ole, vaikkei mikään formaatti varsinaisesti ole toista parempi. 4-5-1/4-3-3-variaatiot ovat 4-4-2:a suositumpia, eivät numeroiden takia, vaan siksi, että siinä on yksi pelaaja enemmän keskikentällä, mikä auttaa sekä pallonhallintaan että sumputtamiseen perustuvia pelityylejä.

[Sportacus]

Pelaajatyyppianalyysi kertoo usein joukkueesta enemmän kuin numerosarjat. Joulukuusen erottaa muista muodostelmista se, että pakit ovat ainoat varsinaiset laitapelaajat, minkä voi tietysti ihan yhtä hyvin lukea Suomen kokoonpanolistasta.

Yhtä lailla myös 4-3-1-2 tai vaikka 4-4-2 timantti on vastaavia muodostelmia, laitapakit on ainoat varsinaiset laitapelaajat.

Mutta eikö nuo kymppipaikan pelaajat ainakin jossain pelissä pelanneet puolustussuuntaan aika laidassakin ja myös ajoittain melko alhaalla? Ei se 4-3-2-1 pakota kymppipaikan pelaajia keskelle.

[Callit]

Mutta eikö nuo kymppipaikan pelaajat ainakin jossain pelissä pelanneet puolustussuuntaan aika laidassakin ja myös ajoittain melko alhaalla? Ei se 4-3-2-1 pakota kymppipaikan pelaajia keskelle.

Kuten siinä Tanska-pelin alun tilastoinnissa totesin, vastustajan pitäessä laidalla palloa niitten kimpussa oli joku kymppipelaajista tai sitten joku keskikentän alemmasta kolmikosta. Se kai nyt on joka tapauksessa selvää kaikille, että Espanjan/Ranskan pitäessä palloa laidalla siellä on oltava vähintään kaksi miestä koko ajan kimpussa. Kolmas on ainakin hyvin lähellä. Jos joku luulee, että voimme pelata ko. maita vasttan siten, että vastustaja ohjataan ensin laitaan (koska siellä ei tehdä maaleja), ja sitten jätetään kolme miestä pallon yläpuolelle, jotta vastaisku olisi mahdollisimman tappava, niin ei muuta kuin hyvää yötä. Se nyt vaan ei yksinkertaisesti onnistu. Ei kai kukaan noin ole ajatellutkaan, eihän?

[Ricardo Leite]

Kuten siinä Tanska-pelin alun tilastoinnissa totesin, vastustajan pitäessä laidalla palloa niitten kimpussa oli joku kymppipelaajista tai sitten joku keskikentän alemmasta kolmikosta. Se kai nyt on joka tapauksessa selvää kaikille, että Espanjan/Ranskan pitäessä palloa laidalla siellä on oltava vähintään kaksi miestä koko ajan kimpussa. Kolmas on ainakin hyvin lähellä. Jos joku luulee, että voimme pelata ko. maita vasttan siten, että vastustaja ohjataan ensin laitaan (koska siellä ei tehdä maaleja), ja sitten jätetään kolme miestä pallon yläpuolelle, jotta vastaisku olisi mahdollisimman tappava, niin ei muuta kuin hyvää yötä. Se nyt vaan ei yksinkertaisesti onnistu. Ei kai kukaan noin ole ajatellutkaan, eihän?

Pitää palloa laidassa? Missä kohtaa laidassa ja millaisessa tilanteessa?

Luulisin, että kukaan ei ole mainitsemaasi skenaarioon erehtynyt uskomaan, koska luulen, että puhut nyt rakentamis- tai murtautumisvaiheesta. Antonio Conten ja Rickyn edellisessä lyhyessä viestienvaihdossa puhuttiin ainakin pallon ohjaamisesta laitapuolustajalle vastustajan avauspelivaiheessa. Siellä ei ole pakko vielä prässätä. Eikä ehkä järkevääkään, etenkin jos käytetään esimerkkinä taas vaikkapa mainittua Espanjaa.

Taas on turha puhua siitä kuinka monta miestä on pallon alapuolella. Oleellista nimittäin ei ole kuinka monta miestä on pallon alapuolella, vaan oleellista on se kuinka suuri miesylivoima siellä on. Siksi ensin täytyy määrittää tilanne pelitilanne, mistä puhutaan. Siksi tätä on niin turhauttavaa purkaa kirjallisesti.

[Stig Tøfting]

Samaa mieltä Callitin kanssa. Kaikki jätkät vaan järkyttävää munaravia pallolliseen kiinni ja otetaan pallo pois. Sit meidän pallottomat pelaajat liikkuu sillai fiksusti ja pallollinen pelaaja syöttää vapaa pelaajan maalintekoon. Se on yks ja sama missä paikoilla ne jätkät on lähetyksen alussa näytettävissä grafiikoissa.

[Callit]

Pitää palloa laidassa? Missä kohtaa laidassa ja millaisessa tilanteessa?

Tarkoitin tietysti meidän puoliskolla pidettävää palloa.

Antonio Conten ja Rickyn edellisessä lyhyessä viestienvaihdossa puhuttiin ainakin pallon ohjaamisesta laitapuolustajalle vastustajan avauspelivaiheessa. Siellä ei ole pakko vielä prässätä. Eikä ehkä järkevääkään, etenkin jos käytetään esimerkkinä taas vaikkapa mainittua Espanjaa.

Hivenen turha aihe kaikin tavoin, koska Espanjaa tai mitään muutakaan maata ei kauheasti tarvitse "ohjata" laitapakille, koska kaikki modernit jengit pistävät pallon useimmin juuri ko. kaverille. Jos pallo pysyy siellä niin hyvä, mutta nuilla peijooneilla kun on tapana pistellä sitä ylöspäin. Vastustajan laitapakkia ei aina painosteta, mutta hyvän pelisilmän ja uhrautuvan luonteen omaavat ylemmät pelaajat huolehtivat siitä, ettei kaverilla ole hehtaaria tilaa edessä ja takana. Siis ahdistellaan tarvittaessa. Myös keskushyökkääjän on käytävä näihin talkoisiin, kun tarve vaatii.

Taas on turha puhua siitä kuinka monta miestä on pallon alapuolella.

Kyllä se tulee olemaan lohkon kahta parasta vastaan aivan hemmetin tärkeä asia. En ole Roy Hodgson, enkä edes fanita sitä sen ihmeemmin.

Oleellista nimittäin ei ole kuinka monta miestä on pallon alapuolella, vaan oleellista on se kuinka suuri miesylivoima siellä on. Siksi ensin täytyy määrittää tilanne pelitilanne, mistä puhutaan.

Kuten hyvin tiedät, suurin osa Espanja-pelistä tullaan viettämään niin, että Espanja pitää palloa käyttäen sitä ees sun taas käytännössä koko kentän alueella. Silloin ainakin minä hengitän edes joten kuten rauhallisesti vain, jos pallon alla on mahdollisimman monta miestä.

[Ricardo Leite]

Ok selvensi hieman ja palautti uskoa...

Tarkoitin tietysti meidän puoliskolla pidettävää palloa.

Tässäkin olisi vielä pirun oleellista kuinka lähellä meidän maaliviivaa, onko pallo laitapuolustajalla vai kenellä, onko vastustajalla laidassa pallon yläpuolella vielä pelaajia ja miten lähimmät vastustan pelaajat ovat muuten sijoittuneet. Jalkapallossa on kuitenkin se ongelma, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kliininen "ball oriented defense"-teoria on valitettavasti käytännössä melkoista utopiaa. Mutta luulen ymmärtäneeni joten kuten.

Tarkoitin tietysti meidän puoliskolla pidettävää palloa. Hivenen turha aihe kaikin tavoin, koska Espanjaa tai mitään muutakaan maata ei kauheasti tarvitse "ohjata" laitapakille, koska kaikki modernit jengit pistävät pallon useimmin juuri ko. kaverille.

Noo tässä tullaan taas siihen aiheeseen, että toinen (ymmärtääkseni sinä) puhuu enemmän käytännöstä, kun taas toinen (ymmärtääkseni minä) sotkeutuu turhan teoreettiselle linjalle. Ne pelaavat sen sinne useimmin, koska miehittämällä keskustan me jätämme välittömästi vaarattomimmat pelaajat, laitapuolustajat, vapaiksi. Minne luulet, että ne pelaisivat pallot, jos ottaisimme pois syötöt laitapuolustajille ja tinkisimme siten keskustan tiiviydestä. Se on ohjaamista, vaikkakin niin loogista ja itsestäänselvää, ettei sitä sellaiseksi edes tahdo tulkita. Myönnän takertuvani turhuuksiin tai lähes turhuuksiin.

Tarkoitin tietysti meidän puoliskolla pidettävää palloa. Hivenen turha aihe kaikin tavoin, koska Espanjaa tai mitään muutakaan maata ei kauheasti tarvitse "ohjata" laitapakille, koska kaikki modernit jengit pistävät pallon useimmin juuri ko. kaverille. Jos pallo pysyy siellä niin hyvä, mutta nuilla peijooneilla kun on tapana pistellä sitä ylöspäin. Vastustajan laitapakkia ei aina painosteta, mutta hyvän pelisilmän ja uhrautuvan luonteen omaavat ylemmät pelaajat huolehtivat siitä, ettei kaverilla ole hehtaaria tilaa edessä ja takana. Siis ahdistellaan tarvittaessa. Myös keskushyökkääjän on käytävä näihin talkoisiin, kun tarve vaatii.

Ilman muuta. Mutta aktiivinen riistoon pyrkiminen ja, noh, termi on huono, mutta kuvailemasi "valeprässi" ovat kuitenkin vielä eri asioita.

Kyllä se tulee olemaan lohkon kahta parasta vastaan aivan hemmetin tärkeä asia.  

Juu kun jätän teoriapaskan pois ja alennun puhumaan käytännössä ottelussa todennäköisesti vallitsevista olosuhteista, niin kyllä. Ehkä tämä riittää tästä.

Järjestelmien mahdollisuuksista tosin tämä nyrkkisääntö: 4-4-2 on leimallisesti 1 vs. 1 -tilanteisiin molemmissa päissä altistava järjestelmä kun se viedään käytäntöön. Mikäli käytettävissänne on kaksi hyvää hyökkääjää ja mielestäsi vastustajaasi parempi materiaali 1 vs. 1 -pelaamisessa, käyttäkää sitä. Mikäli molemmat ehdoista eivät täyty, kannattaa harkita vakavasti jotain muuta ryhmitystä.

[Joey]

Yhtä lailla myös 4-3-1-2 tai vaikka 4-4-2 timantti

Onko näissä ryhmityksissä muuten jotain muutakin eroa kuin nimi? Itse olen mieltänyt nuo samaksi formaatiksi.

[erno]

Onko näissä ryhmityksissä muuten jotain muutakin eroa kuin nimi? Itse olen mieltänyt nuo samaksi formaatiksi.

FM:ssä 4-4-2 dimangin alempi keskimmäinen jätkä pelaa käytännössä topparina ja tossa 4-3-1-2:ssa tuo alempi kolmikko pelaa linjassa.

[Sportacus]

Kai siinä periaatteessa on vähän eroa, mutta tietysti riippuu miten ne yksittäiset pelaajat siellä kentällä liikkuvat missäkin tilanteessa. Suuntaa-antaviahan nämä numeroin ilmaistavat muodostelmat aina on, mutta kyllä minäkin miellän tuon timantin niin, että se alin keskikenttäpelaaja pelaa alempana. Jos Suomen tämänhetkistä pelitapaa miettii, niin tuohon 4-3-1-2:een vaihtaminen olisi kohtuullisen pieni muutos, ainoastaan hyökkäyspelaajien muodostelma muuttuu. Tokihan se jonkinlainen ero näkyisi sitten sekä hyökätessä että puolustaessa.

[Ricardo Leite]

4-3-1-2 on 4-4-2 timantin puolustusmuodostelma ja sen esitystapa numerosarjalla. Kun puhutaan 4-4-2 timantista, puhutaan hyökkäysryhmityksestä ja 4-3-1-2 on sen virallinen esitystapa ja silloin puhutaan jo oikeastaan puolustusmuodostelmasta.

Kas, kiva bubismi.

[rupsupylly]

Kivoja numerosarjoja.

Mutta niillä Suomi ei voita pelin peliä. Josko päästäisiin takaisin topicciin? Nykymaju antaa paljon saumaa keskityksille, ja pulustuksen keskustan kyky hoitaa nuo kesot on jännäkakkaa.

Todellakin (Rikkiviisas) jalalla vetopaikkoihin tulo on kahta vaarallisempaa, mutta pääpallotkin on hoidettava, ainakin, jos niitä annetaan niin paljon kuin nyt näyttää.

Topparipariksi Pepe-Puyol, niin ongelma poistuu.

[Callit]

Kivoja numerosarjoja.

Mutta niillä Suomi ei voita pelin peliä.

Sama. Tai siis toi oli sama ku mun, vai?

Josko päästäisiin takaisin topicciin?

Elä nyt viitsi. Tosiasiassa em. vilkas täktiikkakeskustelu liittyy täysin töpiciin, ja keskustelu on sitä paitsi käyty hyvässä ja jopa sivistyneessä hengessä, mistä kiitos kaikille. Lisää tällaista.

[rupsupylly]

Sama. Tai siis toi oli sama ku mun, vai?

Vähän sinnepäin. Sanot ettei formulla ole väliä. On sillä. Mutta lopulta kyse on kuitenkin juoksemisesta, tilan täyttämisestä ja oikea-aikaisesta liikkeestä. Ja siinä olet oikeassa.

[Ricardo Leite]

Vähän sinnepäin. Sanot ettei formulla ole väliä. On sillä. Mutta lopulta kyse on kuitenkin juoksemisesta, tilan täyttämisestä ja oikea-aikaisesta liikkeestä. Ja siinä olet oikeassa.

No ei tehdä siitä noinkaan vaikeaa. Lopulta kyse on vain siitä kumpi tekee enemmän maaleja.

Nyt kun keksimme viimein tavan voittaa kaikki jalkapallo-ottelut. Nyt voimme lopettaa jalkapallosta keskustelemisen ja keskittyä koksuun ja huoriin.

[Callit]

No ei tehdä siitä noinkaan vaikeaa. Lopulta kyse on vain siitä kumpi tekee enemmän maaleja.

Nyt kun keksimme viimein tavan voittaa kaikki jalkapallo-ottelut.

Eläs nyt, tosiasiassahan asiat ovat yksinkertaisia, mutta silti monilta hämärän peitossa. Tuosta juoksemisesta vielä sen verran, että sen osaltahan aivan helvetin monilla futisihmisillä on edelleen se vanhentunut moodi päällä, jonka mukaan futiksessa on typerää juosta. Joku valopää nyt varmasti meinaa vittuilla, että "ei pidä juosta munaravia/kuinpäättömätkanat". Itselleni herää silloin kysymys, että onko sitten olemassa jotain, mitä kannattaa tehdä typerästi eli huonosti.

Itse muistan hemmetin hyvin, kun olin alkuaikoja valkkuna, ja kysyin pelaajilta - yleensä pienissä ryhmissä tai kaksin - mitkä kaksi asiaa ratkaisee voittajan, siis jos ei voi laskea tulostaululta maaleja. Muistaakseni kukaan ei tiennyt oikeata vastausta, jonka olin itse onkinut Seppo Luhtasen hienosta kirjasta. Kysehän oli tietysti laukausten määrästä ja kaksinkamppailuista. Tietääkseni viime vuosina syöttöprosentti on noussut myös yhdeksi tärkeäksi menestyksen kanssa korreloivaksi tekijäksi. Joskus 90-luvun puolivälissä asia ei ollut yhtä tärkeä, mikä kertoo tietysti pelin kehittymisestä.

Juoksumääristä muistuu ensimmäinen valmennuskirjani, jossa viitattiin jossain HSV-Inter pelissä 80-luvulla mitattuihin juoksumääriin. Pitänee kaivaa ko. kirja esiin tarkempia lukuja varten, mutta jollen ihan väärin muista, niin juoksumäärät olivat järestään alle 10 kilometriä, taisi suurin osa olla alle 9. Eli siltä osin voi todeta, että nykyisin juostaan aivan helvetin paljon enemmän.

Nyt voimme lopettaa jalkapallosta keskustelemisen ja keskittyä koksuun ja huoriin.

Nyt mää tajusin, Ricardo Leite = Christoph Daum. Ilmankos on asiantuntijapiiriainesta.

[Ricardo Leite]

No joo joo itse pidän vain jalkapallokentällä juoksemista, taistelemista ja kaksinkamppailujen voittamisen (tai kuten tarkoitus olisi, niiden välttämisen) tärkeyttä niin ilmiselvinä itsestäänselvyyksinä, ettei niistä välittäisi edes suuremmin puhua. Yhteinen, kaikkien sisäistämä pelitapa, jota täällä nyt on hiukan rumasti välillä numerosarjoihin alistamalla kuvattu, on kuitenkin se ohjenuora, millä kaikki joukkueen pelaajat saataisiin juoksemaan ja taistelemaan vielä yhteisen ajatuksen mukaan ja yhteiseen laariin.

Laiminlyödäänpä noista kumpaa tahansa, varmistetaan ainoastaan se, että vastustaja joka ei nykypäivänä takuulla laiminlyö kumpaakaan, voittaa sinut kymmenen kertaa kymmenestä.

Muistaakseni kukaan ei tiennyt oikeata vastausta, jonka olin itse onkinut Seppo Luhtasen hienosta kirjasta. Kysehän oli tietysti laukausten määrästä ja kaksinkamppailuista.

Hieman eri. Sanoisin, että modernissa huippufutiksessa kaksinkamppailujen voittamista oleellisempaa on se kumpi kykenee paremmin välttämään ne, siis luomalla alueellisen ylivoiman ja sen luomisen eri järjestelmät tai paremmin pelitavat mahdollistavat eri tavalla ja eri kenttäasemissa ja se, jos mikä, on oleellista miten siinä onnistutaan.

Olethan nyt varma, ettet puhu Pekka Luhtasesta ja sotkeudu siihen, että Pekan kirjojen johtopäätökset kirjoittettiin aikana, jolloin nojattiin siihen ajatukseen, että jalkapallossa puolustamisen peruspilari on miesvartiointi ja Luhtasen johtopäätös kaksinkamppailusta siten ylikorostunut nykyjalkapallon kontekstissa?

edit: Todellisuudessa en siis väheksy kaksinkamppailujen merkitystä.

[Callit]

edit: Todellisuudessa en siis väheksy kaksinkamppailujen merkitystä.

Sorry, Pekkahan se tosiaan taitaa olla. Ei asiaa voi tosiaan väheksyä. Bundesliigan koko kauden tilastoja joskus katsellessa pisti silmään, kuinka 34 pelin jälkeen jengien järjestys korreloi voimakkaasti menestyksen kanssa. Ja vaihteluväli on silloin niinkin pieni kuin 48-52. Toki olen havainnut, että nykyisin on olemassa jengejä, jotka korvaavat asiassa määrän laadulla, eli pärjäävät, vaikka prosentti olisikin vähän alle 50, koska määrä on niin suuri.

Tuosta kaksinkamppailujen välttämisestä sanoisin, että pallollisen jengin on hyvä niitä  enimmäkseen välttää, kun taas pallottoman pitää sinnikkäästi niihin haastaa. Muistan ikuisesti yhden tilanteen noin kymmenen vuoden takaa. Kohtasimme meitä taulukon mukaan huonomman jengin, jolla oli pelintekijänä hyvinkin pönäkkä afrikkalainen, jonka taitotaso oli liigakelpoinen. Tämä hiukkaakaan liioittelematta, sen verta monen liigapelaajan kanssa on tullut pelattua. Kaveri sai pallon keskiympyrässä, ja samassa meidän pelaaja syöksyi liukuun sitä kohti. Kaveri kääntyi elegantisti kuin Kiira Korpi ja etsi syöttösuuntaa, kun noin kymmenyksen maassa maannut janarimme uudestaan syöksyi sitä kohti. Sama elegantti käännös tuotti taas tuloksen, ja meidän janari näytti E-junnulta. Vaan mitäpä tekikään pönäkkä taituri? Pisti pallon omalle keskuspakille rankkarialueen kaarelle. Tuloksena siis kaksi hävittyä 2-kamppailua meille, mutta vastustajan peli palasi lähtöruutuun. (Voitimme matsin 4-1)

[Tresor]

Paljon hyvää tutkailua pallonriistosta ja sen jälkeisestä hyökkäämisestä. Vähän askarruttaa kuitenkin kielteisempi skenaario, eli että Suomen pallonriiston jälkeen hyökkääjä ei olekaan Suomi vaan se Espanja...

Ennustan, että Suomi pelaa kaksi periaatteessa hyvää peliä Espanjaa vastaan, mutta takkiin tulee ja omiin menee 4-5 maalia, joista enemmistö 5 - 10 sekuntia sen jälkeen, kun Suomi on saanut Espanjan myllyn katkaistua omalla puolustualueellaan.. ja menettänyt pallon heti katkon jälkeen. Espanjahan pyrkii iskemään kiinni heti pallolliseen noissa tilanteissa, enkä ole vakuuttunut, että Sparv, Perpa, Kappe ja  Väykkä ehtivät saada palloa eteenpäin riiston jälkeen ennen kuin syöttösuunnat on tukossa ja punapaidat ympärillä. Roma ja ehkä Ring voivat pärjätä paremmin, mutta jo Tanskaa vastaan nähtiin, että Roman peliin osallistumista voidaa rajoittaa.

Eli kuvitellaan tilanne, jossa Espanja hieroo lyhytsyötöin laidalta laidalle keskialueella siinä 25 - 45 m Suomen maalista, ja sitten prässin ansiosta Sparv pääsee lähellä vasenta sivurajaa katkaisemaan. Miten toimia?

A) Roiskaista saman tien kohti vastaustajan kulmalippua, jottei palloa menetetä. Toivotaan, että saadaan hyökkäys aikaiseksi tai edes paine kauemmas omalta maalilta. Kaksi ylimmistä pelaajista lähtee pallon suuntaan hyökkäystoiveissa.
B) Kuten tähänkin asti, eli jos ei vieressä ole vapaata (kuten ei todnäk ole), reippaasti palloa alas maalivahdille asti, joka tuttuun tapaan Romalle, joka kääntyilee pallon kanssa aikansa ja löytää ehkä syöttötilaa ylöspäin. Joukkueen hyökkäävä liike tapahtuu samanaikaisesti kuten syksyn aikana nähtiin.
C) Tim yrittää itse löytää syöttötilan ja kierrättää pallo lyhytsyötöin paineettomammalle alueelle. Sieltä yritetään sitten jonkinlaista nopeaa hyökkäystä mahdollisesti laitaan tukeutuen.
D) Muu, mikä?

Vaihtoehdot tietysti karkeita prototyyppejä, mutta alkutilanne on reaaliteetti. Ja se, että toimintavaihtoehdot ovat melko niukat ja nuivat.

[Callit]

A) Roiskaista saman tien kohti vastaustajan kulmalippua, jottei palloa menetetä. Toivotaan, että saadaan hyökkäys aikaiseksi tai edes paine kauemmas omalta maalilta. Kaksi ylimmistä pelaajista lähtee pallon suuntaan hyökkäystoiveissa.
B) Kuten tähänkin asti, eli jos ei vieressä ole vapaata (kuten ei todnäk ole), reippaasti palloa alas maalivahdille asti, joka tuttuun tapaan Romalle, joka kääntyilee pallon kanssa aikansa ja löytää ehkä syöttötilaa ylöspäin. Joukkueen hyökkäävä liike tapahtuu samanaikaisesti kuten syksyn aikana nähtiin.
C) Tim yrittää itse löytää syöttötilan ja kierrättää pallo lyhytsyötöin paineettomammalle alueelle. Sieltä yritetään sitten jonkinlaista nopeaa hyökkäystä mahdollisesti laitaan tukeutuen.
D) Muu, mikä?

A) = yritetään parhaan mukaan saada pallo nopeasti hyökkääjälle, joka käyttää hyväkseen erinomaista suomalaista pelikaveriaan ja vastustajan herpaantumista ja edes hivenen väärää sijoittumista.
B) = toi vitun iänikuinen Romanilla käyttäminen ei tule onnistumaan ennen kuin tilanne on 3-0 kaatuileville rantamanoloille. Ja kovin alhaalla se ei voi ruveta lantiotaan pyörittämään, koska riski pallon menetyksestä on suuri. Melkeinpä OT:nä totean, että olen jo pitkään halunnut nähdä Romanin oikeita pelejä, jossa sillä ei oo jotain helskutin tähtistatusta ja toisaalta vastustajat, jotka on koko ajan kiinni.
C) ei onnistu normaalitasolla pelaavaa Espanjaa vastaan. Tanska-pelin yksi synkimpiä havaintoja oli nimenomaan se, että me emme kertakaikkiaan pysty pallottelemaan keskialueella ja sieltä ylöspäin. Kolmas, viimeistään neljäs syöttö menee joko suoraan vastustajalle tai kaksinkamppailuun, jossa vastustaja saa häiritsevän tökkäisyn palloon.
D) Sas se, sano satakuntalainen.

[fingerström]

D) Muu, mikä?

Vaihtoehdot tietysti karkeita prototyyppejä, mutta alkutilanne on reaaliteetti. Ja se, että toimintavaihtoehdot ovat melko niukat ja nuivat.

(d) Sparv ei ole sitä katkoa tekemässä vaan Hetemaj, joka toki pystyy hiukan aikaa nojaamaan ja ehkä jopa kääntymään ja lähtemään itse. Ensisijaisesti kuitenkin jonkun pitäisi tulla jeesaan ja eikös se joku olisi Raitala. Sen jälkeen...ehkä jopa Hetemajlle takaisin. Nopeus riittäisi.

Vaihtoehto (b) ei toimi ja vaihtoehto (a) tarkoittaisi sitä, että noin kolmentoista sekunnin päästä pallo olisi toppareiden välissä ja Espanja tekemässä maalia.

Vaihtoehdot eivät ole monet ja munkin kuvailu on karkeata yleistystä. Joka tapauksessa, ei Espanjaa voiteta olemalla passiivinen ja tuskinpa edes aktiivinen. Siksi mieluummin aktiivisesti, koska siinä nyt lähtökohtaisesti voisi olla joku siemen.

[Viinioksa]

Vaihtoehdot eivät ole monet ja munkin kuvailu on karkeata yleistystä. Joka tapauksessa, ei Espanjaa voiteta olemalla passiivinen

P-Irlanti ja Sveitsi kaatoivat siis Espanjan aktiivisella pelillä?

Espanjan voittaminen on epätodennäköistä, mutta mahdollista se on, kunhan pelataan täysin opportunistisesti tyylipisteistä piittaamatta. Espanjan mystifiointi ja kirveen heittäminen kaivoon on naurettavaa.