Paatelaisen aikakausi - alustavat tunnelmat?

[erno]

Nyt on varmaan oikea aika ruveta puhumaan Itävalta pelin ajoituksen paskuudesta. Käytännössä kaikki maajoukkueleirille osallistuneet pelaajat jäivät viikonlopun sarjapeleissä nollille tai lähes nollille peliaikaa tarkasteltaessa. Kannattaako ottaa pikaleiri ma/ti-to/pe jos jätkät pelaa la/su ja seuraavat pelit on pe/la/su? Suomelle on kuitenkin ihan vitusti enemmän hyötyä siitä että jätkät pääsee pelaamaan seurajoukkueessa kuin siitä että pidetään parin päivän intensiivileiri midseasonilla.

Paljon pelaavien suomalaispelaajien valmentajista Gert-Jan ehti jo avautumaan ihan avoimesti leirin aikataulutuksesta ja siitä että vedettiin nk doubble sessioneita muutenkin tiukassa tilanteessa.

[Pussikalja]

Jännä, että Afrikan pojat tupsahteli seurajoukkueissa suoraan avaukseen sitä mukaa, kun turnauksesta tippuivat. Jos on paikkansa vakuuttanut, niin Ke peli ei kyllä La peliaikaa vie, jos loukkantumista ei ole tapahtunut.

[erno]

Jännä, että Afrikan pojat tupsahteli seurajoukkueissa suoraan avaukseen sitä mukaa, kun turnauksesta tippuivat. Jos on paikkansa vakuuttanut, niin Ke peli ei kyllä La peliaikaa vie, jos loukkantumista ei ole tapahtunut.

Ei muuten koske lainkaan kaikkia Afrikan pelaajia, vaan kyllä siellä monet ihan kovatkin jätkät tuli penkin kautta mukaan. Totta kai tilanne on myös niin että mitä suurempi starba, niin sitä suurempi starba mutta jos puhutaan jätkistä jotka kisaa viikottain pelipaikasta, niin sillä että missaa to ja ilmeisesti joissain tapauksissa jopa pe valmistavat treenit voi olla aika iso vaikutus siihen pääseekö la kentälle. Lisäksi afrikan mestaruusturnaus ja harkkahöntsä painivat vähän eri kategoriassa.

Mutta joo, monen asian summaa nämä ovat. Moisanderin valmentaja kritisoi eniten tuossa haastattelussa sitä että Suomi treenasi kahdesti päivässä ainakin maanantaina ja tiistaina. Tarkka lainaus tuossa on se että "haittaa seurajoukkuetta".

[SirLoser]

Pitänee lauantai-illan tunnelmissa nyt vaikka tähän keskusteluun postata huvittuneisuuteni hyvin arvostamani nimimerkki Papinin valaistumiseen suomalaisen jalkapallon todellisuuden suhteen. Painin itsekin joka päivä samojen asioiden kanssa ja kerron vinkin, ota olut - se helpottaa.

[Callit]

Pitänee lauantai-illan tunnelmissa nyt vaikka tähän keskusteluun postata huvittuneisuuteni hyvin arvostamani nimimerkki Papinin valaistumiseen suomalaisen jalkapallon todellisuuden suhteen. Painin itsekin joka päivä samojen asioiden kanssa ja kerron vinkin, ota olut - se helpottaa.

Pohdin juuri mielessäni, kehtaanko kysyä, miten ne viime syksyiset "iloinen uusi peli-ilme" puhujat nyt asiaan suhtautuu. En todellakaan ole provoamassa, vaan ihan vilpittömästi ihmettelen, oliko silloin äänessä eri kirjoittajat, vai muuttiko yksi huono Itävalta-peli ajatukset?

[erno]

Ainahan maajengi ja maajengin pelaajat ovat olleet tasan yhtä hyviä tai huonoja kuin edellinen peli maajoukkueessa.

[HÄI]

Joonas Kolkan yliarvostus on väitteistäsi naurettavin. Tuohan on yksi forkankin aliarvostetuimpia pelaajia, kaksi Hollanin mestaruutta ja monta sataa ottelua Eredivisiessä. Vuodesta toiseen avauksen miehiä liigassa, jossa muutama nykymaajoukkueen pelaaja on käynyt kokeilemassa ja jättänyt läpimurtonsa siellä sikseen.

Niin, kyllähän se Kolkan vaino mediassa ja foorumeilla meni "vähän liian pitkälle".

[Savon keisari]

Kolkka myös voitti Spede Pasasen naruhypyssä Speden Spelit -ohjelmassa ja taisi tehdä jopa uuden ohjelman ennätyksen. Samassa jaksossa ollut Sami Hyypiä oli paljon kömpelömpi ja hävisi Spedellekin.

[g.neville]

Nikkeen liittyen: http://www.voetbalkrant.com/nl/nieuws/lees/2012-03-02/verbeek-az-over-oefeninterlands-dit-pikken-we-toch-niet-langer

Eli Gertjan Verbeek ei ollut kovinkaan tyytyväinen että Suomi treenasi ennen maaottelua maanantaina ja tiistaina kaksi kertaa päivässä. Tekee kuulema vain hallaa seurajoukkueille.

Selailin Moisanderin topicia ja silmään tarttui tälläinen. Kuullostaa aika oudolta että suomi olisi reenannut neljä kertaa kahdessa päivässä ennen peliä. En tiedä reenien sisällöstä, mutta vaikuttaa helvetin raskalta rupeamalta , kun ottaa huomion matkustuksen ja edellisen viikonlopun pelin.

[Callit]

Selailin Moisanderin topicia ja silmään tarttui tälläinen. Kuullostaa aika oudolta että suomi olisi reenannut neljä kertaa kahdessa päivässä ennen peliä.

Muistelen, että tälle oli joku lähdekin. Ajtuksena oli (kai) ajaa pelitapaa sisään oikein raskaalla kädellä. Toivottavasti ei onnistunut. Tarkoitan, että jos nähty esitys oli opeteltu, niin Mixun arvostus laskee aika rajusti.

[Savon keisari]

Pitäisi vaan pelaajien ja etenkin heidän valmentajiensa olla tyytyväisiä että ottavan kaiken ilon ja hyödyn irti näistä vähäisistä hetkistä Mixun kaltaisen valmentajagurun ja visionäärin kanssa. Niin harvoin pääsee tuollaisen huippuosaajan oppiin.

[rupsupylly]

Parasta, mitä juuri nyt voidaan tehdä, on alkaa nauraa majuvalmentajalle, tai ainakin Kanervalle, koska ei se kuitnkaan seiso. Muutoinkin parasta on kaivaa maata sen jalkojen alta, joka kulloinkin majua luotsaa. Paska se on kuitenkin.

Itse tekisin paremmin jne.

[Papin]

Pitänee lauantai-illan tunnelmissa nyt vaikka tähän keskusteluun postata huvittuneisuuteni hyvin arvostamani nimimerkki Papinin valaistumiseen suomalaisen jalkapallon todellisuuden suhteen. Painin itsekin joka päivä samojen asioiden kanssa ja kerron vinkin, ota olut - se helpottaa.

Terve vaan, kyllähän nuo purkaukset hymyilyttää allekirjoittanuttakin näin jälkikäteen, mutta kirjoitettu mikä kirjoitettu. Lähinnä nuo "paljon tunnetta, vähän järkeä"-julistukset kumpusivat järjettömästä vitutuksesta siitä johtuen, että olin jälleen tuhlannut elämästäni kaksi tuntia katsoen Suomen A-maajoukkueen peliä, joka kokemuksena vastasi silmien hieromista tuoreen chilin hienonnuksen lomassa.

Kyse oli ennen kaikkea siitä, millaista suoritustasoa voi odottaa ammattilaiselta, jollaisia jokainen tuosta Huuhkaja-laumasta on. Ottelu oli kuin Sami Hedbergin stand up-show: luokitellaan kategoriaan `huumori´, mutta itseä lähinnä masentaa. Ja ihan aidosti kuvittelin, että meidän pelaajisto riittäisi taistelemaan Itävaltaa vastaan suht tasaväkisesti, sillä paperilla joukkueiden välinen ero nyt ei niin ammottava ole. Kentällä se valitettavasti oli.

[Callit]

"Meillä on pitkä tie kuljettavana", "uuden pelitavan opettelu vie aina oman aikansa", "ajetaan pelaajia sisään", "tänään tehtiin kokeiluja", "saimme paljon arvokasta tietoa". Kyllähän maailmaan puhetta mahtuu. Itseäni on kiusannut, ja kiusaa Itävalta-pelin jälkeen vielä paljon enemmän tuo väite siitä, että opettelu vie aina oman aikansa. Tarkoittaako se kahta treenipäivää, kahta matsia vai kahta vuotta? Ryhtyin miettimään millaisia esimerkkejä opettelusta maailmalla on. ´Muistan hyivin lukeneeni jostain englantilaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan seurajoukkueen valmentajavaihdoksen positiivinen vaikutus on yleensä välitön, mutta lyhytvaikutteinen. Pitkäkestoisiakin vaikutuksia tietysti löytyy. Jostain syystä ajatukseni karkasivat vuosituhannen alkuun, kun Suomen karsintalohkossa oli kolme nimekästä uutta valmentajaa. Völler, Svennis ja Otto. Kuinka pitkään heidän joukkueiltaan kesti opetella uudet systeemit? Jokainen suomalainenhan tietysti muistaa, että Oton ensimmäinen matsi päättyi haaksirikkoon Suomea vastaan? Harvempi muistaa, että vain kuukautta myöhemmin systeemit olivat iskostuneet niin hyvin, että Englanti joutui tyytymään tuomariavusteiseen tasuriin kotonaan. Völlerin valkkuajan paras tulos tuli sen ensimmäisessä pelissä, kun Espanja kaatui 4-1. Svenniksen suurin ja ainoa varsinainen saavutus tuli myös sen ensimmäisen kuukauden aikana, kun Saksa kaatui 1-5. Olivatko siis ko. maajengien pelaajat jotenkin helvetin fiksuja, kun oppivat valkun uudet systeemit nolla-ajassa?

Ketä me siis petämme, kun sössötämme jostain joulukuusen sisäänajosta? Kuvitteleeko joku vielä, että kyse on jostain hyvinkin nerokkaasta uudesta asiasta, joka vielä jossain vaiheessa osuu jengoilleen? Ensimmäisen kysymyksen vastaus on, että petämme itseämme. En usko, että ringissä on yhtään niin tyhmää janaria, ettei jo tietäisi mitä kentällä vaaditaan, miten kaveria tuetaan jne. Sen jälkeen kyse on pelaajien tason riittävyydestä tai riittämättömyydestä sekä siitä, uskovatko pelaajat systeemiin eli toteuttavat sitä täydestä sydämestään. Ns. hienosäädön eli viimeisten automatismien varassa kulkee 1-2% suoritustasosta. Toiseen kysymykseen vastaan tietysti, että jokainen saa uskoa mitä lystää. Keskustellaan lisää kahden vuoden kuluttua, kun pettymys on vallannut viimeisenkin hurmahengen.

[Willer77]

Yritänpä laittaa mixu-positiiviset lasit päähän ja katsoa Itåvalta-peliä niiden läpi. Maaleista yksi tuli erittäin harvinaisesta veskarin virhepurusta ja onnekkaasta kimmokkeesta. Kolmas maali tuli virhesuman jälkeisestä pilkusta, ja tilanteessa jäi myös vapari Suomelle viheltämättä. ilman näitä peli olis ollut 1-1, ja tulosta olis moni ehkä pitänyt siedettävänä? Lisäksi mun muistaakseni Suomi hallitsi palloa ihan mukavasti ennen ensimmäistä maalia. Ja montako tekopaikkaa Itävallalla oli verrattuna Suomen paikkoihin?

Mutta jos ottaa positiivarilasit pois, on vieläkin aika hämärän peitossa, millä kuvioilla Suomi uskoo  luovansa riittävän määrän tekopaikkoja per matsi? Vaikea löytää sitä realistisesti maalintekoon johtavaa sapluunaa ainakaan tuossa Itävalta-matsissa, ja sama ajatus on ollut useissa Miksun vetämässä matseissa mielessä. Maali syntyi Ojalan oivalluksesta, jota hän tuskin tulee toistamaan joka maa-ottelussa. Toinen juttu on puolustuksen suurehko virhemäärä. Jos meillä nyt on vain virhealttiita pakkeja tarjolla, mikään määrä valmennusta ei sitä hetkessä korjaa.

[Papin]

Tässä on Callit vaan kyse siitä, että eri ihmiset odottavat eri asioita: jotkut hurmahenget odottavat 2000-luvun alun suoritustasoa, eli huippumaiden todellista haastamista. Itse olen odottanut sitä, että joukkue kykenisi pelaamaan tasaväkisesti keskikastin maita vastaan. Nyt Huuhkajat on kontannut kaksi peliä putkeen joukkueita vastaan, joiden materiaali on (yleiseurooppalaisesti vertaillen) ihan kohtalainen, mutta jotka tuon jengin pitäisi pystyä haastamaan pelillisesti, jotta 2016-kisoista voitaisiin puhua edes sivulauseessa.

[murdock]

Nyt Huuhkajat on kontannut kaksi peliä putkeen joukkueita vastaan, joiden materiaali on (yleiseurooppalaisesti vertaillen) ihan kohtalainen, mutta jotka tuon jengin pitäisi pystyä haastamaan pelillisesti, jotta 2016-kisoista voitaisiin puhua edes sivulauseessa.

Jos Suomi pystyisi haastamaan Tanskan pelillisesti, niin voitaisiin samantien puhua 2014-kisoista päälauseessa.

[Callit]

Tässä on Callit vaan kyse siitä, että eri ihmiset odottavat eri asioita: jotkut hurmahenget odottavat 2000-luvun alun suoritustasoa, eli huippumaiden todellista haastamista. Itse olen odottanut sitä, että joukkue kykenisi pelaamaan tasaväkisesti keskikastin maita vastaan. Nyt Huuhkajat on kontannut kaksi peliä putkeen joukkueita vastaan, joiden materiaali on (yleiseurooppalaisesti vertaillen) ihan kohtalainen, mutta jotka tuon jengin pitäisi pystyä haastamaan pelillisesti, jotta 2016-kisoista voitaisiin puhua edes sivulauseessa.

Futishan on siitä hauska peli, että todellisesta huippulaadusta esim. maksetaan tähtitieteellisiä rahoja, luokka osataan siis arvioida suht tarkkaan. Kuitenkin huippulaatu ja -joukkueetkin voidaan haastaa oikeanlaisella hengellä, mikä sisältää oikeanlaisen ja sopivan taktiikan. Itse näen Suomen tilanteen tällä hetkellä erityisen synkkänä siksi, että meillä ensinnäkin on esim. Tanskaan ja Itävaltaan verrattuna selkeä tasovaje, sekä toiseksi vielä melkoisen tuuliajaolla oleva "henki". Henki sitaateissa siksi, että tarkoitan sillä tässä hyvin laaja-alaisesti yrittämisen meininkiä, liikettä ja sellaista lapsellista iloisuutta, mikä hyvissä jengeissä usein pistää silmään. Niin, ja vielä kerran liikettä. Sääli, että meidän tilastointimme on forumisti Jorma Teräksen varassa. Väitän nimittäin, että Huuhkajien matseissa juoksemat kilometrimäärät ovat todella kaukana huippujengien vastaavista. Kenties ratkaisemme ongelman keräämällä forumkolehdin, jolla lahjoitamme pelaajille sellaiset uudet adidakset, jotka keräävät dataa pelaajien liikkeistä. Itävalta-pelissä pisti silmään myös taklausten olematon määrä. Montako liukkaria, mjitääääh?

[KarlLagerman]

Itävalta peli ei kerro välttämättä mitään. Okei, on oikeutettua, jos joku sanoo, että kertoo.

Nyt pitää lähteä liikkeelle ihan yksinkertaisista asioista. Ensin pitää karsia kardinaalimunaukset, joita on tullut aina viimeiset 10-vuotta.

Toinen asia on se, että maajoukkueen pelaajat eivät ole olleet sen parempia aikaisemminkaan kuin nyt. Ei pidä antaa hämätä sen, jos Kreikka kaatuu 5-1, kun se on sekasorron tilassa.

Ja senkään ei pidä hämätä, että jossain harjoitusottelussa voitetaan Portugali 4-1.

Kun tosipelit tulee, niin sitten paskotaan housuun.

Kaksi asiaa ensin kuntoon:

1) Kardinaalimunaukset pois
2) Henkistä puolta askel askeleelta kuntoon

Näistä ensin liikkeelle.

[julio gonzales]

Henkilökohtaiset virheet maajoukkueessa. Miten on mahdollista, että heti ku suomipaita vedetään päälle, laskee pelaajien taso aivan käsittämättömästi. Ihan kelvollisesti seurajoukkueissa pärjänneet, mitä nyt ovat peliaikaa saaneet, alisuorittaa vähintään joka toisen pelin.

Mixulla vaikea tehtävä tunkea joidenkin pelaajien punttiin valunut paska takaisin sinne perseeseen.

[mkL]

Henkilökohtaiset virheet maajoukkueessa. Miten on mahdollista, että heti ku suomipaita vedetään päälle, laskee pelaajien taso aivan käsittämättömästi.

Pelaajat ovat oppineet jo nuorisomaajoukkueissa ottamaan pataan Suomipaita päällä. Sitten kun vielä vastustaja iskee ottelun avausmaalin, niin pelaajien ajatuksissa peli on jo menetetty, kuten on tapahtunut niin monta kertaa aiemminkin.

[Papin]

Ei, ei ja ei!

"Kaaduimme henkilökohtaisiin virheisiin" tarkoittaa suomeksi yhdeksässä tapauksessa kymmenestä: pelaajamme joutuivat pelaamaan liian kauan lähellä omaa murtumispistettään, meillä ei löytynyt keinoja murtaa vastustajan prässiä, eli vastustaja PAKOTTI meidät henkilökohtaisiin virheisiin. Henkilökohtaiset virheet ovat äärimmäisen harvoin taivaalta putoavia onnenkantamoisia, ja karrikoiden: pelit ratkeavat lähes aina pienempiin tai suurempiin virheisiin, jolloin ratkaisevaa on se, missä virheet tapahtuvat, onko varmistus valmiina, kuinka paljon huonoja suorituksia otteluun mahtuu, ja miten joukkueet hyödyntävät vastustajalle välttämättä tapahtuvat muutamat virheet.

Itävaltaa vastaan Suomi kyllä niin sanotusti "teki sen itse", kiitos Hradeckyn, mutta valtaosa Huuhkajien peleistä, jotka hävitään "henk.koht.virheisiin", hävitään suoraan sanottuna vain sen takia, että ollaan huonompi joukkue. Siis tämä suhteessa siihen, että kyseinen selitys olisi jokin lieventävä asianhaara, josta nyt vaan sovitaan päästävän eroon, joten ongelma on ratkennut.

[Holmgård]

Nykyjengin henkilökohtaiset virheet johtuvat osin mantrasta, jossa ollaan korostettu pelirohkeutta ja "pelaavuutta".

Kas kummaa, Hodarin aikana virheet olivat vähissä. Kuin myös König Otton Kreikalla.

1. maali, Lukas olisi vonut vetää pallon katsomoon, mutta se ei ole hyväksyttävää
3. maali, Arkivuo (ja Raitala?) olisi voinut laittaa kulmaksi / ( ison pallon), mutta sama kuin yllä
2. maali, alin kk ja toppari voisi olla yhden suunnan pelaaja ( Mako / Koppinen)

Eli keskinkertaiset pelaajat kaivavat verta nenästään ottamalla riskejä paikoissa, jossa on vähän voitettavaa ja paljon hävittävää.

( Hollanin liigat on erikseen, siellä kaikki tekevät virheitä, mutta mj- futis on luonteeltaan cup- muotoista)

Tämä on liiton virallinen linja. Hyökkäyspäässä pyritään taas pelaamaan kontrolloidusti ( = hampaattomasti).

Itse näkisin mieluusti negatiivista persroiskintaa ja kamppailuvoimaa omalla puolustuskolmanneksella ja hölmöniloista, jopa naiivia riskinottoa keskiviivan tuolla puolen.

Niin, pallonhallintaprosentit olisivat synkät mutta se ei kiinnosta.

[erno]

3. maalin aikaan Raitala taisi olla vaihtopenkillä, eli varmaan jostain toisesta pelaajasta kyse.

[Papin]

1. maali, Lukas olisi vonut vetää pallon katsomoon, mutta se ei ole hyväksyttävää
3. maali, Arkivuo (ja Raitala?) olisi voinut laittaa kulmaksi / ( ison pallon), mutta sama kuin yllä

Seuraavan leirityksen slide-show-esityksessä lukee suuri kirjaimin: "Maalaisjärkeä saa käyttää!".