Paatelaisen aikakausi - alustavat tunnelmat?

[don Mara]

huh mitä keskustelua täällä.  Hyviä jalkapalloilijoita, viulunsoittajia, matemaatikkoja, voimistelijoita, taidemaalareita jne.  tehdään siten että pistetään 6-vuotias viimeistään tekemään sitä asiaa päivittäin ja paljon.  Tätä sitten ruokitaan vaikeammilla ja vaikeammilla haasteilla, ja pidetään hommassa palkitseminen mukana.  Koirat kasvatetaan myös näin.

Ei siihen mitään nobelistia tarvita.  Mitä enemmän suomessa tehdään asioita kunnolla lapsesta pitäen, sitä enemmän meille tulee hyviä jalkapalloilijoita.  Jos lapset laitetaan talveksi hiihtämään ja pelaamaan lätkää niin niistä ei tule yhtä hyviä.  Yksinkertaista mutta totta.

Eikä me suomalaiset kyllä oikeasti osata juuri mitään hyvin muutenkaan, mutta meille on tätä paskaa syötetty siellä erinomaisessa peruskoulussa ja Marko Bjuströmin ohjelmissa ja nyt kaikki uskovat että me voidaan olla kaikessa maailman parhaita vaikka meitä on vain kouralllinen.  Ei tasan voida, mutta voidaan olla parempia.   Treenaamalla.  Lapsesta asti valvotusti kuten Paatelainenkin aikoinaaan.

[KarlLagerman]

Mistä sinä nilkki tiedät kuka tekee konkreettista työtä futiksen eteen ja kuka ei. ***** pikku Hitler. Gestapo on sinulle oikea paikka.

[murdock]

Lasse

[Callit]

Toivottavasti mahdollisimman moni näki eilisen Bayer-Basel -pelin. Oma huomioni kiinnittyi mm. siihen kuinka helvetin paljon ja nöyrästi ns. yläoksan kaverit liikkuvat. Heynckes piirtää Riberyn ja Roppenin ylemmisksi keskikenttämiehiksi, mutta periaatteessa niitä voisi ihan yhtä hyvin sanoa laitahyökkääjiksi.

Juuri tätä raivokasta joka suuntaan juoksemista olen Mixun Huuhkajilta jäänyt kaipaamaan. Kenties poikiamme vaivaavat joltain junnuajoilta mieliin jääneet puheet "päättömästä munaravista".

[erno]

Moisander, Perpa, Ring ja Pukki nyt ovat ainakin seurajoukkueurallaan olleet suhteellisen liikkuvia jätkiä, eli kyse lienee ennemmin joukkueen ryhmittämisestä staattisesti kuin siitä mitä pelaajat tekevät.

[drone]

Juuri tätä raivokasta joka suuntaan juoksemista olen Mixun Huuhkajilta jäänyt kaipaamaan.

Raivokasta, mutta ei päätöntä.

Minua vaivaa tunne, että jos Hodgsonin aikana joukkue olisi saatu taistelemaan apinan raivolla ja tekemään hevosen lailla töitä yhteisen päämäärän eteen yhtenä miehenä, olisimme nähneet ensimmäiset arvokisamme. Nyt sitä ei nähty, sillä "poikien" mielissä hakkasi jatkuvasti hirmuinen paine ensimmäisen maalin tekemisestä.
Tämä henkinen vamma aiheutti tappion Armeniassa (vai oliko se Azerbaizhan) ja mahdollisesti myös Helsingissä Serbiaa vastaan. Noista kahdesta tasuri, niin kisat olisivat realisoituneet.

Jossittelu ei tunnu hyvältä, mutta kun tuntuu ettei suomalaisessa jalkapalloilussa ikinä osata ottaa opiksi...

[rupsupylly]

huh mitä keskustelua täällä.  Hyviä jalkapalloilijoita, viulunsoittajia, matemaatikkoja, voimistelijoita, taidemaalareita jne.  tehdään siten että pistetään 6-vuotias viimeistään tekemään sitä asiaa päivittäin ja paljon.  Tätä sitten ruokitaan vaikeammilla ja vaikeammilla haasteilla, ja pidetään hommassa palkitseminen mukana.  Koirat kasvatetaan myös näin.

Ei siihen mitään nobelistia tarvita.  Mitä enemmän suomessa tehdään asioita kunnolla lapsesta pitäen, sitä enemmän meille tulee hyviä jalkapalloilijoita.  Jos lapset laitetaan talveksi hiihtämään ja pelaamaan lätkää niin niistä ei tule yhtä hyviä.  Yksinkertaista mutta totta.

Eikä me suomalaiset kyllä oikeasti osata juuri mitään hyvin muutenkaan, mutta meille on tätä paskaa syötetty siellä erinomaisessa peruskoulussa ja Marko Bjuströmin ohjelmissa ja nyt kaikki uskovat että me voidaan olla kaikessa maailman parhaita vaikka meitä on vain kouralllinen.  Ei tasan voida, mutta voidaan olla parempia.   Treenaamalla.  Lapsesta asti valvotusti kuten Paatelainenkin aikoinaaan.

Voi vehje.

Samalla luodaan jokaista breikannutta kykyä kohden kymmenen teiniä, jotka vihaavat vanhempiaan ja ovat henkisesti rikki. Mennään tällä.

Totta, että viisi miljoonaa ihmistä ei voi tuottaa absoluuttista huippua joka asiassa. (Ja miksi pitäisi?) Peruskoulukin on ihan paska. Yksityiskoulut tänne ja heti, niin saadaan nopeutetuksi asuinalueiden aitaamiskehitystä. Kyllä 30-luvun Saksassa sentään ymmärrettiin, mitä huipulle pääsy vaatii.

E: Koirat kasvatetaan myös näin. Need I say more?

[Latveria]

Itse olin, ja anteeksi itsekehu, melkoisen lahjakas superjunnu joskus 12-13 vuotiaana, 6-vuotiaana aloittanut joukkueessa pelaamisen ja välissä isän ulkomaankomennusten takia paljon pelejä suurkaupunkien likaisilla kentilläkin maahanmuuttajia vilisseitä joukkueita vastaan.

Kaiken perustana oli kuitenkin rakkaus jalkapalloon ja henkinen vapaus oman lapsellisen ja taiteellisen vision toteuttamisessa sen suhteen. Ei ole mitään järkeä tukahduttaa luovuutta joka on kuitenkin suuren pelaajan peruskivi ja tukipilari.

Mutta sitten tuosta iästä eteenpäin, jos ammattilaiseksi on tarkoitus edetä kuten eräs luokkatoverini teki, alkaa olla tarpeen ohjatumpi ja tulostavoitteinen valmennus. Ettei se futis jää vaan muistoksi ja haaveeksi kuten itselläni sittemmin.

[mtontola]

Muodostakaamme tavoitteellisia juniorimyllyjä joissa toiminnan filosofia ja periaatteet on omaksuttu sieltä missä näitä on jo olemassa. Hankkikaamme näille rahoitusta niin että toiminta ei tule vanhempien pussista. Poistakaamme kokonaan kaikki valta vanhemmilta. Nyt kun niitä vanhempia tarvitaan (ja päästetään) siellä rakenteissa pyörimään, niin heistä monet kyllä tietoisesti tai tietämättään valitettavasti vaikuttavat suorasti tai epäsuorasti ruosteen lailla siihen, että heidän lapsensa etu tulee ennen muita, ei mennä jalkapallon ehdoilla. Minun poika paras poika, joten muita vaihtoehtoja ei ole olemassa. Tai jos on, niin sitten tarvitaan vastatoimenpiteitä. Samalla kun valtaa on näin ripoteltu vääriin paikkoihin, katselevat vastuulliset vähän sitä ja tätä sormiensa läpi, kun ei muutakaan voida tehdä. Jos jotain menee oikein räikeästi pieleen, niin sitten tehdään näennäisiä korjausliikkeitä, parannetaan syöpää aspiriinilla. Välillä sitten nousee näitä myrskyjä vesilasissa. Näissä asioissa kaikki liittyvät toinen toisiinsa. Ei yhtä ilman toista ja kompromissit vesittää valitettavasti koko touhun. Lopputuloksena on liuta ladoja kun mersua lähdettiin haaveissa tekemään ja vaikka materiaalit alussa olisivat olleet sellaiset, että jotain olisi voinut kuvitella saavan aikaan.

Olen satavarma, että jos meille saataisiin Suomeen pari ihan oikeaa ammattilaistason juniorimyllyä, joihin jotain kautta onnistuttaisiin ihan oikeasti rahallisesti satsaamaan, niin koko suomifutiksen taso nousisi ihan pakosti kymmenessä vuodessa kerrannaisvaikutusten kautta monta pykälää. Ei tarvitsisi jossitella ja miettiä että joku hurja vääntö pienestä yksityiskohdasta ratkaisee kokonaisuuden. Difference of kind, not of degree.

[taylor]

huh mitä keskustelua täällä.  Hyviä jalkapalloilijoita, viulunsoittajia, matemaatikkoja, voimistelijoita, taidemaalareita jne.  tehdään siten että pistetään 6-vuotias viimeistään tekemään sitä asiaa päivittäin ja paljon.  Tätä sitten ruokitaan vaikeammilla ja vaikeammilla haasteilla, ja pidetään hommassa palkitseminen mukana.  Koirat kasvatetaan myös näin.
Ei siihen mitään nobelistia tarvita.  Mitä enemmän suomessa tehdään asioita kunnolla lapsesta pitäen, sitä enemmän meille tulee hyviä jalkapalloilijoita.  Jos lapset laitetaan talveksi hiihtämään ja pelaamaan lätkää niin niistä ei tule yhtä hyviä.  Yksinkertaista mutta totta.

Eikä me suomalaiset kyllä oikeasti osata juuri mitään hyvin muutenkaan, mutta meille on tätä paskaa syötetty siellä erinomaisessa peruskoulussa ja Marko Bjuströmin ohjelmissa ja nyt kaikki uskovat että me voidaan olla kaikessa maailman parhaita vaikka meitä on vain kouralllinen.  Ei tasan voida, mutta voidaan olla parempia.   Treenaamalla.  Lapsesta asti valvotusti kuten Paatelainenkin aikoinaaan.

(ehkä provo, mutta ihan paskaa)

DDR:ssä tätä koitettiin. Todellisia huippuja ei näin synny.
Ehkä kovalla hinnalla saataisiin katkeroituneita, ei-ihan-huipulle-yltäneitä, kylläkin vähän nykyistä parempia sarjajyriä.

Huiput innostetaan lajin pariin ja sitä mukaan kun itse haluavat (ja tosiaankin haluavat) lisää, heitä tuetaan auttamalla oppimaan (ei opettamalla), kannustamalla, tarvittaessa hillitsemällä, jne.
Litmanen, Palander, Selänne, Jarkko Nieminen, Koivu, Poutiainen ?

[Pussikalja]

Taisipa Mixukin pelata kaikkea, mitä kylällä löytyi pikkujunnuna. Taylorilta hieno järkevä viesti juuri siitä, mistä Ruotsi ja Hollanti on yrittänyt vihjailla, mutta mitä ei meillä pilkkomisen ja suorittamisen maassa tajuta. Pikkuisena leikitään ja valmennus on vihjeitä ja vaivihkaisia ohjeita, kuinka siitä pelien leikistä tarttuu kokemuksia ja oppeja siihen ikään, kun aletaan tehdä määrätietoista työtä.

Sellainen 12 plusmiinus vuosi on ikä, kun lapsi itse kykenee päätöksen mihin asti lajissa haluaa yrittää ja siinäkin vaiheessa se on enemmän unelma, kuin määrätietoinen valinta. Kaikki ennen tätä karsitut pelaajat ovat suoraan pois meidän pelien temmosta ja sarjojen tasosta, jos niiden joukossa yhtäkään asenteeltaan urheilijaa on ollut.

Ja on muuten erittäin väärä osio junnuista jutella...

Edit: Se mitä tehdään 6-12v on kissanpissaa siihen nähden kuin mitä nuori tekee 15-20v, kun katsotaan kuinka pitkälle lajissa pelaaja edistyy.

[elinho]

Onko kukaan kiinnittänyt huomiota seikkaan, mikä koskee nykyisten- sekä varsinkin entiseten pelaajien lausuntoja. Kaikki muistaa mainita muun asian ohessa Mixun olleen loistava valinta sekä erinomainen valmentaja. Hivenen vaikuttaa laskelmoidulta hommalta. Jos joku on oikeasti hyvä, ei sitä joka käänteessä tarvitse muiden todistella. Tulee mieleen erään Hongan valmentajan saama suitsutus joka käänteissä pelaajiltaan sekä lehdistöltä. Mies kun oli keksinyt futiksen uudelleen. Viime aikoina kuitenkin ollut jo hiljaisempaa
Tihisen valmennusurakin kun voisi stopata liition suunnalta väärään lauseeseen....

[Callit]

Onko kukaan kiinnittänyt huomiota seikkaan, mikä koskee nykyisten- sekä varsinkin entiseten pelaajien lausuntoja. Kaikki muistaa mainita muun asian ohessa Mixun olleen loistava valinta sekä erinomainen valmentaja. Hivenen vaikuttaa laskelmoidulta hommalta. Jos joku on oikeasti hyvä, ei sitä joka käänteessä tarvitse muiden todistella. Tulee mieleen erään Hongan valmentajan saama suitsutus joka käänteissä pelaajiltaan sekä lehdistöltä. Mies kun oli keksinyt futiksen uudelleen. Viime aikoina kuitenkin ollut jo hiljaisempaa
Tihisen valmennusurakin kun voisi stopata liition suunnalta väärään lauseeseen....

Erittäin hyvä huomio. Näen tämän liittyvän yleisemmin meidän median tapaan suhtautua asioihin, muniin puhaltelu on maan tapa. Futiksesta puuttuu juhanitammiset ja petterisihvolat, jotka ajattelevat itsenäisesti. Olen monta kertaa mielessäni ajatellut, mitä tapahtuisi, jos uusi päävalkku Saksassa tai Ruotsissa (maat joitten mediailmapiirin jotenkin tunnen) ilmoittaisi opettavansa jengin pelaamaan joulukuusen muodossa. Väitän, että suhtautuminen olisi tuhat kertaa pohdiskelevampaa ja myös kriittisempää. Meillä suhtautuminen on ollut 99%:sti, että "aha, jänskää, no toivottavasti menee hyvin".

[Ricardo Leite]

Ruotsin ja Saksan mediakentän erottaa se, että siellä lehdistössä on töissä pääsääntöisesti lajista ymmärtävää ja siihen pintaa syvemmältä kiinnostunutta ainesta. Koska Suomi ei ole urheilukansaa, ei Suomessa urheilujournalismi ole koskaan kyennyt kysymään oikeita kysymyksiä. Muna vai kana? Onko suomalainen keskiverto urheilukuluttaja vihkiytymätöntä lajiin, koska sitä ei ole mediassa kriittisesti käsitelty vai onko suomalainen urheilujournalismi sellaista kuin on, koska syvällisempi pohdinta ei kerää lukijoita.

Jääkiekon puolella Mr. Sihvonen on tehnyt ihan oikeasti hyvää työtä, vaikkakin vähän erikoisella tyylillä, keskustelukulttuurin kehittäjänä ja samansuuntaista kehitystä on havaittavissa jalkapallon puolella.

Vaikka Forum on pääsääntöisesti ihan vitun naurettava mesta, on se juuri urheilujournalismin heikon tason johdosta korvaamaton media lajikulttuurin ja -ymmärryksen kehittäjänä.

Muista maista mainittakoon, että oman kokemuspohjani kautta brittiläinen valtamedia on urheilunkin osalta kenties vielä Suomen vastaavaakin heikkotasoisempaa ja pinnallista paskaa.

[Litti4ever]

Koska Suomi ei ole urheilukansaa, ei Suomessa urheilujournalismi ole koskaan kyennyt kysymään oikeita kysymyksiä. Muna vai kana? Onko suomalainen keskiverto urheilukuluttaja vihkiytymätöntä lajiin, koska sitä ei ole mediassa kriittisesti käsitelty vai onko suomalainen urheilujournalismi sellaista kuin on, koska syvällisempi pohdinta ei kerää lukijoita.

Ricardolta kertakaikkiaan loistavaa pohdintaa! Kaikesta samaa mieltä mitä tulee suomalaiseen urheilujournalismiin. Otsikoilla kalastaminen vituttaa erittäin rajusti ja useinmiten ne ovat vielä todella pahasti harhaanjohtavia. Joka syntinen päivä joutuu lukemaan Iltapaskasta, että "Selänne on rikkonut 1243 syötön rajapyykin". Mixua on kohdeltu kuin kukkaa kämmenellä, joka ei todellakaan olisi mahdollista esimerkiksi Ruotsissa tai Norjassa, jossa media kykenee esittämään kritiikkiä ilman, että joutuu lainaamaan jotakuta ylempää tahoa.

Etenkin nettiosastoilla huomaan kuinka sivustot oikein nussimalla nussii klikkauksia. Itse odotan suuresti kriittisempää urheilujournalismia, jotta pystyisimme näin siviilissäkin keskustelemaan asioista syvällisemmin ja hedelmällisemmin.

[Callit]

Ruotsin ja Saksan mediakentän erottaa se, että siellä lehdistössä on töissä pääsääntöisesti lajista ymmärtävää ja siihen pintaa syvemmältä kiinnostunutta ainesta. Koska Suomi ei ole urheilukansaa, ei Suomessa urheilujournalismi ole koskaan kyennyt kysymään oikeita kysymyksiä. Muna vai kana? Onko suomalainen keskiverto urheilukuluttaja vihkiytymätöntä lajiin, koska sitä ei ole mediassa kriittisesti käsitelty vai onko suomalainen urheilujournalismi sellaista kuin on, koska syvällisempi pohdinta ei kerää lukijoita.

Jääkiekon puolella Mr. Sihvonen on tehnyt ihan oikeasti hyvää työtä, vaikkakin vähän erikoisella tyylillä, keskustelukulttuurin kehittäjänä ja samansuuntaista kehitystä on havaittavissa jalkapallon puolella.

Vaikka Forum on pääsääntöisesti ihan vitun naurettava mesta, on se juuri urheilujournalismin heikon tason johdosta korvaamaton media lajikulttuurin ja -ymmärryksen kehittäjänä.

Erittäin hyvää pohdintaa. Juuri tuo kana vai muna asia on mielenkiintoinen. Itse näen asian niin, että tarvittaisiin joku Sihvosen kaltainen poikkiteloin asettuja. Mutta pitkä tie on kuljettavana. Luulisin, että syy on aika pitkälle kulttuurihistoriassamme, joka on täynnä sensuuria mitä erilaisimmista syistä. On totuttu siihen, että on asioita, joista ei ole syytä puhua, median tehtävä on tukea yhteistä hyvää. Nuoremman sukupolven lienee vaikea uskoa, että noin 30 vuotta sitten presidentin adjutantti huusi ulkolaisen toimittajan (saksalainen, joka puhui suomea) läsnäollessa suoraa huutoa Hesarin poliittisen toimituksen päällikölle, että "toimittajan tehtävä ei ole kritisoida presidenttiä, vaan tukea tätä." Erityisen erikoiseksi tapauksen tekee se, että Hesari asettui tapauksessa lopulta valtarakenteiden puolelle, ja ko. päällikkö irtisanottiin. Oikeuden mukaan laittomasti. Miten tämä sitten liittyy jalkapalloon ja Huuhkajiin, tuntuuko kalkkisten puheelta? Ehkä kuullostaa, ehkä ei. Tästä ei ole montaa vuotta, kun Suomen kaikkien aikojen paras ja menestynein sekä seura- että maajoukkuevalmentaja Antti "Mursu" Muurinen itki, ettei media ole tukenut maajoukkuetta. Olen myös jutellut sen verran suomalaisten futistoimittajien kanssa, että uskallan väittää, etteivät he ole ajatuksiltaan läheskään yhtä kritiikittömiä kuin kirjoittelultaan.

[uusi nikki]

Jääkiekkovertaus nyt oli täyttä paskaa kun lätkässä Suomen materiaalin laajuus vastaa jotain Hollantia jalkapallossa. Jääkiekkomaajoukkue ja Hollanti voivat valita systeemin ja siihen sopivimmat pelaajat, Suomen maajoukkueen pitää taas valita systeemi sopimaan parhaimpien pelaajien vahvuuksiin.

HYVIN SANOTTU! Realistinen, oikein hyvä vertaus. Suomi kun voittaa Hollannin mennen tullen jääkiekossa!! Mistähän se sit johtuu, ettei Hollannilla kiekossa riitä materiaali?

Kun tätä pohditaan, aletaanko olla ratkaisun portailla?

Eli noin niinku yleisesti se on aivan sama kuka meitä jalkapallossa valmentaa, kun keskimääräisessä materiaalissa se on se suurin ongelma. Nyt verrattuna huippumaihin asteikolla 1-10, Suomi saa keskiarvona jalkeille (Mixun valmentamana) jotain kuutosen sakin. Vaikka saatais parempikin valmentaja kuin Mixu valitsemaan, valmentamaan, (jonka toivon tapahtuvan kiireesti) niin ei se mitään auta, jos saa oikeilla valinnoilla ja pelitavalla hinattua keskiarvon noin 6,5-tasolle. Sellainen "tason nousu" ei vielä silmällä erotu.

Sen sijaan, kun tuon äskeisen lisäksi porukkaa valmentaisi joku oikealla tavalla rento ja ehkä hauskakin mies, niin silloin se kehon kieli esimerkkinä tarttuu. Ja kun siihen liitetään yksinkertaiset asiat ja roolit, niin alkais porukka olla jo lähellä 7,5 tasoa. Ja kun Hollanti (tämän johdosta) pelaisi vähän alavireisesti ysin tasolla, niin silloin heillä ei matemaattisesti laskettuna ole kuin noin 1,5 pelaajaa enemmän kentällä. Mutta jos Suomi ei pääse kuin kuutosen tasolle, niin tällöin Hollannin on helppoa pelata kympillä ja silloin heillä on noin neljä pelaajaa enemmän kentällä. (Tämä vaan esimerkkinä. Älkää ottako tätä liian kirjaimellisesti.)

Mutta tämän keskiarvon nostamiseen on vain yksi ainut keino.

Joko olette sen keksineet?



JK:

Ja mitä tulee Mixuun, niin kokemuksen syvällä rintaäänellä olen 100% varma siitä, että pelaajat pelaavat tämän tietämättömän, (mielestäni huono ulosanti kuuluu tähän) väärällä tavalla totisen ja epävarman valmentajan alaisuudessa tietenkin epävarmasti. Uskon että varmaankin esim Moisander osaa lukea (parempana päivänään) peliä paremmin. Nyt kun puntti tutisee jokaisella ja hiemankin tulee painostusta, on tuota porukkaa helppo horjuttaa. Vasta kun vastassa on San Marino, niin valmentajan epävarmuus (ei sitä silloin varmaan olekaan) ei sillä hetkellä pysty tarttumaan pelaajiin, kun jokainen tietää, että nyt ei ole mitään hätää.

Eniten tuossa Paatelaisessa korpeaa se, kun mies yrittää jatkuvasti selvittää jotain jalkapallon syvintä filosofiaa. Vaikka jokainen näkee, ettei miehessä habitus ja järki riitä, niin yrittää kuitenkin. Olen (ehdottomana) sitä mieltä, että jokaisella hyvällä filosofilla on hyvä ulosanti. Joten olen tullut siihen tulokseen, ettei tuo mies yksinkertaisesti vaan sovi pedagogiksi, valmentajaksi.

Miten on saanut Pöllöliiton Lehtolat kumppaneineen vakuutetuiksi?? (Vai ketkä ovat tämän valinnan tehneet?) Ja vielä viiden vuoden sopimus!

Taivas varjele!! En voi käsittää tätä tyhmyyden määrää.

[Ricardo Leite]

Niin, kyse on joko vahvan sensuurin historiasta tai sitten perinteisemmästä, ihmisille ja kansoille tyypillisestä itsetuntokysymyksestä. Kun Suomessa on laajemmassa mittakaavassa mennyt omasta mielestämme joko huonosti tai vitun huonosti, kuvittellaan, ettei tilannetta enää kannata pahentaa kritiikillä.

Kun 90-luvun lama painoi Suomessa päitä alas, ei lehdistössä juuri surkuttelevia otsikoita nähty. Keskityttiin positiivisiin asioihin. Keltaisen lehdistön nousun seurauksena nykyinen taantumamme on lakaistu maton alle juuri niin hyvin kuin se on vapautuneen lehdistön ja lähes rajattoman tiedonjakelun puitteissa mahdollista. Jokaisesta suhdesotkusta ja huomiohuorasta tehdään skandaalin kautta kestoaihe, koska ihmiset eivät halua lukea oikeasti merkittävistä asioista. Jokainen positiivinen viesti taloudesta sitten uutisoidaan mahdollisemman isolla: menestystarinasta on mukavaa lukea.

Luulisin, että kyse ei lopulta ole kekkoslovakian perinnöstä, ylhäältä sanellusta sensuurista, vaan yksinkertaisesti siitä, että ihmiset eivät tahdo kirjoittaa tai lukea siitä miten jossain ollaan kollektiivisesti vitun huonoja.

Kun Englanti sössii arvokisoissa, syyttääkö se omaa aivan saletisti paskaksi tietämäänsä systeemiä, pelitapaa tai juniorimyllyä? Vai Beckhamia ja Southgatea?

Kiekossa menestystä on tullut. Siinä ollaan hyviä. Onko kriittisen urheilujournalismin nousu siis merkki siitä, että itsetunto kiekkokansan ja laji-ihmisten piirissä on jo tarpeeksi kova kestämään asioiden kriittisen pohdinnan?

[Callit]

Ja mitä tulee Mixuun, niin kokemuksen syvällä rintaäänellä olen 100% varma siitä, että pelaajat pelaavat tämän tietämättömän, (mielestäni huono ulosanti kuuluu tähän) väärällä tavalla totisen ja epävarman valmentajan alaisuudessa tietenkin epävarmasti. Uskon että varmaankin esim Moisander osaa lukea (parempana päivänään) peliä paremmin. Nyt kun puntti tutisee jokaisella ja hiemankin tulee painostusta, on tuota porukkaa helppo horjuttaa. Vasta kun vastassa on San Marino, niin valmentajan epävarmuus (ei sitä silloin varmaan olekaan) ei sillä hetkellä pysty tarttumaan pelaajiin, kun jokainen tietää, että nyt ei ole mitään hätää.

Eniten tuossa Paatelaisessa korpeaa se, kun mies yrittää jatkuvasti selvittää jotain jalkapallon syvintä filosofiaa. Vaikka jokainen näkee, ettei miehessä habitus ja järki riitä, niin yrittää kuitenkin. Olen (ehdottomana) sitä mieltä, että jokaisella hyvällä filosofilla on hyvä ulosanti. Joten olen tullut siihen tulokseen, ettei tuo mies yksinkertaisesti vaan sovi pedagogiksi, valmentajaksi.

Miten on saanut Pöllöliiton Lehtolat kumppaneineen vakuutetuiksi?? (Vai ketkä ovat tämän valinnan tehneet?) Ja vielä viiden vuoden sopimus!

Taivas varjele!! En voi käsittää tätä tyhmuuden määrää.

Mielenkiintoista pohdintaa, joskin olen perusajatuksesta eri mieltä. Pidän siis Mixua hyvänä valkkuna noin niinku yleisesti. Uuden nikin herättämä kysymys siitä "tavoittaako Mixu jengin" (tykkään tuosta ilmaisusta) on kuitenkin erittäin hyvä, ja sen vastaus tietysti saattaa vaihtua ajan kuluessa.

Mielestäni Mixun taustoihin liittyy ihan konkreettinen riski. Kaikki tietävät, että Mixu on puhunut pelaavasta futiksesta, ja sen saavutuksia Kilmarnockissa on kehuttu. Mutta miten käy sinä päivänä, kun peli ei kulje? Katsovatko pelaajat peiliin, vai hakevatko syyllistä kenties Mixusta ja sen skottiopeista? Meidän parhaat pelaajammehan ovat saaneet oppinsa Hollannista, Saksasta, Venäjältä ja Espanjasta. Väitän, että kriisitilanteessa voi syntyä ajatuksia, että "mitä toi kalinapallomies selittää"? Silloin on riski, että Mixu ei tavoita porukkaa. Toivon todellakin, että niin ei käy.

Ihan oman sivujuonen saattaa aiheuttaa luottopelaaja losan paluu. Miten muu porukka suhtautuu, kun diiva fätso saa erityisluottoa, miten Roman suhtautuu ja pelaa (siis syöttelee)?

[uusi nikki]

Erittäin hyvää pohdintaa. Juuri tuo kana vai muna asia on mielenkiintoinen. Itse näen asian niin, että tarvittaisiin joku Sihvosen kaltainen poikkiteloin asettuja. Mutta pitkä tie on kuljettavana. Luulisin, että syy on aika pitkälle kulttuurihistoriassamme, joka on täynnä sensuuria mitä erilaisimmista syistä. On totuttu siihen, että on asioita, joista ei ole syytä puhua, median tehtävä on tukea yhteistä hyvää. Nuoremman sukupolven lienee vaikea uskoa, että noin 30 vuotta sitten presidentin adjutantti huusi ulkolaisen toimittajan (saksalainen, joka puhui suomea) läsnäollessa suoraa huutoa Hesarin poliittisen toimituksen päällikölle, että "toimittajan tehtävä ei ole kritisoida presidenttiä, vaan tukea tätä." Erityisen erikoiseksi tapauksen tekee se, että Hesari asettui tapauksessa lopulta valtarakenteiden puolelle, ja ko. päällikkö irtisanottiin. Oikeuden mukaan laittomasti. Miten tämä sitten liittyy jalkapalloon ja Huuhkajiin, tuntuuko kalkkisten puheelta? Ehkä kuullostaa, ehkä ei. Tästä ei ole montaa vuotta, kun Suomen kaikkien aikojen paras ja menestynein sekä seura- että maajoukkuevalmentaja Antti "Mursu" Muurinen itki, ettei media ole tukenut maajoukkuetta. Olen myös jutellut sen verran suomalaisten futistoimittajien kanssa, että uskallan väittää, etteivät he ole ajatuksiltaan läheskään yhtä kritiikittömiä kuin kirjoittelultaan.

Mitä tulee toimittajien esittämään oikeaan kritiikkiin, niiin Suomessa siitä on todellinen pohdinta (sisältäen vuorovaikutuksen) todella kaukana!! (Myös Sihvoselta.) Suomessa kun on toimittajien kanssa eri mieltä, niin sellainen teksti ei koskaan päädy lehteen. Ei edes kilpailevaan lehteen. Näin tämä (täydellisellä lähdesuojalla suojeltu) joukko pitää huolta omistaan. Eli, jos media aidosti kertoisi asiat kuinka ne ovat tai kuinka he luulevat niiden olevan ja kävisi tätä keskustelua (vuorovaikutteisena) loppuun saakka, niin alkaisi koko Suomen journalismin taso nousta. Nyt lukijoiden kiinnostusta todellakin haetaan virheellisillä otsikoilla, kun yksinkertaisesti oman työnsä voisi tehdä kunnolla.

Olisi jollekin analyyttiselle foorumistille (Callit, Ricardo Leite, ym.) kohtuullisen helppo tehtävä avata tälläinen sivusto nettiin ja käydä siellä sivustolla keskustelu jostain aiheesta loppuun ja lukita sitten koko keskustelu. (Ja sitten uusi aihe keskusteluun.) Ottaisi mediakin tämän sivuston äkkiä omaan seurantaansa. (Lausuntoja tulisi myös aina muistaa pyytää useilta henkilöiltä, joita aihe koskettaisi.) Kun kyseisellä nettisivustolla olisi aina vain yksi aihe kerrallaan, olisi sitä jonkun helppo hoitaa. Joten, urheilujournalismin tasoa voi jokainen itsekin alkaa nostamaan, kunhan on tarpeeksi analyyttinen ja... tekee työnsä kunnolla.

Ei siis tälläistä ff2 tyylistä sivustoa, vaan nettitoimittaja ensin tarkistaa ja sitten julkaisee saamansa vastauksen kokonaisuudessaan. Tai ei laita vastausta esille ollenkaan. (Nimeksi esim sporttipointti.fi)

[Lenko]

Netti mahdollistaa helposti kriittisen journalismin niille, jotka sitä haluavat kirjoittaa.

1. Aktiivisille forumeille kirjoittaminen leviää yllättävän laajalle lukijakunnalle. Se on helppoa eikä sitouta kirjoittajaa kuin juuri sen kirjoittamisen ajaksi. Haittapuolena on valtava onttojen viestien hallitsematon virta, jonne asialliset tekstit hukkuvat. Tämänkään keskustelun paikka ei ole maajoukkuekeskustelussa ja tänne se hukkuu eikä kukaan sitä enää muutaman kuukauden kuluttua täältä löydä.
2. Jalkapalloon (Kymppipaikka, Suomifutis, jne.) keskittyvät nettisivut ottavat varmasti mielellään hyviä kirjoituksia vastaan. Tosin viestintä tuntuu monin paikoin olevan sellaista shokki-wau-otsikoiden pikajournalismia, jolla ei ole todellista arvoa urheilukeskustelussa. Ei sen tosin tarvitsisi olla niin ja kriittiselle asiantuntijasivustolle on Suomessa selkeä tilaus.
3. Oman blogin perustaminen ja ylläpitäminen on helpompaa kuin ihmisen tekeminen toisen sisään. Lukijoita voi saada esimerkiksi näiden forumien kautta. Blogin ei tarvitse olla ihan just vain yhden ihmisen oma vaan esimerkiksi viiden kirjoittajan yhteisblogi, johon kirjoitetaan vuorotellen. Tällöin blogi säilyy aktiivisena, vaikka yhden kirjoittajan selkä välillä notkahtaisikin.
4. Nettilehden perustaminen ja ylläpitäminen saisi varmasti lukijoita, mutta se kysyy taustalle vähintään yhden (mielellään huomattavasti useamman) moottorin, joka kirjoituksia pyytää, ihmisiä haastattelee, juttuja editoi ja muuten hommaa aktiivisesti pyörittää. Nettilehdille formaatteja löytyy Suomesta ja ulkomailta ties vaikka kuinka. Sopiva muoto löytyisi varmasti myös suomalaiselle urheilujournalismille.

Mahdollisuuksia on, jos on sanottavaa ja halua sanoa.

e: Minua henkilökohtaisesti raivostuttaa suomalaisessa keskustelussa toisaalta tyhjänpäiväisyys ja toisaalta kriittisyyden yliarvostus. Kyse ei ole vain urheilusta vaan ylipäätään keskustelukulttuurista. Asiantuntijaksi mielletään usein se, joka kovimpaan ääneen haukkuu niitä, jotka tekevät. Pitää olla eri mieltä, jotta on asiantuntija. Ennemmin lukisin verrattain neutraaleja juttuja, joissa asiantuntevasti analysoidaan esimerkiksi Mixun joulukuusen pelitapaa, ongelmakohtia ja mahdollisuuksia kuin että todetaan Mixun olevan paksa jätkä, joka ei osaa valmentaa eikä sillä ole kokemusta eikä se osaa puhua pelaajille eikä sillä ole itseluottamusta tai edes tukkaa. Ja se on lihavakin vielä. Varsinaisiin asiantuntija-artikkeleihin on suomalaisessa urheilukeskustelussa kovin, kovin vaikeaa törmätä.

[uusi nikki]

Ilmoitaudun vapaaehtoiseksi "tutkivaksi journalistiksi" jos joku tälläisen sivuston perustaa.

Saisi sitten silloin tällöin kun aikaa olisi avata yhden keskustelun, viedä sen loppuun, lukita ja sitten uudet äijät ja uusi juttu kehiin.

Pidän erittäin tärkeänä sitä, että keskustelussa olisi kerrallaan vain yksi aihe. Keskustelu ei tällöin pääse mitenkään rönsyilemään. Varsinkin kun toimittaja ei päästä eetteriin, muita kuin analyyttisiä hyviä kirjoituksia. Joissa myös on vain jokin sopivaksi katsottu maksimi merkkimäärä. Liian pitkiä palautteita ei kukaan jaksa analysoida. Ne pitää kirjoittajan jo osata purkaa osiin.

[Rikkiviisas]

Niin, kyse on joko vahvan sensuurin historiasta tai sitten perinteisemmästä, ihmisille ja kansoille tyypillisestä itsetuntokysymyksestä.

Suomi on ollut 1800-luvulta lähtien konsensusyhteiskunta.
Milloin on taisteltu itsenäisyydestä, milloin vainottu vasemmistoa ja pelätty kommarien uutta kapinaa, milloin pelätty Neuvostoliiton reaktioita ja nykyään yritetään olla EU:n mallioppilas. Ei keskustelukulttuuri Suomeen hetkessä synny.

[Pussikalja]

Varsinkin kun toimittaja ei päästä eetteriin, muita kuin analyyttisiä hyviä kirjoituksia.

Eikös tämä ole juuri se lähtökohta, kun viestintä alkaa muodostua yhden totuuden mukaiseksi. Hyvä analyyttinen kirjoitus, jos arvioija on yksi ihminen, tarkoittaa käytännössä "ollaan samoilla linjoilla" valintoja.

Tämä pitäisi ainakin tunnistaa, jotta kekusteluun monipuolisia ajatuksia tulisi.

[uusi nikki]

Kirjoituksiahan tulisi useita ja debatti käydään ns. loppuun saakka. Toimittaja voisi ohjata kirjoittajia keskustelemaan keskenään, eikä hakisi muuta kuin analyyttistä totuutta. Tai ainakin siis sitä, että jokainen saisi sanoa sanottavansa.

Mutta saanen arvostella, kun noin kirjoitat olet sitä mieltä, että jokainen toimittaja näkee minkä tahansa asian vain "yhtenä totuutena."

Tästä vahvasti eri mieltä. Enkö ilmaissut itseäni tarpeeksi selkeästi? Tottakai jokainen (asiallinen) kirjoittaja saa sanoa sanottavansa.

Keskustelusta poimitaan pois vain mitäänsanomattomat ja aiheettomat. Muut siis päästetään eetteriin.

Ehkä sinne pitäis erikseen avata jokin kommentit osasto, jossa jokainen saa kysyä miksei hänen kirjoitusta julkaistu. Tällöin jokaiselle selviäisi, että noin niinku periaatteessa kaikki pääsevät esittämään asiaansa. Vieläpä niin, ettei toimittaja sitä erityisemmin muokkaa. (Ainoastaan ulkoasua voisi parannella ja kirjoitusvirheitä poistaa. Sisältöön sinällään ei saisi sattua.)