Ekaa kertaa nyt ajattelin matkoista raportoida ihan tälläin "kunnolla", vaikkei yleensä ole tapana ollut. Oikeesti ole edes paljoa matkustellut. Mut jos tämä nyt vaikka auttaisi pikkasen jotain L'viviin 2012 reissaavaa matkailijaa.
Eli, tää mun tarina alkaa Krakovasta. Olin aiemmin ihan sattumalta tavannut saksalaisen matkailijan, Dynamo Dresdenin fanin, joka kertoi, että hän ja ystävänsä ovat menossa L'viviin Karpatyn matsiin, että olen tervetullut seuraan jos ei mulla muuta ole. No eihän mulla ollut. Sovittiin, että Krakovasta nappaan junan, johon he jo aiemmin ovat hypänneet. Onneksi jätkät eivät kusettaneet, eli siellä oli 4 DD:n "ultraa" venailemassa. Ensimmäinen syvä huokaus, komee matka tulossa. Tuliaisiksi pojille muovikassillinen täysi kylmiä tölkkejä Lechiä kuumaan junaan, toimi hyvin ja matka sai komean alun.
Juna Krakovasta saapui siis Przemyśliin, eli aivan lähelle Puolan ja Ukrainan rajaa. Tarkotus oli ottaa tästä bussi L'viviin, mutta koska pääsiäinen ja kiitos Jeesus, ei sieltä mitään bussia koskaan tullut. Ajateltiin jo hetki, että ei muuta kun johonkin nukkumaan ja huomenna matkaan. Mutta, mitenkä ollakkaan, "sattumalta" (lainausmerkeissä koska minulla on uskomukseni, että suunniteltu juttu), saapui harmaantunut tyylikäs herra pikkubussillaan. Hän kertoi, että omistaa "interbus" firman ja että matka Ukrainaan ei ole mikään ongelma. Hinta oli ennen 80 euroa, mutta lopulta hinta nousi 120 euroon. No, tuumittiin että ainoa keino lopulta päästä rajan yli, mitä tässä enempiä tuumailemaan ja maksetaan.
Pikkubussiin siis, kuskina puolalainen mies joka näillä uusille saksalaisille tuttaville puhui saksaa. Takapenkillä kolme ukrainalaista herraa, kiire Donetskiin. Itseäni vitutti alkumatkasta, koska 20e moisesta bussimatkasta tuntui isolta rahalta. No, päästiin rajalle. Bussikuski Puolan puolella toivotteli hyvät illat ja kaikki sujui notkeasti. Ukrainan puolella maailma muuttuikin sitten heti kummallisesti. Olinhan mä tottakai kuullut juttuja lahjonnasta, poliiseista, ja paskoista teistä, mutta jotenkin se vaan hämmentää, kun ekaa kertaa kokee sen, että bussikuski lyö tullivirkailijilla seteliin kouraan ja toivottaa hauskaa illanjatkoa. "BAKSIS BAKSIS DAS IST NORMALN" tuumasi iloinen veikko. Itse olin edelleen ihan että mitä saatanaa.
Raja jatkui eteenpäin, seuraavana tullivirkailija joka tarkastaa matkailijoiden passit. Löin passin kouraan varsin viehättävälle naiselle, aivan kuten muutekin matkamiehet. Noin 5-10 minuuttia myöhemmin, nainen palasi meidän autolle palauttamaan passeja. "Who is traveling with Finnish passport?" kuului kysymys. Järkeilin, että olen porukan ainoa suomalainen, joten vastasin, että jep minä. Tullivirkailija piti kourassaan passia, tiukasti minua edelleen tuijottaen. "Where did you get this?" "eeeerr, from Finnish police?" "have you ever been in Ukraine before?" "no I haven't" "what were you doing in Poland?" "Im a student" "what are you going to do in Ukraine?" "Im just a tourist" "what is the capital of Finland?" Ja tässä vaiheessa, mitä vittua. Saksalaiset takanani ratkesivat nauruun. Samoin bussikuskimme. Näin heti, että eihän tällä tullitytöllä ollut hajuakaan, mutta vastasin silti, että "Helsinki?". Oikea vastaus. Passi kouraan ja menoks. Komeeta.
Seuraava vaihe - Ukrainan tiet. Ne muuttuu kans kertaheitolla. Edelleen, olin kuullut juttuja, mutta morjes ne kuopat ja se, että katuvaloja ei ollut lainkaan. Bussikuskimme päätti silti, ilmeisesti täkäläiseen tapaan, koheltaa sen 120km/h lasissa. Auto pomppii kuopissa ja kuski vaan huutaa, että "OI OI OI KATASTROOF". No älä saatana vitun valopää, opetettiinko sulle autokoulussa sitä jarrua ollenkaan.
Ensimmäinen kerta kun poliisi pysäyttää. Hauskaa iltaa, taisitte koheltaa hieman. Kuski heitti pari dollaria kouraan. Matka jatkuu.
Toinen kerta kun poliisi pysäyttää. Naurua. Bussikuski kertoo, että jätkät on nyt ihan hukassa, justhan 2 kilometriä sitten mut pysäytettiin. Poliisit tähän, että ei pidä paikkaansa. Kuski nauraa ja vittuilee, että kyllä näin on. Soita pomosi paikalle ni katotaan. Poliisit toivottavat hauskaa jatkoa ja kuski nauraa. Huikkaa toki vielä ikkunasta jotain tyyliin "FICK MICH ARSCHLOCH". Naurahdin ja tuumasin, että hyvä äiä! ACAB!
Saavuttiinpa sitten kuitenkin onneks ehjänä hostelliimme. Joku International Hostel vai mikä tää nyt oli. Hinta huohkeat 5,5 euroa yöltä, tosin paikkakin melkonen persereikä. Mitäpä valittamaan, ei muuta kun lähimmästä kebab-ravintolasta Baltika kolmosia pari isoa per mies naamaan ja hostellille jossa joku ihana ukrainalainen tyttö tarjosi vielä savut. Toimii.
Hostelli. Komea ulkoa ja kyllähän siellä nyt oikeesti nukkuukin helposti.
Seuraava aamu, lauantai.
Tarkotus olisi tänään siis mennä tarkastamaa L'viv Karpaty - Tavriya Simferopol. Kysyttiin hostelliäijältä, että miten päästä stadionille, mutta mies ei tiennyt. Ok kiitos, hieno mies.
Ei muuta siis kun kaupungille haahuilemaan ja suunnistamaan. Aamupala jostain kafeesta, paistettuja perunaohukaisia viis kappaletta kera kahvin hintaan 2 euroa.
Seuraavaksi tietty olutta. Turistikohteet nähtyämme, tai ainakin näin oletettiin, lähimpään turistimestaan. Tuoppi Оболонь merkkistä bissee nassuun, hinta noin euron tuoppi. Aika kohtuullista vaikka kuitenkin aika keskustassa oltiin.
Sitten kohti stadionia. Itselläni ei ollut hajuakaan mihin pitäis suunnata, joten seurasin oppaitani. Hypättiin ratikkaan, suhailtiin sillä jotain 7-8 pysäkkiä, kunnes tää karttaa lukenut janari tajus, et eihän se täällä ole. Ratikkalippu kioskilta muuten yhden hryvnian, eli onkohan tälle edes euroarvoa. Ehkä 7 senttiä? Hieno homma, matsin alkuun jotain pari tuntia ja kyllä se siitä. Ratikka takas mistä lähdettiinkin ja pieni kokous. Ehdotus: seurataan niitä väriä tunnustavia. Täähän nyt toimii aina. Näin tehtiin ja ekat valko-vihreäpaitaset tarkkailuun ja perään. Stadionille olikin keskustasta hyvän matkaa ja vieläpä piti tajutonta ylämäkeäkin kiivetä. Mutta perille löydettiin.
Stadioni Ukraina.
Jos joku nyt vielä ehtii tälle vanhalle stadikalle siis reissaamaan, niin kannattaa opetella ni sähköbussit (mikä tää sana nyt oli, en jaksa googlettakaan) tai sitten se on kävelyhommia. Majotuspaikasta riippuen toki siis.
Lippu matsiin 50 hryvniaa ns. neutraalit paikat. Se on euroissa sen 4,5 vissiin. Kaupasta muistoks kaulahuivi, se oli sen 60 hryvniaa eli 5e sitten vissiin. Tää huivi ilman niitä kelttiristejä mitä tää seura viljelee. Spedet.
No mutta, se matsi. AM oli jotain 10000 ilmeisesti virallisten lähteiden mukaan, koko kapasiteettihän on ~28000.
Ottelu alkoi heti rajuilla otteilla, oli keltasta ja punasta ja mitä näitä nyt oli. Miehiä koko ajan kentän pinnassa. Papat vieressä huutelemassa, että nyt sitten pojat skarpataan. Karpaty tais mennä kuitenkin jossain välissä 1-0 johtoon joo ja sillain.
Paska kuva jep mut vierasultrat ja miliisit.
Komee on stadion.
Kuten sanottua, kovaa oli. Tässä joku kuollut pelle lähtee gofl-autolla lepään kentän laidalle minuutiks.
1-0. Jee maali. Ainoa maali siis ja voitto kotiin.
Maalisavutus sallittu
Toisen puoliajan alkuun ilmapallotifo ja random soihduttelu sallittu.
Mutta joo. Pelihän siis oli rikkonaista ja päättyi kuitenkin kotijoukkueen 1-0 voittoon. Tavriya pelasi yhden miehen vajaalla, mutta silti toisella puoliajalla Karpaty oli ihan tajuttoman huono. Palloa roiskittiin mihin sattuu, ilmeisesti lähinnä peliajan loppumista toivoen tai jotain, eikä edes läpiajot tai ns. varmat maalipaikat kelvannu kenellekkään. Katsomon puolella viereisiä papparaisia tuntui kovasti L'vivin ultrien "ULTRAS LIBERA" huudot naurattavan. Samalla hetki tänän jälkeen osa näistä papoista osallistui mukisematta "kaikki hyppii meidän joukkuuelle" tyyliseen hyppelyyn. Se taas nauratti meikää. Menin kuitenkin ostaan bissee.
nollanepa (emt voi olla nollakolmekin) muovituoppi bissee, kai tää keskiolutta ihan oli, 0.7 euroa tuopponen. Kohtuullista. Nätti tissikäs myymässä.
Sitten matsin jälkeen ei muuta kun samoja jälkiä takas keskustaan ja siitä hostellille. Jossain välissä johonkin pieneen katukioskiin/ravintolaan pysähdyttiin syömään ja juomaan. Tää saksalainen uusi tuttavani, Mike, tilasi koko jengille pelmenit koko posselle, joten kiitollisuuden velassa ajattelin tarjota vodkashotin miehelle. Menin tilaan, ja ajattelin, että kun ei venäjäkään suju ja täti tuskin englantia puhuu, ni tilaan avustavalla puolallani. "Dwa małe vódki prosze". Niin joo, pieni vodka, mitä vittua mä luulin. Tätihän kaatoi arvioni mukaan noin 12cl per lasi. Hinta taisi olla 9 hryvniaa, eli oliskohan se sit ~90 eurosenttiä. 2 "pientä" shottia. Kohtuullista.
Jeespoks vittu.
Trainspotting Ukraina edition. Olisin testannu muuten mut harmi ku ei ollu paperia. Eikä tuossa kopissakaan valoa.
Joo illan mittaa sit tosiaan käytiin vaan juomassa olutta ja syömässä. Syötiin keskustan liepeillä aivan turistimestassa taas, ja silti grillivarras lihaa höystettynä kahdella isolla oluella kustansi jotain 7 euroa yhteensä. Sopi jopa mun opiskelijabudjetille ja tunsin olevani rikaskin äiä. Hyvä paikka snobeilla.
Sunnuntaiaamuna vinkit hostellin äijältä, että mistä se bussi Przemysliin lähtee. Taas tää vitun spede neuvo väärään paikkaan. Ei muuta kun taksia oikeelle bussiasemalle. Siellä nainen kertoi, että kiitos Jeesus, ei bussi Puolaan tänään. Hasita vittu. Muuta kun taksikuskille jutteleen, että aja rajalle ni kävellään yli. 9e per mies rajalle. Boris Pugon suosima ryssätekno raikaa niin saatanan lujalla korvaan kun 6 äijää ahtautaa pieneen 1.3 litraseen tappotaksiin. Ohittele siinä sit 100km/h lasissa kuutta autoa, kun vastaankin tulee autoja. Syviä huokaksia.
Mutta nähtiin kuitenkin ikkunasta se L'vivin uus stadikka. Komeeta!
Random kuva jostain hevovvitusta. Näkeeköhän tästä tien kunnon ehkä?
Todella surkea ja pieni kuva taas, sori. Mut ota siinä aikatauluista selvää, kun et osaa kyrillisiä aakkosia ja venäjää osaat puhua sen "nieponimaaju" ja "daa".
No ok. Takasin Puolaan. Rajan yli tosiaan kävelemällä. Kuumassa tullikopissa virkailijan ensimmäinen kysymys on, et mitäs vittua haluatte. Joo. Ollaan turisteja halutaan Puolaan. Tsekkaukset passiin ja leimat ja painukaas vittuun. Kiitos käy mulle.
Puolan puolella pienelle kioskille, bisset kouraan ja suunnitellaan milläs sitä päästään takas Przemysliin. Ja mitäs sit tapahtuu. Tämä perjantaina meitä kyydinnyt mies tulee kuin salamaniskusta paikalle. Ei muuta kun jutulle, "voitko heittää meidät kaupunkiin?" "no tottahan toki voin! mites meni ukrainassa jätkillä?". Paluumatkalla mies kuitenkin yhtäkkiä kysyy, että kiinnostaako panorama Przemyslistä. No, onhan meillä jotain 7 tuntia junan lähtöön joten vittuako sen väliä antaa mennä. Muistamme kuitenkin kysyä heti, että paljonko kustantaa. "Keine achnung" vastaa kuski ja naurahtaa iloisena. Antaa mennä sitten.
Kaksi puolalaista kirkkoa ja kaksi linnaa myöhemmin automme pysähtyy yhtäkkiä. Meidän seurue on ihan et mitä vittua nyt taas, mutta kuski hilpeästi avaa satunnaisen talon oven, ja toivottaa kaikki tervetulleeksi. "Hier ist meine hem", no jessus, tämähän yllätys. Miehen kaksi tytärtä oli tosiaan täyttäny pöydän täyteen salaatteja ja muita herkkuja - ja toki myös litran Finlandia Vodka löytyi.
Kolme Dynamo-janaria ja harmaa herrasmies, kuskimme.
Polonia Przemyslin stadionin portti ja oivan kuljettajamme ajoneuvo.
Yllätyskattaus.
Siinä sitten tosiaan meni jotain 2,5-3h miehen kodissa. Tyttäriä ihailtiin ja Youtubesta katsoimme hassuja videoita joita mies näytti. Vodkaa se 7 shottia per naama ja hauskaa piisasi. Meikäläiselle, suomalaisena junttina, tämä oli jotain käsittämätöntä. Miksi kukaan haluaisi kotiinsa viisi randomia janaria ja tarjota heille ruuat ja juomat. Tervetuloa itään Matvei.
Mutta L'viv. Vaikea kertoa mitä maa tarjoaa 2012. Veikkaanpa, että sen verran sielläkin osataan, että hinnat nousevat. Mitäkö joku perus lädituristi saa tästä irti, en tosiaan tiedä. Shokeeraava se on alkuun, mutta aivan ihana lopulta. Suosittelen.
Toivottavasti joku jaksoi lukea, tai ainakin katsoa kuvat.
