Suomalaisen juniorijalkapallon keskeisiä vahvuuksia ja ongelmakohtia

[joks11]

Tuosta Kaikki Pelaa- periaatteesta: eli onko nyt niin, että on olemassa selvät säännöt, mutta ne eivät vain välity kenttäväelle?
Ettei niitä osata tulkita oikein? Valvooko niiden noudattamista kukaan? Vai onko peräti niin, ettei edes ole olemassa selviä ja yksitulkintaisia sääntöjä?

No näinhän se on ollut alusta lähtien. Edelleenkin, 10 vuoden jälkeen, kuulee näitä "yhyy puolenpelintakuu estää lahjakkuuksien kehittämisen"-itkuja, mikä on ihan käsittämätöntä huttua.

[Lenko]

-

[mtontola]

Itse näen suurena ongelmakohtana liian suuret, väärinmuodostetut, epätasaiset ryhmät.

Länkytykset kouluihin viedystä kaikille suunnatusta jalkapallokoulutuksesta ovat niin kaukana todellisuudesta, että se ei ole tässä vaiheessa ajanlaskua Suomen oloissa ajankohtaista. Vahvat seurat –mantra sen sijaan on. Jos se tarkoittaa, että aamutreenejä järjestettäisiin ja niitä voisi vaihtaa osan kohdalta luvan kanssa liikuntatunteihin niin EOM.

[drone]

Länkytykset kouluihin viedystä kaikille suunnatusta jalkapallokoulutuksesta ovat niin kaukana todellisuudesta, että se ei ole tässä vaiheessa ajanlaskua Suomen oloissa ajankohtaista. Vahvat seurat –mantra sen sijaan on. Jos se tarkoittaa, että aamutreenejä järjestettäisiin ja niitä voisi vaihtaa osan kohdalta luvan kanssa liikuntatunteihin niin EOM.

Muutos alkaa pienin askelin. Jos nimimerkin "Lenko" mainitsema idea voidaan viedä läpi edes yhdessä (tai muutamassa) koulussa,
muutkin voivat innostua. Itse uskon domino-efektin mahdollisuuteen. Jos halutaan menestystä edes jollakin aikavälillä, yhtään kiveä
ei sovi jättää kääntämättä eikä yhtään ideaa kokeilematta.

Eilen urheilu-uutisissa oli juttu Ajaxin junioriakatemian konsultin vierailusta ja näyteharjoituksista Suomessa.
Mielestäni juuri näissä tilaisuuksissa suomalaisilla juniorivalmentajilla olisi oivallinen kehittymisen paikka. Näistä vierailuista pitäisi
tehdä (mikäli eivät jo sitä ole) säännöllinen ja pysyvä käytäntö. Niihin osallistumista voisi tukea Palloliiton toimesta ja
vaikkapa keräysvaroin (yhden valmentajan osallistumismaksu alle 100 euroa!). Osallistuvia valmentajia tulisi palkita (esimerkiksi hyväksymällä tällainen kurssi osaksi valmentajan peruskoulutusta) ja tulisi luoda mekanismi, jolla kannustetaan valmentajia viemään opittuja käytänteitä omiin harjoituksiinsa.

Kun kuulin eilisen uutisen, innostuin aluksi ja ajattelin, että nyt tehdään vihdoinkin oikeita asioita!
Mutta oli masentavaa kuulla juniorivalmentajien vähäisestä kiinnostuksesta ja siitä, että jopa Palloliitto loisti tapahtumasta poissaolollaan.
Haastateltu valmentajakin esiintyi mielestäni varsin laimeasti haastattelijan kysyessä, aikooko hän viedä opittuja harjoitteita omiin
treeneihinsä.

Kyllä tähän toimintaan on saatava aktiivisuutta ja tahtotasoa, jos mielitään joskus kehittää suomalaisia pelaajia arvokisatasolle!

Edit: Linkki mainittuun juttuun
http://yle.fi/alueet/etela-savo/2011/06/ajaxin_valmentajat_havainneet_lahjakkuuksia_2652923.html?origin=rss

[rukkanen]

Mielestäni juuri näissä tilaisuuksissa suomalaisilla juniorivalmentajilla olisi oivallinen kehittymisen paikka. Näistä vierailuista pitäisi
tehdä (mikäli eivät jo sitä ole) säännöllinen ja pysyvä käytäntö.

Aiemmin keväällähän nähtiin Katalonian jalkapalloliiton toimijoita Jyväskylässä FC Barcelonan pelin filosofia -seminaarissa, joka oli sisällölliseltä anniltaan (ainakin sivulle kirjautuneen mielestä) huipputasoa. Saattoipa Palloliiton Keski-Suomen piirillä olla näppinsä pelissä myös kustannusten osalta, sillä seminaarin osallistumismaksu oli perin huokea (en muista tarkkaan, mutta oli reippaasti alle mainitsemasi 100 €). Tämä Ajax-viritys vaikutti sen rinnalla hinta–laatusuhteeltaan heikohkolta, vaikka sisältöä olisi tuollakin varmasti ollut tarjolla riittämiin.

[Kaihlamo]

Ajaxin-seminaarissa oli - ainakin ennakkoon ilmoitetun ohjelman mukaan - tunnin käytännön osuus. En mä ainakaan lähde toiselta puolen Suomea koulutukseen, jossa kahden päivän osuuteen on upotettu kokonainen YKSI tunti sellaista mikä oikeasti on kaikkein mielenkiintoisinta ja mikä meitä valmentajia eniten opettaa.

[drone]

Ajaxin-seminaarissa oli - ainakin ennakkoon ilmoitetun ohjelman mukaan - tunnin käytännön osuus. En mä ainakaan lähde toiselta puolen Suomea koulutukseen, jossa kahden päivän osuuteen on upotettu kokonainen YKSI tunti sellaista mikä oikeasti on kaikkein mielenkiintoisinta ja mikä meitä valmentajia eniten opettaa.

Ensiksikin, näitä tilaisuuksia pitäisi järjestää eri puolilla Suomea. Toiseksi, niiden sisältö pitäisi suunnitella niin, että vierailusta saadaan
mahdollisimman paljon irti. Tulisi olla monipuolisia käytännön harjoituksia, ettei mene pelkäksi luentosalissa istumiseksi.

"- Kun katsoimme karttaa yllätyimme, että Mikkeli on pieni alue joka on suhteellisen kaukana Helsingissä. Mutta koska he halusivat meidät tänne niin päätimme tulla, naurahtaa Ajaxin junioriakatemian konsultti Eddie van Schaick kehuen samalla mikkeliläisten järjestelyjä ja olosuhteita."

Paino fraasilla: "koska he halusivat meidät tänne, niin päätimme tulla". Onko vastaavaa halukkuutta muualla päin Suomea?

[Lenko]

-

[mtontola]

Keski-Suomi on hienoa nurmea tai uudenkarheaa tekonurmikenttää Petäjävedeltä valtatietä molempiin suuntiin täynnä (ainakin kuvainnollisesti). Mutta missä on pelaajat nyt kesäaikaan? Treenaavat kiroilua kaupan pihalla mopokortin saamista odottaessa. Luen itseni myös taivaanrannan maalareiden joukkoon, mutta vaatii kosketusta todellisuuteen, että se taso nousee. Kouluissa tapahtuvaan koko populaation kattavaan jalkapallokoulutukseen on hurjasti matkaa. Jopa siihen on matkaa, että koulutoimenjohto antaa luvan ala-asteikäisillä käydä aamuharjoituksissa. Mitä jos nyt koulun ulkopuolella aloitettaisiin siitä, että ne tekonurmet olisivat pelaajia täynnä? Alkaen niistä pelaajista mitä siihen omaan käytännön piiriin kuuluu? JJK ja keski-suomen pienemmät voisivat esim. tähdätä olemaan esimerkillisiä siinä, että se oma junnutuotanto siellä missä sillä on erityisesti merkitystä (<12 v.) saataisiin kuntoon. Ei tarttis länkyttää, vaan ehdottaa. Ero käsitteiden välillä on selvä. Meillä on ihan tarpeeksi näitä hienoilta kuulostavia abstrakteja projekteja joiden vaikutus käytännön toimintaan on negatiivinen kun voimavaroja ja erityisesti niitä rahoja menee siihen kun kehittäjä mietti miten kehitellä vähän lisää joka on aina oikeasta toiminnasta pois. Toki, jos saatte jalkapallokoulutusta kouluihin niin hienoa, mutta silti joskos panostettaisiin niiden seurojen toimintaan ensin. Usein jonkinlainen idea siis on mitä pitäisi olla, mutta ei sitten valitettavasti tietoa mitä se on käytännössä. Jos jotain tehdään, niin se pitäisi tehdä kunnolla. Muuten ihan sun puolella ja peukut pystyssä, jee jee, posket punottaa meiningillä ja kaikkiin hienoihin internet-kampanjoihin teoriassa liittyen.

[drone]

Nämä tapahtumat ovat tärkeä osa juniorivalmennuksen kehittämistä. Mikkelin vähäistä osallistujamäärää en osaa selittää kuin omalta osaltani. Valmentamallani joukkueella oli yksi kesän päätapahtumista, Jyväskylä-cup samaan aikaan.

Yksi osa tapahtumien koordinointia on päällekkäisyyksien välttäminen. Tarvittaisiin jonkinlaista kattotasolta lähtevää koordinointia,
jossa nämä asiat olisivat hanskassa. Katse kääntyy tietysti ensin Palloliiton suuntaan, mutta kyllä seuroillakin on tässä vastuunsa.
Missä määrin esim. Mikkelissä perehdyttiin näihin kysymyksiin?

"Länkytyksestä" olen periaatteessa samaa mieltä nimimerkin "Lenko" kanssa. Mitään emme tarvitse nyt niin kipeästi kuin uusia ideoita
ja niiden täytäntöönpanijoita.

[#666]

Tuli mieleen Tanoken junnujoukkueen vierailu turnauksessa Milanossa. Tanoke pelaajat hävisivät maailmanluokan taidoistaan huolimatta taitotasoltaan heikommille joukkueille.
Psyykkisen valmennuksen osa-alueilla ollaan vuosikymmeniä jäljessä huippumaiden juniorivalmennusta. Vieläkin löytyy vääpeli körmymäisiä valmentajia, jotka pilaavat junnujen pelirohkeuden, luovuuden ja yrittämisen mentaliteetin. Nämä muutetaan virhepeloksi, varman päälle pelaamiseksi ja arkuudeksi.

Nykypsykologian mukaan neutraalin vuorovaikutuksen suhdetta voidaan aikuisilla keskimääräisesti pitää noin 20 positiivista kommenttia ja siihen yksi negatiivinen. Muuten kommenttien antaja alkaa vaikuttaa vihamieliseltä. Palloliiton valmennusvastaavien pitäisi oikeasti kiertää seuraamassa junnuturnauksia ja jakaa valmennuskieltoja epäpäteville pelkästään tämänhetkisen pelin voittoa ajatteville valmentajille.

Minun mielestäni yksi tärkeimmistä kehityskohdista. Lahjakkaankin junnun ilon ja palon jalkapalloon voi pilata täysin väärällä valmennusasenteella ja pedagogisella tietämättömyydellä.

[Sir. Psycho]

Lahjakkaankin junnun ilon ja palon jalkapalloon voi pilata täysin väärällä valmennusasenteella ja pedagogisella tietämättömyydellä.

Tärkeä pointti. Ja mielestäni tästä onkin lähdettävä liikkeelle heti alussa, sillä lapsen innokkuus asiaa kuin asiaa kohtaan on uskomattoman helppo tappaa väärällä asenteella. Ja tämän voi mielestäni liittää myös siihen koululiikuntaan mistä oli juttua jo aikaisemmin; sen sijaan, että lapset/nuoret pakotetaan uimaan tai pelaamaan pesäpalloa ilman minkäänlaista motivaatiota (joo, uiminen kannattaa kyllä opetella), niin heille voitaisiin tarjota vaihtoehtoja. Omalla yläasteellani tämä oli poikien liikunnassa yleinen käytäntö.. Me saimme mennä pelaamaan jalkapalloa lähes jokaisella liikuntatunnilla jos halusimme. Ne jotka eivät halunneet, saivat tehdä jotain muuta. Ja jotain jalkapallon suosiosta kertoo sekin, että aina saatiin kunnolla porukkaa mukaan ja hyvät pelit aikaiseksi. Liikunnanopettaja tarjosi myös hyvää tietoa esim. lihaskunnosta ja -treenistä ja niiden hyödyistä yms. Vaikka mitään varsinaista jalkapallovalmennusta ei ollutkaan tarjolla, niin mielestäni pelkästään mahdollisuus pelata jalkapalloa näinkin paljon oli hieno asia. Ja olisi jokaisessa suomalaisessa koulussa edelleen, varsinkin kun pihapelit ovat jo väistyneet virtuaalielämän tieltä.

Toki tässä varmasti törmätään johonkin "oppilaan täytyy olla jatkuvasti opettajan valvonnan alla" -lakiin, mikä taas tarkoittaa sitä, että ainakin ala-asteilla kaikki naperot ovat samassa tilassa ja koulun ainoa liikunnanopettaja tarkkailee toimintaa tuolissa istuen.

[drone]

Tuli mieleen Tanoken junnujoukkueen vierailu turnauksessa Milanossa. Tanoke pelaajat hävisivät maailmanluokan taidoistaan huolimatta taitotasoltaan heikommille joukkueille.

Hieman lisää yksityiskohtia? Miten Tanoke-joukkueet ylipäänsä pärjäsivät? Tuskin sentään kaikkia pelejä hävisivät?
Millä tappioita perusteltiin? Miksi sinun mielestäsi vika oli juuri henkisen kantin pettämisessä?
(Toki olen kanssasi vahvasti samaa mieltä, että henkisen valmennuksen tulee olla yksi valmennusfilosofian kulmakivistä.)

P.S. HJK:n ja FC Porton järjestämä valmennusseminaari Helsingissä 19.-21.8.2011.
Seminaarin hinta on 200 euroa. Hinta sisältää seminaarimateriaalin (muistitikku) sekä lounaan (Sonera-stadion, ravintola FreshCo) ja erillisen kahvitarjoilun (Mäkelänrinteen lukio) lauantaina ja sunnuntaina.
   
Lisätietoa: http://www.hjk.fi/palvelut/tie_tahtiin_seminaari
  
Pistäkäähän viestiä eteenpäin rummutusten ja hehkutusten kera. Eiköhän tämä seminaari ole tarkoitettu kaikille, yli seurarajojen.

[mtontola]

On tosi kiva innovoida. Samalla pitäisi varmistaa, että on myös tahot jotka ihan oikeasti kantaa vastuun. Tarina kertoo huhua seurasta, jossa oli pitkään tehty töitä jonkinlaiseen kokemukseen pohjautuen. Kaikki ei ollut täydellistä, mutta asioita muutettiin hiljalleen, yleensä niin että tekemistä yritettiin korjata. Tuli sitten uudet tuulet ja innovoivaa porukkaa ruoriin. Kaikki mitä ennen oli tehty oli täyttä kuraa, uudet unet olivat mitoitettu taivaita myöten. Pian paljastui, että mitkään realiteetit eivät olleet muuttuneet, vaan toimittiin edelleen samojen nappien varassa. Silti puheet ja lupaukset ne vain kasvoi, kuten myös se mitä kaikkea tehdään nyt toisin. Samalla myös kehitystä tapahtui innovoinnista huolimatta mm. olosuhdetilanteen parantuessa. Kupla paisui ja paisui. Kuplan sisällä häärättiin yhä arveluttamalla tavalla. Heräsi kysymyksiä onko kaaos kenenkään hallussa. Joku yritti vetää suuntaan joka tiedettiin oikeaksi, toiset veti omiin suuntiinsa jotka luulivat oikeiksi. Toiset taas vetivät omiin suuntiinsa jotka tiesivät vääriksi. Joka suuntaan vedettiin. Mitä uskomattomimpia kuvioita lipui kaikkien silmien ohi, mutta kun jokaisella oli se oma suunta mihin vetää, niin vetämistä jatkettiin. Hyvin kaukaa ja suurpiirteisesti katsoen periaatteet olivat oikean suuntaiset, mutta käytännön kompromissilinjan kautta kaikki keskeiset ratkaisut systemaattisesti ojassa. Korjausliikkeitä ei voitu tehdä, koska kaikki uusi oli rakennettu kuplan varaan. Kukaan ei ole kertonut miten tarina päättyy.

Erityisesti nappulapuolella ei ole mitään kepulikonsteja millä saisi homman toimimaan ihan yht’äkkiä. Siksi osoittaisin erityistä varovaisuutta liittyen asioihin joissa luvataan taivaat ja maat ja pistetään kaikki aikaisempi kokemuksen tuoma oppi romukoppaan liittyen erityisesti siihen mitkä asiat toimivat käytännössä. Seuroja ja niiden toimijoita sekä heidän vastuitaan tulisi lisäksi arvioida kokonaisuuksien kautta, eikä minkään yksittäisen mielivaltaisen mittarin mukaan. Tässä pelissä Suomessa taitaa olla hyvin vähän voittajia.

Siksi minä tätä ”nyt tarvitaan uusia ideoita ja äkkiä” kuvion vaaraa peräänkuulutan. Meillä on viime aikoina ollut ihan hyvä näppituntuma miten tasapainottaa kilpa- ja ruohonjuuritason toiminta nappulapuolella kokonaisuutena. Sitten osalla on johtuen jostain kummallisista motiiveista karannut mopo kokonaan käsistä ja lopputulos on se, että monessa seurassa ei olla päästy yhtään kokonaisuutena eteenpäin, vaikka resurssit ovat selvästi paremmat kuin esim. 10 vuotta aikaisemmin.

Pitää tähdätä ammattimaiseen toimintaan seuroissa, se on ainoa tie eteenpäin. Tämä tarkoittaa, että sekä ruohonjuuritasosta kuin kilpalinjasta pidetään huolta niin kuin hyvin tiedetään mitä se käytännössä tarkoittaa. Nykypäivänä on hyvin helppo saada tietoon mitä nämä edellyttää ja erityisesti minkälaiset virheet tulee ehdottomasti välttää tai myös hyvältä pohjalta ponnistava järjestelmä on pian matkalla jopa Suomen oloissa alakertaa kohti.

[joks11]

Joo, kiinnostaisi tosiaan tietää millainen tuo Tanoke-ryhmä on ollut. Kemppisen oppejahan on kyllä kritisoitu jonkin verran sillä että kaikessa monipuolisuudessaan harjoitteet eivät ole niin lajinomaisia mitä pitäisi. Käsittäkseni tuotakin asiaa on kuitenkin mietitty.

Varsinkin 11v11-peleissä näkyy todella raa'asti koostuuko harjoittelu pääasiassa Tanokesta vai onko Tanoke muun lajiharjoittelun lisänä.

[#666]

Tuolla lisää juttua Milanon reissusta:

http://www.tanoke.com/fi/blog/mika_alavaikko/tanoke_advanced_98_milanossa_kauniaisissa_ja_espanyolin_leirilla

Toki joukkuepelaamiseen on vaikuttanut se, etteivät Tanoke nuoret pelaa kovin paljoa yhdessä. Mutta luulenpa, ettei se ole ongelma seurajoukkueissa.

Lisäksi lähes kaikki Suomessa pelanneet ulkomaalaiset ihmettelevät pelirohkeuden ja yrittämisen puutetta.
Nähtävissä ihan Huuhkajatasollakin ei uskalleta yrittää pallon hallintaa vaan mieluummin pitkä keskitys hyökkäysalueelle ja toivotaan parasta

Ja tämä huono pelillinen itsetunto, luovuus ja uskallus taotaan ainakin minun näkemyksien mukaan junnuna.

[drone]

Erityisesti nappulapuolella ei ole mitään kepulikonsteja millä saisi homman toimimaan ihan yht’äkkiä.

Olet oikeassa monessa asiassa. Sitä en yhtään kiellä.
Mutta tämä "homma toimimaan yhtäkkiä" kuulostaa hieman omituiselta maassa, jossa
jalkapalloa on harrastettu jo yli 100 vuotta. Ovatko nämä vuosikymmenet menneet kuin kankkulan kaivoon eikä
ole saatu "mitään" aikaan? En haluaisi sitä uskoa, vaikka onhan se tietysti mahdollista.

Mutta ei näiden ideoiden - olivatpa ne sitten uusia tai vanhoja - pyörittely ole keneltäkään pois.
Minusta on hyvä, että keskustelua yksinkertaisesti pidetään yllä. Ehkä siitä jotain joku saa ja parhaassa
tapauksessa täällä keskustellut toimintamallit voivat jopa konkretisoitua jonkun seuran toimintaan.
En tiedä,  onko Futisforum2 ehdottoman oikea paikka tälle, mutta en toisaalta tiedä, mikä olisi parempikaan.
Tämähän on futisväen oma keskustelupalsta ja muutokset alkavat ruohonjuuritasolta.

[drone]

Tuolla lisää juttua Milanon reissusta:

http://www.tanoke.com/fi/blog/mika_alavaikko/tanoke_advanced_98_milanossa_kauniaisissa_ja_espanyolin_leirilla

Toki joukkuepelaamiseen on vaikuttanut se, etteivät Tanoke nuoret pelaa kovin paljoa yhdessä. Mutta luulenpa, ettei se ole ongelma seurajoukkueissa.

Lisäksi lähes kaikki Suomessa pelanneet ulkomaalaiset ihmettelevät pelirohkeuden ja yrittämisen puutetta.
Nähtävissä ihan Huuhkajatasollakin ei uskalleta yrittää pallon hallintaa vaan mieluummin pitkä keskitys hyökkäysalueelle ja toivotaan parasta

Ja tämä huono pelillinen itsetunto, luovuus ja uskallus taotaan ainakin minun näkemyksien mukaan junnuna.

Ok. Tuo Milanon reissu oli siis jo pari vuotta sitten. Ei juttu minusta suoranaisesti kovin negatiivistakaan kuvaa suomalaisten joukkueiden suorituksesta
antanut, ainoastaan sen, "ettei välieriin päästy".

Sen sijaan tuo, mitä sanot suomalaisten pelirohkeudesta, on niin totta! Pelirohkeuden puute suorastaan huutaa Huuhkajien pelistä aurinkokunnan äärilaidoille asti. Tilanteita ei viedä loppuun, ikään kuin pelättäisiin, että "taivas varjele, mitä sieltä tulee". Siinä mielessä kehitys on polkenut paikoillaan ainakin sen reilut kymmenen vuotta (HJK:n Mestareiden Liiga- esiintymisestä saakka), mitä olen suomifutiksen edesottamuksia aktiivisesti tai vähemmän aktiivisesti seurannut.

[Lenko]

-

[drone]

Ken rohkenee tunnustaa, että "näin kirjoitin joskus siitä, miten asiat tehdään minun seurassani"?

-"jokaisella pelaajalla on koko ajan oma pallo"
-"harjoitukset keskittyvät henkilökohtaisen taidon kehittämiseen"
-"kenttää ei ole täytetty tötsillä vaan tekeminen keskittyy pallonhallintaan"
-"harjoituksissa ei näy jonottamista"
-"nuoretkin pelaajat ovat keskittyneitä tekemiseen koko ajan"
-"syöttöpelin harjoittelun ohella pienpelit ovat merkittävä osa harjoittelua"
-"peleissä korostan pallon kontrollointia huolimatta vastustajan prässistä"
-"juniorit ovat valmiita satsaamaan harjoitteluun tosissaan ja seurani järjestää mahdollisuudet harjoitteluun"
-"seurani puolesta asiat hoidetaan viimeisen päälle"
-"pienet, yksinkertaiset asiat (esim. peliasut) nostavat pelaajien itsetuntoa ja lisäävät tunnetta, että pelaaja on tärkeä osa seuraa"
-"parhaat pelaajani ovat tehneet vuosia työtä taitotason eteen"
-"hieman vanhemmat pelaajani tekevät kaikkensa päästäkseen ammattilaisiksi ja ovat valmiit kovaan kilpailuun paikoista joukkueissa"
-"he eivät luovuta, vaan kokevat esim. aloittamisen alemmalta sarjatasolta mahdollisuutena"
-"he ovat itse valmiita tekemään töitä asioiden eteen eivätkä vain odota agentin tekevän kaikkea puolestaan"

[mtontola]

Näin Helsinki cupin alla on hyvä taas palauttaa mieleen pikku-kenttien realiteetteja. Tämä käy helposti, kun super-junnu termin lisäksi otetaan käyttöön myös super-mamma kategoria. Pitää olla kuitenkin tarkkana, että ei sekoiteta super-mammaa aktiivi-äiskään jossa ei ole mitään vikaa, toisin kuin super-mammassa.

Super-mammat ovat niitä kentänlaitojen hengettäriä jotka lajista mitään tietämättä pitävät oman mussukkansa puolta pahoja joukkuetovereita vastaan jotka ovat liian itsekkäitä ja jotka estävät mussukan nousun tähtiin. Super-mamma myös aktiivisesti mielistelee mussukalle lisää etuuksia joita mussukka hänen mukaansa ansaitsee ja joita nämä muut itsekkäät kanssapelaajat heiltä jatkuvasti varastavat. Jos mielistely ei toimi, niin sitten kiristetään. Joskus sekä kiristetään, että mielistellään, mutta ensin toki mielistellään. Keskeistä myös on, että ilmapiiri myrkytetään varmasti jos homma ei palvele toivotulla tavalla mussukkaa ja sormella osoitellaan muita.

Super-mamma voi toki myös olla iskä. Vahviten homma toki pelittää kentän laidalla kun on super-vanhemmat. Super-mamma toki osaa vähintään käyttää miestään käsikassarana. Super-mamma on harvemmin YH. Joskus super-mammat saattavat liittoutua tavallisten mustamaalaamiskampanjoiden sijaan kun sattuu oikein paha tilanne. Super-mamma myös omalta osaltaan auttaa, että mussukan tie saattaa nousta pystyyn kun oikea kilpailu alkaa. Pojasta kasvaa kovaa vauhtia jostain kumman syystä sellainen tyyppi joka feidaa kun pitäisi pystyä nostamaan sitä tasoa ja kun se kilpailu oikeasti alkaa. Super-mamman pojalla on paha mieli, jos ei saa olla koko maailmankaikkeuden ainoa stara. Toisista seuroista löytyy näitä mussukoita enemmän kuin toisista.

Terveisiä kaikille super-mammoille ja super-iskille: vaikka kaikki muu olisi kunnossa, niin ei tule mistään mitään jos asenne on huono ja itsetunto skeidaa, kun on tottunut siihen, että mamma hoitaa hommat. Feidaavilla tyypeillä ei valitettavasti tee urheilussa mitään.

[nollaykskolme]

Ongelmia:

arvostuksenpuute: Suomessa ei arvosteta huippu/ammatti-urheiluun tähtäävää harjoittelua(jota junnutoiminnaksi kutsutaan)

ymmärtämättömyys lajista: Suomessa ei vieläkään ymmärretä että jalkaplloilijakwsi tullaan 8-16v iässä, tämän jälkeen aloitetaan jalostaminen

ymmärtämättömyys rahasta: Ei mistään muusta kuin ILMAISESTA koulutuksesta(peruskoulu) saa ilmaiseksi mitään. maksaahan lukiokin reilut 2000€/vuosi ja korkeakoulutus 200-500€/kk ja tästä kaikesta rajan käytöstä(lukio 6000€+korkeakoulutus 30000€)

sama summa kun jaetaan juniori-iälle(10v ajaksi) tekee 250€/kk

tekee aika vähän kun palkkaodotus on 5000-100000/kk kun korkeakoulusta se on 2000-5000/kk

[drone]

Ongelmia:

arvostuksenpuute: Suomessa ei arvosteta huippu/ammatti-urheiluun tähtäävää harjoittelua(jota junnutoiminnaksi kutsutaan)

ymmärtämättömyys lajista: Suomessa ei vieläkään ymmärretä että jalkaplloilijakwsi tullaan 8-16v iässä, tämän jälkeen aloitetaan jalostaminen

ymmärtämättömyys rahasta: Ei mistään muusta kuin ILMAISESTA koulutuksesta(peruskoulu) saa ilmaiseksi mitään. maksaahan lukiokin reilut 2000€/vuosi ja korkeakoulutus 200-500€/kk ja tästä kaikesta rajan käytöstä(lukio 6000€+korkeakoulutus 30000€)

Näitä kissoja me täällä yritämme nostaa pöydälle pitämällä asiaa esillä keskusteluissa. Yleisönosastoonkin saa kirjoittaa.

[nollaykskolme]

top 3 ongelmiin lukeutuu...

....ne vanhemmat jotka sisustavat kaiketpäivät ja shoppailevat elloksen nettisivuilla 200-500€/kk ja jaksavat sitten valittaa että jalkapallo on kallista!

[Pussikalja]

top 3 ongelmiin lukeutuu...

....ne vanhemmat jotka sisustavat kaiketpäivät ja shoppailevat elloksen nettisivuilla 200-500€/kk ja jaksavat sitten valittaa että jalkapallo on kallista!

top 3 ongelmiin lukeutuu...

Valmentajat, jotka karsivat lahjakkuuksia joukkueistaan rahan vuoksi, ymmärtämättä perheiden erilaisia lähtökohtia.

Yleensäkin suosittelisin valmentajaksi ryhtymistä vasta sitten, kun on niitä omiakin perillisiä tullut kasvatetuksi pitkälle toiselle kymmenelle ikävuodelle asti. Toivottavasti yksikään futisvanhempi ei näitä sivuja lueskele...