KAKKOS- JA KOLMOSDIVARIA JOULULAHJAPAKETTIIN

[left foot]

Diu diu. Nyt pannaan jälleen kerran zippaa luisuun tiistain kunniaksi. Tiistai ei ole mitään ilman zippaa saati sitten zipatonta toukokuuta, joka kulminoituu lauantaiseen Mestareiden liigan finaaliin. Toukokuu on huomattavasti parempi harjoittelukuukausi kuin helmikuu, koska harjoitusten piip-testien tulokset alkavat pikkuhiljaa lähennellä kesäkauden terassituloksia puhumattakaan tööt- tai pööp -tuloksista. Kyseisen asian allekirjoittaneelle opetti jääkiekon MM-kisojen VIP-aitiosta tavoitettu Marko "where is my back hair...? Oh, it's behind me!" Kiprusof, joka arvostaa myös jalkapalloa omaa rannariaan enemmän.

Kesä on synonyymi kotimaiselle jalkapallolle. Astronautti on synonyymi Teuvo Hakkaraiselle, ja "uuaauuaauuaa" on Hakkaraisen synonyymi minareetille. Jari "Slaid Slid Slidden" Litmanen on synonyymi kuninkaalle, ja Daniel sekä Peter Sjölund ovat selkeitä synonyymejä krossipalloista nauttivalle Kurt Westerlundille. Suomalaisen jalkapalloilun aromisuola piilee alasarjoissa. On aika laittaa  kakkos- ja kolmosdivisioonakautta pakettiin, jonka saa avata vasta joulupöydässä. Haluan aluksi heittää ilmoille kysymyksen, ja koska minulla on siihen mahdollisuus, eikä läheisyydessä näy Hirven Juhaa Tai Satu Nummela-Pusi-Pusi-Pusilaa sitä maahan ampumassa, aion kysymyksen myös todella hapen ja typen sekaan päästää. Onko Klubi-04 niin selkeä Kakkosen A-lohkon voittajasuosikki, kuin ennen kautta rasvatut kertoimet antoivat ymmärtää? Omaako Gnistan minkäänlaisia nousumahdollisuuksia? Gnistan on talven takakyykkykiristysten perusteella suhteellisen vahva haastaja, mutta pelkkä pakaroiden jännittely ei vielä riitä Klubi-04:n munakarvattomien Pohjola Cup -kävijöiden voittamiseen. En henkilökohtaisella tunnetasolla nosta Gnistania GrIFK:a tai Mikkelin Palloskaa kovemmaksi ryhmäksi, joten antakaamme HJK:n reservi-Raunojen pyristellä itsensä rauhassa takaisin Ykköseen. Limainen näkemykseni perustuu takavuosien perusteelliseen kokemukseen sekä Urheilukadun marahadzan J. Saukkosen kanssa vietettyihin rapuiltoihin. Klubi-04:n toimintaa dominoiva vauhdittoman pituuden erikoismies on pystynyt Vantaanjoesta naarattujen rapujen avulla vakuuttamaan allekirjoittaneen siitä, ettei HJK:n farmiseura kaadu ainakaan vauhtileikittelyjen tai liigaseurasta sinkoutuvien pelaajavahvistusten puutteeseen. Gnistan on kuitenkin Gnistan - mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan... itsehän olin erittäin varteenotettava Gnistaninpyörittäjä – jopa Gnisuntappaja – aina ykkösdivisioonassa asti. Tästä osoituksena toimikoon ote takavuosilta:

Syksyn ratkaisuottelu ykkösdivisioonassa 1997, vastassa aina vaarallinen Gnistan, 2. puoliaika, 15 minuuttia jäljellä (s.11, ylälaidasta):

”Helvetti, mitä sähellystä, johdetaan peliä 3-1 ja jätkillä on hirveä paniikki päällä kuin haavittomalla hauenkalastajalla. Mitäköhän toi norsunluurannikkolaisvahvistus Geoffrey oikein duunaa tuolla? Kaveri viittoilee Kike Elomaamaisesti kentän laidalle jotain… omaa merkkikieltäni muistelemalla uskon, että sillä on varmaan paskahätä tai muuten jotain perkeleen tärkeää asiaa valmentajalle… päättäis vaan, millä kielellä ilmaisee itseään. Kemo on easy, se ei vaan muuten suostu ymmärtämään nuorten lahjakkaiden futaajien päälle. Monissa pyllymyräköissä keitetty Tuomen Kimmo on seissyt Mikkiksen kanssa koko matsin kulmalipun takana piilossa auringolta, jätkät ovat paahtaneet kuntosalin ja Pub Hertaksen karaoken raiskaamia kroppiaan taas koko päivän Serenassa.

Ei jumalauta, hasardi keskikentällä, peli 3-2. Pallo keskelle ja…mitäh? Ranskalaissyntyinen mutta sittemmin joutsenolaistunut kikkarapää Riikonen jää riitelemään ranska-englanti -sekoituksella Geoffreyn kanssa keskiympyrään, 3-3! Nyt huutaa Kemo kentän laidalta: ”Geoffrey! Geoffrey! Tink Tank Tonk, Geoffrey!” Norsunluurannikkolaisviikinki katsoo kentän laidalle halveksuen… on muuten iso mies, teki puolivillaisia jalkojen takareisiheijareita mun pään yli alkulämmittelyssä. Itse vastasin suoritukseen näyttämällä muutaman suppeita liikeratoja jumaloivan Teräsmieshypyn. Nyt Geoffrey saa mittansa täyteen; on saksalaistyylisen purkautumisen aika: ”How can I run if I don’t get the ball? My name no Lindford Christie.” Pum. Oman pään maalin nylon venyy taas, 3-4 Gnistanille. Ryssittiin turvallinen johto, nyt kuula äkkiä keskelle...Täh? Loppuvihellys, otettiin takkiin kuin digiviihteen loppuhuipennuksesta ulos jäänyt pariton mies ja vieläpä hienosti, saatana! Joku tönäisee mua selkään kaverillisesti…joukkueenjohtaja: ”Ota Lefty nää juomapullot samalla kun tuut koppiin.” Näin. Left foot 0 minuuttia, 0+0, kaksi lämmittelykäskyä toisella puoliajalla. Kiitos.”

Gnistaniin liittyvän liigapyörityksen puuttuminen johtuu muuten puhtaasti siitä, etteivät Oulunkylän pienet palleroiset ikinä yltäneet korkeimmalle sarjatasolle asti. Näin ollen en itsekään viitsinyt kurkottaa kyseiseen sarjaan.

Entäpä Kiffen? Missä on Käpylän oma Karemböö Pasi ”diesel” Kinnunen? Vaikka takavuosien Ferguson sai omien valmentajavuosiensa aikana iskostettua jonkinasteisen voittamisen kulttuurin värittömien hurmurien etuaivojen takaosiin, on Kiffen edelleen pahoissa vaikeuksissa maamme kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Petri ”silent skier” Kovalainen on edelleen kykenevä suorittamaan päättömiä juoksujaan, ja jalkapallon parista puutarhajuhlia järjestelemään siirtynyt V. Ruoko on harjoitellut varmuuden vuoksi kotipihansa parkkipaikalla gasellimaista keskikentän laidan trumpettihyppelyä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä takaa paikkaa auringossa. Valmentaja Helin saa tehdä täyden päivätyön ja hiukan ylityötunteja päälle, jotta joukkue säilyisi pomputtelevan futiskansan kunnioittamassa keskikastissa.

Mitä tekee LPS? Kestävätkö Timo Salon trikoot Mika, Noriko ja Kirsi Salon painostusta puhumattakaan täysin väärään blogiin eksyneen MM-hopeamitalisti Jari Korpisalon vittuilevasta asenteesta? Entä miten Tuomas ”hyvää huomenta” Tahvanaisen pohkeet kokevat tämän kevään kyseenalaiset nurmikentät omakseen? Missä Tuomas muuten on? Näkyykö Tuomas peilistä? LPS on täynnä monia kysymysmerkkejä, mutta säilynee keskikastissa myös tällä kaudella.

Kakkosen B- ja C- lohkot ovat nousukahinoiden suhteen selvempiä kuin Susanna Ruotsalaisen pakarapuristuksessa hengittelevä Mathew Nykänen nykypäivänä. Ilves matkaa nousumatineaan B-lohkosta, C-lohkon herruuden ratkaisevat puolestaan SJK sekä Santa Claus. Entäpä putoajat? Putoamistaisto on kuin peukalojarruleikki saksalaisen lyhytelokuvan lopputekstien aikana: kohta tiputaan ja korkealta. Tikkurilan urheilupuistossa aikaansa tappavat Tippukiviluolan Pallosalamat ovat harjoitelleet sykemittarit haarojen välissä marraskuun alkupuolelta asti, ja nyt on palkinnon aika: joukkue rytisee valitettavasti sarjaporrasta alemmas, vaikka Hotelli Vantaan lauantaitansseista tavoitettu keskikentän työmyyrä P. Löyttyniemi uskookin takajalan takaa myötäotteella lähtevän härkäpotkun tuovan plakkariin ainakin muutaman vieraspisteen. P. ”baritoni” Löyttyniemi on valmis tönimään sekä omia että vastustajan pelaajia keskiympyrässä sillä seurauksella, että tämä kausi jää hyvinkin todennäköisesti valmentajan muistikirjaan tuuppimisen aikakautena. Kenties TiPS kuitenkin taistelee, kenties Haka nousee, kenties TiPS todella tulee ja rähisee aina siihen pisteeseen asti, kun seuraavat megalomaaniset fuusio-spedet lyövät hiuksettomat päänsä yhteen ja pudottavat Tikkurilan ylpeyden jonkun firmajengin paikalle vitoseen.

Muista A-, B- ja C-lohkojen putoajista mainittakoon SC Riverball, TuTo sekä Kouvolan Timo Sudet.

Pitäisikö lopuksi vielä turista hieman Kolmosen Uudenmaan lohkoista? Ehkä pieni jutustelu on paikallaan… viliseehän sarja SM-hiihtojen tavoin takavuosien ”olisin mä kyl varmasti pärjännyt” -miehiä. On ihanaisen maistukaista puida todellisiin alasarjoihin liittyviä megalomaanisia kysymyksiä, jotka kostuttavat pakaraväliä huomattavasti useammin kuin sunnuntainen keskiketterä ripuli. Löytävätkö legendaarisen SAPA:n puolustuspään pelaajat tiensä ulos Pallokentän nurmimaton alta, vai joudutaanko kesäkuun hiostus aloittamaan joukkueenjohtajan kuntopohjalla? SAPA on tullut jäädäkseen kuin herpesrakkula keski-ikäisen rekkakuskin touhottimeen. Ei nousua ilman kallista laskua, näin se vain menee…

Kestääkö NuPS:in S. ”muskulus kikilaidis” Hakalan atleettinen kroppa edelleen kolmosdivarimaisia ”eteen-taakse” -diagonaalipyrähdyksiä, vai jääkö koko homma oman itsensä miellyttämiseen kohdistuvan ”eteen-taakse” -liikkeen varaan? Kenties kestää, mutta hirveän valoisaa tunnelia ei NuPSin pojille voi tälläkään kaudella rakentaa. Kakkos- ja kolmoskerroksen välissä sahaava mutta K-kerrosta edelleen etsivä AC Vantaa puolestaan on mielenkiintoinen paketti… lähes yhtä mielenkiintoinen kuin mökkinaapurin ojentama juhannuksen selviytymispaketti. Pasi ”parhaimpina päivinään vasen pikkuvarvas maajoukkueessa” Kujala joutuu tällä kaudella omaksumaan pitkästä aikaa myös paljon parjatun voittamisen kulttuurin, sillä takavuosien ulkosyrjäihmeet Jami Pelli ja Mathew Prittinen ovat selviytyneet viime syksyn putoamiskrapulasta. Etenkin Pellin huhutaan olevan kevään kirkastuessa huikeassa kunnossa: 30 metrin testiaika on kauden kynnyksellä painunut vain niukasti yli 13 sekunnin.  AC Vantaa tulee ja menee… noh, tuleehan noita ac vantaita….

Myös Ponnistus on harjoitellut kovaa, myös Ponnistus on valmis haastamaan. Ponnistus ponnistaa siitä, mihin muut laskeutuvat. Pohjois-Amerikan freelance-lumilautailija Mikko Järvinen on valmis tekemään mitä tahansa pidennettyjen saunailtojen eteen, M. I. Katetri puolestaan on hionut uutta vasemman jalan etupuolelle suuntautuvaa sivurajaheittoa silläkin uhalla, että vaisun alkukauden suorittanut Janne on edelleen Vakio. Joukkue on kostealla riskivedolla rakennettu, ja vain fakiiri pystyy ennustamaan tulevan kesän terassikelejä. Kiteytettynä voitaisiin todeta, että joukkue kaatuu tai menestyy pikajunamaisen Sports Academyn ”Johannes Kastajan” Jari Larmin kaukaisiin aurinkokuntiin suuntautuvien ufokaappausten myötä.

Uudenmaan seutu on täynnä pomppufiilistä; TiPS, HyPS, TuPS, RuPS, RäPS, PöPS, RyPS… HyPS:n viime kausi on nyt nähty ja koettu - vähän niin kuin seiväsässämme Mathew Monosen aloituskorkeusyritykset Pihtiputaan keihäskarnevaaleilla. Tällä kaudella joukkue rymistelee takaisin loistoaikoja kohti, mutta Kantaako Pasi Nurmismainen irvistely kakkosdivisioonaan asti? Kuninkaallisessa kakkosdivisioonassa pyristelevä JäPS on ollut liemessä siitä asti, kun Maskun oma kulmasohvasulttaani K. Tuomi on siirtynyt lähiseudun kilpailevaan urheiluseuraan TuPS:iin. Huonekalualan piirimyyntitykki on houkutellut sohvanraosta Tuusulan lippulaivaan myös toisen tasarahamiehen, kun takavuosien pitkien viivajuoksujen erikoismies – tämän päivän pitkien viikonloppujen erityismies – J. ”divaani” Römark on liittynyt seuran vahvuuteen. Terassikaluston pariin pian siirtyvät erikoistilannemiehet luudaavat edelleen askelmittari pohkeessaan, ja lasku tippuu seuran postilaatikkoon säännöllisesti kuukauden välein. Mainittakoon tässä kohtaa, että K. Tuomi tilitti huhtikuun peleistä askelmittarisopimuksen mukaan 23,50 euroa. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että kesätauko on sarjatasosta riippumatta sekä TuPS:n, TiPS:n että JäPS:n pahin vihollinen, ellei pomputteluihmeitä lasketa mukaan.

Kolmosen Uudenmaan seudun nousíjoita on suhteellisen vaikea ennustaa - varsinkin, kun HyPS ja SalReipas tahkoavat diagonaalijuoksuja samassa lohkossa. Syyskierros näyttää, mikä joukkue on rakentanut saunailtaohjelmansa oikein. Kaiken kaikkiaan voidaan varovasti todeta, että maamme kolmosdivisioonajalkapallo on aliarvostettua. Sarja on täynnä tulevaisuuden lupauksia, ikuisia selittelijöitä, menneisyyden tähtiä, suurista puheista tunnettuja välimallin vaparijätkiä sekä terassielämästä poimittuja ’give and go’ -persoonia. Sarjoista löytyy Kirkkonummen ylpeyttä, Puiuiuiuiuiuiun kaltaisia vokaalifaneja, ä-ä:n Makua, POHU:n urheilevia jäähdyttelijöitä sekä TuPSin vaahtosammuttimella sammutettuja tähtiä. Voiko keskiverto härmäläismies enää toivoa enempää? Mikäli ette pääse giganttisiin peleihin paikan päälle, saatte varmasti raporttia tapahtuneesta jonkinasteisen viidakkorummun kautta. Esimerkiksi Maskun oma jenkkisänkyvelho K. Tuomi on valmis antamaan TuPSin peleistä sangen vääristyneitä, mutta kuitenkin niin ihanaisia koosteita, joiden seurauksena maalin keskelle kahdella pompulla suuntautuneet vapaapotkutkin saadaan siirrettyä oikeaan ylänurkkaan.

Jalkapallon Kakkonen on vähintäänkin yhtä kiva täyslaidallinen kuin kolmosdivisioonakin. Selkein ero näkyy kenties pelaajien lantiolla, joka on Kakkosen taistelijoilla ympärysmitaltaan 20-30 senttimetriä lyhyempi. On keskivartalon rakenne millainen tahansa, pääasia on edelleen se, että viihtyy. Viihtyminen tuo allekirjoittaneen mieleen vääjäämättä ex-tapahtuman, jossa ex-Sedun pihalle kengittämä ex-uuHakaHaka uuHakaHaka -mies Huttusen Ola nähtiin eräänä kauniina lauantai-iltana Tehtaankentän nurmimaton vieressä lapioimassa oikein olan takaa savea. Sivusta seuranneille jäi hieman epäselväksi, tuliko savi olan takaa vai täysin väärään miljööseen eksyneen argentiinalaisetanan Saviolan takaa. Noh, tähänpä sattumalta kiinanmäyräkoiransa kanssa paikalle tupsahtanut Pep Guardiola, että jos te edes hiukan ymmärtäisitte moreeniperäisen maaperän päälle, tajuaisitte, että kyseessä on puhdasverinen Xavi. Kässäättekste?