(3. päivä)
Tulemmekin sitten jo keskiviikkoiltapäivään, jolloin alkoikin jo tapahtumaan lisää kummia.
Remppaajan mennessä takaisin AT:lle päätykatsomon vierasosioon häntä vastassa oli kuin kuvan kaunis enkeli, joka istui suuri sombreromainen pyyhe ympärillään murheellisen näköisenä ja pää painoksissa. Remonttiryhmäläinen katseli hetken tuota otusta uteliaana, mutta menikin vain hänen ohitseen, koska tytteli näytti vain sitovansa nappiksiensa nauhojaan uudelle yhteen. Tytön kohdalla hänen sieraimiinsa tuli tytöstä aivan suurenmoinen tuoksu, joka olisi lumonnut jokaisen, mikäli siihen jäisi minuutiksikin. Luukulle päästyään ja kaivaessaan avaimia taskustaan remppaaja kuuli hienon ja suloisen äänen takaansa;
-
Hei, sinä komea uros. Sä taidat olla täällä töissä? Oletko menossa sinne alavarastoon vai?- Juu olenhan mä, tokaisi remonttiryhmän uusi uljas uros, käänsi päätänsä ääntä kohti ja nosti heti ryhtiään, kuin metso soidinmenon alussa. Hän näki nimittäin edessään jotain aivan fantastisen ihanaa, että oli myyty heti siihen paikkaansa.
-
No hyvä, sillä multa taisi jäädä sinne hieman tavaraa lukkojen taakse viime täällä olleiden harjoitusten jäljiltä. Olisi todella ihanaa löytää ne sieltä, näinkin pitkän ajan jälkeenkin. Olisitko siis kiltti ja auttaisit mua löytämään ne tuolta? Kysyi keijun oloinen tytteli hennolla äänellään.
- Tuota voinhan mä yrittää löytää ne sieltä, mutta siellä aika pimeää, joten siinä voi mennä tovi aikaa. Milloin muutoin jätit ne sinne, koska tänne ei ole ilmeisesti menty ihan lähiaikoina, koska siellä tuoksuu todella... no, sanottaisko todella ummehtuneelle... joten en suosittele tulemaan sisään.
Sanoi remppaaja ja alkoi avaamaan luukkua.
-
Ei se mitään. Oi kuinka sä olet huomaavainen....
Samassa yht'äkkiä ovi aukesikin itsestään ja pamahti suoraan remppaajan päähän niin kuvaa, että hän menetti tajunsa muutamaksi minuutiksi. Herättyään maasta remppaaja näki taas tähtien seasta tuon äskeisen enkelinsä tai niin ainakin hän luuli. Saatuaan silmänsä paremmin auki ja näkönsä palautumaan hän kokikin kauhean järkytyksen. Häntä tuijotti aivan naaman edessä likainen, epäsiisti ja peikkomainen risunaama, jonka hengitys haisi kuin kuolemalle vanhan viinan, huonon suuhygenian ja valkosipulin sekoituksena. Peikko kyseli hänen vointiaan, todeten ettei toivottavasti käynyt pahasti ja räkäisen ivallinen nauru päälle. Tämä oli taas liikaa remppaaja paralle ja hänen päässään pimeni.
Seuraavaksi, kun alkoi taas näkymään valoa tunnelin päästä tunsi remppaaja olevansa alavaraston kosteaa lattiaa vasten selällään. Häneltä meni vielä hetki tajuta, että tilahan olikin kuin valaistu ja huomasi valon tulevankin tuosta äskeisestä tytöstä, joka oli riisunut päällään olevan pyyhkeensä. Tyttö ei ollutkaan mikä tahansa tyttö, vaan ilmi selvä
KEIJU, jonka kultaiset siivet loistivat valoa ympäristöönsä? Taustalta kuului kovaa pauketta ja hemmetinmoista kiroilua varaston takaosan puuseinältä päin. Taitettuaan päätään äänen suuntaan olikin edessä epäsiisti peikko, joka häntä ilmassa huiskien hakkasi hullunlailla vasaraa tuohon puuseinään ja samalla huuteli jotain norsua.
Norsua?
NORSUA? Ajatteli remppaaja ja mietti missä oli kuullut tämän juuri aikaisemmin.
Tajuttuaan mistä oli kyse hänen suustaan pärähti epävarmasti;
- Ei vittu! Ei
SAATANA!? Keiju, Peikko ja kohta varmaan vielä Norsukin?
MITVIT? Kyseli vielä maasta sekavana oleva remppaaja.
- Ai säkin jo vihdoin heräsit? Kerääs ny ne perkeeleen muumis takaisin sinne laaksoos tai lepakot torniis ja tules auttamaan tänne! Kuului Peikolta käsky, Keijun nostaessa remppaajaa ylös lattialta.
-
Kävikö sulle pahasti? Sä sait ensin tuon luukun päähäsi ja sitten sulta meni taju pariinkiin otteeseen ennen ku saatiin raahattua tänne sisäpuolelle pois ulkopuolisten näkyvistä. Se mitä Peikko sulle juuri tarkoittia sanoa oli siis se, että voitko auttaa meitä menemään tuosta seinästä läpi? Siellä on meidän vanha tuttavamme sisällä ja se on ollut siellä jo pidemmän aikaakin.... sai Keiju sanottua, kunnes Peikko pamautti vasarallaan sekä sormeen että häntäänsä samanaikaisesti.
-
AIIIII! AI,AI!! PERKELE! Hitto nyt sattuu! Kuului tasakäppää hyppivän peikon suusta, joka pamautti joka kerta vielä päänsä matalaan kattorakenteeseen.
-
Ole nyt Putoamispeikko edes hetki hiljaa siellä niin saadaan tästä kohta apua, huusi keiju peikolle.
- Putoamispeikko? Siis täh? PU-Pu-putoamispeikko?! Sä olet siis vieläkin olemassa? Sunhan piti häipyä täältä Augen kanssa jo kauden 2008 jälkeen, kun Vokaalihirviö putosi Liigasta. Mitä hittoa sä täällä teet? Eihän täällä pitäisi olla kuin Divarinorsu, jota ei ole myöskään moneen vuoteen näkynyt? Norsu. Siis Divarinorsu onkin vielä tuolla lukittuna? No, ilmankos täältä onkin niin turhaa ollut odotella mitään nousuja suuntaan tai toiseen, kun se perhanaan elefantti on ollu tääl kokoajan. Nytkin se sotkee jopa KTP:nkin pelejä, sillä heille on tullut jo 5 tappiota peräjälkeen. Perkele!
Ja sinä siinä oletkin sitten varmaan Eurokiimakeiju? Kenenköhän takia sä täällä olet?
- No sähän tavan Einstein olet! Taidat olla varmaan tämän penaalin terävin kynä, kun olet jopa rakennusmieheksikin asti päässyt? Avaa nyt jo tuo perkeeleen ovi, että saadaan se fanttikin ulos sieltä! Hitto sillekin olisi hyvä päästä ulos, ettei käy kuten mulle, kun joku talipallo lukitsi mut tänne viime yöksi. No, aukeaako se ovi kuten Augen, sekä lompakko aikanaan vai haluutko, että se pysyy tuolla ikuisesti ja teijän joukkueet divarissa? Kysyi Peikko ja katseli kysyvästi myös Keijuakin, joka pisti taas täyden viehätysvaihteensa päälle.
-
Autathan sinä komistus meitä, niin saadaan meidän kaverinkin välillä ulos ulkoilemaan? Jos tämän teet, niin lupaan hieman hoitaa sinunkin tarpeita noiden huomenna alkavien Meripäivien ajan. Autathan sinä meitä, autathan? Kulta? Sanoi Keiju ja pärsäytti vienosti silmiään remppaajaan kohti.
- Mä lupaan sitten, että me lähtään täältä samantien pois täältä Kotkasta, lisäsi vielä Peikkokin.
- Juuh, autanhan minä sinua. Juuh, autan, autan, toisteli jo täysin keijun lumoissa oleva raksalainen. Mitään ajattelematta, tai siis pelkästään märkää päiväunta Eurokiimakeijun kanssa lakanoiden välissä näkevä hypnoottinen foorumilainen, nappasi maasta sokkarautansa ja aloitti herkeämättömän seinänpurkutyöt. Peikko ja Keiju katselivat vierestä toisilleen virnuillein. Eihän tuossa mennyt remonttiryhmäläiseltä montaa minuuttia, kun seinä ole purettu ja sen takana olleen luukun lukko murrettu auki ja
PAM! Taas remppaajalle iski taju taskuun luukun voimasta.
VIUUUUHH!!! vain kuului, kun sisältä ulos päässyt tonnikeijukainen pyyhkäsi pihalle, kuin kesälaitumelle päässyt nuori ori. Divarinorsu oli sen verran innoissaan, että hetken AT-Areenan hiekkakenttää ympäri kyntänyt jättiläinen hävisi kuin tuhka tuuleen. Tämän jälkeen Peikko ja Keiju raahasivat tajuttoman ja taas ilman seksuaalista elämää jäävän foorumilaisen ulkoluukun eteen ja jättivät lattialle makaamaan. Remppaaja muisti hatarasti vielä tämän jälkeen paskanhajun kadonneen luukuusta ulos ivallisesti nauraen. Hieman tämän perään kuului puuterirasian napsahduksen ja sanat ”
Nyt olen valmis Teemua varten”, sekä jonkin todella hyvän tuoksuisen ja märän kosketuksen otsassaan. Tämä illuusio tai hallusinaatio sai aikaan seuraavan pimennon...
----------------------------------------------------------
Seuraavassa tarinassamme saammekin varmaan yksilökohtaisemman kertomuksen siitä miten tämä kolmikko päättivät mennä viikonlopuksi Kotkan Meripäivien humuun. Osasta on löytyy ilmeisesti ihan kuvatodisteitakin. Ainakin todistettavasti;
* Divarinorsu oli juossut epähuomiossa Haminaan asti ja ihastunut äkkijyrkästi siellä seisoneeseen Voimasonniin. Lisäksi kuin miehuuskokeenaan Divarinorsu oli osallistunut torstain avajaisparaatiin. Paikallisien lehtitietojen mukaan näiden kahden teerenpeli sai aikaan maanjäristyksen oireita ympäri Kotkaa koko viikonlopun aikana.
* Putoamispeikko oli aiheuttanut kovaa älämölöä KTP-teltalla, vaahtobileet Sibeliuspuiton suihkulähteellä (kustessaan parin päivän kaljat siihen) ja poistumisestaan erään Jyskyläläisryhmän mukana keski-suomeen.
* Eurokiimakeijun märästä matkasta kantasatamaan, jossa hän ei tapanutkaan Teemu Pukkia vaan toisen Teemun eli Selänteen. Monacon ruhtinaan miljoonajahtinsa upposikin sunnuntaina satama-altaaseen, koska se ei kestänyt liian Keijumaista menoa.
* Lisäksi on vielä luvassa raporttia siihen miksi norsun vielä tiistaiset meripäiväkrapulat aiheuttivat KTP:lle 6:nnen peräkkäisen tappionsa.
Näitä ja varsinkin niihin liittyvien kuvamateriaalien julkituloa odotellessa pysykää kanavalla, niin
olette heti ajan hermolla...
