FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
28.03.2024 klo 18:19:12 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 ... 8 [9] 10
 
Kirjoittaja Aihe: Antti ja Putoamispeikko  (Luettu 55827 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Thalian

Poissa Poissa


Vastaus #200 : 03.07.2017 klo 16:27:35

Mönkkösen Janne ajoi Opelinsa tuttuun parkkiin Harjun stadionin kupeeseen. Jo autosta noustessaan hän haistoi hajun, jota ei ollut aiemmin haistanut, mutta josta häntä olivat monet varoitelleet: Peikko oli vihdoin saapunut Harjulle. Kävellessään kohti toimiston ovea Mönkkönen katseli ympärilleen epävarmana etsiessään hajun lähdettä. Kulman taakse kurkatessaan hän vihdoin näkikin Peikon nukkumassa seinän vieressä. Varovaisesti hän käveli lähemmäksi, peläten koko ajan säikäyttävänsä nukkuvan olion. Hellästi Mönkkönen herätti humalaisen Peikon, joka kakistellen nousi istumaan, mutta joka ei vielä humalaltaan kyennyt puhumaan mitään.

- Huomenta, sinä lienet kuuluista Putamispeikko? Kysyi Mönkkönen kunnioitusta äänessään.
- Olemmekin odottaneet sinua. Soitan nopeasti Pasojalle, niin katamme pöydän yhdessä sinulle.

Peikko pyöritteli sekaista päätään ymmärtämättä yhtään, mitä hänelle puhutaan.

- Olemme varanneet sinulle toimistosta paikan, jossa voit olla koko loppukauden ajan. Jatkoi Mönkkönen, samalla nostaen yhä typertynyttä Peikkoa ylös.
- Meillä täällä Jyväskylässä ei näin arvovaltaisia vieraita kovin usein nähdä, joten teemme kaikkemme, että vierailunne olisi mahdollisimman pitkä ja miellyttävä.

Näin puhellen Mönkkönen avasi toimiston oven, taluttaen täysin yllätettyä Peikoa sisään päin.
- Meillä on varmasti todella hienoa yhdessä! Kuului vielä oven raosta, ennen kuin ovi painui kiinni Mönkkösen ja Peikon takaa.
Untermars

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: HJK


Vastaus #201 : 03.07.2017 klo 19:08:53

Antti istui pihakeinussa ja ihaili kesäistä luontoa. Kaikki oli kunnossa, aurinko paistoi ihanan ruskettavasti ja poikien kanssa oli ollut mukava reissu Kotkaan. Merellinen ympäristö tuntuu jotenkin niin virkistävältä kuumana kesäpäivänä.

Idyllinen omakotirauha kuitenkin järkkyi, sillä kotikadun varrelta alkoi kuulua hätäisiä juoksuaskelia. Orapihlaja-aidan takaa näkyviin ilmestyi Antin hyvä kaveri Julisen Maha. Hän näytti huolestuneelta ja stressaantuneelta. Antti ajatteli kysyä maistuisiko kupillinen rauhoittavaa kamomillateetä, mutta ei ennättänyt muotoilla lausetta maltillisella äänellään, sillä Maha karjaisi hätääntyneenä: "Antti, kaikki on hukassa! Oletko kuullut, että Putoamispeikko on liikkeellä?"

Anttia hieman hymyilytti, sillä hän tiesi Mahan pelkäävän Putoamispeikkoa enemmän kuin mitään muuta (paitsi sitä etteivät iltapäivälehtien toimittajat enää soittelisi). "Rauhoitu, Juha. Ei se näin aikaisessa vaiheessa vielä liiku. Ja eihän se välttämättä edes ole sinun kannoillasi".

"Ei niin, sinut se haluaakin!" Julisen Maha sanoi vakavana. "Pakene vielä kun voit".

Julisen Mahan mentyä Antti tunsi itsensä jotenkin levottomaksi. "Tässä ei kai auta muu kuin mennä sisälle ja laittaa joku mukava video päälle", hän mietti. "Ehkä kooste HJK:n taipaleesta Mestarien liigassa olisi sopivan jännittävä...". Ovensuussa Antti pysähtyi hetkeksi ja tovin mietittyään laittoi ulko-oven takalukkoon. "Kaiken varalta kuitenkin. Eihän tässä mitään tapahdu eikä ole mitään hätää."

Alakerran tv-huoneessa alkoi tulla kylmä. Pyörivä nahkanojatuoli tuntui nahkealta eikä oikeaa kaukosäädintä tahtonut löytyä millään. Anttia vilutti.  (jatkuu...)


Editoimatta ajankohtainen tänä vuonna. Visionääristä kirjoittelua. Thalianille Ylos
Neuvoton

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: MyPa, Athletic Bilbao, KaisLa


Vastaus #202 : 17.07.2017 klo 16:57:26

"Valomerkki meni kolme varttii sitten, ois aika poistua"
"Yksh vielä, yksh vielä"
"Ei kun lähet nyt menee vaan, vittu, me käydään tää juttu läpi joka ilta"
"Yksh vaa..."
"Nyt sä lähet tai itket ja lähet"
"Etshä tiiä kuka mää oon?"
"Sä oot Putoamispeikko, tunnet kaikki ja oot istunut täällä Vakiopaineessa kertomassa samat jutut jo kymmeniä kertoja, mee nyt vaan pois. Huomenna uusiksi"
"Paska paikka, en tuu ikinä!"
"Tuut kuitenkin taas huomenna"
"Mä mee, enkä tuu koskaan takas!"
"Näkis vaa"

"Hei te homot siellä! Ootteko Harjuun poikia?"
"Mitä sä viinaturri huudat?"
"Ootteko Harjun poikia? Käyttekö joskus JJK:n peleissä?"
"Ollaan me käyty joskus"
"Hahaa, te meette sukkana divariin luuserit!"
"Sä meet sukkana viemäriin tota menoa"
"Hei sä siellä, mä oon nähnyt sut peleissä! Ens kaudella divariin, divariin!"
"Joo, joo"
"Pasokaan ei usko, divariin, divariin!"
"Rajaa nyt, vittu, joka vitun kerta kun meen aamuvuoroon sama jutut samaan aikaan. Vittu, meillä on divarinorsu keskellä Harjua karsinassa kun sä rahtasit sen tänne. Sulla on lähestymiskielto Pasoa, joukkuetta ja kohta mun kanssa. Voisit sä vaan vittu olla vittu hiljaa?"
"Divariin, diva... ai niin norsu on täällä. Mun pikku elefantti..."
"Vittu mä oon jo myöhässä, mulla on vapaata huomenna, ei nähä enää koskaan"
"Tää onkin paska mesta, mä lähen laivalla Lahteen, pistän Tokella paskat housuun ja meen junan ravintolavaunussa Kontulaan! Tukehtukaa divarinorsun paskaan!"
Pelle-Wermanni

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Vaasan Palloseura


Vastaus #203 : 29.07.2018 klo 20:42:54

Putoamispeikko nähty viikonloppuna DBTL:ssä...
Kim Suomisen ponnari

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Ainoastaan omien sarjojensa mestarit


Vastaus #204 : 29.07.2018 klo 21:06:52

Putoamispeikko nähty viikonloppuna DBTL:ssä...

No ei se Rasse Holman kanssa lauantaina jutellut naisoletettu missään huippumallin mitoissa ollut, mutta peikonsi sanominen on jo aika mautonta.
Untermars

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: HJK


Vastaus #205 : 30.07.2018 klo 19:45:06

Onnibussin kuski hiljenteli Kemin kohdalla. Pysäkillä näytti olevan epämääräinen hahmo KuPS-huivi kaulassa, ja viittilöi kyytiin. Kuskilla ei ollut pienintäkään halua moista ottaa kyytiin mutta säännöt ovat säännöt ja jarrut kirskuen pysäytti auton pysäkille.

Sisään astuva otus päästeli karmean kiroustulvan ja päivitteli kankkustaan. Ei kuulemma olisi tarvinnut jarruilla krapulaista kiduttaa. Kuski kuitenkin tiedusteli KuPS-huivista - se näytti vähän oudolta asusteelta Kemistä tulevalta.

"Ääh minä mitään KuPS-huivia muuten kantaisi, mutta kannattajat heittelivät niitä Kemissä, kun kaljoittelin Sauvonsaarella. Tosin saattaahan sillekin käyttöä olla. Honsu on mun frendi. Ajattelin samalla lähteä pienelle kesäkierrokselle. Lämmintä on ja Kemi on tylsä paikka. Suuntana ensin Seinäjoki, sitten Turku ja ajattelin vielä lisätä saaret kiekalle, jos tarvetta on.

Peikko tyrkkäsi lipun kuskille ja vääntäytyi vaivalloisesti takapenkille. Kohta kuului takariviltä kailotusta. "Raipe älä viitti. Kyllä sulla on aikaa aina mulle, ja mä oon vaan kattelemassa paikkoja, pitää ehtiä muuallekin vielä. Nii että näytätkö sitä Eren kämppää? Se vapautuu kai ihan pian. Oon bussissa, ja tuu hakeen mut kun oon tonteilla. Ai et viittis? Vittu se maanantai ja mun fyget ei muka kelpaa? Vittu mä ostan koko rivarin. Saatana. Soitan sulle."

Pienen hetken kuluttua rasvainen ääni kuului jälleen. "Hei Mika, olisi taas aikaa tulla Turussa pyörähtämään, ai on kiireitä? Ei vittu sulla mitään eurokiireitä ainakaan ole, ja kaikki vitun kisatkin on jo pelailtu. Et päässyt ees pullaa telkkarissa mussuttamaan. Kyllä sulla on aikaa. Nähään vaikka Salossa, sinnehän sä ne pelaajat kuitenkin dumppaat, niin vedetään yhet ainakin kun keräilet niitä verkkareitä. Mulla on mäyräkoira messissä. Älä ny viitti Mika, mä tuun muutamaksi päiväksi vähän katteleen paikkoja ja silleen. Se vanha bunkka siellä jäähallilla on ihan hyvä. Vaiha vaan lakanat. Täällä Kemissä on saatanan kuuma, ja teillä vois olla vähän viileempää. Ala vaan Mika valmistuu karsintaan vaan.

Peikko sadatteli turkulaista murretta, ja pyöräytti seuraavan numeron - tätä joutuikin kaivelemaan vähän. "Heijssan, hur ööö är det på Åland? Vittu älä yritä Petteri, kyllä sä suomee osaat, et muka tuntenut. Oon menossa Turkuun vähän katteleen paikkoja, ja ajattelin käydä teilläkin. Lundis vittu, jos et kohta puhu suomee niin soitan Lyyskille saatana. Ei se homma toimi pelkästään molaria vaihtalla. No niin. Johan helpottaa. Ei teillä paikkoja ole budjata muutamaa vuotta. Älä saatana mitään karille ajettua kalastajavenettä tarjoo Lundis, se tenniskentän varasto vois olla hyvä. Pidä sitä vähän aikaa mulle. Ses!"

Peikosta alko jo virta vähenee, mutta se kaivoi yhden tähden jallun ja tempaisi pitkän siivun, ja seuraavaksi se vetäisi numeromuistista eniten käyttämän numeron, ja mutisee jotain itsekseen, että taas pitää lontoota alkaa vääntään. Ja pian rallienglanti täytti bussin: "Fuck you, Hannah, one friggin win and you think me and you are done. No way. I'll be back soon, and don't you give no more the shit about new players, the new pitch and arena. You suck, your new players suck. Did you look at the at the centerfield? There's a big remainder for you from me. Hasta la vista, baby!"

Sitten se karjahti kuskille vielä: "Jätä Seinäjoelle". Se sammui. Kuorsaus heilutteli bussia sen matkatessa kohti lakeuksia. Ilmastointikaan ei jaksanut työntää vanhan viinan hajua ulos. Antille ei ole tällä kaudella tarvinnut soitella. Puhelimeen paukahti tekstari Eurokiimakeijulta ilmaisista flabareista.
Pikka

Poissa Poissa


Vastaus #206 : 13.08.2018 klo 12:08:22

Ylos
Pelle-Wermanni

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Vaasan Palloseura


Vastaus #207 : 13.08.2018 klo 12:16:22

Sitten se karjahti kuskille vielä: "Jätä Seinäjoelle"

Harmi, että jäi lomailuksi :(

Jatkoa odotellessa! Ylos
Jämpti

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: FC Viikingit, mansefutis


Vastaus #208 : 25.09.2018 klo 23:12:42

Jälkikäteen loppusyksyn 2018 tapahtumista Seinäjoen uudella jalkapallostadionilla liikkui monenlaisia huhuja. Joskus näin, miten Alexei Eremenko Sr. luki niitä lehdestä, mutta yleensä hän ei voinut kovin kauan selata noita tietämättömien ja ymmärtämättömien arvailuita siitä, mitä stadionin uumenissa oikein oli noina kohtalokkaina viikkoina tapahtunut, vaan hän sysäsi tuhahtaen sanomalehden tai kannettavan tietokoneen syrjään. Jos kuulijoita oli läsnä, hän saattoi alkaa huutaa ja raivota tietämättömistä idiooteista, jotka eivät ymmärtäneet jalkapallon todellisista lainalaisuuksista. Toisinaan hän vain hymyili synkästi ja puisteli päätään. Silloin hänen hymyynsä tuli jotain niin hyytävää, että sitä on vaikea kuvailla, kuin synkkää kylmää tyhjyyttä häämöttämässä heti hymyn naamion takana. Kaikesta kuitenkin näki, että häntä suuresti harmitti se, etteivät ihmiset käsittäneet asioita, joita hän oli ollut todistamassa.

Olin tuolloin hoitajana Vanhan Vaasan sairaalassa, johon Eremenko oli pian Seinäjoen syksyn jälkeen toimitettu. Alkuun aggressiivinen ja tiuskiva vanha jalkapallovalmentaja vaikutti minusta vastenmieliseltä hahmolta ja pyrin välttämään kontaktia hänen kanssaan. Hiljalleen hänen alkuun sekavalta kuulostavat puheensa kuitenkin alkoivat kuulostaa korvissani yhä kiinnostavammilta, ja tuntui että epämääräisten tuhahteluiden seasta alkoi hahmottua jonkinlainen kuva siitä, mitä Seinäjoella oli oikein tapahtunut. Minulle vieraan kuuloiset nimet, kuten Raipe ja Kloo alkoivat yhdistyä toisiinsa yhä moninaisemmin säikein, ja huomasin yhä useammin viettäväni aikaa vanhan valmentajan lähistöllä kuullakseni taas jonkin pienen kirkkaan hetken keskellä uuden palan, jolla täydentää mielessäni jo lähes sietämättömän kiehtovaksi muotoutunutta palapeliä.

Lopulta kiinnostukseni kävi niin ylipääsemättömäksi, että ryhdyin tarkoituksella puhuttamaan Eremenkoa. Jatkoin vaikka sain kestää sekä huutoa, haukkuja että raivokohtauksia. Mieleni kuumeinen halu täydentää uusilla johtolangoilla kuvaa Seinäjoen mysteeristä alkoi jo käydä pelottavaksi. Ajoittain tuntui, että laiminlöin muita potilaita ja jopa puolisoni kotona alkoi saada tarpeekseen siitä, että puhuin kotona vain vanhasta valmentajasta ja SJK:n syksystä.

Pystyin erilaisia Eremenkon kirkkaampina hetkinä kertomia yksityiskohtia yhdistelemällä luomaan jonkinlaisen kuvan syksyn tapahtumista: Eremenko oli siirtynyt Seinäjoelle jalkapallomaailmassa melko tyypillisissä oloissa. Edellinen valmentaja oli erotettu kun peli ei ollut sujunut odotuksien mukaan. Puheenjohtaja Raimo Sarajärvi – olin nyttemmin oppinut että usein Eremenkon puheissa toistuva nimi Raipe viittasi juuri puheenjohtajaan – oli ottanut Eremenkon hyvin vastaan. Oikeastaan ainoa asia, joka tuntui oudolta, oli se että edellisen valmentajan uudesta osoitteesta ei kerrottu mitään. Eremenko kuitenkin ajatteli, että edellisen valmentajan erottaminen ei välttämättä tapahtunut niin hyvissä merkeissä kuin oli ajateltu ja ehkä siksi edellistä valmentajaa ei juuri haluttu SJK:ssa mainita.

Tämä ajatus vielä vahvistui, kun Eremenko löysi muuten kliinisen puhtaaksi siivotusta päävalmentajan työpisteestä vetolaatikoston kulmaan jumittuneena kuulakärkikynällä raapustetun paperilapun. Lapun kirjoittaja oli selvästi ollut melkoisen kiihkon vallassa, sillä käsiala heittelehti voimakkaasti. Se oli myös tuhriutunut ja kastunut jossain, ehkä kahvissa. Kukaties lapun kirjoittaja oli juuri tuhriutumisen vuoksi hylännyt paperin laatikostoonsa. Jotain erikoista siinä kuitenkin oli. Lappuun oli kirjoitettu huojuvin kirjaimin: ”RAIPE, SINUN ON LOPETETTAVA! SEN KANSSA EI VOI TEHDÄ KAUPPOJA!” Ehkä edellinen päävalmentaja ei ollut pitänyt tehdyistä pelaajakaupoista, mikä selittäisi myös riitoihin ajautumisen.

Oli muitakin hieman outoja asioita. Ensimmäisinä päivinä yksi pelaaja, kokenut tummaihoinen kaveri nimeltä Reuben oli tullut Eremenkon puheille ja vaatinut siirtoa. Hän olisi halunnut pitää pelaajan, joka oli tärkeä tekijä kentällä, mutta jokin oli pelästyttänyt tämän pahemman kerran. Hän yritti päästä perille siitä, mikä Reubenia vaivasi, mutta tämä toisteli vain, että ei voi pelata jonkin takia, mikä on stadionin rakenteissa. Hän piti sitä pelaajan taikauskoisuutena – olihan hän tavannut urallaan pelaajia, joiden oli laitettava kengät jalkaan tietyssä järjestyksessä tai katkaistava aina kengännauha samalla tavalla. Joillekin pelinumero oli suorastaan taikauskoisen tärkeä. Miksei siis joku voisi uskoa, että stadionin rakenteissakin oli jotain, mikä esti pelaamasta. Hän ei estänyt vaan pelaaja pääsi siirtymään, sillä tyytymättömiä pelaajia vaikeuksissa oleva seura kaikkein viimeiseksi tarvitsi.

Tässä vaiheessa kertomusta Eremenko saattoi toisinaan purskahtaa hillittömään itkuun ja toisinaan nauraa niin pelottavasti, että se sai koko huoneen synkkenemään ja valon ikään kuin kelmenemään niin, että hetken tuntui kuin huoneen pimeät nurkat hiipisivät kohti yhä pienenevää valorinkiä.

Töiden alettua oli hiljalleen alkanut tulla vastaan yhä uusia pieniä erikoisuuksia seuran tavassa hoitaa asioita. Stadionilla tuntui olevan erikoisen paljon kenttähenkilökuntaa, joka ei tuntunut tekevän työtään järin tehokkaasti. Joka nurkalla tuntui vaeltelevan joku kentänhoitaja tai siivooja. Ensin Eremenko ajatteli, että kyseessä oli jokin pitkäaikaistyöttömien työllistämisprojekti, sillä tämä henkilökunta ei todellakaan vaikuttanut siltä, että heitä olisi värvätty avoimilta työmarkkinoilta. He olivat toinen toistaan degeneroituneempia hahmoja, huonoryhtisiä, sottaisia ja usein erikoisilla puhevioilla varustettuja. Useamman yllä tuntui leijuvan jokin sinnikäs lemu, joka toisinaan löyhähti Eremenkon nenään tuoden mieleen Pietarsaaren sataman hajut pahoina leväkesinä, kun meri seisoi paikallaan.

Tämä kieroryhtisten kummajaisten armeija tuntui miehittävän stadionin sisällä kulkevia huoltokäytäviä ja sokkeloisia portaikkoja melkein itsevaltiaan elkein. Hänelle – seuran päävalmentajalle – ei tehty tietä ja osoitettu lainkaan ansaittua kunniaa. Päinvastoin hän sai osakseen röyhkeitä tuijotuksia ja uhmakkaita sanoja. Useampikin henkilökunnan jäsen tuntui kuljeskelevan märissä kengissä, sillä kulkipa hän mihin tahansa, vastaan tuli märkiä jalanjälkiä. Erityisesti Eremenkoa häiritsi se, että hän oli havainnut, ettei hänen kulkukorttinsa oikeuttanut huoltokäytävien ovien käyttämiseen. Eihän hänellä sinne varsinaisesti mitään asiaakaan ollut, mutta tuntui väärältä että stadion piti sisällään häneltä salattuja alueita.

Kun Eremenko meni puhumaan epäkunnioittavasta henkilökunnasta ja suljetuista stadionin osista puheenjohtajalle, vastaus oli usein jotain ylimalkaista, kuten että ei päävalmentajan tarvinnut siivoojien käytäviä päivystää tai että sellaisia ne seinäjokiset nyt vain ovat. Joskus tuli vain vaimea kehotus puhua Kloolle.

Kloosta en olekaan vielä kertonut. Eremenko tuntui erityisesti kohdistavan puheissaan vihansa tähän hahmoon, ja siksi oli vaikea päästä tarkalleen perille siitä, mikä hänen roolinsa seurassa oli. Hän tuntui kuitenkin ohjailevan tätä omituisten kentänhoitajien ja huoltohenkilökunnan armeijaa stadionilla. Lisäksi hänellä tuntui olevan jokin kumma vaikutusvalta puheenjohtaja Sarajärveen, sillä usein Eremenko sihahti: ”Ei Raipe olisi alkanut siihen, mutta se saatanan epäsikiö Kloo…” Eremenkolla ei ilmeisesti paljon ollut kontaktia tämän Sports Manager -tittelillä vaikuttaneen henkilön kanssa, mutta mitenkään positiivinen vaikutelma ei ollut.

Asiat sujuivat puheenjohtajan kanssa mallikkaasti. Pelaajasiirtoja päästiin tekemään ja Eremenko sai päättää pelillisistä asioista – erikoista tosin oli se, että Sarajärveä ei koskaan näkynyt peleissä, vaikka hän oli aina paikalla ennen peliä. Jonkin kerran Eremenko näki Sarajärven katoavan huoltokäytäviin, kun joukkue lähti lämmittelemään.

Peli ei tahtonut joukkueelta lähteä millään kulkemaan. Oli kuin jokaista onnistunutta suoritusta vastaan kentällä olisi tapahtunut aina kaksi virhettä. Kun Eremenko sai yhden asian kuntoon, repsahti kaksi muuta selittämättömästi. Tuli muutamia hyviä onnistumisiakin, SJK voitti esimerkiksi perättäisissä kotiotteluissa mitalitaistelussa mukanan olevat Lahden ja RoPS:n, mutta noiden pelien jälkeen peli hajosi jälleen selittämättömästi.

Myös puheenjohtajan kunto tuntui vaihtelevan pelien mukaan, mutta erikoista oli, että mitä paremmin SJK oli pelannut, sitä stressaantuneempi puheenjohtaja tuntui olevan. Joskus tappioiden jälkeen taas tuntui melkein kuin häviäminen olisi keventänyt hänen oloaan. Hyvien perättäisten otteluiden jälkeen Sarajärvi oli joskus hirveä katsoa. Hänen ihonsa kävi epäterveen harmaaksi ja silmien ympärille painuivat kuopat, jotka kertoivat ettei puheenjohtaja ollut nukkunut päiväkausiin. Hän saattoi sulkeutua huoneeseensa ja joskus sen oven läpi kuului käsittämätöntä mongerrusta ja tuskan voihkaisuita. Näinä aikoin myös Kloo vietti usein aikaa puheenjohtajan kanssa suljettujen ovien takana.

Lopulta Eremenko päätti kohdata puheenjohtajan ja vaatia selvyyttä outoihin asioihin. Hän asteli puheenjohtajan toimistoon kysymään henkilökunnasta, Kloosta ja suljetuista alueista stadionilla. Hänellä oli selkeä lista vaatimuksia. Kloo ja koko henkilökunta tai ainakin suurin osa siitä piti vaihtaa, sillä moinen kummajaiskavalkadi ei tehnyt hyvää joukkueen tunnelmalle ja hengelle. Oli vaikea luoda positiivista tunnelmaa kun seuraavalla hetkellä joku kyttyräselkä mulkoilee käytävän päässä vesuri kädessään. Sarajärvi tuntui empivän hetken, mutta myöntyi sitten hiukan epäröiden.

Vain muutamaa tuntia myöhemmin Sarajärvi kuitenkin kutsui Eremenkon takaisin huoneeseen, missä oli nyt myös Kloo. Kalpea Kloo tuijotti Eremenkoa synkästi kulmiensa alta. Puheenjohtaja näytti hikoilevan voimakkaasti ja vaikutti hyvin hermostuneelta. Hän aloitti rykien ja kierrellen ja ilmoitti, että Kloo saisi sittenkin jatkaa, samoin kuin henkilökunta. Eremenko oli tyrmistynyt ja silloin hän lausui sanat, joita hän toisteli usein sairaala-aikanaankin, välillä yltyen suorastaan mielipuoliseen kirkumiseen: ”Eikö teillä ole mitään kunnianhimoa?”

Sanat tuntuivat osuvan puheenjohtajaan, joka nousi tuoliltaan näyttäen hirvittävältä. Lopulta hänen huuliltaan purkautui valtava sanaryöppy, jonka pääviesti kyllä selvisi: Eremenkolla ei ollut mitään aavistusta siitä, mitä hänellä oli pelissä ja millaisia uhrauksia hän seuran eteen teki. Hetken Sarajärvi puhisi paikallaan mutta marssi sitten ulos määräten Eremenkon seuraamaan. Kloo lähti myös laahustavin askelin kaksikon perään.

Puheenjohtaja marssi suoraan stadionin huoltokäytävien ovelle ja kysyi: ”Haluatko nähdä mitä minä teen tämän seuran selviämisen eteen?” Sitten hän avasi oven avainkortillaan ja asteli käytävän pimeyteen. Eremenko epäröi hetken kunnes tunsi Kloon epämiellyttävän pehmeän kosketuksen selässään. Myöhemmin hän kuvasi, että kosketus tuntui siltä, kuin kyseessä olisi ollut käsi muttei ihmiskäsi. Hän ei tarkentanut kuitenkaan mikä käsi sitten olisi voinut olla kyseessä.

Käytäviä valmentaja vielä kuvaili melko koherentisti, mutta varmasti mielenhäiriön ja stressin yhdistelmä on vaikuttanut, sillä hänen kertomansa kuulostaa varsin erikoiselta. Käytävän ovella tuli vastaan lämmin löyhähdys, joka toi mukanaan myös henkilökunnasta usuavaa pilaantuneen merilevän ellottavaa löyhkää. Nyt se tosin tuntui paljon voimakkaampana. Jonkinlainen limainen kerros peitti käytävän lattiaa. Paikoin se oli kuivempaa paikoin taas ikään kuin… tuoreempaa. Aivan kuin jokin käsittämätön ryömiessään käytäviä levittäisi tuota limaa. Käytävä oli valaistu hämärästi, sillä hyvinkin kaksi kolmasosaa loisteputkista, joita käytävässä oli ollut, oli palanut. Siellä täällä lamppujen paremmin valaisemissa kohdissa saattoi kuitenkin nähdä, että limaa oli myös katossa. Sisällä käytävissä talonmiehet, siivoojat ja kentänhoitajat vaikuttivat jos mahdollista vieläkin degeneroituneemmilta ja kieroutuneemmilta. Useimmat vain tuijottivat heitä heidän kävellessään ohi ja rappusia pitkin yhä syvemmälle stadionin maanalaisiin osiin.

Lopulta tultiin suurelle teräksiselle ovelle, joka oli suljettu raskain salvoin. He seisahtuivat ovelle ja Sarajärvi kääntyi katsomaan Eremenkoa lepattavan loisteputken valossa. ”Tämä on viimeinen ovi. Tän takana se on.” Eremenko oli juuri aikeissa kysyä mitä Sarajärvi tarkoitti, kun oveen jysähti jokin raskas. ”Se haistaa sut”, Kloo kuiskasi sihahtaen Eremenkon korvaan. ”Mikä?” sai Eremenko soperrettua.
”Putoamispeikko”, totesi Sarajärvi raskaasti kaivaen avainkorttinsa esiin. Kortti vilahti raskaan terässalvan vieressä ja salpa vetäytyi pois oven edestä. ”Yleensä mä tuon tänne jonkun pallopojista. Augen jälkeen se oli hetken tyytyväinen”, Sarajärvi huokaisi. Samaan aikaan Eremenko huomasi, miten Sarajärvi ja Kloo astuivat molemmin puolin ovea oleviin syvennyksiin. Sitten ovi rysähti voimalla auki.

En ole koskaan saanut Eremenkolta kunnollista selitystä siitä, mitä seuraavaksi tapahtui. Kun olen yrittänyt kysyä siitä, hän joko lukkiutuu täysin tai kiljuu käsittämättömiä sanayhdistelmiä. Olen käsittänyt että hän pakeni jotain, jotain niin luonnotonta ja outoa, etteivät tavallisen kielen sanat riitä kertomaan tuosta kokemuksesta. Hän on kertonut ”murskaavista hampaista” mutta toisaalta myös ”muodottomasta kudosmassasta”. Hänen kauhunsekaisissa kiljahduksissaan toistuvat ”ryömimisen” ja ”vyörymisen” kaltaiset sanat, mutta jatkuvasti minulle jää olo, että hän vain epätoivoisesti tapailee jotain, mikä voisi meidän käsityksessämme muistuttaa hänen näkemiään asioita.

Lehtien kertomasta tiedämme, että Seinäjoen jalkapallostadionin romahtaminen viimeisen ottelun alla ja sitä seurannut suurpalo, jossa nykyisen tiedon mukaan menehtyivät niin puheenjohtaja Sarajärvi kuin Klookin, tapahtui samana yönä, jota olen tässä valmentaja Eremenkon kertomusten avulla kuvannut. Eremenkon itsekin kuviteltiin jääneen stadionin raunioihin, mutta hän ilmestyi lopulta sekavana ja ruhjeilla Seinäjoen keskustaan muutamaa päivää myöhemmin, minkä jälkeen hänet nopeasti saateltiin Vanhan Vaasan sairaalaan vakavan posttraumaattisen stressireaktion vuoksi.

Olen kirjannut tarinan ylös lähinnä siksi, että niin mielikuvitukselliselta kuin se kuulostaakin, en usko että Eremenko pystyisi nykytilassaan valehtelemaan riittävän johdonmukaisesti tai keksimään päästään kertomusta, jonka palat sopivat näin hyvin yhteen. Siksi uskonkin, että jonkinlainen totuuspohja vanhan valmentajan kertomuksessa on. Ehkä piinaavinta on kuitenkin se, että hän on alkanut usein tuijottaa minua ahdistavan pitkään ja sanoa painokkaasti: ”Se ei palanut. Putoamispeikko tulee vielä muille kylään.”
« Viimeksi muokattu: 26.09.2018 klo 07:48:04 kirjoittanut Jämpti »
nptuomin

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: TPS, ManU, Argentiina, PeU-Basket, PuMu


Vastaus #209 : 25.09.2018 klo 23:21:39

No nyt oli huikeaa Ylos
Hugo Salmela

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Пу́тін хуйло́


Vastaus #210 : 26.09.2018 klo 03:13:14

Lovecraft-peikolle groteskin gargantuamainen Ylos Ia!
Pelle-Wermanni

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Vaasan Palloseura


Vastaus #211 : 26.09.2018 klo 06:04:16

Ehdottomasti yksi parhaista ikinä Ylos. Tää on pakko nähdä joskus myös leffateatterissa :)
Umbron hiekkahousut

Poissa Poissa


Vastaus #212 : 26.09.2018 klo 07:51:41

No nyt 8)
raita

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: VPS, Fulham


Vastaus #213 : 26.09.2018 klo 07:59:55

Ei riitä sanat kehumiseen. Mahtavaa! Tuoppi
Mateush

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Sgt. Siler


Vastaus #214 : 26.09.2018 klo 08:08:47

Ei kannattaisi rakentaa stadikkaa suolle.
Qingjing Wuwei

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Ilmankin selviää


Vastaus #215 : 26.09.2018 klo 10:24:59

Laadukasta tarinointi, oli pakko nauraa lopussa, vaikka hieman synkkä mieli tulikin :( Itsekin hieman tullut pohdittua jotain asioista, muttei aivan näin syvällisesti :D Kuten mainittua, olisi elokuvanainesta!
Luin vielä uudestaankin, hienoja yksityiskohtia :peukku: Ehkä aivan viimeisen lauseen olisin jättänyt pois, tai muotoillut jotenkin toisin.
« Viimeksi muokattu: 26.09.2018 klo 12:06:48 kirjoittanut Kui Kui »
Zazar

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Dreams can't be buy


Vastaus #216 : 26.09.2018 klo 11:26:06

Parempi kuin yksikään näkemäni kauhuleffa Ylos
Jämpti

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: FC Viikingit, mansefutis


Vastaus #217 : 26.09.2018 klo 12:52:53

No saavuttipa tämä suosion :D Nöyrä kiitos kaikille diggailijoille.
juristi

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Happy prnda with you makes pleasant


Vastaus #218 : 07.07.2019 klo 16:28:55

Suuri yleisö ei Seinäjoen stadionin tapahtumista saanut koskaan tietää paikallislehti Ilkan keskittyessä seuraamaan Maila-Jussien jännittävää taistelua suomisarjassa. Taustalla kuitenkin tapahtui ja osa SJK:n tukijoista alkoi saada tarpeekseen seuran ailahtelevasta meiningistä.

Petriä jännitti. Hän odotti rautatieasemalla erästä vakaampaa toimintaympäristöä kaipaavaa rahoittajaa, jonka kanssa oli toistaiseksi puhunut vain puhelimessa. Tämä olisi tärkeä sopimus, sillä seuran kustannukset olivat päässeet yllättämään Petrin ja uusi sponsori auttaisi tilannetta. Miten hän olisi voinut tietää, etteivät europelirahat olleetkaan jokavuotinen bonuspaketti?

Juna liukui äänettömästi aseman eteen ja pysähtyi. Matkustajia ei ollut montaa näin keskellä päivää, joten Petri huomasi nopeasti oikean henkilön: Kekkosen ajan muodin mukaisesti ruskeaan pukuun ja suurehkoihin aurinkolaseihin pukeutunut hiukan tukevan puoleinen herrasmies astui junasta viimeisten joukossa. Petri otti kasvoilleen ystävällisen hymyn, tervehti miestä ja lähti saattamaan tätä aseman läpi autolle.

Vieras oli kiinnostunut kuulemaan sekä seuran että kaupungin perinteikkäästä historiasta, vaikka välillä naurahtelikin omituisissa kohdissa Petrin tarinaa. Vanhan puisen asemarakennuksen sisällä vieraan huomion kiinnitti katossa roikkuva kyltti. "Eikös tämä ollutkaan Vaasa?" mies kysyi. Petrin vastatessa Nikolainkaupungin oleva sama asia putosi kyltti yllättäen, mikä sai vieraan räjähtämään krohisevaan nauruun.

Petrin niskassa kulki muutama kylmä väre.



Helmikuun alkupuolella Petri istui tyytyväisenä toimistossaan. Uuden rahoittajan ideoima alennuskausikorttikampanja oli onnistunut ja Suomen Cup oli lähtenyt tuloksellisesti hyvin liikkeelle. Rahoittaja oli kertonut nimekseen Pekko, mutta lausui e-kirjaimen jotenkin hassusti.

Hän oli ollut tiukka neuvottelija ja halunnut päästä tiiviisti mukaan seuran toimintaan. "Kunhan saan syksyn aikana hoidettua vanhat sitoumukset loppuun", oli tämä sanonut. Pekko oli alussa reissannut ahkerasti pitkin rannikkoa aina Pohjanlahden perukoilta Turkuun saakka, mutta marraskuussa meno oli rauhoittunut ja mies keskittynyt lähes pakonomaisesti VPS:n toimintaan.

Vaikka sopimuksessa mainittuja rahoja ei vielä ollut kuulunut, oli hän tarjonnut selvästi pitkän kokemuksensa seuran käyttöön ja antanut neuvoja ja ideoita aina valmennuksesta rahainhankintaan. Siispä Petri oli luottavainen rahojenkin saapumiseen, kunhan ne vain saataisiin vapautettua ulkomaisesta pankista. Pekko oli jo joutunut tekemään suuresti töitä maksaessaan tullaus- ja asianajajamaksuja sekä lahjoessaan viranomaisia suurilla ja kalliilla alkoholimäärillä. Seura oli luonnollisesti kuitannut nämä menot, sillä lopussa odottava sponsorointisumma oli sen arvoinen.

Erityisesti valmentaja, Pete, tuntui olevan vaikuttunut Pekon kyvyistä. Nytkin he katselivat tietokoneelta tilastoja ja keskustelivat mietteliäinä. "Tiesitkö, että viiden minuutin ajanjaksolla ennen jokaista päästettyä maalia, on pallo ollut vastustajan kenttäpuoliskolla?" "Voimme siis hyödyntää tätä tietoa pitämällä palloa yksinomaan omassa päädyssämme, jolloin maksimoimme oman maalitodennäköisyytemme ja estämme vastustajan maalit!" riemastui Pete. "Ja koska jokainen syöttö ylöspäin on riski, otamme siitä kaiken irti. Syötön tulee olla mahdollisimman pitkä. Steven ja Momodou jaksavat kyllä juosta perään."

Petri kuunteli vilkasta keskustelua tyytyväisenä.

Tästä tulisi hyvä kausi.



Petri juoksi yön pimeydessä henkensä edestä. Vihdoinkin hän ymmärsi ettei luvattuja rahoja näkyisi koskaan. Hän oli jättänyt Rikulle pikaisesti sutaistun lapun, missä kertoi jättävänsä toimitusjohtajan tehtävät saman tien ja pakeni nyt vilkuillen pelokkaasti jokaista pimeää nurkkaa. "En ole enää vastuussa, se ei ole enää kiinnostunut
minusta" hoki hän itsekseen kuin rikkinäistä mantraa.

Tilanne oli selvinnyt hänelle aikaisemmin päivällä. Pete oli sairastunut RoPS-tappion jälkeen sitkeään flunssaan, jolloin Pekko oli luvannut huolehtia harjoituksista. Petrin epäilykset olivat heränneet hänen seurattuaan harjoituksia tovin ja katseltuaan miten Pekko oli pukenut puolustajat gorillapukuihin ja käskenyt hyökkääjien pelata "gorillat" roikkumassa niskoistaan. Mies itse oli makoillut kentän laidalla naukkaillen tiheään mitä ilmeisimmin yhden tähden jaloviinapullosta.

Petri oli palannut toimistoon ja ottanut esille Pekon kanssa tekemänsä sopimuspaperit sekä hänen ansioluettelonsa. Pekon historia oli pikaisesti vilkaistuna vakuuttava: Maha Julisen assistentti, Muuris-Anan assistentti, Augen assistentti... Petri vertaili vuosilukuja ja sarjataulukkoja ja kirosi ääneen. Tarkastettuaan ettei Pekon kanssa tehdystä sopimuksesta pääsisi eroon ennen kauden loppua, nousi Petrin vanha myyntimiehen vaisto pintaan. Hän raapusti pari epäselvää riviä Rikulle ja säntäsi toimistolta yöhön.

Ennen oven sulkeutumista kaikui stadionin käytäviltä karmaiseva nauru. Vai oliko se sittenkin vain tuuli?



Paluumatka Kokkolasta oli masentava.

Petrin omituisen katoamisen jälkeen oli joukkue saanut kerättyä vain yhden pisteen. Jäähyväisviestissä paljastettiin Pekon kulissi ja jokainen seurassa tiesi jo Putoamispeikon kanssa tehdystä sopimuksesta. Sopimuksesta, joka oli maksanut seuralle jo satoja tuhansia ja ilman hyviä ideoita tulisi maksamaan vielä sarjapaikankin.

Rikun silmissä oli omituinen kiilto. Pete vieressä yritti saada kontaktia: "Tilastojen mukaan seuraavasta pelistä tulee väkisinkin voitto. Meidän pitää vain uskoa omaan tekemiseemme ja olla terävempiä pallon kanssa." Riku naurahti mukaan ottamiensa talousraporttien keskeltä ja vastasi: "Se ei saa voittaa. Putoamispeikko ei saa voittaa. Minä en anna sen viedä tätä meiltä. Me menemme omilla ehdoillamme." Bussin etuosassa karaokelaitteiden kanssa häärivälle peikolle hän huusi: "Sinä et meitä tiputa!"

Pete noukki lattialle tippuneen paperin ja kalpeni. Kuukausiraportin mukaan seuralta loppuisivat rahat jo reilusti ennen kauden loppua.

Riku otti paperin Peten käsistä ja alkoi hihittelemään maanisesti. "Se ei päätä miten me menemme."

Edessä putoamispeikko oli saanut karaokelaitteet toimintaan ja viritteli itselleen ensimmäisen kappaleen.

Bussin täytti Freddie Kingin kappale viskibassolaululla höystettynä.

"I'm going, down, down, down
 Down, down"
sähköpässi

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Ilves


Vastaus #219 : 07.07.2019 klo 20:04:02

Tuoppi
Pelle-Wermanni

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Vaasan Palloseura


Vastaus #220 : 08.07.2019 klo 07:22:39

Nyt on peikolla lokoisat oltavat Ylos
Krannan Valderrama

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Staffi


Vastaus #221 : 09.07.2019 klo 21:21:09

Erityisesti peikon taktiikka-analyysille Ylos
ATenomi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: QPR+CP+KTP


Vastaus #222 : 30.08.2021 klo 00:55:31

Divarinorsun ja Putoamispeikon kohtaamista Kotkassa taas odotellessa... :)
L.Burnham

Poissa Poissa


Vastaus #223 : 14.09.2023 klo 18:18:49

Peikko nähty Maarianhaminan satamassa. Ohimennen vilkaisi laiva-aikatauluja. Ei vaikuttanut kiinnostuneelta.
laivakoira

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Joken lompakko


Vastaus #224 : 14.09.2023 klo 19:00:38

Peikko nähty Maarianhaminan satamassa. Ohimennen vilkaisi laiva-aikatauluja. Ei vaikuttanut kiinnostuneelta.
Ehkä kävi skouttaamassa ryssien lähetystön ikkunat.

 
Sivuja: 1 ... 8 [9] 10
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa