Antti ja Putoamispeikko

[V]

Ja kirjasarjan jälkeen leffa

Vaadin pääosaan Allu Tuppuraista.

[Rikkiviisas]

Vaadin pääosaan Allu Tuppuraista.

Mutta kuka on Eurokiimakeiju?
Eikös sen pitäisi muuten poiketa Pietarsaaressa kun fair play-arvonta lähestyy...

[ALLY G]

http://www.dollsdancers.fi/intro_fi.html

oliskohan tuolla hyviä

[PGC]

Antti ja putoamispeikko, osa 435: Jokakeväinen joga bonito

Itseluottamus huokui 46-vuotiaasta jykevärakenteisesta manselaismiehestä. Valkoisen kauluspaidan kolme ylintä nappia olivat auki suuren maailman tyyliin, joten rintakarvat ja harjoitusleirillä hankittu rusketus pääsivät oikeuksiinsa. Vasemmassa kädessä tällä kunniakapteenilla oli uusin Tampere Futaa ja oikea käsi painoi hissin nappia.

"Kerros 19. Siellä se asustaa nyt jo toista vuotta putkeen. Eihän Ilveksen kattohuoneisto todellakaan mikään ilmainen ole, ison loven se viiltää seuran budjettiin. Kunpa se suostuisi muuttamaan vaikka Haarlan palatsiin tohon toiselle puolen katua, sekin tulisi jo paljon halvemmaksi. About laatutopparin verran."

Mutta muuttaminen ei tullut kysymykseen, ja sen Zico kyllä hyvin tiesi. Eurokiimakeiju tiesi arvonsa, eikä ollut valmis tinkimään luontaiseduista. Helposti kuitenkin ymmärsi, että luksus-sviitin vuosivuokra kannattaa kaikesta huolimatta maksaa, olihan seuran kassaan kilissyt viime kesänä euroja enemmän kuin koskaan ennen. Hissin kiitäessä ylös Zico katsahti peiliin ja laittoi ojennukseen muutaman kurittoman hiuksen, joita vahvakaan geeli ei ollut pitänyt kuosissaan. Kuin itsestään huulilta pääsi myös muutama saksankielinen iskurepliikki ja kasvoille levisi mairea hymy. Äkkiä Zico pelästyi ja varmisti hissin katosta, ettei kukaan valvontakameran kautta vakoile Stuttgartin yöelämässä parikymmentä vuotta takaperin opittuja taitoja. Kameroita ei näkynyt, ja nopeasti rajaton itseluottamus palasi taas osaksi miehen olemusta. Hissi saapui ylimpään kerrokseen, mies astui ulos hissistä ja päättäväisesti koputti kolme kertaa sviitin oveen.

- Sisään.
- Morjensta taas, keiju. Ei ollakaan yli puoleen vuoteen nähty. Nyt on taas se aika kaudesta kun pientä kiimaa olis hyvä alkaa viritellä. Mää toin sulle vähän lämpimäisiä tuolta Sarankulman painosta, meinaan meidän uusimman Tampere Futaa -lehden.
- Ai, no mitäs siinä sitten oikein on? Ja viittitkö tilata huonepalvelusta pullon kuoharia plus pari katkarapuvoileipää.

Zico tarttuu luuriin ja tekee työtä käskettyä. Machovalmentajan sisällä kiehuu, kun tämä joutuu nöyristelemään keijun edessä, mutta uhraukset tulisivat maksamaan itsensä takaisin korkojen kera, sen Zico tietää.

- Niin tästä lehdestä. Tässä on tietysti kaikki normaalit pelaajaesittelyt ja mun ja Jallun haastattelut, Wissin Jallunhan sä muistat jo vuodelta 98. Sit tässä vielä pari tamperelaista persoonaa kertoo suhteestaan Tamuun.
- Eli taas samaa kauraa kuin aina ennenkin? "Pelataan nättiä ja ollaan tosi hyviä." Sitäkö se on taas, vai?
- No hei keiju, kyllä sää tiät että meidän pitää vähän aina keksiä jotain ennen kauden alkua. Mut nyt mää kyl uskon että me pelataan nätimpää ku ennen. Varsinki ku meillä on semmonen Jamesin poika, se on aika näppärä.
- Hei Zico. Onhan se ihan kiva et sulla uskoo riittää, mut ollaanks ihan rehellisii. Viime vuonnaki sä lähdit Levskiä vastaan 8-1-1 -formaatilla jäädyttämään peliä, jos et muka muista ni lue pari sivua aiempaa tätä topikkia. Kyllä siinä tarvittiin multa enemmän ku vaan yks taikasauvan heilautus, että tamu pääsi siitä jatkoon. Luulin, että siitä jotain opittais, mutta ku sama meno jatkui turskia vastaan ni en enää viittiny avustaa.
- Ei ei kun et sää nyt ymmärrä. Me pelataan nyt oikeesti paljon nätimpää tänä keväänä. Laitapakit nousee tosi rohkeesti ja pallo pidetään maassa.
- Hiljaa! Joka vuosi se on sama juttu. Jokakeväinen joga bonito. Kyllä tää alkaa kohta olla nähty...

Pling! Ovikello pysättää keijun, joka silminnähden rauhoittuu ja viittoo kädellään Arin hakemaan kuohuviinin ja leivät. Piskuinen keiju poksauttaa korkin sviitin kattoon ja kaataa kuplivaa kahteen korkeaan lasiin.

- No niin Ari, siis Zico, tai ihan mikä vaan.  Niinku mää sanoin, ni mun mittani alkaa olla täysi. Ei oo helppoa olla kiimakeijuna täällä Suomessa, kun vaan yks joukkue pääsee sieniliigaan ja sekin yleensä tippuu heti ennen lohkovaihetta. Kerran tosin yks viiksekäs herrasmies onnistui murtamaan kirouksen, mutta siitäkin on jo aikaa... Niin, mää haluun vähän laatufutista tänne pohjolaankin, mä haluun, että TamU pelaa nyt taitopalloa, muuten ei keijulta apuja heru.

Zico tietää, että nyt on piru merrassa. Taitopelillä TamU ei pääsisi jatkoon edes ensimmäiseltä kierrokselta, varsinkaan kun Zicon pojat eivät ole vuosiin pelanneet "nättiä". Keijua ei saisi kuitenkaan suututtaa. Nopeasti Zico loihtii kasvoilleen hississä harjoitellun makean hymyn ja siirtyy lähemmäs divaanilla loikoilevaa keijua.

- No mutta keiju hei, onhan meillä ollut ennenkin vaikeaa. Kesällä 2002 joku armeenijengi tiputti mun pojat ekalla kierroksella kun me ei vielä edes kunnolla tunnettu. Sää et kai ollu vielä oikein päässy yli siitä viiksimiehestä...
- Näpit irti! Nyt sä Zico meet ja muistat mitä mä sanoin, pelaatte sitten kans nättiä. Muuten eurokiima haihtuu kokonaan jonnekin Alppien kisojen jälkimaininkeihin.

--

Lasittunut katse silmissän Zico astelee Ratinan suvannon reunaa kohti stadionia. Mestarivalmentaja istahtaa penkille ja selaa käsiin jäänyttä lehteä. Zico lukee läpi omaa haastatteluaan kuutossivulta. "Voi vittu. Kai meidän täytyy nyt sitten alkaa pelata sitä naiivia nättipalloa, mitä toi kaveri tossa jutussa meinaa. Eikö se keiju tajua, että näissä kaudenalusläpysköissä valehdellaan aina?"

[valloittaja]

Antti ja putoamispeikko, osa 435: Jokakeväinen joga bonito

- Hiljaa! Joka vuosi se on sama juttu. Jokakeväinen joga bonito. Kyllä tää alkaa kohta olla nähty...

Hyvää yritystä, mutta se on kyllä jogo bonito, eikä mitään joogailua. 

[Benny Pronssijalka]

Hyvää yritystä, mutta se on kyllä jogo bonito, eikä mitään joogailua. 

[meanpaa]

Hyvää yritystä, mutta se on kyllä jogo bonito, eikä mitään joogailua. 

No kyllä se on joga bonito. Portugaliahan en osaa, mutta luotan tässä tapauksessa wikipediaan ja Niken mainosmiehiin. Tuskin nyt sentään väärin kirjoittaisivat tuollaista

[valloittaja]

No kyllä se on joga bonito. Portugaliahan en osaa, mutta luotan tässä tapauksessa wikipediaan ja Niken mainosmiehiin. Tuskin nyt sentään väärin kirjoittaisivat tuollaista

Mainosmieheen ei kannata ikinä luottaa! Itsekään en portugalia osaa, espanjaa kyllä, mutta sen tiedän, että portugalissa pätee aivan samat latinokielten perussäännöt. Jos "peli" olisi portugaliksi "joga", silloin adjektiivi "kaunis" saa peräänsä vastaavan a-päätteen, siis "bonita" => joga bonita. Jos taas oikea sana on "jogo", kuten väitän, silloin adjektiivin perään tulee o eli "bonito" => jogo bonito. Googlettamalla selviää, että netissä väärää joga bonito -muotoa esiintyy rutkasti jogo bonitoa enemmän, mutta osumista valtaosa ei ole portugalia.

Ks. esim.

http://futebolar.portugalmail.pt/artigo/20070325/que-jogo-bonito
http://www.ojogo.pt/
http://www.iht.com/articles/2006/03/28/sports/soccer.php

Ja se paras: http://www.youtube.com/watch?v=wR__uPx_jGE

Valitettavasti en tiedä, mikä on espanjaksi - tai portugaliksi - tämän topikin putoamispeikko tai edes eurokiimakeiju. Pitää tutkia. Mitä lienevät englanniksikaan tai vaikka ruotsiksi tai saksaksi, eestiksi tai venäjäksi. Kellään tietoa?

[meanpaa]

Mainosmieheen ei kannata ikinä luottaa! ...

Kaikkea sitä futsiforumilta oppiikin. Kiitos tästä.

[Sope]

Pakko vastata vaikka menee off-topiciksi. Eikös joga ole tuossa joga bonito lauseessa jogar-verbin imperatiivi eikä substantiivi? Suomennettuna siis "pelaa kauniisti" eikä väärinkirjoitettu "kaunis peli".

Ainakin Umbabarauma-biisissä lauletaan "joga bol jogador", joka on käännetty "pelaa palloa peluri".

Eurokiimakeijulle 

[ATenomi]

Eurokiimakeijun kotiinpaluu

 Näsijärven kupeessa loikoilessaan kevät-aurinkoa ottava Eurokiimakeiju saikin yllättäen kovin erikoisen puhelin soiton, kun Samppa soitti ja aneli keijua tulemaan nopeasti käymään Samipoolissa. Eurokiimakeijua harmitti kovin tämä ajankohta, sillä hänen kesä-lomansa oli juuri alkanut ja Zicokin oli todella tyytyväinen, että sai keijun katoamaan vähäksi aikaa pois katsomosta. Ainainen ”pikku-nättiä pelaamista, todellakin!?!” kommentti oli saanut Zicon repimään ne muutamat harottavat hiuksensakin pois päästään, sillä tämä hänen ”ikigeeli-purkkinsa” vetovoimakin oli pahasti päässyt loppumaan niiden kohdalla.  Nyt Eurokiimakeijun oli siis pakattava tavaransa ja lähdettävä nopeasti käymään sumujen saarella, koska taas yksi ystävä oli pahasti pulassa. Näin ollen hän nopeasti pakkasi kamansa pieneen punaiseen Micraansa ja kaasutteli kohti sumujen saarilla sijaitsevaa Poolia.

 Päästyään perille Pooliin, keiju sai Sampalta surullisen kuuloisen selityksen hänen joukkueensa tilasta ja toivoi keijun laittavan kapuloita rattaisiin karsintaviivan alapuolella oleville kilpailijoilleen. No, keiju ensin ajatteli, että tästähän tulisi kovakin urakka, mutta päätyi kumminkin vain ohjastamaan Sampan manageria peluutuksien suhteen, mutta vain sen verran että Samipooli pysyisi Eurokiimassa ensi kaudellakin ja kävi samalla katselemassa mitä hänen viime vuoden ystävälleen Hodarille kuului. Sen järkytyksen hän tulisi muistamaan vielä kauan!

 Eurokiimakeiju päättikin lähteä heti miten takaisin Näsijärven rannalle loikoilemaan. Hän olikin jo pakannut pienen micransa taas kotimatka kuntoon ja lähti ajelemaan kohti kotikonnujansa, koska huomasi  ettei pystyisi enää tekemään mitään Valion kermapurkki-liikasta tippuvalle kaverilleen. Samalla kun sämppiönsliikakin oli jo edennyt liian pitkälle, niin keiju ajatteli antaa poikien tahkoa rahansa ihan omineen.


 Englannin kanaalin alitettuaan keiju mietti pikavisiittiä Pariisissa, ihan vain näköalojen takia, mutta tuli toisiin aatoksiin ja päätyi jatkamaan matkaansa;

- ” Ei hemmetti, siellä on kumminkin patongit vasta niin pahasti uunissa poikittain, ettei niitä edes kukaan paskeripääkään suostuisi vielä tähän aikaan syömään”, murahti keiju ja katseli kellonsa viisareiden osoittamaa aikaansa.

 Belgian rajalle tullessaan hän murahti toistamiseen;

- ” Tuulimyllykin on jo nähty, joten en tännekään viitti pidemmäksi aikaa jäädä. Mitähän jos pysähtyisin kumminkin tankkaamaan tonne ’Damiin? Siellähän on se hyvä pikku kahvila heti siinä Shellin vieressä, josta samalla voisinkin saada luontaistuotteilla höystetyn teenkin odotellessa” , tokaisi keiju ja vie pienen, mutta erittäin janoisen muulinsa matkakeitaalle juomaan ja pesulle.

 Istuttuaan tovin eriväristen lyhtyjen ja kukka-asetelmien alla keiju päätti lähteä hakemaan, jo hyvin ravitun ja huolletun muulinsa pois Shellin pihasta ja lähti ajelemaan kohti saksanmaan rajaa. Yrtti-teen vaikutus sai keijunkin pään ihan pyörälle, sillä hän oli aivan varma, ettei hänen viemänsä pirssi näyttänyt tältä ennen huoltoon viemistä;

- ” Kyllähän se pesu ihmeitä saa aikaan munkin kropassani, mut että pölyisen riisikupinkin alta voi kuoriutua näinkin upea Mese!?!” , ihmetteli keiju ja ajeli pois sateenkaarenvärisien katujen lomitse.
- ” Kyllä elämä on sitten ihanaa, kun se oikein oivaltaa”, mietti syvällistynyt keiju kesken ajon.

 Päästyään yli Saksan rajan keiju käänsi heti nokkansa kohti Tanskan salmea, koska pöndesliikan takia hän ei kyllä omaa kesälomaansa pilaisi. Muutenkin hän oli saanut tarpeekseen koko maan liikennekulttuurista;

- ”Ihan Sepiä tässä lainatakseni niin; Saksa on paska maa! Eihän täällä pääse kuin autolla kaupungista toiseen ja mun pienellä Micrallani, ei saa kuin nitroja kielen alle, jos autobaanalle tämän kanssa eksyy. Täällä kaikki ajaa tuhatta ja sataa, mertin mittainen kanki otas pystyssä!” kirosi mielessään keiju ja oli todella tyytyväinen kun näki jo ensimmäiset Leekolantian mainokset tienposkessa.

 Parin tunnin ajomatkan jälkeen Eurokiimakeiju olikin päässyt jo päästelemään pitkin Juutinrauman siltaa ja kauniita merinäköaloja ihaillessaan keijun huomio kiinnittyi erääseen sinivalkoraidallisiin verkkareihin pukeutuneisiin, Salen kassiin ja pizzalaatikon kantella liftaavaan henkilöön. Tämä tummapäinen ja hieman parrakaskin kaveri yritti epätoivoisesti saada kyytiä tanskanmaallepäin. Samainen henkilö huitoikin vielä vimmatusti, kun keijun ”here comes the sunia” soittava micra pyyhälsi ohi vastaikaisella kaistalla. Eurokiimakeiju yritti kovasti saada mielessään muodostettua pahvissa olleita kirjaimia johonkin järkevään muotoon;

- ”Nyy – le, eiku, nyy – kas – le, eiku, nyy – kast – le? Hetkinen, siis Nyykastle! Siis pritti? Siis, sehän on K€k€, perhana! Nyt pirssi ympäri niiku olis jo”, sai keiju vihdoinkin pääteltyä ja samantien muita mutkitta nykäisi micran ympäri kuin pontti tai ritari ässä aikanaan.

 Samalla keiju saikin koko muunkin liikenteen ihan sekaisin, sillä keskikaide esti keijua pääsemästä omalle kaistalleen. Silti hänen päättäväinen ajonsa pitkin vastaantulevien kaistaa sai miltein koko sillan liikenteen kaaoksen partaalle. Päästyään taas tutun hahmon luokse , keiju nykäisi taas penkkien välisestä kahvasta miltein takapenkille asti ja sai kun saikin micransa pysähtymään reunakaiteiden sivuun. Veivattuaan kiireesti ikkunansa auki, keiju alkoi hurjasti huutamaan sillan toisella laidalla olevalle ystävälleen;

- ”K€ke! K€k€€! K€k€! , huusi keiju minkä palkeistaan pääsi.

 Osa ohiajavista luuli keijun huutoa palosireeniksi ja hiljensivät automaattisesti micran kohdalla vauhtiaan. Pian ajokaistojen toisella puolella oleva hahmokin näki keijun huudot autostaan ja lähti luikkimaan yli autoja vilisevien ajokaistojen. Sinivalkoraidallinen verkkarihahmo pujotteli ketterästi keijun auton luo ja kampeutui yhtä sukkelasti samantien sisään repsikan ovesta etupenkille;

- Tuu sisään vaan K€k€, sanoi keiju ja samalla ajelemaan kohti ruattinmaata.
- Khiitos vaan keiju, vastasi K€k€ ja yritti kovasti viittoa käsillään kohti tanskanmaata.
- Mitäs sä täällä asti teet? Eikö sun pitäis olla vielä Hesassa paimentamassa sinivalkoisia lampaitasi? kysyi keiju ihmetellen ja näytteli kovasti kohti ruottinmaata.
-  Joo, kyllahan mun pitaisi ola siela, muta Ana tuli ja vei mun paikan.
- Vai että Antti palasi taas Klubiin? Mitens se on jo unohtannu vuoden ysikasi, kun sinne takas noin vain tuli? No, sehän tietää mulle taas töitä kun tää kesis on loppu. Mihins sä muuten olit menossa? Takas sumujen saarilleko vai?
- Joo, mun pidi lahtea takasin to Newcastle, ’cause there is my home and my family, sopersi K€k€ alakuloisena.
- No, ei kai ny asiat noin huonosti ole. Josset kerran Suomesta ny enää saa töitä, niin kokeilisit vaikka Norjaa tai Ruottia. Wissin Jallukin mulle soitteli vähän aikaa sitte ja kyseli oisko mulla jotain kansainvälisest pärjäävää manakeria tarjolla, mutta eihän mulla siihen ketää ollu antaa, kun olin saannu just ton Hodarinkin piffattua takas enklantiin. Yritin mä sillekin vielä jotain apujakin antaa, mutta eihän se jäärä enää ketään kuita kuunnellu, kun oli kerran päässy takas kotikonnuille, kertoi Eurokiimakeiju hieman ärtyneenä.
- Ai, Norway? By the way, mika siela olisi homma mulle? Rosenborg vai?
- Ei se Wissin Jallu sitä mulle kerkenyt kertoa, mutta tuskin se kumminkaan Ruusenpori oli. Tuskin se myöskään mikään Narvikin pingviinikurssikaan olis. Joten sunhan kantsis soittaa sille Jalulle vaikka heti mun kännystä, niin et jäis vaa rannalle ruikuttaan, ehdotti keiju ja kaivoi kännykänsä taskustaan esille.

 Tunnin ajomatkan jälkeen parvaljakko oli taas tukevasti ruottinmaan kamaralla, lähellä norjanmaan rajaa. Ei ehkä niinkään iloinen maakrapu juoksi heti auton pysähdyttyä läheisen puskaan luo antamaan pitkää siimaa. Eurokiimakeijun rajut käännökset sillalla olivat saaneet jotain irtoamaan micran alustasta ja nyt sen liikuttamiseen olisi tarvinnut lähinnä raviohjastajan- tai lentolupakirjaa. Keiju katseli huvittuneena nyykastlen pojan elkeitä ja kysyi tovin kuluttua;

- No, jokos se merimies alkaisi jo vihdoinkin selvitä tästä risteilystä? Taisi toi liiallinen meri-ilma tossa sillalla olla liikaa noinkin kokeneelle seilorille?
- Älä viitsi keiju kettuila. M-MM-PPP-Pröyh!!! kaikui taas pusikosta.
- No, eihän tässä mikään kiire tietty ole. Taidampa vetäistä yhet savut tässä ootellessa, ettei vaan pääsis unohtumaan mistä olen tulossa, tokaisi keiju ja sytytti huulessa roikkuvan sätkänsä palamaan.

 Jokin ajankuluttua mieshahmo tuli pois pusikosta ja saapui kiittäen matkasta takaisin keijun luo. K€k€ oli saanut Wissin Jallulta ohjeet ja osoitteen johon hän voisi pyrkiä töihin. Keiju oli ilmoittanut K€k€lle jo ajomatkan aikana, ettei veisi häntä koko matkaa norjanmaalle asti, vaan suostui tuomaan hänet niin lähelle kuin oli mahdollista Ruottin puolelta. Sillä Eurokiimkeiju oliki saanut Halstin Makelta ja JoJolta kutsun saapua heti miten Malmöön tarkastelemaan heidän soppareita, koska niissä oli jotain perin kummallista. Tämän takia Eurokiimakeiju valjastikin uljaan kaakkinsa kohti uusia preerioita. Eurokiimakeiju lähtikin heti savuttelun jälkeen  ratsastamaan kohti Malmöön kaupungia ja laittoi mankasta soimaan:
- ”I’m a poor lonesome cowboy, and I’m a long-long way from home...”

 Eurokiimakeijua mietitytti kyllä matkalla kovasti kotopuolen Antin, Zicon, Maran ja vielä Okankin ensi kesän mahdolliset eurohöntsäilyt, mutta hän ei antanut niiden vallata, hänen niin kesälomamaista mielentilaansa, vaan ajatteli puoliääneen, että:

- ”Sit syssymmällä, sit syssymmällä, kuhan tää kesis on eka loppu!”

jatkuu....

[a-wiik]

Antti ja putoamispeikko, osa 435: Jokakeväinen joga bonito
--

 

[DragonSlayer]

Näyttää pahasti siltä, että Antti ja Putoamispeikko ovat todellakin olleet sabotaasimatkalla Kymenlaaksossa, niinkuin täälläkin on monesti asiaa sivuttu. Heidän sotasuunnitelmansa toimii ainakin tällä hetkellä todella hyvin. Tämähän varmistuu viimeistään keski-kesällä, kun vierasmatkat laaksokuntaan toteutuvat.

Eurokiimakeiju taisi suuttua todellakin Okalle, koska tämä ei lähettänyt hänelle jo sovittua saunailtakutsua, niin UEFA-lisenssikin jää FC Hakalta saamatta. Mitähän Hyppis teki, että sai keijun pään kääntymään hänen puolelleen?  :

Näistä asioista joku varmaan saisi hyvän pakinan taas aikaan...

[Rikkiviisas]

Eurokiimakeijuhan on jo yli vuosikymmenen asunut Pohjois-Kymenlaaksossa kesät.
Putoamispeikko on sitten vissiin Langinkoskella kalastamassa lohia.

[DragonSlayer]

Eurokiimakeijuhan on jo yli vuosikymmenen asunut Pohjois-Kymenlaaksossa kesät.
Putoamispeikko on sitten vissiin Langinkoskella kalastamassa lohia.

 

Näyttää myös siltä, että Putoamispeikolle on ihan sama koski on kyseessä, sillä hänelläkin taitaa olla näppinsä pelissä keijua huijannutta Hakaa vastaan...

[Arpin Lusène]

Puhelin soi tamperelaisessa rivitaloasunnossa. Punakka keski-ikäinen mies juoksee vastaamaan: "Hjelmillä, Zico puhelimessa."
Langan toisesta päästä möreä ja hieman pahaenteinen ääni sanoo: "No morjensta Zico. Sun jengillä ei mee kauheen hyvin ja mä aattelin nyt soittaa ja ilmoittaa, että tuun sinne Tampereelle ASAP. Buukkaa mulle sviitti vaikka Ilves-hotellista äläkä kitsastele tarjoilun suhteen."
Zico ei tunne soittajaa ja siksi vastaa hieman helpottuneena: "No moro Eurokiimakeiju, oonkin jo odottanut sun soittoa. Tänä vuonna ei taida mestaruutta tosiaan tulla, mut tosi hyvä, että ees sä tuut tänne Tampereelle tänäkin vuonna, ettei mee tilit miinukselle."
Möreä ääni naurahtaa: "Zico hei kamoon. Ei täällä mikään Eurokiimakeiju ole. Se ei tänä vuonna taida tulla Suomeen ollenkaan, kun noi kelit näyttää aika huonoille et setera."
Nyt Zicon punakka naama saa hieman kalvakan sävyn, kun hän kysyy: "No kukas siellä sitten on?"
Toisesta päästä kuuluu ankara naurunremakka ja sen jälkeen ääni vastaa: "Hehe. Me ei tosiaan taideta tuntea vielä toisiamme, mutta parempi myöhään kuin milloinkaan. Hehe."
Zicon päässä alkavat kyteä peloittavat aatokset: "Kuka siellä nyt oikein pelleilee mun kustannuksella?"
"Hehe. Täällä on Putoamispeikko. Hehe"
Zicon pahimmat pelot käyvät toteen ja hän vastaa värisevällä äänellä: "Putoamispeikko? Minkä takia sä mulle soittelet?"
Toisesta päästä kuuluu taas naurua ja peikko saa vaivoin tukahdutettua sen vastatessaan: "Zico hei nyt valot päälle! Sun jengi pelaa ihan paskaa siilitukkabodariroiskimista ilman siilitukkabodareita ja muutenkin kaikki muut koutsit tietää sun taktiikan, kun sä et oo vaivautunut muuttamaan sitä moneen vuoteen. Luulitsä tosiaan, että tollasella paskalla mentäis toista kertaa eurokentille? Ehei Zico, ehei."
Zico nyyhkyttää puhelimeen: "No mutku mä oon ihan tosissani yrittäny tehä jengistä pelaavamman ja hommasin hyviä vahvistuksia talven aikana. Sä et voi tehä tätä mulle!"
Peikko vastaa: "Heihei. Naapurin sokea Reettakin näkee, että sun joukkue on väärin kasattu ja kaiken muun hyvän päälle materiaali on kapea, niinku mun suosikkikoutsi Antti tapas sanoa. Hehe. No änivei buukkaa mulle se hotelli, mä lähen huomenna täältä Kotkasta sinne päin."
"Mut mikset sä vois jäädä sinne Kotkaan? Sehän on varmasti tuttu paikka sulle."
"Njoo, mut rehellisyyden nimissä mä kaipaan vähän vaihtelua ja viimeks ku mä olin Tampereella, niin olikin sen Taikalanteen kanssa sellaiset pippalot, että oksat pois. Hehe."
"Sä et voi tehä tätä mulle, mä oon seuraava maajoukkuekoutsi!"
"Lopeta nyt toi jo Zico ja varaa se hotelli. Mä meen nyt pakkaamaan."
"Mut"
"TUUTTUUTTUUT"
Väri on täysin paennut Zicon yleensä niin helakanpunaisilta kasvoilta, kun tämä istuutuu olohuoneen nojatuolille ja sekoittaa itselleen tukevan viskipaukun. Miten saisi Putoamispeikon usutettua takaisin Kotkaan?

[Rikkiviisas]

Turhaahan putoamispeikon on Kotkassa olla.
Ennemmin sillä pitäisi olla divarinorsu...

[ATenomi]

Divarinorsu muuttaa Kotkaan

- Prkl, missähän mun uudet vihreävalkoiset sukat on jotka Hyppis mulla lahjotti, kun tulin tänne Kotkaan? Ei stna, taas joku on heittänyt pois mun vihreäsiniset paidatkin, nehän mä sain Eurokiimakeijulta viime vuonna kun olin kattomassa Zicon rypemistä €urokentillä. Hei, kuka vieny mun dödötkin? , kiroili Putoamispeikko ja oli juuri pakkaamassa tavaroitaan AT-Areenan varastossa.  Hetken tongittuaan käteen sattui tyhjä viinipullo.
- (Kilinää)
- No, nyt se saa kyllä kunnolla tuntea nahoissaan, mitä tarkoittaa ”varaa mulle se sviitti ja äläkä kitsastele tarjoilun suhteen” lause! PRKL! Se oma hyväinen pikku p*sk***n*n, luuli pääsevän näin vähällä kun lähetti mulle pikana nuo kaksi laatikkoa Elyseetä!?! Luuliko se idiootti, että tuo on jotain hienoakin kuohuviiniä, kun siinä on niin hieno nimikin!?! Saihan näistä ihan hyvän krapulan ja päänsäryn, kun latasi eka ykkösellä naamaan Antilta tulleen Remyy-Marttiinin ja lanttasi nämä noihin Hyppikseltä tulleisiin Pöytäliima-pullojen kanssa. Stna, kun Hakiksessakaan ei ole vielä häppärit käynnissä, olis noilla pulloilla voinnu saada edes pari parantavaa, manasi Peikko ja jatkoi tavaroidensa pakkaamista.
- (Pauketta/räminää/narinaa)

 Putoamispeikko sai kamansa kasaan noin puolen tunnin ja 50:n kirosanan saattelemana, koska buranatkin oli joku muu käynyt söymässä, niin peikko ei saanut parannettua oloaan millään lailla. Peikon suuremmoinen v*tutus alkoi painaa jo tämän otsahelmien tasolle ja peikon ainoa matkalaukkukin alkoi keljuilemaan vastaan, kun sen heiveröistä vetoketjua alettiin kiskoa kiinni. Liian täyteen ja epämääräisesti pakattu laukku repesi heti kohta kahtia kun sitä oltiin nostamassa pois pesukoneen päältä.
- No, voi hevon v*tun v*ttu!!! Eikö noi saksalaisetkaan osaa enää tehdä mitään muita kuin Aatun viimeisiä kostoja, kirosi  peikko, huomasi nurkassa lojuvan pallokassin ja alkoi latomaan tavaroitaan siihen.

 Sillä aikaa ulos saapui kotkalaisjoukkueen matkabussi ja siihen kytkettynä oleva eriskummallinen perävaunu. Kotkalaisten valmentaja Auge oli päättänyt laittaa pojat vielä aamutreeneihin ennen Manseen lähtemistä varten ja kuski oli saanut käskyn hakea heidät kentältä pois heti kun olivat käyneet ensin suihkussa. Kuljettaja parkkeerasi yhdistelmänsä ensin aivan pukuhuoneiden tuntumaan ja kävi kysymässä kenttähenkilökunnalta neuvoa, mihin hän saisi jättää tämän erikoisen perävaununsa.

 Perävaunun ulkokuori oli kuin liikkuva ilmoitustaulu tai iso ulkomailla tullattu matkalaukku tai suuri eläintenkuljetusvaunu, jossa oli erillaisia ilmoituksia kupeessaan. Yhdessä ja ehkä näkyvimmistä lapuista luki isolla;
”Lennättäkää/viekää tämä sirkus/tivolivaunu Kot_aan Arto Tolsa-Are_nalle ja MAHDOLLISIMMAN PIAN! Lähetyksen lopullisen laskun voi lähettää osoitteeseen; H.Kamphman, Hopeaketunkatu 1, Oulu. Lähetetty 15.11.06”
- Päästiinpähän vihdoinkin tästä löpönsyöjästä eroon. 273 €uroa plus mmm...125..mmm... siis se tekee yhteensä 12 685 €uroa ja 74 senttiä. Näinköhän Hapella on enää varaa maksaa tätäkään laskua, mutisi ynnäilevä bussikuski ja repi vaunun irti läheisen hiekkakentän laidassa ja vei tämän jälkeen bussin takaisin pukukoppien eteen.


 Tämä epämääräinen vaunu oli siis matkannut perämeren pohjukasta Kotkaan peräti puolitoista vuotta pitkin suomea ja nyt se oli päässyt lopulliseen määränpäähänsä. Tämä monien ylimääräisten kotiseutukierroksien jälkeen perille löytänyt vaunu oli seikkaillut monien eri Artojen, Tolsien, Areenoiden ja Kota-paikkojen välillä, koska Hapen laittama osoite oli virheellisesti ja puutteellisesti kirjoitettu. Ehkä sekin vain taisi tulla suurimmaksi osaksi siitä, että toinen K ja e oli kirjoitettu pakkausteipin päälle ja se oli kirjoitettu vesiliukoisella tussilla. Muut valkoiselle kartongille kirjoitetut tekstit olivat vielä säilyneet kuitenkin lukukelpoisina.  Tämä vaunu oli matkallaan aiheuttanut monilla eri paikkakunnilla pelkoa ja vapinaa, varsinkin jos pelikentän perässä komeili suuren maailman tyyliin loppuliite; ”Areena”.

 Nyt tämän eriskummallisen ja ison vaunun takaosasta pamahti maahan takaluukun yläpää. Sen ummehtunut ilma pullahti ulos sen pimeästä ja kosteasta sisätilasta. Kohta kopin sisältä kuului kauhean desibelien määrän nostattanut pörähdys, joka sai lähialueen maankin tärähtelemään. Tämän jälkeen sieltä alkoi kuulua suuria tärähtelyjä aikaan saavia askeleita, sillä aukon uumenista alkoi tulemaan ulos iso ja kärsäkäs otus.

 Heikkoa olotilaansa sureva Putoamispeikko oli äsken saada sydän kohtauksen, kun kuuli perälaudan poutavan maahan seinän takana, sillä bussikuski oli tuonut perävaunun aivan peikon varastotilan seinän taakse. Samalla kun ilmoille pamahti kauhea pörähdys, luuli peikko se olevan hänen mahansa, joka oli reakoinut tärähtelyihin jälkijunassa, mutta itse asiassa se oli molempia yhtä aikaa, sillä peikko laski samalla pari varrellista housuunsa krapulaliisteriä. Nyt tuo peikon päätä halkovat askeleet alkoivat lähestyä varaston ulko-ovea ja peikko hyppäsi tuskissaan (lue: häpeissään) pyykkikoripinon taakse piiloon. Askeleet pysähtyivät oven taakse ja hetken hiljaisuuden jälkeen kuului kova koputus. Peikko laski päätänsä vain alemmaksi ja yritti olla liikkumatta, ettei paljastuisi olemalla piilosilla töpöhäntänä.
- PP? Paska Paikka? Siis mikä ihmeen PP? Onko tämä jokin Piilo-Pirtti vai mikä tämä on. Täällähän piti asua tai siis oleskella Putoamispeikko, mutta ainakaan toi ovi ei kyllä aukea, vaikka kuinka yrittää koputtaa...

 Kohta kuului toinen kaamea tömähdys, kun ulko-ovi pamahti sisään olion pään tönäisyn voimasta ja samalla voimalla Putoamispeikko lensi ilmaan korien takaa.
- Putoamispeikko! Putoamispeikko perkeles! Olithan sä täällä kumminkin, ilahtui suuri olio katsellessaan ilmassa lentänyttä peikkoa.
- Di-Di-Divarinorsu??? Säkös siellä olitkin???  Mikäs sut tänne jo nyt lähetti? Eikös sun pitäis olla....
- Oulussa? Rovaniemellä? Torniossa? Jyskylässä? Pukinmäessä? Vuosaaressa? Vai missä, nyt tällä kertaa?
- Niin... siis... jossain.... siiis.. muualla ku....
- Täällä?
- Nii, jossain muualla kun täällä. Et viimeksi ollu Hapen kiusana Oulussa?
- Joo olin, mutta se pisti mut jo kauden 2006 jälkeen liikkeelle tännepäin ja mä pääsin nyt vasta perille.
- Siis 2006? Täh? Siis heti nousukarsintojen jälkeen vai ?
- Niimpä tuo teki. Olisin tullut aikaisemminkin ja suorempaa reittiä, mutta kesti yli vuoden kunnes yksi kuski kysy multa yhellä kusitauolla, että ”tieräksää mihin sä oisit oikeest menossa? Kun tosta osoitteesta ei mahra ottaa oikeen selevää”. Johon mä heti vastasin, että tänne Kotkaanhan mut on passitettu menevän. Niin johan rupes lyyti kirjoittamaan ja tulin suoraan Pohjolan liikenteen perseessä tänne Turuust. Oisko sulla muuten jotain syötävvää? Mua hiukois vähän tämä matkailu jo, sanoi Divarinorsu ja alkoi etsimään ruuan tähteitä läheisestä roskiksesta.

 Samanaikaisesti punastunut Putoamispeikko aikoi vähin äänin poistua pois näköpiiristä vaihtamaan housuja vessaan, kun Norsu huomasi Peikon töpöhännän.
- Jumalauta Peikko, mikä sulla tuolla hännän alla noin pullotta? Onko noin pahasti puhjennut peräpukamat vai ootsä paskantanut...
- Housuus? Joo kyllä olen. Hitto kun tuli tässä pari päivää ryypättyä oikein olan takaa ja jaja..., yritti peikko häpeissään selitellä, mutta Norsu tajusikin nopeasti ilmassa leijuvasta hajusta.
- Housuus!?! (VALTAVAA HEKOTUSTA ja TÖRÄHTELYÄ) Housuus, iso mies!?! (JA TAAS) Älä edes yritä selittää. En mä sua uskois kumminkaan,  naureskeli maassa kieriskelevä Norsu ja oli itsekin lähellä ettei laskisi monsuunia omiin housuisinsa.

 Tällä välin Putoamispeikko oli löytänyt itselleen puhtaat housut ja käynyt siistimässä itseään takavessan kaivokylmän veden alla, koska kentänhoitajat olivat taas laittaneet kentän lämmityksen päälle hallan vaaran takia, niin varaston, vessojen ja kahvion vesipisteistä, eikä myöskään pukukoppien suihkuista tullut lämmintä vettä. Tämän epäkohdan huomasi niin peikko kuin pukukopissa olevat pelaajatkin, jotka pitivät mekkalaa hiekkakentän toisella puolella. Samassa Putoamispeikko tajusi mikä päivä olisi ja huomasi että äskeisten housujen takataskussa ollut matkalippu oli tuhoutunut niin epämääräiseksi ettei sitä voisi enää käyttää.
- Voi v*ttu, mun lippu! Ja taas mä onnistuin tässäkin asiassa. Millä mä nyt pääsen Manseen Zicoa kiusaamaan, kun mulla ei ole edes rahaakaan!?! Manasi peikko ja katseli surullisesti pehmeää paperimössöä.
- Älä nyt peikkonen noin pahalla sitä ota. Hellitä nyt vähän. Onhan tossa pihalla ihan hyvä vaihtoehto ja se varmasti samaan aikaan Mansessa kuin sääkin, lohdutteli norsu ja katseli ulos ikkunasta.
- Siis toi sun asuntovaunus vai? Osaakse muka lentääkin, ihmetteli ikkunaan tullut peikko.
- Eikun toi bussi, siis nisse, siis dösä! Naijjaatsä?
- No, en!
- Siis et vai? Ootsä ihan pösilö? Siis toi bussihan on menossa just sinne Manseen ja sä tarvit kyytiä, mutta sulla ei oo varaa maksaa siitä mitään, eikö?
- Siis pidä SÄ DUMBO kärsääs soikeemmalla, ennen ku alat mulle aukkoon! Mitähän mä ilman rahaa tolla bussilla sitten teen, kun en pysty sitä kumminkaan maksamaan?
- Menet pummilla!
- Pummilla? Siis miten? Jos saan näin herra Kärsä-viisaalta kysyä?
- Siis lukeminen kannattaa aina, DORKA! Menet tuolla tavaratilassa muiden kassien seassa. Tossa nurkassahan näyttäisi olevan yksi lätkäkassi johon sä ja noi sun kamaskin mahtuisivat ihan hyvin. Mä voin heittää sitten sut tohon kyytiin ja käydä hyvästelemässä ton mukavan kuskin samalla. Ton kanssa mä reissasin melkein kuukauden aikanaan.
- Siis mä tonne kassiin ja tonne pieneen, tunkkaseen, hapettomaan ja pimeään KASSIIN, saati tonne TAVARATILAAN??? V*TTU, ootsä hullu??? Zico saa maksaa mulle vaikka helikopterin hakemaan, josse meinaa säilyä jumbo-ottelusta hengissä! Ja MÄHÄN en mihinkään kassilla ala matkustaa bussissa, PRKL!
- No, kyllähän toi nyt ton mun pienen yksiöni voittaa mennen tullen, koska siellä tavaratilassakin on parempi ilmastointi kuin tossa peräkärryssä. Sitä paitsi mäkin matkustin pienenä  dumbona paljon pummilla eri tavaratiloissa.  Kokeilisit nyt säkin, koska noi mun uudet aamiaiset on jo kohta lähdössä. Sä jäät muuten ihan kohta kyydistä.
- EN! .... EN!....... En.....No, v*ttu EN!!!
- PAM!

--------------

 Putoamispeikko herää pimeässä ja ahtaassa paikassa. Peikolla on vielä kauhean kuhmun lisäksi kolottava päänsärky krapulan jäljiltä. Pikku hiljaa peikko tajusi missä oli ja alkoi manaamaan Divarinorsua alimpaan helvettiin, koska tajusi norsun lyöneen hänet tajuttomaksi  ja surjonneen hänet kassissa bussin tavaratilaan. Äärimmäisen v*tutuksen kunniaksi peikko kaivoi rintataskustaan puhelimensä ja panoi muistin varaisesti pikanäppäintä numero 6:

- Krmm... Hjelmillä Zico puhelimessa.
- Minä täällä moro! Mitäs sinne jumbo-finaalin toiselle puolelle kuuluu?
- PUTOAMISPEIKKO!?! Ei kai? Et kai sä vaan oo tulossa tännepäin tänään Peikko?
- Tota, kuules ZICO!!! ARVAAS MITÄ... (seuraa puoli sivua erittäin painokelvotonta tekstiä, joka olisi täydellistä K-18 kamaa, joten jätämme tämän kohdan painamatta perheen pienempien harmiksi)
- Kai sä muistit sen Ilveksen sviitin sentään, kysyi Peikko hieman rauhoituttuaan ja yritti kerätä itseään.
- Ööö tota. En.
- Siis et VAI? Jaahas, arvaas mikä mulla on kädessä nyt?
- E-En tiedä?
- Tää on mun onnen kolikko ja ehkä sun epäonnen kolikko. Se kertoo mulle kummalla puolella mä olen tänä iltana. Haluaisitko SIE tietää jo kumman puolelle mä kallistuisin tänään?
- No-no-no jjoo-o tietenkin, änkytti Zico toisessa päässä.
- Niin varmaankin sä haluaisit tietää, mutta kysyppäs ensin multa kiltisti minulta, niin saatampa kertoa sen sinulle. Samalla kun heitän tän kolikon ilmaan.
- Kiltti Putoamispeikko, olethan minun puolella tänään, olethan peikko pliiis, rukoili Zico hikisenä puhelimeensa.
- Kummanhan ottaisin tänään? Kruunan vai klaavan, arvuutteli peikko ja heitti kolikon katon kautta takaisin lattialle.
- PRKL! Stnan katto ja tämä *kelin pimeys, kuului Putoamispeikon kiroilu toisesta päästä, joka peittyi ivalliseen nauruun vähän ajan kuluttua.
- Arvaas kelle knalli napsahti....
- TUUT-TUUT-TUUT....

(jatkuu)

[ex-hande]

Turhaahan putoamispeikon on Kotkassa olla.
Ennemmin sillä pitäisi olla divarinorsu...

 :ylos:No helevetti, siellähän se jo näköjään onki

[Rikkiviisas]

Kiitoksia divarinorsun huomioimisesta 

Muutenkin hyvää tekstiä tässä upeassa saagassa.

[Mestori]

[Dial Square FC]

Upealle kuvataiteelle toki 

[TDR]

Mursu ollut Sunny Beachillä ottamassa aurinkoa. Kaunis kuva.

[krevis]

Eurokiimakeijun katkenneelle taikasauvalle 

[ATenomi]

Eurokiimakeijun katkenneelle taikasauvalle 

Hitto, murot näppikselle 

Putoamispeikko ja Eurokiimakeiju?:

http://data1.blog.de/media/174/553174_6e479ea3fa_m.jpg

Divarinorsu? :

http://www.uta.fi/~riitta.juko/norsu.gif