Sami Hyypiä Akatemia

[zekki]

Sami Hyypiä Akatemiakin on näemmä heräilemässä kesähorroksestaan.
Kyösti Lampinen on sitä mieltä, että "juoni on löytynyt".

http://www.samihyypiaakatemia.fi/blogi/?month=2013-09

Hyvää työtä tekevät ja eteenpäin mennään,mutta ehkä jäitä vielä hattuun siitä että yksi avoin pohjoismaiden mestaruus olisi "strategisen työn tulosta" (http://www.palloliitto.fi/uutiset/maajoukkueet/u17-juhli-pm-kultaa) tai että "ruotsalaiset jäävät jälkeen", jos osallistujat on nämä: http://brommapojkarna.se/bp-stadium-cup/

[Superjunnukoutsi]

Hyvää työtä tekevät ja eteenpäin mennään,mutta ehkä jäitä vielä hattuun siitä että yksi avoin pohjoismaiden mestaruus olisi "strategisen työn tulosta" (http://www.palloliitto.fi/uutiset/maajoukkueet/u17-juhli-pm-kultaa) tai että "ruotsalaiset jäävät jälkeen", jos osallistujat on nämä: http://brommapojkarna.se/bp-stadium-cup/

Hmm... Mikä noissa osallistujissa vikana?

[eiks oo kauheet]

Yllätys, yllätys, Lampinen kehui Blogissaan pääkaupunki seudun joukkueet ja niiden koutsit.

[J. Soini]

Miksi niitä ei olisi saanut kehua, jos ovat tehneet hyvää työtä?

Olen varma, että Lampiselle ei ole mitään erityisiä maantieteellisiä sympatioita vaan on valmis antamaan tunnustusta Utsjoelta Hankoon, jos syytä on.

[Kaihlamo]

Yllätys, yllätys, Lampinen kehui Blogissaan pääkaupunki seudun joukkueet ja niiden koutsit.

Vieläkin katkera? Nythän on sulla mahdollisuus se oma poika viedä seuraan joka osallistuu SHA:an kun nappulaliiga loppuu...

[mtontola]

Yleinen sääntö mille tahansa elämän osa-alueelle lienee, että positiivinen ilmapiiri saa aikaan positiivisia tuloksia. Parantamisen varaa varmasti riittää suomalaisessa juniorijalkapalloilussa. Noista pienen kentän tuloksista ei välttämättä kannata tietenkään liikaa hihkua, sen tietävät kaikki, mutta mistään ylenpalttisesta henkseleiden paukuttelusta tässä ei nyt tunnu olevan kyse.

Jos halutaan panostaa pelaajakehitykseen ja jos alkaa olla jo jonkin verran kokemusta miten siihen ihan oikeasti päästään ammattilaisjalkapallo silmällä pitäen, ei ole mitään syytä miksi tässä ei mentäisi eteenpäin. Myös aikaisemmin tehdyt virheet mm. koskien vääriä painotuksia yms. ovat oppimisprosessin kannalta tärkeitä – niitä ei tarvitse toistaa ja toimintaa voidaan kehittää. Suurimmat kompastuskivet lienevät yhä tuudittautuminen kun jotain näennäistä on saatu aikaan, lyhytkatseisuus, perinteinen välinpitämättömyys, kokemuksen puute (liittyen niin skouttaukseen kuin valmentamiseen aina siihen seuraavalle askeleelle polulla joka vie todella huippufutikseen eikä sinne kolmoseen) ja mahdollinen kyvyttömyys ylittää suomalaisen toimintakentän haasteet. Mutta kun olemassa olevia resursseja saadaan kohdennettua vielä oikeisiin kohteisiin paremmin, niin aivan takuuvarmasti jalkapallo Suomessa kehittyy. Tietysti kehittämistä on valtavasti, mutta kun positiivisia, aitoja tuloksia alkaa pelaajakehityksessä tulla, niin niitä tulee sitten lisää, jos tämä on missään muodossa järjestelmän ansiota.

[Marem2]

Hyvää työtä tekevät ja eteenpäin mennään,mutta ehkä jäitä vielä hattuun siitä että yksi avoin pohjoismaiden mestaruus olisi "strategisen työn tulosta" (http://www.palloliitto.fi/uutiset/maajoukkueet/u17-juhli-pm-kultaa) tai että "ruotsalaiset jäävät jälkeen", jos osallistujat on nämä: http://brommapojkarna.se/bp-stadium-cup/

Niin...tässähän vain katsotaan tuloksia. Syvempi tulkinta varmastikin vaatisi, että olisi itse ollut paikan päällä katsomassa pelejä, koska kaikki E10-D12 pelejä seuranneet ja valmentaneet tietävät (tai pitäisi tietää...), että ottelun lopputulokseen vaikuttavia seikkoja on paljon. Ei tämän ikäiset lapset pelaa ja ajattele vielä kuten aikuiset- ja miksi pitäisikään? Joukkueiden sisällä on liikaa muuttuvia tekijoitä, mitkä vaikuttavat pelaamiseen mm. tasoerot, yksilölliset tekijät muuttuvat (pituuskasvu) ym.. Lopullinen arvio siitä, kuka on mennyt eteenpäin ja kenen panostus on "oikeanlaista", selviää kyllä sitten U21 iässä (kenellä ammatilaisura, kellä III-divari). Ruotsalaisissa on varmaan myös jonkinverran erilainen käsitys pelaajien kehittämisessä, mm. paitsiosääntö. Perinnettä ja menestystä heillä kyllä on, miksi lähtisivät tietoisesti jotain siitä muuttamaan.

Mutta on selvää, että SHA:n panostus on kuitenkin jotain kantanut. SHA:n pitää nostaa profiiliaan olemassaolonsa turvaamiseksi, joka on ihan ok asia sekin, mutta silti liian pitkälle menevät johtopäätökset liian varhain ovat mielestäni turhaa. Tästä seuraa vain turhaa panikoitumista, etenkin pelaajien vanhemmissa ja osassa valmentajissa. Mitä olen kuunnellut sivusta, niin osassa SHA-joukkueissa sisäinen kilpailu ja "SHA-status" on tärkeämpää kuin terve kilpailuasetelma; "kuka kuuluu ykkösjoukkueeseen, mun poika siihen pitää kuulua", "pitää vaihtaa SHA-seuraan, jotta kehitys ei pysähdy..."

Kuitenkin se tärkein työ edelleen tehdään erilaisissa seuroissa, pihapeleissä ja takapihoilla. SHA tuottaa hyvää materiaalia ihan ilmaiseksi hyödynnettäväksi kelle tahansa, mm. videot, tavoitetasot ym. joka on mielestäni erittäin hyvä ja tervetullut lisä suomalaiseen jalkapalloon. Pääasia että harjoittelee...jossain, usein ja paljon. Mutta muitakin järjestelmiä tarvitaan...

[Johnny99]

Niin...tässähän vain katsotaan tuloksia. Syvempi tulkinta varmastikin vaatisi, että olisi itse ollut paikan päällä katsomassa pelejä

Jos jäi lukematta se SHA-blogi, niin siinä Lampinen kertoi olleensa paikan päällä ko. nappulaturnauksessa.

Pääasia että harjoittelee...jossain, usein ja paljon.

Riittävä määrä on hyvä lähtökohta, mutta ei auta jos ei ole laatua.

[SirL]

Riittävä määrä on hyvä välttämätön lähtökohta, mutta ei auta jos ei ole laatua.

Korjasin.

Kyllä se riittävä määrä on nimenomaan pääasia. Laatu vasta sitten seuraavana.

[Johnny99]

Kyllä se riittävä määrä on nimenomaan pääasia. Laatu vasta sitten seuraavana.

Väärin. Xh korkeaa laatua on parempi kuin 1,5Xh heikkoa laatua.

[SirL]

Väärin. Xh korkeaa laatua on parempi kuin 1,5Xh heikkoa laatua.

Väärin. Jos riittävä määrä huipulle on X h, on aivan sama vaikka treenaisit kuinka huippulaatuisesti vaikka 0,8X h, et tule huipulle pääsemään.

Älkää valmentajat kuvitelko itsestänne liikoja. Laatu on tärkeää, mutta ei se kaikista tärkein asia jalkapalloilijaksi kehittymisessä.

[Marem2]

Jos jäi lukematta se SHA-blogi, niin siinä Lampinen kertoi olleensa paikan päällä ko. nappulaturnauksessa.

Riittävä määrä on hyvä lähtökohta, mutta ei auta jos ei ole laatua.

Korjaus omaan kirjoitukseeni (lukiessa huomaa...); tarkoitin siis itseäni, että jos näkisin pelit paikan päällä, niin olisi helpompi arvioida kehittymistä. Nythän vain näkee tulokset ja tekee helposti  johtopäätöksiä vain sen tiedon valossa. Luin kyllä blogin ja ilahduin siitä kovin. Sekin on tosin vain tarina toisen kertomana ja toivottavasti ei vain "SHA-lasien läpi" analysoituna. Siitä ei käy ilmi ruotsalaisjoukkueiden lähtötasoa tai kehitysideologiaa. Onko kellään siitä mitään tarkempaa tietoa? Olisi mielenkiintoista kuulla. Itselläni vain tietona, että ruotsissa siirrytään myöhemmin paitsiosääntöön kuin suomessa.

Riittävä määrä laadukasta harjoittelua ja jos vielä intoa ja lahjoja löytyy niin...juu...näitähän nämä ovat;)

[Johnny99]

Väärin. Jos riittävä määrä huipulle on X h, on aivan sama vaikka treenaisit kuinka huippulaatuisesti vaikka 0,8X h, et tule huipulle pääsemään.

No, saivartelu sikseen, määrä ilman laatua ei ole mitään eikä laatu ilman määrää. Molempia tarvitaan, käsikädessä. Ilman huipulle riittävää laatua ei pääse huipulle, sama määrän kanssa. Toki määrän toteutumista on helpompi mitata ja kontrolloida, siksi se on järkevämpää priorisoida.

Älkää valmentajat kuvitelko itsestänne liikoja. Laatu on tärkeää, mutta ei se kaikista tärkein asia jalkapalloilijaksi kehittymisessä.

Mielenkiintoinen kommentti, jota en ihan ilman lisäselvennyksiä ymmärrä. Miksi laatu liittyy valmentajiin mutta määrä ei? Valmentajien itsestäänselvän suhteellisuudentajun tarpeenkin relevanttius jäi hieman hämäräksi.

[SirL]

Mielenkiintoinen kommentti, jota en ihan ilman lisäselvennyksiä ymmärrä. Miksi laatu liittyy valmentajiin mutta määrä ei? Valmentajien itsestäänselvän suhteellisuudentajun tarpeenkin relevanttius jäi hieman hämäräksi.

Siten että valmentaja pääsee vaikuttamaan harjoittelun laatuun lähinnä ainoastaan siellä joukkueharjoituksissa, jonka lisäksi vähän vanhemmille junioreille voi antaa jotain ohjeita omatoimisen harjoittelun laatuun.

Suurin osa pallon kanssa vietettävästä (ja huipulle vaadittavasta) ajasta on kuitenkin ihan täysin vapaata ja mitenkään ohjaamatonta toimintaa ihan pikku nappulasta asti. Ne lukemattomat tunnit siellä pihapeleissä, yksin kerrostalon seinään potkiessa ja telkkarista nähdyn Messin harhautuksia opetellessa on paljon paljon tärkempää kuin joku ohjattu tai ohjeellistettu laadukas harjoittelu. Tärkeintä on lapsen rakkaus palloon – sen jälkeen tulee muut asiat, kuten valmennuksen ja harjoittelun laatu.

[zekki]

Hmm... Mikä noissa osallistujissa vikana?

Kieltämättä vähän huonosti muotoiltu, mukanahan oli ikäluokittain ainakin lähtökohtaisesti myös pari-kolme kovaa joukkuetta Ruotsista.

Mitään vähättelyä ei ollut tarkoitus esittää, mutta SHA:n johtajan esittämäksi väitteet oli aika kovia. Oma käsitykseni on ollut, että Suomen ja Ruotsin junnujen parhaat on aika samalla tasolla, eikä kummassakaan maassa sitä leveyttä niin hirveän paljon ole. Nyt sitten suomalaiset olisivat menneet yksilöinä ja joukkueina ohi! Hienoa, jos niin tosiaan on käynyt.

[koera]

Suurin osa pallon kanssa vietettävästä (ja huipulle vaadittavasta) ajasta on kuitenkin ihan täysin vapaata ja mitenkään ohjaamatonta toimintaa ihan pikku nappulasta asti. Ne lukemattomat tunnit siellä pihapeleissä, yksin kerrostalon seinään potkiessa ja telkkarista nähdyn Messin harhautuksia opetellessa on paljon paljon tärkempää kuin joku ohjattu tai ohjeellistettu laadukas harjoittelu. Tärkeintä on lapsen rakkaus palloon – sen jälkeen tulee muut asiat, kuten valmennuksen ja harjoittelun laatu.

Futiksen suurmaissa näitä tulee kuin itsestään kulttuurin ja väestöpohjan takia. Suomessa moni aloittaa futiksen puhdasverisesti harrastuksena ja into syttyy tai sammuu toiminnan laadusta riippuen. Tämän takia suomalaisella nappulavalmentajalla on monella tapaa suurempi vastuu kipinän syttymisestä kuin lutuurimaan kollegalla.

[Belmero]

Hyvää työtä tekevät ja eteenpäin mennään,mutta ehkä jäitä vielä hattuun siitä että yksi avoin pohjoismaiden mestaruus olisi "strategisen työn tulosta" (http://www.palloliitto.fi/uutiset/maajoukkueet/u17-juhli-pm-kultaa) tai että "ruotsalaiset jäävät jälkeen", jos osallistujat on nämä: http://brommapojkarna.se/bp-stadium-cup/

Otos on aika pieni. Yhdestä Ruotsissa pelatusta turnauksesta tuskin kannattaa vetää kauhean pitkälle meneviä johtopäätöksiä mihinkään suuntaan. Tai jos niitä välttämättä haluaa Lampisen tapaan tehdä, niin olisihan tuota voinut mainita vaikka -01 syntyneiden Audi Cupista jotain. Siellä Honka ja Kuusysi murjottiin niin pelillisesti kuin tuloksellisestikin, kumpikaan ei selvinnyt 16 joukkueen turnauksessa kahdeksan joukkoon. TPS sentään voitti alkulohkonsa, mutta ei peliäkään sen jälkeen. Jos joku haluaa hätäisiä johtopäätöksiä tehdä, niin tuon turnauksen perusteella ei ole menty eteenpäin.

Ei sitä leveyttä ainakaan täällä maakunnissa ole vielä syntynyt. 2-3 pelaajaa kannattelee koko joukkuetta, jos heidät nappaa ryhmästä pois, niin taso putoaa aika pahasti. Siksi täälläkin puuhataan kaupungin seurojen yhdistelmäjoukkuetta SHA- toimintaan, kun ei muuten taso kuulemma riitä.

[J. Soini]

Sami Hyypiä Akatemian toimintaa suuresti arvostavana olen sitä mieltä, että nyt on mopo päässyt hiukan karkaamaan kädestä.

Yhden Brommaturnauksen perusteella ei voi vielä vetää mitään kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ei edes 97-syntyneiden PM-voitosta, vaikka se varmaan kertoo vähän enemmän. Suuntaa on nyt oikea, mutta tarvitaan laajempi rintama mukaan uudenlaiseen toimintaan ja kärsivälliyyttä.

Jos taas tehdään analyysiä muutoksesta, täytyy ymmärtää lähtötaso. Lasten yleisen liikunnan määrän vähenemisen, Kaikki Pelaa -ohjelmaan liittyneiden hölmöjen ohjeistusten yms. seurauksena suomalainen junnufutis oli reilut 7-8 vuotta sitten täydellisessä alennustilassa. Tämän alennustilan seuraukset ovat olleet nähtävissä viime vuosien poikien maajoukkueiden käsittämättömän heikkoina tuloksina. Ehkä pahiten kärsinyt ikäryhmä ovat 1996 syntyneet.

Noin vuoden 2005 tienoilla alkoi raju Kaikki Pelaa -ohjelman kritiikki, jossa äänekkäin hahmo oli nykyinen tv-kommentaattori Erkka V. Lehtola. Suurin piirtein samoihin aikoihin HJK uudisti oman nuoremman pään junioritoimintansa, Turun Nappulaliigassa muutama aktiivivalmentaja rupesi vetämää aikaisemmasta poikennutta linjaa, KäPa uudisti oman junioritoimintansa kokonaan 97-syntyneistä lähtien. Vanavedessä seurasivat mm. Ilves, VPS, Jazz ja Kuusysi.

Hiukan myöhemmin Palloliitossa tuli kokonaan uusi johtotroikka Lipponen, Jakonen ja Laurikainen. Heidän johdollaan käynnistettiin lajiprosessi, pistettiin pystyyn Sami Hyypiä Akatemia, uudistettiin nuorten valmennuksen sisällöt ja suositukset. Käytännössä kaikki typerimmät Kaikki Pelaa -hömpötykset laitettiin roskakoriin. Ainoa virhe oli, että tämä Palloliiton johtoryhmä oli liian lojaali edeltäjiään kohtaan, jotka olivat vastuussa näistä kamalista virheistä. Tästä kiitoksena Palloliiton uusi puheenjohtaja pisti koko porukan pois liitosta.

Tämän muutoksen merkitystä ei voi vähätellä. Muutaman vuoden kuluttua valtaosa poikien maajoukkuepelaajista tulee ”vallankumouksessa” mukana olleista seuroista. Kun nämä seurat ovat vielä tiiviissä yhteydessä toisiinsa Sami Hyypiä Akatemiassa, meille voi syntyä aitoa juniorivalmennuksen ”kriittistä” massaa.

Jos me haluamme viedä todellista muutosta eteenpäin, me tarvitsemme lisää seuroja mukaan uudenlaiseen tekemiseen. Sami Hyypiä Akatemia on ollut erinomaisen avoin ja pyrkinyt viemään viestiä eteenpäin myös Akatemian ulkopuolisille seuroille. Kyösti Lampinen on ollut tässä(kin) asiassa viisas. Nyt ei vaan kannata alkaa keulimaan liikaa ja sanoa, että ollaan menty Ruotsin ohi. Ei se muutos ihan näin helppoa ole.

Huonoin skenaario on, että puheenjohtaja Alaja ryhtyy lietsomaan perisuomalaista kateutta Sami Hyypiä Akatemiaa kohtaan, esimerkiksi jollain elitismi -syytöksellä. Toivottavasti nämä ovat turhia pelkoja, mutta todella outoa on, että uusi puheenjohtaja ei ole ensimmäisen vuotensa aikana vielä kertaakaan käynyt tutustumassa Sami Hyypiä Akatemian toimintaan.

[Johnny99]

Futiksen suurmaissa näitä tulee kuin itsestään kulttuurin ja väestöpohjan takia. Suomessa moni aloittaa futiksen puhdasverisesti harrastuksena ja into syttyy tai sammuu toiminnan laadusta riippuen. Tämän takia suomalaisella nappulavalmentajalla on monella tapaa suurempi vastuu kipinän syttymisestä kuin lutuurimaan kollegalla.

...ja tätä kautta myös omatoimisen harjoittelun määrän ja laadun kasvattamisessa.

Siten että valmentaja pääsee vaikuttamaan harjoittelun laatuun lähinnä ainoastaan siellä joukkueharjoituksissa, jonka lisäksi vähän vanhemmille junioreille voi antaa jotain ohjeita omatoimisen harjoittelun laatuun.

Valmentajalla ja joukkuetoiminnalla voi olla isoja vaikutuksia sekä oma-aikaisen harjoittelun määrään että laatuun. Tämä on asia missä pitäisi mahdollisimman nopeasti saada murrettua vanhaa ajattelua ja saada tehokkaasti jaettua erilaisia toimivia käytäntöjä eri seurojen ja joukkueiden kesken.

[Superjunnukoutsi]

Jos taas tehdään analyysiä muutoksesta, täytyy ymmärtää lähtötaso. Lasten yleisen liikunnan määrän vähenemisen, Kaikki Pelaa -ohjelmaan liittyneiden hölmöjen ohjeistusten yms. seurauksena suomalainen junnufutis oli reilut 7-8 vuotta sitten täydellisessä alennustilassa. Tämän alennustilan seuraukset ovat olleet nähtävissä viime vuosien poikien maajoukkueiden käsittämättömän heikkoina tuloksina. Ehkä pahiten kärsinyt ikäryhmä ovat 1996 syntyneet.

Niin, kaikki pelaa -ohjelmassa mentiin perse edellä puuhun. Ei sillä, että ohjelma olisi ollut kelvoton, vaan siinä yliarvioitiin suuresti suomalaisen valmennuksen kyky toteuttaa ohjelmaa.

Tämän muutoksen merkitystä ei voi vähätellä. Muutaman vuoden kuluttua valtaosa poikien maajoukkuepelaajista tulee ”vallankumouksessa” mukana olleista seuroista. Kun nämä seurat ovat vielä tiiviissä yhteydessä toisiinsa Sami Hyypiä Akatemiassa, meille voi syntyä aitoa juniorivalmennuksen ”kriittistä” massaa.

Tai sitten niistä seuroista, jotka ovat ryhtyneet kehittämään oman toimintansa laatua. Mitähän "vallankumoukselliset" seurat siitä mahtavat tykätä. Eiku...
Näitä "vallankumouksen" miehiä on seuroista löytynyt ihan koko ajan, ja mitä ovat saaneet aikaan?

Jos me haluamme viedä todellista muutosta eteenpäin, me tarvitsemme lisää seuroja mukaan uudenlaiseen tekemiseen. Sami Hyypiä Akatemia on ollut erinomaisen avoin ja pyrkinyt viemään viestiä eteenpäin myös Akatemian ulkopuolisille seuroille. Kyösti Lampinen on ollut tässä(kin) asiassa viisas. Nyt ei vaan kannata alkaa keulimaan liikaa ja sanoa, että ollaan menty Ruotsin ohi. Ei se muutos ihan näin helppoa ole.

Huonoin skenaario on, että puheenjohtaja Alaja ryhtyy lietsomaan perisuomalaista kateutta Sami Hyypiä Akatemiaa kohtaan, esimerkiksi jollain elitismi -syytöksellä. Toivottavasti nämä ovat turhia pelkoja, mutta todella outoa on, että uusi puheenjohtaja ei ole ensimmäisen vuotensa aikana vielä kertaakaan käynyt tutustumassa Sami Hyypiä Akatemian toimintaan.

SHA:n tuottama tieto on toki tuikitärkeää, mutta perisuomalaiseen tapaan testituloksia tuijotellessa  vedetään kenttäajalla viivajuoksua joukkueharjoittelun sijasta, että pojat saavat testeissä hyvät tulokset. Tähänhän ei tarvitse kuin katsoa kuinka moni joukkue harjoittelee taitokisoja varten.

[Kevin Keegan]

Eiköhän nämä vallankumoukselliset seurat sössineet 96-ikäluokan, taas kerran tämänkin...

98-junnuklubin aloittaneesta ikäluokasta yksikään ei mahtunut enää junnuklubijakson jälkeen (3v.) joukkueeseen kun oli muista amatöörikaikkipelaaseuroista sen verran kovempia pelimiehiä tarjolla huippuvallankumousvalmennuksesta huolimatta.

Edelleen nämä vallankumoukselliset seurat ottavat omaan piikkiinsä muiden seurojen huolella valmistelevat huiput ja hävittävät niitä solkenaan.

Epäilen suuresti tulevaa vallankumouksellista toimintaa Suomen jalkapallossa ja tulevissa junnumaajoukkueissa...

[tuuma]

Aikamoista saivartelua, milloin määrä ja laatu ovat olleet toisensa poissulkevia asioita Eiköhän molempia ole mahdollista kehittää samaan aikaan, vai onko liian uusi ja vallankumouksellinen ajatus?

[Mersault]

Jos jäi lukematta se SHA-blogi, niin siinä Lampinen kertoi olleensa paikan päällä ko. nappulaturnauksessa.

Riittävä määrä on hyvä lähtökohta, mutta ei auta jos ei ole laatua.

Oon vähän pettynyt Kyöstiin. Mutu ei oo mittään, mutta täyttääkö Kyöstin turnauksesta esittämät argumentit positivismin ehdottoman vaatimuksen siitä, että todellista tietoa on vain tieteellinen tieto. SHAssa suoritettu kvantitatiivinen tutkimus on kertonut jotain joka ei ole mutua, mutta muutaman pelin perusteella vedetty johtopäätös ei ole mutua kummempaa.

Muutenkin tuossa SHAssa on alettu kosiskelemaan massoja. Mukaan on vissiin otettu kaikki jotka ovat hakemuksen lähettäneet. Pilottivaiheen vaatimusten perusteella muutama joukkue olisi pitänyt jättää SHAn ulkopuolelle.

[RaneKa]

Ehkä pahiten kärsinyt ikäryhmä ovat 1996 syntyneet.

En valitettavasti ole kovin tarkoin seurannut keskustelua siitä, mitä kaikkea Kaikki Pelaa – systeemin laariin on kaadettu. 

Kokemukseni perusteella on kuitenkin väärin ajatella sen mitenkään merkittävästi estäneen esim. tässä mainitun 96-ikäluokan pelaajakehitystä. Helpon syntipukin nimeämisen sijaan uskon inhorealistisesti, että jos eroja on, ne syntyvät vuosien kuluessa harjoittelun määrästä ja laadusta johtuvina.

Kyllä 96-ikäluokassakin parhaat valikoitiin edareihin ja parhaat pelasivat eniten jo varhaisessa vaiheessa. Peliaikojen kellottamisesta luovuttiin jo hyvissä ajoin, jos sitä oli ollut enää nappulaiän jälkeen ollenkaan. Valmentajat peluuttivat parhaita edariturnauksissa tuloshakuisesti jo kymmenvuotiaista lähtien aika säännönmukaisesti. Toki valtakunnan ”TOP 20” seurojen joukossa oli joitakin poikkeuksiakin, mutta niissäkään ei asioita tehty toisin ”Kaikki Pelaa” –ohjelman vuoksi, vaan pitkäjänteisen pelaajakehityksen nimissä.

Pitäisi nähdä metsä puilta. Tuolla toisessa topikissa keskustellaan Akatemia-järjestelmästä. Niin hyvä kuin se olisikin, ja niin ”paha” kuin Kaikki Pelaa –systeemin täältä saa lukea olleen, ollaan tällaisessa ääripää-ajattelussa paitsi hukassa, myös systeemin – tulevan ”hyvän” tai edesmenneen ”pahan” – armoilla ja kykenemättömiä toimimaan nyt ja tässä.

Jos kehitystä 96-ikäluokan jälkeen on nähtävissä, syy on siinä, että Suomessa on koko ajan enemmän oikealla tiellä olevia junioriseuroja ja niissä yhä enemmän osaavia ja pitkäjänteisesti ajattelevia juniorivalmentajia. Ja, paradoksaalisesti Kaikki Pelaa -ajan ikäluokkiin verrattuna, heidän joukossaan on tuloshakuisesti ”tämän hetken parhaita” peluuttavia valmentajia kenties vähemmän.

[Mersault]

En valitettavasti ole kovin tarkoin seurannut keskustelua siitä, mitä kaikkea Kaikki Pelaa – systeemin laariin on kaadettu. 

Kokemukseni perusteella on kuitenkin väärin ajatella sen mitenkään merkittävästi estäneen esim. tässä mainitun 96-ikäluokan pelaajakehitystä. Helpon syntipukin nimeämisen sijaan uskon inhorealistisesti, että jos eroja on, ne syntyvät vuosien kuluessa harjoittelun määrästä ja laadusta johtuvina.

Kyllä 96-ikäluokassakin parhaat valikoitiin edareihin ja parhaat pelasivat eniten jo varhaisessa vaiheessa. Peliaikojen kellottamisesta luovuttiin jo hyvissä ajoin, jos sitä oli ollut enää nappulaiän jälkeen ollenkaan. Valmentajat peluuttivat parhaita edariturnauksissa tuloshakuisesti jo kymmenvuotiaista lähtien aika säännönmukaisesti. Toki valtakunnan ”TOP 20” seurojen joukossa oli joitakin poikkeuksiakin, mutta niissäkään ei asioita tehty toisin ”Kaikki Pelaa” –ohjelman vuoksi, vaan pitkäjänteisen pelaajakehityksen nimissä.

Pitäisi nähdä metsä puilta. Tuolla toisessa topikissa keskustellaan Akatemia-järjestelmästä. Niin hyvä kuin se olisikin, ja niin ”paha” kuin Kaikki Pelaa –systeemin täältä saa lukea olleen, ollaan tällaisessa ääripää-ajattelussa paitsi hukassa, myös systeemin – tulevan ”hyvän” tai edesmenneen ”pahan” – armoilla ja kykenemättömiä toimimaan nyt ja tässä.

Jos kehitystä 96-ikäluokan jälkeen on nähtävissä, syy on siinä, että Suomessa on koko ajan enemmän oikealla tiellä olevia junioriseuroja ja niissä yhä enemmän osaavia ja pitkäjänteisesti ajattelevia juniorivalmentajia. Ja, paradoksaalisesti Kaikki Pelaa -ajan ikäluokkiin verrattuna, heidän joukossaan on tuloshakuisesti ”tämän hetken parhaita” peluuttavia valmentajia kenties vähemmän.

Tuosta pitkäjänteisestä työstä olen samalla linjalla, mutta akatemia-järjestelmää en itse pitäisi ääripää-ajatteluna. Toki nykytilanteeseen verrattuna oikeat akatemiat olisivat dramaattinen muutos nykytilanteeseen, mutta muuttuuko mikään suomalaisessa jalkapallossa ihan oikeasti, jos toiminta jatkuu samalla perustalla kuin aikaisemmin. Sen tiedän, että monessa seurassa on toimitaa parannettu, mutta muuttuuko mikään oikeasti? Jos kylmästi katsotaan Suomessa pelattavia juniorisarjoja, ovatko ne ihan oikeasti tasoltaan sellaisia, että ne kehittävät ikäluokan parhaimmistoa? Kehäkolmoselta katsottuna Lapissa asuvana on tullut seurailtua lappalaisia sarjoja ja esimerkiksi Pohjois-Suomen piirisarjojen taso on heikko. Yhdenkään ihan oikean kilpajoukkueen, erotettuna itseään kilpajoukkueina pitävistä wannabe-kilpajoukkueista, ei pitkään aikaan ole kannattanut oman ikäluokan sarjaa pelata ja ainakin tällä kaudella myös vuotta vanhempien sarjat ovat tasoltaan heikkoja, joten jos täällä Lapissa haluaa lahjakkaita pelaajia kehittää, treenit voi vetää Lapissa, mutta pelit kannattaa käydä pelaamassa muualla.

Sarjojen heikon tason lisäksi Lapin kairoilla on viime vuosina yleistynyt wannabe kilpaseurapomo-/kilpaseuravp.-/kilpaseuravalmentajatrendi, joka on nostanut pintaan kaikenkarvaisia toimijoita, jotka eivät pätkääkään välitä yksittäisten junioripelaajien kehityksestä, vaan toimitaa motivoi ihan muut asiat. Jokaisen itseään kunnoittavan valmentajan pitäisi jokaisen kauden jälkeen kriittisesti pystyä arvioimaan omaa ja valmentamansa joukkueen toimintaa ja sen pohjalta miettiä, että mitkä ovat joukkueen resurssit ja mikä on jokaiselle joukkueen pelaajalle parhaaksi ja sen pohjalta päättää, että onko toiminta joukkueen ja pelaajien kohdalta parasta mahdollista. Jos näyttää siltä, että nykyinen toiminta kehittää pelaajia, silloin toimintatapaa ei kannata muutta, mutta jos taas näyttää siltä, että kaikkien pelaajien kohdalla omat resurssit eivät riitä takamaan pelaajan optimaalista kehitystä, silloin valmentajan tulisi etsiä tällaisille pelaajille paras vaihtoehto kehityksen jatkumiseksi. Varmaan jotku valmentajat näin toimivat, mutta näiden valmentajien lisäksi avoimilta seuramarkkinoilta löytyy myös toimijoita, jotka vuosi toisensa jälkeen yrittävät keinolla millä hyvänsä kalastella omaan joukkueenseensa parempia pelaajia, jotta piirisarjan kolmas sija saada ensi vuonna nostettua toiseen.

Mutta jotta eräs näkemys totuudesta ei unohtuisi, tämän tarinan opetus on, että jos Suomenmaahan saataisiin akatemioita, sillä taattaisiin, että lahjakkaimmat pelaajat saisivat laadukkaita pelejä ympäri vuoden ja sen lisäksi, akatemioiden kautta saataisiin nyt juniorijalkapalossa vallalla olevat pimeät pelaajavärväysmarkkinat kuriin. Akatemiasarjojen alle voisi perustaa akatemiasarjan ulkopuolelle jääville ylialuesarjan ja sen alla olisivat piirisarjat. Näin saataisiin jokaiselle jotakin. Kuten yllä olevassa kirjoituksessa todettiin, seuroissa tehdään jo nyt hyvää työtä, mutta se on eri asia, että pääsevätkö kaikki lahjakkuudet nykyjärjestelmässä nauttimaan joiden seurojen tarjoamasta hyvästä työstä.