Sami Hyypiä Akatemia

[Kaihlamo]

En näe mitään hassua. Kaveri oli keskintertainen potkija kunnes MFF scouttasi hänet 13 vuotiaana ja istui sen jälkeen enimmäkseen vaihtopenkillä. Oli 15 vuotiaana jättämässä MFF:n kun ei päässyt pelaamaan. Åke Kallenberg oli yksi silloisen juniorijoukkueen valmentaja. Brommaan Åke K. meni paljon myöhemmin ja silloin oli jo ns. edustusjoukkueita joka ikätryhmässä, joten Åke K. tuli ns. valmiiseen pöytään.
Jos tavoitteena on maajoukkue tai edustusjoukkuepelaaja niin Brommallahan ei kovin moni maajoukkuetason kaveri ole (eikä ollut), joka on tämän junnuprosessin läpi käynyt. John Guidetti (ManCity -> lainalla Feyenoord) taitaa tällä hetkellä olla harvinaisuus. Tätä kyseistä konseptia on Ruotsissakin paheksuttu. Mutta, kuten sanoin, jokainen valitsee oman linjansa, ei siinä mitään.

Ja tämä Bromma-villitys sai mielestäni alkunsa 2000-luvun alussa kun suomalaiset junnujoukkeet ottivat pataan BP:n vastaavilta. Sitten haluttiin kopioida heidän systeemiä koska se sopi määrättyjen henkilöiden omaan intressiin.

Niin sehän ongelma Brommalla on ollut, että putken läpi tulee hyviä moniosaajia mutta pelaajina täysin identtisiä massatuotteita, joilla sitten ei ole käyttöä kansainvälisillä kentillä (pelaajalla kun pitää kansainvälisille kentille päästäkseen olla pääsääntöisesti joku juttu jossa on erinomainen). Edustusjoukkuetasolle tuollaiset pelaajat sitten kotimaassa päätyy ja niitä pelaajia Bromma on tuottanut todella paljon. Mutta viime aikoina Bromman junnujoukkueissa selkeästi myös yksilöt ovat paremmin ollut esillä ja rivien välistä olen saanut ymmärtää, että Brommassa on juuri tähän asiaan herätty ja alettu asian korjaamiseksi toimiin. Ja mitä minä ymmärsin Åken jutuista niin ei se Zlatan missään penkillä Malmössä istunut, kun kerran vanhemmat olivat MFF:ssä heittämässä kaveria joukkueesta ulos (täysin kriminaalikaveri nuorena), mutta Åke näki Zlatanin lahjakkuuden ja ei taipunut vanhempien painostukseen. Tai näin ainakin asian Åke kertoi.

Bromman systeemiähän sellaisenaan ei ole edes minnekkään kopioitu - ei taida edes olla mahdollista Suomessa. Lähimpänä sitä on ollut Turussa Nappulaliiga, joka kuitenkin on ollut jo yli 30 vuotta perusajatukseltaan samanlainen. Eli laajemman alueen (Turun tapauksessa koko kaupungin) pelaajamäärästä kootaan jo nappuloissa edariryhmä/-t. Ja nythän SHA:n toimesta tämäkin järjestelmä romutettiin ja jatkossa myös Turussa nappuloissa tulee olemaan toimijoita enemmän kuin yksi.

[joks11]

Tämä tarkoittaa myös käytännössä sitä, että myös Veikkausliiga seuroja valmentavat tällä hetkellä keskinkertaisuudet.

Ja tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että internetin keskustelupalstoille spämmäävät trollaajat ovat idiootteja.

[Tommy Tykki]

Bromman systeemiähän sellaisenaan ei ole edes minnekkään kopioitu - ei taida edes olla mahdollista Suomessa. Lähimpänä sitä on ollut Turussa Nappulaliiga, joka kuitenkin on ollut jo yli 30 vuotta perusajatukseltaan samanlainen. Eli laajemman alueen (Turun tapauksessa koko kaupungin) pelaajamäärästä kootaan jo nappuloissa edariryhmä/-t. Ja nythän SHA:n toimesta tämäkin järjestelmä romutettiin ja jatkossa myös Turussa nappuloissa tulee olemaan toimijoita enemmän kuin yksi.

Kerrotko tuosta tummennetusta lisää, en tunne asiaa. Kiinnostaa.

Zlatanin suhteen uskon ennemmin MFF:n junnuvalmentajia sekä muita Malmön junnufudiksen kanssa tekemisessä olevia kuin farbror Åkea. Ei Bromman systeemia sellaisenaan ole kopioitu, mutta mallia ollaan otettu ja uskottu sen tuovan menestystä. Seuratasolla ehkä tuonnutkin, mutta mitään nostetta suomalisessa huippufudiksessa ei ole näkynyt.

[Kaihlamo]

Kerrotko tuosta tummennetusta lisää, en tunne asiaa. Kiinnostaa.

Oli vähän huonosti kirjoitettu, eli ei nyt varsinaisesti SHA:n toimesta romutettu vaan SHA:n hakuprosessiin liittyen TPS perusti omat nappulaedarit + siinä samassa ottaa kaikki halukkaat harrastajaryhmiinsä (tänä vuonna 02 nuorin ikäluokka). Ja Inter + ehkä jokunen muu seura ensi syksystä alkaen tekee saman perässä - seuraavan vuoden ainakin mennään vielä niin että Nappulaliiga tekee 01-edarin suhteen yhteistyötä Interin kanssa. Asia mikä omalta osaltaan romuttaa Nappulaliigan yhtä peruskiveä - puolueettomuutta. Asiasta lisää tämän topikin aiemmilla sivuilla sekä TPS:n liigatopikissa.

Zlatanin suhteen uskon ennemmin MFF:n junnuvalmentajia sekä muita Malmön junnufudiksen kanssa tekemisessä olevia kuin farbror Åkea.

Ok, voi olla näin. Itse kun en ole kuullut kuin Åken version asiasta.

[Tommy Tykki]

Thanks Kaihlamo.

Otin Zlatanin ja Henke Larsonin esimerkkeinä pelaajista, jotka eivät ole nuorina olleet juuri kummoisempia eivätkä näin ollen olisi mahtunut BP:n edareihin eikä SHA:n nykyiseen toimintaan.
Zlatanilla vain 7 kpl. U-21 maaottelua ja Henkellä vain A-maaotteluita. Nämä osoittavat sen, etteivät olleet riittävän taitavia nuorina ja olisivat SHA:n ja BP:n systeemin (vanhan?) mukaan jätetty sivuun.
Muitakin esimerkkejä löytyy ja olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että pelaajakehityksessä ei saa olla kiirettä.
Suomella ei tarvitse olla huppumaajoukkuetta kuin aikaisintaan U21:ssä.

Koko piirijoukkuetoiminta on perseestä ellei sitä uudisteta ja jatketa aina 18 vuotiaisiin saakka (vähintään). Ja tämä on asia, jota pitäisi korjata heti.

[betluck]

Otin Zlatanin ja Henke Larsonin esimerkkeinä pelaajista, jotka eivät ole nuorina olleet juuri kummoisempia eivätkä näin ollen olisi mahtunut BP:n edareihin eikä SHA:n nykyiseen toimintaan.

SHA:n toimintaanhan pääsee mukaan kuulumalla johonkin kyseisistä seuroista. Ei siihen pelaajalta mitään erityistä lahjakkuutta tai tasoa vaadita. Tämä systeemihän nimenomaan tukee näitä vähemmän lahjakkaita junnuja, sillä he saavat parhaimman mahdollisen valmennuksen. Mikäli SHA toimisi pelaajakeskeisesti, niin mukaan pyrittäisiin skouttaamaan varhaisessa vaiheessa jo niitä "huippulahjakkuuksia" seurasta riippumatta ja nämä zlatanit jäisivät ulkopuolelle.

[Alain Robbe-Grillet]

Eli sun oletus on se, että Suomessa on kaikki parhaat pelaajat tulleet pienemmistä seuroista ja myös jatkossa kaikki parhaimmat pelaajat tulevat niistä. Jätät huomioimatta sellaisen pienen asian kuin että tulokset esim. nappulaedarimuutoksesta isoissa kasvukeskusten seuroissa - jotka on SHA:ssa mukana - tapahtui sellaisissa ikäryhmissä, joissa vasta vanhimmat pelaajat on 14 vuotta. Pääkaupunkiseudun muutos nappulatoiminnassa (nappulaklubi, Honka Akatemia, Käpa...), kun ajoi myös muut isot seurat ajattelemaan toimintaansa uudelleen ja panostamaan myös nappulatoimintaan ja esim. Turussa tämä on näkynyt TuNL:ssa toiminnan selkeänä parantumisena 99-ikäryhmästä alkaen. Muutenkin 99-syntyneet taitaa olla ensimmäinen ikäryhmä jossa voidaan sanoa olevan oikeasti puhtaasti nykyisten nappulaedareiden tuotoksia kasvamassa (pelaajat ovat päässeet 9-vuotiaasta asti tämän toiminnan piiriin) - eli juuri ne ikäryhmät jotka kuuluvat SHA:n piiriin tällä hetkellä. Eli asiat ovat muuttuneet aika paljon aiemmasta muutama vuosi takaperin ja ihmettelen suuresti jos näissä 99+ ikäryhmissä tulee esim. poikamaajoukkueisiin puskista pelaajia pienemmistä seuroista muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Eli kyllä mun mielestä nyt se kohdentaminen on oikeasti tapahtunut oikeaaseen osoitteeseeen jos halutaan entistä parempia pelaajia tulevaisuudessa.

Seuratoimintaa kehittämällä nimenomaan luodaan niitä toimintaedellytyksiä pelaajakehityksen toteuttamiseen. Eli ei se nyt ihan noin mustavalkoista ole kuin AR-G asian näkee.

Ei se ole ajatus vaan puhdasta empiiristä havainnointia. Sinun ideasi taas taitaa olla, että huippuvalmennuksessa jokaisesta voi tulla huippupelaaja. Totuus lienee jossakin noiden välimaastossa, jos sellaista onkaan, mutta jos asiaa ajattelee globaalista näkökulmasta, kuinka monta huippupelaajaa on tullut huippuseurojen akatemioiden kautta ja kuinka monta huippulahjakkuutta vastaavasti on hukkunut noiden koneistojen rattaisiin. Sen kummemmin tilastoja tuntematta, väitän, että ainoastaan muutamasta prosentista akatemioiden pelaajasta tulee jotakin ja vastaavasti suurimmasta osasta ei. Sama koskee HJKn, OLSsin, Ilveksen, TuNLn jne massalahjakkuusryhmien pelaajia. Vastaavasti taas voi kysyä, että minkä vuoksi täälläkin puhutaan näistä huipulle tulleista pelaajista jotka eivät ikinä olleet mitään "lahjakkuuksia" ja eivät sen vuoksi olleet tällaisten järjestelmien piirissä. Ilman sen kummempaa tietoa, väitän, että syy on siinä, että akatemioissa samoin kuin automatisoiduissa kanaloissa, yksilö hukkuu massan sekaan. Jokainen pelaaja, myös lahjakkuudet, ovat yksilöitä ja valmennuksessa pitäisi ottaa huomioon tämä seikka. Vastaavasti pelaajat joilta ei kukaan ikinä ole mitään odottanut voivat aivan rauhassa ilman minkäänlaista painetta kasvaa juuri sentasoisiksi pelaajiksi kuin he haluavat. Ja tuolla haluamisella tarkoitan todella sitä. Loppujen lopuksi se millainen pelaaja kenestäkin tulee on kiinni siitä mitä pelaajalla on korvien välissä. Tällä en luonnollisesti tarkoita kaikkia pelaajia vaan niitä, joilla on liikunnallisia edellytyksiä ja pallo pysyy kohtuullisesti jalassa. Väitän, että akatemioiden ja ryhminen joihin on haalittu kaikki huippulahjakkuudet, suurin ongelma on siinä, että tuollaisessa valmennusympäristössä jatkuvasta kilpailutilanteesta johtuu se, että ainoastaan ne joilla on kova paineensietokyky menestyvät. Ne taas joilta ei korvien välistä löydy tarpeeksi kapasiteettia jossakin vaiheessa kasvavat sen verran isoiksi, että huomaavat ettei homma enää ole hauskaa ja lopettavat. Ne pelaajilla jotka taas saavat kehittyä paineettomassa tilassa on paremmat psyykkiset olosuhteet kehittyä juuri sentasoisiksi pelaajiksi mihin heidän rahkeensa riittää. Empiria on osoittanut, että paineettomassa tilassa elävät kanat munivat paremmin kuin stressaantuneet kanat ja empiria on osoittanut, että HJKden, olssien, ilveksien ja muiden massalahjakkuusvalmennusryhmistä ei juurikaan huippupelaajia tule, koska loppujen lopuksi kyse ei ole valmennukseta vaan yksilöstä ja siitä miten valmennuksessa huomioidaan se, että jokainen pelaaja on yksilö.

TuNLsta mitään tietämättä, henkilökohtaisesti taas uskon, perustuen jonkinlaiseen käsitykseen ihmismielen toiminnasta ja kokemukseen kaikenmaailman tehoryhmistä ja akatemioista, että suurimmasta osasta TuNLn -99 ikäluokan pelaajista ei tule huippupelaajia. Ehkäpä pari saattaa pelata ykkösessä ja kovapäisin liigassa, mutta todennäköisyys sille, että kenestäkään heistä tulee huippupelaajaa on epätodennäköistä. Juniorimaajoukkueessa muutama saattaa käväistä, joka on ihan luonnollista, mutta B- ja A-junioriikäisinä suurin osa näistä tehoryhmähuippuvalmennuslahjakkuuksista lopettaa. Mutta tämä on luonnollisesti empiriasta lähtevä päätelmä. En vain usko, että TuNLn -99 ryhmään on sattunut 20 pelaajaa joilla on kova paineensietokyky. Oli ajatteluni kuinka mustavalkoista hyvänsä, en vain usko, että Suomessa onnistutaan tuottamaan näiden muutaman seuran tarjoamalla huippuvalmennuksella huippupelaajia, koska siihen ei pystytä edes sellaisissa maissa, joissa jalkapallokulttuuri on aivan eri tasolla kuin Suomessa.

[Tommy Tykki]

SHA:n toimintaanhan pääsee mukaan kuulumalla johonkin kyseisistä seuroista. Ei siihen pelaajalta mitään erityistä lahjakkuutta tai tasoa vaadita. Tämä systeemihän nimenomaan tukee näitä vähemmän lahjakkaita junnuja, sillä he saavat parhaimman mahdollisen valmennuksen. Mikäli SHA toimisi pelaajakeskeisesti, niin mukaan pyrittäisiin skouttaamaan varhaisessa vaiheessa jo niitä "huippulahjakkuuksia" seurasta riippumatta ja nämä zlatanit jäisivät ulkopuolelle.

Tarkoittaako tämä sitä, että esim. HJK ja Ilves kiikuttaa kaikkia junnujoukkuieta (valituissa ikäryhmissä) SHA:n testattavaksi?

AR-G
Juuri näin. Olen täsmälleen samaa mieltä - jälleen.

[Messi]

Minusta sinä Alain puhut viisaita sanoja. Loppujen lopuksihan se on ihan sama mitä tietä sinne huipulle menee. Harmittaa vain jos tällaisilla SHAkatemioilla olisi mahdollisuus seuloa vielä enemmän niitä huippuja, mutta logistisista syistä näin ei tehdä. Jää 90% (arvio, joka ei perustu mihinkään) maastamme seulomatta. Siellä nää lahjakkuudet treenaa tietämättä ollaanko oikealla polulla. Olisi hienoa jos nämäkin pelaajat pääsisivät silloin tällöin näkemään ovatko treenaamisessa oikealla polulla ja mitä pitäisi tehdä paremmin päästäkseen tavoitteeseen. Yhä vielä: ei kaikilla ole mahdollisuutta muuttaa 12 vuotiaan suuriin keskuksiin futiksen perässä. Mutta hyvä, jos tuo pilotin tuoma tieto jalkautuu sujuvasti myös maaseudulle ja sitä opitaan hyödyntämään. Silloinhan kaikki on okei?

[eiks oo kauheet]

Kyllä nää Akatemiat on myös henkimaailman juttuja ja mitä vanhemmat haluaa lapselleen. Vääränlainen valmennus saattaa pilata herkän lahjakkuuden esim huutamalla viestit perille, ja antamalla negatiivista palautetta enemmän kuin positiivista. Lisäksi on otettava huomioon että kun poika siirtyy oman joukkueen ykkösporukasta isoon organisaatioon eikä mahdukaan ykköseen, mitä tämä saattaa vaikuttaa pojan kehitykseen jalkapalloilijana. Se mitä Akatemia loppujen lopuksi pitää sisällään jää nähtäväksi, lupauksilla ja korulauseilla ei vielä pitkälle mennä. Mitä tulee lahjakkuuksiin, niin minusta siinä on myös vanhemmilla suuri rooli jos puhutaan vaikka 9-vuotiaasta. Pitää osata ampua alas jos aletaan leijumaan,tukea kun menee heikommin. Minusta lahjakkuudet vaan oppivat asiat nopeammin kuin muut, siinä pieni ero muihin. Kehitys tapahtuu kuitenkin eri aikaan ja ei todellakaan tarvi olla lahjakas päästääkseen huipulle, oikea harjoittelu hyvässä valmennuksessa saattaa riittää, omatoimista treeniä unohtamaatta. Välillä tuntuu että lahjukkuus olisi jonkinlainen peikko eikä sitä osata käsitellä. Akatemiasta vielä, ollaan myös unohdettu että se maksaa, Eikä kaikilla ole varaa heittää 1000-1500 vuodessa lisenssiin.

[Tommy Tykki]

Tarkoittaako tämä sitä, että esim. HJK ja Ilves kiikuttaa kaikkia junnujoukkuieta (valituissa ikäryhmissä) SHA:n testattavaksi?

AR-G
Juuri näin. Olen täsmälleen samaa mieltä - jälleen.

Vastaan itse. Alla kopioitu SHA:n nettisivuilta.

Kehittymisen seuranta tapahtumien pilotit alkavat kahdeksan seuran voimin syksyllä 2011. Valittujen seurojen 10-13-vuotiaiden tyttöjen ja poikien edustusjoukkueet tulevat kaksi kertaa vuodessa Eerikkilän Urheiluopistolle tapahtumaan, jossa pelataan ja seurataan pelaajien kehittymistä

[Kaihlamo]

Ei se ole ajatus vaan puhdasta empiiristä havainnointia. Sinun ideasi taas taitaa olla, että huippuvalmennuksessa jokaisesta voi tulla huippupelaaja. Totuus lienee jossakin noiden välimaastossa, jos sellaista onkaan, mutta jos asiaa ajattelee globaalista näkökulmasta, kuinka monta huippupelaajaa on tullut huippuseurojen akatemioiden kautta ja kuinka monta huippulahjakkuutta vastaavasti on hukkunut noiden koneistojen rattaisiin. Sen kummemmin tilastoja tuntematta, väitän, että ainoastaan muutamasta prosentista akatemioiden pelaajasta tulee jotakin ja vastaavasti suurimmasta osasta ei. Sama koskee HJKn, OLSsin, Ilveksen, TuNLn jne massalahjakkuusryhmien pelaajia. Vastaavasti taas voi kysyä, että minkä vuoksi täälläkin puhutaan näistä huipulle tulleista pelaajista jotka eivät ikinä olleet mitään "lahjakkuuksia" ja eivät sen vuoksi olleet tällaisten järjestelmien piirissä. Ilman sen kummempaa tietoa, väitän, että syy on siinä, että akatemioissa samoin kuin automatisoiduissa kanaloissa, yksilö hukkuu massan sekaan. Jokainen pelaaja, myös lahjakkuudet, ovat yksilöitä ja valmennuksessa pitäisi ottaa huomioon tämä seikka. Vastaavasti pelaajat joilta ei kukaan ikinä ole mitään odottanut voivat aivan rauhassa ilman minkäänlaista painetta kasvaa juuri sentasoisiksi pelaajiksi kuin he haluavat. Ja tuolla haluamisella tarkoitan todella sitä. Loppujen lopuksi se millainen pelaaja kenestäkin tulee on kiinni siitä mitä pelaajalla on korvien välissä. Tällä en luonnollisesti tarkoita kaikkia pelaajia vaan niitä, joilla on liikunnallisia edellytyksiä ja pallo pysyy kohtuullisesti jalassa. Väitän, että akatemioiden ja ryhminen joihin on haalittu kaikki huippulahjakkuudet, suurin ongelma on siinä, että tuollaisessa valmennusympäristössä jatkuvasta kilpailutilanteesta johtuu se, että ainoastaan ne joilla on kova paineensietokyky menestyvät. Ne taas joilta ei korvien välistä löydy tarpeeksi kapasiteettia jossakin vaiheessa kasvavat sen verran isoiksi, että huomaavat ettei homma enää ole hauskaa ja lopettavat. Ne pelaajilla jotka taas saavat kehittyä paineettomassa tilassa on paremmat psyykkiset olosuhteet kehittyä juuri sentasoisiksi pelaajiksi mihin heidän rahkeensa riittää. Empiria on osoittanut, että paineettomassa tilassa elävät kanat munivat paremmin kuin stressaantuneet kanat ja empiria on osoittanut, että HJKden, olssien, ilveksien ja muiden massalahjakkuusvalmennusryhmistä ei juurikaan huippupelaajia tule, koska loppujen lopuksi kyse ei ole valmennukseta vaan yksilöstä ja siitä miten valmennuksessa huomioidaan se, että jokainen pelaaja on yksilö.

TuNLsta mitään tietämättä, henkilökohtaisesti taas uskon, perustuen jonkinlaiseen käsitykseen ihmismielen toiminnasta ja kokemukseen kaikenmaailman tehoryhmistä ja akatemioista, että suurimmasta osasta TuNLn -99 ikäluokan pelaajista ei tule huippupelaajia. Ehkäpä pari saattaa pelata ykkösessä ja kovapäisin liigassa, mutta todennäköisyys sille, että kenestäkään heistä tulee huippupelaajaa on epätodennäköistä. Juniorimaajoukkueessa muutama saattaa käväistä, joka on ihan luonnollista, mutta B- ja A-junioriikäisinä suurin osa näistä tehoryhmähuippuvalmennuslahjakkuuksista lopettaa. Mutta tämä on luonnollisesti empiriasta lähtevä päätelmä. En vain usko, että TuNLn -99 ryhmään on sattunut 20 pelaajaa joilla on kova paineensietokyky. Oli ajatteluni kuinka mustavalkoista hyvänsä, en vain usko, että Suomessa onnistutaan tuottamaan näiden muutaman seuran tarjoamalla huippuvalmennuksella huippupelaajia, koska siihen ei pystytä edes sellaisissa maissa, joissa jalkapallokulttuuri on aivan eri tasolla kuin Suomessa.

Niin taas mennään eteenpäin väärien olettamusten kautta. Missähän kohtaa olen väittänyt niin, että jokaisesta voi tulla huippuvalmennuksessa huippupelaaja? Sittenhän resepti olisi selvä ja kaikki rahat voisi panostaa jatkossa valmentajien osaamisen kehittämiseen. Ehei, jos nyt vaikka aloitettaisiin siitä, että edes saataisiin yksi tai kaksi huippupelaaja koko Suomesta vaikka per ikäryhmä - siis todellinen huippu joka menestyy myös kansainvälisillä kentillä (isomman liigan huippujoukkueessa pelaavassa roolissa). Silloin jo ollaan menty aika jättimäinen askel eteenpäin. Eli vaikka akatemiakoneistot hukkaavat varmasti myös pelaajia niin kuinka paljon niitä oikeita lahjakkuuksia on hukattu sillä, että valmennus esimerkiksi on ollut täysin ala-arvoista jo nappuloista lähtien? Kukaan ei tiedä vastausta, mutta väitän ongelman olevan suurempi kuin sen, että isot seurat pilaavat pelaajat. Muutenkin pitää oikeasti osata erottaa myös lahjakkuuksia eri kasteihin - eli ei voida yksinkertaisesti sanoa esim. kaikkien HJK:n junnuedareissa pelaavien edes oikeasti omaavan mahdollisuuksia huipulle. Ja kuten itsekin puhuit - yksilöitä ei olla osattu arvostaa riittävästi. Eli suomeksi valmennus ei ole ollut osaavaa, jolloin on turha odottaakaan yhtään pelaajaa kehittyvän huipulle. Valmennuksen, seuratoiminnan ja olosuhteiden kehittäminen mun mielestä kulkee käsi kädessä pelaajakehityksen kanssa. Eli mitä parempaa valmennusta, toimintaympäristöä ja olosuhteita pystytään tarjoamaan niin sitä paremmat edellytykset me luodaan samalla yksittäisille pelaajille kehittyä.

Kun tykkäät tuoda mukaan jostain syystä taas TuNL:n niin voin esimerkkinä tuoda aloittavan 03-ikäluokan asioita vähän myös tänne. Eli pelaajia on tuossa ikäryhmässä nyt viimeisen puoli vuotta katsastettu nappulaliigan peleissä - varsinaiset katsastukset alkaa viikon päästä. Niin kyllä se fakta on kuitenkin se, että tuosta 300 pelaajan koko ikäryhmästä kun pelaajia aletaan karsimaan edareihin niin maksimissaan 5 pelaajaa voidaan luokitella kastiin "huippulahjakas" tässä vaiheessa - ja tämäkin aika löysin kriteerein. Ja kyseessä on kuitenkin hyvä ikäryhmä Turun mittapuulla. Eli nämä on kuitenkin ne realiteetit minkä kanssa painitaan varmasti muuallakin. Lahjakkaaksi luokiteltavia sitten löytyykin moninkertaisesti. Ja varmasti puskista nousee vielä myöhemminkin pelaajia. Mutta edarin lähtövaiheessa tilanne on tämä.

Joku kirjoitti, että sillä pelaajan reitillä sinne huipulle ei ole mitään merkitystä. Ei olekaan, joten pidän aika ihmeellisenä sitä että kritiikki näitä suurempia seuroja kohtaan on näin kova. Tulee mieleen, että kirjoittajat ovat katkeria pienempien seurojen valmentajia, jotka eivät millään haluaisi luopua parhaista pelaajistaan. Ei kai vaan näin? Nythän nimenomaan pyritään parantamaan sitä junnuputkea näissä isommissa seuroissa (korjaamaan ongelmakohtia) jotta pelaajia tulisi jatkossa säännöllisemmin eikä vain tuurilla - eli eikö ole silloin hyvä juttu että asioita pyritään parantamaan? Kun sen yksittäisen pikkuseurassa kasvavan huippulupaavan Jani-Petteri Litmasen kehittymisen kannalta ei tällä ole mitään negatiivista vaikutusta. Päinvastoin kun tämä Jani-Petteri on valmis 16-vuotiaana siirtymään isompaan seuraan niin toivottavasti ne pelikaverit siellä isommassa seurassa on silloin myös parempia kuin nyt (vertaisryhmän vaikutus) ja näin ollen Jani-Petterikin lähtee maailman isoille kentille vielä himpun verran parempana pelaajana.

[viskä]

Minusta SHA:n lähtökohta näyttää järkevältä ja hyvältä. Toivotaan että homma myös toimii oikeasti .

Suurin ongelma suomalaisessa jalkapallossa on valmennuksen taso keskimäärin tärkeiden nappula- ja junnuvuosien aikana. Tämä koskee myös Turkua, Brommaa myös vaikka keskimääräinen taso on naapurissa jonkin verran parempaa. Edareita tarvitaan ja niiden toimintaan ollaankin saamassa järkeä ja potkua, hyvä niin. Edarit toimivat ikäluokkiensa ja alueidensa lippulaivoina ja asettavat mittatikun muille. Tärkeämpää on kuitenkin tasojoukkuetoiminta, joka takaa tarpeeksi suurelle määrälle hyvää opetusta ja ympäristön kehittyä. Laadukkaan toiminnan, opetus ja määrämielessä, piirissä tulisi olla alussa vähintään 50% pelaajista. Tietenkin olisi hyvä jos harrastepuoltakin vedetään hyvin ja vain määrä ja tahti olisivat pienemmät. Myöhemmin kilpailuun johtava putki kapenisi ja tahti kiihtyisi. Turussa esim 00 ikäluokassa on lähes 30 peliryhmää. Ykkösedari pelaa fantastisesti ja kolme seuraavaa hyvää futista, tämä kuvastanee myös panostusta valmennukseen ja sen laatua. Tosin jo pelkkä pelaajien valikointi noin suuresta määrästä tulee näkyy vähintään hyvänä tuloksena. Suhde on siis vain reilu 1/10 ja se on liian pieni, siinä hukataan potentiaalia. Brommalla luvut ovat hyvin samanlaiset. Eli tasoryhmä, jossa on 1/3 jonkun alueen pelaajista tulisi pärjätä em. suurien joukkueen n. kymmenenneksi parasta joukkuetta vastaan. Nyt näillä 1/3 kilparyhmillä on hyvät mahdollisuudet pärjätä em. seurojen 2-5 joukkueita vastaan. Tehdäänkö siis pikkuseuroissa kaksi kertaa parempaa työtä?

Lapsissa lahjakkuusa pitää tunnistaa sen mukaan kenellä olisi mahdollisuuksia yltää huipulle, eikä suinkaan sen mukaan kenestä tulee todennäköisesti huippu. Toisinpäin ilmaisten, joillakin ei todennäköisesti, syystä tai toisesta, ole potentiaalia kehittyä koskaan hyviksi huippufutareiksi ja harraste palloilu olisi passeli heille. Tunnistetaan alussa ne joista ei voi tulla huippuja ja vasta paljon paljon myöhemmin niitä joista todennäköisesti tulee huippuja ja pidetään silmät ja ovet auki jos joku kuitenkin pystyy ponnistamaan myöhemmin harrastepuolelta ylös. Väittäisin, että moni hyvän futarin ominaisuus on täytynyt näkyä heissäkin, mutta jokin yksittäinen ominaisuus on ollut esteenä esim. halu panostukseen. Tämän takia laatuharjoittelu on taattava edareita paljon laajemmin, 1% tai edes 10% ei riitä.  

Seuroissa, joissa on joukkueet lapsista ylätasolle, ovat puitteet jollain tasolla kunnossa ja hyvät edellytykset pitkäjänteiseen opetustyöhön, kunhan opetuksen sisältöä kehitetään. Vaikeampaa on saattaa putki yltämään ylös huipputason aikuisjoukkueihin asti ja joillekin se on aivan mahdotonta. On mielestäni hyvä käyttää hyväkseen valmiita rakenteita ja parantaa valmennuksen tasoa niiden sisällä. Suurista alueellista seuroista oppi valuu pienempiin lähiseuroihin, ainakin toivon ja uskon niin. Tämän takia alueen parhaiden seurojen toimintaa on tuettava. Laatua arvioitaessa om otettava huomioon myös nuo puitteet, jos ja kun hyvissä puitteissa on helpompi laittaa valmennus kuntoon kuin muutaman hyvän valmentajan ympärille rakentaa hyvät puitteet. Kuinkas suuri osa suomen pelaajista on SHA-seuroissa? Jo se kun näiden seurojen valmennuksen taso paranee, paranee hyvin monen pelaajan saama valmennus. Puhumattakaan laadun valuessa ympäristöön.

Piirijoukkuetoiminta laajalla rotaatiolla ei aja samaa asiaa. Piirijoukkuetoiminta on pakosta harvempaa kuin seuratoiminta ja laaja pelaajarotaatio harventaa tätä entisestään osallistuvan pelaajan näkökohdasta. Jos SHA:lla olisi resurssit tarpeeksi laajaan seuratoimintaa korvaavaan piirijoukkuetoimintaan, niin se tulisi eräänlaiseksi seuraksi itsekin.

Seurantakonseptien ja valmennuksen kehittäminen on tietääkseni koko kenttää varten. tiedon pihtaus olisi hyvin typerää.

P.S En ole SHA-seurassa, enkä pulloliitossa.


  

 

  

[Kaihlamo]

Lapsissa lahjakkuusa pitää tunnistaa sen mukaan kenellä olisi mahdollisuuksia yltää huipulle, eikä suinkaan sen mukaan kenestä tulee todennäköisesti huippu. Toisinpäin ilmaisten, joillakin ei todennäköisesti, syystä tai toisesta, ole potentiaalia kehittyä koskaan hyviksi huippufutareiksi ja harraste palloilu olisi passeli heille. Tunnistetaan alussa ne joista ei voi tulla huippuja ja vasta paljon paljon myöhemmin niitä joista todennäköisesti tulee huippuja ja pidetään silmät ja ovet auki jos joku kuitenkin pystyy ponnistamaan myöhemmin harrastepuolelta ylös.  

Hyvin kirjoitettu

[Pussikalja]

SA-Akatemiassa olisi hauska mahdollisuus testata scouttauksen onnistumista ristiin. Jos olisi joku testiviikonloppu, jossa yhtenäisillä testeillä pelaajat valikoitaisiin, niin olisi hauska seurata miten oman seuran väki kontra toisen seuran valmentajat kyvyt hahmottavat.

Siis joku 200-300 pelaajaa testeihin ja valinnan turussa suorittaa joensuunväki, Turkulaiset Jyväskylässä jne.. Sitten katottas miten osumat sopivat yhteen. Jos osumaprosentti olisi siinä 10-15 paikkeilla puolueettoman ja oman väen välillä, voidaan systeemi aika pitkälti tuomita lahjakkuuksia hukkaavaksi. Jos osumissa on yhtäläisyyttä yli 80 prosenttia, niin voisi jo epäillä, että lahjakkuudet on massasta oikeasti haarukoitavissa luotettavasti. Ois mielenkiintoinen testi, niin erilailla me valmentajat pelaajia yleensä arvioimme..

[Lenko]

-

[Alain Robbe-Grillet]

Väitän, että ala-arvoisella valmennuksella on hukattu vähemmän lahjakkuuksia kuin suurten seurojen "huippuvalmennuksella". Suomi on sen verran pieni maa ja piirien jalkapallotoiminta on sen verran kattavaa, että lahjakkuudet yleensä tulevat muiden seurojen tietoisuuteen siinä vaiheessa kun pelaaja ensimmäisen kerran pelaa piirisarjassa ja perisuomalaiseen tapaan ei kestä kauaa kun pitäjän suurimman seuran valmentaja soittaa äidille ja kysyy, että eiköhän se poika voisi siirtyä meille pelaamaan. Suuret seurat ovat vuosikymmenien ajan valmentaneet suurinta osaa valtakunnan lahjakkaimmista pelaajista ja tulos on kaikkien tiedossa. Huippupelaajia saati eurooppalaisella tasolla keskinkertaisia pelaajia eivät nämä seurat ole kyenneet tuottamaan. Otetaan esimerkiksi suurin ja kaunein eli HJK. Kuinka monta huippupelaajaa HJKn huippuvalmennus on tuottanut? Seuralla on vuosikymmenten ajan ollut käytössään ylivertainen pelaajamateriaali verrattuna muihin suomalaisiin seuroihin, mutta siitä huolimatta tulos on ollut surkea. Jos huippuvalmennuksella ei huippulahjakkuuksista ole tähän päivään mennessä pystytty tuottamaan yhtään huippupelaajaa, millä perusteella tässä nyt onnistuttaisiin? Siinä olet oikeassa, että olosuhteita kehittämällä tulokset todennäköisesti parantuvat, mutta sen sijaan, että parannettaisiin seurojen, joilla asiat ovat jo nyt hyvässä mallissa suomalaisen mittapuun mukaan, olisi järkevämpää kehittää pienempien seurojen olosuhteita. Jos tämä ei onnistu seurojen toimintaa tukemalla, silloin pitäisi, kuten Messi ehdotti, luoda piiritasolla toimintamalli jonka puitteissa eivät ainoastaan huippulahjakkuudet vaan muutkin kelvolliset pelaajanalut saisivat mahdollisuuden osallistua laadukkaaseen valmennukseen. Esimerkiksi Hollannin mallin mukaisesti piireillä olisi pelaajatarkkailijoita jotka kiertäisivät eri ikäluokkien pelejä ja turnauksia ja poimisivat niiden kautta hyviä pelaajatyyppejä samihyypiäakatemioissa tai muualla järjestettäviin piirin ikäluokan yhteisiin koulutuksiin. Näiden koulutustilaisuuksien lisäksi piirin pelaajatarkkailijat/-kouluttajat voisivat kiertää piirin listoilla olevien pelaajien omien joukkueiden treeneissä ja viedä sitä kautta pelaajan valmennuksesta vastaaville pelaajan kehittymisen kannalta olennaista valmennustietoutta tai vastaavasti valmmennustietous jaettaisiin SHAn mallin mukaisesti jonkinlaisella eLearning systeemillä. Henkilökohtaisesti uskon, että tällaisella systeemillä missä lasta ei irroteta hänelle tutusta ja turvallisesta toimintaympäristöstä, lahjakkuuksista saadaan jalostettua enemmän hyviä pelaajia kuin "huippuvalmentajan" "huippuvalmennuksessa" jossa pelaajat tosiasiassa taistelevat kokoajan olemassaolostaan.

Tuosta TuNLsta, että otin sen esimerkiksi vain sen vuoksi, koska itse sen kirjoituksessasi mainitsit. Mitä taas tuilee noihin pieniin seuroihin ja valmentajiin, ei kai kukaan valmentaja halua pelaajistaan luopua, jos valmennus on suunniteltua ja tavoitteellista. Eikä tämä koske ainoastaan pieniä seuroja. Myös suuret seurat pitävät mustasukkaisesti kiinni sellaisista pelaajista joiden kehityksen kannalta olis jo aikoja sitten kannattanut vaihtaa maisemaa. Henkilökohtaisesti en ikinä ole ymmärtänyt "huippuvalmennusta" tarjoavien seurojen halua roikottaa pelaajaringissään pelaajia joiden kehitys on "huippuvalmennuksen" ansiosta tai sen vuoksi ajat sitten loppunut jottei tämä pelaaja hyppää vastustajan tai jonkun pienemmän seuran leiriin. Jos valmennus olisi todellista huippuvalmennusta, isoissa seuroissa ajateltaisiin pelaajan eikä seuran etua ja pelaajalle etsittäisiin sellainen toimintaympäristö jossa kehitys olisi mahdollista, eikä tapettaisi pelaajan viimeistäkin uskoa siihen, että hänellä on vielä mahdollisuus kehittyä.

[Tommy Tykki]

AR-G: Ovatko Hollannin piirien pelaajatarkkailijat piirien palkkalistoilla?

Minun sydäntäni lähellä oleva Ruotsi ja sen jalkapallo on huomattavsti paremmin organisoitu kuin Suomen, mutta johtuen osittain siitä, että yhteiskunta (kunnat/kaupungit) ja liitto tukevat rahallisesti seuroja siten, että pystyvät palkkaamaan täysipäiväisiä junnuvalmentajia.

Helsingin piirin valmentajat olivat vielä pari vuotta sitten eri seurojen valittuja valmentajia eivätkä ehtineet aina edes paikalle siviilityön takia.
Esim. Uudenmaanpiirissä pyöri aikoinaan (ehkä vieläkin) Hongan valmentajat piirivalmentajina. Honka sai erivapauden ja piti omaa Akatemia-joukkuetta yhtenä Espoon joukkueena koko piiri-cupin aikana. Muut uudenmaan piirin seurat eivät saaneet.

Kyllä tämän maan jalkapallo on ollut (on ehkä vieläkin) harvojen ja valittujen seurojen temmellyskenttä. Ja nyt SHA:n kautta heidän toimintansa vain vahvistuu. Miten seurat käyttävät tätä SHA-toimintaa "rekrytoinnissa" hyväkseen jää nähtäväksi.

[koera]

Väitän, että ala-arvoisella valmennuksella on hukattu vähemmän lahjakkuuksia kuin suurten seurojen "huippuvalmennuksella".

Ihan käsittämätön väite. Suurten seurojen "huippuvalmennus" ei ole kestänyt viimeiseen 15 vuoteen  eurooppalaisella mittakaavalla vertailua oikein mihinkään. Tämä yhdistettynä pieneen väestömäärään ja kovaan palloilulajien väliseen kilpailuun harrastajista ovat paljon todennäköisemmän kuuloisia selityksiä nykyiselle huonolle tilanteelle kuin joku yksilöiden huomioonottamattomuus.

Se että suurissa suomalaisissa seuroissa ei ole osattu valmentaa kunnolla on vähän huono tekosyy allokoida kaikki resurssit pienille seuroille. Karrikoiden meillä kaikki valmennustoiminta on pitkään ollut harrastelua. Harrastustoiminnan ja harrastelijapohjan kehittäminen toki nostaa todennäköisyyttä löytää vaikkapa myöhään kehittyneitä lahjakkuuksia jotka ovat lentäneet tutkan alla, mutta SHA:ssa ei liene kyse tästä.

Kyse on siitä että meiltä puuttuu kokonaan malli kansalliseen huippuvalmennukseen. Yksittäiset tahot siellä täällä ovat nostaneet onneksi roimasti tasoa viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta edelleen sellainen Suomen oloihin luotu kokonaisvaltainen valmennusmalli puuttuu. Tämän kehittämisessä on luonnollista ottaa niitä seuroja ensin mukaan jotka ovat jo aloittaneet työn. Kun homma alkaa toimia, malli voidaan ottaa laajemmin kansalliseen käyttöön. Toisin sanoen ruohonjuuritasolle ei kannata summamutikassa panostaa, vaan kehittää, kokeilla ja vasta sitten ottaa käyttöön.

[Alain Robbe-Grillet]

Ihan käsittämätön väite. Suurten seurojen "huippuvalmennus" ei ole kestänyt viimeiseen 15 vuoteen  eurooppalaisella mittakaavalla vertailua oikein mihinkään. Tämä yhdistettynä pieneen väestömäärään ja kovaan palloilulajien väliseen kilpailuun harrastajista ovat paljon todennäköisemmän kuuloisia selityksiä nykyiselle huonolle tilanteelle kuin joku yksilöiden huomioonottamattomuus.

Se että suurissa suomalaisissa seuroissa ei ole osattu valmentaa kunnolla on vähän huono tekosyy allokoida kaikki resurssit pienille seuroille. Karrikoiden meillä kaikki valmennustoiminta on pitkään ollut harrastelua. Harrastustoiminnan ja harrastelijapohjan kehittäminen toki nostaa todennäköisyyttä löytää vaikkapa myöhään kehittyneitä lahjakkuuksia jotka ovat lentäneet tutkan alla, mutta SHA:ssa ei liene kyse tästä.

Kyse on siitä että meiltä puuttuu kokonaan malli kansalliseen huippuvalmennukseen. Yksittäiset tahot siellä täällä ovat nostaneet onneksi roimasti tasoa viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta edelleen sellainen Suomen oloihin luotu kokonaisvaltainen valmennusmalli puuttuu. Tämän kehittämisessä on luonnollista ottaa niitä seuroja ensin mukaan jotka ovat jo aloittaneet työn. Kun homma alkaa toimia, malli voidaan ottaa laajemmin kansalliseen käyttöön. Toisin sanoen ruohonjuuritasolle ei kannata summamutikassa panostaa, vaan kehittää, kokeilla ja vasta sitten ottaa käyttöön.

Se, että ei me oikeasti olla osattu valmentaa, vaan ollaan valehdeltu ja vedetty ihan mututuntumalla, ei ole kovin hyvä perustelu sille, että isojen seurojen pitäisi saada rahat ja tuki. Tuo kertoo vain siitä, että seurojen tavoitteenakaan ei ole ollut valmennuksen kehittäminen, vaan oman edun tavoittelu. Toiminnan perimmäisenä tarkoituksena ei ole pelaajien kehittäminen vaan oman organisaation ylivertaisuuden vahvistaminen. Se, että keskitetään valmennustietouden jakaminen vain tietyille seuroille ei vie suomalaista jalkapalloa mitenkään eteenpäin. Ainoastaan parantaa muutaman seuran toimintaedellytyksiä ja vastaavasti heikentää muiden mahdollisuuksia toimia. Mahdollisuus kehittää toimintaa pitäisi antaa kaikille niille jotka sitä haluavat ja mahdollisuus huippu-urheilijaksi johtavaan valmennukseen pitäisi tarjota niille joilla edellytyksiä siihen on. Se miten kaikkien seurojen toimintamahdollisuuksia parannetaan lähtee siitä, että Palloliitossa tosissaan mietitään, että miten valmennustietoutta saadaan jaettua kaikkiin seuroihin. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että parhaiten tämä onnistuisi sillä, että piireihin saataisiin päätoimisia piirivalmentajia, jotka olisivat tekemisissä piirin seurojen kanssa ja sitä kautta saataisiin valmennustietoutta levitettyä seuroihin. Piirivalmentajat tekisivät pelaajatarkkailua ja piirivalmentajien vastuulla olisi pelaajakoulutuksen järjestäminen lahjakkaille pelaajille jne. Tommy mainitsi Ruotsin ja muistaakseni Urheilulehdessä tai vastaavassa oli juttua siitä, että Ruotsissa on panostettu alueelliseen valmennustoimintaan. Ymmärtääkseni Hollannissa taas skoutit ovat paikallisen palloliiton palveluksessa ja koulutus järjestetään liiton toimesta pelaajille jotka pelaajatarkkailijat ovat tiettyjen kriteereiden pohjalta valinneet. Suomessa eri toimintatavat tuskin suoraan toimivat, vaan niistä pitäisi sorvata Suomessa toimiva malli. Nythän piireillä taitaa olla piirikouluttajat, joten ei olisi kovinkaan vaikea lähteä liikkeelle siitä, että miten piirikouluttajien tietoutta pysytyttäisiin paremmin hyödyntämään piirin seurojen valmennuksen parantamiseksi kaikkien seurojen osalta.

[Tommy Tykki]

Niin kauan kuin jaksan muistaa (varoitus: orastava dementia) on suomalaisessa urheilussa erikoistuttu heikon menestyksen jälkeen analysointiin, jonka pohjalta organisaatiota on uudistettu. On sama onko hiihto-, urheilu-, palloliitto tai...
Yleisurheilupuolella on kehitetty KIHU ja ties mitä kaikkia keihäänheiton erikoisakatemioita ja tutkimuskeskuksia. Keppi ei lennä silti. Tuntuu siltä, juuri kuten AR-G mainitsi, että vain määrätyt henkilöt pönkittävät omia asemiaan.

Palloliiton lajiprosessissahan oli jokin työryhmä ja mikäli oikein muistan niin suurseurojen edustajia oli ryhmässä.
On selvää, että nimenomaan ne seurat hakeutuvat tähän SHA:n pilottiprojektiin kun kerran itse ovat olleet sitä suunnittelemassa.

Salaliittoteorialla voisi todeta, että eräällä helsinkiläisellä suurseuralla ei ole 15-vuotiaiden maajoukkueessa pelaajia (ainakaan viimeisissä maaotteluissa), joten... hm... ?

[Pussikalja]

Tykin tykityksen allekirjoittaen, ja valitettavan pitkän aikavälin muistelulla, eräällä pääkaupunkiseuralla on ollut vuosien varrella suhteettoman paljon mestaruuksia juniorien pääsarjoissa ja edustuksia nuorisomajuissa, aikuisten majuedustuksiin nähden. Kemi, Tornio, Kotka yms. ovat taas suhteettoman hyvin edustettuina ihan oikeissa peleissä..Reipasta tietysti unohtamatta.. ja Oulua. Savon helmet Kuopio ja Mikkeli lienee myös järkevä muistaa, Tampereen ja Turun Hjelmejä ja Turusia myös kunnioittaen..Voikkaata ei myöskään tässä yhteydessä pidä unohtaa..

Kaikki munat samaan koriin systeemiä ei historia puolla...AGR saattaa olla oikeassa, ettei mieletön kilpailu HJK:n junnuedarissa tue pitemmän aikavälin yksilön kehittymistä. No, ehkä niitä munia on vain ollut liikaa samassa korissa. Karsitaan kovemmalla kädellä....

[Alain Robbe-Grillet]

No joo, sen kummemmin perustelematta totean, että oma ajatusmaailmani lähtee Heideggerin fenomenologiseksitentialisesta maailmankuvasta lainaten Sartren eksistentialistimia ja lopulta päätyen Rauhalan humanistiseen psykologiaan, unohtamatta Puhakaisen käsitystä holistisesta ihmisestä, Laingia ja Jaspersia tietenkään unohtamatta, joten kirjoitan niin miten maailman näen. Siihen meillä jokaisella lienee oikeus. Se onko kirjoitusteni perimmäinen motiivi oman vallan pönkittäminen, riipuu tekstien lukijasta. Henkilökohtaisesti voin suoraan sanoa, että kritiikkini ei ole tarkoitettu mihinkään yksittäiseen toimijaan, mutta luonnollisesti ymmrrän sen, että joku voi asian näin nähdä. Mitä taas tulee valtaan ja valtapyrkimyksiin, foucaultilaisen valtakäsityksen sisäistäneenä ymmärrän, että jotku kokevat kirjoitukseni niin, että minun perimmäisenä motiivina on horjuttaa vallitsevaa hegemoniaa ja tätä kautta saavuttaa jonkinlainen valtaasema. Mutta meni asiat jatkossa ihan miten tahansa, voin vilpittömästi todeta, että kritiikkini on puhdasta kritiikkiä SHAn nykyistä toimitakonseptia vastaan eikä minulla ole mitään tarkoitusta saavuttaa jonkinlaisia henkilökohtaisia päämääriä kritisoimalla systeemiä joka omasta mielestäni ei vaan toimi. Se mitä minä mahdollisesti olen ja mitä minä mahdollisesti edustan, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä minä anonyymina henkilönä jollekkin forumille kirjoitan. Oli sitten kyseessä Futisforum tai mikä tahansa foorumi. Jos joku kokee kirjoitukseni uhkaavina, sille minä en voi mitään. Ymmärtääkseni Suomessa on sanavapaus ja jos kirjoitukseni eivät loukkaa ketään, silloin minulla samalla tavalla kuin kaikilla muilla on oikeus kertoa mielipiteeni. Tykättiin siitä tai ei.  

e. Eli tämä oli julkinen vastaus saamiini yksityisviesteihin.

[Lenko]

-

[Messi]

Pakko vaan peesailla: Asiapuhetta yllä.