FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
10.12.2018 klo 02:46:07 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
Joulupata 2018, FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: 1 [2] 3 ... 63
 
Kirjoittaja Aihe: Sami Hyypiä Akatemia  (Luettu 168013 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #25 : 18.08.2011 klo 11:41:02

Kaikkia näitä erilaisia kuvioita liikaa, ihmisluonnon olemuksesta lähtien, pohtineena alan hiljalleen kallistua sen kannalle minkä olisi aina pitänyt olla itsestään selvää: ulkopuolisten koulutettujen ammattilaisten määrä kentällä on se mikä ratkaisee suomalaisen jalkapallon tulevaisuuden ja kaikkien tasojen harrastuksen laadun.

Mitä enemmän rahaa panostaa ja palkata koulutettuja, oppimiskykyisiä ammattilaisia, sitä paremmin tulee menemään. EOM mittarina siis juuri tuo ammattilaisten määrä nappula- ja junioritoiminnassa. Sitä voidaan rahoittaa menestymällä jo nyt europeleissä tai hankkimalla sponsoreita, mutta tästä lähdin kun mietin onko jollain seuralla hyvä junioritoiminta, kysyn ensimmäisenä: kuinka monta koulutettua täysammattilaista teillä on kiinnitettynä junioritoimintaan?


Juuri niin. Mutta lisäksi jotenkin kun vielä saisi junnuille menemään jakeluun, että se harjoittelu alkaa vasta siinä vaiheessa kun ohjatut harjoitukset päättyvät.
Ideaalitilanteessa valmentaja pystyy jo nappulatasolta alkaen ohjaamaan yksilöitä niin, että jokaiselle annetaan yksilölliset harjoitteet kotiläksyksi. Pieniä tavoitteita...
Seuraavissa yhteisharjoituksissa sitten katsotaan, miten tekniikka on kehittynyt. Motivaatiota tulee lisää, kun huomaa omien taitojensa kehittyvän...

Nämä ovat varmaan tällä foorumilla aika selviä juttuja, mutta heitä tuntuu tuolla kentällä olevan sellaisiakin, joille ei ole...
Alain Robbe-Grillet

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Dans le labyrinthe ja Vihavaisen tahtotila


Vastaus #26 : 18.08.2011 klo 13:15:48

Kaikkia näitä erilaisia kuvioita liikaa, ihmisluonnon olemuksesta lähtien, pohtineena alan hiljalleen kallistua sen kannalle minkä olisi aina pitänyt olla itsestään selvää: ulkopuolisten koulutettujen ammattilaisten määrä kentällä on se mikä ratkaisee suomalaisen jalkapallon tulevaisuuden ja kaikkien tasojen harrastuksen laadun.

Mitä enemmän rahaa panostaa ja palkata koulutettuja, oppimiskykyisiä ammattilaisia, sitä paremmin tulee menemään. EOM mittarina siis juuri tuo ammattilaisten määrä nappula- ja junioritoiminnassa. Sitä voidaan rahoittaa menestymällä jo nyt europeleissä tai hankkimalla sponsoreita, mutta tästä lähdin kun mietin onko jollain seuralla hyvä junioritoiminta, kysyn ensimmäisenä: kuinka monta koulutettua täysammattilaista teillä on kiinnitettynä junioritoimintaan?


Toki laadukas valmennus on ainoa tie tason nostoon, mutta pahasti pelkään, että laadukkaasta valmennuksesta ei ole mitään hyötyä, jos sitä tarjoaa vain muutama seura eli ammattimaista valmennusta pitäisi saada muihinkin kuin siihen paikkalliseen palloseuraan joka tehokkaasti on vuosikymmenet imuroinut kaikki seutukunnan lahjakkuudet ja sen jälkeen heistä ei ole kuultu yhtään mitään. Kilpailu on kuitenkin se joka pitää pöhötaudistakin kärsivän seuran hereillä, mutta Suomessa monelle paikkakunnalle on syntynyt tilanne, jossa piirin ja maakunnan mestaruudet vuosi toisensa jälkeen pokkaa Kauppalan suurin ja komein ja samalla itketään, että muailmalla ei pärjätä kun ei saada tarpeeksi kovia pelejä. Ei kai niitä saa kun yhdessä seurassa on piirikunnan 45 ikäluokan juoksutaitoisinta poikaa. Naapuriseuroissa taas siskon poikakaveri vetää ylipainoisille velipojille koulunliikuntatuntijalkapallopohjalta höntsää niin kauan kuin siskon vasen jalka osoittaa länteen ja oikea itään, mutta kun tie onnelaan lopullisesti sulkeutuu, putoaa siskon ex-poikakaverilta mustat lasit silmiltä ja sen jälkeen pullukka velipoika ja läskitiinukaverit saavat potkia keskenään. Toivottavasti viimeistään Palloliiton 2525 huippujalkapallo strategiaa puuhastelevat lyövät päänsä sen verran lujaa yhteen, että mielenhäiriössä keksivät, että kilpailu kehittää ja luovat systeemin, jonka seurauksena jokaiseen vähänkin suurempaan pitäjään saadaan monta kilpailukyistä joukketta. Tämän voisi esimerkiksi toteuttaa niin, että piirin jokaisella seuralla saa olla yhdessä ikäluokassa vain yksi kilparyhmä jossa taas saa olla vain tietty määrä pelaajia, joten todennäköistä olisi, että kilpajalkapalloon kykeniviä löytyisi muistakin kuin siitä suurimmasta ja kauheimmasta. Ja vieläkö noilta kilparyhmien valmentajilta vaadittaisiin vaikka b-tason valmentajakoulutus ja muutenkin valvottaisiin, että valmentajat osaavat hommansa, ehkäpä taso lähtisi edes jonkin verran nousuun tai sitten ei.
mtontola

Poissa Poissa


Vastaus #27 : 18.08.2011 klo 14:28:14

Tämän voisi esimerkiksi toteuttaa niin, että piirin jokaisella seuralla saa olla yhdessä ikäluokassa vain yksi kilparyhmä jossa taas saa olla vain tietty määrä pelaajia, joten todennäköistä olisi, että kilpajalkapalloon kykeniviä löytyisi muistakin kuin siitä suurimmasta ja kauheimmasta. Ja vieläkö noilta kilparyhmien valmentajilta vaadittaisiin vaikka b-tason valmentajakoulutus ja muutenkin valvottaisiin, että valmentajat osaavat hommansa, ehkäpä taso lähtisi edes jonkin verran nousuun tai sitten ei.

Tämä on erittäin hyvä ajatus ja juuri tällä tavalla pitäisi edetä. Nythän ongelma on, että porukka pyrkii jonkinlaiseen monopoliin varmistaakseen sen että saa olla sen kylän ykkönen tekemättä käytännössä yhtään mitään. Tähän liittyy kaikkien pelaajien haaliminen. Yksi kilparinki per ikäluokka max. 20 pelaajaa per seura. Pelaajille vuoden "soppari", eli niillä mennään mitkä lokakuussa on, jos ei tapahdu jotain pahoja loukkaantumisia. Näistä erilleen sitten haastetasot ja harrastajat, vieläpä vaikka toisen organisaation alle.

Kilpailu on ilman muuta keskeistä, kuten myös se että seurojen on pakko herätä siihen, että kilparyhmä ei tarkoita sitä, että haalitaan tosiaan kaikki juoksutaitoiset ja tehdään jotain. Pienimmissä junioreissa kilparyhmä voisi olla vielä paljon pienempi, se 12-14 poikaa, niin tulisi kilpailua jopa siitä kuka sinne pääsee. Niin, ja jos halutaan oikeasti jollekin eurooppalaiselle tasolle päästä, niin tosiasia on se, että sellaisia poikia ylipäänsä jotka futikseen mm. omalla ajalla tarpeeksi panostavat niin että tässä myös se erityislahjakkuus kohtaa (ovat sattuneet osumaan samaan kaveriin palava into tehdä töitä ja luonnollinen lahjakkuus), niin nykyharavoinnilla niitä pääkaupunkiseudullakin riittäisi juuri ja juuri ehkä siihen yhteen kilparyhmään per ikäluokka kattaen niin Helsingin, Espoot kuin vantaat. Kriteerit kovat ja sitten niistä tinkimättä eteenpäin. Näin syntyy kilpaurheiluputki jota sitten voidaan laventaa eri suuntiin, mutta kilparyhmän kohdalla kun ruvetaan lipsumaan, niin kohta ei ole kuin hyviä selityksiä missä mentiin pieleen.
« Viimeksi muokattu: 18.08.2011 klo 14:32:49 kirjoittanut mtontola »
Alain Robbe-Grillet

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Dans le labyrinthe ja Vihavaisen tahtotila


Vastaus #28 : 18.08.2011 klo 15:26:05

Tämä on erittäin hyvä ajatus ja juuri tällä tavalla pitäisi edetä. Nythän ongelma on, että porukka pyrkii jonkinlaiseen monopoliin varmistaakseen sen että saa olla sen kylän ykkönen tekemättä käytännössä yhtään mitään. Tähän liittyy kaikkien pelaajien haaliminen. Yksi kilparinki per ikäluokka max. 20 pelaajaa per seura. Pelaajille vuoden "soppari", eli niillä mennään mitkä lokakuussa on, jos ei tapahdu jotain pahoja loukkaantumisia. Näistä erilleen sitten haastetasot ja harrastajat, vieläpä vaikka toisen organisaation alle.

Kilpailu on ilman muuta keskeistä, kuten myös se että seurojen on pakko herätä siihen, että kilparyhmä ei tarkoita sitä, että haalitaan tosiaan kaikki juoksutaitoiset ja tehdään jotain. Pienimmissä junioreissa kilparyhmä voisi olla vielä paljon pienempi, se 12-14 poikaa, niin tulisi kilpailua jopa siitä kuka sinne pääsee. Niin, ja jos halutaan oikeasti jollekin eurooppalaiselle tasolle päästä, niin tosiasia on se, että sellaisia poikia ylipäänsä jotka futikseen mm. omalla ajalla tarpeeksi panostavat niin että tässä myös se erityislahjakkuus kohtaa (ovat sattuneet osumaan samaan kaveriin palava into tehdä töitä ja luonnollinen lahjakkuus), niin nykyharavoinnilla niitä pääkaupunkiseudullakin riittäisi juuri ja juuri ehkä siihen yhteen kilparyhmään per ikäluokka kattaen niin Helsingin, Espoot kuin vantaat. Kriteerit kovat ja sitten niistä tinkimättä eteenpäin. Näin syntyy kilpaurheiluputki jota sitten voidaan laventaa eri suuntiin, mutta kilparyhmän kohdalla kun ruvetaan lipsumaan, niin kohta ei ole kuin hyviä selityksiä missä mentiin pieleen.

Tuohon kilparyhmäajatteluun voisi myös liittää sen, että piirisarjat jaettaisiin oikeisiin kilpasarjoihin ja sarjaan ilmoittautuville joukkueille asetettaisiin tietyt ehdot mm. valmennuksen suhteen eli seurojen pitäisi tosissaan panostaa toimintaansa. Tuosta kun ajatusta vielä vie eteenpäin, piirien kilpasarjan joukkueista voisi vielä kasata joukkueita jotka pelaisivat muutaman kerran vuodessa toisiaan vastaan jos tuntuu, että pelit eivät vieläkään ole tarpeeksi kovia. Valmennuksesta vastaisi kullekkin ikäluokalle nimetty, tietyt kriteerit täyttävä valmentaja. Jos edelleenkään pelit eivät ole tarpeeksi kovia, niin silloinhan voisi joko kaikkien tai sitten muutaman piirin kilpasarjan joukkueista kasata joukkueen joka osallistuisi vaikka kovaan kansainväliseen turnaukseen. Toki piirijoukkueet C-junioreissa jo on, mutta henkilökohtaisesti en näe estettä sille, etteikö niitä jossakin muodossa voisi olla jo aikaisemmin. Tärkeintä pointti koko ideassa olisi se, että valmennus olisi riittävällä tasolla ja lahjakkaat pojat saisivat kovatasoisempia pelejä kuin nykyään. Selviin kilparyhmiin siirtymisestä olisi myös se hyöty, että myös turnauksiin olisi helpompi järjestää kilpasarjoja kun turnausten järjestäjät saisivat jonkinlaista osviittaa piirien sivuilta siitä, että minkä tasoisita porukoista oiken on kyse.
mtontola

Poissa Poissa


Vastaus #29 : 18.08.2011 klo 15:34:17

Tuohon kilparyhmäajatteluun voisi myös liittää sen, että piirisarjat jaettaisiin oikeisiin kilpasarjoihin ja sarjaan ilmoittautuville joukkueille asetettaisiin tietyt ehdot mm. valmennuksen suhteen eli seurojen pitäisi tosissaan panostaa toimintaansa. Tuosta kun ajatusta vielä vie eteenpäin, piirien kilpasarjan joukkueista voisi vielä kasata joukkueita jotka pelaisivat muutaman kerran vuodessa toisiaan vastaan jos tuntuu, että pelit eivät vieläkään ole tarpeeksi kovia. Valmennuksesta vastaisi kullekkin ikäluokalle nimetty, tietyt kriteerit täyttävä valmentaja. Jos edelleenkään pelit eivät ole tarpeeksi kovia, niin silloinhan voisi joko kaikkien tai sitten muutaman piirin kilpasarjan joukkueista kasata joukkueen joka osallistuisi vaikka kovaan kansainväliseen turnaukseen. Toki piirijoukkueet C-junioreissa jo on, mutta henkilökohtaisesti en näe estettä sille, etteikö niitä jossakin muodossa voisi olla jo aikaisemmin. Tärkeintä pointti koko ideassa olisi se, että valmennus olisi riittävällä tasolla ja lahjakkaat pojat saisivat kovatasoisempia pelejä kuin nykyään. Selviin kilparyhmiin siirtymisestä olisi myös se hyöty, että myös turnauksiin olisi helpompi järjestää kilpasarjoja kun turnausten järjestäjät saisivat jonkinlaista osviittaa piirien sivuilta siitä, että minkä tasoisita porukoista oiken on kyse.

Juuri näin. Tämä kaikki, kilparyhmien pelisäännöistä lähtien, on täysin lapsen kengissä ja kehittämättä. Herätyskellot pitäisi soida joka puolella liittyen erityisesti siihen, että mitään kilparyhmiä tai kilpasarjoja ei Suomessa oikeastaan edes ole. Palloliitto? Yms. Tehdään hienoja selvityksiä ja pientä tempausta ja jotain sinne päin aina välillä. Sitten ihmetellään miksi asiat on niin kuin ne ovat. Koko homma on rähmällään ja nyt pitäisi päästä ylös. Työtä on todella paljon, tarvitaan satsauksia ja reippaasti.
nozick

Poissa Poissa


Vastaus #30 : 18.08.2011 klo 15:35:29

Niin, ja jos halutaan oikeasti jollekin eurooppalaiselle tasolle päästä, niin tosiasia on se, että sellaisia poikia ylipäänsä jotka futikseen mm. omalla ajalla tarpeeksi panostavat niin että tässä myös se erityislahjakkuus kohtaa (ovat sattuneet osumaan samaan kaveriin palava into tehdä töitä ja luonnollinen lahjakkuus), niin nykyharavoinnilla niitä pääkaupunkiseudullakin riittäisi juuri ja juuri ehkä siihen yhteen kilparyhmään per ikäluokka kattaen niin Helsingin, Espoot kuin vantaat.
Ihan tällaiseen en kuitenkaan lähtisi. Kv. tason huippujalkapalloilijoita löytyy Suomesta 0-1 kpl per ikäluokka. Yksinpelailu on kuitenkin aika tylsää, joten kilpaurheiluputkessa pitäisi minusta olla vähintäänkin parisataa jalkapalloilijaa / ikäluokka koko Suomen tasolla. Näin saadaan aikaiseksi tasaisia kotimaisia otteluita. PK-seudulta pitäisi saada kasaan 3-5 kilpajoukkuetta.
mtontola

Poissa Poissa


Vastaus #31 : 18.08.2011 klo 15:39:52

Ihan tällaiseen en kuitenkaan lähtisi. Kv. tason huippujalkapalloilijoita löytyy Suomesta 0-1 kpl per ikäluokka. Yksinpelailu on kuitenkin aika tylsää, joten kilpaurheiluputkessa pitäisi minusta olla vähintäänkin parisataa jalkapalloilijaa / ikäluokka koko Suomen tasolla. Näin saadaan aikaiseksi tasaisia kotimaisia otteluita. PK-seudulta pitäisi saada kasaan 3-5 kilpajoukkuetta.


Kyllä, mutta näiden lisäksi pitäisi sitten olla jotain toimintoja joilla sitten pystyttäisiin viemään niitä eteenpäin joilla potentiaalia pärjätä eurooppalaisessa vertailussa. Helppo keino olisi noiden 3-5 kilpajoukkueen piiristä muodostaa sitten kaikista lahjakkaimmille kerran tai kaksi viikossa treenaava ylimääräinen ryhmä, joka sitten osallistuu pariin turnaukseen vuodessa. Ei olisi niin kovin vaikeaa ja pelaajat pelaisivat muuten toki omissa joukkueissaan. Mutta kun ei ketään tunnu kiinnostavan.
nozick

Poissa Poissa


Vastaus #32 : 18.08.2011 klo 15:47:19

Kyllä, mutta näiden lisäksi pitäisi sitten olla jotain toimintoja joilla sitten pystyttäisiin viemään niitä eteenpäin joilla potentiaalia pärjätä eurooppalaisessa vertailussa. Helppo keino olisi noiden 3-5 kilpajoukkueen piiristä muodostaa sitten kaikista lahjakkaimmille kerran tai kaksi viikossa treenaava ylimääräinen ryhmä, joka sitten osallistuu pariin turnaukseen vuodessa. Ei olisi niin kovin vaikeaa ja pelaajat pelaisivat muuten toki omissa joukkueissaan. Mutta kun ei ketään tunnu kiinnostavan.

Nyt en sitten tiedä lainkaan mistä puhun, joten suokaa anteeksi!

Mikä on piirijoukkueen rooli? Eikö piirijoukkue voisi muodostaa myös tällaisen ylimääräisen harjoitusringin sekä mahdollisuuden käydä ulkomaisissa kovissa turnauksissa?

Raha on varmaan yksi rajoite, mutta onko muita (periaatteellisia) esteitä?
Kaihlamo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Jalkapallo


Vastaus #33 : 18.08.2011 klo 15:51:23

Nyt en sitten tiedä lainkaan mistä puhun, joten suokaa anteeksi!

Mikä on piirijoukkueen rooli? Eikö piirijoukkue voisi muodostaa myös tällaisen ylimääräisen harjoitusringin sekä mahdollisuuden käydä ulkomaisissa kovissa turnauksissa?

Raha on varmaan yksi rajoite, mutta onko muita (periaatteellisia) esteitä?

Niin se ongelma on siinä, että se piirijoukkuetoiminta alkaa vasta juniori-iässä... Eli kyllä näitä yhdistämisiä pitäisi pystyä tekemään jo nappulaikäisille...
mtontola

Poissa Poissa


Vastaus #34 : 18.08.2011 klo 15:57:55

Nyt en sitten tiedä lainkaan mistä puhun, joten suokaa anteeksi!

Mikä on piirijoukkueen rooli? Eikö piirijoukkue voisi muodostaa myös tällaisen ylimääräisen harjoitusringin sekä mahdollisuuden käydä ulkomaisissa kovissa turnauksissa?

Raha on varmaan yksi rajoite, mutta onko muita (periaatteellisia) esteitä?

Piirijoukkueiden funktio on melko lailla erilainen. Lähinnä siinä on perinteisesti ollut kyse siitä, että mahdollisimman moni pienimmänkin porukan kaveri saa näytön paikan, josta sitten pitkät karsintavaiheet jne.

Tässä kyse hieman eri jutusta, jossa valinnat on jossain määrin helpompi (ehkä) tehdä.

Tällä kaudella oli Matka minieuroon –pioneerihanke:

http://sites.google.com/site/minieuroturnausmatka/home

Tähän osallistui Erkka V. Lehtolan johdolla HJK, Käpa ja TuNL, myös valmentajia oli kaikista seuroista. Melko arbitraarinen kokoonpano kaikkineen ja mitään julkista puhetta jatkokehittelyistä ei ole ollut.

Mutta jotain tuon tyylistä siis sopisi tehdä - säännöllisesti. Ja helpoin tapa tehdä olisi kun porukka treenaisi säännöllisesti koko vuoden. Juuri niin, että pääkaupunkiseudun kilparyhmät muodostaisivat oman yksikkönsä ja sitten muualla omat. Ei tarvitsisi matkustaa 300 kilsaa harkkoihin. Suoraan sanottuna, mua ainakin alkaa ottaa päähän kaikki yksittäiset tempaukset, jotka sinänsä menee oikeaan suuntaan - joskus. Kun kaikki tietävät sen systemaattisen työn merkityksen, niin minkä takia koko juttu on pelkkää poukkoilua?
SirLoser

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Taktiikan takapajulat


Vastaus #35 : 18.08.2011 klo 16:26:40

Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että nykyiset kaupparin ykkösryhmän jätkien pitää olla myös nappulaliigan jälkeen samassa joukkueessa. Aivan sama minkä seuran alla joukkue toimii, kunhan ne ikäluokan kaikki parhaimmat on samassa ryhmässä.
Realiteetit ovat kuitenkin ne, että vaikka ikäluokassa olisikin noin 300 pelaajaa niin aidosti lahjakkaita näistä on vain murto-osa, jolloin tullaan siihen, että vaikka toimintaan panostettaisiinkin useassa seurassa niin ainoastaan yhdessä pitäisi olla ne kaikkein lahjakkaimmat pelaajat. Ei seurat tätä ajattele vaan haluvat kaikki saada itselle ne parhaimmat pelaajat - ja jollei saa kaikkia niin ainakin mahdollisimman monta.

Voisiko jonkinlainen vuosittain vaihtuva "varaustilaisuus" nappulaliigaa seuraaville ikäryhmille toimia?

Eli siis tiettyjen kriteerien mukaan valitaan mukaan seurat (päätoimisten valmentajien määrä junioreissa, kasvatetut pelaajat nuorten maajoukkueisiin, liigatasolle jne.), jotka pääsevät valitsemaan parhaat pelaajat Nappulaliigasta ulos kasvavasta ikäryhmästä, jolloin parhaat pysyisivät kuvaamasi mukaan kokoajan yhdessä. Eli siis jos mukana olisi vain Inter ja TPS, niin joka toinen vuosi nl:stä ulos kasvanut parhaista koostuva joukkue jatkaisi toisessa ja joka toinen toisessa.
Kaihlamo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Jalkapallo


Vastaus #36 : 18.08.2011 klo 16:28:17

Voisiko jonkinlainen vuosittain vaihtuva "varaustilaisuus" nappulaliigaa seuraaville ikäryhmille toimia?

Eli siis tiettyjen kriteerien mukaan valitaan mukaan seurat (päätoimisten valmentajien määrä junioreissa, kasvatetut pelaajat nuorten maajoukkueisiin, liigatasolle jne.), jotka pääsevät valitsemaan parhaat pelaajat Nappulaliigasta ulos kasvavasta ikäryhmästä, jolloin parhaat pysyisivät kuvaamasi mukaan kokoajan yhdessä. Eli siis jos mukana olisi vain Inter ja TPS, niin joka toinen vuosi nl:stä ulos kasvanut parhaista koostuva joukkue jatkaisi toisessa ja joka toinen toisessa.

Joka vuosi vaan Palloseuraan ;)
SirLoser

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Taktiikan takapajulat


Vastaus #37 : 18.08.2011 klo 16:32:15

Joka vuosi vaan Palloseuraan ;)
Ei seurat tätä ajattele vaan haluvat kaikki saada itselle ne parhaimmat pelaajat - ja jollei saa kaikkia niin ainakin mahdollisimman monta.


No niinpä niin, ja se varmasti sopii muille, eli ei taida voida toimia...


Mutta voisiko tätä asennetta yrittää muuttaa yhteisen edun nimissä?
Kaihlamo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Jalkapallo


Vastaus #38 : 18.08.2011 klo 16:35:13

Niin sinne tietysti missä on parhaimmat valmentajat, olosuhteet ja muut puitteet kehittymiselle. SHA on juuri sellainen projekti minkä pitäisi jo itsessään ohjata ne parhaimmat pelaajat alueellisesti näihin "huippuseuroihin". Ja jos se on Turussa TPS niin sitten sinne.
Pussikalja

Poissa Poissa


Vastaus #39 : 18.08.2011 klo 17:43:35

Pelaajavalintaa suosittelisin jotain kristallipallon omaavaa vanhaa mummoa, jolla on känsä nenässä. Hän varmasti osaa valita ne 12-14 pelaajaa 600:sta 7v. pojasta. Ne muut voi sitten maksaa lisenssin ja höntsätä lähihiekalla kerran viikossa ja unelmoida hienosta tulevaisuudesta kainuun kolmosessa.

Vakavasti, ajatus on sinänsä hyvä, mutta on osoittanut toimimattomuutensa jo vuosia joka puolella suomea. Talenttiryhmät tuppaavat tasapäistämään ja niiden lopettamisprosentti on mielettömän korkea.

Ainakin meilläpäin talenttiryhmä kuolee, ja sitten "suurseura" haalii pikkuseurojen parhaat lippunsa alle 14v vanhana. Ja kumma kyllä, edariin nousee juuri nämä pikkuseuroissa isossa roolissa vastuuta oppineet pelurit, ei 7 kertaa viikossa treenanneen lukuisten turnausvoittojen talentit.

Itse olisin valmis kannattamaan paljon pikkuseuroja ja vielä enemmän junnuja aatetta, lisättynä piirijoukkuetoimintaa kehittämällä suuntaan, jossa paikkaa ei saa seuran kiintiöverkkareilla, vaan lahjoilla.

Se taas vaatii piirijoukkueen levittäytymistä keskuksesta maakuntiin ja potentiaalisen pelaajaringin lisäystä 20stä 80n pelaajaan per piirijoukkue. Mielestäni piirijoukkueen tehtävä ei ole kilpailla sarjassa muita piirijoukkueita vastaan, vaan kartoittaa piirin alueella olevien joukkueiden parhaat(sillä hetkellä) juniorit ja antaa heille ohjeita oikeaan harjoitteluun. Jos piirijoukkueessa ei ole vaihtuvuutta, ei silloin aidosti seurata piirin junnujen kehitystäkään.

Oikea ikä kerätä helmet läjään ja aloittaa totinen kilpailu on mielestäni 15-17v. Sinne asti pitäisi säilyttää harjoittelussa mahdollisuus ja AIKAA, myös omaehtoiseen treenaamiseen. Nyt meillä tuossa iässä suurimmassa osassa maata riittää alueen ykkösjoukkueeseen se, ettei ole lajia lopettanut.

Kyllä jo 10v poika tai ainakin hänen vanhempansa, osaa eroittaa kuulunko talentteihin vai harrastelijoihin, vaikkei sitä valintaa kukaan ole oikeasti luotettavasti kyennyt tekemään. Siis pointtina, me hukkaamme lahjakkuuksia typerällä ns.scouttauksella. Toi ois ajatuksena sama, kun valinta lääkikseen tehtäs 7v vanhana, sillä perusteella kuinka hyvin laskee ja kirjoittaa ennen koulua.

Sama koskee myös nuorisomaajoukkueita. Oisko parempi antaa motivaatiota ja kokemusta nmajussa 80 pelaajalle ikäluokassaan, vai iskeä 22 nippu kasaan ilman tietoa tulevasta kehityksestä ja sitten kirota, kun vain kaksi peluria 21:stä pääsee edes veikkauliigassa avaukseen. Eihän muussakaan urheilussa tulosta tehdä 15v vanhana, vaan luodaan pohjaa pärjätä aikuisena.

Me kilpailemme junnut pilalle liian nuorena ja sitten kun olisi aika kilpailla, emme aikuispuolella tarjoa kuin kaksi jalkapallosarjaa ja monta kymmentä lohkoa mutasarjoja.
mtontola

Poissa Poissa


Vastaus #40 : 18.08.2011 klo 18:04:52


Mielestäni luettelet asioita joista näkee, että meillä toimintaa on tehty jatkuvasti väärin. Mutta siitä, että jotain ei ole osattu tehdä ei tarkoita etteikö kannattaisi yrittää. Oikein toteutettuna kilparyhmät eivät tuhoa harrastajia sen enempää kuin mitkään muutkaan. Myöskään mistään 7-vuotiaiden ennustamisesta huipulle ei ole kyse. Lähinnä nyt siis jostain 10-vuotaiden eteenpäin viemisestä ja siitä eteenpäin. Oikein toteutettuna kilparyhmät eivät myöskään ole muilta harrastajilta mitään pois ja se ettei ole ollut mukana alusta lähtien ei tietenkään tarkoita etteikö myös myöhemmin todella joka tapauksessa nousisi pelaajia ainakin kansalliselle tasolle.

Sellainen virhepäätelmä tässä kuitenkin mielestäni on, että kilparyhmien ajatus ikään kuin olisi absoluuttisesti pystyä pikkuipanoista ennustamaan kenestä tulee seuraava litti. Siitähän ei nimittäin ole kyse, vaan parhaan potentiaalin ja motivaation sillä hetkellä omaavien eteenpäin vieminen. Tämän ylärekisterin toiminnan toteuttaminen kunnolla sitten myös edesauttaa seuraavaa tasoa jne. Erityisesti kun tähän liittyy yhteistoiminta eri tasoilla valmennuksen ja muiden asioiden suhteen.

Massaa tarvitaan. Se, että on 8-12 vuotiaissa paras joukkue ei itsessään tarkoita mitään. Se, että pystytään pelaamaan "oikeaa jalkapalloa" esim. 10-vuotiaissa auttaa kuitenkin yksilöiden kehityksessä takuuvarmasti. Tästä on todisteita ulkomailta joissa on kulttuuria pelaajien koulutukseen pilvin pimein. En näe mitään syytä miksi tähän ei kannattaisi myös meillä pyrkiä.
Alain Robbe-Grillet

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Dans le labyrinthe ja Vihavaisen tahtotila


Vastaus #41 : 19.08.2011 klo 09:32:43



Henkilökohtaisesti olen mtontolan kanssa samaa mieltä siitä, että eihän kilpasarjat ole keneltäkään pois. 7-vuotiaista ei välttämättä osaa vielä sanoa, että kenestä tulee mitäkin, mutta toisaalta en vielä ole nähnyt tapauksia jossa lahjakas 7-vuotias olisi vaikka 10-ikävuoteen mennessä taantunut ja muut ovat menneet ohi. Lahjakkuus tuppaa olemaan sellaista, että se ei iän myötä karise. Se minkä vuoksi muut yleensä jossakin vaiheessa saavat lahjakkaan kaverin kiinni ja ajavat ohi, johtuu siitä, että lahjakkaan kaverin harjoittelu ei ole ollut lahjojen tasolla. Vika voi olla valmentajassa, mutta monesti se on kaverissa itsessään. Ihmisluonne tuppaa olemaan sellainen, että monet lahjoillaan menestyvät kuvittelevat, että minun ei tarvitse tehdä yhtä paljon töitä kuin noiden huonompien ja tämä taas erottaa lahjakkaan ja laiskan lahjakkaasta ja ahkerasta. Lahjakkaat ja laiskat ovat näitä joiden uran huippuvuodet olivat junioreina, kun taas lahjakkaiden ja ahkerien ura jatkuu myös juniorivuosien jälkeen. Tässä vaiheessa taas on hyvä palata niihin kilparyhmiin. Eli se miksi henkilökohtaisesti olen kilparyhmien kannattaja, että kun harrastetaan kilparyhmissä, silloin vaatimustason pitäisi olla sellainen, että kukaan ei harjoittele sinneppäin vaan vaatimustason pitäisi aina olla kova. Jos tässä vaiheessa lahajakasta kaveria ei harjoittelu kiinnosta, silloin hänen paikkansa on harrasteryhmässä ja parin kuukauden päästä voi katsoa uudestaan miten harjoittelu kiinnostaa.

Noista talenttiryhmistä ja tasapäistämisestä taas voi sanoa sen verran, että tasapäistäminen on ainoastaan merkki huonosta valmennuksesta. Henkilökohtaisesti olen havainnut saman ongelman monessa suuressa seurassa joissa 30 poikaa vedetään yhteen ryhmään. Muutaman kuukauden treenaamisen jälkeen kentällä ei enää ole yksilöitä vaan ryhmä joka liikuttaa palloa nätisti paikasta A paikkaan B aivan kuten valmentaja haluaa tapahtuvan eli oman näkemykseni mukaan suurin ongelma näissä ryhmissä on se, että valmennuksen ainoa tarkoitus on saada pojat pelaamaan tietyllä tavalla mahdollisimman nopeasti, jolloin pelaajien luovuus ja uskallus yrittää katoaa. Kliinisten talenttiryhmien sijaan pitäisikin silloin kun pojat ovat 9-10 -vuotiaita perustaa puhtaaseen punkhenkeen perustuvia kilparyhmiä joissa pelaajia opetetaan pelaamaan jalkapalloa alusta asti lajin peruslainalaisuuksien mukaisesti unohtamatta kuitenkaan luovuutta ja iloa.

Tosiasia kuitenkin on, että ainoastaan muutamasta ikäluokan pojasta tulee jalkapalloilija, sillä joku on joskus keksinyt ilmeisesti jalkapallovalmentajien harmiksi muutakin elämää kuin jalkapallon, mutta kun nämä muutamat ovat pienestä pitäen oppineet harjoittelemaan ja pelaamaan tosissaan, he osaavat sen myös vanhempana.
nozick

Poissa Poissa


Vastaus #42 : 19.08.2011 klo 10:14:25

Muutaman kuukauden treenaamisen jälkeen kentällä ei enää ole yksilöitä vaan ryhmä joka liikuttaa palloa nätisti paikasta A paikkaan B aivan kuten valmentaja haluaa tapahtuvan eli oman näkemykseni mukaan suurin ongelma näissä ryhmissä on se, että valmennuksen ainoa tarkoitus on saada pojat pelaamaan tietyllä tavalla mahdollisimman nopeasti, jolloin pelaajien luovuus ja uskallus yrittää katoaa. Kliinisten talenttiryhmien sijaan pitäisikin silloin kun pojat ovat 9-10 -vuotiaita perustaa puhtaaseen punkhenkeen perustuvia kilparyhmiä joissa pelaajia opetetaan pelaamaan jalkapalloa alusta asti lajin peruslainalaisuuksien mukaisesti unohtamatta kuitenkaan luovuutta ja iloa.

Mielestäni olet tässä jonkin tärkeän asian äärellä. Lahjakkuuksien valmentamisessa menee usein  "lahjakkuus" ja "kilpailu/edustus" iloisesti sekaisin. Ajatellaan että nyt kun on alueen lahjakkaimmat nappulat saatu kasaan, niin kilpailullista menestystä pitää ruveta heti saamaan.

Oikeasti nappulaikäisille pitäisi opettaa vahvasti henkilökohtaista taitoa, vaikka sitten lyhyen aikavälin joukkuemenestyksen kustannuksella.

Nappulaikäisten osalta ei minusta kilpa- tai edustusryhmistä saisi puhua lainkaan van sen sijaan puhua lahjakkuuksista, panostuksesta tms. Hongan "Akatemia" tai HJK:n "Nappulaklubi" ovat niminä ihan hyviä.

Pixie

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: TST, huono ajoitus


Vastaus #43 : 20.08.2011 klo 08:12:56

Täällähän puhutaan taas asiaa.

Joku ehdotti muutama viesti sitten kilparyhmämallia, jossa jokaisella seuralla olisi oma tavoite-/kilparyhmä. Kannatan tätä jo pelkästään logistiikan kannalta, sillä jos 10-lapsi pystyy käymään treeneissä ilman äidin apua, niin hän kasvaa itsenäisemmäksi ja harjoittelu muuttuu aidosti omaksi jutuksi. Pääkaupunkiseudun 20-30 kilparyhmää ei olisi mitään pois Hongalta, HJK:lta tai Käpalta - päinvastoin malli sparraisi heitä kehittämään toimintaansa edelleen.

Realismia on valitettavasti kuitenkin monissa kasvattajaseuroissa se, että tavoitejoukkueet perustetaan vasta 11-12 iässä ja silloinkin pojat treenaavat edelleen 2-3 kertaa viikossa omassa korttelijoukkueessa innokkaan, mutta epäpätevän isävalmentajan johdolla. Tähän lisätään vielä se, että joukkueisiin saattaa tulla uusia poikia jatkuvasti, eli treeneissä on pahimmillaan 5 vuotta pelanneita kuin 5 kertaa pelanneita. Seuratoiminnassa kaikki lähtee pelosta, ettei vaan missään nimessä toimita eri tavoin kuin mitä Nuori Suomi linjaa.

Kilpailu täytyy saada ykkösasiaksi jokaisessa seurassa. Tämän voisi toteuttaa porkkanoilla vaikkapa siten, että seuroille maksettaisin kasvattajarahaa sen perusteella kuinka monta pelaajaa on piiri- tai maajoukkueissa. Tämä siis nykyisen lisenssipelaajamäärän lisäksi rahoituskriteeriksi.
Lenko

Poissa Poissa


Vastaus #44 : 20.08.2011 klo 11:21:22

Hidastan hiukan. En missään nimessä ole kilparyhmiä tai ammattivalmentajia vastaan, päinvastoin. Tasoryhmät ovat vastaus moneen. Sen sijaan en ole sen kannalla, että seurat keskittäisivät voimavaransa kilpajoukkueille. Resursseja, harjoitusvuoroja, ammattivalmentajia ja niin edelleen on rajallinen määrä. Jos maksimimäärä resursseja keskitetään pienelle kilparyhmälle, heitetään lapsi pesuveden mukana. Kovin pienistä lapsista ei kerta kaikkiaan voi sanoa, kuka on lahjakas ja kuka ei. Pelkkään pienten lasten kilpajoukkueeseen keskittyminen hukkaisi erittäin todennäköisesti 90% niistä lahjakkuuksista, joiden etua se näennäisesti palvelee.

Toinen mikä usein pistää silmään, tässäkin keskustelussa, on isävalmentajien sijoittaminen heti saatanasta seuraavaksi. Totuus kuitenkin on, että suuri osa suomalaisesta seuratoiminnasta pyörii vapaaehtoisvoimin, nyt ja tulevaisuudessa. Tässä valtavassa kentässä on totta kai suuria eroja ammattitaidossa, motivaatiossa ja pedagogisissa valmiuksissa. Yhtä kaikki, ilman sitä perkeleen kätyrien joukkoa, koko seuratoiminta luhistuu omaan mahdottomuuteensa. Tätä joukkoa ei saa hukata, mutta jonkun pitää sitä ohjata ja opastaa.

Jos seura keskittää resurssinsa kilpajoukkueisiin, jää suuri kenttä harrastajia nykyiseen tilaansa, vaille ammattitaitoista ohjausta, valmennusta ja suunnitelmallisuutta. Samalla kilpajoukkueiden ulkopuolelle jäävät lapset ja vapaaehtoiset vetävät herneen nenään, koska seura satsaa resurssinsa kilparyhmään ja jättää heidät rimpuilemaan, miten pystyvät. Kärjistäen, kilpajoukkueen palaajat saisivat neljä viherkenttävuoroa hallista ja muille tarjottaisiin marraskuinen, lanaamaton sorakenttä kaupungin laitamilta. Mahdollisesti seura jopa käyttäisi julkisen tuen lisäksi harrastajien maksamia maksuja kilparyhmän lasten harrastuksen edistämiseen. Ei mahdu monen vanhemman pirtaan. Ennen kuin seurajohto ehtisi kissaa sanoa, olisi suuri määrä vapaaehtoistoimintaa siirtynyt muualle. Tästä puolestaan seuraisi se, että seitsemänvuotiaana karsitun kilpajoukkueen lapsista 80% paljastuisi viimeistään teini-ikäisenä joksikin ihan muuksi kuin lahjakkuudeksi eikä seuralla olisi riittävästi omia junioreita pelaamaan 11vs11 otteluita, ellei se sitten rekrytoisi lisää pelaajia jostain toisesta seurasta, jossa asiat on hoidettu järkevämmin.

Suomalaisen jalkapalloilun kehittämisessä keskeistä ei ole ainoastaan tasoryhmien perustaminen vaan myös laajan harrastajapohjan säilyttäminen sekä ammattitaitoisen valmennuksen saaminen kilparyhmien lisäksi laajemmalle harrastajakentälle.

Yhtenä mallina voisi toimia järjestelmä, jossa ammattivalmentaja on muutaman ikäluokan vastuuvalmentaja sekä kilpa-, haastaja- että harrasteryhmille. Työtehtäviin ei kuuluisi kaikkien harjoitusten vetäminen vaan ajoittaisen harjoitusten vetämisen lisäksi isävalmentajien ohjaaminen, harjoitusten suunnittelu, kausisuunnittelu, poikien tason arviointi ja sijoittaminen oikeisiin ryhmiin, ja niin edelleen. Tällöin ammattitaito saataisiin siirrettyä laajemmalle joukolle lapsia, kunkin ikäluokan parhaat pelaisivat edelleen vertaisiaan vastaan, mutta emme hukkaisi lahjakkuuksia, jotka ovat mahdollisesti vain esimerkiksi ikäluokkansa fyysistä kehitystä jäljessä.

Summa summarum, tasoryhmät ovat hyvä juttu, ammattivalmentajat ovat hyvä juttu, isävalmentajat ovat hyvä juttu. Kaikkien munien änkeäminen samaan koriin ja keskittyminen vain siihen aiheuttaa pahaa verta ja lajille haitallista pelaajien aikaista karsintaa, ja on siksi on huono juttu, näyttivät munat sitten alussa kuinka muhkeilta tahansa.
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #45 : 20.08.2011 klo 13:04:52

Kilpailu täytyy saada ykkösasiaksi jokaisessa seurassa.

Jyrkästi sanottu. Mielestäni ykkösasiaksi pitäisi saada pelaajan kehittyminen ihmisenä ja jalkapalloilijana. Kilpailuasetelma syntyy urheilussa ilman, että sitä tarvitsee erityisesti korostaa. Olen nimimerkin Lenko kanssa täysin samaa mieltä siitä, että "tasoryhmät ovat hyvä juttu, ammattivalmentajat ovat hyvä juttu, isävalmentajat ovat hyvä juttu". Harrastajapohjan tulee olla mahdollisimman laaja ja sitä ohjaamaan tarvitaan mahdollisimman osaavia ja kannustavia valmentajia. Isävalmentajat tarvitsevat myös koulutusta ja sitä heille on tarjolla, kun vain löytyy tahtotila ja sitä kautta rahaa.
Pixie

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: TST, huono ajoitus


Vastaus #46 : 21.08.2011 klo 08:18:43

Myönnän - sanavalintani olivat tietoisesti jyrkkiä. Pieni provo toimi kuitenkin jälleen kerran dynamona.

Lenko kuvasi hyvin, että kilpailun ja aitojen ammattilaisten lisäksi tarvitaan vanhempia, harrastajia tms. Kuitenkin viesti alkoi perisuomalaiseen tyyliin luettelemalla asiat, jotka tulevat menemään pieleen. mtontola muistaakseni totesi jossain hyvin, että ulkomailta löytyy kulttuuria ja toteutustapoja.

No, foorumilla on hyvä ideoida, kuitenkin Käpa on näyttänyt ansiokkaan esimerkin siitä, miten toimintaa voidaan kehittää kilpailu edellä ja samalla harrastajamäärä on noussut 5 vuodessa miltei kolminkertaiseksi.

Dronekin on oikeassa pelaajan henkilökohtaisen kehityksen korostamisessa, siinä taidamme olla kuitenkin eniten jäljessä kansainvälisesti. Pelaajakehitys on vain nykymalleilla lähes mahdotonta tai vähintään sattumanvaraista. 
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #47 : 21.08.2011 klo 16:30:40

Pelaajakehitys on vain nykymalleilla lähes mahdotonta tai vähintään sattumanvaraista. 

Mallit on tehty muutettaviksi. Tervetuloa tukemaan muutosta:
https://www.facebook.com/group.php?gid=153725788001541
Lenko

Poissa Poissa


Vastaus #48 : 22.08.2011 klo 08:33:02

Keskustelu viuhuu aika kaukaa otsikosta.

Akatemia on minusta joka tapauksessa osumassa oikeaan aikaan, oikeaan kohtaan, oikealla tavalla. Tavoitteena ei ole ainoastaan kehittää kahdeksan seuran 10-13 vuotiaiden edustusjoukkuita vaan esimerkkijoukkueiden kautta levittää osaamista laajemmalle seuroihin. Jännityksellä odotan, mitä tästä tulee. Seuratoiminta ja valmennuskulttuuri vaativat joka tapauksessa jonkinlaisen remontin, jos muutosta vuoteen 2020 mennessä halutaan. Laajemman keskustelun paikka taitaa kuitenkin olla toisen otsikon alla.
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #49 : 22.08.2011 klo 09:57:05

Keskustelu viuhuu aika kaukaa otsikosta.

Akatemia on minusta joka tapauksessa osumassa oikeaan aikaan, oikeaan kohtaan, oikealla tavalla. Tavoitteena ei ole ainoastaan kehittää kahdeksan seuran 10-13 vuotiaiden edustusjoukkuita vaan esimerkkijoukkueiden kautta levittää osaamista laajemmalle seuroihin. Jännityksellä odotan, mitä tästä tulee. Seuratoiminta ja valmennuskulttuuri vaativat joka tapauksessa jonkinlaisen remontin, jos muutosta vuoteen 2020 mennessä halutaan. Laajemman keskustelun paikka taitaa kuitenkin olla toisen otsikon alla.

Mielestäni otat tärkeän asian esille. Nyt näiden seurojen kun olisi todella tärkeää näyttää esimerkkiä kaikessa hyvässä. Ei kääntää asiaa niin että "me päästiin mukaan SH-Akatemiaan, ollaan siis ykkösiä ja muut tottelee meitä". Vaan että homma toimisi niin että "ollaan saatu SH-akatemiaan kutsu, nyt meidän pitää osata käyttää tämä hyvin fiksusti hyödyksi, näyttää esimerkkiä ja vetää myös muita alueen seuroja yhteistyön kautta parempaan tasoon". Suomessa kun helposti ns. joku tälläinen valtti voi helposti kääntyä negatiiviseksi, eli ajetaan vain sitten sitä oman seuran etua. Lähdetään esim. vähentämään yhteistyötä, entistä aktiivisemmin "kalastelemaan" välittämättä yksilöiden eduista, sulkeudutaan vain SH-akatemian sisällä toimivien seurojen omaksi kerhoksi, tms. Useita uhkakuvia löytyy, kun vain miettii suomalaista toimintaa yleensäkkin.

Tiettyjä ikäviä piirteitä jo haivattavissa, joihin en viitsi puuttua sen enempää tämän otsikon alla, koska se koskee enemmän yksittäisiä seuroja.

 
Sivuja: 1 [2] 3 ... 63
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines