Sami Hyypiä Akatemia

[Alain Robbe-Grillet]

Oma mielipiteeni kilparyhmien ja kilpasarjojen perustamisesta koski vain näitä sarjoja. Toki myös niiden pelaajien, jotka eivät kilparyhmiin pääse tai eivät niistä ole kiinnostuneet, valmennuksen on oltava hyvää ja harjoitusvuoroja tavoitteiden mukaisesti. Tuosta lahjakkuudesta kuitenkin olen eri mieltä ja nyt en puhu pelkästään jalkapallosta, vaan ihan kaikesta inhimillisestä toiminnasta. Ei tarvitse olla mikään lahjakkuuden erityisasiaintuntija jotta näkee, että joku on lahjakas jossakin. Toisilla on lahjoja ja toisella ei ja lapsien ollessa kysessä, lahjakkuudet loistavat niin kauan kun pelkillä lahjoilla pärjää. Siinä vaiheessa kun harjoittelun tulokset alkavat näkyä, vähemmillä lahjoilla varustetut ajavat lahjakkaat, jotka eivät harjoittelusta perusta, kiinni ja kilparyhmien ongelmana onkin se, että vaikka on kilparyhmiä, myös kilparyhmien ulkopuolelle jäävien harjoittelun on oltava tasokasta, jotta työnteossa lahjakkaita ei hukattaisi. 7-vuotiaille en kilparyhmiä perustaisi, vaan kouluslangilla, silloin kun juniorit ovat kolkkeja, kilparyhmät olisi hyvä perustaa.

Keskustelu viuhuu aika kaukaa otsikosta.

Akatemia on minusta joka tapauksessa osumassa oikeaan aikaan, oikeaan kohtaan, oikealla tavalla. Tavoitteena ei ole ainoastaan kehittää kahdeksan seuran 10-13 vuotiaiden edustusjoukkuita vaan esimerkkijoukkueiden kautta levittää osaamista laajemmalle seuroihin. Jännityksellä odotan, mitä tästä tulee. Seuratoiminta ja valmennuskulttuuri vaativat joka tapauksessa jonkinlaisen remontin, jos muutosta vuoteen 2020 mennessä halutaan. Laajemman keskustelun paikka taitaa kuitenkin olla toisen otsikon alla.

Jos akatemiatoiminnassa on mukana vain 8 eliittiseuraa, allegorisesti keskustelu kilparyhmistä sopii hyvin otsikon alle. Otetaan kahdeksan seuraa ja samalla arvotetaan heidät paremmaksi kuin samalla paikkakunnalla vaikuttavat kilpakumppanit on sama asia kuin ottaa lahjakkaimmat pelaajat ja pistetään heidät pelaamaan kilpasarjassa ja samalla arvotetaan heidät paremmiksi kuin kilpasarjan ulkopuolelle jäävät. Tämä toki on minun mielipiteeni, mutta ikävä kyllä ihmisluonto vain on sellainen, että ulkopuolelle jäävät kokevat olevansa huonompia. Tähän ymmärtääkseni kaikki pelaa -systeemikin pohjautuu. Todennäköisesti nämä 8 seuraa ovat vielä niitä seuroja jotka vuosikymmeniä ovat suurtalousjalkapalloilijatuotannollaan pitäneet huolta valtakunnan lahjakkaimmista pelaajista ja onnistuneet tekemään heistä... niin mitä? Suurtalousjalkapallotehtaiden sijaan, joilla on käytössään 40 ikäluokan lahjakkainta poikaa, järkevämpää olisi saada pelaajamassa hajoitettua useampaan seuraan ja näiden pienempien seurojen valmennustoiminnan tasoa parantamalla saada usemapia kilpailykykyisiä joukkueita ja sitä kautta kovempia pelejä, niin enää ei tarvitsisi käydä katsomassa lahjakkuudessa sijoille 20-40 jäävien poikien pelaamista ja ihmetellä, että miten tuostakin lahjakkuudesta on suurtalousjalkapallotehtaassa onnistuttu jalostamaan itsetunnon menettänyt keskinkertaisuus.

[drone]

Tämä toki on minun mielipiteeni, mutta ikävä kyllä ihmisluonto vain on sellainen, että ulkopuolelle jäävät kokevat olevansa huonompia.

Epäilemättä. Ja joissakin tuo huonommuuden kokemus herättää halun kehittyä paremmaksi.
Tarkoitan tässä niitä seuroja, jotka jäivät Akatemian ulkpuolelle. Eikö "eliittiseurojen" valinta voisi synnyttää positiivista kilpailua, joka johtaisi paremmin hoidettuihin organisaatioihin aikaisempaa laajemmalla rintamalla? (Yritän tässä vain tarjota positiivista ajattelua suomalaiseen jalkapalloiluun...)

[Alain Robbe-Grillet]

Epäilemättä. Ja joissakin tuo huonommuuden kokemus herättää halun kehittyä paremmaksi.
Tarkoitan tässä niitä seuroja, jotka jäivät Akatemian ulkpuolelle. Eikö "eliittiseurojen" valinta voisi synnyttää positiivista kilpailua, joka johtaisi paremmin hoidettuihin organisaatioihin aikaisempaa laajemmalla rintamalla? (Yritän tässä vain tarjota positiivista ajattelua suomalaiseen jalkapalloiluun...)

Kaikki on aina mahdollista, mutta vastaavasti voi kysyä, että eikö eliittiseurojen valinta voi myös synnyttää negatiivista kilpailua, joka taas johtaa siihen, että vanhemmat haluavat laittaa jälkikasvunsa eliittiseuraan joka pystyy mainostamaan toimintaansa hienoilla statusta nostattavilla symboleilla ja tämä taas johtaa siihen, että nämä suurtalousjalkapalloyksiköt saavat entistä enemmän massaa kasvottoman organisaationsa syövereihin? Tähän kun vielä lisää näiden suurtalousjalkapalloyksiköiden masinoimat tyoutit tai suckinit, niin tällaisen hienon statuksen alla suurtalousjalkapalloyksiköt pystyvät imuroimaan viimeisetkin lahajakkuudenrippeet lahjakkuuksia tehokkaasti imuroivaan systeemiin. Ikävä kyllä henkilökohtaisesti en vain usko siihen, että systeemi, jossa kaikki vähänkin lahjakkaat yksilöt imuroidaan yhteen seuraan, on toimiva. Tällaisessa järjestelmässä tuppaa käymään niin, että näiden vähemmän lahjakkaiden innostus vähenee kun he huomaavat, että heidät sijoitetaan b-ryhmään ja tämä taas näkyy kehityksen pysähtymisenä. Toki aina löytyy joku poikkeustapaus jolla on sen verran hyvä itsetunto ja himo jalkapalloon, että hän pystyy puskemaan itsensä haluamalleen tasolle oli otsassa millainen leima hyvänsä. Ikävä kyllä suomalaiset suurtalousjalkapalloyksiköt ovat sairaaloisen mustasukkaisia pelaajistaan eivätkä millään halua päästää heitä muualle vaikka monelle lahjakkaalle pelaajalle olisi suurtalousjalkapalloyksikköön jäämisen sijaan järkevämpää vaihtaa pienempään seuraan, jossa hänen pelaajastatuksensa nousisi.

Mutta toivottavasti olen väärässä ja jako eliittiseuroihin ja helvetistäseuraaviin synnyttää tervettä kilpailua ja onhan se suurtalousjalkapalloyksiköidenkin etu, että naapuriseuroissa riittää pelaajia kun omat kasvatit osoittautuvat lahjattomiksi laadukkaasta valmennuksesta huolimatta. Eihän siinä ole mitään järkeä, että koitetaan valmennuksella kehittää omia pelaajia, koska naapuriseuroissa on hirveästi kehitystä tarvitsevia pelaajia.

[drone]

Kaikki on aina mahdollista, mutta vastaavasti voi kysyä, että eikö eliittiseurojen valinta voi myös synnyttää negatiivista kilpailua, joka taas johtaa siihen, että vanhemmat haluavat laittaa jälkikasvunsa eliittiseuraan joka pystyy mainostamaan toimintaansa hienoilla statusta nostattavilla symboleilla ja tämä taas johtaa siihen, että nämä suurtalousjalkapalloyksiköt saavat entistä enemmän massaa kasvottoman organisaationsa syövereihin?

Juuri tässä se suomalaisen jalkapalloilun ongelma piilee. Nähdään piruja kaikkialla. Itse näen tämän pienten seurojen näytön paikkana. Jätetään markkinointi "statusta nostattavilla symboleilla" vähemmälle ja laitetaan liikkeelle sana, että meillä tehdään asiat hyvin. Ja pidetään kiinni siitä, että niin todella tapahtuu.

En viitsi ottaa tässä yhteydessä mitään esimerkkejä nimillä, mutta pikkulinnut ovat laulaneet, että salibandy on imenyt liian monta jalkapalloharrastajaa vain sillä perusteella, että siellä puolella valmennus yms. yksinkertaisesti hoidetaan paremmin. Olisikohan jossakin mahdollisesti ryhdistäytymisen paikka?

[Alain Robbe-Grillet]

Juuri tässä se suomalaisen jalkapalloilun ongelma piilee. Nähdään piruja kaikkialla. Itse näen tämän pienten seurojen näytön paikkana. Jätetään markkinointi "statusta nostattavilla symboleilla" vähemmälle ja laitetaan liikkeelle sana, että meillä tehdään asiat hyvin. Ja pidetään kiinni siitä, että niin todella tapahtuu.

En viitsi ottaa tässä yhteydessä mitään esimerkkejä nimillä, mutta pikkulinnut ovat laulaneet, että salibandy on imenyt liian monta jalkapalloharrastajaa vain sillä perusteella, että siellä puolella valmennus yms. yksinkertaisesti hoidetaan paremmin. Olisikohan jossakin mahdollisesti ryhdistäytymisen paikka?

Kyse ei ole pirujen näkemisestä, vaan puhtaasta pragmatismista ja kun soppaan lisää vielä eksistentialistisfenomenologispsykologisen lähestymistavan, silloin me ei enää tarkoita yhtä seuraa jossa asiat tehdään hyvin, vaan silloin mahdollista ongelmaa, jos sitä tässä tapauksessa onkaan, lähestytään yksilön näkökulmasta tietyn ylivertaisena itsensä kokevan yhteisön sijaan. Sen sijaan, että elitististen seurojen kilpeä edelleenkin kiillotetaan, pitäisi huomio kiinnittää siihen, että miten saataisiin pienten seurojen toimintaa parannettua, jotta harrastajat ja kilpailijat saataisiin pieniin idyllisiin seuroihin suurten massatuotantolaitosten sijaan. Suurilta seuroilta taas voitaisiin kysyä, että miten v...a te olette onnistuneet vuosikymmentenajan tuhoamaan monta ikäluokkaa lahjakkaita pelaajia ja samalla näistä massalaitoksista pitäisi päästä eroon.  

Oli valmennus minkä laatuista tahansa, oppiminen on aina parempaa pienissä ja turvalliseksi koetuissa ryhmissä. Sählystä en hirveesti tiedä, mutta epäilen sitä, että valmennuksen laatu on siellä sen parempaa kuin jalkapallossa.

[mtontola]

Lampisen uusin blogi harjoittelun ja valmennuksen juonesta:

http://www.samihyypiaakatemia.fi/blogi/?month=2011-08

Mielestäni kyseisen herran paras blogikirjoitus tähän mennessä. Myös varsinaisessa tekstissä on nyt selkeä juoni ja hän onnistuu osoittamaan sormellaan asioihin joihin tulisi kiinnittää huomiota. Ei riitä, että on paperilla oikein-valmentamista (pienpelit, espanjalaiset ja saksalaiset jutut kuultuina). Pitää tosiaan hiffata mm. mitä niiden pienpelien kanssa ollaan tekemässä ja miten. Valmennuksen laatua ei mitata sen mukaan mitä paperille on onnistuttu kirjaamaan suunnitelmaksi vaan oppimistulosten perusteella.

Myös tuo huomio hermoston riittävästä kehittymisestä jo 2-vuotiaalla on tärkeä. Tämä ei tarkoita, että 2-vuotiaita pitäisi laittaa joukkueisiin, vaan sitä, että vanhempien pitäisi olla riittävän valveutuneita siitä, että johtavat lapset leikkimään sellaisia juttuja, että tasaisen varmasti kuljetaan kohti sitä, että 10-vuotiaana oltaisiin valmiita siirtymään kohti urheilullisempaa vaihetta. Väittäisin, että joukkueharjoittelua ei välttämättä tarvita ennen tuota 6-vuoden ikää. Riittää kun on palloja kotona, pihalla ja mummolassa ja niiden kanssa leikitään ja järjestetään pelejä naapurin lapsien kanssa. Tasapaino kehittyy kun kiipeilee jne. Aina ei pitäisi sanoa myöskään ei kun lapset leikkii. Lisäksi hirvittää kun äidit nuhtelevat lapsiaan kun ne vähän joskus pitävät ääntä ja pitää olla sellaisia superkilttejä hiiriä. Ei varmaan pääse luonne edes nupulleen jos ei joskus ole saanut 3-vuotiaana päästellä menemään. Tämä ei tarkoita, että kannattaisi harrastaa puhtaan vapaata ja sellaisenaan naurettavaa vapaata kasvatusta jossa 5-vuotias itse päättää mitä se haluaa. Habituaatio on avainsana kasvatuksessa, mutta tärkeää olisi, että lapset pääsisivät myös fyysisesti ilmaisemaan itseään johon sellainen raisumpi meno varmasti kuuluu.

Jokaisen valmentajan tulisi kysellä jatkuvasti itseltään, onko minulla kirkas ajatus siitä mitä olen tekemässä? 3-4 kertaa viikossa jalkapalloharjoitukset menevät aivan liian helposti siihen, että niistä muodostuu pelkkää rutiinia. Lampisten kysymysten lisäksi itse peräänkuuluttaisin sitä valmentajan eläytymistä harjoitteluun. Tämä ei tarkoita, että yritetään väkisin eläytyä kun paperilla on sanottu, että se on tärkeää, vaan että tämä tulee ikään kuin sieltä sisältäpäin. Liika/vääränlainen vakavuus myös tavoitteellisessa tekemisessä vie hyvin nopeasti ilmapiirin sellaiseksi, että touhu hiipuu.

[Lenko]

-

[mtontola]

Suurin ero, jonka olen huomannut espanjalaisten valmentajien vierailujen aikana on juuri tässä. Vaikka pienpeli on sama kuin meillä, on valmennustapahtuma täysin eri. Valmentajat puuttuvat aktiivisesti tekemiseen, ohjaavat oikeaan eivätkä päästä höntsääjiä piinasta ennen kuin homma toimii. Onnistuneita suorituksia sitten tuuletetaan kuin Espanjan maailmanmestaruutta konsanaan.

Turmiollisinta mitä tiedän on kun suhtaudutaan varsinaiseen valmennustapahtumaan hieman yliolkaisesti ja ylimielisesti kuvitellen, että siinä voi vähän toteuttaa jotain agendaa, eikä olla varsinaisessa tekemisessä pelkästään jalkapallo mielessä ja satasella mukana. Ajaudutaan pian tilanteeseen, jossa palkitaan sellaisesta mistä ei pitäisi ja jätetään palkitsematta silloin kun se on ansaittu. Sama tietysti niiden korjaamisien kanssa: toisten tekemisiin puututaan silloin kun ei pitäisi ja toisten jätetään puuttumatta silloin kun oikeasti pitäisi. Räikein vaihtoehto on, että kun pelaaja X tekee selkeän virheen, mutta hän kuuluu ”koskemattomiin”, niin sitten tämän pelaajan X virheen takia suora palaute kohdistuu pelaajaan Olkiukko Y.

Positiivinen palaute muiden edessä on yksi keskeisimmistä palkitsemisen muodoista. Turmion kierre aiheutuu erityisesti kun joukkueessa on vääränlainen dynamiikka johtuen siitä, että valmennettavat on vaikkapa ”luokiteltu” etukäteen niin, että toisten suoritukset eivät kelpaa ja toisten kelpaavat aina ts. tämä porukka koskemattomat. Tämä ei välttämättä liity siihen, että koskemattomat olisivat mitenkään parempia kuin muut. Vielä kun tähän yhdistetään sellainen pelaajalähtöinen ajattelu, että tuolle pelaajalle syötän mieluummin kuin tuolle toiselle, koska vaikkapa kilpailemme keskenämme enemmän tuon kuin tuon kanssa, niin melko varmaa on, että oppimista ei tapahdu valmennustapahtuman sisällä lopulta kenellekään kun energia suuntautuu tähän vääränlaiseen tekemiseen ja pohtimiseen, koska harjoituksen luonnollinen kehitys rikotaan. Jalkapallo ei yksinkertaisesti pääse tekemisen keskiöön. Sehän nyt on ihan selvää, että pelaajat jokaisen joukkueen sisällä ovat eritasoisia, toiset tekevät enemmän virheitä kuin toiset ja toiset pelaavat erilaista roolia kuin toiset. Samalla myös on selvää, että toisilta pelaajilta voi ja tulee vaatia enemmän ja erilaisia asioita kuin toisilta. Tätä on se yksilöllinen valmentaminen joukkueharjoittelun sisällä. Ongelma syntyy kun kuviota aletaan rakentaa keinotekoisesti noiden etukäteisluokitteluiden pohjalta. Tällaiseen tilanteeseen ei voi ajautua jos oikeasti on tieto siitä mitä ollaan tekemässä.

Helpoin tapa välttää nämä turmion kierteet on kun valmentaja on ulkopuolinen ammattilainen joka omaa riittävän auktoriteetin: silloin ei tarvitse tehdä pelikentällä politiikkaa, vaan voi keskittyä olennaiseen. Myös riittää kun valmentaja ymmärtää, että jokainen valmennustapahtuma on se tärkein hetki jolloin hänen tulee tosiaan antaa kaikkensa tai kuvitteellisella taululla lukee hyvin nopeasti 0-5 lukemat – kukaan ei opi mitään. Mitä pienemmistä lapsista on kyse, sitä vaativampaa valmentaminen on, jos ihan oikeasti halutaan pitää kavereita polulla joka kulkee sitä huippua kohti. Uskoisin myös, että jatkossa sitä parempia valmentajia nappuloihin saadaan kun sieltä vanhemmista junioreista tulee huippuosaajia nuorempien pariin kun tajutaan, että täällähän on se paikka milloin pystyy eniten vaikuttamaan pelaajakehitykseen. Jos olet erinomainen valmentaja, tulee sinun siis valmentaa (myös) niitä nappuloita. Standardit ylös!

[drone]

Miltäpä kuulostaa tämä?

Koululiikunnassa keskitytään pallotteluissa (olipa kyseessä mikä palloilu tahansa) pelaamisen sijasta teknisiin harjoitteisiin.
Tietenkin myös pelataan, ja silloin opettaja jakaa porukan kaikessa hiljaisuudessa tasoryhmiin.

Oppilaat eivät määrää joukkueita (tyyliin luokan syrjitty kiusattu läskimooses valitaan aina viimeisenä),
vaan jokainen saa kokea olevansa hyvä - omalla tasollaan ja tavallaan.

City-lehdessä oli tällaista pohdiskelua ja mielestäni siinä on asiaa.

[Alain Robbe-Grillet]

Lampisen ja Forsmanin juttuja lukiessa ensimmäiseksi nousi mieleen, että millainen jalkapallotausta kyseisillä henkilöillä on, eikä kummaltakaan löydy mainittavia meriittejä jalkapallon parista. Sinänsä asialla ei ole juurikaan merkitystä jos hommaa tehdään puhtaasti akateemisesta näkökulmasta, mutta siinä vaiheessa kun on kyse suomalaisen juniorijalkapallon kehittämisestä, olettaisi, että kehittäjiltä löytyy myös lajitietämystä muutenkin kuin noita perusjargoneita kuten "espanjalaisesta harjoittelusta ja siitä, että pienpelejä ei Espanjassa vedetä pienpelien vuoksi, vaan niillä on jokin tarkoitus" ja "lapsen hermosto on kehittynyt kahteen ikävuoteen mennessä...". Jokainen lajin parissa pyörinyt todennäköisesti on kuullut noista espanjalaisista pienpeleistä viimeistään sen jälkeen kun jossakin päin Suomea pidettiin Barcelonan peliä koskeva koulutus ja nuo hermoston kehitysjutut liittyvät herkkyyskausiajatteluun jota Palloliiton kursseilla on ymmärtääkseni opetettu jo jonkin aikaa. Jos ja kun suomalaisen jalkapallon valmennuksen kehittämiseksi on pistetty akatemia pystyyn, henkilökohtaisesti olisin odottanut, että hommaa pyörittää henkilöt joilla on takana vuosikymmenien lajitausta ja sitä kautta näkemystä lajista. Henkilökohtaisesti en pysty kritiikittömästi lukemaan jalkapallovalmennukseen liittyvää kirjoitusta henkilöltä joka on pelannut viisi vuotta pesäpalloa pääsarjatasolla. Sitä en kuitenkaan kiistä, etteikö kirjoituksissa ole asiaa, mutta sitä voi aina pohtia kuinka syvällisesti henkilö, joka tulee lajin ulkopuolisesta maailmasta, pystyy kertomaan, että miten valmennusta pitää kehittää. Henkilökohtaisesti olisin odottanut kehittäjiltä lajitaustaa ja jos siihen vielä halutaan akateeminen lähestymistapa, mieleen nousee vääjäämättä hermostoista tietävä Kemppinen ja jos hommaa haluaa miettiä vielä syvemmin kaveriksi sopisi filosofi Puhakainen.

Hannele Forsman, LiTM, työskentelee Kyösti Lampisen työparina Vierumäellä Valmennuskeskuksen kehittämis- ja koulutuspäällikkönä. Työssään hän on ollut mukana eri lajien valmentajakoulutuksen kehittämistoiminnassa sekä toiminut valmennusta konsultoivana valmentajana.

Viimeksi hän on tehnyt töitä naisten koripallomaajoukkueen kanssa. Omalla urheilu-urallaan hän on pelannut erilaisia pallopelejä, joista pesäpalloa viisi vuotta pääsarjatasolla.


Kyösti Lampinen, on pitkän linjan valmentaja ja valmentajien kouluttaja sekä valmennuksen, valmentajakoulutuksen ja valmennusjärjestelmien kehittäjä, joka toimii nykyisin Suomen Urheiluopiston apulaisrehtorina, valmennuskeskuksen johtajana.

Ennen Vierumäelle siirtymistään hän on toiminut mm. SVUL:n koulutuspäällikkönä sekä lajijohtajana mm. alppilajeissa ja squashissa. Nykyisin toimii usean kv. tason huippu-urheilijan valmennuskonsulttina ja valmentajana. Tallissa mm. kirjassakin esiintyvät Mikko ja Saku Koivu.

[mtontola]

No, hehän tuota varsinaista valmennusta eivät kaiketi vedä. Valmentamisessa varmaan taas keskeistä on valmennustyössä saavutetut tulokset. Taisi tuo pointti juuri tuon Lampisen viimeisen blogin suhteen olla juuri sen suuntainen, että pitää osata myös valmentaa ja tietää mitä tapahtuu. Koko SHA homman ideahan lienee jotenkuten sen suuntainen, että SHA:n rooli on (niin kuin ilmoitettu) olla paikka jossa pelaajakehitystä seurataan erilaisilla mittareilla ja tarjotaan erilaista koulutusta erityisesti valmentajille. Tämän yksikön ympärille sitten voidaan kaiketi rakentaa paljon muuta joka tässä ei nyt suoraan ole kaavailtuna. Kyseessä ei siis ole sen tyylinen akatemia, joka nyt ensi alkuun leipoo valmennettavista pelimiehiä viikkotoiminnan tasolla. Mielestäni tämä on erinomainen tapa lähestyä rauhassa ja ammattimaisesti sitä kysymystä miten Suomeen saataisiin kv. mittarit täyttävää jalkapallokoulutusta. Kaikki päätyöhän tehdään siellä missä kuuluu eli seuroissa.

Tanoken toiminta on sellaisenaan ihan piristävä lisä ja siinä on paljon hyvää, mutta Kemppisen akateemisuudesta en ole aivan täysin vakuuttunut, mutta enpä asiaa sen paremmin tunne. Hän näistä hermostojutuista on toki paljon puhunut ja myös kouluttanut yms. Innostusta myös kaiketi riittää niin että jutut vaihtuvat tiuhaan tahtiin, vaikka kaiketi siinä se punainen lanka kuitenkin on sen taidon keskiössä pitämisessä koko ajan ollut.

Meillä on juostu tietynlaista kujaa vuosikymmenestä toiseen kun jalkapallon piirissä on luotettu siihen, että asiantuntijuus ja kaikki mahdollinen voi tulla vain sen vanhojen tuttujen ringin sisältä. Toisaalta siinä on varmaan jotain hyvää, mutta tulokset puhuvat sen puolesta, että todellakin kaivataan vähän uusia tuulia myös niiden vuosikymmeniä tässä maassa lajin parissa ammatissa toimineiden ulkopuolelta. Ei varmaan tuota vaikeuksia esim. kyseenalaistaa jotain haitallisia itsestään selvyyksiä matkan varrella sitten kun on konkreettista näyttöä, että näin toimien homma ei toimi. Kyse on nyt lähinnä huippu-urheilusta ja miten jalkapalloa tulee Suomessa lähestyä juniori/nappulatasolta, että saadaan tämä huippu-urheilulinja aikaiseksi. En näe mitään syytä miksi tällaisen projektin vetäjät eivät voisi tulla jalkapallopiirien ulkopuolelta (tai miksi tästä ei olisi peräti hyötyä, jos he kuitenkin ovat sitten käyttäneet riittävästi aikaa oppiakseen myös tämän lajin lajinalaisuudet). Olettaa sopii, että heillä on selkeää kokemusta siitä miten huippu-urheilun valmennusjärjestelmät on laadittava, oli sitten kyseessä yksilö- tai palloilulaji. Uskoisin myös, että näiden projektin vetäjien lisäksi SHAssa toimii myös puhtaita jalkapalloammattilaisia. Voin toki olla väärässä, mutta näin olen itse tämän ymmärtänyt ja todella positiivisin mielin (tässä vaiheessa kun mitään ei ole vielä ehtinyt tapahtua) tätä ideatasolla puntaroinut.

Se tästä vielä puuttuisi, että joku "isoista" seuroista ei pyrkisi toimintaan mukaan, koska heillä osataan hommat paremmin omin voimin.

[Alain Robbe-Grillet]

Toki voi olla mahdollista, että homma toimii, mutta henkilökohtaisesti mieluummin kuuntelisin neuvoja henkilöiltä joilla on myös kokemusta asioista. Noista blogeista vaan huomaa, että tällä hetkellä homma on tyypillisesllä akateemisella tasolla eli eri lähteistä on kerätty tietoa ja niistä on tehty yhteenveto. Tosiasia kuitenkin on, että jalkapallon suhteen Suomi on kehitysmaa ja kuten Suomi antaa kehitysapua maille jotka sitä tarvitsevat, olisi järkevää, että me taas saisimme kehitysapua jalkapallovalmennukseen sieltä, missä siitä tiedetään eli ainakin allekirjoittaneen silmissä olisi uskottavampaa jos asioita kehittäisi vaikka barcelonalainen 30 -vuotta jalkapallon parissa toiminut Jorge Luis Borges tai 25-vuotta Melchester Roversin akatemiaa vetänyt Roy Race. Nyt hommaa hoitaa pari akatemisen koulutuksen saanutta henkilöä joilla toki on vankka tietämys valmennuksesta, mutta ikävä kyllä ei jalkapallovalmennuksesta.

Mitä tulee suuriin seuroihin, totta kai niiden pitää olla mukana, mutta toisaalta olen Kemppisen kanssa, jonka akateemisesta taustasta saa jonkilaisen käsityksen kun kirjoittaa yliopiston kirjaston hakukoneeseen kaverin nimen, samaa mieletä siitä, että suurten seurojen tulisi myös tuntea vastuu pelaajistaan. Toki olen Kemppisenkin kanssa eri mieltä monesta asiasta, mutta ne ei taas kuulu tähän keskusteluun.

[mtontola]

Toki voi olla mahdollista, että homma toimii, mutta henkilökohtaisesti mieluummin kuuntelisin neuvoja henkilöiltä joilla on myös kokemusta asioista. Noista blogeista vaan huomaa, että tällä hetkellä homma on tyypillisesllä akateemisella tasolla eli eri lähteistä on kerätty tietoa ja niistä on tehty yhteenveto.

Näin voi hyvin olla. Itsellä pisti silmään se Lampisen ensimmäinen blogi, ihan kuin jossain olisi nähnyt samanlaisen sapluunan. Ei tuu kyllä mieleen missä.

Tosiasia kuitenkin on, että jalkapallon suhteen Suomi on kehitysmaa ja kuten Suomi antaa kehitysapua maille jotka sitä tarvitsevat, olisi järkevää, että me taas saisimme kehitysapua jalkapallovalmennukseen sieltä, missä siitä tiedetään eli ainakin allekirjoittaneen silmissä olisi uskottavampaa jos asioita kehittäisi vaikka barcelonalainen 30 -vuotta jalkapallon parissa toiminut Jorge Luis Borges tai 25-vuotta Melchester Roversin akatemiaa vetänyt Roy Race. Nyt hommaa hoitaa pari akatemisen koulutuksen saanutta henkilöä joilla toki on vankka tietämys valmennuksesta, mutta ikävä kyllä ei jalkapallovalmennuksesta.

Tämän nyt on aivan totta. Olen samaa mieltä, että aivan ehdottomasti paras tapa mennä eteenpäin olisi kun saataisiin Suomeen juniorisysteemejä sekä koulutusta suunnittelemaan kannukset tässä työssä jo oikeasti ansainnut ammattilainen jostain jalkapallon mahtimaasta. Mikään ei tietenkään estä etteikö myös kyseinen SHA-malli tätä mahdollista. Myöskin tässä tapauksessa on hyvä, että toiminnassa on mukana (tässä seurannassa ja kehittämisessä erityisesti) paikallisia eli suomalaisia joilla on kokemusta huippu-urheilusta. Borgesin jalkapallotaustoista en tiedä, mutta taitaa valitettavasti olla jo kuollut.

Mitä tulee suuriin seuroihin, totta kai niiden pitää olla mukana, mutta toisaalta olen Kemppisen kanssa, jonka akateemisesta taustasta saa jonkilaisen käsityksen kun kirjoittaa yliopiston kirjaston hakukoneeseen kaverin nimen, samaa mieletä siitä, että suurten seurojen tulisi myös tuntea vastuu pelaajistaan. Toki olen Kemppisenkin kanssa eri mieltä monesta asiasta, mutta ne ei taas kuulu tähän keskusteluun.

En tunne kasvatustieteitä tai alan julkaisuperiaatteita niin hyvin, että pystyisin Kemppisen julkaisuluettelon perusteella arvioimaan hänen akateemista pätevyyttä. Ilmeisesti kuitenkaan missään akateemisessa putkessa ei ole koskaan ollut johon liittyy varsinainen vertaisarviointi tieteellisiin kriteereihin yms. liittyen? Toisaalta, eipä sitä tarvitsekaan pätevöityäkseen valmennukseen ja voipi olla parempi näin. Olen myös samaa mieltä siitä, että seuroilla pitää olla tiettyyn pisteeseen vastuu pelaajista, mutta mitä sillä sitten käytännössä tarkoitetaan, se onkin hieman eri kysymys. Vastuutonta toimintaa sitä kyllä näkee valitettavan paljon ja usein tähän liittyy epäpätevyys. Mutta milläpä elämänalalla ei näitä samoja ongelmia olisi? No, nyt mentiin aiheen viereen, mutta uskoisin yhä edelleen, että tämän SHAn puitteissa - kun saadaan kestäviä ja laajalle vaikuttavia rakenteita aikaan - pystytään viemään koko suomalaista jalkapalloa eteenpäin (ainakin teoriassa). Nämä kaikkihan ovat kyllä kuuluneet siihen Kemppisen jo jonkinaikaa sitten ilmaisemaan visioon eli varmaan miestä kannattaa ainakin konsultoida.

Nyt pitää jäädä kyllä jonkinlaiselle FF2 tauolle ja antaa muiden hoitaa jutustelua, pitäis taas jotain muutakin hommailla. Mutta palataan taas jossain vaiheessa.

[jan vennegoor of]

Lampisen ja Forsmanin juttuja lukiessa ensimmäiseksi nousi mieleen, että millainen jalkapallotausta kyseisillä henkilöillä on, eikä kummaltakaan löydy mainittavia meriittejä jalkapallon parista.

Nythän viimeiset 50-vuotta suomalaisesta valmennuksesta on vastannue ne joilla on lajitausta.

[drone]

Haku Sami Hyypiä Akatemian kehittymisen seurantatapahtumiin päättyy tänään.
Uutisia odotellaan...

[mtontola]

Haku Sami Hyypiä Akatemian kehittymisen seurantatapahtumiin päättyy tänään.
Uutisia odotellaan...

Haku päättyi torstaina sivujen mukaan, päätökset tänään. Toivottavasti tiedottaminen heti kun päätökset tehty ettei ala mitään amatöörimäistä huhurinkiä. Se on muuten ihan uskomatonta mitä kaikkia huhuja nuorten harrastuksiin voi liittyä, sivuhuomautus (huom.).

Mutta jos valitaan X määrä, niin toivottavasti myös ilmoitetaan kuinka monta hakemusta tuli määräaikaan mennessä. Hakupaine on keskeinen kysymys kaikessa.

[Kaihlamo]

Joko jollain jotain sisäpiiritietoja valituista seuroista? Palloliitto kun näköjään jatkaa vanhalla tiedotuslinjalla...

[Avustava 1]

Joko jollain jotain sisäpiiritietoja valituista seuroista? Palloliitto kun näköjään jatkaa vanhalla tiedotuslinjalla...

http://www.samihyypiaakatemia.fi/ajankohtaista/?issue=7

[Jullu]

Olisin ehkä odottanut hakijoita olleen hieman enemmän. Sinänsä joukkueissa ei suurempia yllätyksiä.

Interin mukaantulo tietysti on sellainen, vaikkakin täälläkin jo paikallisasioiden tuntijat sitä ennustivat.
Mielenkiintoiseksi menee tilanne Turussa..

[betluck]

Turussa menee kuviot kokonaan uusiksi, mutta sitä en nyt noiden perustelujen pohjalta ymmärtänyt, että miksei TPS:ää hyväksytty tyttöpuolelta. Uutisessahan kerrotaan, että

Tyttöseurojen osalta kriteereissä joustettiin kohdassa ”liigatason joukkue tai sopimus liigajoukkueen kanssa” sekä kohdassa ”oltava päätoiminen valmennuksesta vastaava"

mutta silti TPS:n hakemus on hylätty, koska

TPS = ei ole päätoimisia = ei täytä peruskriteereitä

Tietääkö Kaihlamo tai joku muu tarkemmin?

[Kaihlamo]

Ei tietoa tyttöpuolesta (kun ei kiinnosta niin paljoa), mutta en kyllä näe mitään järkisyytä miksi pitäisi joustaa jo ensimmäisessä hakuvaiheessa yhdenkään hakukriteerin kohdalla. Kuulostaa niin tutulta pöllöliiton puuhastelulta taas

Millä helvetin logiikalla sinne on otettu Jippo ja Jazz sisään? Kai siellä pitäisi edes vähän katsoa myös sitä toiminnan laatua ja pelaajamateriaalin tasoa hankketta koskevissa ikäryhmissä. Turha niitä resursseja on täysin paskaan tuhlata...

[Jazz-jannu]

Ei tietoa tyttöpuolesta (kun ei kiinnosta niin paljoa), mutta en kyllä näe mitään järkisyytä miksi pitäisi joustaa jo ensimmäisessä hakuvaiheessa yhdenkään hakukriteerin kohdalla. Kuulostaa niin tutulta pöllöliiton puuhastelulta taas

Millä helvetin logiikalla sinne on otettu Jippo ja Jazz sisään? Kai siellä pitäisi edes vähän katsoa myös sitä toiminnan laatua ja pelaajamateriaalin tasoa hankketta koskevissa ikäryhmissä. Turha niitä resursseja on täysin paskaan tuhlata...

Paskaan? Aika kovia sanoja nuorelta juniorivalmentajalta...

Mikäs sitten TPS:n taso on esim. 98 ja 99-ikäluokissa? Typerää ehkä vetää yksittäisiä pelejä esiin, mutta niin on tuo sunkin kirjoitus. Mutta molemmissa ikäluokissa Jazz on TPS:n edarit tänä vuonna voittanut. Akatemia-joukkueella tosin, mutta niillä kai SHA:n mennään.

[Lortto]

Millä helvetin logiikalla sinne on otettu Jippo ja Jazz sisään? Kai siellä pitäisi edes vähän katsoa myös sitä toiminnan laatua ja pelaajamateriaalin tasoa hankketta koskevissa ikäryhmissä. Turha niitä resursseja on täysin paskaan tuhlata...

Sen takia varmaankin että hakijoita ei ollut tuon enempää. JJK, HJS, OLS ja KoiPS pudotettiin kun eivät täyttäneet kriteereitä

E: JJK olisi varmasti pudottanut jomman kumman, Jazzin tai Jipon, pois jos siellä joku päätoiminen junnupuolella olisi ollut.

[Kaihlamo]

Niin ei kai näihin millään koko piirin yhteisillä akatemia-ryhmillä ole tarkoitus osallistua? Piirijoukkueet on sitten erikseen. Jazzin porukoista olen henk. koht. nähnyt -99 ja -98-ryhmät, joista kumpikaan ei järin häävi ole. Myöskään kun olen raportteja kuullut noista 00- ja 01-ryhmistä niin ei ne kauhean positiivisia ole olleet. Jos Jazzin -99-ryhmä hädin tuskin voitti esim. TuNL:n 00-valkoiset ollen siinäkin pelissä pallollisesti huomattavasti heikompi niin pitäiskö sitä sitten erityisesti hehkuttaa? Kyllähän Porissa ollaan virheet tunnustettu ihan julkisestikin pelaajakehityksen osalta ja varmasti vielä nappulaiässä olevat ryhmät voivat jo ollakin parempia tulevaisuudessa. Mutta kun tämän hankkeen osalta pitäisi nimeenomaan keskittyä huippujalkapalloon niin en näe mitään järkisyytä miksi porilaisten pitäisi näiden ikäryhmien (01-98) osalta olla mukana, kun ei kerran yhdessäkään ikäluokassa ole lähelläkään kansallista huippua. Parempiakin ehdokkaita olisi hakijoiden joukosta löytynyt, mutta edustusjalkapallon puute vesitti nämä pyrkimykset esim. OLS:n osalta. Pelaajakehityksen kannalta onkin aivan helvetin olennaista missä se seuran edari pelaa

[Kaihlamo]

Sen takia varmaankin että hakijoita ei ollut tuon enempää. JJK, HJS, OLS ja KoiPS pudotettiin kun eivät täyttäneet kriteereitä

E: JJK olisi varmasti pudottanut jomman kumman, Jazzin tai Jipon, pois jos siellä joku päätoiminen junnupuolella olisi ollut.

Niin se onkin loogista, että hankkeeseen haetaan 8 seuraa ja sitten lopulta valitaankin 10 seuraa