- Ottelutapahtumalle kaiken kaikkiaan kiitosta, brittejä suosineesta sateesta huolimatta.
- Pelin tasaisuus näennäistä, joskin yllättävän hyvin Ilves haastoi. Matti Jokisen sanoin, suurimmat erot joukkueiden välillä syöttöjen laadussa ja pallottomassa liikkumisessa. Parhaiten näkyi Ilveksen yrittäessä rakentaa peliä alakautta. Leyton peitti hallitulla prässillään syöttösuunnat ylöspäin ja Ilveksen puolustus joutui kierrättämään edestakaisin. Kulminoitui oikeastaan siihen yhteen tilanteeseen, jossa Ilves hassutteli päätykatsomoon nähden vastakkaisella laidalla pitkän aikaa nätillä lyhytsyöttöpelillään vastustajia, mutta hyökkäys jäi lopulta junnaamaan paikalleen sinne laidalle, koska siellä ei yksinkertaisesti ollut tilaa peliä avaavalle syötölle. Lopulta sitten pallo takaisin alas ja koko nipun ollessa ylhäällä karkea pallonmenetys puolustajalta, jonka seurauksena vaarallinen vastahyökkäys Leytonille.
- Hakulisella hirveää jäätämistä vastaantuloissa, jäi usein neuvottomana viivalle seisomaan. Hyvä kuitenkin, että nuorukaisellekin annettiin vastuuta, sillä silkkaa kokemattomuutta ja pelituntuman puutettahan tuo pitkälti on.
- Zolamesosta täysin samat havainnot:
Gullitin pelissä paistoi kaksi selkeää asiaa. Toinen hyvin positiivinen ja toinen hyvin negatiivinen.
Ensin positiivinen. Eli todella hyvä 1vs1 tilanteissa, aina kun nähnyt, terävä, nopeat rytmin-/suunnanvaihdot.
Harmittavaa vain että sitten yleensä ratkaisut sen jälkeen huonoja, ajaa itsensä vaikeaan tilanteeseen, huono/epätarkka syöttö. Huolimattomia ratkaisuja, jne.
Noh toivotaan että iän myötä jälkimmäinen poistuu. On vain melkein aina ollut ongelmana, kun nähnyt kaverin pelejä tällä/korkeammalla tasolla. Hieno alustus kuitenkin maaliin.
