unreal
 Poissa
Suosikkijoukkue: Arsenal, FC Lahti, Obuhov, FC Kaveriporukka
|
 |
: 22.07.2011 klo 19:09:07 |
|
Lähtökohta
Kausi 2010-2011 päättyi Arsenalin osalta murheellisen synkkään jaksoon ja valtavaan pettymykseen, kun vielä vuoden alussa hyvältä näyttänyt kausi päättyi jälleen kerran ilman palkintoja ja sijoitus liigakärjen tuntumassa suli lopun katastrofin seurauksena Champions Liigan karsintapaikalle neljänneksi. Manageri Wenger puhui raskaasti lopputulokseen pettyneenä muutoksen tarpeesta ja halustaan olla aktiivisesti mukana kesän siirtomarkkinoilla, mutta iso osa faneista on mielestään kuullut aivan tarpeeksi puheita ja nähnyt liian vähän tekoja viimeisten vuosien aikana, jotta managerin puheet juurikaan tunnelmaa rauhoitaisivat nykyisenkaltaisen jakson aikana. Ilmoitus lippujen hintojen nostosta tulevalle kaudelle katastrofaalisesti päättyneen kauden päätteeksi oli myös todellinen isku vasten kasvoja jo valmiiksi tilanteeseen turhautuneille kannattajille.
Kesä onkin alkanut ennennäkemättömän kireissä ja kriittisissä tunnelmissa joukkueen sisällä, fanien keskuudessa ja mediankin kirjoituksissa ja kesän aikana on ehtinyt jo esiintyä melkoisia kauhukuvia lähes kaikkien tähtipelaajien paosta, sisääntulevien siirtojen kariutumisista ja vain jo ulostettaviksi määriteltyjen ylijäämäpelaajien jäämisestä seuraan, mutta pikkuhiljaa tilanne on tasaantunut ja jonkinlainen välimuoto optimaalisen tilanteen ja täydellisen katastrofin jäljiltä lienee todennäköinen lopputulema pelaajaliikenteen suhteen.
Omistussuhteiden osalta mennyt kausi oli historiallinen, sillä Amerikkalainen Stan Kroenke osti itselleen määräysvallan seurassa hankimalla sekä jo aiemmin johtokunnasta poispotkitun Lady Nina Bracewell-Smithin, että kauden aikana pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana menehtyneen Danny Fiszmanin osakkeet. Lopullista takeoveria ja loppujen osakkeiden lunastamista ei vielä kuitenkaan tapahtunut, koska Uzbekki Usmanov ja joukko pienempiä osakkeenomistajia kieltäytyi ostotarjouksesta. Kroenken omistukseen tuli siis lopulta reilu 60% osuus ja selkeä määräysvalta seurassa, mutta omistajuus jäi kuitenkin edelleen useammalle taholle. Omistajanvaihdos ei ole seuran toiminnassa toistaiseksi juurikaan näkynyt, eikä Kroenke muissakaan omistamissaan seuroissa ole mitään vallankumouksia käynnistänyt, mutta aika näyttää omistajanvaihdoksen pitkäaikaisemmat vaikutukset.
Taloudellisesti joukkue on edelleen vakaassa tilanteessa, joskaan aivan viime vuosien kaltaista kymmenien miljoonien voittoa tuskin on odotettavissa seuraavaksi julkistettavassa tuloksessa. Kiinteistökaupan tuomat tulot ovat tasaantuneet, pelaajakaupasta ei ainakaan toistaiseksi ole tulossa jättimäisiä voittoja, eurotulot jäivät edelliskausia alhaisemmaksi ja ennen kaikkea monet sopimusten uusinnat ovat lisänneet palkkamenoja ja tuoneet luultavasti mukanaan kertaluonteisia eriä allekirjoituspalkkioiden myötä. Tulevaisuus näyttää tässä suhteessa siinä mielessä valoisalta, että nykyinen vakaa ja hyvä taloudellinen asema on saavutettu siitä huolimatta, että tulopuolta ovat rasittaneet aikanaan stadionhankkeen takia jonkinlaisessa pakkoraossa tehdyt pitkät ja nykymittapuulla varsin heikot sponsorisopimukset Emiratesin ja Niken kanssa. Nämä sopimukset tulevat uusintaan lähivuosina ja niiden kautta tulopuolta pitäisi pystyä kasvattamaan mahdollisesti kymmeniä miljoonia kaudessa.
Pelaajasiirrot ja huhut
Suurista puheista huolimatta meneillään oleva siirtoikkuna on ollut Arsenalin osalta edelleen, monien fanien suureksi ärtymykseksi, varsin maltillinen. Asiat tuntuvat siirtopuolella olevan vielä jossain määrin auki ja etenkin Fabregasin ja Nasrin epäselvä tilanne on ilmeisesti vaikuttanut siihen, että tunnelma markkinoilla on Arsenalin osalta lievästi sanottuna odottava.
Lähtijöiden osalta varmistunut on pitkäaikaisen sotaratsun Gael Clichyn myynti 7 miljoonalla punnalla Manchester Cityyn, sekä fanien ”lemmikin” Denilsonin vuoden mittainen lainapesti entiseen seuraansa São Pauloon. Lisäksi varsin todennäköiseltä näyttää ainakin Manuel Almunian, sekä Nicklas Bendtnerin lähtö seurasta, koska molemmat jätettiin sivuun Aasian kiertueelta siirtoneuvottelujen vuoksi.
Edelleen epäselvää, ja Arsenalin tulevan kauden kannalta varsin merkittävää, on siis kapteeni Fabregasin, sekä Samir Nasrin tulevaisuus seurassa. Pahimpien tuomiopäivän puheiden laannuttua on alkanut vaikuttaa siltä, että ainakaan molemmat eivät ole seurasta lähdössä ja saattaa käydä niinkin, että tämä pelinrakennuksen kannalta elintärkeä kaksikko pelaa sittenkin ensi kaudella Arsenalissa. Nasrin osalta on selkeästi tuotu ilmi, että ollaan jopa valmiita päästämään mies ensi kesänä sopimuksen päättyessä ilmaiseksi pois mieluummin kuin myydään nyt ja Cescin kohdalla puolestaan ollaan edelleen pattitilanteessa, kun Barcelonalla ei tunnu olevan mitään aikomusta (eikä välttämättä varaakaan) korottaa tarjoustaan Arsenalin haluamaan kokoluokkaan. Arsenalin puolelta on selkeästi annettu ymmärtää, että Cescin myynti tänä kesänä on mahdollinen skenaario, mutta ainoastaan, mikäli tarjous liikkuu Arsenalin kannalta riittävässä mittaluokassa.
Tulopuolella varmistuneita siirtoja ovat suomalais-englantilaisen Carl Jenkinsonin tulo Charltonista vahvistamaan puolustuksen oikean laidan tilannetta, joka on Sagnan ja Ebouen takana ollut luvalla sanoen heikko, sekä pitkään vetkuteltu Gervinhon siirtyminen Lillestä vahvistamaan hyökkäyksen laitarooleja korvaten ilmeisesti lähinnä lähtökuopissa olevan Bendtnerin. Tulijoista Jenkinson ei ole välittömästi kilpailemassa avauskokoonpanon paikasta, mutta haluaa varmasti tulevina vuosina haastaa Ebouen paikan ensimmäisenä varamiehenä ja olla valmiina, kun paikka Sagnan jälkeen on seuraavan kerran avautumassa. Gervinho puolestaan saattaa varsinkin sopeutumisvaiheen jälkeen tavoitella tiukastikin paikkaa avauskokoonpanossa ja kenties pidemmällä tähtäimellä tavoitella väistämättä ikääntyvän Arshavinin roolia, joskin varsin paljon riippuu siitä, mitä Arsenalin kohdalta siirtomarkkinoilla vielä ehtii tapahtumaan.
Tulopuolen huhuosastolla käsitellään edelleen lähinnä toppareita, joiden osalta Arsenalin ”toivelista” alkaa pikkuhiljaa muotoutumaan. Siihen kuulunevat ainakin Evertonin Phil Jagielka, josta viimeisimpien tietojen mukaan tarjouskin ehdittiin jo tekemään (ja Evertonin puolelta hylkäämään), Boltonin Gary Cahill ja Blackburnin Chris Samba. Näiden pelaajien kohdalla ilmeisesti taktiikkana on kuitenkin antaa ajan kulua ja katsoa, tippuvatko pyyntihinnat siirtoikkunan sulkeutumisen lähestyessä. Hyökkäyspään hankintojen suhteen puheet ovat viime aikoina hiljentyneet ja pysynevätkin hiljaisina, mikäli Cescin ja Nasrin tilanteessa ei tapahdu ratkaisevaa muutosta. Keskikentän osalta huhurintama on ollut hiljainen koko kesän, mutta aika näyttää, saako Denilsonin lähtö tähän osa-alueeseen vauhtia vai luotetaanko tässä asiassa ”like a new signingeihin” eli Ramseyhin, Frimpongiin ja kenties lainalta palaavaan Coqueliniin.
Lainakomennukselta joukkueeseen palaakin jo mainitun Coquelinin lisäksi koko liuta pelaajia, joiden roolia on tässä vaiheessa vielä tässä vaiheessa arvioida: Vito Mannone, Kyle Bartley, Henri Lansbury, Jay Emmanuel-Thomas, lupaava Benik Afobe sekä etenkin jonkinverran hypeä nostattanut japanin vauhti-ihme Ryo Miyaichi. Monilla näistä edessä saattaa olla uusi lainakomennus, mutta varsinkin Miyaichin kohdalla odotuksia on jopa ykkösjoukkueen mukana pelaamiseen, jos työlupa-asiat saadaan kuntoon ja kaveri näin pidettyä Lontoossa.
Pelaajatilanne 2011-2012
(Suluissa hyvin luultavasti poistumassa olevat pelaajat)
Maalivahdit
13. Wojchiech Szscezny
Puolalainen otti viime kaudella ykkösveskarin tittelin maanmiehensä Fabianskin loukkaantumisen myötä ja esitti nuoreksi mieheksi sen verran vakuuttavia otteita, että jatkanee tolppien välissä ykkösenä tulevallakin kaudella. Hyvä reaktiotorjuja ja Arsenal-vahtien mittapuulla myös isokokoinen, ulottuva ja varmaotteinen keskityspalloissa. Vaikuttaa myös henkisesti vahvalta ja itseluottamus tuleekin tarpeeseen, koska kokemattomuudesta johtuvia virheitä varmasti vielä tulee ja fanien palaute tulee olemaan armotonta.
21. Lukas Fabianski
Sai mahdollisuutensa ykkösenä syksyllä ja epäilyistä huolimatta otti paikan haltuun suorastaan loistavasti. Virhe Newcastlea vastaan kotipelissä maksoi pisteitä, mutta ei romauttanut aiemmin heikkohermoisena tunnettua polakkia, vaan paikka säilyi aina loukkaantumiseen asti. Tulevan kauden aloittanee kuitenkin kakkosveskarin asemassa, koska nuoremman maanmiehen tiputtamiseen ykkösen pallilta ei ole suurta syytä olemassa ja toisaalta Fabianski vaikuttaa kaksikosta myös enemmän sellaiselta, joka penkkiroolin kykenee hyväksymään.
24. Vito Mannone
Viime kausi meni lainalla mukiinmenevästi, mutta jäänee väistämättä kolmosveskarin rooliin ja uskon Viton ennemmin tavoittelevan jatkuvaa peliaikaa, mahdollisesti jälleen uuden lainakomennuksen myötä. Toisaalta italiaano saattaa lukea tilanteen niinkin, että polakkikaksikon edelle ei asiaa ole nyt, eikä todennäköisesti tulevaisuudessakaan, joten pysyvän siirron tavoittelukaan ei ole pois suljettua.
(1. Manuel Almunia)
Menetti ykkösen asemansa toistuviin heikkoihin esityksiin ja tippui samantien kolmoseksi polakkikaksikon taakse. Lähtökuopissa ja jäi pois Aasian turneeltakin hoitaakseen siirtokuvionsa kuntoon.
Puolustus
3. Bacary Sagna
Luotettava ja varmaotteinen Sagna valtasi jälleen liigan tähdistöjoukkueen oikean puolustajan paikan menneellä kaudella ja jatkaa itseoikeutettuna ykkösvalintana pelipaikalleen. Puolustussuuntaan maailman ehdotonta eliittiä, mutta pahimmat puutteet löytyvät edelleen hyökkäyspään tekemisestä, keskitykset eivät ole huippuluokkaa, eikä nopeus tahdo riittää vastustajan puolustajien haastamiseen.
5. Thomas Vermaelen
Puolustuksen ehdoton johtohahmo palaa johtamaan linjaa lähes koko viime kauden kestäneen loukkaantumisen jälkeen. Pitkän loukkaantumisen jälkeinen suorittaminen ja alttius uusille loukkaantumisille on toki aina kysymysmerkki, mutta pre-season tuli tässä tapauksessa hyvään vaiheeseen ja Verminator pääsee aloittamaan uuden kauden jokseenkin puhtaalta pöydältä. Kunnossa ollessaan itsestäänselvä valinta keskuspuolustukseen, mutta hätätapauksessa tai taktisena vaihtoehtona saattaa pelata silloin tällöin myös vasemman puolustajan paikkaa.
6. Laurent Koscielny
Pelasi varsin mallikkaan avauskauden ollen paikoitellen jopa loistava, mutta vastapainoksi tuli vielä joukko vääriä ratkaisuja, jotka aiheuttivat turhia rankkareita, ulosajoja ja muita vaaratilanteita. Virheistä huolimatta ehdottoman potenttiaalinen pelaaja, joka aloittanee Vermaelenin rinnalla ykkösavauksessa, mikäli profiilihankintaa keskuspuolustukseen ei tule.
18. Sebastien Squillaci
Viime kesän topparihankinnoista se heikommin onnistunut. Huhut kertoivat, että Squillaci ei todellakaan ollut Wengerin ykkösvalinta toiseksi topparihankinnaksi ja hyvällä syyllä voinee sanoa, että muualle olisi todellakin kannattanut katsella ja rahaa laittaa kenties likoon hieman enemmän. Kohtuullisen alkukauden jälkeen virheitä, epäröintiä ja huonoja ratkaisuja tuli tykötarpeiksi ja kaiken kaikkiaan ranskalainen oli ilman muuta puolustuslinjan heikoin lenkki. Lienee myynnissä, jos joku on kiinnostunut ostamaan, muuten jatkanee joukkueessa ylijäämätopparina, joka pelaa ainoastaan pahan loukkaantumissuman sattuessa.
20. Johan Djourou
Djouroun mennyt kausikin oli edellisten tapaan loukkaantumisten sävyttämä, mutta mies sai kuitenkin valioliigapelejäkin alle 20 eli enemmän, kuin yhdelläkään kaudella aiemmin ja kiistatta osoitti paikoitellen sitä potenttiaalia, jota osa on miehessä nähnyt. Oli jossain vaiheessa nousemassa jopa puolustajakaartin ykkösnimeksi erittäin väkevien esitysten myötä, mutta loppukausi oli vahvasti laskusuuntainen ja saattoi maksaa paikan myös tämän kauden ykkösavauksesta Vermaelenin kuntouduttua.
28. Kieran Gibbs
Nuoren puolustajalupauksen kausi oli, taas kerran, loukkaantumisten pahasti rampauttama, mutta loppukaudesta Gibbs sai jonkin verran pelejä alle, koska Clichyn lähtöhalut olivat ilmeisesti tiedossa. Clichyn lähtö teki kuitenkin hetkessä nuoresta englantilaisesta ykkösvaihtoehdon vasemman puolustajan paikalle ja kaikki odottavat nyt jännittyneenä, kykeneekö nuorukainen vastaamaan huutoon niin tasonsa, kuin ennen kaikkea kunnossa pysymisensä suhteen.
30. Armand Traore
Edellinen kausi meni lainalla Juventuksessa, jossa peliaikaa ei juuri tullut, eikä mairittelevia raportteja kuulunut niistäkään peleistä, joissa vastuuta siunaantui. Lienee kakkosvaihtoehto vasemmalle Gibbsin loukkaantuessa tai epäonnistuessa pahasti Clichyn saappaiden täyttämisessä, mutta toppari Vermaelen lienee myös paikoin kilpailemassa peliajasta erityisesti tietyntyyppisiä vastustajia vastaan.
25(?). Carl Jenkinson
Arsenal onpi Suomi ja niin edelleen. 19-vuotias englantilais-suomalainen tuli Charltonista kevään ensimmäisenä hankintana ja vaikuttaisi ehkä hieman odotusten vastaisesti ottavan paikkansa ykkösjoukkueessa alusta pitäen. Lienee kuitenkin lähtökohtaisesti kolmosvalinta oikean puolustajan paikalle Sagnan ja Ebouen takana ja peliaikaa tullee ykkösjoukkueen mukana korkeintaan Carling Cupissa, muuten kausi sujunee pelien muodossa lähinnä reserveissä.
Keskikenttä
2. Abou Diaby
Diabyn viime kausi oli tuttuun tapaan rikkonainen ja ehjänä ollessaan ei kyennyt vieläkään löytämään otteisiinsa tasaisuutta. Välillä loistaa, välillä täysin yössä. Jack Wilshere valtasi ”kolmannen keskikenttämiehen” paikan Cescin ja Songin rinnalla ja Diabyn matka vakiokasvoksi avaukseen näyttää tällä hetkellä todella kivikkoiselta. Kokeili muutaman pelin myös Songin paikkaajana viime vuonna, mutta puolustuskuri ei tahdo oikein riittää tuohon rooliin.
4. Cesc Fabregas
Jo viimevuotisessa topikin avauksessa mainittiin, että kaikki sanottavan arvoinen taitaa suurinpiirtein sanottu kapteenista niin peliesitysten, kuin Barcelona-siirtohuhujenkin suhteen ja fakta on, ettei kukaan tiedä, pelaako koko Arsenalin nykysysteemin kulmakivi ja primus motor tykkimiespaidassa tulevalla kaudella ja jos pelaa, millaisella asenteella. Jäädessään ja kunnossa pysyessään pelin sielu, poislähtiessään jättää järisyttävän kokoisen aukon, johon paikkausta on haettava koko hyökkäyspelin osa-alueella, ei pelkästään korvaavan pelaajan etsimisellä.
7. Tomas Rosicky
“Mozart” ei ole tuskallisen pitkän loukkaantumisjaksonsa jälkeen päässyt takaisin siihen kuosiin, jossa ennen loukkaantumistaan oli ja kun ikääkin alkaa karttua, niin harva enää uskoo huippuvireen löytymiseen. Vaikutti jossain vaiheessa jo todennäköiseltä poislähtijältä, mutta viimeisimmät puheet viittaavat vielä jäämiseen, joskin rooli tulevalla kaudella tullee olemaan varsin pieni.
8. Samir Nasri
Kesän toinen kestoaihe “lähteekö-vai-jääkö”-keskustelussa, mutta viimeisimpien kommenttien perusteella Nasri ollaan pitämässä jopa sillä uhalla, että kaveri lähtee ensi kesänä ilmaiseksi. Rooli saattaa Cescin lähdön myötä nousta todelliseksi pelin kiintopisteeksi ja pelin pyörittäjäksi, mutta kysymysmerkki on asenne ja halu pistää kaikki peliin erityisesti kevään lähestyessä, jos uuteen sopimukseen ei ole nimeä saatu. Viime vuoden alkupuolisko näytti, mihin Nasrista parhaimmillaan on, mutta puolen vuoden jakso ei vielä nosta maailmantähdeksi, joihin Nasri agentteineen tuntuu uskovan kuuluvansa. Jos Nasri jää, ovat esitykset ensi kaudella todellisen suurennuslasin alla.
16. Aaron Ramsey
Palasi pitkän loukkaantumisensa jälkeen suhteellisen lupaavasti rinkiin kevään mittaan ja oli, ehkä enteilevästi, ratkaisevassa roolissa, kun ManU kaatui Emiraateilla ilman kapteeni Fabregasia. Saanee tilaisuutensa tulevalla kaudella erityisesti, jos Cesc poistuu rivistä ja saattaa parhaimmillaan olla se ensi kauden ”Wilshere”, joka pakottaa itsensä avauksen vakionaamaksi väkisin peliesityksiensä kautta. Toisaalta pitkän loukkaantumisen jälkeen on aina suhtauduttava varauksella siihen, miten hyvin mies pysyy kasassa.
17. Alex Song
Erittäin tärkeän roolin pelaaja, tasapainottaa muuten hyökkäysvoittoisen kokoonpanon pelaamista ja tekee sitä kuuluisaa likaista työtä rikkomalla ja katkomalla vastustajan hyökkäyksiä. Selkeä valinta avauskokoonpanoon aina kunnossa ollessaan, mutta saattaa karata talvella kuukaudeksi Afrikan mestaruusturnaukseen, jolloin korvaaja on iso kysymysmerkki.
19. Jack Wilshere
Alla fantastinen kausi, jonka aluksi pakotti itsensä esityksillään avauskokoonpanon pelaajaksi ja tulevalla kaudella on täysin itsestäänselvä valinta avaukseen. Nuoruus näkyy vielä paikoin pieninä ylilyönteinä, josta seurauksena myös yksi ulosajo turhan ja tökerön taklauksen seurauksena, mutta ikä huomioiden Jack on suorastaan pelottavan hyvä ja lienee joukkueen keskeisimpiä pelaajia pitkälle tulevaisuuteen. Mikäli Cesc lähtee, on erittäin mielenkiintoista nähdä, kykeneekö Wilshere ottamaan lisääntyvässä määrin vastuuta myös tehoista ratkaisusyöttöjen ja maalien muodossa.
23. Andrey Arshavin
Shava on yhtä aika loistava ja äärimmäisen turhauttava pelaaja. Osa faneista oli jo kauden mittaan siirtämässä kauden lopuksi maagisen kolmenkympin rajan ylittänyttä venäläistä ulos seurasta, mutta toisaalta tehot 10+17 52 ottelussa kertovat, kuinka tärkeästä pelaajasta Arsenalin hyökkäyspelille edelleen on kysymys ja varsinkin Cescin lähtiessä tehoja ei todellakaan ole varaa karsia, joten Shavalle lienee roolia luvassa tulevalla kaudellakin. Paljon riippuu siirtokuvioista (Cesc, Nasri), sekä muiden pelaajien onnistumisesta ja kunnossa pysymisestä (Walcott, Gervinho), mutta vähintään pelejä ratkomaan tulevan super-subin rooli lienee venäläiselle tarjolla tilanteesta riippumatta.
27. Emmanuel Eboue
Joukkueen oma pelle kykeni kääntämään fanit puolelleen katastrofaalisen toissa kauden jälkeen, mutta viime kaudella fanien turhautumista oli jälleen paikoin havaittavissa ja harva lopulta jäisi kaipaamaan, jos Eboue joukkueesta lähtee. Sagnaa merkittävästi huonompi puolustaja, mutta saanee jonkun verran peliaikaa penkiltä tappiotilanteissa hieman hyökkäysvoittoisempana vaihtoehtona. Suomen oma poika Jenkinson ”hengittää niskaan”, mutta ilman sinivalkoisia laseja katsoen Eboue vaikuttaisi edelleen tiukassa paikassa todennäköisemmältä vaihtoehdolta Sagnan paikkaajaksi.
35. Emmanuel Frimpong
Lupaavan pre-seasonin jälkeen viime kausi meni täysin käsille junnuturnauksessa tulleen loukkaantumisen myötä. Nyt edessä uusi pre-season ja uusi mahdollisuus näyttää edelleen olevansa ykkösjoukkueen materiaalia ja tarjolla saattaa olla haastava paikka Songin paikkaajana. Vahva jässikkä, joka ei kaihda kontaktia, mutta kokonaisuutena luultavasti vielä liian kypsymätön kovin isoon rooliin.
40. Craig Eastmond
Eastmond oli toissa kaudella paikoin hieman ihmetystä aiheuttaenkin murtautumassa ehdokkaaksi ykkösjoukkueeseen ja pelasikin muutaman pelin ykkösjoukkueen mukana, mutta kehitystä ei juuri ole ollut näköpiirissä, eikä vastuukaan ole juuri lisääntynyt. Oli kevätkauden lainalla Millwallissa, mutta vastuuta ei ilmeisesti liikaa tullut, eivätkä esitykset aiheuttaneet hurraa-huutoja, joten Frimpongin kuntoutumisen ja Coquelin lainalta paluun myötä Eastmondin tilanne ykkösjoukkueessa näyttää varsin kivikkoiselta.
41. Jay Emmanuel-Thomas
Yksi paljon puhetta aiheuttaneista junioriakatemian kasvateista. Iso jässikkä ja erittäin monipuolinen pelaaja, joka kykenee pelaamaan melkeinpä millä pelipaikalla tahansa. Myös teknisesti taitava isoksi mieheksi, eli ominaisuuksien puolesta edellytyksiä on pärjäämiselle, mutta aika näyttää, täyttyvätkö odotukset. Viime kaudella satunnaisia esiintymisiä ykkösjoukkueessa, eikä enempää välttämättä tulevallakaan kaudella ole luvassa, joten lainakomennus lienee todennäköinen viimeistään tammikuussa.
46. Henri Lansbury
Pitkän kaavan kautta akatemiassa ja reserveissä kasvanut Lansbury kävi viime kaudella suorittamassa onnistuneen lainakomennuksen Norwichissa ja Wenger on joissakin yhteyksissä antanut ymmärtää, että näyttöpaikkoja saattaisi tälle kaudelle olla luvassa ykkösjoukkueen mukana. Rooli saattaa kuitenkin jäädä ilman suuria loukkaantumishuolia varsin pieneksi, vaikka Cesc joukkueen jättäisikin, joten Lansbury saattaa haikailla isomman peliajan perään. Wenger tuskin mielellään luopuu pelaajasta lopullisesti, mutta lainakomennuksesta saatettaisiin päästä sopimukseen. Eri asia kuitenkin on, sopiiko tämä jo vuosikausia näyttöpaikkaa hakeneelle Lansburylle.
Hyökkääjät
10. Robin van Persie
Arsenal-hyökkäyksen ehdoton ykkösnimi ja ensimmäisiä nimiä avauskokoonpanossa aina kunnossa ollessaan, joka vain valitettavasti tapahtuu todelliselle maailman kärkihyökkääjälle aivan liian harvoin. Menneen kauden kevätpuoli oli tehojen puolesta todella hurja ja kolmen viimeisen kauden aikana kerätyt tehot 52 + 30 kaikkiaan 97 pelissä (joista 82 peliä avauksessa ja 15 vaihdosta sisään) kertovat kaiken miehen merkitysestä Arsenalin hyökkäyspelille. Loukkaantumishistoria erottaa miehen aivan maailman absoluuttisesta kärjestä hyökkääjien osalta, mutta ehjää kautta ja lopullista murtautumista maailman parhaiden hyökkääjien joukkoon jaksetaan edelleen odottaa, koska tehoiltaan vastaavantasoista ehjänä pysyvää hyökkääjää ei Arsenalin resursseilla ole missään nimessä saatavilla.
11. Carlos Vela
Meksikaanin taival Arsenalissa näytti jo monien fanien silmissä olevan lopussa ja siirto pois tänä kesänä vaikutti todennäköiseltä, mutta mitä ilmeisimmin viimeinen tilaisuus ratkaisevalle kehitysaskeleelle ollaan vielä tälle kaudelle antamassa. Urakka peliajan saamiseksi ei ole helppo, sillä vaikka Bendtner lieneekin edeltä poistumassa kohti uusia haasteita, vie tulijoista Gervinho mahdollisuuksia laidalla ja piikissäkin edellä on edelleen kaksi pelaajaa. Laidalla Vela ei ole ikinä järin hyvin onnistunutkaan ja piikissäkin vaikuttaa usein yksinäiseltä ja heiveröiseltä, joten iso kysymysmerkki on, soveltuuko Vela pelaajana Arsenalin nykyiseen taktiikkaan käytännössä lainkaan. Mahdolliset kahden hyökkääjän kokeilut saattavat lisätä Velan mahdollisuutta peliaikaan, muuten jäänee tulevalla kaudella statistin rooliin.
14. Theo Walcott
Theon todellista läpimurtoa ehdottomaksi ykkösvalinnaksi avauskokoonpanoon on odoteltu jo vuosia, mutta tasaisuus otteisiin tuntuu tulevan tuskastuttavan hitaasti. Nopeus edelleen maaginen ase tietyntyyppisiä joukkueita ja puolustajia vastaan, mutta keskinkertainen tekniikka ja puutteet ratkaisutilanteissa tulevat edelleen turhan usein esiin, kun vastustaja vetäytyy kuoreensa ja parkkeeraa bussin kuudentoista rajalle. Saanee edelleen reilusti peliaikaa tulevalla kaudellakin, mutta uusi hankinta Gervinho tulee varmasti kamppailemaan samoista peliminuuteista ja japanin vauhtiohjus Miyachi saattaa työluvan saadessaan myös olla yllätyskortti, joka vie osin Theon minuutteja, vaikka onkin vielä kaukana valmiista pelaajasta.
29. Marouane Chamakh
Chamakh aloitti Arsenal-uransa tyylillä tehden tärkeitä maaleja viime syksynä Van Persien ollessa loukkaantuneena, mutta hävisi kuvasta osin hollantilaisen kuntoutumisen, osin jonkinlaisen burn-outin johdosta, eikä palannut enää syksyn tasolle loppukauden aikana. Monella tapaa hyödyllisen oloinen hyökkääjä, joka tuo hyökkäykseen sellaisia avuja, joita siellä ei muuten juurikaan ole, kuten erinomaisen pääpelin, mutta miehen avut tuntuvat menevän Arsenalin pelityylissä aikalailla hukkaan. Voisi olla mielenkiintoinen täydentävä pelaaja kahden kärjen taktiikassa, perinteisillä keskityksiä linkoavilla laitapelaajilla varustettuna, mutta nykyisellään jäänee vaihtopelaajan roolin myös tulevalla kaudella.
??. Gervinho
Uusi tulokas Lillestä oli viime kaudella yksi mestarijoukkueen avainpelaajia ja tehot 17+10 varsin vähämaalisessa liigassa puhuvat omaa kieltään siitä, että kyseessä on monipuolinen hyökkääjä, joka taitaa sekä maalinteon, että tilanteiden luomisen. Jutut, tilastot ja youtube-pätkät maalaavat kuvaa pelaajasta, joka on hanakka haastamaan ja ohittamaan, ei välttämättä kuitenkaan mikään kliininen viimeistelijä suht isosta maalimäärästään huolimatta, mutta lopullinen suoritustaso valioliigassa selviää vasta tulevan kauden myötä. Ottanee joukkueessa Bendtnerin ”paikan” ja tuntuisi alustavasti soveltuvan juuttia paremmin ominaisuuksiltaan Arsenalin pelityyliin, mutta ei silti välttämättä lähtökohtaisesti ole avauksen pelaaja ainakaan kauden alussa. Tuleva hyökkäyspään kokoonpano riippuu kuitenkin paljon esimerkiksi Cescin ja Nasrin ratkaisuista ja mahdollisista muista hankinnoista, joten Gervinhon rooliakin on vielä tässä vaiheessa kesää suhteellisen vaikea ennustaa.
(52. Nicklas Bendtner)
Juutti on jo monen kauden ajan yrittänyt todistaa olevansa puheidensa mukainen maailman valioluokan hyökkääjä, mutta teot eivät yksinkertaisesti ole puheita vastanneet. Välillä tekee maaleja varsin kohtuullisella tahdilla ja on myös osunut tiukoissa ja tärkeissä paikoissa, mutta kokonaisuutena ei ole koskaan kehittynyt sellaiseksi pelaajaksi, jollaista ainakin manageri Wenger on miehestä odottanut, miehestä itsestään nyt puhumattakaan. Tanskalainen lieneekin lähdössä kesän mittaan kohti uusia haasteita, mikäli sopiva ostaja vain löytyy.
Arvio joukkueesta ja odotukset tulevalle kaudelle
Joukkueen maalivahtiosastolle ei ole hankintoja tehty, eikä sinne välttämättä sellaisia tulla tekemäänkään, mutta siitä huolimatta tilanne näyttää merkittävästi valoisammalta, kuin viime kesänä vastaavaan aikaan. Aiemmin hermoheikkona hasardina pidetty Fabianski näytti lopulta muutaman kuukauden ajan sitä tasoa, joka Wengerin mukaan on aina ollut nähtävissä harjoituksissa ja miehen loukkaantumisen jälkeen nuorempi puolalainen Szczesny otti ykköstorjujan paikan itselleen tyylillä, hoitaen homman nuoreen ikäänsä nähden erinomaisesti ja antoi viitteitä siitä, että puheet tulevaisuudesta Arsenalin ykkösenä eivät ole tuulesta temmattuja. Kuvaavaa onkin, että eniten maalivahdin piikkiin laskettavia maaleja Arsenal päästi alkukauden aikana, kun maalissa vielä oli kauteen ykkösenä lähtenyt Almunia.
Huolimatta puolalaiskaksikon merkittävästä tasonnostosta maalivahtiosasto lienee tulevalla kaudella kuitenkin Arsenalin osalta jonkinlainen kysymysmerkki ja epävarmuustekijä. Siinä missä useimmilla muilla kärkiseuroilla on tolppien välissä monivuotinen, varmaksi todettu ja luotettava ykköstorjuja, ovat Arsenalin kaksikon todelliset voimannäytöt muutaman kuukauden ajalta ja painolastina Szczesnyn kohdalla on nuoruus ja kokemattomuus, Fabianskin kohdalla puolestaan aiemmat synnit ja niiden aikaiset näytöt henkisestä heikkoudesta. Yhtä kaikki, useimmat Arsenal-fanit olisivat kuitenkin valmiita rauhoittamaan maalivahtiosaston nyt hankinnoilta ja kokevat puolalaiskaksikon näyttäneen tarpeeksi kykyjä siihen, että nykyisellä maalivahtiosastolla jatkaminen ei Arsenalin tulevaa kautta ole kaatamassa.
Puolustuksen suhteen tilanne on tällä hetkellä jossain määrin avoin. Viime kaudella puolustus oli taas kerran joukkueen akilleen kantapää, mutta tähän varmasti osasyynä oli puolustuksen täysin selkeän ykköspelaajan Vermaelenin puuttuminen käytännössä koko kauden. Manageri Wenger on vannottanut hoitavansa viimekautisen perisynnin, eli erikoistilanteista maalien päästämisen kuntoon ja on viitannut muun muassa pelaajien koon kasvattamiseen hankintojen kautta. Tähänastiset hankinnat eivät juurikaan tämänsuuntaisiin toimiin ole viitanneet, mutta yhden topparin hankinta vaikuttaa toki edelleen todennäköiseltä ja sillä saatetaan toki tilannetta vielä muuttaa.
Laitapuolustajaosastolla Wengerin monivuotinen luottopuolustaja Clichy siirtyi Man Cityyn ja paikkaa tarjotaan nyt kotimaiselle vaihtoehdolle, eli lupaavalle Kieran Gibbsille. Gibbsin loukkaantumishistoria on valitettavan synkkää luettavaa ja suurin epävarmuustekijä tällä osastolla onkin Gibbsin kunnossapysyminen, sillä kovin monella ei riitä luottoa seuraavana jonossa olevan Armand Traoren kykyihin hoitaa homma tiukassa paikassa. Jokerikorttina on nyt Wengerin suustakin jo kuultu ajatus Vermaelenin peluuttamisesta laitapuolustajana ja tätä vaihtoehtoa saatetaan ajoittain nähdä ihan puhtaasti taktisenakin vetona tietyntyyppisiä vastustajia vastaan, yhtenä mahdollisena ratkaisuna edellisessä kappaleessa mainittuihin pituusongelmiin ja maalien päästämiseen erikoistilanteista. Puolustuksen oikealla laidalla Bacary Sagna jatkaa selkeänä ykkösvaihtoehtona Carl Jenkinsonin tuodessa ainakin näennäistä kilpailuasetelmaa kakkospaikasta Emmanuel Ebouen kanssa.
Kokonaisuutena puolustuksen nippu lienee nykyisellään pelaajien edes kohtuullisesti kunnossa pysyessä parempi kuin viime kaudella, koska pelkästään Vermaelenin tulo pelaavaan kokoonpanoon riittää nostamaan vaihtoehtojen kokonaistasoa huomattavasti. Myös Koscielnyllä on tähän kauteen helpompi lähteä, kun takana on vuoden kokemus valioliigasta. Kysymysmerkit liittyvät kuitenkin tälläkin osastolla loukkaantumisherkkyyteen, Gibbsin historia ja Vermaelenin tilanne pitkän poissaolon jälkeen ovat siinä määrin merkittäviä tekijöitä, että useimmat näkisivät todella mielellään korvaajien tason nostamista ja esimerkiksi epävarmaksi osoittautuneen Squillacin korvaaminen kokeneella valioliigatopparilla jäljellä olevan siirtoikkunan aikana rauhoittaisi varmasti kummasti monien fanien mieltä.
Keskikentän tilanne on tällä hetkellä ehkä eniten epäselvä, koska Cescin ja Nasrin tilanteesta ei ole vieläkään lopullista varmuutta saatu. Denilson on joukosta poissa, Ramsey, Frimpong ja kenties Coquelin puolestaan (toivon mukaan) koko kauden mukana, mutta kokonaisuutena nippu on edelleen levällään. Alex Song ja Jack Wilshere voinevat olla suht varmoja pelipaikastaan aina kunnossa ollessaan ja Cesc tottakai seuraan jäädessään on se ykkösvalinta kolmanneksi, mutta Cescin poistuessa tilanne on epäselvempi. Voi olla, että Nasria edelleen houkutellaan uuteen sopimukseen lupaamalla roolia keskikentän keskustassa, voi olla, että roolia sovitetaan Ramseyn harteille tai voi olla, että pyritään tekemään ison rahan hankinta nimenomaan Cescin pelipaikalle. Cescin merkitys nykyjoukkueelle ja nykyiselle pelityylille on kuitenkin niin iso, että keskikentän kokonaistason arviointi tämän poistuessa on varsin hankalaa.
Puolustuksellisesti keskikentän tilanne on edelleen aivan liikaa Songin varassa. Varamiehiksi on tulevalla kaudella tarjolla Denilsonin sijaan selkeämmin puolustavaksi keskikentäksi sopivia vaihtoehtoja nuorten Frimpongin ja Coquelinin muodossa ja Diabyäkin saatetaan jälleen tuossa roolissa kokeilla, mutta harva näkee, että puolustavan roolin backupit olisivat selkeästi viime kaudesta parantuneet ja tilanne näin olisi juuri varmemmalla pohjalla. Kun tulevan kauden riesana on vielä mahdollinen Songin ACN-komennus, moni näkisi mielellään edelleen hankinnan tälle osastolle nuoriin lupauksiin luottamisen sijaan.
Hyökkäävään rooliin Wilsheren rinnalle on edelleen mahdollisen Cescin lähdön jälkeenkin tarjolla pelaajia, mutta on selvää, että Cescin tasoisen pelaajan lähtö ilman muuta ainakin hetkellisesti heikentäisi keskikentän tasoa ja pelinrakentelun ja ratkaisusyöttöjen antamisen pitäisi jakaantua aiempaa laajemmin eri pelaajien ja osa-alueiden kesken. Cescin jäädessä Ramseyn ”lopullinen” paluu jakamaan keskikentän rooleja luultavasti kokonaisuudessaan jonkin verran vahvistaisi keskikentän laajuutta viime kauteen nähden, mutta Cescin lähtiessä tilanne on, kuten sanottua, varsin avoin.
Hyökkäysosastolla muutoksena viime kauteen Bendtner on ilmeisesti jättämässä seuran ja korvautuu selkeällä laitahyökkääjällä Gervinholla. Tämä on nähtävä muutoksena positiiviseen suuntaan, sillä Bendtner joutui Van Persien kunnossa ollessa usein pelaamaan itselleen vieraassa roolissa laitahyökkääjänä ja sille paikalle ominaisen pelaajan hankkiminen epäilemättä vahvistaa kyseistä roolia. Toisaalta Arshavinin otteissa on ajoittain nähty hiipumisen merkkejä ja pelko on olemassa, että ikä on tekemässä tehtävänsä tälle sähäkkyydestä elävälle pelaajalle ja kun Nasrinkin tilanne ja mahdollinen motivaatio ensi kaudella on jonkinlainen kysymysmerkki, ei hyökkäyksen laitaosastoa voi ainakaan toistaiseksi pitää itsestäänselvästi viime kautista vahvempana. Jokerikortti tälle osastolle saattaa työluvan saadessaan olla Japanin ihmelapsi Ryo Miyaichi, jonka ilmiömäinen nopeus, näppärä tekniikka ja selkeä halu haastaa puolustajia saattaisi olla mielenkiintoinen ase vaihtopenkiltä väsyneitä puolustuksia vastaan tulevalla kaudella.
Keskushyökkääjien osalta fanit jaksavat edelleen toivoa yhtä kokonaista ja ehjää kautta Van Persielle, joka osoitti ilmiömäisen kevätkautensa aikana jälleen kunnossa ollessaan kuuluvansa maailman ehdottomaan hyökkääjäeliittiin. Valitettavasti jokavuotinen toive tällä osastolla saattaa jälleen kerran osoittautua turhaksi ja Chamakhin muodossa tarjolla oleva kakkosvaihtoehto tiputtaa hyökkäyksen tasoa ja vaarallisuutta turhan monta pykälää varsinkin nykyisellään, kun pelikirjaa ei juuri ole kyetty vaihtamaan tarjolla olevien pelaajien mukaan. Chamakhin tekniikka, laukaus ja muut ominaisuudet eivät mitenkään sovellu tarpeeksi hyvin Van Persien varsinaiseksi paikkaajaksi ja toisaalta muu pelaajisto ei välttämättä sovellu tarpeen tullen sellaiseen taktiseen muutokseen, että Chamakhin parhaat ominaisuudet, kuten erinomainen pääpeli tulisivat parhaiten hyödynnetyksi.
Kokonaisuutena Arsenalin menestymismahdollisuuksien arviointi materiaalin puolesta ensi kautta ajatellen on tässä vaiheessa vielä turhan vaikeaa. Liian monta avointa asiaa voi heilauttaa tasapainoa vielä sen verran paljon kumpaankin suuntaan, että on liian aikaista arvioida, onko Arsenalin todennäköinen paikka mestaruustaistelussa, väännössä CL-paikoista vai kenties sitäkin heikommassa asemassa. Kaksi edellistä kautta ovat lisäksi antaneet ikävän viitteen koko joukkuetta käsittävän henkisen kantin puutteesta tiukassa paikassa, joten Arsenalin kanssa lienee joka tapauksessa odotettava pitkälle kevääseen, ennenkuin todellinen asema lopulta selviää. Se toki lienee jo tässä vaiheessa selvää, että joukkueen sisällä lähdetään ilman muuta mestaruuksista ja pokaaleista lähtökohtaisesti taistelemaan siitä riippumatta, miten pelaajisto vielä siirtoikkunan aikana muuttuu, mutta kannattajakunnan ja etenkin ulkopuolisten usko Arsenalin menestysmahdollisuuksiin tulee vielä aika paljolti riippumaan tulevista liikkeistä siirtomarkkinoilla.
Tarkempi henkilökohtainen näkemys pelaajistosta ja tilanteesta seuraa sitten kauden kynnyksellä, kun on paremmin tiedossa lähtijät ja tulijat, sekä hieman nähty joitakin vahvistuksia jo tositoimissakin. Lähdetään siis tällä liikkeelle ja täydennellään ja korjaillaan sitten kauden lähestyessä.
|
