Suomalainen jalkapallo - tarvitaan ryhtiliikeitä, joka osa-alueella!

[hoppis]

Eilisen Dinamo Zagreb - HJK -pelin jälkeen mieleeni alkoi kömpiä jälleen ajatukset, että millä ihmeellä suomalainen jalkapallo saataisiin paremmalle tasolle. Tässä tekstissä otan kantaa suomalaiseen jalkapalloiluun ja suomalaiseen jalkapallokulttuuriin ja tarjoan ajatuksiani siitä, että mitä voitaisiin tehdä toisin.

Viime syksynä suomalaisen jalkapallon ystävät joutuivat jälleen kokemaan karvaan pettymyksen. Suomen EM-karsintalohko ei ollut kuolemanlohko, mutta se oli haastava. Kuitenkin ensimmäisen pelin, Moldova-tappion jälkeen useimmat hautasivat jo toivon. Hävittiin ennakkoon paljon huonommalle joukkuueelle varsin vaisulla esityksellä. Tämän jälkeen todettiin oitis, että Stuart Baxterin on aika siirtyä muualle, mies on kykenemätön valmentamaan jalkapalloa. Vielä, kun hävittiin Hollannille ja ennakkoon suunnilleen meidän tasoiselle, kuitenkin 4. korista tulleelle Unkarille, haudattiin viimeisetkin rippeet jatkopaikasta. Oltiin suuressa kaaoksessa.

Pian Stuart Baxterille annettiin kenkää ja tilalle valittiin Mixu Paatelainen. Baxterin heivaus sai Suomi-kannattajat ilahtumaan, Paatelaisen tulo otettiin vastaan kaksijakoisin mielin. Usko paremmasta nousi toki jälleen esiin.

The era of Mixu ei kuitenkaan alkanut, niin kuin sen olisi pitänyt. Otettiin San Marinosta surullisen nihkeä 0-1-voitto ja vähän sen jälkeen otettiin Ruotsilta erittäin ikävä 5-0-rökitys. Mixu oli kuitenkin ollut Suomen peräsimessä sen verran vähän aikaa, että hänelle annettiin synninpäästö tappioista, vaikkakin ne jäivät vielä selvästi kutittamaan mielessä. Mixun puheet nuorennusleukkausesta ja uudesta tehoryhmästä saivat kuitenkin jonkin verran kannatusta.

Veikkausliigasta europeleihin meni tänä vuonna Mestareiden liigan karsintoihin HJK sekä Eurooppa-liigan karsintoihin KuPS, TPS ja Honka. Honka kaatoi ensimmäisellä kierroksella vaisusti virolaisen Nömme Kaljun. Toisella Eurooppa-liigan kierroksella kuitenkin Honka tippui ruotsalaiselle Häckenille, KuPS kotivoiton jälkeen vieraissa romanialaiselle Gaz Metan Mediasille ja TPS belgialaiselle Westerlolle. Kaikki kolme Eurooppa-liigassa pelannutta suomalaisseuraa siis tippuivat toisella kierroksella.

Mestareiden liigan karsinnoissa HJK otti toisella kierroksella vakuuttavat voitot Walesin Bangor Citystä, jolle Honka putosi viime vuonna. HJK teki jopa uudet ennätykset kaatamalla Bangor Cityn kotonaan peräti 10-0. Seuraavalla kierroksella kuitenkin HJK hävisi kotonaan Dinamo Zagrebille 1-2 ja vieraissa 0-1. Eilinen vierastappio jäi itseäni kaivelemaan sen takia, että HJK näytti varsin kesyltä ja ujolta, ja tuntui, että yritys loppui jopa kesken. Kaikkien aikojen suomalaisjoukkueeksikin tituleerattu 2011 vuoden HJK siis putosi kolmannella Mestareiden liigan karsintakierroksella. Seurajoukkuetasollakaan ei siis päästy sinne, minne olisi pitänyt, ja minne olisi voitu päästä.

Nyt otan kantaa siihen, mitä suomalaisessa jalkapalloilussa ja jalkapallokulttuurissa pitäisi tehdä toisin.

Ensinnäkin, suomalaisen jalkapallon tulisi löytää identiteetti. Ensin valmentajana oli Antti Muurinen, jonka johdolla Suomi ylsi parhaisiin tuloksiinsa pitkään aikaan. Muurinen kuitenkin lopulta tyrmättiin todella kovasti, eikä hänen "sexy football" purrut suomalaisiin, kun ei tullut tarpeeksi hyviä tuloksia. Toisin sanoen, ei päästy arvokisoihin. Sen jälkeen tuli puolustusvoittoinen Roy Hodgson, joka siis peluutti kovin erilaista peliä, kuin Antti Muurinen. Hodgson ei kuitenkaan kovin kauaa Suomen peräsimessä viihtynyt, ja tilalle otettiin Stuart Baxter. Skotti kertoi, että Suomen peli jatkuu samoilla raiteilla Hodgsonin pelin kanssa, lukuunottamatta sitä seikkaa, että pelistä tulisi hieman hyökkäysvoittoisempaa. Metsään mentiin, hyökkäävä peli ei parantunut ja puolustuspeli huononi. Sitten otettiin Mixu, joka kertoi aikovansa peluuttaa aikaisempaa hyökkäävämpää jalkapalloa. Mixunkin jalkapallo on kuitenkin loppujen lopuksi melko perinteistä, eikä Mixun jalkapallon avulla Suomea tulla tunnistamaan selkeästä identiteetistä.

Kun puhutaan saksalaisesta, hollantilaisesta, espanjalaisesta, etelä-amerikkalaisesta, italialaisesta, brittiläisestä ja vaikka balkanilaisesta jalkapallosta, tiedetään hyvin, että mitä nämä käsitteet tarkoittavat. Suomen kohdalla se on toisin, suomalainen jalkapallotyyli heittelee joka kerta valmentajan mukaan, eikä identiteettiä ole.

Identiteetin löytäminen olisi sikäli tärkeää, että se saisi arvostuksen suomalaista jalkapalloa kohtaan nousemaan. Jos identiteetissä (kuten toivottavasti...) olisi jotain omaperäistä, herättäisi se oitis mielenkiinnon. Esimerkiksi vaikka pohjois-korealainen jalkapallo olikin aikamoista futiksen tappamista viime vuonna, sai se monet asiantuntijat tykästymään. Loppujen lopuksi, kun katsoin Pohjois-Korean otteita symppaamis-mielessä, oli heidän pelinsä kovin viihdyttävää. Oli viihdyttävää katsoa, kuinka vastustajien tähtipelaajat yrittivät purkaa Pohjois-Korean erittäin kurinalaista, lähes sotilaallista sumppua. Oli viihdyttävää katsoa, kuinka nämä tuntemattomat jalkapalloilijat omaperäisyydellään löivät itsensä futiksen maailmankartalle. Jos he olisivat pelanneet perinteistä, vaikkapa saksalaista ja englantilaista tyylejä jäljittelevää peliä, ei heitä oltaisi tähän tyyliin noteerattu.
Tässä kuitenkin Suomen kohdalla Palloliitto ja Veikkausliiga ovat ne, jotka asiasta päättävät. Kun Palloliitto alkaa etsimään samantyylistä mielenkiintoista futista valmentavia kavereita, palkattaisiin heidät ennemmin, kuin jälleen jonkun perinteisen puolustavan vastaiskufutiksen tai vaihteeksi Antti Muurisen sexyfutista valmentava kaveri.

Suomalainen jalkapallo siis tarvitsee mieluusti omaperäisen identiteetin. Jos identiteetti saataisiin istutettua Veikkausliigaan ja identiteetti olisi kiinnostava, esimerkiksi poikkeuksellisen hyökkäävä, saisi se innon heräämään muuallakin. Kenties ruotsalaisista ja norjalaisista osa ihastuisi Suomi-futikseen, tulisi Suomeen asti katsomaan pelejä ja maine leviäisi. Tätä kautta saataisiin myös rahaa, mikä tietäisi Veikkausliigapelaajille kovempaa palkkaa ja tätä kautta sarjaan kovempaa tasoa. Kun Veikkausliigan taso parantuisi, parantuisi myös suomalaisten pelaajien taso. Veikkausliigan suomalaishuiput vietäisiin kovempiin sarjoihin, kuin tällä hetkellä. Tällä hetkellä heitä viedään usein meitä vähän parempaan Ruotsin Allsvenskaniin. Kun Veikkausliigan parhaimmistoa sitten vietäisiin koviin sarjoihin, ja Veikkausliigan huiput olisivat muutenkin tämän hetkistä A-maajoukkuetasoa, saataisiin maajoukkueesta paljon parempi. Vielä kun Veikkausliigassa pelattaisiin samantyylistä mielenkiintoista futista, mitä maajoukkueessa pelataan, olisi pelaajien helpompi harpata seuratasolta maajoukkueeseen, ilman että tarvitsisi opetella täysin uudenlaista futistyyliä. Kuitenkin jalkapallossa raha on A & O, ilman sitä on vaikea menestyä. Mikäli Veikkausliiga ja Suomi tekisi ryhtiliikkeen siinä, että kehittettäisiin uusi identiteetti, uusi mielenkiintoinen identiteetti, löytyisi katsojia enemmän, mikä tietäisi lisää rahaa. Sen lisäksi voitaisiin kehittää joku suomalaisen jalkapallon kehittäjäryhmä, johon kerättäisiin rahaa, jotka sitten sijoitettaisiin suomalaisen jalkapallon hyväksi. Esimerkiksi järjestettäisiin uusia futistapahtumia jne.

Yksi keino, mikä ei auttaisi pelkästään Suomea, vaan myös muita Pohjoismaita, olisi uusi Pohjoismaiden liiga. Liiga voisi toimia niin, että siihen valittaisiin jokaisesta Pohjoismaasta muutama joukkue, niin että liigassa olisi vaikka 10 joukkuetta. Tämä liiga voisi olla enemänkin turnaus-tyyppiä, ja pelit voitaisiin pelata vaikkapa talvella. Kun Suomestakin lähtisi liigan pari-kolme parasta seuraa tänne pelaamaan niitä kovia pelejä esimerkiksi FC Kööpenhaminaa, Helsingborgia ja Rosenborgia vastaan, niin se jos mikä meitä kehittäisi. Tällä hetkellä esimerkiksi HJK saa kovia pelejä käytännössä ainoastaan Euro-peleistä. Siinäkin vaan tänä vuonna kävi niin, että Bangor City oli aivan liian huono ja Dinamo Zagreb liian hyvä.

Lisäksi yksi mahdollisuus kotimaisen liigamme kehittämiseksi olisi vähentää seurojen määrää. Jos olisi esimerkiksi 10 seuraa, pystyttäisiin esimerkiksi Veikkauksen tuotot jakamaan harvemmalle, jolloin joka seura saisi suuremman summan, ja kun häntäpään seurat saataisiin pois, parantuisi taso automaattisesti ja liigasta tulisi tasaisempi. Pystyttäisiin satsaamaan enemmän niihin seuroihin, joita liigassa on.

Yksi parannettava asia on median suhtautuminen futikseen ja yleisesti meidän kannattajien toiminta. Joka puolella vallova pessimismi on se, mikä suomalaisesta jalkapallokulttuurista ensimmäisenä rehellisesti tulee mieleen. Siinä on muutoksen paikka. Ihan oikeasti, siinä on meillä jokaisella jalkapalloihmisellä miettimisen paikka. Valitettavasti se on niin, että huolestuttavan usein lähdetään jo etukäteen hävinneenä pelaamaan. Kun sekä kansa että media on jo lytännyt joukkuun etukäteen, niin kyllä se vaikuttaa. Aivan varmasti vaikuttaa.

Mitä olen puhunut ulkomaalaisten jalkapalloihmisten kanssa, niin en ole suomalaistyyppiseen pessimismiin törmännyt. Esimerkiksi itselläni oli monia puolalaisia tuttuja, jotka olivat kovia jalkapalloihmisiä. Puola ei ole viime vuosina ollut jalkapallomaana mitenkään erityisen hyvä, se on joutunut kamppailemaan pahasti päästäkseen arvokisoihin mukaan, ja viime vuosina usein polakit ovatkin jääneet rannalle. Siitä huolimatta, nämä puolalaiset pitivät Puolaa hyvänä jalkapallomaana ja olivat ylpeitä maansa jalkapallosuorituksista. Siinäkin maassa katsojaluvut ovat aivan eri luokkaa ja jalkapallon ammattimaisuus ja tärkeys välittyy kaikille. Vaikka Puolan liiga on suunnilleen Ruotsin tasoa, mikä ei siis ole hirveän paljoa Suomea parempi, niin siitä huolimatta seuroja kannustetaan ihan eri tavalla ja siellä ollaan hyvällä tapaa erittäin fanaattisia. Suomen vuoden 1912 olympialaisten neljäs tila ei meitä kiinnosta enää yhtään, sen sijaan se kiinnostaa, että pelattiin Liechtensteiniä vastaan tasapeli.

Myönnän sen toki, että suomalainen jalkapallo ei ole Euroopan huipputasoa, mutta suomalainen jalkapallo on loppujen lopuksi ihan hyvää. Se tarvitsee ja ansaitsee tukeamme enemmän, kuin saa.

Jo pienenä poikana itselleni kehittyi ulkoisten vaikuttajien toimesta mielikuva, että suomalainen jalkapallo on naurettavan huonoa. Loppujen lopuksi, ei se niin naurettavan huonoa ole. Suomalaisessa jalkapallossakin on elementtejä, joista olla ylpeä. Käännettäköömme siis se ainainen pessimismi optimismiksi, ei lietsota vahingoniloa ja itsesääliä ja ollaan ennemmin ylpeitä. Ymmärrän sinänsä mielipiteen, että "ei suomalaisesta jalkapallosta voi olla ylpeä", viime aikaiset Stu Baxterin alaiset suoritukset etenkin ovat kieltämättä antaneet vähän, mistä olla ylpeä. Mutta esimerkiksi 2009 alle 21-vuotiaiden EM-kisapaikka, eli oltiin Euroopan kahdeksan parhaan maan joukossa, siitä olisi syytä olla ylpeä, mutta ei se loppujen lopuksi niin suurta hehkutusta aikaan saanut. Asenteessa on siis tarvittava ryhtiliike. Vaikka media on siinä isona osana, niin kyllä se lähtee loppujen lopuksi meistä itsestämme, jokaisesta. Emme saa kasvaa häviäjiksi, vaan meidän tulee kasvaa voittajiksi, hyvällä tapaa ylpeiksi ja suomalaisten korostamiksi, sisukkaiksi.

Siinä tältä kertaa avautumiseni suomalaisen jalkapallon tilanteesta. Toivottavasti teksti teki johonkin jonkin sortin positiivisen mielikuvan ja toivottavasti joku jaksoi lukea tekstin. Pahoittelut sen pituudesta.

Kiitos.

[Vorssander]

Aloin lukea kappale kerrallaan, mutta lopulta tuli sitten luettua loppuun asti. Ihan asiaahan tuo on. Valitettavasti näitä ryhtiliikkeitä ei vaan tapahdu täältä voorumilta käsin. Viittasit tuohon perisuomalaiseen pessimistisyyteen ja negatiivisuuteen, jotka näkyvät mediassakin, ja tuo nyt ei ole pelkästään suomalaisen jalkapallon ongelma vaan se kuuluu pitkälti suomalaiseen luonteenlaatuun.

Ja tuosta olen kyllä täsmälleen samaa mieltä, että suomalaisessa jalkapallossa tartutaan turhan usein niiihin negatiivisiin asioihin. Onhan se totta, että Veikkausliiga on huonoa jos sitä verrataan Valioliigaan. Mutta suomalaisessakin jalkapallossa on paljon hyvää, mikä jää kuitenkin aina taka-alalle näissä keskusteluissa. Pitäisi oppia arvostamaan sitä omaa tekemistä eikä aina verrata muihin. Ollaan ylpeitä siitä mitä meillä on, eikä kateellisia siitä mitä meiltä vielä puuttuu. Asennemuutosta tarvitaan, jotta suomalaisen jalkapallon arvostus nousee.

Mutta silti, epäkohtiin on puututtava. Kukaan ei hyödy siitä, että sivuutetaan ongelmat ja tyydytään tämän hetkiseen tilanteeseen. Ja tämä ei siis ole kohdistettu sinulle, sillä tuossa tekstissäsi nostit kyll nämä epäkohdatkin esille.

[Oyster]

Yksi parannettava asia on median suhtautuminen futikseen ja yleisesti meidän kannattajien toiminta. Joka puolella vallova pessimismi on se, mikä suomalaisesta jalkapallokulttuurista ensimmäisenä rehellisesti tulee mieleen. Siinä on muutoksen paikka. Ihan oikeasti, siinä on meillä jokaisella jalkapalloihmisellä miettimisen paikka. Valitettavasti se on niin, että huolestuttavan usein lähdetään jo etukäteen hävinneenä pelaamaan. Kun sekä kansa että media on jo lytännyt joukkuun etukäteen, niin kyllä se vaikuttaa. Aivan varmasti vaikuttaa.

Mitä olen puhunut ulkomaalaisten jalkapalloihmisten kanssa, niin en ole suomalaistyyppiseen pessimismiin törmännyt. Esimerkiksi itselläni oli monia puolalaisia tuttuja, jotka olivat kovia jalkapalloihmisiä. Puola ei ole viime vuosina ollut jalkapallomaana mitenkään erityisen hyvä, se on joutunut kamppailemaan pahasti päästäkseen arvokisoihin mukaan, ja viime vuosina usein polakit ovatkin jääneet rannalle. Siitä huolimatta, nämä puolalaiset pitivät Puolaa hyvänä jalkapallomaana ja olivat ylpeitä maansa jalkapallosuorituksista. Siinäkin maassa katsojaluvut ovat aivan eri luokkaa ja jalkapallon ammattimaisuus ja tärkeys välittyy kaikille. Vaikka Puolan liiga on suunnilleen Ruotsin tasoa, mikä ei siis ole hirveän paljoa Suomea parempi, niin siitä huolimatta seuroja kannustetaan ihan eri tavalla ja siellä ollaan hyvällä tapaa erittäin fanaattisia. Suomen vuoden 1912 olympialaisten neljäs tila ei meitä kiinnosta enää yhtään, sen sijaan se kiinnostaa, että pelattiin Liechtensteiniä vastaan tasapeli.

Allekirjoitan tuon täysin, vaikka olen itse syyllistynyt samaan pessimismiin. On ihan varmaa että tänne ei kehity minkäänlaista futiskulttuuria tai pelillistä identiteettiä pessimistisellä asenteella. Pitäisi ennemmin nähdä myönteisiä asioita ja rakentaa niiden varaan.

Maajoukkueen kannalta nyt on erinomainen tilaisuus rakentaa, tai oikeastaan antaa rakentua itsestään, suomalaista peli-identiteettiä. Mielestäni se lähtee siitä että annetaan nuorille pelaajille vastuuta ja mahdollisuuksia. Lätkän puolella on nähty mihin nuoret, ennakkoluulottomat pelaajat pystyvät kun niille vain annetaan mahdollisuus.

[Viinioksa]

Kaikkien aikojen suomalaisjoukkueeksikin tituleerattu 2011 vuoden HJK siis putosi kolmannella Mestareiden liigan karsintakierroksella. Seurajoukkuetasollakaan ei siis päästy sinne, minne olisi pitänyt, ja minne olisi voitu päästä.

Tuollaisilta tituleeraajilta puuttuu historiallinen perspektiivi tai käsitys kv. seurafutiksen voimasuhteista täysin. Kun vertaillaan kansainväliseen tasoon, Klubi'98 ja moni muu seurajoukkue on ollut helvetisti nyky-klubia kilpailukykyisempi. Kotiliigassa nykyinen porukka on ylivoimainen, mutta se kertoo suomalaisen seurafutiksen kauttaaltaan pudonneesta kilpailukyvystä, ei HJK:n tasosta.

Mitä olen puhunut ulkomaalaisten jalkapalloihmisten kanssa, niin en ole suomalaistyyppiseen pessimismiin törmännyt. Esimerkiksi itselläni oli monia puolalaisia tuttuja, jotka olivat kovia jalkapalloihmisiä. Puola ei ole viime vuosina ollut jalkapallomaana mitenkään erityisen hyvä, se on joutunut kamppailemaan pahasti päästäkseen arvokisoihin mukaan, ja viime vuosina usein polakit ovatkin jääneet rannalle. Siitä huolimatta, nämä puolalaiset pitivät Puolaa hyvänä jalkapallomaana ja olivat ylpeitä maansa jalkapallosuorituksista. Siinäkin maassa katsojaluvut ovat aivan eri luokkaa ja jalkapallon ammattimaisuus ja tärkeys välittyy kaikille. Vaikka Puolan liiga on suunnilleen Ruotsin tasoa, mikä ei siis ole hirveän paljoa Suomea parempi, niin siitä huolimatta seuroja kannustetaan ihan eri tavalla ja siellä ollaan hyvällä tapaa erittäin fanaattisia. Suomen vuoden 1912 olympialaisten neljäs tila ei meitä kiinnosta enää yhtään, sen sijaan se kiinnostaa, että pelattiin Liechtensteiniä vastaan tasapeli.

Puolassa on 40 miljoonaa asukasta. Siltä pohjalta menestyksen odottaminen ja toivominen on koko lailla realistisempaa.

Jo pienenä poikana itselleni kehittyi ulkoisten vaikuttajien toimesta mielikuva, että suomalainen jalkapallo on naurettavan huonoa. Loppujen lopuksi, ei se niin naurettavan huonoa ole.

Ei se naurettavan huonoa ole. Monissa muissa maissa se on vain niin helvetin paljon parempaa. Kun kyse on maailman kilpailuimmasta pallopelistä ja pienestä maasta, jossa laji ei edes ole erityisen suosittua eikä sillä ole erityisen hyviä olosuhteitakaan, niin tilanne on tämä. Parasta, mitä voitaisiin tehdä, olisi fokusoida vähät resurssit yhteen pisteeseen. Esimerkiksi seurajoukkueiden menestyksen toivominen on yksinkertaisesti epärealistista. Kilpailu seurapuolella on aivan liian kova. Kaikki paukut pitäisikin laittaa mahdollisimman laadukkaan maajoukkueen rakentamiseen.

[hoppis]

Aloin lukea kappale kerrallaan, mutta lopulta tuli sitten luettua loppuun asti. Ihan asiaahan tuo on. Valitettavasti näitä ryhtiliikkeitä ei vaan tapahdu täältä voorumilta käsin. Viittasit tuohon perisuomalaiseen pessimistisyyteen ja negatiivisuuteen, jotka näkyvät mediassakin, ja tuo nyt ei ole pelkästään suomalaisen jalkapallon ongelma vaan se kuuluu pitkälti suomalaiseen luonteenlaatuun.

Ja tuosta olen kyllä täsmälleen samaa mieltä, että suomalaisessa jalkapallossa tartutaan turhan usein niiihin negatiivisiin asioihin. Onhan se totta, että Veikkausliiga on huonoa jos sitä verrataan Valioliigaan. Mutta suomalaisessakin jalkapallossa on paljon hyvää, mikä jää kuitenkin aina taka-alalle näissä keskusteluissa. Pitäisi oppia arvostamaan sitä omaa tekemistä eikä aina verrata muihin. Ollaan ylpeitä siitä mitä meillä on, eikä kateellisia siitä mitä meiltä vielä puuttuu. Asennemuutosta tarvitaan, jotta suomalaisen jalkapallon arvostus nousee.

Mutta silti, epäkohtiin on puututtava. Kukaan ei hyödy siitä, että sivuutetaan ongelmat ja tyydytään tämän hetkiseen tilanteeseen. Ja tämä ei siis ole kohdistettu sinulle, sillä tuossa tekstissäsi nostit kyll nämä epäkohdatkin esille.

Ensinnäkin, kiitos että jaksoit lukea ja vielä vastasit.

Jos minulla olisi vaikutusvaltaa, niin aivan varmasti pyrkisin tuomaan näitä seikkoja enemmän esiin.

Täältä foorumiltahan on kuitenkin itseasiassa ihan hyvä aloittaa kaikennäkösiä tempauksia, joten miksipä ei vaikka sellainen kehittäjäryhmä, josta puhuin. Siihen kun saataisiin sitten paljon jäseniä ja saataisin tuottoja annettua suomalaisen jalkapallon hyväksi, niin tulisi vähän sitä vaikutusvaltaakin.

Pessimismi valitettavasti taitaa tosiaan kuulua suomalaiseen periluonteeseen, mutta sen ei tarvitse kuulua.

[Rikkiviisas]

Lisäksi yksi mahdollisuus kotimaisen liigamme kehittämiseksi olisi vähentää seurojen määrää. Jos olisi esimerkiksi 10 seuraa, pystyttäisiin esimerkiksi Veikkauksen tuotot jakamaan harvemmalle, jolloin joka seura saisi suuremman summan, ja kun häntäpään seurat saataisiin pois, parantuisi taso automaattisesti ja liigasta tulisi tasaisempi. Pystyttäisiin satsaamaan enemmän niihin seuroihin, joita liigassa on.

Kun jaettavana on nolla euroa niin ei siinä paljoa joukkuemäärä vaikuta.
Ylipäätään ihan samantekevää onko Veikkausliigassa 8 vai 16 seuraa niin kauan kuin niistä 95% toimii karkkirahoilla. Muutenkin "satsaaminen liigoissa oleviin seuroihin" kuulostaa lähtökohtaisesti arveluttavalta. Taso paranee vain sillä, että seurat toimivat taloudellisesti terveeltä pohjalta ja ylimmät sarjatasot ovat kilpailullisesti avoimia sarjoja, joissa urheilullinen menestys ratkaisee sijoitukset.

Ongelma on huomattavasti vaikeampi ja syvään juurtuneempi eli yksinkertaisesti raha.
Suomalaisessa seurajalkapallossa liikkeellä olevan rahan määrän on aika mitätön ja sen seurauksena seurojen toiminta on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kädestä suuhun systeemiä hyödyntävää. Isommissa liigoissa yleisötulot, televisiotulot ja sponsoritulot muodostavat kokonaisuuden, joka auttaa kehittämään seuroja ja sitä kautta hyödyntää koko jalkapalloa. Suomessa painopiste on sponsorituloissa ja satunnaiserien osalta eurorahoissa sekä pelaajamyynneissä.

Muuten tuossa on paljon hyvää asiaa ja vastaavaa, mutta konkretiaa yhtä vähän kuin niissä kymmenissä, vai sadoissa, vastaavissa julistuksissa, joita tälläkin foorumilla on vuosien saatossa nähty.

[hoppis]

Tuollaisilta tituleeraajilta puuttuu historiallinen perspektiivi tai käsitys kv. seurafutiksen voimasuhteista täysin. Kun vertaillaan kansainväliseen tasoon, Klubi'98 ja moni muu seurajoukkue on ollut helvetisti nyky-klubia kilpailukykyisempi. Kotiliigassa nykyinen porukka on ylivoimainen, mutta se kertoo suomalaisen seurafutiksen kauttaaltaan pudonneesta kilpailukyvystä, ei HJK:n tasosta.

Puolassa on 40 miljoonaa asukasta. Siltä pohjalta menestyksen odottaminen ja toivominen on koko lailla realistisempaa.

Ei se naurettavan huonoa ole. Monissa muissa maissa se on vain niin helvetin paljon parempaa. Kun kyse on maailman kilpailuimmasta pallopelistä ja pienestä maasta, jossa laji ei edes ole erityisen suosittua eikä sillä ole erityisen hyviä olosuhteitakaan, niin tilanne on tämä. Parasta, mitä voitaisiin tehdä, olisi fokusoida vähät resurssit yhteen pisteeseen. Esimerkiksi seurajoukkueiden menestyksen toivominen on yksinkertaisesti epärealistista. Kilpailu seurapuolella on aivan liian kova. Kaikki paukut pitäisikin laittaa mahdollisimman laadukkaan maajoukkueen rakentamiseen.

No ensinnä, sitä tituleerausta on kuultu kovin paljon viime aikoina. Se ei ole oma mielipiteeni, mutta sen tituleerauksen runsauden määrä kertoo kuitenkin jotain siitä, kuinka hyvä HJK on tänä vuonna ollut.

Puola oli vain yksi esimerkki. Verrataan nyt sitten vaikka Tanskaan, jossa on lähes täysin saman verran asukkaita, kuin Suomessa. Tai Ruotsiin, jossa on vajaat 2x Suomen asukasluku. Tai Norjaan, jossa on Suomea vähemmän asukkaita. Tai Sloveniaan, Slovakiaan, mihin nyt vaan halutaan.

Ei suomalainen jalkapallo olekaan naurettavan huonoa, loppujen lopuksi se on ihan hyvää. Valitettavasti niin moni suomalainen ja media taitaa siitä ajatella. Sitä kautta itsellänikin pienenä sellainen kuva oli.

[Vorssander]

Jos minulla olisi vaikutusvaltaa, niin aivan varmasti pyrkisin tuomaan näitä seikkoja enemmän esiin.

Täältä foorumiltahan on kuitenkin itseasiassa ihan hyvä aloittaa kaikennäkösiä tempauksia, joten miksipä ei vaikka sellainen kehittäjäryhmä, josta puhuin. Siihen kun saataisiin sitten paljon jäseniä ja saataisin tuottoja annettua suomalaisen jalkapallon hyväksi, niin tulisi vähän sitä vaikutusvaltaakin.

Pessimismi valitettavasti taitaa tosiaan kuulua suomalaiseen periluonteeseen, mutta sen ei tarvitse kuulua.

Niin, en siis mitenkään kritisoinut sitä, että otit asian puheeksi täällä voorumilla. Hyvä, että otit. Valitettavasti se vaan ei usein johda kovinkaan konkreettisiin tekoihin. Se on kyllä totta, että tälläkin voorumilla olisi potentiaalia vaikka mihin, kuitenkin täällä kirjoittelee aika paljon jalkapallotoiminnassa mukana olevia.

Ja tuota suomalaista pessimistisyyttä ei varmaan koskaan saada täysin poistettua, mutta hyvä alku olisi jos ajatusmaailmaa saataisiin suomalaisen jalkapallon suhteen muokattua positiivisemmaksi.

[hoppis]

Rikkiviisaalle:

Jos luit koko tekstini, niin siinähän otin kantaa myös siihen, millä Suomessakin jalkapallobisnekseen voisi enemmän rahaa saada. Millä kannattajat saataisiin paremmin mukaan ja niin edespäin.

[hoppis]

Niin, en siis mitenkään kritisoinut sitä, että otit asian puheeksi täällä voorumilla. Hyvä, että otit. Valitettavasti se vaan ei usein johda kovinkaan konkreettisiin tekoihin. Se on kyllä totta, että tälläkin voorumilla olisi potentiaalia vaikka mihin, kuitenkin täällä kirjoittelee aika paljon jalkapallotoiminnassa mukana olevia.

Ja tuota suomalaista pessimistisyyttä ei varmaan koskaan saada täysin poistettua, mutta hyvä alku olisi jos ajatusmaailmaa saataisiin suomalaisen jalkapallon suhteen muokattua positiivisemmaksi.

Tajusin kyllä. Joskus on johtanut, ja se oli se syy miksi Futisforum2 vei itseni sydämen. Tässä paikassa olisi vaikka kuinka paljon potentiaalia suomalaisen jalkapalloilun kehittämiseen. Futisforum2:lla myös siis tarvitaan ryhtiliike, yhdistetään siis voimamme!

[Rikkiviisas]

Rikkiviisaalle: Jos luit koko tekstini, niin siinähän otin kantaa myös siihen, millä Suomessakin jalkapallobisnekseen voisi enemmän rahaa saada. Millä kannattajat saataisiin paremmin mukaan ja niin edespäin.

Minusta
1. Kehitetään suomalaiselle jalkapallolle identiteetti
2.
= saadaan rahaa suomalaiseen jalkapalloon

ei ole kovin erikoinen malli.
Sen vuoksi otin mieluiten kantaa siihen, että Pohjoismaiden Liigaan osallistuminen on käytännössä mahdotonta ja sarjajärjestelmämuutokset vain kosmeettista pelleilyä, jos ei puututa itse perusongelmaan.

No ensinnä, sitä tituleerausta on kuultu kovin paljon viime aikoina. Se ei ole oma mielipiteeni, mutta sen tituleerauksen runsauden määrä kertoo kuitenkin jotain siitä, kuinka hyvä HJK on tänä vuonna ollut.

Enemmän se kertoo suhteellisuudentajun katoamisesta...
 

Ei suomalainen jalkapallo olekaan naurettavan huonoa, loppujen lopuksi se on ihan hyvää.

Suomalainen seurajalkapallo on ihan hyvää, mutta se pitäisi ensin muuttaa rahaksi ja resursseiksi, jotta suomalaisesta seurajalkapallosta ja pidemmällä aikavälillä myös maajoukkueesta tulisi myös menestyvä.

[hoppis]

Minusta
1. Kehitetään suomalaiselle jalkapallolle identiteetti
2.
= saadaan rahaa suomalaiseen jalkapalloon

ei ole kovin erikoinen malli.
Sen vuoksi otin mieluiten kantaa siihen, että Pohjoismaiden Liigaan osallistuminen on käytännössä mahdotonta ja sarjajärjestelmämuutokset vain kosmeettista pelleilyä, jos ei puututa itse perusongelmaan.


Enemmän se kertoo suhteellisuudentajun katoamisesta...
 
Suomalainen seurajalkapallo on ihan hyvää, mutta se pitäisi ensin muuttaa rahaksi ja resursseiksi, jotta suomalaisesta seurajalkapallosta ja pidemmällä aikavälillä myös maajoukkueesta tulisi myös menestyvä.

Kun pelistä tulisi sellaista, että se viihdyttäisi ja keräisi uusia ihmisiä suomalaisen jalkapallon pariin, toisivat he luonnollisesti lisää rahaa Suomen jalkapalloon. Kun esimerkiksi media ja ihmiset ei lyttäisi etukäteen Suomen tai suomalaisseurojen menestymismahdollisuuksia, vähemmän tietävät tavikset saattaisivat innostua suomalaisfutiksesta. Esimerkiksi jos ulkoiset vaikuttajat eivät saisi tehtyä heti pikkupojille tai -tytöille vaikutelmaa, että suomalainen jalkapallo on noloa ja surkeaa (vaikkei se sitä ole), niin voisivat hekin innostua lajista enemmän. Kun suomalaiset oppisivat, että suomalaisessa jalkapallossa on paljon arvostettavaa ja jopa aihetta olla ylpeä, niin suomalainen futiskulttuuri paisuisi suuremmaksi, mikä taas tietäisi rahaa.

En oikein muuten tiedä, että millä sitä rahaa saisi enemmän jalkapalloon laitettua. Moni Euroopan maa on Suomea reilusti köyhempi, mutta omaa paremman jalkapalloliigan ja -maajoukkueen.

[blackhawk]

Lisäksi yksi mahdollisuus kotimaisen liigamme kehittämiseksi olisi vähentää seurojen määrää. Jos olisi esimerkiksi 10 seuraa, pystyttäisiin esimerkiksi Veikkauksen tuotot jakamaan harvemmalle, jolloin joka seura saisi suuremman summan, ja kun häntäpään seurat saataisiin pois, parantuisi taso automaattisesti ja liigasta tulisi tasaisempi. Pystyttäisiin satsaamaan enemmän niihin seuroihin, joita liigassa on.

Tällä kaudella toteutunut ennalta suunnittelematon joukkuemäärän vähentyminen on aiheuttanut sen, että Tampereella ja Oulussa kotimainen liigafutis ei kiinnosta ihmisiä enää lainkaan eikä kyseisiltä paikkakunnilta enää saada kotimaisen futiksen hyväksi edes sitä rahamäärää kuin aiemmin. Jos joukkuemäärää vähennettäisiin kymmeneen, kotimainen futis saisi huomiota entistä pienemmässä osassa Suomea. Oletko silti sitä mieltä, että joukkuemäärän vähentämisestä olisi enemmän hyötyä kuin haittaa?

Ainoa hyöty Veikkausliigan supistamisesta on Ykkösen saaman huomion lisääntyminen kun siellä pelaa korkeamman profiilin joukkueita. Silti nämäkään joukkueet eivät kykene Ykkösessä ylläpitämään samoja resursseja kuin Veikkausliigassa pelatessaan. Käy niin, että mitä vähemmän Veikkausliigassa pelaa joukkueita, sitä enemmän kotimaisen futiksen kokonaisresurssit supistuvat.

Kun puhutaan saksalaisesta, hollantilaisesta, espanjalaisesta, etelä-amerikkalaisesta, italialaisesta, brittiläisestä ja vaikka balkanilaisesta jalkapallosta, tiedetään hyvin, että mitä nämä käsitteet tarkoittavat. Suomen kohdalla se on toisin, suomalainen jalkapallotyyli heittelee joka kerta valmentajan mukaan, eikä identiteettiä ole.

Tämä käsitys on osa sitä pessimismiä ja vähättelyä, mikä suomifutikseen kohdistuu. Todellisuudessa noiden isojenkin maiden pelityyli heittelee valmentajan mukaan, ellei liitolla ole nimenomaan jotakin haluttua identiteettiä, joka otettaisiin valmentajaa valittaessa huomioon.

[Rikkiviisas]

Kun pelistä tulisi sellaista, että se viihdyttäisi ja keräisi uusia ihmisiä suomalaisen jalkapallon pariin, toisivat he luonnollisesti lisää rahaa Suomen jalkapalloon.

Ongelma onkin kausaliteeteissa.
Suomalainen jalkapallo on tällä hetkelläkin usein viihdyttävää ja kiinnostavaa, mutta ei siltikään kiinnosta yleisöä, televisioyhtiöitä tai sponsoreita. Suomalainen peli-identiteetti, jos siis olisi viihdyttävä, on vain päätös, että nyt pelataan tavalla X. Ei tietty peli-identiteetti takaa viihdyttävyyttä tai katsojamäärää tai parempaa peliä.

Astetta kyynisempänä väittäisin, että ensin pitäisi saada rahaa olosuhteiden, juniorivalmennuksen ja pelaajavalmennuksen parantamiseksi, jolloin olisi mahdollista harjoitella ja toteuttaa sitä päätettyä peli-identiteettiä X. Muuten peli-identiteetti on taas vain yksi julistus muiden joukossa ja ei lisää senttiäkään kierrossa olevan rahan määrää.

Kun esimerkiksi media ja ihmiset ei lyttäisi etukäteen Suomen tai suomalaisseurojen menestymismahdollisuuksia, vähemmän tietävät tavikset saattaisivat innostua suomalaisfutiksesta. Esimerkiksi jos ulkoiset vaikuttajat eivät saisi tehtyä heti pikkupojille tai -tytöille vaikutelmaa, että suomalainen jalkapallo on noloa ja surkeaa (vaikkei se sitä ole), niin voisivat hekin innostua lajista enemmän. Kun suomalaiset oppisivat, että suomalaisessa jalkapallossa on paljon arvostettavaa ja jopa aihetta olla ylpeä, niin suomalainen futiskulttuuri paisuisi suuremmaksi, mikä taas tietäisi rahaa.

Nämä ovat taas niitä seurauksia.
Muutenkin vaikka sinällään asenneilmasto onkin suomalaiselle jalkapallolle kielteinen, niin ei myöskään tosiasioita voi kiistää. Suomen maajoukkue ei ole menestynyt ja suomalaiset seurajoukkueet eivät menesty eurokentillä. Jalkapallo on laajasti harrastettu laji, mutta harrastajat eivät seuraa kotimaista seurajalkapalloa.

Sinällään kysymys on "muna vai kana"-tason ilmiöstä: onko ensin oltava futiskulttuuri ja usko hyvään jalkapalloon vai onko ensin oltava resurssit ja hyvä jalkapallo.

En oikein muuten tiedä, että millä sitä rahaa saisi enemmän jalkapalloon laitettua. Moni Euroopan maa on Suomea reilusti köyhempi, mutta omaa paremman jalkapalloliigan ja -maajoukkueen.

Niin, jos joku tietää niin äkkiä Palloliittoon töihin.

Ainoa hyöty Veikkausliigan supistamisesta on Ykkösen saaman huomion lisääntyminen kun siellä pelaa korkeamman profiilin joukkueita. Silti nämäkään joukkueet eivät kykene Ykkösessä ylläpitämään samoja resursseja kuin Veikkausliigassa pelatessaan. Käy niin, että mitä vähemmän Veikkausliigassa pelaa joukkueita, sitä enemmän kotimaisen futiksen kokonaisresurssit supistuvat.

Tämän lisäksi niin pelillisesti tämän kauden Veikkausliiga on ollut huonointa aikoihin.
Moni joukkue pelaa toki viihdyttävää ja runsasmaalista hyökkäävää jalkapalloa, mutta kokonaisuutena meno on ollut aika tahmeaa ja jopa huonoa. Viihdyttävää kyllä, mutta ei todellakaan pelaajia kehittävää.

Ainakaan tämän kauden perusteella vähemmän joukkueita ei ole sama kuin parempi ja kehittävämpi peli.

[Deixem]

Kun esimerkiksi media ja ihmiset ei lyttäisi etukäteen Suomen tai suomalaisseurojen menestymismahdollisuuksia, vähemmän tietävät tavikset saattaisivat innostua suomalaisfutiksesta. Esimerkiksi jos ulkoiset vaikuttajat eivät saisi tehtyä heti pikkupojille tai -tytöille vaikutelmaa, että suomalainen jalkapallo on noloa ja surkeaa (vaikkei se sitä ole), niin voisivat hekin innostua lajista enemmän. Kun suomalaiset oppisivat, että suomalaisessa jalkapallossa on paljon arvostettavaa ja jopa aihetta olla ylpeä, niin suomalainen futiskulttuuri paisuisi suuremmaksi, mikä taas tietäisi rahaa.

Ehdoton sama! Mielestäni tämä on yksi ratkaisevista tekijöistä rakennettaessa suomalaista futiskulttuuria.

[hoppis]

Tällä kaudella toteutunut ennalta suunnittelematon joukkuemäärän vähentyminen on aiheuttanut sen, että Tampereella ja Oulussa kotimainen liigafutis ei kiinnosta ihmisiä enää lainkaan eikä kyseisiltä paikkakunnilta enää saada kotimaisen futiksen hyväksi edes sitä rahamäärää kuin aiemmin. Jos joukkuemäärää vähennettäisiin kymmeneen, kotimainen futis saisi huomiota entistä pienemmässä osassa Suomea. Oletko silti sitä mieltä, että joukkuemäärän vähentämisestä olisi enemmän hyötyä kuin haittaa?

Nojoo, kolikon toinen kääntöpuoli kieltämättä!

Ja jos nyt puhutaan vaikka viime MM-kisojen Hollannista, niin siellähän se identiteetti heitti. Tämä sai useiden arvostuksen laskemaan.

Jos puhutaan vaikka Englannista, niin toki sielläkin ollaan välillä poikettu siitä tietystä kaavasta, mutta siitä huolimatta englantilainen peli-identiteetti on hyvin selkeästi määriteltävissä.

[hoppis]

Ja henkilökohtasesti uskon täysin, että voi olla jalkapallokulttuuria ilman tärkeitä rahoja.

Ja se identiteetti olisi sinänsäkin tärkeä, että viime vuosina maajoukkue on pelannut varsin tylsää futista. Jos ei jalkapallokulttuuri ole huipputasolla, niin loppujen lopuksi maajoukkue se on, mikä sytyttää. Sinne se identiteetti tärkeintä olisi istuttaa. Sitten, kun maajoukkue saisi uudenlaisen tuen uuden mielenkiintoisen tyylinsä ansiosta, porukka voisi innostua lisää Veikkausliigastakin, kun siellä pelattaisiin samantyylistä viihdyttävää footballia.

Veikkausliigassa osaksi pelataan kyllä mielenkiintoista jalkapalloa, mutta osaksi ei. Lisäksi siitä ei välity omaperäisyys.

[hoppis]

Ja vielä nuorten pelaajien kehittämisestä haluaisin sanoa sen verran, että: ensinnäkin, en usko että Banan jatkuvasti keskikentällä syöttöä viereen ja välillä pakille alaspäin -taktiikka oikeasti kehittää junioreita parhaalla mahdollisella tavalla. Olen sitä mieltä, että puolustukselliset asiat pitää laittaa kuntoon, mutta eniten nuoria taitaviksi ja oveliksi pelaajiksi kehittää sellanen futbolli, jossa syötellään paljon, mutta suunta on jatkuvasti kohti vastustajien maalia. Jos syötellään vaan varmoja syöttöjä keskialueella ja välillä taaksepäin, niin ei se hirveästi kehitä. Jos taas pyritään löytämään väyliä, yritetään päästä maalille ja yritetään jatkuvasti tehdä maalia, ja on lupa yrittää valmentajan pelikirjaan kuulumattomiakin ratkaisuja (tosin hyvän maun rajoissa), niin kyllä se enemmän kehittää. Kun annetaan lupa yrittää, niin sillä ne luovat taiturit ja huippuyksilöt sieltä tulevat esiin. Vielä kun vastaiskun sijaan yritettäisiin pelata kiivasta prässipeliä, niin se kehittäisi ihanasti niitä reisilihaksiakin.

Banalle toki kunnioitusta omalta osaltani siitä, että hienoa, että Suomessa yritetään kehittää nuorista pallokontrollipelaajia. Kyllä se syöttely kehittää. Ainakin enemmän, kuin syväkyykkääminen...

[atletico1]

Mielestäni suomalainen jalkapallo voisi olla lähellä Balkanin futista.mitään brasiliatyylistä kivaa ja helponnäköistä neppailua ei meidän mielenlaatuun iskosteta mutta esim Kroatian tyyli vois sopia meille. Kovaa,taitavasti ja yksilön ehdoilla.
Tietenkään mitään suoraa kopiointia ei kannata edes yrittää tyyliin vaihdetaan klubin nimeks dinamo mut sieltä päin ois hyvä saada jotain vaikutteita.esim koutseja näin alkuun.
Ja mikä eilisessä matsissa ihmetytti oli hjkn yritys pelata pitkää palloa toppareilta kärjelle.eihän se ole hjkn tyyli veikkausliigassakaan.oma identiteetti siis hävisi kun vastustaja koveni.eikö ois kannattanu mennä omalla tyylillä,vaik ois tullu pataan. Nyt ei saatu edes omaa hyvää suoritusta,toki kotipelissä oli hyvää meininkiä .

[teruleiskis]

Onko Moldova oikeasti paljon huonompi joukkue kuin Suomi vai sorrutaanko tässäkin liian suuriin luuloihin oman maajoukkueen tasosta. Kun katsoo noita muita viitoskorin maita niin kukaan ei voi rehellisesti väittää että Suomi olisi epäreilusti liian alhaisessa korissa, vai voiko?

[hoppis]

Onko Moldova oikeasti paljon huonompi joukkue kuin Suomi vai sorrutaanko tässäkin liian suuriin luuloihin oman maajoukkueen tasosta. Kun katsoo noita muita viitoskorin maita niin kukaan ei voi rehellisesti väittää että Suomi olisi epäreilusti liian alhaisessa korissa, vai voiko?

Kyllä Suomen pitäisi Moldova voittaa. Moldova on ollut Suomea huonompi, mutta viime aikoina Suomen taso on pudonnut sen verran, ettei enää kovin suurta eroa taida olla. Ei muuten ollut kirjoitukseni tärkein seikka.

[Callit]

Oikein hyvä avaus ja ennen kaikkea hyvä henki. Koen valitettavasti kuitenkin velvollisuudekseni ampua alas tuon tarjotun käsitteen "suomalaisesta peli-identiteetistä". On olemassa hyviä ja vähemmän hyviä futareita, on olemassa tuloksellista ja vähemmän tuloksellista pelaamista. Tuloksellisen futiksen pelaaminen on helvetin paljon helpompaa, jos on hyviä futareita. Kaikki muu on epäolennaista, jos ja kun puhutaan futiksemme nostamisesta. Vai ajatteleeko joku nyt, että HJK:n, Kupsin ja kunppaneiden tappiot olisi jotenkin helpompi niellä ja sulattaa, jos ne olisi saavutettu omalaatuisella suomalaisella peli-identiteetillä? Lisäksi huomauttaisin, että mahdollisuudet kehittää meille jokin todella selkeästi muista maista edukseen erottuva ja edes jotenkin tuloksellinen peli-identiteetti on suurin piirtein nolla.

Mutta ryhtiliike tarvitaan. Itse olen omat ehdotukseni jo aikoja sitten kirjoittanut.

[Speirs]

Eipä tässä paljoa tarvita, kunhan kaikki vaan klikkailis kavereineen dronen kampanjaan, että "tykkää". Tarpeeksi kun tulee niin huhaheijaa.

http://futisforum2.org/index.php?topic=110234.0

[atletico1]

Mielestäni suomalainen futis tarvitsee ennen kaikkea hyviä pelaajia. periaatteessa aivan sama miten sitä menestystä tulee kunhan saadaan nyt ens alkuun nostettua toi pelin taso paremmaksi. Nyt ollaan todella syvällä.
futis on kasvattanut suosiotaan maailmalla valtavasti ja suomessa yle pakkosyöttää jotain yhdistetyn kisoja telkkarista. tavallinen keskiverto suomalainen ei ymmärrä hirveesti jalkapallon päälle.

Vaaditaan iso muutos, laji ei ole suosittua pienessä maassa- aika hankala yhtälö...

[Queerinho]

Todella ansiokasta ja hyvää pohdintaa hoppikselta. Monista asioista voin olla täysin samaa mieltä.

Peli-identiteettien kohdalla en jaksa uskoa että ne ylipäätään ovat kovin monessa pelikulttuurissa tietoisia valintoja. Meillä Suomessa ja muissa pienissä futismaissa elämä on aika lailla selviytymistaistelua. Materiaali on kapea ja se on myös meidän tapauksessa hyvin heterogeeninen. Tälläkin hetkellä on monta ihan hyvää futaria jotka eivät vaan oikein tunnu sopivan palasiksi yhteen kokonaisuuteen. Silti materiaalin ollessa ohut tällaisia tapauksia ei voi oikein jättää poiskaan vaan täytyy rakentaa peliä niin että jokaisesta kansainvälisen tason peleihin kykynevästä saadaan maksimaalinen hyöty irti.

On aikamoista luksusta pystyä tekemään pelillisiä valintoja pitkää tai keskipitkää aikaväliä ajatellen. Lähinnä vasta sitten kun materiaali on selkeästi laajempi ja parempi voidaan ryhtyä miettimään jotain muutakin kuin sen saman perinteisen vuotavan soutuveneen paikkaamista yhdellä uudella tapilla. Väittäisin että aika monella muullakin pienellä ja jopa keskisuurella futismaalla ulospäin peli-identiteetiltä näyttävä pelikulttuuri on syntynyt tiedostamatta puolivahingossa tietynlaisen materiaalin ja valmennuksen kautta.