Suomalainen jalkapallo - tarvitaan ryhtiliikeitä, joka osa-alueella!

[Earl Godwin]

Fakta nyt on se, että Veikkausliigaa parhaimmillaan dominoivat U21-maajoukkueen nuoret ovat fyysisesti luokattomalla tasolla verrattuna muiden maiden samanikäisiin, mikä kertoo paljon koko liigan pehmeydestä. Olisiko syytä säätää veikkausliigalisenssi, jossa vaaditaan tiettyä fyysistä tasoa ennen kuin pääsee pelaamaan liigaa? Tietysti tässä on ongelmana se, että kun ehdot täyttäviä janareita ei löydy tarpeeksi, pitää kentälle päästää heikompitasoisetkin, mutta jonkinlaisena kannustimena se toimisi.

Taidot tuskin tulevat paljon kehittymään, sillä Suomen huippujunnut treenaavat vain pari tuntia omalla ajalla. Tämän varaan suomalainen futis ei voi laskea.

[Mansen Miäs]

Juniorivalmennuksessa kuntopuolen ylikorostaminen tarkoittaa käytännössä sitä että käytetään aikaa sellaisten ominaisuuksien kehittämiseen joistä ei periydy yksikään mahdolliselle ammattilaisuralle. Varsinainen fysiikkatreeni kuluu aloittaa aikaisintaan siinä vaiheessa kun murrosikä on ohi 

En mä tolla mitään 7v pikkujunnuja tarkoittanutkaan. Niihin viittaava osio on tuolla "junnukoutsit vittu järki päähän" jälkeen ihan lopussa. Me oltiin siinä vaiheessa 14-15 vuotiaita kun toi koutsi tuli ja vanhemmat laittamassa sitä heti pihalle. Mulla murrosikä loppui jo todella aikaisin. 13-vuotiaana loppui pituuskasvukin (nojoo sentti tai pari tuli lisää). Mälli lensi oikein huolella kun vemputti. Juoksua shaatana!

[koera]

Fakta nyt on se, että Veikkausliigaa parhaimmillaan dominoivat U21-maajoukkueen nuoret ovat fyysisesti luokattomalla tasolla verrattuna muiden maiden samanikäisiin, mikä kertoo paljon koko liigan pehmeydestä. Olisiko syytä säätää veikkausliigalisenssi, jossa vaaditaan tiettyä fyysistä tasoa ennen kuin pääsee pelaamaan liigaa? Tietysti tässä on ongelmana se, että kun ehdot täyttäviä janareita ei löydy tarpeeksi, pitää kentälle päästää heikompitasoisetkin, mutta jonkinlaisena kannustimena se toimisi.

Taidot tuskin tulevat paljon kehittymään, sillä Suomen huippujunnut treenaavat vain pari tuntia omalla ajalla. Tämän varaan suomalainen futis ei voi laskea.

Ilman muuta Veikkausliigan fyysistä vaativuutta tulisi kasvattaa, mutta tämä ei tapahdu siten että kasvuikäisiltä rääkätään viimeinenkin futisinnostus pois. Meillä on verrattaen pitkä off-season jonka aikana liigajoukkueet voisivat panostaa fyysiseen harjoitteluun nykyistä enemmän. Määrällisesti, mutta ennen kaikkea laadullisesti. Tuossa olisi sellainen yhteisefortin paikka, yksittäisillä jengeillä ei välttämättä rahaa, tietotaitoa tai valmiuksia uusimpien tuulien seuraamiseen, mutta liittovetoisesti jonkin sortin "fyysisen harjoittelun suunnittelu, toteutus ja seuranta ammattimaisessa jalkapallojoukkueessa" -tyyppinen projekti voisi tehdä hyvää. Eli vaikka niin että liitto palkkaisi osa-aikaiseksi ulkomaalaisen huippuasiantuntijan, jonka johdolla vedettäisiin suuret linjat ja päivitettäisiin seurojen fysiikkavalmentajien tietotaito ajan tasalle sekä hankittaisiin mahdollisesti puuttuvat seurantaohjelmistot.

Tämä ei muuta sitä tosiasiaa että huipulle tähtäävien suomalaisfutareiden määrä on niin pieni, että fyysisesti poikkeuksellisen lahjakkaita pelaajia pompsahtelee huipulle aniharvoin. Tämän takia jonkun tietyn ominaisuuden korostaminen esim. nuorten maajoukkuevalinnoissa on omaan jalkaan ampumista. Atleettinen pelaaja joka ei ole hyvä jalkapalloilija on huipputasolla täydellinen turhake. Joku Micah Richards pärjäisi jalkapalloilijan avuillaan Veikkausliigassa ihan hyvin, vaikka fysiikasta raapastaisiin 30% pois. Toisaalta taitavan ja paljon treenaavan, mutta Iniestan fysiikalla sipsuttelevan jampan uran voi tuhota helposti yrittämällä tehdä tästä vahvemman kuin mihin raamit taipuvat. Kun puhtaan taitopelaajan hienomotoriikka alkaa oikutella, pelaajasta ei jää mitään jäljelle.

On tavallaan hölmöä vedota siihen, ettei taitopelaajia ole tulossa, kun taidon hankkimisessa ratkaisevat herkkyskaudet ovat kaukana niistä vuosista kun sitä fysiikkaa ruetaan kunnolla rakentamaan. Meillä ei ole varaa antaa etumatkaa yhdelläkään osa-aluella, semminkin kun tulevaisuuden huippupelaajalla on taitavuutensa lisäksi muutama fyysinen huippuominaisuus.

[Syöttöharhojen maailma]

Ilman muuta Veikkausliigan fyysistä vaativuutta tulisi kasvattaa, mutta tämä ei tapahdu siten että kasvuikäisiltä rääkätään viimeinenkin futisinnostus pois.

Joku 15+-vuotias junnu nyt lienee ihan mielellään treenaamassa myös fysiikkaansa kuntoon, jos tarkoitus on huipputasolle edetä. Alle 11-vuotiaisiin kohdistuvasta tapporääkistä kukaan ei varmaan ole puhunutkaan, mutta tuskin futisinnostusta laskee, jos osaa tehdä kaikki treeniliikkeet ja treenata sopivassa suhteessa ja kunnolla, kunhan nämä kertaalleen on opetettu vaikka valmentajan tai liikunnanopettajan toimesta.

Totta kai liigatasolla pitäisi edetä puoliammattilaisuudesta ammattilaismeininkiin, mutta eipä valitettavasti taida olla ihan heti toteutumassa ellei tosiaan Palloliitto reagoi.

[Tsei Tsei]

Olin aika huolissani Jakosen puheista 90 minuuttia lehdessä, jossa Reini kritisoi junnujoukkueen menestymättömyyttä. Saatiin kuulla lätinää, että prosessi on kesken ja pelitapaa yhdenmukaistetaan joukkueille yms. Tietyllä tavalla tätä voisi kannattaakin, mutta aika varovainen tälläsissa saa olla. Nimittäin onko valittu pelitapa oikea ja pitäisikö pystyä pelaamaan myös monipuolisemmin? Tärkein on varmaan saada joukkueet pelaamaan riittävän nopeasti niin ylös- kuin alaspäinkin, mutta tämän pitäisi vain kasvattaa menestystä. Okei, korkeamman syöttötemmon hakeminen voi johtaa menetyksiin ja vaarallisiin vastahyökkäyksiin, joten sinänsä tällainen pelaajien kehittäminen voi tapahtua myös menestyksen kustannuksella.

Eniten huolissani olin kuitenkin Jakosen kommentissa: "Halu(a)mme nuorten maajoukkueessa peluuttaa sellaisia pelaajia, joissa on mahdollisuus pelata ja menestyä A-maajoukkueessa. Jos pelaisimme vain yksittäisen pelin tuloksesta, mukaan otettaisiin esimerkiksi fyysisesti valmiimpia pelaajia." Minulla herää kysymys, että mistä helvetistä Jakonen tietää, kenestä voi tulla menestyvä A-maajoukkuepelaaja ja millä mittareilla tätä arvioidaan? Okei, voi olla, että tätä pystyy tietyllä tavalla arvioimaan, mutta eniten huolestuttaa tuo fysiikan unohtaminen. Viinioksa on siinä oikeassa, että juuri fysiikassa ollaan eniten jäljessä nuorten maajoukkueissa. Suomalaispelaajista liian moni lähtee fysiikassa helvetilliseltä takamatkalta kansainvälisiin ympyröihin ja esim. Joni Kaukon kaltaisia nuorena fyysisesti varsin valmiita pelaajia on harvassa. Ja Kaukollakin on tuo fysiikan kehitys hidastunut, koska tuolla pärjää Veikkausliigassa jo erinomaisesti. Jos fyysisimmät pelaajat eivät ole taitotasolla riittäviä, niin voihan taidoissakin kehittyä. Ei joku Mikel ollut taitotasoltaan läheskään riittävä Chelseaan siirtyessä eikä ole sitä toki vieläkään. Silti taitopuolellakin voi kehittyä vanhempanakin, Juho Mäkelä on sopiva suomalainen esimerkki.

Perään Jakonen vielä sitten maalailee, että tuloksia ei pitäisi katsoa kymmeneen vuoteen ollenkaan, koska huippu-urheilu on murroksessa. Voi vittu, kauan tämä strategian toteuttaminen vie sitten aikaa? 2020-visio taidettiin julkaista jo ajat sitten ja taas on tähtäin 10 vuoden päässä, eli 2022. Pitäisikö tässä nyt luottaa A-maajoukkueen kanssa vuoden 2014 syksyyn, että taso on maagisesti yhtäkkiä kunnossa ja olla katsomatta tuloksia siihen saakka? Ja junnujen kanssa voidaan odotella ei vuoteen 2020, vaan vuoteen 2022 rauhassa, ennen kuin katsotaan ensimmäistäkään tulosta?

[Stig Tøfting]

Mun näkemys jalkapallosta on, että se on juoksu- ja kamppailupeli, jossa fysiikan täytyy olla tietyllä tasolla ennenkuin voi alkaa pelaamaan. Olen myös sitä mieltä, että ajatusmalli siitä kuinka lapsena/nuorena on tärkeintä treenata taitoa ja fysiikkaan voi keskittyä myöhemmin, on vahingollinen. Jos päättäisin junnujen treenaamisesta, niin ensin treenattaisiin fyysiset ominaisuudet kuntoon ja sitten keskityttäisiin pelillisiin asioihin. Näin luotaisiin kestävä pohja aikuisuralle, pelillisten ominaisuuksien harjoittelu helpottuisi ja fyysinen kehittyminen olisi tasaista. Bonuksena pelaajat olisivat murrosiän päätyttyä fyysisesti valmiita pelaajia aikuisten sarjoihin.

Ymmärrän kuitenkin Palloliiton linjan ja en omaa ennustajaeukon kykyjä, joten olen valmis katsomaan visio 2020:n loppuun asti ja analysoimaan sitten mitä meni pieleen. Kun tehdään jotain niin tärkeintä ei ole mun mielestä miten se tehdään, vaan se, että noudatetaan jotain ajatusta alusta loppuun, tehdään vain pientä hienosäätöä tekemiseen ja kaikki osapuolet sitoutuvat samaan ideaan.

Perään Jakonen vielä sitten maalailee, että tuloksia ei pitäisi katsoa kymmeneen vuoteen ollenkaan, koska huippu-urheilu on murroksessa. Voi vittu, kauan tämä strategian toteuttaminen vie sitten aikaa? 2020-visio taidettiin julkaista jo ajat sitten ja taas on tähtäin 10 vuoden päässä, eli 2022.

Mun mielestä Jakonen viittasi tuolla "ei katsota tuloksia kymmeneen vuoteen" yleisesti suomalaiseen huippu-urheiluun. Jalkapallossa on siis tämä prosessi aloitettu vähän muita lajeja aiemmin. Se on myös aivan sama onko se aikamääre 8, 10 vai 12 vuotta. Ei missään vaiheessa tule valmista. Tarkoitus on vain siirtää fokus pitkälle aikajänteelle eli vuonna 2020 verrataan tilannetta vuoteen 2010, ei vuoteen 2019 tai 2018.

[tamman siika]

Eniten huolissani olin kuitenkin Jakosen kommentissa: "Halu(a)mme nuorten maajoukkueessa peluuttaa sellaisia pelaajia, joissa on mahdollisuus pelata ja menestyä A-maajoukkueessa. Jos pelaisimme vain yksittäisen pelin tuloksesta, mukaan otettaisiin esimerkiksi fyysisesti valmiimpia pelaajia." Minulla herää kysymys, että mistä helvetistä Jakonen tietää, kenestä voi tulla menestyvä A-maajoukkuepelaaja ja millä mittareilla tätä arvioidaan?

Tämä tosin on ollut trendi varsinkin juniorimaajoukkuepiireissä jo pitkään. Ainakin sen useamman kerran mitä olen aiheeseen liittyvissä liiton tilaisuuksissa istunut näin on kerrottu: "Fyysisesti voidaan kehittyä myöhemmin, kasvuerot, jne jne". Nuoria pelaajia karsiessa henkilökohtainen taito vs. kokonaisvaltainen paketti -asetelmassa jälkimmäinen porukka on se mistä lähdetään tiputtamaan ensimmäisenä.

Vaikka olenkin yllämainitusta lähtökohdasta hivenen eri mieltä, niin enemmän tämä "yksittäisten pelien tulokset" vähättely pistää sapen kiehumaan vuodesta toiseen. Jalkapalloa pelataan kentällä vastustajan voittamiseksi, voitot tuovat karsintapisteitä, karsintapisteet arvokisapaikkoja ja menestyminen luo voittamisen kulttuuria. Jos lajiliitossa ei tätä sisäistetä, vaan kaikki tämän hetkinen huipputoiminta tähtää siihen, mitä tulevaisuudessa joistakin yksilöistä saattaa tulla A-maajoukkueseen, niin mielestäni ollaan väärillä raiteilla. Juniorimaajoukkuetapahtumat ovat kuitenkin suhteellisen pieni pala pelaajan kehityskäyrällä, etten antaisi kokonaiskuvassa niille kovin suurta painoarvoa. Saati sitten vastustajille tasoitusta jalkapallon alati kiihtyvässä kilpailussa.

Tai sitten tämä oli Jakosen defenssimekanismi huonoja tuloksia kohtaan läpi ikäluokkien.

[2012]

Tämä tosin on ollut trendi varsinkin juniorimaajoukkuepiireissä jo pitkään. Ainakin sen useamman kerran mitä olen aiheeseen liittyvissä liiton tilaisuuksissa istunut näin on kerrottu: "Fyysisesti voidaan kehittyä myöhemmin, kasvuerot, jne jne". Nuoria pelaajia karsiessa henkilökohtainen taito vs. kokonaisvaltainen paketti -asetelmassa jälkimmäinen porukka on se mistä lähdetään tiputtamaan ensimmäisenä.

Vaikka olenkin yllämainitusta lähtökohdasta hivenen eri mieltä, niin enemmän tämä "yksittäisten pelien tulokset" vähättely pistää sapen kiehumaan vuodesta toiseen. Jalkapalloa pelataan kentällä vastustajan voittamiseksi, voitot tuovat karsintapisteitä, karsintapisteet arvokisapaikkoja ja menestyminen luo voittamisen kulttuuria. Jos lajiliitossa ei tätä sisäistetä, vaan kaikki tämän hetkinen huipputoiminta tähtää siihen, mitä tulevaisuudessa joistakin yksilöistä saattaa tulla A-maajoukkueseen, niin mielestäni ollaan väärillä raiteilla. Juniorimaajoukkuetapahtumat ovat kuitenkin suhteellisen pieni pala pelaajan kehityskäyrällä, etten antaisi kokonaiskuvassa niille kovin suurta painoarvoa. Saati sitten vastustajille tasoitusta jalkapallon alati kiihtyvässä kilpailussa.

Tai sitten tämä oli Jakosen defenssimekanismi huonoja tuloksia kohtaan läpi ikäluokkien.

Hollantilaiset nuorisojoukkueet pärjäävät harvoin hyvin kansainvälisellä tasolla. Ne pelaavat kivaa jalkapalloa, mutta keskinkertaisin tuloksin. Vasta myöhemmin, kun nämä pelaajat aikuistuvat, tämä kehittyminen antaa optimaalisia tuloksia.
Varsinkin hyökkäävämmälle ja riskejä kaihtamattomalle pelityylille pelaajien pakoton kehittyminen on oleellisen tärkeää. Monissa maissa nuorten pelaajien kehitys estyy. Pelaajat eivät saavuta täyttä potentiaaliaan, koska heidät uhrataan liian nuorina tuloksen alttarille. Heidän kehittymisensä pysähtyy, koska sovelletaan periaatetta ”tulos on tärkeämpi kuin tapa jolla se saavutetaan”. Heitä ei varmastikaan kasvateta pelaamaan hyvin luovaa, hyökkäävää jalkapalloa.

[bunga bunga]

Mun näkemys jalkapallosta on, että se on juoksu- ja kamppailupeli, jossa fysiikan täytyy olla tietyllä tasolla ennenkuin voi alkaa pelaamaan. Olen myös sitä mieltä, että ajatusmalli siitä kuinka lapsena/nuorena on tärkeintä treenata taitoa ja fysiikkaan voi keskittyä myöhemmin, on vahingollinen.

Mun näkemyksen mukaan jalkapallo on moniulotteinen peli jonka yksi suuri rikkaus on se että tosin kuin monessa muussa suositussa joukkuepelissä myös lyhyt ja hintelärakenteinen heppu voi pärjätä vallan mainiosti. Pelikäsitys tulee tietysti ajan kanssa jos on tullakseen mutta on turhaa sijoittua oikein tai nähdä syöttöpaikka jos ei sitä pallon kanssa pysty toteuttamaan. Toki fyysisessä kunnossa pitää olla mutta pitääkö sitä kehittää jotenkin pelin ulkopuolisesti? Temppu- ja tekniikkakoulut pompotteluskaboineen toki ovat yhtä tyhjän kanssa.

[Pussikalja]

Mun näkemyksen mukaan jalkapallo on moniulotteinen peli jonka yksi suuri rikkaus on se että tosin kuin monessa muussa suositussa joukkuepelissä myös lyhyt ja hintelärakenteinen heppu voi pärjätä vallan mainiosti. Pelikäsitys tulee tietysti ajan kanssa jos on tullakseen mutta on turhaa sijoittua oikein tai nähdä syöttöpaikka jos ei sitä pallon kanssa pysty toteuttamaan. Toki fyysisessä kunnossa pitää olla mutta pitääkö sitä kehittää jotenkin pelin ulkopuolisesti? Temppu- ja tekniikkakoulut pompotteluskaboineen toki ovat yhtä tyhjän kanssa.

Enpä ole vielä sellaista pientä ja hintelää pelaajaa kentillä edes töllöstä nähnyt, kenen pelaamiseen ei keskimääräistä aktiivisempi liikkuminen kuulu. Pelkästään pelaamalla fysiikan rakentaminen on nyt muodissa, mutta siinä luulen kyllä rajojen jossain vaiheessa vastaan tulevan. Kun tulee väsy, loppuu taito ja laskee tempo. Kun loppuu tempo, peli ei kehitä.

Väsymistä voi viivästyttää, treenaamalla fysiikkaa ja kuntopuolta paljon tehokkaamminkin, kuin vain pelaamalla. Varsinkin kun mitä parempi ja fiksumpi pelaaja on, sen vähemmillä askeleilla pelaamista voi tehokkaasti harrastaa. Huonoille pelaajille, jotka juoksee hölmönä pallon perässä, pelaaminen tosiaan saattaa fysiikan kehittämiseen riittää. Ja hyvä fysiikka ja kunto ei varmaankaan ole pois taidon harjoittelemisestä. Äkkiä voisi jopa luulla, että hyväkuntoinen jaksaa tehdä pelinomaisia taitoharjotteita useampia peräkkäin, kuin huonokuntoinen ja siten myös taidollisesti nopeammin kehittyä. Ihmettelen suuresti, miksi jalkapallossa kuvitellaan, ettei kehon muokkaaminen urheilijaksi ole tarpeellista. Varsinkin kun katsoo sitä liikenopeutta ja juoksumäärää pelaajilla, mitä esim. viikonloppuisin maksukanavilta näytetään.

[Julleman]

Missä ne mulkut pelaajat luuraa? Meil on näitä hiusmalleja jo vähän liiankin kanssa. Sitä asennetta tarvitaan saatana!

[Rikkiviisas]

Mun näkemyksen mukaan jalkapallo on moniulotteinen peli jonka yksi suuri rikkaus on se että tosin kuin monessa muussa suositussa joukkuepelissä myös lyhyt ja hintelärakenteinen heppu voi pärjätä vallan mainiosti.

Ongelma on siinä, että hommasta ei tule vittujakaan jos kentällä on yksitoista lyhyttä ja hintelärakenteista heppua.

Eniten näissä malleissa pelottaa juuri totaalisuus vaikka erityisesti junnujoukkueissa pitäisi lähteä yksilöllisyydestä, kehittää yksilöllisyydestä joukkuetta palveleva hyve ja tätä kautta hyödyntää juuri tuota moniulotteisuutta, jolloin tuotetaan erilaisia pelaajia erilaisiin tarkoituksiin.

Mitä tulee fysiikkaan niin kunto mahdollistaa sen, että pystyy pelaamaan 95 minuuttia hyödyntäen suurimman osan taidoistaan, väsyneen pelaajan taitotaso tipahtaa aina vaikka olisi millainen kikkakone. Peruskuntoa ja urheilullisuutta ei siis pidä aliarvioida eikä siihen vaikuta mikään kehitystaso vaan kyse on aika perusharjoittelusta. Sen sijaan voimaa ja vääntöä kehittyy ihmisillä eri aikaan, joten siinä voi ollakin yksilöllisten harjoituserojen paikka, etenkin kun voimaan ja vääntöön pitää yhdistää taitoharjoittelua ettei motoriikka kärsi.

[taylor]

Eikö nuo ikäluokkakohtaiset fyysistenkin ominaisuuksien painotukset
tuolla pelaajakehitys -kohdassa aika hyvin ole? http://spl.samihyypiaakatemia.fi/

Miten nuo painopistealueet viedään kentällä käytäntöön, myös pikkuseuroihin, on se isoin kysymys.