Suomalainen jalkapallo - tarvitaan ryhtiliikeitä, joka osa-alueella!

[blackhawk]

Jos aletaan vaatia viihdyttävää futista, pitäisi ensin määritellä, mitä on viihdyttävä futis. Tarkoittaako viihdyttävä futis sitä, että Suomi menestyy mahdollisimman hyvin, vai sitä, että matseissa tehdään paljon maaleja? Vai jotain ihan muuta?

Itse kuulun siihen inhorealistiseen koulukuntaan, jonka mielestä on viihdyttävämpää voittaa 1-0 kuin hävitä 2-3.

[teruleiskis]

Monien ihmisten mielestä viihdyttävä futis on sellaista, jossa maaliverkko heiluu solkenaan; toisin sanoen puolustuspelistä ei ole tietoakaan. Kenties olen vähemmistössä mutta minusta hyvä puolustuspeli on myös erittäin viihdyttävää katseltavaa. Ihmisten, jotka kaipaavat sitä, että tulostaululla tapahtuu koko ajan jotakin kannattaa siirtyä seuraamaan koripalloa.

[Vorssander]

Monien ihmisten mielestä viihdyttävä futis on sellaista, jossa maaliverkko heiluu solkenaan; toisin sanoen puolustuspelistä ei ole tietoakaan. Kenties olen vähemmistössä mutta minusta hyvä puolustuspeli on myös erittäin viihdyttävää katseltavaa. Ihmisten, jotka kaipaavat sitä, että tulostaululla tapahtuu koko ajan jotakin kannattaa siirtyä seuraamaan koripalloa.

Sama. Tosin nuo maali-iloittelua vaativat katsojat ovat varmasti suurimmaksi osaksi satunnaiskatsojia, nuoria/junnuja tai pentti peruspenkkiurhelijoita. Kyllähän laji-ihmiset osaavat nauttia myös muista pelin hienouksista.

[oezil]

Sama. Tosin nuo maali-iloittelua vaativat katsojat ovat varmasti suurimmaksi osaksi satunnaiskatsojia, nuoria/junnuja tai pentti peruspenkkiurhelijoita. Kyllähän laji-ihmiset osaavat nauttia myös muista pelin hienouksista.

Tosin juuri näissä mainitsemissasi ryhmissä on suomalaisen futiskulttuurin tulevaisuus. Miten me saadaan penteistä ja satunnaiskatsojista "laji-ihmisiä"?

[Vorssander]

Tosin juuri näissä mainitsemissasi ryhmissä on suomalaisen futiskulttuurin tulevaisuus. Miten me saadaan penteistä ja satunnaiskatsojista "laji-ihmisiä"?

Niinpä. Suomessa se vaatii usein menestystä. Aika harva laji on noussut suomalaisten sydämiin ja pysynyt siellä, vaikkei menestystä tulisikaan.

[oezil]

Jep. Ollaan kyllä helkkarin vaikeassa tilanteessa, kun ensin pitäisi menestyä, jotta suurempaa toivoa näiden laji-ihmisten määrän kasvuun olisi; toisaalta taas tarvittaisiin juuri lisää laji-ihmisiä junnutoimintaan ja muuhun, jotta menestyminen näyttäisi todennäköisemmältä.

Merkkejä paremmasta tarjosi jo HJK:n europeleistä noussut kiima Stadissa ja muuallakin Suomessa. Tällä hetkellä omat lutuuri-haaveeni makaavatkin Super-Klubin lähivuosien suonenvedossa, joka veisi joukkueen tsämppäreihin.

[Oyster]

Yksi keino, mikä ei auttaisi pelkästään Suomea, vaan myös muita Pohjoismaita, olisi uusi Pohjoismaiden liiga. Liiga voisi toimia niin, että siihen valittaisiin jokaisesta Pohjoismaasta muutama joukkue, niin että liigassa olisi vaikka 10 joukkuetta. Tämä liiga voisi olla enemänkin turnaus-tyyppiä, ja pelit voitaisiin pelata vaikkapa talvella. Kun Suomestakin lähtisi liigan pari-kolme parasta seuraa tänne pelaamaan niitä kovia pelejä esimerkiksi FC Kööpenhaminaa, Helsingborgia ja Rosenborgia vastaan, niin se jos mikä meitä kehittäisi. Tällä hetkellä esimerkiksi HJK saa kovia pelejä käytännössä ainoastaan Euro-peleistä. Siinäkin vaan tänä vuonna kävi niin, että Bangor City oli aivan liian huono ja Dinamo Zagreb liian hyvä.

Tuo on muuten ohimennen sanoen aika hyvä idea. En muista onko sitä aiemmin paljon esitetty missään. "Pohjoismaiden Mestareiden Liiga" olisi sopivan tasoinen suomalaisjoukkueille testata ja haastaa kuntoaan. Noihin peleihin tulisi varmasti enemmän väkeä kuin liigamatseihin, koska peleissä olisi paikallisylpeyden lisäksi kansallisylpeyttä. Eikä turnauksesta tulisi Champpareiden kaltaista kallista, raskasta ja aikaavievää vaan se pysyisi sopivan pienenä ja tasoerot vähäisinä. Jotain 3 parasta joukkuetta jokaisesta maasta, 15 joukkuetta yhteensä.

Toimisi myös muissa joukkuelajeissa.

[blackhawk]

Tuo on muuten ohimennen sanoen aika hyvä idea. En muista onko sitä aiemmin paljon esitetty missään. "Pohjoismaiden Mestareiden Liiga" olisi sopivan tasoinen suomalaisjoukkueille testata ja haastaa kuntoaan. Noihin peleihin tulisi varmasti enemmän väkeä kuin liigamatseihin, koska peleissä olisi paikallisylpeyden lisäksi kansallisylpeyttä. Eikä turnauksesta tulisi Champpareiden kaltaista kallista, raskasta ja aikaavievää vaan se pysyisi sopivan pienenä ja tasoerot vähäisinä. Jotain 3 parasta joukkuetta jokaisesta maasta, 15 joukkuetta yhteensä.

On esitetty ja pelattukin. Kaudesta 2004-05 kauteen 2006-07 pelattiin talvikaudella 12 joukkueen Royal League siten, että mukaan pääsivät Ruotsin, Norjan ja Tanskan neljä parasta. Suomalaisia seuroja ei huolittu mukaan, koska Ruotsin, Norjan ja Tanskan huippuseurat halusivat nimenomaan kovia pelejä, jotka kiinnostaisivat myös yleisöä ja televisiota.

Royal Leaguen pelaaminen loppui kolmen kauden jälkeen, koska televisiosopimusta ei saatu enää tehtyä. Uudelleen aloittamisesta puhuttiin pariin otteeseen, mutta toteutuminen ei ilmeisesti ole ollut lähelläkään.

Ottelutuloksia ja yleisömääriä voi tutkia allaolevista linkeistä:
Royal League 2006-07
Royal League 2005-06
Royal League 2004-05

Osallistuvat seurat suhtautuivat otteluihin samanlaisina kotimaiseen liigakauteen valmistavina harjoitusmatseina kuin Veikkausliigaseurat kotoiseen Liigacupiin, joten ei ihme, ettei yleisöä eikä televisiota kiinnostanut. Vahvan kansallisen liigakulttuurin maissa tuollaiset viritykset jäävät auttamattomasti oman maan liigan varjoon.

Toimisi myös muissa joukkuelajeissa.

Jääkiekossa vastaavaa sarjaa pelattiin aluksi suomalais- ja ruotsalaisvoimin Nordic Trophyn nimikkeellä ja nyt pelataan toista kautta laajennetussa muodossa European Trophy -nimellä (joukkueita on kuudesta maasta). Erona futikseen on, ettei osallistujia valita sarjasijoituksen perusteella, vaan osallistuvat joukkueet ovat sopineet European Trophyn järjestämisestä keskenään. European Trophyyn suhtaudutaan erilliset harjoitusottelut korvaavana kauteen valmistavana harjoitusliigana, eikä sille ole edes asetettu mitään suurempia yleisömääräodotuksia.

[mtontola]

Pitää kehittää huippupelaajia, eiks vaan? Sellaista olen miettinyt, että miten parannettaisiin meidän ihan kaikista lahjakkaimpien pelaajien mahdollisuuksia päästä parikymppisinä eurooppalaisiin suurseuroihin, joka olisi suomalaisen jalkapallon kannalta tärkeää. Mieleen tuli erityisesti seuraavaa:

1) Lahjakkaimmat 15-16 vuotiaat pitäisi saada pelaamaan vielä parempitasoisia pelejä kuin 2. divari melko systemaattisesti. Maajoukkuetoiminta ei yksin riitä ja kaikki eivät vielä pysty pelaamaan isoa roolia tämän ikäisenä Veikkausliigassa. Se, että tulee vaihdosta kerran viidessä pelissä kentälle ei myöskään riitä vielä mihinkään. Ehkä sitten juuri tämä Mixu’s School of Excellence tai joku vastaava malli voisi olla ratkaisu.

2) Syöttötaito. Miten on mahdollista, että suomalaisten taito syöttää palloa on kauttaaltaan todella kehno, mukaan lukien suurin osa maajoukkuetasoisista nuorista? Toki siinä miten kaikkia suomalaisia junioreita valmennetaan tulisi kehittää huomattavasti melkein joka osa-alueella, mutta tämä nyt aivan erityisesti pistää silmään.

3) Kyky sopeutua nopeasti tempoltaan kovempaan jalkapalloon. Kun nuoria, lupaavia pelaajia tulee kentälle hieman korkeammalle tasolle missä he ovat tottuneet pelaamaan, näyttää usein ulospäin siltä, että he eivät mahdollisesti koskaan olisi pelanneet jalkapalloa, vaikka kyseessä maajoukkuetason kaveri. Tämän ikäisenä (15-16) pitäisi varmaan pystyä antamaan näyttöjä joillain testileireillä todella onnistuen, mutta aika harvassa taitaa olla ne todelliset onnistumiset missä suurseuroja vakuutetaan, vaikka testileirille olisikin päästy. Mistä tämä voi johtua? En tiedä, mutta yksi parannus olisi varmasti, että meidän lahjakkaimmat kaverit olisivat tottuneet aitoon kilparyhmä-toimintaan 10-vuotiaasta lähtien. Jos pelaillaan tuttujen naapurin poikien kanssa 15-vuotiaaksi asti vaikkapa vielä saman valmentajan alaisuudessa, niin taitaa olla aivan mahdoton tehtävä siirtyä 20-vuotiaana yhtään mihinkään. Sitten kun kilpailu alkaa, jostain syystä sopeutuminen ei onnistu mitenkään. Kilpaurheilu vaatii rauhallista ja systemaattista habituaatiota aivan pienestä pitäen. Samaten, niille lahjakkaimmille kavereille pitäisi pystyä antamaan niitä oikeita haasteita aivan heti kun on niiden aika ja totuttaa jatkuvasti yhä nopeatempoisempaan peliin vaikka sitten vanhempien kavereiden kanssa, jos tämä ei muuten onnistu. Yhtään vuotta ei pelaajakehityksessä ole tuhlattavaksi, kypsyminen eurooppalaisen tason jalkapalloilijaksi on mahdollista myös suomalaisissa ammattilaisseuroissa, mutta se vaatii erittäin paljon huolellista toimintaa monen eri tahon yhteistyössä.

[Rikkiviisas]

Monien ihmisten mielestä viihdyttävä futis on sellaista, jossa maaliverkko heiluu solkenaan; toisin sanoen puolustuspelistä ei ole tietoakaan. Kenties olen vähemmistössä mutta minusta hyvä puolustuspeli on myös erittäin viihdyttävää katseltavaa. Ihmisten, jotka kaipaavat sitä, että tulostaululla tapahtuu koko ajan jotakin kannattaa siirtyä seuraamaan koripalloa.

Tällä kaudella lähes kaikki liigajoukkueet yrittävät pelata pallonhallintafutista ja lopputulos näkyy maaleina.
Näin ollen siis pitäisi olla luvassa tälle ja ensi kaudelle kaikkien aikojen yleisöryntäys!

Mitä tulee itse pelin tasoon niin puolustuspelin ja syöttelyn osalta menossa on varmaan paskin liigakausi koskaan.

[hoppis]

En tarkottanut viihdyttävällä futiksella coast to coast and forget the defend -futista. Olen siinä samaa mieltä, että hyvin toimiva puolustuspelikin voi olla hyvin viihdyttävää. Mutta esimerkiksi identiteettiin voisi kuulua kova prässi. Ei pelkkää hirveätä sumputtamista, vaan kovalla prässillä vastustajan pallonhallinnan rikkomista. Se on ainakin omasta mielestäni viihdyttävämpää katsoa, kun yritetään kovalla prässillä saada palloa pois vastustajalta sen sijaan että seisotaan tyytyväisinä paikallaan. Mun mielestä tällainen kova prässi olisi hyvä Suomen maajoukkueelle.

Ja ideani Pohjoismaiden Champions Leaguessa oli se, että saataisiin nimenomaan Suomi ja mieluusti myös Islanti mukaan. Royal Leaguessahan näin ei ollut. Veikkaan kyllä, että HJK pärjäisi hyvin tuolla esimerkiksi Ruotsin kolmea parasta seuraa vastaan. Puhumattakaan Islannin kolmesta parhaasta seurasta.

[blackhawk]

Ja ideani Pohjoismaiden Champions Leaguessa oli se, että saataisiin nimenomaan Suomi ja mieluusti myös Islanti mukaan. Royal Leaguessahan näin ei ollut. Veikkaan kyllä, että HJK pärjäisi hyvin tuolla esimerkiksi Ruotsin kolmea parasta seuraa vastaan. Puhumattakaan Islannin kolmesta parhaasta seurasta.

Ongelma onkin, miten saataisiin ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset mukaan kilpailuun, jossa pitäisi pelata huonompia vastaan. Jostakin syystä hekin haluaisivat pelata mieluummin itseään parempia vastaan ja kehittyä. Jos kilpailulle haluttaisiin lisäksi yleisöä ja sponsoreita, suomalaisten ja islantilaisten mukaanottaminen muodostuisi jo pahaksi rasitteeksi.

[hoppis]

Ongelma onkin, miten saataisiin ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset mukaan kilpailuun, jossa pitäisi pelata huonompia vastaan. Jostakin syystä hekin haluaisivat pelata mieluummin itseään parempia vastaan ja kehittyä. Jos kilpailulle haluttaisiin lisäksi yleisöä ja sponsoreita, suomalaisten ja islantilaisten mukaanottaminen muodostuisi jo pahaksi rasitteeksi.

Sitten esimerkiksi niin, että Suomesta tulisi vähemmän seuroja, kuin vaikka Tanskasta. Joka tapauksessa Norjan liiga ja Ruotsin liiga eivät ole Suomea ihan hirveän paljon edellä, ja esimerkiksi HJK pystyisi varmasti pistämään Helsingborgia, Malmöä, Tromssaa ja Moldea vastaan. Jos Suomesta tulisi esimerkiksi ainoastaan HJK mukaan tähän Pohjoismaiden mestareiden liigaan, niin taso ei huononisi yhtään, mutta saataisiin liigaa laajennettua hieman, suomalaiset sponsorit ja yleisö tulisivat kehiin ja Suomen jalkapallolle tämä olisi iso plussa.

[blackhawk]

Sitten esimerkiksi niin, että Suomesta tulisi vähemmän seuroja, kuin vaikka Tanskasta. Joka tapauksessa Norjan liiga ja Ruotsin liiga eivät ole Suomea ihan hirveän paljon edellä, ja esimerkiksi HJK pystyisi varmasti pistämään Helsingborgia, Malmöä, Tromssaa ja Moldea vastaan. Jos Suomesta tulisi esimerkiksi ainoastaan HJK mukaan tähän Pohjoismaiden mestareiden liigaan, niin taso ei huononisi yhtään, mutta saataisiin liigaa laajennettua hieman, suomalaiset sponsorit ja yleisö tulisivat kehiin ja Suomen jalkapallolle tämä olisi iso plussa.

En olisi ihan noin optimistinen suomalaisen yleisön suhteen, koska Suomessakin nuo leimattaisiin harjoituspeleiksi, joita ne käytännössä olisivatkin. Ellei yleisöä kiinnosta, sponsoritkaan eivät tule mukaan. Palloliitto yritti saada suomalaisseurat mukaan Ruotsin, Norjan ja Tanskan liittojen Royal League -hankkeeseen, mutta heikosti kävi. Ilmeisesti suurin este suomalaisten osallistumiselle oli, että jokaisen osallistujamaan edellytettiin tuovan hankkeeseen saman verran sponsorirahaa.

[Miggy]

No ensinnä, sitä tituleerausta on kuultu kovin paljon viime aikoina. Se ei ole oma mielipiteeni, mutta sen tituleerauksen runsauden määrä kertoo kuitenkin jotain siitä, kuinka hyvä HJK on tänä vuonna ollut.

Puola oli vain yksi esimerkki. Verrataan nyt sitten vaikka Tanskaan, jossa on lähes täysin saman verran asukkaita, kuin Suomessa. Tai Ruotsiin, jossa on vajaat 2x Suomen asukasluku. Tai Norjaan, jossa on Suomea vähemmän asukkaita. Tai Sloveniaan, Slovakiaan, mihin nyt vaan halutaan.

Ei suomalainen jalkapallo olekaan naurettavan huonoa, loppujen lopuksi se on ihan hyvää. Valitettavasti niin moni suomalainen ja media taitaa siitä ajatella. Sitä kautta itsellänikin pienenä sellainen kuva oli.

Voisiko kuitenkin olla niin, että mainitsemissasi maissa paikalliseen futikseen suhtaudutaan positiivisemmin, koska siellä on myös menestytty suomea paremmin? Mielestäni on ihan luonnollista että arvostus ja suhtautuminen paranee kun menestystä tulee, en jaksa uskoa että tämä olisi vain suomeen liittyvä ilmiö, pikemminkin luonnonlaki.
Vaikea yhtälöhän se on, kun pitäisi menestyä vaikka tukea ei juuri tule, mutta sille ei nyt vaan mitään voi. Oikopolkuja ei ole, vaatii ammattitaitoa ja työtä että saadaan parempia pelaajia ja sitä kautta menestystä, arvostus tulee sitten perässä. 

[hoppis]

Voisiko kuitenkin olla niin, että mainitsemissasi maissa paikalliseen futikseen suhtaudutaan positiivisemmin, koska siellä on myös menestytty suomea paremmin? Mielestäni on ihan luonnollista että arvostus ja suhtautuminen paranee kun menestystä tulee, en jaksa uskoa että tämä olisi vain suomeen liittyvä ilmiö, pikemminkin luonnonlaki.
Vaikea yhtälöhän se on, kun pitäisi menestyä vaikka tukea ei juuri tule, mutta sille ei nyt vaan mitään voi. Oikopolkuja ei ole, vaatii ammattitaitoa ja työtä että saadaan parempia pelaajia ja sitä kautta menestystä, arvostus tulee sitten perässä. 

Esimerkiksi Slovakia pääsi viime kesänä itsenäisenä valtiona ensimmäistä kertaa arvokisoihin. Ja kyllä noita esimerkkejä riittäisi varmasti enemmänkin. Ei taida olla pelkästään meikäläisen omaa kuvittelua, että suomalainen futiskulttuuri on ihan äärettömän pessimistinen.

[Rikkiviisas]

Ei taida olla pelkästään meikäläisen omaa kuvittelua, että suomalainen futiskulttuuri on ihan äärettömän pessimistinen.

Mutta onko se syy vai seuraus?

[fingerström]

Mutta onko se syy vai seuraus?

No mut rikkiviisailepa sitä ja kerro mihin tulokseen päädyit. Meille muille saattaa riittää sekin, että jos ilmapiiri on negatiivinen, niin se on saman tien syy riippumatta siitä, mistä moinen negatiivisuus on alun perin syntynyt. Fiilishommia.

PS EDIT: Jotta päästäisiin eteenpäin, pitäisi miettiä, miten tuosta negatiivisesta ilmapiiristä päästäisiin eroon. Menestys on toki yksi tie, mutta jos sitä tekemisen riemua ei löydy ilman menestystä, niin se tie on väliaikainen, sillä kannettu vesi jne. Kyllä se tekemisen ilo on löydyttävä ihan pikkujunnuista, heidän vanhempiensa oikeanlaisesta aktivoinnista hyvällä arvopohjalla ja valmentajien työstä, missä se työ ei saa olla "työtä" vaan enemmänkin osallistumista. Jotenkin se fiilis pitää saada sellaiseksi, että treenaaminen ei ole työtä ja velvollisuutta vaan nautinto. Mua esimerkiksi hämää todella paljon se, että Suomessa aletaan järjestää jotain ohjattuja treenejä jo joillekin kolmivuotiaille. Kyllä ryhmässä toimimisen raja on aika hyvin siinä esikoulun tienoilla. Mutta miten saadaan sitä ennen leikkipuistot yms mukaan ja miten saadaan vapaaehtoinen, oma, ei kenenkään jossei äidin ohjaama liikunta kaikkien mahdollisuudeksi.

Yksi junnutoimintaan liittyvä ongelma on ihan selvästi Palloliiton strateginen suunnittelu, jossa lapset nähdään resurssina ja materiaalina, jota voidaan liikutella sinne tänne. Tämä näkyy esimerkiksi Helsingissä ajatteluna, jossa kenttävuoroja jaetaan menestyksen ja rekisteröityjen pelaajien määrän mukaan koko Helsingin alueella välittämättä alueellisesta toiminnasta. Tai itse asiassa näkyi, sillä me onnistuimme viime talvena murtamaan sen ja meidän junnut treenaavat Brakulla, mikä on meidän kotikenttämme. Jos se ei olisi onnistunut, emme treenaisi missään eivätkä nämä lapset yksinkertaisesti harrastaisi futista ainakaan seuratasolla.

Arvopohja, tekemisen ilo, alueellinen ajattelu ja siihen sitten määrätietoinen valmennus.

[hoppis]

Mutta onko se syy vai seuraus?

Sekä että. Ihan oikeasti.

[Rikkiviisas]

No mut rikkiviisailepa sitä ja kerro mihin tulokseen päädyit. Meille muille saattaa riittää sekin, että jos ilmapiiri on negatiivinen, niin se on saman tien syy riippumatta siitä, mistä moinen negatiivisuus on alun perin syntynyt. Fiilishommia.

Varmasti se riittää jos on tuollainen kaveri, joka ei paljoa aivojaan rasita vaan keskittyy tekonokkelaan pätemiseen ja puskahuuteluun. Tosin jos kerran olet niin säkenöivän älykäs, että kykenet kommentoimaan kaikkea ja itkemään jatkuvasti muista keskustelijoista, niin olisit toki voinut miettiä asiaa myös tilanteen muuttamisen kannalta. Jos suomalaisen jalkapallon taso on seurausta pessimistisestä futiskulttuurista niin aika paha siinä on mitään tehdä, koska ei pessimistinen futiskulttuuri minnekään muutu vain julistamalla. Toisaalta pessimistinen futiskulttuuri ei ole este millekään muulle kuin idealistisille foorumikirjoituksille. Jos taas pessimistinen futiskulttuuri on seurausta maajoukkueen, sarjajärjestelmien ja seurajoukkueiden vaikeuksista sekä menestymättömyydestä niin sittenhän askeleet eteenpäin auttavat asiaa, kyllähän vielä 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa jääkiekkokin oli yleinen vitsi ennen kuin alkoi tulla menestystä. Vaan taisi tämäkin ajatus olla liian vaativa, kun kerran helpoin ratkaisu eli olla ajattelematta riittää sinulle ja muille älyllisesti haasteellisille.

Sekä että. Ihan oikeasti.

Jolloin ollaan taas "muna vai kansa"-ongelman parissa eli tuoko futiskulttuurin parantuminen menestystä vai parantaako menestys futiskulttuuria. Molempia tietysti tarvitaan, mutta jos ei tyydytä älyllisesti vähäisimpään suoritukseen eli toteamaan vain, että onpas negatiivista menoa, niin onko jotain keinoja, jolla futiskulttuuri saadaan positiivisemmaksi ilman, että tulee menestystä aikoihin?

Tällaistahan tämä on ollut oikeastaan koko 2000-luvun eli yritetään olla hampaat irvessä positiivisia kun samaan aikaan maajoukkue ei pärjää, seurajoukkueita menee konkurssiin, sarjajärjestelmää muutetaan koko ajan ja seurajoukkueet eivät pärjää Euroopassa. Ei siinä oikein julistus positiivisesta ajattelusta paljoa auta kun todellisuus on toista.

[Oyster]

Jotenkin se fiilis pitää saada sellaiseksi, että treenaaminen ei ole työtä ja velvollisuutta vaan nautinto. Mua esimerkiksi hämää todella paljon se, että Suomessa aletaan järjestää jotain ohjattuja treenejä jo joillekin kolmivuotiaille. Kyllä ryhmässä toimimisen raja on aika hyvin siinä esikoulun tienoilla. Mutta miten saadaan sitä ennen leikkipuistot yms mukaan ja miten saadaan vapaaehtoinen, oma, ei kenenkään jossei äidin ohjaama liikunta kaikkien mahdollisuudeksi.

Yksi junnutoimintaan liittyvä ongelma on ihan selvästi Palloliiton strateginen suunnittelu, jossa lapset nähdään resurssina ja materiaalina, jota voidaan liikutella sinne tänne.

Nyt olet mielestäni ongelman ytimessä. Sama ongelma näkyy työelämässä, vanhustenhuollossa ja koulutuksessa.

[Miggy]

Oishan se hirveen fantsua kun kansa sankoin joukoin ryntäis futiskatsomoihin ja rupeis kannustamaan, mutta kun ei niitä siihen voi pakottaakkaan. Sen sijaan että netissä haukutaan mediaa ja ihmisiä että ompas ne tyhmiä kun eivät fanitä suomipotkista, kannattais ennemmin miettiä miksi 2000 luvulla ei ole menty pätkääkään eteenpäin, pikemminkin on taannuttu.
koko Hämäläisen ja Waldenin aikakausi vaan pyöriteltiin peukaloita ja puheltiin mukavia, pelin tason kehittämiseksi ei tehty mitään.
Muistan kuinka Walden jossain viimesissä haastatteluissaan ihmetteli naama pokerina, että ei vähäiset yleisömäärät voi johtua pelin tasosta tai menestyksen puutteesta.
Siis miks vitussa muka ei voi? Ihan kuin siellä johtopaikoilla oltais oltu sitä mieltä että hommat on tehty hyvin, mutta kansa on vaan niin tyhmää ettei tajua katsomoon tulla. Siis vittu mitä ylimielisyyttä.
Kyllä se muutos pitää lähteä sieltä jalkapalloväen omasta tekemisestä ihan ruohonjuuritasolta lähtien.

Onneksi nykyisen palloliiton johto on osoittanut edes jonkinlaista kiinnostusta asioden kehittämiseen, aika sitten näyttää johtaako se miinkään.

[fingerström]

Varmasti se riittää jos on tuollainen kaveri, joka ei paljoa aivojaan rasita vaan keskittyy tekonokkelaan pätemiseen ja puskahuuteluun. Tosin jos kerran olet niin säkenöivän älykäs, että kykenet kommentoimaan kaikkea ja itkemään jatkuvasti muista keskustelijoista, niin olisit toki voinut miettiä asiaa myös tilanteen muuttamisen kannalta. Jos suomalaisen jalkapallon taso on seurausta pessimistisestä futiskulttuurista niin aika paha siinä on mitään tehdä, koska ei pessimistinen futiskulttuuri minnekään muutu vain julistamalla. Toisaalta pessimistinen futiskulttuuri ei ole este millekään muulle kuin idealistisille foorumikirjoituksille. Jos taas pessimistinen futiskulttuuri on seurausta maajoukkueen, sarjajärjestelmien ja seurajoukkueiden vaikeuksista sekä menestymättömyydestä niin sittenhän askeleet eteenpäin auttavat asiaa...

Mä meen huomenna klo 10 avaamaan kauden 11-12 pohjalta 09-10 aloitti 7 tenavaa ja kauden päätti 8, kauden 10-11 aloitti 23 ja päätti 41 ja huomenna on tulossa 52 aloittajaa. Mitäs sulla on ohjelmassa?

...kyllähän vielä 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa jääkiekkokin oli yleinen vitsi ennen kuin alkoi tulla menestystä. Vaan taisi tämäkin ajatus olla liian vaativa, kun kerran helpoin ratkaisu eli olla ajattelematta riittää sinulle ja muille älyllisesti haasteellisille.

Älä viitsi höpöttää. Jääkiekossa tehtiin vuoden 1967 Wienin MM-kisojen aikana päätös siitä, että laji on Suomen ykkönen 1990-luvulla. Samaan aikaan suomifutiksessa jäätiin himmaileen sarjajärjestelmillä. Muutamaa vuotta aiemmin Ruotsissa oli tehty radikaaleja päätöksiä siitä, että sikäläisen seurasysteemin pohjalta futiksessa aloitetaan tie kohti täysammattilaisuutta. Jääkiekossa kuten kaikissa hyvissä projekteissa saatiin tulosta jo aiemmin (mm. jo 70-luvun puolivälissä oli tulossa mitskua, mutta kun Wetzell söi sen perkeleen banaanin) ja takatukkahan sai piiskattua jengin jo 80-luvun alussa hyvään flowiin. Muistan oikein hyvin kuinka 70-luvun taitteessa joka vitun tuutista toitotettiin, kuinka Ruotsissa on 200 jäähallia ja kuinka Suomessa on sitä ja tätä. Kyllä se jääkiekon menestys oli ihan omaa tekemistä ja toisaalta myös futisväen selkeetä periksi antoa. Ja disclaimerina, tämä ei tee suinkaan jääkiekosta meidän vihollista.

Nythän se meininki on hävinnyt, mutta tuolloin 60-luvun lopulla ja pitkälle 80-lukua jääkiekossa oli oikeesti sellainen henki, että se on reilua ja hyvää meininkiä. Kaipa se peli olikin "parempaa", mutta eiköhän kyse ollut viime pelissä ihan fiiliksestä. En näe mitään syytä, miksei sitä fiilistä voi synnyttää myös futikseen. Se nyt ei ole mikään rikkiviisailun paikka vaan pitkä, todella pitkä prosessi, johon nää jakoset ja lipposet eivät pysty osallistumaan kuin ulkokultaisissa puheissa.

[Stig Tøfting]

PS EDIT: Jotta päästäisiin eteenpäin, pitäisi miettiä, miten tuosta negatiivisesta ilmapiiristä päästäisiin eroon. Menestys on toki yksi tie, mutta jos sitä tekemisen riemua ei löydy ilman menestystä, niin se tie on väliaikainen, sillä kannettu vesi jne. Kyllä se tekemisen ilo on löydyttävä ihan pikkujunnuista, heidän vanhempiensa oikeanlaisesta aktivoinnista hyvällä arvopohjalla ja valmentajien työstä, missä se työ ei saa olla "työtä" vaan enemmänkin osallistumista. Jotenkin se fiilis pitää saada sellaiseksi, että treenaaminen ei ole työtä ja velvollisuutta vaan nautinto. Mua esimerkiksi hämää todella paljon se, että Suomessa aletaan järjestää jotain ohjattuja treenejä jo joillekin kolmivuotiaille. Kyllä ryhmässä toimimisen raja on aika hyvin siinä esikoulun tienoilla. Mutta miten saadaan sitä ennen leikkipuistot yms mukaan ja miten saadaan vapaaehtoinen, oma, ei kenenkään jossei äidin ohjaama liikunta kaikkien mahdollisuudeksi.

Yksi junnutoimintaan liittyvä ongelma on ihan selvästi Palloliiton strateginen suunnittelu, jossa lapset nähdään resurssina ja materiaalina, jota voidaan liikutella sinne tänne. Tämä näkyy esimerkiksi Helsingissä ajatteluna, jossa kenttävuoroja jaetaan menestyksen ja rekisteröityjen pelaajien määrän mukaan koko Helsingin alueella välittämättä alueellisesta toiminnasta. Tai itse asiassa näkyi, sillä me onnistuimme viime talvena murtamaan sen ja meidän junnut treenaavat Brakulla, mikä on meidän kotikenttämme. Jos se ei olisi onnistunut, emme treenaisi missään eivätkä nämä lapset yksinkertaisesti harrastaisi futista ainakaan seuratasolla.

Arvopohja, tekemisen ilo, alueellinen ajattelu ja siihen sitten määrätietoinen valmennus.

En arvosta fingermummoa futisforumnimimerkkinä pätkääkään, mutta ylläoleva teksti on täyttä asiaa.

Suomalaisessa jalkapallossa on kaksi perustuvanlaatuista ongelmaa: junnut harjoittelevat omalla ajalla liian vähän ja ihmisiä ei kiinnosta heidän paikallinen jalkapalloseuransa.

Meillä on hyvä massa junnujoukkueissa, mutta jalkapalloon vapaa-aikaansa uhraavia innostuneita junnuja on vain kourallinen. Kun pentuna käydään vain joukkuetreeneissä, pomputellaan vähän takapihalla ja vedellään pari kertaa viikossa yläkulmia, unelma jalkapalloammattilaisuudesta on täyttä haihattelua. Kilpailuhenkiset ja kovatempoiset junnujen keskinäiset höntsäpelit mahdollisimman hyvissä olosuhteissa luo talenttipoolin, josta voidaan valmennuksen kautta lähteä jalostamaan huippuja. Pelaaminen on tie kehitykseen.

En tiedä johtuuko se suomalaisuudesta vai mistä, mutta ihmisillä on hirvittävä kynnys lähteä katsomaan paikallisen seuran edarin pelejä. Monia ihmisiä kuitenkin kiinnostaa urheilu ja menestys on menestystä, oli sitten kyseessä maailmanmestaruus tai nousu Kakkoseen. Suomessa ei vaan ole sitä kulttuuria, että lähdettäisiin katsomaan sen oman joukkueen esityksiä ja iloitsemaan voitoista. Kulttuuria voi onneksi yrittää muuttaa ja siinä jokaisella valveutuneella jalkapalloihmisellä on oma osansa. Käymällä itse peleissä, ottamalla tuttuja mukaan ja opettamalla omat lapset kannattamaan paikallista seuraa onnistutaan luomaan positiivista kierrettä. Kun tarpeeksi moni käy katsomassa niitä Kolmosen matseja, niin muiden on sitten helpompi lähteä mukaan.

[Rikkiviisas]

Mä meen huomenna klo 10 avaamaan kauden 11-12 pohjalta 09-10 aloitti 7 tenavaa ja kauden päätti 8, kauden 10-11 aloitti 23 ja päätti 41 ja huomenna on tulossa 52 aloittajaa. Mitäs sulla on ohjelmassa?

No hyvä, että sinulla on jotain tekemistä.
Toivottavasti niiden tenavien kanssa pääset täyttämään pätemisen tarpeesi.

Älä viitsi höpöttää.

Sanoo hän ja aloittaa höpöttämisen...

Jääkiekossa tehtiin vuoden 1967 Wienin MM-kisojen aikana päätös siitä, että laji on Suomen ykkönen 1990-luvulla.

Niin tehtiin ja siinä lähes onnistuttiin, mutta tämä liittyy yhtä paljon alkuperäiseen asiayhteyteen kuin höpinäsi huomisista tekemisistäsi. Alun perin oli kyse futiskulttuurista, ei liittovetoisista projekteista. Oletko yksinäinen ja kaipaatko seuraa vai miksi koet tarpeelliseksi kertoilla kaikkea mahdollista?

Kyllä se jääkiekon menestys oli ihan omaa tekemistä ja toisaalta myös futisväen selkeetä periksi antoa.

No niin on.
Samasta asiastahan olen kirjoitellut aika pitkään, mutta et varmaan ole niitä jaksanut lukea saati ymmärtää. Tai sitten olet kuitannut ne rikkiviisasteluksi pätemisen ja huutelun tuskassasi.

Toisaalta taas futisväen omat projektit ovat napsuneet aika isolla prosentilla katajaan. Maajoukkueprojektit, seurajoukkueprojektit ja sarjajärjestelmäprojektit toisensa perään on ryssitty joko resurssien alimitoittamiseen tai sitten yleisömäärien tuijottamisen kaltaisiin epäolennaisuuksiin.

Tokihan jalkapallo on hieman kilpailullimpi ympäristö kuin jääkiekko, mutta siinä missä Suomea köyhemmät maat ovat menneet ohitse on Suomi suunnilleen taantunut.  

Se nyt ei ole mikään rikkiviisailun paikka vaan pitkä, todella pitkä prosessi, johon nää jakoset ja lipposet eivät pysty osallistumaan kuin ulkokultaisissa puheissa.

Oikeasti vähän säälin sinua kun sinulla nuo henkilökohtaiset traumat ja päteminen menee ajattelun ohitse. Vähän myös kiusaa kun olet valinnut minut terapeutiksi ja hätähuutojesi kohteeksi.

Pitkästä aikaa kirjoitit muuta kuin paskaa, mutta ikävintä jutussa taitaa olla se, että se ei oikein liity mihinkään ja olen suunnilleen kaikesta samaa mieltä. Minkä olisit voinut havaita lukemalla ja ymmärtämällä mitä olen kirjoittanut.

Toivottavasti helpotti kun sait purkaa sydäntäsi, seuraavaa avunhuutoa odottaen.

T: FF2-terapeuttisi.