Suomalainen jalkapallo - tarvitaan ryhtiliikeitä, joka osa-alueella!

[teruleiskis]

Ei nyt ole tarkkoja tilastoja käsissäni mutta muistaakseni kuitenkin futiksella on lajina Suomessakin ylivoimaisesti eniten rekisteröityjä pelaajia joten on aikamoinen oletus väittää että suomalaisia ei futis kiinnostaisi. Siis, ihmiset jotka ylipäätään ovat kiinnostuneita mistään urheilusta varmasti ovat aina ajantasalla miten Suomella on mennyt kulloinkin meneillään olevassa EM- tai MM-karsinnassa.

[fingerström]

Toivottavasti niiden tenavien kanssa pääset täyttämään pätemisen tarpeesi.

Ehkä mä pääsen. Ainakin aiempina vuosina ja aina kun olen tehnyt vapaaehtoista järjestöduunia, on tuo tavoite täyttynyt. Toivottavasti myös muut vapaaehtoiset kokevat samoin ja toivottavasti niitä vapaaehtoisia tulisi lisää.

Toisaalta tuo "pätemisen tarve" koetaan terminä aika usein negatiiviseksi ja joskus suorastaan loukkaavaksi. Mikäli olet sen kirjoittaessasi ajatellut niin, niin se kyllä kertoo sinusta kaiken tarpeellisen. Toisaalta, olet todnäk vielä abiturientti-iässä, joten skarppaa. Jos sut huolitaan, mikä tuolla asenteella on toki epätodennäköistä, niin mene johonkin seuraan ja aloita ns. pohjalta. 

[hoppis]

Fingerströmiltä hyviä kommentteja.

Suomalaisen jalkapallon tulevaisuuden kannalta olisi tietysti äärettömän hienoa, mikäli meidän työskentely junioreiden parissa ottaisi harppauksen eteenpäin. Miten sitä sitten voisi kehittää, siinä onkin pulma. Kuten jo aikasemmin mainitsin, futisvalmennuksessa voitaisiin mieluusti keskittyä enemmän kärrynpyörien sijaan ihan itse futiksen pelaamiseen. Ja nimenomaan pelaamiseen, sellaiseen pelaamiseen, joka eniten kehittäisi pelaajia yksilöinä. En nyt tarkoita mitään laidassa yksin kikkailua, vaan peliä, josta jo ensimmäisessä tai ensimmäisissä viesteissäni mainitsin. En jaksa koko tarinaa tähän uudestaan kirjoittaa. Kuitenkin pelaajien kehityksen kannalta olisi parasta, että he saisivat oikeasti luvan yrittää. Siellä Brasilian viidakossakaan tuskin kukaan tulee sanomaan, että "miksi sä tollasta yritit, kato nyt, tuli paha vastaisku". Eikä slummin pihapeleissä. Sitten ihmetellään, että miten brassipojut tuollasia kikkoja osaa, miksei suomalaiset osaa?!
Pihapelien tärkeyttähän on nyt viime aikoina Suomessa korostettu hirveästi, ja tottahan se on. Pitäisi vaan jollain tavalla saada motivoitua pieniä ja nuoria enemmän pihapelien pariin.

Ja esimerkiksi yksi keino, jolla negatiivinen ilmapiiri saataisiin positiivisemmaksi ilman menestystä olisi median suhtautuminen futikseen. Kyllä suomalainen media on futiksen suhteen äärimmäisen pessimistinen. Niin kuin aloitusviestissä sanoin, itsellenikin tuli ulkoisten vaikuttajien toimesta kuva jo pienenä, että suomalainen futis on noloa, vaikkei se sitä ole. En oikein tiedä, että millä mediaan saataisiin sitten positiivisempi suhtautuminen, tai ei välttämättä sitä tarvittaisi, mutta se tarvittaisiin, että meidän urheilutoimittajamme yrittäisivät pitää pessimisminsä omien päidensä sisällä.

Ihan näin muuten vaan, haluaisin, että tässä keskustelussa enemmänkin yritetään yhdessä pohtia lisää keinoja, joilla viedä suomalaista jalkapalloa eteenpäin. Rikkiviisaskin voisi asettua miettimään, että millä kehitetään Suomi-futista sen sijaan että tulee tänne asettumaan oppositioon ja tarttumaan pilkkuun. Haluaisin, että täällä tosiaan mietittäisiin keinoja, joilla nostaa Suomen jalkapalloa, sinä kun et itse siihen asiaan ole vielä tässä keskustelussa tarttunut.

[fingerström]

Suomalaisen jalkapallon tulevaisuuden kannalta olisi tietysti äärettömän hienoa, mikäli meidän työskentely junioreiden parissa ottaisi harppauksen eteenpäin. Miten sitä sitten voisi kehittää, siinä onkin pulma. Kuten jo aikasemmin mainitsin, futisvalmennuksessa voitaisiin mieluusti keskittyä enemmän kärrynpyörien sijaan ihan itse futiksen pelaamiseen. Ja nimenomaan pelaamiseen, sellaiseen pelaamiseen, joka eniten kehittäisi pelaajia yksilöinä.

Nyt on sitten kyllä myös mietittävä, mitä tarkoittaa kehittyminen yksilöinä. Sekään kun ei joukkuelajissa ole niin yksioikoista.

Yksi selkeä vaje on tietysti tuo oman treenin puute. Me lähdetään tälle syksylle niin, että yksi lasten treenivuoro on varattu ent. ammattilais- ja mestaruussarjaveteraanien, vanhempien ja lasten yhteiselle treenivuorolle, missä he saavat rauhassa haukkua meitä muita ja miettiä, miten asiat voisi tehdä paremmin. Näillä veteraaneilla on tietoa ja taitoa ihan saatanasti ja lapsilla intoa oppia. Kun hyvät vanhemmat keskustelevat näiden entisten pelaajien kanssa, on tie laadun nousuun jo taakoitettu. EDIT: Lisäksi lapset opetetaan siihen, että tämä kenttä on meidän kotikenttä, mikä on aivan äärimmäisen tärkeätä samoinkuin seuraidentiteetti. Viime talvena yksi -98 -tyttö sanoi, että hänen tavoitteensa on, että me pelataan niin hyvin, ettei kukaan koskaan kysy, keitä me ollaan vaan paita jo kertoo kaiken. Voiko olla hienompaa unelmaa?

Toki uskon myös siihen, että olisi hyödyllistä perustaa esmes futislukio, mutta ennenkaikkea lähden siitä, että perusjuttu on ihan vain vanhanaikainen sosiaalinen, arvoihin ja aktiivisuuteen perustuva seuratoiminta, miltä valitettavasti liitto koko ajan ruoppaa maata jalkojen alta mm. palloverkkosysteemillä.

Ja esimerkiksi yksi keino, jolla negatiivinen ilmapiiri saataisiin positiivisemmaksi ilman menestystä olisi median suhtautuminen futikseen.

En usko tähän. Itse asiassa väitän, että sillä, mitä media sanoo, ei ole tässä ympäristössä mitään merkitystä. Tai no "mitään" on ehkä vahvaa, koska ainahan futiskouluihinkin tarvitaan osallistujia. Mutta väitän, että kyse on vain ja ainoastaan meidän omasta tekemisestämme. Jos se ei futaa, on kaikki muu yhtä tyhjää.

[Rikkiviisas]

Rikkiviisaskin voisi asettua miettimään, että millä kehitetään Suomi-futista sen sijaan että tulee tänne asettumaan oppositioon ja tarttumaan pilkkuun.

Niin, enhän kai olekaan aiheesta kirjoittanut kuin muutamia kymmeniä viestejä...
Mitä tulee pilkkuun tarttumiseen niin minusta kysymykset ja kyseenalaistaminen luovat keskustelua, jota kautta voi oikeasti löytyä keinoja parantaa tilannetta. Vai yritätkö sanoa, että sinun aloitusviestissäsi esittämäsi malli on ainoa oikea ja siitä ei saa käydä kriittistä keskustelua?

Mutta tiivistetään ne nyt pääpointit, mitä olen yrittänyt sanoa suomalaisen jalkapallon kehittämisestä.
1. Unohdetaan lillukanvarret ja epäolennaisuudet eli "mitä meistä ajatellaan"-ajatusilmasto, keskustelu futiskulttuurista futiskulttuurin vuoksi, sarjajärjestelmillä pelleily, yleisömäärien tuijotus ja keskitytään siihen perusasiaan eli jalkapalloon. Sivuseikkoihin ja pikkujuttuihin voi puuttua sitten kun muut puitteet on kunnossa, osa asioista kuten kulttuuri korjautuu myös "itsestään".
2. Samalla tavalla kuin fingerström hyvin esitti jääkiekon puolella tehdyn niin luodaan jalkapalloon selkeä linja ja tavoite, joka resurssoidaan sen mukaan kuin kyetään. Enemmän ammattilaisia juniorivalmennukseen, harjoitteluolosuhteet kuntoon ja tuetaan seuroja toimimaan yhteisöinä, jotka ovat osa ympäröivää yhteiskuntaa eivätkä vain jonkun palloverkon tai projektin osia. Samalla muistetaan, että kyse ei ole vain huippupelaajien kasvattamisesta vaan huippupelaajien kasvattaminen vaatii yhteisöllisyyttä, vanhat pelaajat ja pihapelit kunniaan. Ei enää projektia projektin perään vaan keskitytään parantamaan seurojen toimintaedellytyksiä ja asemaa yhteisöissään.
3. Palkitaan hyvin asiansa hoitavia seuroja. Asetetaan eri toiminnoille taloudenpidosta junioritoimintaan ja olosuhteisiin kriteerejä, joiden saavuttamisesta palkitaan. Seuratoiminta on saatava ruohonjuuritasolla vakaammaksi ja pois "kädestä suuhun"-ajattelusta. Vakautta ja palkintoja hyvästä työstä.
4. Kilpailutoiminnassa palkitaan urheilullisesta menestymisestä myös ja lisenssiehdoilla sekä muilla varmistetaan, että kukaan ei ota (enää) järjettömiä riskejä. Toimiva ja uskottava kilpajärjestelmä luo vakautta, josta hyödytään pitkällä aikavälillä menestyksenä ja futiskulttuurin kehittymisenä.
5. Maajoukkuetoiminnassa voi olla sitten näitä projekteja kuten tämä Mixun viritys, mutta pidetään huippupelaajakehitys omana linjanaan ja jalkapallon kehittäminen Suomessa omanaan. Molemmat tukevat toisiaan, mutta ei pidä mennä tavoittelemaan huippua tallomalla pohjaa.

Ehkä mä pääsen. Ainakin aiempina vuosina ja aina kun olen tehnyt vapaaehtoista järjestöduunia, on tuo tavoite täyttynyt. Toivottavasti myös muut vapaaehtoiset kokevat samoin ja toivottavasti niitä vapaaehtoisia tulisi lisää.

No hyvä, sittenhän olet varmasti tyytyväinen.
Loppuosa viestistäsi oli taas sitä ihmeellistä höpinää, mutta kiva kun sait senkin asian pois sydämeltäsi. Puhuminen selkeästi auttaa ja helpottaa.

[Stig Tøfting]

Pihapelien tärkeyttähän on nyt viime aikoina Suomessa korostettu hirveästi, ja tottahan se on. Pitäisi vaan jollain tavalla saada motivoitua pieniä ja nuoria enemmän pihapelien pariin.

Suomessa suurin ongelma juniorivalmennuksessa on se, että keskitytään liikaa harjoitteisiin. Valmentaja ajattelee, että hyvin suunniteltu drilli tekee kaiken työn ja hän voi vain seurailla sivusta. Tai harjoitusten tarkoitus on olla osoitus valmentajan organisointikyvystä, jossa pikkujunnut ovat vain pelinappuloita. Tietoisella tasolla lapset ovat ihan helvetin tyhmiä, mutta alitajunnassaan he ovat erittäin fiksuja. Lapsi kyllä aistii, jos valmentajaa ei kiinnosta, vaan ajatuksissa on naapurin yh-mamman paneminen treenien jälkeen. Tai jos valmentajaa vituttaa se, ettei lapset tee juuri niinkuin hän on yön pimeinä tunteina harjoituksia suunnitellessaan miettinyt.

Valmentajatkin ovat tietenkin vain ihmisiä ja huonoja päiviä sattuu meille kaikille, mutta jos valmentajasta ei ole aistittavissa aitoa kiinnostusta jalkapallon pelaamiseen, niin ei lapset saa lisäinnostusta tai kipinää treeneistä. Sen sijaan, että valmentaja pyrkisi valvomaan sivummalla, että harjoitteet pyörivät pilkulleen oikein, hänen tulisi olla mukana höntsäilemässä ja pitää hauskaa lasten kanssa jättäen harjoitteet toissijaisiksi. Mutta sehän olisi ihan vitun kauheaa, että futistreeneissä olisi hauskaa.

Ylivoimaisesti tärkein asia junnujen treeneissä on sytyttää tai vahvistaa kipinää omatoimiseen treenaamiseen. Enkä tarkoita omatoimisella treenaamisella mitään helvetin kraiffinkäännöksiä tai pomputteluja, vaan ihan yleistä pelaamista. Tunti 5 vs 5 höntsäpeliä kehittää miljoona kertaa enemmän kuin tunti yksinään kikkailua pallon kanssa.

[Callit]

Suomessa suurin ongelma juniorivalmennuksessa on se, että keskitytään liikaa harjoitteisiin. Valmentaja ajattelee, että hyvin suunniteltu drilli tekee kaiken työn ja hän voi vain seurailla sivusta. Tai harjoitusten tarkoitus on olla osoitus valmentajan organisointikyvystä, jossa pikkujunnut ovat vain pelinappuloita. Tietoisella tasolla lapset ovat ihan helvetin tyhmiä, mutta alitajunnassaan he ovat erittäin fiksuja. Lapsi kyllä aistii, jos valmentajaa ei kiinnosta, vaan ajatuksissa on naapurin yh-mamman paneminen treenien jälkeen. Tai jos valmentajaa vituttaa se, ettei lapset tee juuri niinkuin hän on yön pimeinä tunteina harjoituksia suunnitellessaan miettinyt.

Valmentajatkin ovat tietenkin vain ihmisiä ja huonoja päiviä sattuu meille kaikille, mutta jos valmentajasta ei ole aistittavissa aitoa kiinnostusta jalkapallon pelaamiseen, niin ei lapset saa lisäinnostusta tai kipinää treeneistä. Sen sijaan, että valmentaja pyrkisi valvomaan sivummalla, että harjoitteet pyörivät pilkulleen oikein, hänen tulisi olla mukana höntsäilemässä ja pitää hauskaa lasten kanssa jättäen harjoitteet toissijaisiksi. Mutta sehän olisi ihan vitun kauheaa, että futistreeneissä olisi hauskaa.

Ylivoimaisesti tärkein asia junnujen treeneissä on sytyttää tai vahvistaa kipinää omatoimiseen treenaamiseen. Enkä tarkoita omatoimisella treenaamisella mitään helvetin kraiffinkäännöksiä tai pomputteluja, vaan ihan yleistä pelaamista. Tunti 5 vs 5 höntsäpeliä kehittää miljoona kertaa enemmän kuin tunti yksinään kikkailua pallon kanssa.

En nyt pysty eikä varmaan kukaan muukaan pysty sanomaan, onko tuo se suurin ongelma, mutta ehdottomasti asiaa. Itse olen koittanut futiksen saloja opettaessani aina saada sen naurun hersymään, ja yrittänyt nähdä onnistumiset lapsen lahjojen ja kehitysasteen perusteella. Jollekin se kolmas pomppu on huikea suoritus. Laukausharjoituksissa junnuista on kivaa, kun laukaus uppoaa valkun taakse jne. Jätski tai pelkät kehut palkkioksi pelaajalle, joka tekee ensimmäisenä tyylipuhtaan laukausharhautuksen matsissa/harkoissa, tilaisuuksia hassutteluun on loputtomasti. Ylipäänsä ohjenuora valmentajille pitäisi olla se, että lapset on tuotu valkun jengiin siksi, että tämä opettaisi niille alkeet lajista nimeltä jalkapallo. Kun viemme natiaisemme piano- tai kitaratunneille, niin oletamme, että tietyn ajan kuluttua se taapero osaa soittaa edes jonkun biisin jotenkuten, ja näin poikkeuksetta onkin. Sen sijaan futikseemme on juurtunut toimintamalli, jossa 5 vuotta lajia harrastanut 10-14 vuotias ei osaa rintapotkua tai edes tiedä mikä on laukaus- tai askelharhautus. Pompottelusta moni ihan pelimieskin osaa sanoa, että "se on turhaa kikkailua". - Aaargh, tekee oikein pahaa ajatella kaikkea sitä mitä on tullut nähtyä. Ryhtiliike tosiaan tarvitaan.

[hoppis]

Niin, enhän kai olekaan aiheesta kirjoittanut kuin muutamia kymmeniä viestejä...
Mitä tulee pilkkuun tarttumiseen niin minusta kysymykset ja kyseenalaistaminen luovat keskustelua, jota kautta voi oikeasti löytyä keinoja parantaa tilannetta. Vai yritätkö sanoa, että sinun aloitusviestissäsi esittämäsi malli on ainoa oikea ja siitä ei saa käydä kriittistä keskustelua?

Toki jos tartutaan oikeasti asiaan, niin kysymykset ja kyseenalaistaminen on varmasti hyväksi.
No en kyllä yrittänyt yhtään sanoa niin.

edit: Tuo sun jälkimmäinen kirjoittelu oli hyvää tekstiä, täytyy myöntää, että yhdyn.

[hoppis]

En nyt pysty eikä varmaan kukaan muukaan pysty sanomaan, onko tuo se suurin ongelma, mutta ehdottomasti asiaa. Itse olen koittanut futiksen saloja opettaessani aina saada sen naurun hersymään, ja yrittänyt nähdä onnistumiset lapsen lahjojen ja kehitysasteen perusteella. Jollekin se kolmas pomppu on huikea suoritus. Laukausharjoituksissa junnuista on kivaa, kun laukaus uppoaa valkun taakse jne. Jätski tai pelkät kehut palkkioksi pelaajalle, joka tekee ensimmäisenä tyylipuhtaan laukausharhautuksen matsissa/harkoissa, tilaisuuksia hassutteluun on loputtomasti. Ylipäänsä ohjenuora valmentajille pitäisi olla se, että lapset on tuotu valkun jengiin siksi, että tämä opettaisi niille alkeet lajista nimeltä jalkapallo. Kun viemme natiaisemme piano- tai kitaratunneille, niin oletamme, että tietyn ajan kuluttua se taapero osaa soittaa edes jonkun biisin jotenkuten, ja näin poikkeuksetta onkin. Sen sijaan futikseemme on juurtunut toimintamalli, jossa 5 vuotta lajia harrastanut 10-14 vuotias ei osaa rintapotkua tai edes tiedä mikä on laukaus- tai askelharhautus. Pompottelusta moni ihan pelimieskin osaa sanoa, että "se on turhaa kikkailua". - Aaargh, tekee oikein pahaa ajatella kaikkea sitä mitä on tullut nähtyä. Ryhtiliike tosiaan tarvitaan.

Suomessa suurin ongelma juniorivalmennuksessa on se, että keskitytään liikaa harjoitteisiin. Valmentaja ajattelee, että hyvin suunniteltu drilli tekee kaiken työn ja hän voi vain seurailla sivusta. Tai harjoitusten tarkoitus on olla osoitus valmentajan organisointikyvystä, jossa pikkujunnut ovat vain pelinappuloita. Tietoisella tasolla lapset ovat ihan helvetin tyhmiä, mutta alitajunnassaan he ovat erittäin fiksuja. Lapsi kyllä aistii, jos valmentajaa ei kiinnosta, vaan ajatuksissa on naapurin yh-mamman paneminen treenien jälkeen. Tai jos valmentajaa vituttaa se, ettei lapset tee juuri niinkuin hän on yön pimeinä tunteina harjoituksia suunnitellessaan miettinyt.

Valmentajatkin ovat tietenkin vain ihmisiä ja huonoja päiviä sattuu meille kaikille, mutta jos valmentajasta ei ole aistittavissa aitoa kiinnostusta jalkapallon pelaamiseen, niin ei lapset saa lisäinnostusta tai kipinää treeneistä. Sen sijaan, että valmentaja pyrkisi valvomaan sivummalla, että harjoitteet pyörivät pilkulleen oikein, hänen tulisi olla mukana höntsäilemässä ja pitää hauskaa lasten kanssa jättäen harjoitteet toissijaisiksi. Mutta sehän olisi ihan vitun kauheaa, että futistreeneissä olisi hauskaa.

Ylivoimaisesti tärkein asia junnujen treeneissä on sytyttää tai vahvistaa kipinää omatoimiseen treenaamiseen. Enkä tarkoita omatoimisella treenaamisella mitään helvetin kraiffinkäännöksiä tai pomputteluja, vaan ihan yleistä pelaamista. Tunti 5 vs 5 höntsäpeliä kehittää miljoona kertaa enemmän kuin tunti yksinään kikkailua pallon kanssa.

Näille ylöspäin oleva peukku, jos osaisin.

edit: , siinä teille!

[hoppis]

Nyt on sitten kyllä myös mietittävä, mitä tarkoittaa kehittyminen yksilöinä. Sekään kun ei joukkuelajissa ole niin yksioikoista.

Lähinnä tarkoitin, että pelaajat olisivat pelaajina parempia, kuin tällä hetkellä. Tekniikka, syöttötaito ja laukaus pitäisivät olla nuorilla pelaajillamme korkeammalla tasolla.

Toki uskon myös siihen, että olisi hyödyllistä perustaa esmes futislukio, mutta ennenkaikkea lähden siitä, että perusjuttu on ihan vain vanhanaikainen sosiaalinen, arvoihin ja aktiivisuuteen perustuva seuratoiminta, miltä valitettavasti liitto koko ajan ruoppaa maata jalkojen alta mm. palloverkkosysteemillä.

Samaa mieltä. Tällaisia futislukioita ja futiskouluja olisi ehdottomasti saatava mukaan.

En usko tähän. Itse asiassa väitän, että sillä, mitä media sanoo, ei ole tässä ympäristössä mitään merkitystä. Tai no "mitään" on ehkä vahvaa, koska ainahan futiskouluihinkin tarvitaan osallistujia. Mutta väitän, että kyse on vain ja ainoastaan meidän omasta tekemisestämme. Jos se ei futaa, on kaikki muu yhtä tyhjää.

Mä uskon. Vahvasti uskon, että median mielipiteet heijastuvat taviksiin. Ennen kaikkea niihin, jotka eivät futiksesta välttämättä tiedä oikeastaan mitään.

[teruleiskis]

Osaako joku kertoa, että miten FIFA-ranking reagoi tuohon, että esim Puola ja Ukraina eivät pelaa yhtään ns vakavaa peliä ennen ensi kesää koska ovat automaatisia isäntiä ja sama juttu v2014 kanssa eli Brasilia ei pelaa karsintoja?

Käsittääkseni FIFA-ranking on siinä mielessä reilu systeemi, että perustuu pelkästään tuloksille eikä mielikuville joukkuiden hyvyydestä tai huonoudesta mutta jos sinulla ei ole pelejä niin ei silloin voi olla tuloksiakaan. Ei niitä harjoitusmaaotteluitakaan niin paljon voi olla.

Toisaalta, isäntämaathan ovat aina kotikisoissaan ykköskorissa mutta kun Puola ja Ukraina alkavat pelaamaan MM-karsintaa niin niillä on aukko CV:ssään.

[Pussikalja]

Jalkapallo on suomen suosituin urheilulaji. Niin varmaan lisenssipelaajien määrällä mitattuna onkin.
Mutta sitten kun alkaa laskea montako pelaajaa todellisuudessa jalkapalloa pelaa, niin määrä on todella pieni.
Liigassa ja divarissa on harjoittelevia pelaajia joku max 700, joista osa ulkomaalaisia.
Kakkosessa on ehkä puolet porukoista, jotka treenaa oikeasti, niin jos laskee pari lohkollista pelaajia, päästäskö johonkin yhteensä 1400 pelaajaan.

A-junnusarjassa vain SM-sarja on oikeasti kilpailullinen, mutta b- junnuissa onneksi divaritkin ovat vielä täynnä pelaajia, jotka vielä urasta haaveilevat. Siellä jos ois yhteensä 1500 pelaajaa, joilla on haaveita, niin päästään n. 3000 pelaajaan.(nyt on viisaampi unohtaa farmiseurat kakkosessa, koska silloin junnujen määrä tästäkin ylipositiivisesta luvusta tipahtaa)

Alasarjoissakin on kylillä varmasti potenttiaalia, niin lisätään nyt vielä hatusta 1000 pelaajaa lisää, niin ollaan 4000 pelaajassa.

Homman pointtinahan tässä on nyt muistuttaa siitä tosiasiasta, että työ jalkapalloilijaksi vasta alkaa C-juniori-iän jälkeen. (kaikki kunnia varhaisempien vaiheiden pohjatyölle, mutta silloin se kova työ oikeasti vasta alkaa.)

Jos siis ei ole älynnyt lopettaa c-juniori iässä pelaamista, on käytännössä 1/4 mahdollisuus kenellä tahansa lahjoista riippumatta saada liigapelejä vyölleen. Kakkosen tasolle pääsee kuka tahansa joka jaksaa lajiin panostaa 15:sta ikävuodesta ylöspäin muutaman vuoden tosissaan.

Aika masentavaa, anteeksi....mutta puolustuksena suomalaiselle jalkapallo-osaamiselle, tälläisestä massasta on kasvatettu lukuisia ammattilaisia. Ei minusta ollenkaan huonosti.

[hoppis]

Aika masentavaa, anteeksi....mutta puolustuksena suomalaiselle jalkapallo-osaamiselle, tälläisestä massasta on kasvatettu lukuisia ammattilaisia. Ei minusta ollenkaan huonosti.

Ei huonosti tietenkään, mutta voisi tuosta silti parempiakin pelaajia olla tullut, esimerkiksi paremmalla juniorityöskentelyllä. Ja siinähän se mättää, liian vähän suomalaisia pelaa jalkapalloa tosissaan.

[Callit]

Jos siis ei ole älynnyt lopettaa c-juniori iässä pelaamista, on käytännössä 1/4 mahdollisuus kenellä tahansa lahjoista riippumatta saada liigapelejä vyölleen. Kakkosen tasolle pääsee kuka tahansa joka jaksaa lajiin panostaa 15:sta ikävuodesta ylöspäin muutaman vuoden tosissaan.

Aika masentavaa, anteeksi....mutta puolustuksena suomalaiselle jalkapallo-osaamiselle, tälläisestä massasta on kasvatettu lukuisia ammattilaisia. Ei minusta ollenkaan huonosti.

En tiedä kuinka tarkkoja nuo luvut ovat, mutta ihan mielenkiintoista luettavaa. Sanoma siis joka tapauksessa kai on, että Suomessa pääsee aika hyvällä todennäköisyydellä liigaan, jos vaan ei lopeta harrastusta. Itse olen joskus huomannut, että oikeastaan jokainen janari saa vähintään kakkosen kokemusta, kunhan katsoo kaikki junnuvuodet jääkaapinovesta treeniajat, noudattaa niitä ja katselee sitten aikuisten sarjoja.

[Pussikalja]

Luvut on laveasti pyöristetty ajatuksella 30 pelaajan rinki/joukkue ja 12 joukkueen sarja.
Mutta pointtina tosiaan se, ettei meillä vuosittain ole kuin puoli pientä kylällistä äijiä, josta valita ja pitäs karsinnoissa fanien toiveesta, joku Saksan maju pyöräyttää. Ei ole helppoa Paatelaisellakaan...

[hoppis]

Mutta pointtina tosiaan se, ettei meillä vuosittain ole kuin puoli pientä kylällistä äijiä, josta valita ja pitäs karsinnoissa fanien toiveesta, joku Saksan maju pyöräyttää. Ei ole helppoa Paatelaisellakaan...

Ei. Mutta Paatelaisen tehtävä on saada noista kyläläisistä koottua paras mahdollinen ryhmä ja saada se pelaamaan mahdollisimman hyvää peliä. Esimerkiksi Stuart Baxter epäonnistui tuossa pahasti.

Sitten on Palloliiton ja suomalaisten futisvaikuttajien ja seurojen ym. tehtävä saada kylään enemmän väkeä ja tehdä heistä parempia kyläläisiä.

[Callit]

Ei huonosti tietenkään, mutta voisi tuosta silti parempiakin pelaajia olla tullut, esimerkiksi paremmalla juniorityöskentelyllä. Ja siinähän se mättää, liian vähän suomalaisia pelaa jalkapalloa tosissaan.

Joo. Tätä ajatusta olen usein mielessäni jatkanut miettimällä seuraavia asioita:
- kuinka suuri osa junnujoukkueensa ns. paremmista pelaajista, 1.-5. paras, koskaan saa ehdotuksen/tarjouksen liittymisestä talenttiryhmään ja/tai tosissaan harjoittelevaan jengiin?
- kuinka suuri osa junnufutaajista saa ensimmäisen kahden pelivuotensa aikana sellaisen perusopetuksen, että junnu voi kokea osaavansa jotain? Uskon tällä olevan suuren vaikutuksen siihen, kuinka moni jatkaa harjoittelua tosimielellä vähän pidemmälle. En usko, että kukaan ajattelee perustavansa edes kellaribändiä, jos ei kahden vuoden harjoittelun jälkeen osaa soittaa edes Ukko Noaa.

Ensimmäisellä kysymyksellä on suora vaikutus maajoukkueen suoritustasoon. Jos vastaus on, että 90%, niin voimme olla varmoja, että maajoukkueemme on hukannut suurimman osan potentiaalistaan. Oman kokemuksen perusteella pelkään tilanteen olevan tämän. Mitään tutkittua tietoa aiheesta kai ei ole.

Toisen kysymyksen vaikutusta on vaikeampi arvioida. Uskon kuitenkin vakaasti, että nykyisin hukkuu valtavasti kykyjä siihen, kun lapsoset käy treeneissä, mutta eivät kohtuu ajassa pääse jyvälle lajin hienouksista, kun kukaan ei opeta asioita. Jos ajattelen näkemiäni junnuporukoita, niin niissä osasi 12 vuotiaana harhauttaa samat jampat kuin 8-vuotiaana. Ne jotka eteni luotisuorasti 8-vuotiaana, eteni 12-vuotiaana ihan samalla tavalla. Kuitenkin tiedän kaverin, joka opetteli yli 35-vuotiaana harhauttamaan ja myös käyttämään sitä matseissa. Ihan hyviäkin vastustajia vastaan. Eli kuinka suuri osa ikäluokista ikään kuin koulutetaan keskinkertaisiksi tai oikeammin huonoiksi jo ennen 10 ikävuotta.

[Callit]

Ei. Mutta Paatelaisen tehtävä on saada noista kyläläisistä koottua paras mahdollinen ryhmä ja saada se pelaamaan mahdollisimman hyvää peliä. Esimerkiksi Stuart Baxter epäonnistui tuossa pahasti.

Sitten on Palloliiton ja suomalaisten futisvaikuttajien ja seurojen ym. tehtävä saada kylään enemmän väkeä ja tehdä heistä parempia kyläläisiä.

Totta tuokin. Positiivista on kuitenkin se, että Mixu tiedostaa ongelman ja on ottanut sydämen asiakseen parantaa maamme kasvatustoiminnan laatua. Siksi Mixu's school of excellence perustettiin, mikä on pelimerkkeihin nähden ihan maksimi panostus. Mixun tämä puoli on pysynyt tai pidetty aika hyvin piilossa. Väittäisin kuitenkin, että Mixu miettii tätä asiaa paljon enemmän kuin sitä, onko Halsti parempi kuin Lampi vai oliko se päinvastoin.

[hoppis]

- kuinka suuri osa junnujoukkueensa ns. paremmista pelaajista, 1.-5. paras, koskaan saa ehdotuksen/tarjouksen liittymisestä talenttiryhmään ja/tai tosissaan harjoittelevaan jengiin?
- kuinka suuri osa junnufutaajista saa ensimmäisen kahden pelivuotensa aikana sellaisen perusopetuksen, että junnu voi kokea osaavansa jotain? Uskon tällä olevan suuren vaikutuksen siihen, kuinka moni jatkaa harjoittelua tosimielellä vähän pidemmälle. En usko, että kukaan ajattelee perustavansa edes kellaribändiä, jos ei kahden vuoden harjoittelun jälkeen osaa soittaa edes Ukko Noaa.

Ehdottoman samaa mieltä.

Totta tuokin. Positiivista on kuitenkin se, että Mixu tiedostaa ongelman ja on ottanut sydämen asiakseen parantaa maamme kasvatustoiminnan laatua. Siksi Mixu's school of excellence perustettiin, mikä on pelimerkkeihin nähden ihan maksimi panostus. Mixun tämä puoli on pysynyt tai pidetty aika hyvin piilossa. Väittäisin kuitenkin, että Mixu miettii tätä asiaa paljon enemmän kuin sitä, onko Halsti parempi kuin Lampi vai oliko se päinvastoin.

Samaa mieltä tästäkin. Vaikkei Mixu välttämättä ole itseäni pelillisten ajatustensa ja muiden pikkuseikkojen takia vakuuttanut, niin tämä Tehoryhmä on tosi hieno juttu Mixulta. Hienoa, että kaveri yrittää, vaikka tuollaisen Tehoryhmän organisoimisenhan ei pitäisi päävalmentajalle kuulua. Yrityksestä Mixulle

[Shefki Wilson]

En tiedä kuinka tarkkoja nuo luvut ovat, mutta ihan mielenkiintoista luettavaa. Sanoma siis joka tapauksessa kai on, että Suomessa pääsee aika hyvällä todennäköisyydellä liigaan, jos vaan ei lopeta harrastusta. Itse olen joskus huomannut, että oikeastaan jokainen janari saa vähintään kakkosen kokemusta, kunhan katsoo kaikki junnuvuodet jääkaapinovesta treeniajat, noudattaa niitä ja katselee sitten aikuisten sarjoja.

Iso osa innokkaista junnuista potkitaan jo 9-vuotiaana johonkin mutajengiin, jonka valmentajaa ei kiinnosta ja jonka yleistunnelma on mallia leikkikerho. Kehittykää siinä sitten. Lasten geneettiset erot ovat lisäksi niin suuret, että valtaosalla ei riitä, vaikka kävisivät joka ainoissa treeneissä ja pelailisivat vielä vapaa-ajalla. Kenestäkään ei tule huippua harjoittelematta, mutta useimmista ei tule huippuja vaikka uhraisivat koko lapsuutensa harjoittelemiseen.

Toisen kysymyksen vaikutusta on vaikeampi arvioida. Uskon kuitenkin vakaasti, että nykyisin hukkuu valtavasti kykyjä siihen, kun lapsoset käy treeneissä, mutta eivät kohtuu ajassa pääse jyvälle lajin hienouksista, kun kukaan ei opeta asioita. Jos ajattelen näkemiäni junnuporukoita, niin niissä osasi 12 vuotiaana harhauttaa samat jampat kuin 8-vuotiaana. Ne jotka eteni luotisuorasti 8-vuotiaana, eteni 12-vuotiaana ihan samalla tavalla. Kuitenkin tiedän kaverin, joka opetteli yli 35-vuotiaana harhauttamaan ja myös käyttämään sitä matseissa. Ihan hyviäkin vastustajia vastaan. Eli kuinka suuri osa ikäluokista ikään kuin koulutetaan keskinkertaisiksi tai oikeammin huonoiksi jo ennen 10 ikävuotta.

Tästä olen samaa mieltä. Tämä liittyy pitkälti siihen hyvät/huonot -jakoon, joka tehdään kovin varhain. On helvetin haitallista lapselle, jos se oikein ehdollistuu olemaan huono. "En osaa harhauttaa, koska en osaa harhauttaa", ajattelee lapsi, joka ei osaa harhauttaa.

[Viinioksa]

Toki uskon myös siihen, että olisi hyödyllistä perustaa esmes futislukio, mutta ennenkaikkea lähden siitä, että perusjuttu on ihan vain vanhanaikainen sosiaalinen, arvoihin ja aktiivisuuteen perustuva seuratoiminta, miltä valitettavasti liitto koko ajan ruoppaa maata jalkojen alta mm. palloverkkosysteemillä.

Miten Palloverkko siltä maata alta ruoppaa?

[Viinioksa]

Jalkapallo on suomen suosituin urheilulaji. Niin varmaan lisenssipelaajien määrällä mitattuna onkin.
Mutta sitten kun alkaa laskea montako pelaajaa todellisuudessa jalkapalloa pelaa, niin määrä on todella pieni.
Liigassa ja divarissa on harjoittelevia pelaajia joku max 700, joista osa ulkomaalaisia.
Kakkosessa on ehkä puolet porukoista, jotka treenaa oikeasti, niin jos laskee pari lohkollista pelaajia, päästäskö johonkin yhteensä 1400 pelaajaan.

A-junnusarjassa vain SM-sarja on oikeasti kilpailullinen, mutta b- junnuissa onneksi divaritkin ovat vielä täynnä pelaajia, jotka vielä urasta haaveilevat. Siellä jos ois yhteensä 1500 pelaajaa, joilla on haaveita, niin päästään n. 3000 pelaajaan.(nyt on viisaampi unohtaa farmiseurat kakkosessa, koska silloin junnujen määrä tästäkin ylipositiivisesta luvusta tipahtaa)

Alasarjoissakin on kylillä varmasti potenttiaalia, niin lisätään nyt vielä hatusta 1000 pelaajaa lisää, niin ollaan 4000 pelaajassa.

Homman pointtinahan tässä on nyt muistuttaa siitä tosiasiasta, että työ jalkapalloilijaksi vasta alkaa C-juniori-iän jälkeen. (kaikki kunnia varhaisempien vaiheiden pohjatyölle, mutta silloin se kova työ oikeasti vasta alkaa.)

Jos siis ei ole älynnyt lopettaa c-juniori iässä pelaamista, on käytännössä 1/4 mahdollisuus kenellä tahansa lahjoista riippumatta saada liigapelejä vyölleen. Kakkosen tasolle pääsee kuka tahansa joka jaksaa lajiin panostaa 15:sta ikävuodesta ylöspäin muutaman vuoden tosissaan.

Tämä tilastollinen päätelmä ei ole pätevä, kuten ei iso osa muustakaan tekstistä, mutta siinä on pointti, ettei ole mitään järkeä verrata jalkapallon lisenssipelaajien määriä muiden lajien lisenssipelaajien määrään ja arvioida menestysodotuksia siltä pohjalta. Oikea vertailukohta on jalkapallon lisenssipelaajien määrä muissa maissa. Tässä vertailussa Suomi on selvästi jäljessä esim. muita Pohjoismaita.

[Callit]

Iso osa innokkaista junnuista potkitaan jo 9-vuotiaana johonkin mutajengiin, jonka valmentajaa ei kiinnosta ja jonka yleistunnelma on mallia leikkikerho. Kehittykää siinä sitten. Lasten geneettiset erot ovat lisäksi niin suuret, että valtaosalla ei riitä, vaikka kävisivät joka ainoissa treeneissä ja pelailisivat vielä vapaa-ajalla. Kenestäkään ei tule huippua harjoittelematta, mutta useimmista ei tule huippuja vaikka uhraisivat koko lapsuutensa harjoittelemiseen.

Varmaan aika monella haraa geenit 2.divaritasoakin vastaan, muttei kai kuitenkaan kovinkaan monilla niistä, jotka jaksavat painaa 19-vuotiaaksi asti. En siis koe 2.divaritasoa huipputasoksi. Tuo siis selvennykseksi.

Anyway, ot:ssä jatkaen kerron ihan hauskan tarinan. Jengiin liittyi joskus yhden joukkueemme hyvän pelaajan pyytämänä kaveri, josta huomasin heti, että se on ihan poskettoman liukas pallon kanssa sekä nopea. Myös kosketus oli hyvä, ja laukaus löysi maaliin. Aika monen oli kuitenkin vaikea hyväksyä sitä täysvaltaiseksi pelikaveriksi, koska "se oli junnuna (joskus 10v ikäisenä) ihan jengin huonoimpia". Kyse oli kuitenkin suht tunnollisen treenin ja pelikokemuksen mukanaan tuomasta taidosta, joka riitti täysin puolivaloillakin neloseen. Epäilen myös, että poika oli pikkujunnuna ollut liian arka yrittämään mitään ihmeellisempää kentällä. Helvetin pienellä lisäpanostuksella tsemppiin ja fysiikkaan kaveri olisi ollut selvää kolmosen ja kakkosen tasoa.

[tepikok]

Ei siitä ryhtiliikkeestä mitään hyötyä ole, koska potkupallo on suomalaisten geeneissä. Maatamme ei vain ole tarkoitettu kuningaslajiin, ikävä kyllä. Sen sijaan suosittelen katsomaan jostakin huippuliigojen ja -maajoukkueiden otteluita (pois lukien Kurapalloliiga ja Englanti), koska silloin oppii vähän lajin taktisestakin puolesta, josta ei valitettavasti saa mitään käsitystä kotimaisesta kurapalloa ihannoivasta mutta siitäkin tasollisesti valovuoden päässä olevasta potkupallosta.

[Vorssander]

Ei siitä ryhtiliikkeestä mitään hyötyä ole, koska potkupallo on suomalaisten geeneissä. Maatamme ei vain ole tarkoitettu kuningaslajiin, ikävä kyllä. Sen sijaan suosittelen katsomaan jostakin huippuliigojen ja -maajoukkueiden otteluita (pois lukien Kurapalloliiga ja Englanti), koska silloin oppii vähän lajin taktisestakin puolesta, josta ei valitettavasti saa mitään käsitystä kotimaisesta kurapalloa ihannoivasta mutta siitäkin tasollisesti valovuoden päässä olevasta potkupallosta.

Ja tämän kerrot, koska...?