Sitten hieman raporttia omista kokemuksistamme tuon Passon kanssa. Hieman lyhennetty versio, sen verran rankasti otti päähän kaikki säätäminen ettei jokaista yksityiskohtaa viitsi tähän jakaa.
Tässä hieman pohjaa omalle kerronnalle:
http://www.schwatzgelb.de/2014-10-11-series-security-in-stadiums-turkey.html E: Ja tässä linkkiä vielä tuohon Passolig-vyyhtiin:
http://www.adn.com/article/20141005/turkey-targeting-soccer-hooligans-or-collecting-names-fans-are-suspiciousEli Kurikassakin lensi mämmit rinnuksille kun tajuttiin, että Erdoganilla on tähänkin systeemiin kytköksiä. Muutosta lienee siis turha odotella.
Ensinnäkin omalla kohdallani ei passikuva kelvannut, vasta cropattuani lomakuvasta jutiloituneen naamani se olikin yhtäkkiä kelpaava. Muidenkin kohdalla samaa ongelmaa esiintyi.
Lisäksi kannattaa katsoa tuo stadikka tarkkaan että tilaa oikealle mestalle tuon tsetin koska sitä ei sitten helposti saa siirrettyä toiselle stadionille. Ellei tietysti osaa turkkia ja soita Passon asiakaspalveluun. Eräs seureestamme oli ottamassa korttia Bursaan jonne on kuitenkin Istanbulista jonkin verran matkaa.
Kahta matsia piti mennä katsomaan. Ensimmäiseen matsiin (Gala-Kasimpasa) olimme suhteellisen ajoissa menossa vaikka metroasemalta olikin vielä pari kilometriä matkaa itse stadionille. Safkaa ja brenkkua sentään sai matkan varreltakin vaikka sää oli mitä huonoin. Neljän hengen seureesta matsiin pääsi kaksi koska paikan päältä ei kuulemma (sen verran saimme selvää) pysty Passolig-korttiin enää lippua ostamaan ellei omista internettiä ja tunne polttavaa halua maksaa roamingista maltaita. Wifi-yhteyttä on turha kysyä englanniksi, ei luonnistunut ollenkaan ja jonot olivat sitä luokkaa että takana hermostuttiin suhteellisen pahasti salasanaa kysyessämme.
Lisäksi noin 15 kassasta vain yksi osasi auttavasti englantia ja toimi sitten tulkkina meidän ja 15 muun turistin kanssa. Erona vain toki se, että muilla ei mitään korttia ollut koska sen heidän forum-huhujensa perusteella ostettua stadionilta passia näyttämällä. Ei saanut, jäi itävaltalaisilta, ranskalaisilta ja ruotsalaisilta Sneijder näkemättä.
Kaikessa säädössä meni melkein tunti joten kaiken kukkuraksi myöhästyimme matsin alustakin melkein vartin. Tämä ei onneksi haitannut, sillä Galatasarayn päädyssä oli hyvin tilaa. Itse asiassa joka paikassa oli hyvin tilaa, Kasimpasan fanejakin oli vastakkaiseen päätyyn vaivautunut noin 20 henkeä. Galan pääty piti ihan hyvää meteliä mutta kaiken kaikkiaan stadikka oli todella tyhjä. Kaljaa ei myyty, mutta onneksi Ayrania riitti.
Kisamakkaraakaan Kisakebabia ei päässyt maistelemaan koska Passolig-kortissa ei arvo riittänyt molempien ostamiseen, eikä mitään siihen viittaavaa sen puoleen aktiivisesti myytykään. Kusiputkan puolella steve poltti spaddua muina miehinä eikä kiinnostusta näyttänyt muutenkaan oikein olevan.
Hommat skulasivat muutoin suhteellisen hyvin, pääty piti tosiaan meteliä ja maalejakin tuli. Muukin yleisö intoutui sitten pelin loppupuolella chantteihin jotka jäivät huonon turkin kielen taitoni takia tulkkaamatta. Stadikalta pääsi takaisin ns. pelikentille suhteellisen kivuttomasti – kävely metrolle ja ekaan sisään. Kahden minuutin vuorovälein tulevia metroja ei tarvinnut paljoa odotella ja sisään mahtui todella hyvin. Tilanne olisi toki ollut hieman eri siinä vaiheessa jos derby olisi kerännyt tuvan täyteen yleisöä.
Tästä matsista jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis käteen sisäänpäässeille. Pelin taso oli hyvää, liikettä riitti ja dumarikin antoi pelata varsin rohkeasti. Suomessa eräät nimeltä mainitsemattomat tuomarit olisivat pyrkineet ottamaan ns. pelin haltuunsa parilla keltaisella.
Reissun toinen peli olikin sitten Besiktas – Fenerbahce, se kirsikka kakun päälle jota olin pitkää mielessäni haaveillut. Kuitenkin kaksi suurseuraa Istanbulista, sunnuntai-illan kiimainen taistelu Turkin liigan kärkipaikoista.
Mutta mutta. Ensinnäkin matsia ei pelattu Besiktaksen normaalilla kotistadionilla sen ollessa remontissa vaan matsi oli siirretty olympiastadionille joka sijaitsee n. 25 kilometriä Taksimilta länteen. Ruuhka oli järkyttävä, matkaan meni taksilla yli tunti vaikka jokainen vapaa pätkä mentiinkin niin kovaa kuin Kiasta irtosi. ”Traffic, problem” olivat sanat jotka muutenkin olivat reissulla tulleet tutuksi eikä nytkään Istanbul poikkeusta tarjonnut.
Taksi jätti meidät hyvän etäisyyden päähän porteista ja taas oli tarjolla huivia, paitaa, kebabia, kokista, kaljaa jne. eli kaikkea mahdollista mitä matsiin tarvitaan. Paitsi ottelulippuja. Passolig-systeemi oli päättänyt kaatua ennen matsin alkua ja tästä johtuen tilanne alkoikin eskaloitua osaksi hieman humalaisten Besiktas-kannattajien hakatessa lipputoimiston ikkunoita ja laulaen jotain minkä tulkitsin olevan suhteellisen negatiivissävytteinen koko korttisysteemille. Yksi ns. myllykin lippujonossa koettiin kun fanit alkoivat ilmeisesti lämpimikseen mätkiä toisiaan turpaan. Turha sitä on hyvää humalaa jonottamiseen tuhlata.
Juttelin erään erittäin kielitaitoisen BJK:n jannun kanssa joka sanoi varsin lakonisella äänensävyllä tämän olevan ihan normaalia tällä kaudella. Lippusysteemin huonouden lisäksi huono sijainti on synnyttänyt BJK:n faneissa vastarinnan järjestelyä kohtaan ja he boikotoivatkin otteluita jäämällä Besiktaksen kaupunginosaan brenkuttelemaan. Yleisömäärät ovat kuulemma tippuneet noin 50% tämän Passolig-systeemin lanseeraamisen jälkeen.
Koska itselläni oli kuvallinen Passolig-kortti ja lippu, olisin matsiin päässyt. Päätin kuitenkin jäädä sumplimaan ja odottelemaan kaverien kanssa toimiston mahdollista aukeamista. Noin 45 minuutin odottelun jälkeen toimisto aukesi ja kortteja sekä lippuja alkoi saada. Harmi vain, että stadionin portit suljettiin noin vartti tämän jälkeen. Matsi jäi siis näkemättä paitsi meiltä myös muutamalta ilmeisesti forumia lukevalta hieman kokeneemmalta herrasmieheltä jotka olivat olleet katsomassa jalkapalloa ja korista viikonlopun aikana. Itsehän olisin matsiin päässyt jos olisin jostain aikarajasta tiennyt, toisaalta luotin siihen että yhdessä sinne otteluun mennään ja yhdessä sieltä poistutaan brenkuttelemaan vesipiipun ääreen.
Tilannetta ihmetellessä tuli myös jauhettua parin saksalaisen kanssa asiasta ja he olivat myös suhteellisen tyrmistyneitä siihen kuinka huonosti asia on hoidettu aina logistiikasta tiedotukseen. Ordnung muss sein.
Matsia oli sitten katsomassa omien havaintojen mukaan vain muutamia tuhansia. En tiedä mitä Superliigan AM valehteli, mutta todella moni lähti jo alussa kotiin tajuttuaan että systeemi ei toiminut. Tässä vaiheessa otimme muutamat kuvat stadionin porteilta ja lähdimme suunnistamaan takasin keskustaan. Taksimatkan hinta tosiaan lähes tuplaantui tässä ajassa (helppoa kun takseja on rajallinen määrä ja mitään järkevää bussireittiä emme onnistuneet löytämään). Hinta kuitenkin tinkaistiin vain maltilliseen 20% lisään alkuperäisestä noin 80 liiran hinnasta ja matka takaisin oli onneksi varsin ripeä. Menomatka tunti, takaisin noin 20 minuuttia. Keskinopeus oli täten varsin mielenkiintoinen, Googlen antaessa ilman ruuhkaakin ajaksi puolisen tuntia.
Tästä matsista ei tosiaan paljon kerrottavaa näin ottelun valossa jäänyt. Menetettyä aikaa, rahaa ja vaivaa. Kannattaa siis ainakin BJK:n matseja harkita vakavasti tällä kaudella, Galan pelit näyttävät skulaavan ihan OK. Toivottavasti liiga luopuisi tästä systeemistä mahdollisimman nopeasti ja suosittelen jokaista matseihin aikovaa hieman pohtimaan että haluaako lähteä vain tätä varten Istanbulin.
Kaupunkihan on mitä mainioin jne. joten jos sinne päin satutte niin kannattaa kokeilla onneaan vaikka halvimpien lippujen kanssa. Omalla kohdallanihan kaikki oli päällisin puolin kunnossa, mutta jos jotain säätöä tai häiriötä sattuu matkan varrelle jäänee ottelun katsominen vain aidan takaa kurkisteluksi.
