Pelkästään näissä topikeissa riekkuminen osoittaa sen käsittämättömän vahvan alemmuuden tunteen, josta koko Suomen jalkapallokenttä kärsii. Voiton hetkellä nämä murusia pöydästä saaneet harrastelijaseurat juhlivat sitä ettei Klubi voittanut. Sen sijaan että pyrittäisiin päivittäisessä tekemisessä nousemaan lajin huipulle, tunnetaan mielihyvää, että kerrankin päästiin kompuroivan jättiläisen edelle, eikä se vaatinut kuin Klubin huonointa kautta yli kymmeneen vuoteen.
Kun on tottunut syömään murusia, voi homeinen leipäkin näyttää kakulta. HJK:ssa ei ole enää vuosikausiin riittänyt edes mestaruus. Mestaruuteen on päästy puolivillaisella ja katsojat karkoittavalla jalkapallolla ja lopulta toimarin hybris pääsi niin pahaksi, että tämä päätti rakentaa joukkueen vasemmalla kädellä. Murusten napostelijoille tämä on varmasti aivan äärimmäisen iso näpäytys - että kehtasittekin ylenkatsoa meitä, sitkeää ja sinnikästä potkupallomassaa!
Kun näitä mestaruuksia on kertynyt jo reilusti yli yhden ihmiselämän tarpeiden, niin mennyt kausi menee parin muun edellisen kanssa sarjaan "oikeastaan ihan vitun sama". Helpoin asia on nousta tästä mestarina, todellinen haaste on tehdä siitä jälleen mielenkiintoista. Klubi herättää tunteita ainoastaan alisuorittaessaan, muutoin se tasaisen tappavasti näivettää liigan tylsän insinöörimäisellä ylivoimallaan. Niin kauan kuin muut tekevät itsensä pieneksi, Klubi säilyy vastaisuudessakin liian suurena. Uskaltakaa unelmoida suuresti, älkääkä räpiköikö kaunan kurjassa lietteessä.
Pelkästään edellä oleva lainaus kertoo oleellisen ainakin joistakin klubbenin ns. kannattajista. Jotta jatkossa ei tarvitse tuntea enempää myötähäpeää tuon kaltaisen sonnan vuoksi, niin
a) voisi vähentää höttöisen kyökkipsykologian käyttämistä monitahoisten yhteiskunnallisten ilmiöiden analyysissä (joihin jalkapallo ja sen intensiivinen seuraaminen kuuluu),
b) yrittää nähdä asioita muista kuin norsunluutornin näkökulmasta ja hyväksyä, että henkistä ja älyllistä elämää on muuallakin Suomessa ja
c) ymmärtää, että klubbenin menestys ei ole yhtä kuin Suomen jalkapallon kokonaismenestys saati, että meitä muita nivuskarvan vertaa kiinnostaa miten klubbenilla menee.
Toki kohdasta c huolimatta pidätän itselläni oikeuden ilkkua, kun tsaarinajan keskuskaupungin jengi kyntää syvällä. Tasapuolisuuden nimissä ilkun myös vetelä-pohjalaisia, turkkulaisia sekä ihan kaikkia muita kuin mualiman navan ylivertaisuuden vaikutuspiirissä eläviä.
Jos rakentaa olkiukon, jonka rakennusaineena on oletettu muun Suomen klubbenviha ja sitten hyökkää tämän olkiukon kimppuun sekä sitä myötä muuta Suomea vastaan, suosittelen joko pitkiä meditatiivisiä metsäkävelyjä tai ihan reilusti vaikka 10 - 15 kertaa kognitiivista psykoterapiaa.
Kyllä se viäräkin mieli joskus tolkullistuu.
