Junnuvalmennukseen apuja

[Shonghila]

Junnujen (7v) poikien pelatessa 5v5 valmennettavat kasautuvat hyvin herkästi sumppuun ja unohtavat pelipaikkansa. Kuinkahan nappuloita saisi pelaamaan joukkueena, liikkumaan pallottomana, syöttämään ja muistamaan tehtävänsä? Minkäläisia voisivat olla joukkueelle opetettavat ensimmäiset taktiset kuviot? Mielestäni vastuullinen valmentaminen on aloitettava mahdollisimman nuorena, niinpä olisinkin erittäin kiitollinen avusta ennen kuin ehdin pilaamaan parinkymmenen pojan tulevaisuuden jalkapalloilijoina.

[rukkanen]

Hyvä, että otit tämän asian esille. Oma näkemykseni asiasta on, että esittämäsi ongelma ei ole tuon ikäisillä varsinaisesti ongelma vaan ilmentää vain ikätasoista käyttäytymistä. 7-vuotiaat ovat vielä suurilta osin egosentrisessä (itsekeskeisessä) kehitysvaiheessa, mikä jalkapallossa merkitse sitä, että "luonto kutsuu" heitä ratkaisemaan tilanteet itse. Tämän takia on normaalia, että pelaajat keskittyvät vahvasti pallon ympärille, kun kaikki haluaisivat pelata itse sitä palloa.

Jos haluat tehdä hommasi valmentajana mahdollisimman hyvin, et lähde karsimaan ikätason mukaista käyttäytymistä vaan valjastat sen sellaisten asioiden opettamiseen, jotka tuon ikäisille parhaiten uppoavat. 7-vuotiaat haluavat keskimäärin kaikki pitää palloa koko ajan itse, joten kaikki 1v1-tilanteissa tarvittavat taidot esimerkiksi ovat tällaisia: pallon riistäminen (taklaaminen), pallon suojaaminen, pallon kuljettaminen, harhauttaminen ja pallon potkaiseminen. Ottelutapahtumissakin kannattaisi ehdottomasti keskittyä antamaan positiivista palautetta nimenomaan näistä asioista. Tietenkin, jos pelaajasi onnistuvat myös syöttelemään palloa, saa myös sitä kehaista, kunhan aina pitää huolen, että pelaajat ymmärtävät, miksi positiivinen palaute tuli.

Kyse on siis psykologisen kehityksen "herkkyyskausista", jotka mielestäni pitäisi ottaa aivan yhtä vakavasti ja hyödyntää kuten fyysisenkin kehityksen herkkyyskaudet. 7-vuotiaille ei vain ole mielekästä kovinkaan intensiivisesti yrittää opettaa joukkuepeliä, kun heidän aivonsa eivät sellaista käsitettä vielä ollenkaan hahmota. Lisäksi kun tuon ikäisiä rohkaistaan siihen ikätason mukaiseen pelaamiseen, heidän itseluottamuksensa paranee, eikä sitten 10–15 vuoden päästä tarvitse ihmetellä, miksi ne ei uskalla missään tilanteessa haastaa vastustajan laitapakkia

[defcon1]

Minkäläisia voisivat olla joukkueelle opetettavat ensimmäiset taktiset kuviot?

Se ensimmäinen on tehdä siitä 1v1-tilanteesta 2v1. Aika nopeasti pelaajat tajuaa mitä eroa ja etua tästä peliin tulee, ja se ensimmäinen iso askel joukkuepelaamiseen (=pelaajaparin löytäminen) on otettu. Ja muista: kärsivällisyyttä, viiden pelaajan yhteenpelaamista ei osaa kaikki B-junnutkaan.

[pekkham]

Se ensimmäinen on tehdä siitä 1v1-tilanteesta 2v1. Aika nopeasti pelaajat tajuaa mitä eroa ja etua tästä peliin tulee, ja se ensimmäinen iso askel joukkuepelaamiseen (=pelaajaparin löytäminen) on otettu. Ja muista: kärsivällisyyttä, viiden pelaajan yhteenpelaamista ei osaa kaikki B-junnutkaan.

Ei näin.

Se ensimmäinen juttu on opettaa ratkaisumalleja sen 1v1-tilanteen ratkaisemiseksi. Kuten rukkanen tuossa yllä jo kirjoitti, pallon suojaaminen, kuljettaminen ja harhauttaminen ovat sen pallollisen pelaajan kannalta olennaisimmat asiat. Koska 7-vuotias haluaa - paitsi itse leikkiä pallolla - myös tehdä maaleja, potkaisemisen (laukomisen) opettamisen voi ottaa mukaan.

2v1-tilanteiden ratkaisumalleja ehtii ottaa myöhemmin - kunhan lapsi alkaa ymmärtää "joukkue"pelaamisen alkeita edes vähän alusta.

[Alain Robbe-Grillet]

Hyvä, että otit tämän asian esille. Oma näkemykseni asiasta on, että esittämäsi ongelma ei ole tuon ikäisillä varsinaisesti ongelma vaan ilmentää vain ikätasoista käyttäytymistä. 7-vuotiaat ovat vielä suurilta osin egosentrisessä (itsekeskeisessä) kehitysvaiheessa, mikä jalkapallossa merkitse sitä, että "luonto kutsuu" heitä ratkaisemaan tilanteet itse. Tämän takia on normaalia, että pelaajat keskittyvät vahvasti pallon ympärille, kun kaikki haluaisivat pelata itse sitä palloa.

Jos haluat tehdä hommasi valmentajana mahdollisimman hyvin, et lähde karsimaan ikätason mukaista käyttäytymistä vaan valjastat sen sellaisten asioiden opettamiseen, jotka tuon ikäisille parhaiten uppoavat. 7-vuotiaat haluavat keskimäärin kaikki pitää palloa koko ajan itse, joten kaikki 1v1-tilanteissa tarvittavat taidot esimerkiksi ovat tällaisia: pallon riistäminen (taklaaminen), pallon suojaaminen, pallon kuljettaminen, harhauttaminen ja pallon potkaiseminen. Ottelutapahtumissakin kannattaisi ehdottomasti keskittyä antamaan positiivista palautetta nimenomaan näistä asioista. Tietenkin, jos pelaajasi onnistuvat myös syöttelemään palloa, saa myös sitä kehaista, kunhan aina pitää huolen, että pelaajat ymmärtävät, miksi positiivinen palaute tuli.

Kyse on siis psykologisen kehityksen "herkkyyskausista", jotka mielestäni pitäisi ottaa aivan yhtä vakavasti ja hyödyntää kuten fyysisenkin kehityksen herkkyyskaudet. 7-vuotiaille ei vain ole mielekästä kovinkaan intensiivisesti yrittää opettaa joukkuepeliä, kun heidän aivonsa eivät sellaista käsitettä vielä ollenkaan hahmota. Lisäksi kun tuon ikäisiä rohkaistaan siihen ikätason mukaiseen pelaamiseen, heidän itseluottamuksensa paranee, eikä sitten 10–15 vuoden päästä tarvitse ihmetellä, miksi ne ei uskalla missään tilanteessa haastaa vastustajan laitapakkia

Olen jo kauan ihmetellyt, että mistä jalkapalloon on tullut käsitys siitä, että lapsi on tietyssä iässä egosentrinen eikä sen vuoksi kykene joukkuepelaamiseen. Psykologiasta en juurikaan tiedä, mutta kun esimerkiksi pikaisesti hakee tietoa kehityspsykologiasta ja lapsista, niin lapsi on egosentrinen 2-6 ikävuoden vaiheilla ja tämän jälkeen se vähenee. Tuossa vaiheessa lapsi, Suomessa, menee kouluun ja silloin pitää jo pystyä ottamaan muut huomioon. Ja kun vielä ottaa huomioon sen, että lapset ovat yksilöitä, niin jos joku on egosentrinen 4-vuotiaana ei se tarkoita, että kaikki ovat sitä. Toki osa lapsista on egosentrisiä vielä 45-vuotiaina eli kannattaako tuollaista ajattelua yleistää, koska se ei pidä paikkansa kaikkien kohdalla. Ja jos vielä viitsii tutustua psykologiaan, niin huomaa, että kolulukuntia löytyy kymmeniä, joten... onko lapsi egosentrinen 7-vuotiaana, riippuu myös koulukunnasta.

[mtontola]

Kun valmentaja huutaa täysiä korvaan, että nyt syötät sen pallon heti, niin suurin osa 7-vuotiaista tottelee. Kun tehostetaan huutoa uhkaavilla eleillä, niin loputkin tottelee.

Yksi psykotieteellinen koulukunta kenttien laidalla edustaa sellaista näkemystä, että jotkut 7-vuotiaat pelaajat ovat itsegosenttereitä myös silloin kun pelaavat hyvää yhteispeliä koska näin oli vanhempien salapalaverissa päätetty kun pojat olivat 6-vuotiaita.

Toinen psykologinen koulukunta pyrkii korostamaan sitä, että huonommilla pelaajilla on parempi pelikäsitys koska kyvykkäämpi 7-vuotias tekee välillä maalin myös itse kentän läpi kuljettaen.

Kolmas henkimaailman koulukunta lähtee siitä liikkeelle, että muissa joukkueissa on ehkä jotain ongelmia tämän yhteispelin kanssa, mutta heillä on aivan poikkeuksellinen naapuruston kakaralauma johtuen siitä, että valmentaja leijaa hieman korkeammalla kuin muut. Tämän takia heillä on jo 7-vuotiaissa liikuttu kohti 9v9 pelaamista niin että koko kakaralauman pitäisi ehkä pelata E-junnuja vastaan. Tärkeintä, että kenttä on täytetty oikein, mitä väliä sillä on mitä pelaajat itse miettivät.

Jos käytännönläheistä mallia taas haetaan ilman vakavampaa näkemystä koulukunnista, niin tässä tapauksessa tuo ylläesitetty siirtymä pienpeleillä 1v1 harjoitteista kohti 2v1 pelaamista ja siitä rauhassa kohti 3v2, niin kelvollisessa valmennuksessa kehittyy niin ymmärrys jalkapallosta kuin kyky ratkaista kentällä esiintyviä ongelmia. Tässä auttaa kun kysyy pojilta, että mikäs nyt olisi saattanut olla vaihtoehtoinen ratkaisu sille mitä äsken teit. Näin edeten hiljalleen se 5v5 pelaaminenkin sujuu paljon mukavammin. Ampiaislaumasta pois siirtyminen niin että siitä on pojille jotain iloa myöhemmin kannattaa omasta mielestäni suorittaa niin että pojat itse tajuavat mikä on hyödyllistä. Tässä kysyminen ja ajatus siitä, että lapsi itse pyrkii ratkaisemaan hänelle sopivia ongelmia (mikä on sopivaa on juuri se mitä valmentaja näkee tapahtuvan siinä 5v5 pelissä näillä 7-vuotiailla).

Tämä on siis maallikon näkemys. Joku varmasti tietää saman asian paljon paremmin.

[rukkanen]

Olen jo kauan ihmetellyt, että mistä jalkapalloon on tullut käsitys siitä, että lapsi on tietyssä iässä egosentrinen eikä sen vuoksi kykene joukkuepelaamiseen. Psykologiasta en juurikaan tiedä, mutta kun esimerkiksi pikaisesti hakee tietoa kehityspsykologiasta ja lapsista, niin lapsi on egosentrinen 2-6 ikävuoden vaiheilla ja tämän jälkeen se vähenee. Tuossa vaiheessa lapsi, Suomessa, menee kouluun ja silloin pitää jo pystyä ottamaan muut huomioon. Ja kun vielä ottaa huomioon sen, että lapset ovat yksilöitä, niin jos joku on egosentrinen 4-vuotiaana ei se tarkoita, että kaikki ovat sitä. Toki osa lapsista on egosentrisiä vielä 45-vuotiaina eli kannattaako tuollaista ajattelua yleistää, koska se ei pidä paikkansa kaikkien kohdalla. Ja jos vielä viitsii tutustua psykologiaan, niin huomaa, että kolulukuntia löytyy kymmeniä, joten... onko lapsi egosentrinen 7-vuotiaana, riippuu myös koulukunnasta.

Tässä mun mielestä se pääpointti. Eli 2–6-vuotiaana lapsi on keskimäärin "egosentrisimmillään", minkä jälkeen ajatusmaailmassa alkaa hahmottua yhä suurempia ja suurempia kokonaisuuksia. Ja yksilöllisiä eroja on totta kai – aivan kuten ihmisten biologinen ikä vaihtelee, vaihtelee myös kehityspsykologinen ikä (mikä sitten onkaan oikea termi...). Mutta ei se, että joku 7-vuotias on vähemmän egosentrinen kuin joku toinen 7-vuotias (tai vaikka 8- tai jopa 9-vuotias), tarkoita mielestäni sitä, että herkkyyskausiajattelusta tulisi psykologisen kehityksen osalta luopua kokonaan. Ja mitä nyt 7-vuotiaiden lasten touhuja nähnyt, niin tähänastisella otannalla en kykenisi kyllä joukosta löytämään yhtäkään, jolla ei sitä egosentrisyyttä olisi toiminnassaan vielä reippaasti mukana.

[drone]

Tulee mieleen, että voisiko sitä egosentrisyyttä käyttää jotenkin hyväksi. Esimerkiksi keskittymällä entistä voimakkaammin yksilötaitojen harjoitteluun ja taitojen kasvun tuottaman tyydytyksen ja omanarvontunnon vahvistamiseen. (Tietenkään sosiaalisia perustaitoja unohtamatta.)

[rukkanen]

Tulee mieleen, että voisiko sitä egosentrisyyttä käyttää jotenkin hyväksi. Esimerkiksi keskittymällä entistä voimakkaammin yksilötaitojen harjoitteluun ja taitojen kasvun tuottaman tyydytyksen ja omanarvontunnon vahvistamiseen. (Tietenkään sosiaalisia perustaitoja unohtamatta.)

Onko mun itseilmaisu todellakin näin heikkoa, kun juuri tätä yritin hakea aiemmilla viesteilläni tässä ketjussa Vai etkö vain jaksanut lukea edes vähää alusta

[defcon1]

Ei näin.
Se ensimmäinen juttu on opettaa ratkaisumalleja sen 1v1-tilanteen ratkaisemiseksi. Kuten rukkanen tuossa yllä jo kirjoitti, pallon suojaaminen, kuljettaminen ja harhauttaminen ovat sen pallollisen pelaajan kannalta olennaisimmat asiat. Koska 7-vuotias haluaa - paitsi itse leikkiä pallolla - myös tehdä maaleja, potkaisemisen (laukomisen) opettamisen voi ottaa mukaan.
2v1-tilanteiden ratkaisumalleja ehtii ottaa myöhemmin - kunhan lapsi alkaa ymmärtää "joukkue"pelaamisen alkeita edes vähän alusta.

Tuo on se yksi ajattelutapa, keskitytään täysin vain yksilötaitoihin. Ja siitä voi olla seurauksena, että ollaan taitotasolla vanhempina junnuina samalla tasolla muun maailman kanssa, mutta pelikäsityksessä paljon jäljessä - asia, josta suomalaisia junnumajuja on kritisoitu.

Minä en näe asiaa siten, että yhden "herkkyyskauden" aikana opetettaisiin vain sitä yhtä asiaa, vaan muutkin osa-alueet voidaan ja pitää ottaa huomioon.
Ja ne "joukkuepelaamisen alkeet" tulevat just siitä, että annetaan mahdollisuus hoksata mistä on kyse. Minusta se ei voi mennä takaperin, eli ensin lapsi ymmärtäisi joukkuepelin alkeet ja vasta sitten sitä alettaisiin treenata.

Tämä ei tarkoita ettei painopiste olisi yksilötaitojen opettamisessa. Mutta sen lisäksi voi opettaa mm. pelikäsitystä - ei huutamalla vaan antamalla mahdollisuuksia oppia.

[Alain Robbe-Grillet]

Tässä mun mielestä se pääpointti. Eli 2–6-vuotiaana lapsi on keskimäärin "egosentrisimmillään", minkä jälkeen ajatusmaailmassa alkaa hahmottua yhä suurempia ja suurempia kokonaisuuksia. Ja yksilöllisiä eroja on totta kai – aivan kuten ihmisten biologinen ikä vaihtelee, vaihtelee myös kehityspsykologinen ikä (mikä sitten onkaan oikea termi...). Mutta ei se, että joku 7-vuotias on vähemmän egosentrinen kuin joku toinen 7-vuotias (tai vaikka 8- tai jopa 9-vuotias), tarkoita mielestäni sitä, että herkkyyskausiajattelusta tulisi psykologisen kehityksen osalta luopua kokonaan. Ja mitä nyt 7-vuotiaiden lasten touhuja nähnyt, niin tähänastisella otannalla en kykenisi kyllä joukosta löytämään yhtäkään, jolla ei sitä egosentrisyyttä olisi toiminnassaan vielä reippaasti mukana.

Ymmärtääkseni egosentrisyydellä tarkoitetaan lasten tietynlaista itsekkyyttä eli minä asetetaan automaattisesti muiden edelle, mutta mielestäni tämä taas ei tarkoita sitä, etteikö lapsi jo ennen tuota 7-ikävuotta opi ottamaan muita huomioon. Jo päiväkodeissa lapset leikkivät keskenään tiettyyn ikään tullessa eivätkä istu yksikseen nurkassa. Päiväkodeissa lapset myös tekevät kaikenlaisia näytöksiä päiväkodin eri juhliin joissa he toimivat ryhmämä, joten henkilökohtaisesti en ymmärrä sitä, että miten ihmeessä lapset pystyvät toimimaan ryhmissä päiväkodeissa, mutta jalkapallokentällä taas lapset muuttuvat egosentrisiksi eivätkä halua syöttää palloa toisilleen. Uskoisin, että lapsen kyvyllä havaita muita lapsia pelin tiimellyksessä on jotakin tekemistä asian kanssa ja toki äidin mussukoilla jotka aina ovat saaneet mitä ovat halunneet ei hirveästi ole halua syöttää palloa, mutta henkilökohtaisesti unohtaisin egosentrismihöpinät, jotka perustellaan jollakin psykologialla. Jos ihan tarkkoja ollaan psykologia ei edes ole mikään tiede, sillä kyseisellellä teorioiden sekamelskalla ei ole yhteistä tieteenfilosofiaan, johon psykologia perustuisi, vaan se on lukematon määrä erinlaisia uskomuksia siitä miten halutaan selittää ihmisen käytöstä.

Henkilökohtaisesti kehoittasin heittämään koko ajatuksen lapsen egosentrisyydestä romukoppaan ja ottamaan jokainen lapsi huomioon yksilönä ja unohtamaan lasten tasapäistämisen ja sen pohjalta toimimisen, koska silloin tuotetaan vain hallaa niille, jotka kykenevät iästään huolimatta toimimaan ikäisiään kypsemmällä tavalla.

[mtontola]

Ihan yhtä ”itsekäs” se lapsi on silloinkin kun se sitä palloa syöttää. Hän on vain tajunnut, että tässä on tiettyihin tilanteisiin parempi toimintamalli olla hyvä ja onnistua siinä mikä on tavoite. Oman edun uhraava pelaaja ei ole hyvä ja tällaista ajattelua tulisi loppuun asti välttää koska kyse on siitä, että nyt itseluottamus pettää ja haetaan sitä hyväksyntää itseltä ja muilta ”väärin” keinoin, esim. jättäytymällä vapaaehtoisena vaihtoon kun ei ole mitään syytä tai siirtämällä vastuuta. Ongelmia syntyy lisäksi silloin kun ei ymmärretä jalkapallosta mitään ja ajatellaan että kaikkien pitää saada olla 10-paitoja. Samasta syystä sitten kun ei ole ymmärrystä lajista, eikä hirveätä kiinnostusta kehittää niitä omia taitoja ja ollaan tyhjäkäynnillä harrastettu 6-11 v., niin sitten suuri osa junioreita lopettaa harrastuksen ennen kuin koskaan edes aloittivat, ei osata mitään, mutta pitäisi olla supersankari joka aina tekee maalin.

Koko kentällä tapahtuvan toiminnan voi hyvin ymmärtää puhtaan instrumentaalisesti. Tavoite jokaisella pelaajalla tulisi olla mahdollisimman hyvä – aina. Tähän liittyy ymmärrys siitä, että eri pelipaikoilla tapahtuva toiminta on erilaista ja oman edun ajaminen edellyttää sitä, että tekee näitä juttuja mahdollisimman hyvin. Emulaatio, oman edun ajaminen, nämä ovat kaikki hyviä asioita kun niitä osataan suunnata oikeanlaisiin asioihin. Ei tarvitse puhua itsekkyydestä tai ehkä ei edes egosentrisyydestä. Pätee jalkapalloon, pätee elämään. Siksi valmennus, siksi kasvatus.

PS Pekkham on väärässä. Totta kai sitä pelikäsitystä pitää kehittää alusta asti. Ihan samalla tavalla kuin myös lihaskuntoa tulee kehittää alusta asti, toki lajinomaisesti ja järkevästi. Kyse painopisteistä tuntuu olevan ymmärretty melko lailla väärin, jos ajatellaan että herkkyyskaudella ei tehdä mitään muuta kuin harjoiteltaisiin pomputtelun alkeita tai vast. Tässä tosiaan on joskus menty melko lailla metsään. Laji on sama kaikissa ikäluokissa. Miten sitä opetellaan vaihtelee ikäkausittain. Tämä ei myöskään tarkoita etteikö esim. ne B-junnut treenaisi myös yhä edelleen niiden pienpelien kautta.

[rukkanen]

Ymmärtääkseni egosentrisyydellä tarkoitetaan lasten tietynlaista itsekkyyttä eli minä asetetaan automaattisesti muiden edelle, mutta mielestäni tämä taas ei tarkoita sitä, etteikö lapsi jo ennen tuota 7-ikävuotta opi ottamaan muita huomioon. Jo päiväkodeissa lapset leikkivät keskenään tiettyyn ikään tullessa eivätkä istu yksikseen nurkassa. Päiväkodeissa lapset myös tekevät kaikenlaisia näytöksiä päiväkodin eri juhliin joissa he toimivat ryhmämä, joten henkilökohtaisesti en ymmärrä sitä, että miten ihmeessä lapset pystyvät toimimaan ryhmissä päiväkodeissa, mutta jalkapallokentällä taas lapset muuttuvat egosentrisiksi eivätkä halua syöttää palloa toisilleen. Uskoisin, että lapsen kyvyllä havaita muita lapsia pelin tiimellyksessä on jotakin tekemistä asian kanssa ja toki äidin mussukoilla jotka aina ovat saaneet mitä ovat halunneet ei hirveästi ole halua syöttää palloa, mutta henkilökohtaisesti unohtaisin egosentrismihöpinät, jotka perustellaan jollakin psykologialla. Jos ihan tarkkoja ollaan psykologia ei edes ole mikään tiede, sillä kyseisellellä teorioiden sekamelskalla ei ole yhteistä tieteenfilosofiaan, johon psykologia perustuisi, vaan se on lukematon määrä erinlaisia uskomuksia siitä miten halutaan selittää ihmisen käytöstä.

Henkilökohtaisesti kehoittasin heittämään koko ajatuksen lapsen egosentrisyydestä romukoppaan ja ottamaan jokainen lapsi huomioon yksilönä ja unohtamaan lasten tasapäistämisen ja sen pohjalta toimimisen, koska silloin tuotetaan vain hallaa niille, jotka kykenevät iästään huolimatta toimimaan ikäisiään kypsemmällä tavalla.

Egosentrisyys ei ole itsekkyyttä vaan itsekeskeisyyttä. Tämä merkitsee sitä, että lapsi kokee kaiken ympärillä tapahtuvan voimakkaasti oman itsensä kautta. Jos esimerkiksi vanhemmat riitelevät, lapsi kuvittelee luultavasti, että hän on omalla toiminnallaan aiheuttanut vanhempien pahan olon (elleivät tietenkin vanhemmat selitä lapselle, ettei tilanne ole tämän syytä). Vastaavasti jalkapallossa egosentrisyys ilmenee siinä, että kaikki tilanteet halutaan ratkoa mahdollisimman pitkälle itse.

Enkä tarkoita, että mitään joukkuepelaamiseen liittyvää ei saisi 7-vuotiaille opettaa, kyllähän fyysisetkin herkkyyskaudet otetaan huomioon niin, että jotkin asiat ovat "tehoharjoittelussa", osaan vasta tutustutaan hiukan ja myöhemmissä vaiheissa osa on "ylläpitävässä" harjoittelussa. Ihan samalla tavalla mielestäni pitäisi ottaa huomioon psykologiset herkkyyskaudet.

Enkä väitä, että minulla olisi millään muotoa kattavaa teoriatuntemusta aiheesta – pieni pintaraapaisu vain –, mutta se, mitä olen itse valmentaessani ja lasten tekemisiä tarkkaillessani havainnoinut, kyllä tukee sitä teoriatuntemusta, mikä minulla aiheesta on.

Ja vielä loppuun: minua hieman ihmetyttää, minkä takia A R-G heität tuota tasapäistämiskorttia jatkuvasti, sillä mielestäni olen esimerkiksi itse tuonut jo useampaan otteeseen esiin, että jokaisen yksilön kehitys kulkee omia latujaan, mikä tulee huomioida valmennuksessa.

Ja defcon1: pelikäsitystä on myös yksilötaktinen pelikäsitys – eli asiat kuten milloin yrittää pallonriistoa, milloin yrittää harhautusta, milloin suojata palloa jne jne... Mutta varmasti esim. 2v1-tilanteen ratkaisemista voi alkaa ottaa esiin jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa (kunhan perustekniikka on sillä tasolla, että kaverit osaavat potkaista pallon suurin piirtein sinne, minne haluavatkin).

Tulipas sekavaa...

[drone]

Onko mun itseilmaisu todellakin näin heikkoa, kun juuri tätä yritin hakea aiemmilla viesteilläni tässä ketjussa Vai etkö vain jaksanut lukea edes vähää alusta

Ei suinkaan (itseilmaisu). Mahdollisesti (lukuinto). Pääpointti lienee, että olemme samoilla linjoilla.

[nozick]

Junnujen (7v) poikien pelatessa 5v5 valmennettavat kasautuvat hyvin herkästi sumppuun ja unohtavat pelipaikkansa. Kuinkahan nappuloita saisi pelaamaan joukkueena, liikkumaan pallottomana, syöttämään ja muistamaan tehtävänsä?

Ovatko pojat siis 04 syntyneitä? Jos ovat, niin pelipaikkojen ja "leveyden" pitäminen ei todellakaan vielä tule helpolla. Melkein keskittyisin tuossa vaiheessa vahvasti yksilötaitoihin sekä syöttää vai kuljettaa valinnan tekemiseen. Toki pelipaikkoja kannattaa yrittää pitää, mutta en olisi kovin masentunut jos ne ei tahdo vielä päähän pojilla mahtua.

Vähän asian vierestä: Mitkä teidän pelipaikat on? Pelaatteko 2-2, 1-2-1 vai jotain muuta? Kokemuksia erilaisista ryhmityksistä ja roolituksista 5 v 5 peleissä?

[Alain Robbe-Grillet]

Egosentrisyys ei ole itsekkyyttä vaan itsekeskeisyyttä. Tämä merkitsee sitä, että lapsi kokee kaiken ympärillä tapahtuvan voimakkaasti oman itsensä kautta. Jos esimerkiksi vanhemmat riitelevät, lapsi kuvittelee luultavasti, että hän on omalla toiminnallaan aiheuttanut vanhempien pahan olon (elleivät tietenkin vanhemmat selitä lapselle, ettei tilanne ole tämän syytä). Vastaavasti jalkapallossa egosentrisyys ilmenee siinä, että kaikki tilanteet halutaan ratkoa mahdollisimman pitkälle itse.

Asiaan sen kummemmin perehtymättä, ensimmäisenä tulee mieleen, että kuinka paljon se, että itsekkäästi ajattelee omaa etuaan eroaa siitä, että itsekeskeisesti asettaa itsensä kaiken mittariksi. Mutta oma pointtini oli, että valmennuksessa pitäisi unohtaa kaikki keinotekoiset ajatukset siitä, että tietyn ikäisille lapsille ei pidä opettaa jotakin.  Esimerkiksi pelikäsitystä pystyy opettamaan alle kouluikäisille lapsille kemppisläistä metodia soveltaen eli annetaan neljälle lapselle eriväriset liivit, pistetään ne timantin muotoon, annetaan heille pallo ja sanotaan, että punainen heittää sininselle joka heittää keltaiselle joka heittää vihreälle joka taas heittää pallon punaiselle jne... Seuraava askel tuosta on, että punainen heittää siniselle ja juoksee sinisen paikalle joka heittää keltaiselle ja juoksee keltaisen paikalle joka heittää vihreälle ja juoksee vihreän paikalle jne.... seuraavaksi taas vaihdetaan heitot potkuun ja aloitetaan alusta jne...

Välttämättä kovinkaan moni lapsista ei ymmärrä mistä on kyse, mutta ideana lienee se, että tehdään muodosta (miten pelataan) ja pallon liikuttamisesta (syötöt ) automaatio eli kun lapsi kasvaa, hän luonnollisesti sijoittuu tiettyyn muotoon ja automaattisesti osaa syöttää tiettyyn paikkaa.  Sitä en tiedä toimiiko kyseinen metodi, mutta en usko, että tuosta on haittaakaan.

Vähän asian vierestä: Mitkä teidän pelipaikat on? Pelaatteko 2-2, 1-2-1 vai jotain muuta? Kokemuksia erilaisista ryhmityksistä ja roolituksista 5 v 5 peleissä?

Sen enempää 5v5 peleistä tietämättä, Hollannin jalkapalloliiton mielestä ryhmityksen pitäisi olla timantti. En tiedä miksi, mutta arvelen sen liittyvän jollakin tavalla kolmiopeliin.

[pekkham]

Esimerkiksi pelikäsitystä pystyy opettamaan alle kouluikäisille lapsille kemppisläistä metodia soveltaen eli annetaan neljälle lapselle eriväriset liivit, pistetään ne timantin muotoon, annetaan heille pallo ja sanotaan, että punainen heittää sininselle joka heittää keltaiselle joka heittää vihreälle joka taas heittää pallon punaiselle jne... Seuraava askel tuosta on, että punainen heittää siniselle ja juoksee sinisen paikalle joka heittää keltaiselle ja juoksee keltaisen paikalle joka heittää vihreälle ja juoksee vihreän paikalle jne.... seuraavaksi taas vaihdetaan heitot potkuun ja aloitetaan alusta jne...

Välttämättä kovinkaan moni lapsista ei ymmärrä mistä on kyse, mutta ideana lienee se, että tehdään muodosta (miten pelataan) ja pallon liikuttamisesta (syötöt ) automaatio eli kun lapsi kasvaa, hän luonnollisesti sijoittuu tiettyyn muotoon ja automaattisesti osaa syöttää tiettyyn paikkaa.  Sitä en tiedä toimiiko kyseinen metodi, mutta en usko, että tuosta on haittaakaan.

Nyt on kyllä pakko kysyä, että miten tämä mielestäsi tukee pelikäsityksen opettamista?

[Pussikalja]

Oikeen helpolla jos haluaa ongelmaan ratkaisun, niin poistaa maalit keskilinjalta ja siirtyy neljän maalin peliin.  Pelialue saa olla samankokoinen kuin normipelissä. Maalit selkeästi reunoissa ja kuitenkin siten että toinen joukkue hyökkää toiseen päähän ja toinen toiseen. Pallottomasta liikkeestähän tuossa on kyse ja siihen on hyviä treenejä paljon.

Äkkiä pojat huomaavat puolenvaihdon hyödyn, kun alue ahtautuu entisestään, jos niitä syöttöjä tyhjälle laidalle ei tule. Samoin pelaaja joka ymmärtää jäädä hässäkän ulkopuolelle, on pelin maalikunkku ja saa palkinnon fiksuudestaan. Ongelma on tosin siinä, että pelipaikat eivät tässä pelissä pysy ja ei mielestäni pidäkkään. Suurin työ on ollut poisopettaa vanhemmissa ikäluokissa esim. pakilta pelipaikkauskollisuus ja saada heidä tukemaan hyökkäyksiä, liikkumaan poikittain jne.. Onko jalkapallossa yleensäkään kiinteitä pelipaikkoja?

Totta kai perustaidot ja pienpelit ovat ton ikäsille tärkeämpiä kuin 5v5 yms. mutta kyllä tommosia ajattelua vaativia pelejä pitää ihan alusta asti kavereille vähitellen syöttää. Jos tälläisiä pelejä ei vähitellen pelaajille opeteta, ei ne varmasti onnistu B-junnu iässäkään. Ne hienot 1v1, 1v2 jutut pitää saada heti alussa sovitetuksi myös oikeaan pelitilanteeseen. Jos ne oikeaa jalkapallopeliä muistuttavat pelit jätetään pois "herkkyyskausiajattelun, jonkun hienoen e:llä alkavan sanan tai muun ideologian takia", ongelmia vanhemmissa ikäluokissa on varmasti tulossa. Pelin takiahan ne taidot opetetaan ja ne voi ja mielestäni pitääkin soveltaa käytäntöön ihan pikkujunnuista lähtien. Ei niistä iloa ole, jos ei tiedä milloin niitä käyttää.

[Alain Robbe-Grillet]

Nyt on kyllä pakko kysyä, että miten tämä mielestäsi tukee pelikäsityksen opettamista?

Kuten totesin, kyseessä on kemppisläinen metodi opettaa lapsille pelikäsitystä. Puhtaasti toisenkäden tietona oletan, että idea on seuraavanlainen eli ensimmäiseksi harjoitteissa on olennaista muoto eli timantti. Kemppisläisen käsityksen mukaan harjoitteet pitää aina tehdä pelissä olevissa muodoissa ja espanjalaisesta jalkapallokulttuurista vaikutteita saanut kemppisläinen pelikäsitys nojaa timanttiajatukseen. Toki tähän timanttiin törmää myös hollantilaisessa jalkapallo-opetuksessa. Tämä timanttiajatuksen taustalla taas taitaa olla idea siitä, että kun pelaajat ovat timantin muodossa, pallollisella pelaajalla on aina kolme syöttösuuntaa. Tosin jossakin vaiheessa tuon timantin keskelle vielä lisätään yksi pelaaja jolloin pallo voidaan pelata pelin sisään josta se taas barcelonamaisesti pelataan nopeasti laitaan, alaspäin pystyyn jne. Mutta kysymykseen siitä, että miten tämä tukee pelikäsityksen opettamista, vastaus on, että kun lapset pienestä pitäen ovat oikeassa pelissä käytettävissä muodoissa, he sijoittuvat "luonnostaan" oikein kentällä myös vanhempina. Tässä timanttiajatuksessa on tärkeää myös se, että lapsia opastetaan alusta pitäen olemaan oikeassa asennossa eli samalla heidän peliasentonsa on alusta saakka oikea. Miksi taas timantti, selitys on kolmiopelaamisessa ja kun katsoo esimerkiksi 4-3-3 järjestelmää siitä löytyy useampia timantteja joissa taas pallon liikuttelu on helppoa jos siihen on pienestä pitäen oppinut. Ja kun joukkue hyökkää ko muodostelmassa, pelaaja periaatteessa aina tietää, että missä paikassa omat pelaajat ovat. Mitä sitten taas tulee noihin erivärisiin liiveihin, ideana on se, että lapset ovat pää pystyssä ja katsovat mistä löytyy pelaaja jolle palo pitää toimittaa. Tämän lisäksi lapsille opetetaan jalkapallossa ilmeisesti tärkeänä pidettyä ympäristön havannointia koko ajan. Eli ei riitä, että nostaa silloin päänsä kuin heittää pallon, vaan koko ajan pitää katsoa ympärilleen ja havainnoida missä väri jolle pallo heitetään on ja samalla taas korostuu oikean peliasennon merkitys eli asennon on oltava sellainen, että koko ajan kaikki lapset ovat näkyvillä. Mitä taas tulee pallon heittämiseen, palloa heitetään aluksi käsillä, koska kädessä taisi olla enemmän hermoja kuin jaloissa ja aluksi opetteleminen on siksi helpompaa kuin jaloilla pelaaminen. Ymmärtääkseni myös jotkut aikuisjoukkueet käyttävät pelisysteemien opettelemiseen aluksi käsillä pelaamista. Ja mitä taas tulee tuohon liikkumiseen heiton jälkeen, sen tarkoituksena on luonnollisesti opettaa liikkumaan syötön jälkeen.

Eli tuossapa oli kaikessa lyhykäisyydessään se, että miten itse olen kemppisläisen pelikäsitysopetuksen tulkinnut. Teoriassa systeemi kuulostaa toimivalta, mutta käytännöstä taas en osaa sanoa.

[rukkanen]

Ihan järkeenkäypää. Tavallaan tuo muodossa harjoitteleminen on pelikäsityksen suhteen vähän sama kuin aakkosten harjoitteleminen lukemisen (ja kirjoittamisen) suhteen. En tiedä, olenko ilmaissut itseäni epäselvästi, mutta en tosiaan ole missään vaiheessa tarkoittanut, että 7-vuotiaiden pitäisi treenata pelkästään tekniikkadrillejä – päinvastoin. Näitä mainitsemiani asioita (esim. taklaaminen, suojaaminen, harhauttaminen) voi hyvin harjoitella pienpelienkin kautta. Esimerkiksi 3v3-pelissä kohtalaisen pienellä pelialueella tulee paljon tilanteita, joissa palloa joutuu suojaamaan, jos sitä ei halua menettää. Periaatteessa mitä tahansa asiaa voi opettaa pienpelien kautta, kun vain laatii sellaisen pelin, jossa tulee mahdollisimman paljon toistoja opetettavassa asiassa.

[Jortsukka]

Olennaista pohdittavaa taitaa olla nyt että miten mieltää pelikäsityksen? Mielestäni kun pelikäsitys näin nuorten(7-vuotiaiden) kohdalla on esim. sitä että pelaaja ei juokse suoraan 2-3 vastustajaa kohden, vaan ennemmin tyhjään tilaan. Sen sijaan en näe mitään kovaa tarvetta lähteä kauheasti harjoittelemaan 2vs1 pelaamista(toki vähän sitäkin voi), puhumattakaan suuremmista yhteistöistä pelaajien välillä, koska tuon ikäinen vain ei hahmota sitä tilaa samalla tavalla kuin me sen näemme. Aivot eivät vain pysty siihen.

Toki on tärkeää nuoresta saakka lähteä harjoittamaan pelikäsitystä ja syöttämistä, mutta 6-8vuotiaille syöttämisessä tärkeintä on oppia hallitsemaan syötössä tekniikka, ensimmäinen kosketus, jne. Täten sitten kun ollaankin se 8-10vuotias niin ei tarvitse enää keskittyä näiden asioiden "junnaamiseen" vaan nämä tulevat täysin ilman "turhaa drillausta" niissä harjoitteissa ja pienpeleissä missä aletaan pääsemään pelikäsitykseen jossa puhutaan isommasta kokonaisuudesta kuin siitä minne kuljettaa, miten kuljettaa, miksi kuljettaa, jne.

Pelikäsitystä voi siis toki opettaa, mutta se että "pakotetaan" syöttelemään niinkuin valmentajan mielestä on oikein ei sitä kehitä, vaan sitten se vain on ulkoa opittua/ohjailtua toimintaa, ilman omia havaintoja tai käsitystä. Tämä korostuu mitä nuoremmista pelaajista puhutaan.

Ja koska Suomessa resurssit ja aika on aina rajallista, niin tuossa 5-8vuotiaana korostaisin ihan vain sitä perusliikunnallisuutta, koordinaatiota, liikettä ja pallon hallintaa(tämä koskien kuljettamista, syöttämistä, vetämistä ja ensimmäistä kosketusta, jne.). Niissä on todella paljon tekemistä ja kun ne saat hyvään kuntoon niin sitten on täydet "työvälineet" lähteä työstämään hyvistä lähtökohdista lasten pelaamista, kun tulevat siihen 8+ vuotiaiksi ja pallo tottelee heitä hyvin.

[pekkham]

Kuten totesin, kyseessä on kemppisläinen metodi opettaa lapsille pelikäsitystä. Puhtaasti toisenkäden tietona oletan, että idea on seuraavanlainen eli ensimmäiseksi harjoitteissa on olennaista muoto eli timantti. Kemppisläisen käsityksen mukaan harjoitteet pitää aina tehdä pelissä olevissa muodoissa ja espanjalaisesta jalkapallokulttuurista vaikutteita saanut kemppisläinen pelikäsitys nojaa timanttiajatukseen. Toki tähän timanttiin törmää myös hollantilaisessa jalkapallo-opetuksessa. Tämä timanttiajatuksen taustalla taas taitaa olla idea siitä, että kun pelaajat ovat timantin muodossa, pallollisella pelaajalla on aina kolme syöttösuuntaa. Tosin jossakin vaiheessa tuon timantin keskelle vielä lisätään yksi pelaaja jolloin pallo voidaan pelata pelin sisään josta se taas barcelonamaisesti pelataan nopeasti laitaan, alaspäin pystyyn jne. Mutta kysymykseen siitä, että miten tämä tukee pelikäsityksen opettamista, vastaus on, että kun lapset pienestä pitäen ovat oikeassa pelissä käytettävissä muodoissa, he sijoittuvat "luonnostaan" oikein kentällä myös vanhempina. Tässä timanttiajatuksessa on tärkeää myös se, että lapsia opastetaan alusta pitäen olemaan oikeassa asennossa eli samalla heidän peliasentonsa on alusta saakka oikea. Miksi taas timantti, selitys on kolmiopelaamisessa ja kun katsoo esimerkiksi 4-3-3 järjestelmää siitä löytyy useampia timantteja joissa taas pallon liikuttelu on helppoa jos siihen on pienestä pitäen oppinut. Ja kun joukkue hyökkää ko muodostelmassa, pelaaja periaatteessa aina tietää, että missä paikassa omat pelaajat ovat. Mitä sitten taas tulee noihin erivärisiin liiveihin, ideana on se, että lapset ovat pää pystyssä ja katsovat mistä löytyy pelaaja jolle palo pitää toimittaa. Tämän lisäksi lapsille opetetaan jalkapallossa ilmeisesti tärkeänä pidettyä ympäristön havannointia koko ajan. Eli ei riitä, että nostaa silloin päänsä kuin heittää pallon, vaan koko ajan pitää katsoa ympärilleen ja havainnoida missä väri jolle pallo heitetään on ja samalla taas korostuu oikean peliasennon merkitys eli asennon on oltava sellainen, että koko ajan kaikki lapset ovat näkyvillä. Mitä taas tulee pallon heittämiseen, palloa heitetään aluksi käsillä, koska kädessä taisi olla enemmän hermoja kuin jaloissa ja aluksi opetteleminen on siksi helpompaa kuin jaloilla pelaaminen. Ymmärtääkseni myös jotkut aikuisjoukkueet käyttävät pelisysteemien opettelemiseen aluksi käsillä pelaamista. Ja mitä taas tulee tuohon liikkumiseen heiton jälkeen, sen tarkoituksena on luonnollisesti opettaa liikkumaan syötön jälkeen.

Eli tuossapa oli kaikessa lyhykäisyydessään se, että miten itse olen kemppisläisen pelikäsitysopetuksen tulkinnut. Teoriassa systeemi kuulostaa toimivalta, mutta käytännöstä taas en osaa sanoa.

Nyt me puhutaan varmaan ihan eri asioista. Minun ymmärtääkseni pelikäsitys on kykyä hahmottaa pelitiltanteet ja taitoa ratkaista ne tilanteeseen sopivalla parhaalla mahdollisella tavalla. Jos minä oikein ymmärrän kemmpisläisen mallin (siten kuin sinä sen kerroit), niin eihän tuo ole tilanteeseen sopivan ratkaisun hakemista (tekisi mieli sanoa, että melkeinpä päinvastoin). Jortsukka tuossa jo kirjoittikin (en tiedä viittasiko tekstiisi), että "pakottaminen" syöttämään valmentajan mieleisellä/ohjaamalla tavalla johtaa pikemminkin ulkoa opitun toiminnan tekemiseen, ei niinkään tarkoituksenmukaisen ja tilanteeseen sopivan ratkaisun hakemiseen.

Vai olenko ymmärtänyt tekstistäsi jotain väärin?

[Alain Robbe-Grillet]

Nyt me puhutaan varmaan ihan eri asioista. Minun ymmärtääkseni pelikäsitys on kykyä hahmottaa pelitiltanteet ja taitoa ratkaista ne tilanteeseen sopivalla parhaalla mahdollisella tavalla. Jos minä oikein ymmärrän kemmpisläisen mallin (siten kuin sinä sen kerroit), niin eihän tuo ole tilanteeseen sopivan ratkaisun hakemista (tekisi mieli sanoa, että melkeinpä päinvastoin). Jortsukka tuossa jo kirjoittikin (en tiedä viittasiko tekstiisi), että "pakottaminen" syöttämään valmentajan mieleisellä/ohjaamalla tavalla johtaa pikemminkin ulkoa opitun toiminnan tekemiseen, ei niinkään tarkoituksenmukaisen ja tilanteeseen sopivan ratkaisun hakemiseen.

Vai olenko ymmärtänyt tekstistäsi jotain väärin?

No, oletetaan, että on pelaaja joka on mielettömän hyvä hahmottamaan pelitilanteet ja äärimmäinen taito ratkaista ne tilanteeseen sopivalla tavalla, mutta hänellä on yksi heikkous, hän on aina väärässä paikassa väärään aikaan. Voiko tästä pelaajasta sanoa, että hänellä on hyvä pelikäsitys? Toki tuosta Kemppisen metodista voi olla sitä mieltä, että se johtaa ulkoa opitun tekemiseen, mutta vastaavasti voi kysyä, että eikö jalkapallo loppujen lopuksi ole peli, jossa pelaajille opetetaan erilaisia tapoja ratkaista eteen tulevat tilanteet joista pelaaja tilanteen mukaan valitsee omasta mielestä parhaimman ratkaisumallin. Jos olen asian oikein ymmärtänyt, käyttämäni Kemppisen mallin lähtökohtana on se, että kun lapset pienestä pitäen toistuvasti joutuu samaan tilanteeseen, toistojen kautta hän pystyy iän karttuessa ratkaisemaan sen nopeasti. Tuo käyttämäni esimerkki taas on tarkoitettu 5-7 -vuotiaille pelaajille ja kun kyseessä on tuon ikäiset lapset, se on ennemminkin leikki kuin harjoite jonka tarkoitus on opettaa pelikäsityksen kehittymisen kannalta olennaisia perusasioita eli muoto, havannointi sekä liike ja kun he toistojen kautta tekevät näin, he oppivat sijoittumisen, ympäristön havainnoinnin pallottomana ja liikkeen syötön jälkeen, jotka minun käsitykseni mukaan ovat pelikäsitykseen liittyviä olennaisia asioita. Iän karttuessa kun aletaan ratkaista mainitsemiasi tilanteita, silloin pelaajalla jolla on perusasiat hallussa on oletettavasti helpompi ratkaista näitä tilanteita.

Mitä muuten tulee tuohon ulkoa opitun toiminnan tekemiseen, niin aina voi kysyä, että minkä vuoksi esimerkiksi espanjalaiset juniorijoukkueet pelaavat pienpelejä joiden teema vaihtelee opeteltavan asian mukaan? Jossakin päin Suomea pidettiin tänä vuonna jokin Barcelonaan liittyvä koulutus ja eräs paikalla ollut kertoi, että barcelonalainen metodi perustuu pienpeleihin joissa toistuu pelaajien sijoittuminen timanttiin. Pelit taas ovat halutun teeman mukaisia ja kun tiettyä peliä jauhetaan tarpeeksi kauan, hommasta tulee automaatio joka taas näkyy siinä, että pelaajat pystyvät kentällä nopeasti reagoimaan tiettyihin tilanteisiin. Toki tässä pitää muistaa, että jos pelisysteemissä ei ole yhtään timanttia, ei niitä oman joukkueen treeneihin kannata tuoda, vaan käyttää muotoja joita omasta pelisysteemistä löytyy.

[Kaihlamo]

7-vuotiaissa nämä timantit sun muut voi tunkea sinne mihin aurinko ei paista. 2 pulustajaa ja 2 hyökkääjää sinne kentälle ja ei mitään ennalta määrättyjä pelipuolia edes näille (vasen/oikea) - ja hyökätessä kaikki saavat toteuttaa itseänsä pallon kanssa. Puolustaessa lähin menee aina välittömästi palloon ja toiseksi lähin auttamaan. Kaksi muuta pelaajaa sitten varmistamaan ja peittämään mahdollisia syöttölinjoja. Tähän jo riittävän oppimishaasteensa tuo roolin vaihdot tilanteen sisällä. Tuossa iässä on paljon tärkeämpää se, että pelaajat osallistuvat rohkeasti pelaamiseen ja reagoivat todella nopeasti pallon liikkeisiin kuin mitä on joku muoto. Muoto on kuitenkin myös rajoittava tekijä ja näin nuorissa ongelmallinen siksi, että se passivoi pelaajia todella paljon. Tämä siis puhtaasti sen perusteella mitä tässä on vuosien aikana nähnyt ja kokenut.

Näkisin, että sen muodon merkitystä pitäsi korostaa vasta siinä vaiheessa kun siirrytään "minä ja pallo"-teemasta "kahden pelaajan yhteistyö"-teemaan - ja sen ei pitäisi tapahtua todellakaan vielä 7-vuotiaana.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Toki tässä pitää muistaa, että jos pelisysteemissä ei ole yhtään timanttia, ei niitä oman joukkueen treeneihin kannata tuoda, vaan käyttää muotoja joita omasta pelisysteemistä löytyy.

Tämä saa toiminnan kuulostamaan aika staattiselta ja kärjistetysti siltä, että esimerkiksi 4-4-2-pelijärjestelmää käyttävän joukkueen pelaajien tulisi olla koko ajan sijoittuneena 4-4-2-muotoon. Onhan huomioitava myös se, että esimerkiksi pienen kentän 2-2-pelijärjestelmä on myös timantti diagonaalisuuntaan. Oleellista on, mihin suuntaan halutaan milloinkin edetä, sen mukaan timantti tai kolmio voi reagoida esimerkiksi "pyörimällä". Pelitilanteissa (sen vuoksi myös harjoituksissa) muotojen on liikuttava, muututtava, niistä on liikuttava pois ja vastaavasti niitä tulee täydentää. En nyt ihan heti keksi, missä pelijärjestelmässä "ei ole yhtään timanttia", mutta joka tapauksessa pelijärjestelmät eivät päde niinkään hyökkäyspelin suhteen vaan esimerkiksi laitapakin nousu tai kärjen vastaantulo voi muuttaa ryhmitystä ja luoda kolmion tai timantin sinne, missä sitä ei automaattisesti ole käytetyssä pelijärjestelmässä.