Junnuvalmennukseen apuja

[Alain Robbe-Grillet]

7-vuotiaissa nämä timantit sun muut voi tunkea sinne mihin aurinko ei paista. 2 pulustajaa ja 2 hyökkääjää sinne kentälle ja ei mitään ennalta määrättyjä pelipuolia edes näille (vasen/oikea) - ja hyökätessä kaikki saavat toteuttaa itseänsä pallon kanssa. Puolustaessa lähin menee aina välittömästi palloon ja toiseksi lähin auttamaan. Kaksi muuta pelaajaa sitten varmistamaan ja peittämään mahdollisia syöttölinjoja. Tähän jo riittävän oppimishaasteensa tuo roolin vaihdot tilanteen sisällä. Tuossa iässä on paljon tärkeämpää se, että pelaajat osallistuvat rohkeasti pelaamiseen ja reagoivat todella nopeasti pallon liikkeisiin kuin mitä on joku muoto. Muoto on kuitenkin myös rajoittava tekijä ja näin nuorissa ongelmallinen siksi, että se passivoi pelaajia todella paljon. Tämä siis puhtaasti sen perusteella mitä tässä on vuosien aikana nähnyt ja kokenut.

Näkisin, että sen muodon merkitystä pitäsi korostaa vasta siinä vaiheessa kun siirrytään "minä ja pallo"-teemasta "kahden pelaajan yhteistyö"-teemaan - ja sen ei pitäisi tapahtua todellakaan vielä 7-vuotiaana.

Millä tavalla se, että pistetään pelaajat timantin muotoon eroaa siitä, että pistetään pelaajat kahden puolustajan ja kahden hyökkääjän muotoon? Muoto se on tuokin siihen saakka kunnes lähin menee palloon, toiseksi lähin auttaa ja kaksi muuta varmistaa ja peittää syöttölinjoja. Tuo voi olla haaste 7-vuotiaille, sillä jos he eivät pysty hahmottamaan muotoja, niin tuollainen puolustaminen voi olla haastavaa. Muoto on 7-vuotiaille haastavaa, koska se on vielä joillekkin 19-vuotiallekkin haastavaa, mutta peleissä se muoto ei ole se tärkein seikka, koska se ei kauan pysy kasassa. Idea taitaa olla siinä, että kun sitä pelaajilta "vaaditaan" tai puhutaan, niin tavoitteena taitaa olla se, että jossakin vaiheessa he sen merkityksen ymmärtävät.

Tuosta "minä ja pallo"-teemasta, että työpäivän ratoksi huvikseni vilkaisin eräältä sivustolta, jossa on paljon eri juniorijoukkueiden treenejä ja ainakin noiden ammattilaisseurojen 5-8 -vuotiaiden treeneissä on "minä ja pallo" -treenien lisäksi "me ja pallo" -treenejä. En tiedä, että miten siellä homma menee, mutta suomalaisessa nappulavalmennuksessa tuntuu olevan sellainen käsitys, että valmennus tapahtuu pelaajan iän eikä taidon mukaisesti. Ja jostakin kummasta syystä homma menee vielä niin, että koska emme tiedä, että kenestä tulee mitäkin isona, kaikkien pitäisi höntsätä yhdessä. Voi olla, että olen väärässä, mutta tuollaisessa ajattelumallissa ei arvosteta lahjakkuuksia ollenkaan.

[mtontola]

tuollaisessa ajattelumallissa ei arvosteta lahjakkuuksia ollenkaan.

Suomessa ei yksinkertaisesti haluta arvostaa mitään joka näyttää muita paremmalta lahjakkuudelta. Mitä ilmeisemmin tällaisen näkeminen aiheuttaa yleisemmin suomalaisissa vastenmielisen reaktion. Se on heti muilta pois, eikä tästä kuitenkaan mitään tule koska ei muistakaan koskaan tullut. Paitsi toki niistä jotka olivat kaikista pienimmistä seuroista, aloittivat harrastuksen vasta 16-vuotiaana ja nousivat nöyryydellään suuriksi. Armon kaipuu, ehkä se on sitä. Onkohan kukaan tehnyt geosentristä tutkimusta siitä vihaavatko suomalaiset lahjakkuutta sen takia, että luterilaisina meidän on vaikea uskoa siihen, että armon saaneet erottuvat ulkoisin merkein meistä tavallisista tallaajista?

[Kaihlamo]

Tuosta "minä ja pallo"-teemasta, että työpäivän ratoksi huvikseni vilkaisin eräältä sivustolta, jossa on paljon eri juniorijoukkueiden treenejä ja ainakin noiden ammattilaisseurojen 5-8 -vuotiaiden treeneissä on "minä ja pallo" -treenien lisäksi "me ja pallo" -treenejä. En tiedä, että miten siellä homma menee, mutta suomalaisessa nappulavalmennuksessa tuntuu olevan sellainen käsitys, että valmennus tapahtuu pelaajan iän eikä taidon mukaisesti. Ja jostakin kummasta syystä homma menee vielä niin, että koska emme tiedä, että kenestä tulee mitäkin isona, kaikkien pitäisi höntsätä yhdessä. Voi olla, että olen väärässä, mutta tuollaisessa ajattelumallissa ei arvosteta lahjakkuuksia ollenkaan.

Eikähän tasoryhmien käyttäminen harjoittelussa ja pelaamisessa ole aika yleistä vähän jokapuolella nykyään. Mutta todelliset edarit ei meillä ala 7-vuotiaana, joten tähän keskusteluun on turha ottaa mukaan mitään ulkomaalaisia ammattilaisseurojen nappulaedareita. Joissain topikeissa tuo  taivaanrannan maalaaminen pastellisävyin on ihan paikallaan, mutta kun kysytään suoraan vinkkejä niin silloin olisi myös hyvä huomioida se, että meillä ei 7-vuotiaissa ole montaakaan ryhmää, jossa olisi edes se yksi superlahjakas pelaajan alku joita nuo ulkomaalaiset "akatemiat" on täynnä. Ja ei niitä lahjakkaitakaan ihan mahdottomasti/ryhmä ole vielä tossa vaiheessa... Se ei poista sitä, että paljon pystytään tekemään vielä paremmin ja laajemmalla säteellä asioita. Mutta jostain timanteista sun muista puhuminen on mun mielestä täysin turhaa tuon ikäisille. Paljon tärkeämpiä ja isompiakin asioita on, joissa suomalainen junnu- sekä aikuisfutari ei maailmalla pärjää. Esim. 1v1 pelaaminen on aivan surkealla tasolla lähestulkoon jokaisella suomalaisella pelaajalla - ja nyt en tarkoita sitä että mentäisiin edes vastustajasta ohi vaan pelkästään sen pallon pitäminen ja jalan auki saaminen tuntuu monelle A-majupelaajallekin olevan täysin mahdoton tehtävä...

[drone]

meillä ei 7-vuotiaissa ole montaakaan ryhmää, jossa olisi edes se yksi superlahjakas pelaajan alku joita nuo ulkomaalaiset "akatemiat" on täynnä.

Mielenkiintoista. Olisiko tähän löydettävissä jokin muukin syy kuin Suomen vähäväkisyys? Siis ymmärrän tietenkin, että Saksasta tai Espanjasta on helppo löytää varhaisia superlahjakkuuksia, kun on porukkaa mistä ammentaa. Mutta entä jos verrataan Suomen kanssa saman kokoluokan jalkapallomaihin? Kroatia? Uruguay? Norja? Tanska? Slovakia?
Ymmärrän toki senkin, että mainituissa maissa on perinteitä, mikä voi vaikuttaa osaltaan.

Mutta onko mitään realistista keinoa, mitä asialle voisi tehdä meillä? Parempi kykyjenetsintä? Jalkapalloa päiväkoteihin? Mitä tahansa?

[mehico5]

Mutta onko mitään realistista keinoa, mitä asialle voisi tehdä meillä? Parempi kykyjenetsintä? Jalkapalloa päiväkoteihin? Mitä tahansa?

[drone]

Yritettiin meillekin Tornioon saada jalkapallopainotteista koulua (yläaste ja jopa ala-asteelle) muuten oli asiat menossa oikeaan suuntaan mutta yks paikallinen LIIKUNNAN-ope oli koko asiaa vastaan!! Joten ei sitten saatu lisämahdollisuuksia lapsille treenata palloa.........

Tuskin on sentään mahdollista, että yksi liikunnanope päättää asiat diktatorisesti. Lienee kuitenkin kysymys laajemmastakin vastustuksesta? Olisiko tuossa paikka rakentavalle neuvottelulle, jossa kuunnellaan kaikkia osapuolia ja heidän perustelujaan? Ja kenties tilaa pienelle lobbaukselle?

En väitä, että yhtälö olisi helppo ratkaista. Tälläkin foorumilla on käyty kovasti keskustelua koulujen muuttamisesta jalkapallopainotteisiksi, mutta vaikeuksia tuntuu olevan kaikkialla. Nythän meillä toki on kulttuuri- ja urheiluministerinä Paavo Arhinmäki, armoitettu jalkapallofani. Voisiko tätä mahdollisuutta kenties jotenkin hyödyntää asian edistämiseksi?

[Pussikalja]

Mutta jostain timanteista sun muista puhuminen on mun mielestä täysin turhaa tuon ikäisille. Paljon tärkeämpiä ja isompiakin asioita on, joissa suomalainen junnu- sekä aikuisfutari ei maailmalla pärjää. Esim. 1v1 pelaaminen on aivan surkealla tasolla lähestulkoon jokaisella suomalaisella pelaajalla - ja nyt en tarkoita sitä että mentäisiin edes vastustajasta ohi vaan pelkästään sen pallon pitäminen ja jalan auki saaminen tuntuu monelle A-majupelaajallekin olevan täysin mahdoton tehtävä...

Tätä pikkujunnujen 1v1 taito vastaan joukkuepelaaminen, vastakkainasettelua en ymmärrä. Kyllähän ohitustilannekin jalkapallossa vaatii joukkuekavereiden pallotonta liikettä ja siten pallolliselle vaihtoehtoja. Toimivimmat harhautukset ovat juuri yksinkertaisia katseella ja olemuksella tehtäviä "olen syöttävinäni, kuljetankin" suorituksia.

Suomessa on tapana opettaa peliasioita irrallisina osasina, kuten esimerkkeinä vaikkapa 1v1  ja maalinteko, tai syöttöharjoituksena syöttödrilli jne.. Ongelmat pelaajilla ovatkin juuri taitojen peliin liittämisessä.

Siksi en missään nimessä lähtisi tuomitsemaan tuota peliryhmityksen opetusta jo ihan pienistä lähtien ja siihen yksityiskohtien liittämistä vähitellen. Peliasento, liikesuunnat ja ensimmäinen kosketus tulisi kyetä suuntaamaan kentän, vastustajan ja peliryhmityksen mukaan. Ohitus täytyy tehdä silloin, kun joukkue siitä hyötyy. Jos näitä esim 1v1 taitoja ei heti sovelleta oikeaan peliin, joukkueelle niistä ei välttämättä koskaan ei ole hyötyä.

Pelitilanteessa oikeaa valintaa edistää vain pelikokemuksen kertyminen. Pelikokemusta pitäisi pelaajille saada aikaiseksi jokaisessa harjoituksessa. Yksityiskohtiin keskittyvä valmennus tämän minusta osittain unohtaa. Se on yksi selitys miksi monilajipalloilijat ovat usein edellä yhdenlajin harrastajista 14-16 vanhana, vaikka lajiharjoittelu on vähemmälle jäänyt. He ovat yksinkertaisesti pelanneet enemmän.

Siis lyhyesti; 1v1, haltuunotot, potkutekniikat, prässi jne.. on opetettava erillisissä harjoitteissa ja niitä on futiksessa toistettava paljon. Olettaisin ettemme ole näiden yksittäisten taitojen opetuksessa suuria maita valtavasti perässä, vaan olemme heidän harjoitteensa hyvin kopioineet. Pelin opettelu on meillä pikkujunnuissa hakoteillä ja laiminlyöty. Se taas näkyy väärinajoitetuissa 1v1 tilanteissa ja pelin hitaudessa. Meillä aletaan opetella PALLOLISENA pelaamaan joukkueena vasta yläkoulu-iässä. Prässi on kyllä opeteltu, kun sillä turnauksissa pärjää.

[Messi]

Vaikka palloliittoa paljon parjataankin, niin kyllähän niidenkin koulutuksessa painotetaan sekä taitopainotteisia treenejä että pelipainotteisia treenejä. Jopa treenien rakennekin opetetaan jossain vaiheessa. Omasta mielestäni ongelmia aiheuttaa nämä kaksi kertaa viikossa treenaavat ryhmät, joissa D-kurssin käynyt "muka valmentaja" alkaa itsepintaisesti opettamaan D-kurssilla opittuja asioita. Silloin treenit ovat täynnä taitavuus ja taitotreenejä, mutta pelinomaisuus ja pelitreenit unohdetaan lähes kokonaan. Ei ne pikkunaskalit jaksa sitä kovin kauaa (ei muuten jaksa vähän vanhemmatkaan). Omasta mielestäni, jos treenataan vain kaksi kertaa viikossa pitäis painottaa pelinomaisuuteen. (toki välillä taitopainotteista treeniäkin ja riippuen pelaajien iästä). Sitten kun mennään 4-5 kertaa viikossa voidaan ottaa mukaan esim. 1-2 taitopainotteistan 2-3 pelipainoitteista ja esim. 1 fysiikkapainotteinen treeni. Riippuen tietenkin missä kohtaa kautta mennään ja mikä on treenin tarve. Tärkeää on muistaa funfactor, l treenaamisen pitää olla välillä hauskaakin, treenit mielenkiintoisia ja riittävän haastavia.

Itse olen tässä valmennellut jo useampia vuosia ja monennäköistä ja monennäköisiä lähestymistapoja on tullut pelaajien kanssa "kokeiltua". Sen olen huomannut että liian autoritäärinen valmennus, liika opastaminen ja asioiden selittäminen vie pelaajilta innon ja tuo "paineita". Olenkin jättänyt selittämisen ja ohjaamisen vähän vähemmälle ja pyrin treenien kautta opettamaan "salaa". Ne pelipaikatkin tulevat tutuiksi kun peluuttaa tietynlaisia pelejä. Aina pitää muistaa kun tekee esim. jotain syöttödrillejä, että niitäkään ei tehdä vain sen vuoksi että naapurijoukkueessakin niin tehdään vaan pitää miettiä miten ne tukevat oman joukkueen pelaamista tai pelaajien peliasentoja tai kykyä hallita eri suunnista tulevia palloja... Eipä muuta tällä kertaa. Barca voittaa!

[Kaihlamo]

Siis hetkinen - 1v1-tilanteitahan on normaali peli täynnä, joten kai nyt järkikin sanoo että näitä tilanteita pitää nimenomaan harjoitella pelaamisen kautta. Nyt annetaan sellaista kuvaa, että 1v1 tilanteiden harjoittelu olisi jotenkin mekaanista toistoa, joka päättyy aina maalintekemiseen - ei siis pelaamista. Ei siis todellakaan näin. Valmentajahan pystyy luomaan harjoittelussa sellaisia teemapelejä joissa saadaan mahdollisimman paljon aikaiseksi tälläisiä tilanteita. Sen pelin muoto, pelaajamäärä tai päämäärä voi olla mikä tahansa, kunhan vaan sisältää luonnollisia pelitilanteita, joissa pelaajat joutuvat pelaamaan 1v1-tilanteita. Näiden tilanteiden ratkaisemiseksi sitten on malleja paljon. Syöttäminen, haastaminen, pallottoman liikkeellä 1v1->2v1... Näiden tilanteiden ratkaisuun tarvitaan kuitenkin hyvää tekniikka, nopeutta, pelikäsitystä/hahmottamista, pallottomien pelaajien tilantekoa ja liikettä, 1.-kosketuksen laatua etc. - ja näin ollen tälläisissä harjoituksissa peliin liittyviä toistoja tulee myös paljon näissä asioissa... Vastaavasti toimii loistavasti myös puolustuspelaamisen oppimiseen.

Eli kyllä mun mielestä 7 vuotiaissa lähdetään siitä, että erityisesti kannustetaan niitä pelaajia myös haastamaan vastustajaa, ettei olla kohta siinä tilanteessa että se ainut vaihtoehto pelaajille on aina luopua pallosta. Pallonpitäminen vastustajan prässätessä ilman pallon menetystä kuitenkin on myös todella tärkeä asia jalkapallossa. Asia jolla pystytään voittamaan aikaa joukkueelle, jotta esim. pallottomat ehtivät tekemään sen liikkeen tilaan. Eli en mä ainakaan näe, että se nopea ja helppo syöttö heti olisi välttämättä paras ratkaisu aina. Se voi olla sitä, mutta ei se mikään automaatio ole. Esimerkiksi pallo haltuun suojaukseen, vie vastustajaa haluamaasi suuntaan, jotta saat sen sun haluamasi syöttölinjan auki (jota siis vastustaja peittää), johon palloton tekee liikkeen. Jalkapallo on  kuitenkin peli, jossa tila ja aika on ratkaisevassa asemassa, ja jotta näitä asioita syntyy pitää pelivälinettä myös uskaltaa pitää välillä ahtaissakin tiloissa ja vastustajan prässätessä. Vastustajan manipuloiminen sellaiseen toimintaan mitä vastustaja ei halua tehdä vaatii oikeasti todella hyvää osaamista 1v1-pelaamisessa, ja jos tässä onnistuu niin on aina voitolla. Jos pienestä pitäen pelaajia ei kannusteta ja rohkaista rohkeaseen pelaamiseen myös yksilöinä - tietenkin yksilöiden vahvuudet huomioon ottaen - ollaan siinä tilanteessa, että meillä on vanhempana pelkkää massaa. Asia missä Bromma on loistava esimerkki - helvetisti Ruotsin pääsarjapelaajia, mutta aika vähissä on kansainväliset pelaajat ulkomaisiissa seuroissa tai edes Ruotsin A-majussa joilla on Bromma-tausta. Jos katsotaan esimerkiksi La Masian kasvatteja niin kyllähän siellä taustalla on se, että ne on aivan helvetin hyviä pelaajia ratkaisemaan 1v1-tilanteita, joka sitten mahdollistaa sen että Barcelonan pelaaminen näyttää nykyään siltä miltä se näyttää.

Ehdottomasti itse siis sen koulukunnan kannattaja, että ensiksi lähdetään liikenteeseen yksinkertaisista tilanteiden ratkaisutaidoista (1v1) ja taitojen kehittyessä aletaan laajentamaan sitä pelaajien tilanteiden ratkaisukykyä aina vaan vaikeammilla asioilla (2v1, 2v2, 3v2...) jolloin mukaan tulee tilanteiden pilkkomista pienempiin osiin. Mutta jos pelaajat eivät osaa ratkaista pelin sisäisiä 1v1 tilanteita hyvin ja liian nopeasti siirrytään asioissa eteenpäin (eri-ikäisten lasten hahmottamiskyvyn rajoitteista muistaakseni joku kirjoittikin jossain) niin mennään asioissa mun mielestä väärää polkua. Toki nämä ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni ja jokaisella on oikeus olla eri mieltä. Eihän maailmallakaan mitään yhteisymmärrystä asioista ole vaan isojakin eroja löytyy näissä asioissa ja kukaan ei pysty objektiivisesti sanomaan mikä on se toimivin metodi tai filosofia...

Pepjin Linders sanoi mun mielestä osuvasti Tie tähtiin -seminaarissa, että jos pallo pitää toimittaa paikasta A paikkaan B (pelitapa) niin loppujen lopuksi ei ole mitään merkitystä sillä toimitetaanko se sinne kuljettamalla vai syöttämällä. Ainut asia mikä merkitsee on se, että menetetäänkö pallo vai ei. (sivullekirjoittaneen vapaa suomennos/lainaus)

[Ricardo Leite]

Normaalisti pyrin lukemaan kaikki Kaihlamon postaukset tähän osioon, mutta nyt jäi väliin. Kappalejako missä pelaa? :keskari:.

[Kaihlamo]

Normaalisti pyrin lukemaan kaikki Kaihlamon postaukset tähän osioon, mutta nyt jäi väliin. Kappalejako missä pelaa? :keskari:.

No vittu sori

[Alain Robbe-Grillet]

Eli kyllä mun mielestä 7 vuotiaissa lähdetään siitä, että erityisesti kannustetaan niitä pelaajia myös haastamaan vastustajaa, ettei olla kohta siinä tilanteessa että se ainut vaihtoehto pelaajille on aina luopua pallosta. Pallonpitäminen vastustajan prässätessä ilman pallon menetystä kuitenkin on myös todella tärkeä asia jalkapallossa. Asia jolla pystytään voittamaan aikaa joukkueelle, jotta esim. pallottomat ehtivät tekemään sen liikkeen tilaan. Eli en mä ainakaan näe, että se nopea ja helppo syöttö heti olisi välttämättä paras ratkaisu aina. Se voi olla sitä, mutta ei se mikään automaatio ole. Esimerkiksi pallo haltuun suojaukseen, vie vastustajaa haluamaasi suuntaan, jotta saat sen sun haluamasi syöttölinjan auki (jota siis vastustaja peittää), johon palloton tekee liikkeen. Jalkapallo on  kuitenkin peli, jossa tila ja aika on ratkaisevassa asemassa, ja jotta näitä asioita syntyy pitää pelivälinettä myös uskaltaa pitää välillä ahtaissakin tiloissa ja vastustajan prässätessä. Vastustajan manipuloiminen sellaiseen toimintaan mitä vastustaja ei halua tehdä vaatii oikeasti todella hyvää osaamista 1v1-pelaamisessa, ja jos tässä onnistuu niin on aina voitolla. Jos pienestä pitäen pelaajia ei kannusteta ja rohkaista rohkeaseen pelaamiseen myös yksilöinä - tietenkin yksilöiden vahvuudet huomioon ottaen - ollaan siinä tilanteessa, että meillä on vanhempana pelkkää massaa. Asia missä Bromma on loistava esimerkki - helvetisti Ruotsin pääsarjapelaajia, mutta aika vähissä on kansainväliset pelaajat ulkomaisiissa seuroissa tai edes Ruotsin A-majussa joilla on Bromma-tausta. Jos katsotaan esimerkiksi La Masian kasvatteja niin kyllähän siellä taustalla on se, että ne on aivan helvetin hyviä pelaajia ratkaisemaan 1v1-tilanteita, joka sitten mahdollistaa sen että Barcelonan pelaaminen näyttää nykyään siltä miltä se näyttää.

Ehdottomasti itse siis sen koulukunnan kannattaja, että ensiksi lähdetään liikenteeseen yksinkertaisista tilanteiden ratkaisutaidoista (1v1) ja taitojen kehittyessä aletaan laajentamaan sitä pelaajien tilanteiden ratkaisukykyä aina vaan vaikeammilla asioilla (2v1, 2v2, 3v2...) jolloin mukaan tulee tilanteiden pilkkomista pienempiin osiin. Mutta jos pelaajat eivät osaa ratkaista pelin sisäisiä 1v1 tilanteita hyvin ja liian nopeasti siirrytään asioissa eteenpäin (eri-ikäisten lasten hahmottamiskyvyn rajoitteista muistaakseni joku kirjoittikin jossain) niin mennään asioissa mun mielestä väärää polkua. Toki nämä ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni ja jokaisella on oikeus olla eri mieltä. Eihän maailmallakaan mitään yhteisymmärrystä asioista ole vaan isojakin eroja löytyy näissä asioissa ja kukaan ei pysty objektiivisesti sanomaan mikä on se toimivin metodi tai filosofia...

En ole kovinkaan montaa Barcelonan peliä nähnyt, mutta sellaise kuvan joukkueen pelaamisesta olen saanut, että kahdella ensimmäisellä kolmanneksella peli pääosin perustuu pallon nopeaan liikuttamiseen pelaajalta toiselle joka onnistuu pelaajien oikealla sijoittumisella jota seuran kasvatit, kuulemani mukaan, ovat vuosia harjoitelleet seurassa käytössä olevan pienpelin erilaisilla variaatioilla, eikä 1v1 tilanteiden ratkaisemisella. Sitä en epäile ettikö La Masian kasvatit 1v1 tilanteita hallitse, mutta muutaman pelin nähneenä, pelaajat eivät kahdella ensimmäisellä kolmanneksella juurikaan 1v1 tilanteisiin joutuneet, koska vastustaja lähinnä juoksi pallon perässä. Hyökkäyskolmanneksella taas noita 1v1 tilanteita oli, mutta sielläkin trendinä oli, että pallo mieluummin pidettiin joukkueen hallussa kuin menetettiin 1v1 tilanteessa.

Mutta henkilökohtaisesti olen myös samaa mieltä siitä, että 1v1, 1v2, 2v1... tilanteita tulee junioreiden treenata, mutta jos olisin valmentaja en ainoastaan niitä treenaisi, vaan ne olisivat osa harjoitussunnitelmaa. Noista hahmotus sun muista kvasipsykologisista höpinöitä en kuitenkaan valmennukseen ottaisi, vaan lähtisin siitä ajatuksesta, että lapsen kykyä hahmottaa pystyy pienestä pitäen harjoittaa samalla tavalla kuin muitakin taitoja. Behavioristien skinneriläinen psykogia, joka taitaa olla vallalla, perustuu puhtaaseen ajatukseen siitä, että on olemassa jonkilainen "normaalikäyrällä" todennettavissa oleva keskivertoihminen ja kun vielä metodiksi otetaan tilastotiede, niin pystytään joltakin käppyrältä suoraan päättelemään, että mihin valtaosa tietyn ikäisistä lapsista kykenee ja sen jälkeen jokaista harjoitetaan samalla tavalla. Totuus kuitenkin on, että nämä käppyrät ovat suuntaa antavia ja jokaisen valmentajan on itse pystyttävä näkemään, että millaisia harjoitteita hänen kannattaa valmentamalleen porukalle vetää eikä uskoa teorioita joilla ei ole mitään prgmaattista kosketuspintaa yksittäisiin valmennusryhmiin.

[Kaihlamo]

En ole kovinkaan montaa Barcelonan peliä nähnyt, mutta sellaise kuvan joukkueen pelaamisesta olen saanut, että kahdella ensimmäisellä kolmanneksella peli pääosin perustuu pallon nopeaan liikuttamiseen pelaajalta toiselle joka onnistuu pelaajien oikealla sijoittumisella jota seuran kasvatit, kuulemani mukaan, ovat vuosia harjoitelleet seurassa käytössä olevan pienpelin erilaisilla variaatioilla, eikä 1v1 tilanteiden ratkaisemisella. Sitä en epäile ettikö La Masian kasvatit 1v1 tilanteita hallitse, mutta muutaman pelin nähneenä, pelaajat eivät kahdella ensimmäisellä kolmanneksella juurikaan 1v1 tilanteisiin joutuneet, koska vastustaja lähinnä juoksi pallon perässä. Hyökkäyskolmanneksella taas noita 1v1 tilanteita oli, mutta sielläkin trendinä oli, että pallo mieluummin pidettiin joukkueen hallussa kuin menetettiin 1v1 tilanteessa.

Mutta henkilökohtaisesti olen myös samaa mieltä siitä, että 1v1, 1v2, 2v1... tilanteita tulee junioreiden treenata, mutta jos olisin valmentaja en ainoastaan niitä treenaisi, vaan ne olisivat osa harjoitussunnitelmaa. Noista hahmotus sun muista kvasipsykologisista höpinöitä en kuitenkaan valmennukseen ottaisi, vaan lähtisin siitä ajatuksesta, että lapsen kykyä hahmottaa pystyy pienestä pitäen harjoittaa samalla tavalla kuin muitakin taitoja. Behavioristien skinneriläinen psykogia, joka taitaa olla vallalla, perustuu puhtaaseen ajatukseen siitä, että on olemassa jonkilainen "normaalikäyrällä" todennettavissa oleva keskivertoihminen ja kun vielä metodiksi otetaan tilastotiede, niin pystytään joltakin käppyrältä suoraan päättelemään, että mihin valtaosa tietyn ikäisistä lapsista kykenee ja sen jälkeen jokaista harjoitetaan samalla tavalla. Totuus kuitenkin on, että nämä käppyrät ovat suuntaa antavia ja jokaisen valmentajan on itse pystyttävä näkemään, että millaisia harjoitteita hänen kannattaa valmentamalleen porukalle vetää eikä uskoa teorioita joilla ei ole mitään prgmaattista kosketuspintaa yksittäisiin valmennusryhmiin.

Havaintosi Barcelonasta ovat aivan oikeansuuntaisia. Itse ilmeisesti näen 1v1-pelaamisen vaan täysin erilailla. Eli mun mielestä se, että antaa pelaajien pelata rohkeasti pallollisena ja tehdä niitä omia ratkaisuja nappulana luo sitä perustaa myöhemmälle pelirohkeudelle - vaikka sitten joukkue pelaisikin 1-2 kosketuksella. Eli kyllä mä koen, että esim. Barcassa jos pallo pelataan Xaville jalkaan ja vastustaja antaa prässiä niin se on nimenomaan 1v1-tilanne sillä hetkellä, vaikka Xavi antaisikin sen pallon syöttäjälle takaisin tai kolmannelle pelaajalle 1 kosketuksella. Seuraavalla kerralla Xavi voi ratkaista sen yksittäisen 1v1:sen ottamalla ensimmäisen kosketuksen suoraan prässäävän pelaajan ohitse ja kakkosella syöttö eteenpäin. Messillä taas ratkaisumallit voivat olla täysin erilaiset, koska pelaajien vahvuudet ovat erityyppiset.

Eli lähinnä haen sitä, että  jos ja kun alettaisiin heti pienemmistä nappuloista eteenpäin suosimaan pallon liikuttamista syöttämällä niin mun pelkona on se, että vanhempana nämä pelaajat eivät enää osaa ja uskalla oikeasti tehdä enää oikeita tai parempia ratkaisuja - siis silloin kun aikaa ja tilaa on paljon vähemmän. Tokikaan ei se sitä tarkoita, ettei  niille nappuloille voi tuoda myös muita asioita kuin vahvaa 1v1 pelaamista. Kyllä mä ainakin olen tuonut pienpeleihin jo vaikeampiakin asioita koko ajan, mutta ainoastaan siksi, että tehdään jo ennakkoon sitä pohjatyötä tulevia teemoja ajatellen - toki vallitsevan teeman harjoitteet on enemmistössä vieläkin. Eli pääpiirteissään mä näen 1v1 pelaamisen paljon laajempana asiana kuin pelkästään suoran 1v1 tilanteen, jossa hyökkäävä pelaaja pyrkii harhauttamalla pääsemään puolustajasta ohi esim. saadakseen maalipaikan.

[Ricardo Leite]

Hämmentävää, että meinasin kirjoittaa hetki sitten lähes täsmälleen samat asiat juuri Xavia esimerkkinä käyttäen. 1 vs. 1 -pelaamisen osaaminen on huipussaan kun pelaaja voittaa ne tilanteet ennen kuin selkeää sellaista ehtii syntyä.

[Pussikalja]

Barca on siitä ihmeellinen joukkue, että siellä on kentällä 8-10 pelaajaa, jotka hahmoittavat koko kentän. Ne pystyvät pelaamaan pallon hallitusti todella ahtaisiin tiloihin, koska joka äijä osaa löytää reitin pois ahtaudesta.

Itselläni kun valmennuskokemusta on lähinnä vain c-junnuista vanhempiinpäin, olen kiinnittänyt huomiota juniorien vuosi vuodelta parempiin henkilökohtaisiin taitoihin, poislukien monipuolinen syöttötekniikka. Potkutekniikan heikkous näkyy pitkissä syötöissä. Ei osata pikkusen alakierteistä leijaa, mikä on helppo kaverin kuolettaa, puhumattakaan märällä kentällä stopparipalloista. Maalinteon pojat kyllä osaavat, eli perus sisäkierre ja puhdas rintapotku ovat hallussa.

Toinen ongelma on, että vaikka pienpelit alueella onnistuvat treeneistä hienosti, pelissä jos joku antaa lyhyen, pojat pelaa lyhyttä niin pitkään kunnes tulee menetys tai räiskäisy. Puuttuu sellainen kokokentän hahmoituskyky väittäisin.

Pallottomassa liikkeessä silmiin pistävää on seuraavat asiat. Poikien liikematkat ovat 2-5 metriä ja isommat tilantekojuoksut tai reilut taustajuoksut huutavat poissaolollaan. Toinen asia on pallottoman puolen pelaajien passiivisuus. Siellä ei tapahdu mitään liikettä saati aloitetta, vaikka keskikenttä olisi onnistumassa pallon kierrätyksessä.

En ole muuta selitystä keksinyt, kuin pelikokemuksen puute sopusuhtaisella kentällä usealla pelaajalla ja että pelin ymmärtämistä ei pikkujunnuissa ole läpi käyty.

Pidempien syöttöjen heikkous selittyy helposti sillä, että pienpelit pienellä alueella ovat täynnä kärkkäritökkäsyjä, vippejä ja hutasuja, kun välimatkat syötöillä on maksimissaan 5 metriä. Hyvä nekin on osata, mutta sutaisu 30 metrin syöttöön on tarkkuudeltaan metrejä ohi ja ihmejenkoineen vaikea haltuunottaa.

 Pienpeleissä pallottomat liikkeet ovat lyhyitä ja ei siellä taustanousutyyppisiä asioita synny. Samoin pienpelit eivät suosi kyttäilyä tilanteen ulkopuolella ja oikein ajoitettuja pitempiä juoksuja tilaan. Selittää mielestäni aika hyvin pallottoman puolen passiivisuuden.

Erinomaisia harjoitteita pienpelit ovat ja itsellänikin varmasti puolet peleistä ovat kovatempoisia pienpelejä. Silti ne asiat mitä niissä haetaan, olen aina yrittänyt jo samoissa treeneissä nivouttaa kokokentän pelin tyyppiseen harjoitukseen. Ne on niitä "reittejä pois ahtaudesta" asioita. Eikö sitä vois tehdä jo aiemmin esim. 8-13v?

Siksi minä tätä vatvon, ettei ole kiva 14v poikien kanssa 4-6 kk tuhlata joukkuepelaamisen opetteluun käsipallolla tai käsikädessä kävellen. Siis en puhu nyt taktiikasta, vaan ihan seläntakaa esilletulosta, tukemisesta jne.. Kyllä niitä jo paljon aiemmin pitäisi opettaa, sillä futiksen fyysinenkin puoli alkaa vanhemmissa junnuissa viedä paljon harjoitusaikaa ja kun pitäs alkaa opetella jo vähän taktiikkaakin, pitäs perusjuttujen jo olla hallussa. Tulee tunne, ettei aika riitä opettaa poikia tarpeeksi, ennen kuin miestenpelit jo iänpuolesta kutsuvat. Aika loppuu...

[Alain Robbe-Grillet]

Havaintosi Barcelonasta ovat aivan oikeansuuntaisia. Itse ilmeisesti näen 1v1-pelaamisen vaan täysin erilailla. Eli mun mielestä se, että antaa pelaajien pelata rohkeasti pallollisena ja tehdä niitä omia ratkaisuja nappulana luo sitä perustaa myöhemmälle pelirohkeudelle - vaikka sitten joukkue pelaisikin 1-2 kosketuksella. Eli kyllä mä koen, että esim. Barcassa jos pallo pelataan Xaville jalkaan ja vastustaja antaa prässiä niin se on nimenomaan 1v1-tilanne sillä hetkellä, vaikka Xavi antaisikin sen pallon syöttäjälle takaisin tai kolmannelle pelaajalle 1 kosketuksella. Seuraavalla kerralla Xavi voi ratkaista sen yksittäisen 1v1:sen ottamalla ensimmäisen kosketuksen suoraan prässäävän pelaajan ohitse ja kakkosella syöttö eteenpäin. Messillä taas ratkaisumallit voivat olla täysin erilaiset, koska pelaajien vahvuudet ovat erityyppiset.

Eli lähinnä haen sitä, että  jos ja kun alettaisiin heti pienemmistä nappuloista eteenpäin suosimaan pallon liikuttamista syöttämällä niin mun pelkona on se, että vanhempana nämä pelaajat eivät enää osaa ja uskalla oikeasti tehdä enää oikeita tai parempia ratkaisuja - siis silloin kun aikaa ja tilaa on paljon vähemmän. Tokikaan ei se sitä tarkoita, ettei  niille nappuloille voi tuoda myös muita asioita kuin vahvaa 1v1 pelaamista. Kyllä mä ainakin olen tuonut pienpeleihin jo vaikeampiakin asioita koko ajan, mutta ainoastaan siksi, että tehdään jo ennakkoon sitä pohjatyötä tulevia teemoja ajatellen - toki vallitsevan teeman harjoitteet on enemmistössä vieläkin. Eli pääpiirteissään mä näen 1v1 pelaamisen paljon laajempana asiana kuin pelkästään suoran 1v1 tilanteen, jossa hyökkäävä pelaaja pyrkii harhauttamalla pääsemään puolustajasta ohi esim. saadakseen maalipaikan.

Sitä en kiistä, etteikö mainitsemasi esimerkki Xavista ole 1v1, mutta kun kyse on Barcelonasta, Xavin ratkaisuiden taustalla on myös seuran pelitapa eli erilaiset ratkaisumallit on hiottu pienpelien ja junioripelien kautta. Xavi pystyy pelaamaan pallon tiettyyn paikkaan, koska tietää, että siellä on pelaaja eli Leiten ajatusta jatkamalla tilanne on ollut 2v1 jo ennen kuin 1v1:tä saati 2v1 pääsi syntymään. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki tuohon pystyy, vaan oikeaikaiseen syöttöön tarvitaan myös muutakin kuin selkäytimessä oleva pelitapa eli siitä olen samaa mieltä, että sellaisten pelaajien kohdalla jotka toistavat valmentajan valmiiksi antamia kuvioita eivätkä ratkaisut tule pelaajasta itsestään, pallon nopeasta liikuttamisesta ei juurikaan ole pelaajan kehittymisen kannalta hyötyä.

[mtontola]

Hyvä ja ennen kaikkea käyttökelpoinen teksti, jossa nousee käytännön kautta huomattuja ongelmia joihin tulee kiinnittää huomiota. Jalkapallon oppiminen vaatisi herkkyyskaudet hyvin huomioon ottavan taidollisen kehityksen lisäksi erityisesti sitä, että jalkapallossa oltaisiin kokonaisvaltaisesti mukana ihan pienestä iästä lähtien. Tämä tarkoittaa, että melkein koko ajan mietitään jalkapalloa, käydään peleissä ja katsotaan sitä televisiosta. Kuinka moni sitä tekee? Entäs sitten, kun osa 8-13 v. tekee niitä hyviä pitkiä juoksuja, erilaisia aloitteita taustalta ja rotaatiolaiturina painottomalta puolelta, mutta palloa ei tule koskaan kun keskellä pelaa Eino jolla on kiva isä? Eikös olisi paras, että ne jotka ovat jalkapallossa kokonaisvaltaisesti sisällä olisivat joukkueissa joissa muutkin, että edes osalta ei se aika loppuisi itsestä riippumattomista tekijöistä johtuen kesken? Mitä hyötyä on kaataa hyvää oppia sinne missä se valuu täysin varmasti lattialle? Yksi ukko kerrallaan, sitä kautta tulee se kokonaisvaltainen muutos lopulta.

[Alain Robbe-Grillet]

Toinen ongelma on, että vaikka pienpelit alueella onnistuvat treeneistä hienosti, pelissä jos joku antaa lyhyen, pojat pelaa lyhyttä niin pitkään kunnes tulee menetys tai räiskäisy. Puuttuu sellainen kokokentän hahmoituskyky väittäisin.

Pallottomassa liikkeessä silmiin pistävää on seuraavat asiat. Poikien liikematkat ovat 2-5 metriä ja isommat tilantekojuoksut tai reilut taustajuoksut huutavat poissaolollaan. Toinen asia on pallottoman puolen pelaajien passiivisuus. Siellä ei tapahdu mitään liikettä saati aloitetta, vaikka keskikenttä olisi onnistumassa pallon kierrätyksessä.

En ole muuta selitystä keksinyt, kuin pelikokemuksen puute sopusuhtaisella kentällä usealla pelaajalla ja että pelin ymmärtämistä ei pikkujunnuissa ole läpi käyty.

Pidempien syöttöjen heikkous selittyy helposti sillä, että pienpelit pienellä alueella ovat täynnä kärkkäritökkäsyjä, vippejä ja hutasuja, kun välimatkat syötöillä on maksimissaan 5 metriä. Hyvä nekin on osata, mutta sutaisu 30 metrin syöttöön on tarkkuudeltaan metrejä ohi ja ihmejenkoineen vaikea haltuunottaa.

 Pienpeleissä pallottomat liikkeet ovat lyhyitä ja ei siellä taustanousutyyppisiä asioita synny. Samoin pienpelit eivät suosi kyttäilyä tilanteen ulkopuolella ja oikein ajoitettuja pitempiä juoksuja tilaan. Selittää mielestäni aika hyvin pallottoman puolen passiivisuuden.

Erinomaisia harjoitteita pienpelit ovat ja itsellänikin varmasti puolet peleistä ovat kovatempoisia pienpelejä. Silti ne asiat mitä niissä haetaan, olen aina yrittänyt jo samoissa treeneissä nivouttaa kokokentän pelin tyyppiseen harjoitukseen. Ne on niitä "reittejä pois ahtaudesta" asioita. Eikö sitä vois tehdä jo aiemmin esim. 8-13v?

Siksi minä tätä vatvon, ettei ole kiva 14v poikien kanssa 4-6 kk tuhlata joukkuepelaamisen opetteluun käsipallolla tai käsikädessä kävellen. Siis en puhu nyt taktiikasta, vaan ihan seläntakaa esilletulosta, tukemisesta jne.. Kyllä niitä jo paljon aiemmin pitäisi opettaa, sillä futiksen fyysinenkin puoli alkaa vanhemmissa junnuissa viedä paljon harjoitusaikaa ja kun pitäs alkaa opetella jo vähän taktiikkaakin, pitäs perusjuttujen jo olla hallussa. Tulee tunne, ettei aika riitä opettaa poikia tarpeeksi, ennen kuin miestenpelit jo iänpuolesta kutsuvat. Aika loppuu...

Ehkäpä ongelma on siinä, että pienpeleissä ainoastaan keskitytään siihen, että palloa liikutetaan pienssä tilassa mahdollisimman nopeasti ja unohdetaan tilan merkitys jalkapallossa. Pienpelit ymmärretään kirjaimmellisesti pienpeleinä. Jos tutustuu mm. Valencian, Ajaxin ja Espanjan liiton "pienpeleihin", pelit eivät ole ainoastaan pallon näpertelyä pienessä tilassa, vaan he pelaavat myös "overload gameseja", ei aavistustakaan mitä on Suomeksi, joissa pallollisella joukkueella on aina selvä ylivoima (Valencia 5v5+4+4 eli 5v9, Ajax 8v4 (6 laidoila ja 2v4 keskellä) ja Espanjan liitto (2v2+6 laidoilla eli 8v2)) ja noissa peleissä on ideana se, että pelataan lyhillä, nopeilla syötöillä, mutta välillä pelaajat pelaavat pitkän syötön laitoihin jotta saavat tilaa pelata. Noissa peleissä korostuu se, että selvällä alivoimalla pelaavan vastustajan on vaikea voittaa palloa itselleen, kun ylivoimalla pelaava joukkue muutaman lyhen syötön jälkeen pelaa yhden pitkän syötön jotta saadaan tilaa pelata ja jos tämän jälkeen palloa pystytään liikuttamaan nopeasti puolustava joukkue joutuu juoksemaan pallon perässä. Pallolliselta pelaajalta tämä taas vaatii oikeaa peliasentoa, jotta hän näkee, että mistä tilaa löytyy kun peli menee näpertelyksi.

[rukkanen]

Ei kai pienpelin tarvitse automaattisesti tarkoittaa sitä, että käytössä oleva pelialue olisi ns. postimerkin kokoinen? Toki pienessä tilassa pelattavilla pienpeleilläkin on oma tärkeä osansa tiettyjen osa-alueiden harjoittelussa, mutta pienpelillä käsittääkseni tarkoitetaan sitä, että (etenkin) pelaajamäärä ja/tai kentän koko on pienempi kuin "kokonaisessa" pelissä. Esimerkiksi itse olen harjoituttanut 12-vuotiailla pelin avaamista 3v3+2- tai 4v4+2-harjoitteella, jossa käytössä (useimmiten) laitajokerit. Pelialueena puolikas (pikku)kenttä. Kyllä siinä tulee vaikka kuinka tilan hahmottamista.

Ja voihan pienelläkin alueella pelatessa harjoitella tilan hahmottamista – esimerkiksi käyttämällä epäsuhtaista (ylileveää tai -pitkää) pelialuetta, jolloin tilan hahmottamista tulee lähestyttyä automaattisesti enemmän leveyden tai pituuden kautta.

[Sope]

Hyviä huomioita Pussikaljalta. Valmennan itse A-junnuja ja olen huomannut samoja ominaisuuksia nykypelaajilla.

Ehkä ongelmana on se, että kun ne "pienpienpelit" (2 vs. 2, 2 vs. 1 yms.) toimivat 6-8-vuotiailla, niin on jumiuduttu toistamaan näitä samoja harjoitteita myöhemminkin, kun pitäisi siirtää painotus jo erilaisiin harjoitteisiin. Yksi syy voi olla siinä, että sama valmentaja valmentaa junnuja 6-vuotiaista 15-vuotiaiksi. Juuri kun oppii vetämään hyviä treenejä niille 8-vuotiaille loppuu kiinnostus omaan kehittäytymiseen ja jumiutuu vetämään niitä toimivaksi todettuja harjoituksia. Itse olen ainakin todennut sen, että kaikki valmentajat ei ole hyviä vetämään kaikkia ikäkausia, ja ideaalitilanne olisikin, jos jokaiselle ikäkaudelle olisi omat valmentajansa. Olisi ne muutamat hyvät pikkujunnuvalmentajat, hyvät valmentajat 9-11 -vuotiaille, hyvät valmentajat 12-14 -vuotialle ja lopulta omat valmentajat isoille. Itse en ainakaan osaisi vetää kovin hyviä treenejä 9-14 -vuotiaille, mutta pikkujunnut ja isot luonnistuu jostain syystä, vaikka niiden valmennuksessa painotetaankin ihan eri asioita.

[Alain Robbe-Grillet]

Ei kai pienpelin tarvitse automaattisesti tarkoittaa sitä, että käytössä oleva pelialue olisi ns. postimerkin kokoinen? Toki pienessä tilassa pelattavilla pienpeleilläkin on oma tärkeä osansa tiettyjen osa-alueiden harjoittelussa, mutta pienpelillä käsittääkseni tarkoitetaan sitä, että (etenkin) pelaajamäärä ja/tai kentän koko on pienempi kuin "kokonaisessa" pelissä. Esimerkiksi itse olen harjoituttanut 12-vuotiailla pelin avaamista 3v3+2- tai 4v4+2-harjoitteella, jossa käytössä (useimmiten) laitajokerit. Pelialueena puolikas (pikku)kenttä. Kyllä siinä tulee vaikka kuinka tilan hahmottamista.

Ja voihan pienelläkin alueella pelatessa harjoitella tilan hahmottamista – esimerkiksi käyttämällä epäsuhtaista (ylileveää tai -pitkää) pelialuetta, jolloin tilan hahmottamista tulee lähestyttyä automaattisesti enemmän leveyden tai pituuden kautta.

Pienpeli -sanan etymologiaa tuntematta, ei varmaankaan, mutta monesti juniori- ja aikuistenpelejä katsoessa ei voi muuta kuin ihmetellä, että miksi sitä palloa pitää hinkata jommassa kummassa laidassa molempien joukkueiden voimin, kun toisessa laidassa olisi tilaa vaikka kuinka paljon. Vastausta siihen en ole ikinä keksinyt, mutta syyksi olen arvellut treeneissä pallon loputonta siirtelyä pienellä alueella ja varmaankin sillä, että päätä ei vaivauduta kääntämään on jotakin tekemistä asian kanssa. Monesti noissa tilanteissa tilaa löytyisi barcelonamaisilla syötöillä keskustan tai alakerran kautta, mutta harvoin noita syöttöjä näkee ja peliä jatketaan näpertämällä pallon kanssa laidassa isolla lössillä.

[Lenko]

-

[rukkanen]

Mitäpä tuohon muuta toteaisi kuin että olisivatpa kaikki isävalmentajat tuollaisia